Kalewala taikka wanhoja Karjalan runoja Suomen kansan muinosista ajoista. 1 osa (Vanha Kalevala, osa 1 / Old Kalevala, part 1)

Source and rights: Internet Archive historical scan, published 1835. The source text below is imported without translation or rewriting.

Suomalaiſen Rirjallifuuden Seuxan

Toimitufkſia.

2. Oſa.
3. Safo.

— — NIMIKKEET

| HELSINGISSÄ, 1835. “Präntätty I. G. FrencPellin ja Pojan tykönä.

Imprimatur.

C. E. DPRELVND.

MUT [male

taikka

Wanhoja Karjalan Runoja -

Suomen Fanfan muinofista ajoista.

1. Ofa.

U

— ç r—— ñ ßüñ—— r r — — — HELSINGIESÄ, 1835.

• Prantätty J. E. Frenckellin ja Pojan tykönä.

Efipuhe

YH iimmentänä nämät runof präntin alaſekſi faatua omat ne malitettamasti mieläki paljoa puuttumaifet. Ainaki toimosfa, niitä uufien ke— ruulla lifdytymän, en niitä niin olifikana kes— koſena Fäfistä työntänyt, jos en foifappäinki a- jattelema vlifi pelännyt, että taitaifimat jäähä iäti minusta waillinaifikfi. So monelta on en: nen paremmatti hankkeet ja yritelmät filä ta: malla fyhjään rauenneet.

Ennen muita piän melmollifuutena felwif fää, millä famalla näitä runoja on faatu. Uſi— ampia niistä luetaan jo ennestään, ehkä wielaͤ maillinaifempina, Lencgwisti, Oananderi, Por: fhani ja Topelius mainajoitten Firjoisfa, maan paljoa fuurempi ofa on ennen tuntematon. Mä: mät olen itfe Suomen ja Wenäjän Karjalas: fa, muutamia Kajaaninki maasta, aikaa myö: ten Fooskennelluf. On myös moniahta minulle Firjotettuna muualta lähetetty. Paikat, joisfa

Kalewala. pii

11

näitä runoja enimmästi on kootlu, omat Suomen Karjalasfa Kitteen, Kefälahen, Tohmajärmen, Slomanffin ja Pielifen, Wenaͤjaͤllaͤ Wuokkinie— men, Paanajärmen ja Repolan pikäjäät, Ka: jaanin maasfa Kuhmon ja Kiannan feurakun- nat. Muilta paikoilta, joila fitä warten olen Fäynyt, en ole nimitettämätä faanut. Wuonna 1828 Feräfin näitä efinnä nimitetvyiltä paikoilta Suomen Karjalasfa, muonna 1831 ja muofina jälestä Kuhmosta ja Kiannalfa, 1832 Repo: lasta ja fitte itfe Kajaaniin muutkautunut olen nelja ferfaa käynyt Venäjän pitäjisfä, uſiam— maf miifot joka kerralla.

Ehkaͤ fenlaifia runoja Fun nämät mielä jot- fifi löytyny kanſan muistosfa, niin mahto niitä ennen manhaan olla paljolta enemmin. Lat: mwajärmesfä Wuokkiniemellä haasto talon ukko Arhippa, joka nyt oli 80men manka ja jolta yhtäläifeen, mitä ennätin, kirjotin kakſi päimää perätysten, tästä afiasta feuraamalla tamalla: ”Roi, (ano hän, Tun minä lasſa taattoni Fera Kapukasfa nuotalla kaͤwin. Oli meillä kaſak— kana eräs mies Lapukasta, ſekin vima laulaja; ei faaffoni weronen. Kaiket nokauet laulettih he rupiamifeen, eikä että kahetſi ykfiä ſanoja. Laͤh— ti fitä fillon pakinata. Minä maan piennä poika hutjukkana istuin mieresfä nuokiolla Puun:

III

nellen ja oppien mitä fuon fuoskaki alon muis: faa. Waan paljo minulta heittihen mielestä. Jos nyt taaltoni eläifi, niin Fahtena netelinä ef hänen lauluja firjottaifi. Senlaifia laula: joita” ei enää maahan fynny ja kaikki hämiämät ne wanhat laulut pois Fanfasta. Nykynen Fan fa jo heittää/ne manhat Faunihit runot ja fom- mitteloo omiaan enimmiten poikien ja tyttöjen feskinäifistä ilmehykfistä, joilla en moifi (uuta: nifana häwäistä.”

Mäikä runoja olen Fokenuf johonkuhun jär: jestykfeenti faatella, josta ſüs työstäni lienee fili tehtämä. Koska tietkyäni kukaan fitä ei en nen ole yrittänytkään elikkaͤ ees fanalla mainin. nuf, niin Ferfonen efiffi millä tamalla minä ſi⸗ hen tuumaan puutuin. Jo ainaki ajattelin ma ennen foottuja, liiatenfi Oananderin, runoja lukiesſa, eikö niitä Waͤinaͤmoͤiſestaͤ, Ilmariſes— fa, Lemminkaͤiſestaͤ ja muista muisteltawista efimanhemmistamme olifi mahtanut ſikſikin loͤy⸗ fyä, että olifi heistä faanut pitempiäki Fertoel. mia, niinkun näemmä GCreefalaisten, Islandi— laisten ja muitten efimanhempainfa runoja fitfi faaneen. Tämä ajatus waan enämmin maksa mistu mielesfäni, Tosta m. 1826 Turusfa His: forian Adjunktin von Bederin awulla tulin Mäinämöifestä erään Firjan kirjotlamaan ja

1V 1

fitä laatiesfani näin, etkä hänestä ei puukkunut tarinoita. Ihmettelinki mikfi Cananderi jo en- nen ei ollut fitä tehnyt, maan pian tulin tunte: maanti että hänellä ei ſikſi ollut farpellifia ru- noja. Parahimmat paikat hänen Tootuista ru: noista on hän Suomalaifesfa Mykhologiasfanfa julistanut, waan niistä tuskin mitään täyellistä faiſi. Warahinen kuollo poisotti Topeliukfen, jos hän muuten aikaa myöten oliſi tainnutki tä- hän työhön antaufa.

Jos nyk tietäifin järjestykfen, johon näitä runoja fäsfä on fuunnikeltu, oleman muillenti mielenmyötäifen, miin heittäifin fiitä mitänä mirlkamatta. Baan olleeti afia fiitä laausta, etfä mitä toinen luulee käyttämän, toinen katſoo fopimattomalfi. Suokfemwat kyllä mielestäni ru- not jofenfakki fiinä fuunnasfa, johon heitä tästä on laaittu, maan ehkä toifesfa juokfifimat pa— remminfi. Kahta olen jarjestäesfä nouatkanut, enfin mitä parahimpain laulajain hawahtin jär: jestykfesfä maarin ottaman ja toifekfi, kun fiitä ei ollut apua, olen afian perustusta itſe runo: isſa kyſynyt ja fitä myöten niitä afetellut.

Kyhynet lukia jos efimanhempammeli näi- fa runoja misfään järjestykfesfä laulomaf toif- fa ykſitellen? Minusta näyttää näien runojen fitä myöten, Tun afiatki tapahtumat, vylfitellen

v

ilmautuneen. Exityiſet runot Wäinämöifestä, Ilmariſesta, Lemminkäifestä eimät- maha olla yhen laatimia, maan ufiamman. Ylfi Ferto muis: foffi yhen, toinen toifen afian, mitä mikin ikfe oli nähnyt eli kuullut. Baan tuskin taitaan nykyjään yhtänä runoa tawata, joka juuri al kuſanoisſaan olifi meihin asti fäihynyt. Joka tuntee, kuinka helposti runon feentä Fänpi mo: nelfa talonpojista, jos ihta ehiätä rupiaifi mis- fa kahanſa tietystä afiasta laulamaan, fekfii Fyllä, effä paraskana muisti ei woi fäilyktää fana fanalta, mitä foifelta pitkisfä runoista fuullaan. Baan afian muistaa itfekukin hel pommastfi ja paikka paikalta, jos enimmätti muistaa, kertoo fen runosfa toifellenki unohel: Jen muutamia, foifia parannellen. Waͤhitellen faitaa itfe runoainetki. alkulaaustaan mutkistua, jotta fitä kerrotaan peräti toiſin. Tämä lienee ofiffi mähintäkin nimisfä jo tapahtunutki. Mi fä ennen manhaan muistelkamista urohista ja maimoista omilla nimillänfä lienee Ferroftu, faifi Kristin opin maahan lemitesfä muutkauta, jot: fa urosten fiaan ufein pantiin Kielus, Santfa Piefari, Ruotus (Herodes), Kuukas j. m., mai: mojen MNeitf Maaria emonen.

Että afiat, joista runoista lauletaan, ei kaikki olleef ilman perää, ymmärtää itfefukin

VI

helposti, maan mikä lienee toen fofi, mikä jollai foifella tamalla runosfa kuwailtu, mikä peräti maleheltu, fitä nyt lienee maikiampi erottaa. Muutamat afiaf maikka efinnä Fummanlaifet kuulla ja mähän foekfi uskofkamat, tarkemmin tutkittua fietämät jollai lailla felmitettää. Kuka meistä ei pikäifi joukamana Wuaͤinaͤmdiſen ja Slmarifen huolia Fuun ja auringon Fatoamifes: fa ja millä tavalla olifi Pohjan aika ne muo: rehen Fätkenyt? Mutta muistellesfa, mitä ofitz fain efimanhempaimme tänne tulosta mainitaan, heiän ekeläifimmiltä mailta fänne Pohjan peru: fille (aaneen, ja mitä fieämme auringon tal: mella Pohjaifemmilla mailla Fatvamifesta, kek— fimmä, että, jos he niin pohjafeen asti olimat Tulkeneet, tämä afia heille afkinäisnä mahto ſuurenki pelon nostattaa, päimän jo iäkfi men. neen. Kun heillä myös faifi olla yhtäläifef wainof Suomen maasfa ennestään elämäin Lap: palaisten kera, joilta (m oli Faitkea pahaa pelätä ja joita pietkin yleminä loihtioina, niin (ai fiitä Pohjan akka pian fnyn päällenfä. Vaan mitä efinnä mahto päimän Fatoamifesta Ferrof: taa, taifi aikaa woittain tulla famati kuusta ja täheistäki mainitukfi.

Pian Faikisfa rumoisfa ofofefaan kakſi Fan: faa, jotka eimät ylen hymäsfä fuofivsfa waͤlil—

• VIE

Tänfä eläneet. Toiſen näistä nimittäifimme Poh: jan, foifen Kaleman kanſakſi. Runoa myöten oli päänä Pohjan Fanfasfa ufiasti mainittama Louhi, jota myös Pohjan akaffi nimitetään ja jofa heiän töistä näytti parahiten huolen pitä. män. Kaleman Fanfasfa oli monta fanfaria, fuurimmat Waͤinaͤmoͤinen, Klmarinen ja Lem: minfäinen. Olkoon kuitenki miimme mainitusta jo aifananfa fanottu, että runot eimäf anna tarkkaa tietoa, jos hän maikka olifi Pohjanki Fanfaan lueftama. Me runolaaut, jotka minä tähän olen malinnut, yllä näyttämät hänen u: fein Wäinaämöifen apuna olleen, foifinaan itfe3z fänfäki fofia Pohjalasfa täneen, Pohjolasta fosjoneen j. n. e., maan foifisfa kerrofaan hä nen Päimiläsfä eli Jumaliſisſa Fosjoneen, joilla nimillä ennemmin Kalewan kanſaa luulifimma ofofeffaman. Joukahaiſen taas pitäifin uroho— na Pohjan Fanfasta, Ten tiefi waikk’ ollee ytfi, jota Pohjan pojakſi ja Lappalaiſekſi paikottain nimitetään. Muutamat runot warfin kertowaf- fi hänen Waäinämöifeltä fuosta päästetyn ſamal⸗ la tamalla fun, Lappalaifesta enfimmäifesfä ru- nosfa Ferrofaan, Wäinämnistä Fosken kormalla mahanneen ja ampuneen. Mäyttää myös hänen fifarenfa, jonka hän Wäinämöifelle lupaſi, ol— leen Pohjan akan tykki, filä tämä jo ennenfi (K. XI: 346) toiwo Waͤinaͤmdistaͤ waͤwykſenſaͤ.

VIII

Kalewan Fanfakfi ſanoin nimittämäni fitä, johon Wäinämöinen, Klmarinen ja Lemmin: kaͤinen näisfä runoisfa luetaan. Waan ettei moitittaiſi minun täsfä nimitykfesfä tuiki ereh- fyneen, koska moniahat pitämät Kaleman ni: meä pian Hilen ja Lemmon merofena, niin faanen ehkä felmemmin fanoa ajatukfeni. Mi: nusta näyttää olleen Kalewan kaikkia manhem. man fuomalaifen urohon, josta nykyjään :aitä. nä tieämmä. Taifipa olla hän, joka enfin py— fymämmästi Suomen niemelle afetfautu ja jon: ta ſuku fitte maahan leweſi. Paikkoja joisfa Waͤinaͤmoͤinen j. m. eleli kutſutaan ufein Kale: walakſi, toifisfa mainitaan Kaleman kankahista, askista, kaiwoista, koirista, Käkfistä j. n. e., niinfun € m. manhasfa Karjalan laulusfa tut: toͤ kyſyn tulleelta fulkolka: ”Kämitkö Kalewa: lasſa?“ Sulho: ”Käminpä Kalemalasfa.” yt: fd: ”Haukkuko Kaleman Foirat Kalemalan Fan: fahilla?” Sulho: ”Haukkupa j. n. €” Tyttö: »Kukkuko Fäet Kaleman Kalemalan Faimotiellä (Fasfimailla)?” Sulho: ”Kulkuva j. n. e.” Tut: toͤ: ”Katfoko Kaleman neiot Kalemalan ikunois: ta?” Sulho: ”Katfopa j. n. e.” Sa koska fen- laifia fulofia afioita, fun poikain ja tyttöjen keskinaͤiſet Posjopuheet, Kalemwalasta mainitaan, niin häntä en pitäifi Hiitolan eli Lemmon koin

1X

merfafena. Sillä koskas näistä eli Manalasta ja Tuonelasta kuulet fenlaifia?

Sny että Kalemaa tultiin pahemmalla ni: mellä tuntemaan lienee tullut fiitä, että hän Pohjolan fanfalle oli hirmiä ja pelättämä, jotka häntä ſentaͤhen mainitti pahakfi, ſamati fun me aina näihin aikoin asti olemma Turkkia, Koi rantkuonolaifia ja mähä tätä ennen Punapartaa ei juuri ihmifinä maan mähän meitamampina pahoina pitäneet. Waan mitäpä näistä, — eikö Paami efimanhemmillamme ollut pian Jumalan fiasna, maan mikfi on hänen nimenfä ja ar: monfa nyt muutkkunut? Elkaͤame fiis nykyfistä luulloista, ilman afian futkimatta, paljo wan— hoin afioin päättäkö. Aiwan, kun fanoimma, mahto Pohjan Fanfasfa Kalemwan nimi olla pe- lätty, maan koska aikaa moittain Lappalaifet fitte ofitkain fekautumat DSuomalaifiin, ofittain pakkolaiſina ja Fafakkoina Fierfimät maata, niin faatti heiän Fauttanfa Kaleman nimi tulla al. fuarmostaan Suomesfaki muutetukfi, koska Ka: lewata ei enää paremmin muistettu. Sa mitä fe ei lie maikuttanut, maikutti uuen uskon maa: han lemiäminen. Kumma että RWäinämöifen- fään ja Slmarifen nimet omat fiffeen alkuar— mosfaan pyyneet. Kuinka fukkelasti toifinaan fenlainen muutos tapahtuu, taitaifin toifesfakin

x

afiasfa mainita. Eikoͤ nyt yhteinen luulo afu fansfasfa, enfimmäisten Firkkojen Suomesfa jät: itäifilä raketukji? Minä matkoillani olen tus- fin yhtään mwanhanaikuista Fimikfirkkoa faman: : nut, josta paikalla ei jotaan fenlaista olifi ta— rinoiftu. Waan mikäpä (m fihen? Minusta näyttää tällä lailla: Kristin opin Suomesfa le— weten olimat wielä metfisfä ja erämaisfa Lap: palaifet pakanoita, jotka kaͤtaͤ oppia Fowasti wihafimat. Sillä Suomalaisten ylemämmälfi päästyä he ei tarkemmin tainneet afiata tunnus: fella, maan luulit heiltä ofetun uuen opinki jo: fai maikutkaman, josta fitä oli (1 aina enem. min mihata. Kirkkoja fehesfä mahto heiän mieleenfä johtua, olla heille itfelle hymätfi, ſaa— ha nämät rakennuffet häwitetykfi ja lienemaät ufein villä repineetki ja kukistaneef, mitä päi mällä tvoifilta fehtiin. Waan koska tämä kui ” fenfana tuskin kaifi menestyä ja ollen Suoma: laisten ruumiinfa koolta fuurempia, päättimät he rakentajia jättiläifikfi ja aikaa myöten lewif- tiwaͤt uskonſa Suomeenti, jotka nykyjään Suo: malaifet pitämät enfimmäifiä kirkon rakentajia jättiläifinä, ei tieten, että he itfe taifimat olla mainitluina jättiläifinä. Sa koska taafen heiän: fi luonanfa vnötisten haͤwitysten tähen noufi huu— okſi jättiläisten yöllä rafennulfet kukistaneen, niin

XI

fynty fiitä fenlaifia Fanfan Feskinäifiä tarinvita, joita nyt fiellä täällä kuulemma.

Olfoon tämä fanottu ajattelemifefi, miten Kalewan nimi kaifi tulla altuarmostaan toifeen muutetukfi. Muuten luulifin itfe nimitykfen Kalema merkitfemän jotai hirmiätä, fur: maamwaista, ollen yhtä rotua fun fanat Falz pa, Falma, Pallo, kalu (enfis), Fuolen.

Kanfan farinasfa nykyjään on Kaleman pojista kahtalainenki huuto. Toiſet pitämät heitä pahoina jätkiläifinä, toifef nimittämät hei: fa Wäinämöifelfi, Klmarifekfi, Lemminfkäifekfi, Joukahaiſekſi, Kihamanstoifekfi, Liekkiokji, Kul— Yermoffi j. n. €, joista juuri ei erittäin pahaa mainita, jos ei miimme nimifetystä, Kullermos- fa, joka fentäken kotoa ernkettiinki. (Eillifeen huutoon on jo ſyy mielestämme mainittu, maan jälkimmäifellä, näitä olleen, lienee parempi pe: rustus, maikka mähän enää heiän nimiänfä fai- faan oikein tuta. Ainaki fanotaan heitä olleen 12. VJos nyt Waͤinaͤmdinen enfi polmeska eli muusta feuraamasta oli Kalewan poika, fitä emme moi arwafa. Kuitenki luulifin hänen olleen jotai jälkimmäistä polmea, fillä enfi pol— mesfa poikia hän ja Ilmarinen olifimat olleet weljekſet, joka ei näytä tapaulfekfi, jos hetki

XII

Mäinämöinen Klmarista paikoin meljekfenfä ja emonfa lapfeffi nimittää… Samoin olifi Cem: minfainenti faama weljekſi Vainämöifelle, maan fämä häntä filfi ei millonfana kulſu, mainiten häntä maan paikoin ylimmäifeffi natämäkfenfä. Hälkimmäistäki polmea olemat heitä kyllaͤ fen wuokſi taitaan Kalewan pojilfi kutſua; mieläpä Juutalaiſia nytkin Abrahamin ja Iſraelin lap: fiffi nimitetään. Tästä olifi myös ymmaͤrret⸗ tämä, kuinka Kullerwo, joka nimeltä Fukfutaan Kalewan pojakfi (f. v. jälkeentulemaifeffi) kaifi Slmarifelle, tvifelle Kaleman pojalle, mnötyä. Saanen mielä nimittää että olen muutamien fuullut Antero Wipuista Kaleman Fansfa yh— fenä pitämän, niinkun runosſaki Ferta (anotaan.

Waikka näistä ei enää mitään felmää ſaa— ne, olen kuifenki uskoma Kalemasta, hänen Waͤi— nämöistä, Slmarista ja muita nimellifiä uroita *— paljon wanhemmakſi, ehkä, kun fanvinki, fikfi, jota enfimmäifet Suomalaifet näille maille faa- tatti. Sa Poska paikkoja, joisfa hänen jälkeen. tulemailenfa afukfelimat, näyttää Kalemalan nimellä kutſutukſi, joka mahto olla yhteinen niille eritnifille Waͤinoͤlaͤn, IIman, Utuniemen, Terhenfaaren, Suomelan, Kaukoniemen, Päi: milän, Wuojelan, Luotolan, Sumalisten j. n. &. nimitykfile ; niin olen tämän runokokoulfenti

XIII

Kalewalakſi nimittänyt. Nimi ſillen piti ankaa, ja enimmät työt näisfä runoisſa owat laͤtaͤ fe- litystä myöten Kalemalasfa tapahtuneet.

n

So8 Suomen Mykhologialla olifi näistä

runoista mitään apua, joka juuri ei taia il. manfana olla, niin on ykſi toimoni täytetty, maan mielä olifi foifiafin: foimnifin näistä jo- fain ſelwitystaͤ efimanhempain manhasta elä mästä, Suomen Tielelle ja runo-opille jotai hyö: tyä faaman. Saanen näistä afidista, jos itfe- fusfafi, moniaan fanan lifätä, Fofka ne ainaki näitä runoja toimittaesfa omat mielesfäni olleet.

w

Suomen Mythologia kyllä jo tätä ennen |

on tullut ilman muita Lencgwiskilta, Ganande: rilta ja Porthanilta jokſiki tutkitukſi, maan epäilemättä on fe wieläki ſuurten wirhetten ala: nen, monesfa paikasta erehtyväinen. SKlman

mifä jo Kalemasta ja hänen pojistanfa volem.

ma wähin fanoneef, niin kyſymmaͤ, mistä on Ilmarista tuulen, ilman ja walkianki jumalana rumeftu pitämään? Tuskin taiat rumoisfa yh— fään paikkaa tawata, josta tälle luulolle olifi pienintänä perustusta faama. Mänyttää Tun oli: fi nimestänfä häntä tuulen ja ilman jumalakſi fehtn, ja takomifistaan malkianki, mai fiitälö fämä miimmeinen, etkä hän Wainämöifen fo:

IxV

werina Ferran faimaalla walkiata isti. Nün hän ei kuitenkana runoisſa ole. Tuulta rukoil— tiin aina Ukolta, joka tuulenfi ynmaͤ muien oli hallitfia, ja tuulen fäfisfä IImarinen ennen muita Pohjolasta palatesfa hätänty. Mitä fi hen, että hän fampoa takoisfa fai tuulet tuule mahan, niin fe afia kyllä fietää toifenlaifen felmityffen, ettei fiitä häntä tarwitfe tuulten jumalatfi tehä. Baan jos hän olifi ilman ju: mala olluf, niin Väinämöinen tuskin olifi hän: fä mastoin mielin faanuf ilmasta Pohjolaan fnönnetykfi ja Waäinämöinenpä fitä loihti, eitä SImarinen, Pohjan akkaa mastaan, Tun tämä fateef, rakehet ja miluilmat uhkafi panna ſam— mon Faswuja tuemelemaan. Slmarinen rimoja myöfen ei ollut fun mainio rauan, wasken, ho: pion ja kullan feppä, muuten nifimakainen, ko— finen ja rehellinen mies, ainaki fun häntä piki famafa, ahkera työsfänfä, karmoin muihin puut: fuma. Sa fiinä on hänellä fyllä kunniakſi, ettei häntä enään tarminne tuulijumalalfi Foroftaa.

MWäinämöifestä nyk taitaan lauletfaa, mitä muien nimellä ennen manhaan on laulettu, maan kukapa fen taifi estää. Mitä maailman, kuun, auringon ja tähtien luomifesta hänelle anne- faan, on wanhastaan fainnut jostaan jumalas- fa ferrottaa, ja fitte nimienki unohetkua Waͤi—

XV

nämäifelle mennä. Minka fähen on Ankero Wi⸗ puinen, minkä tähen Kalewa, minkä tähen yli jumala Ukko niin pian Tokonanfa runoamatta jääneet, maikka mieläki puhetkarinasfa Ankero Wipufesta e. m. mainifaan, että Maxi Waͤinaͤ⸗ möinen häntä masten oli,” JA

Sos näisfä runvisfa paikoin Wäinämöistä enfifestä jumala-armostaan alennetaan, niin tiet- fämästi minä fiihen en moi mitänä. Naͤitaͤ on minun pitänyt toimittaa, kun heitä itfe olen ſaa— nuf, katſomatta, jos Väinämöistä pietään ju malana eli ei. So ammon olemma tottuneet häntä efimanhempaimme jumalana pitämään, josta armosfa hän heillä ei kuitenkana näytä olleen, maan muuten moimallisna, paljo tietä- mwänä, fankarina. Uſiasti rukoilee hän itfe yli- jumala Ukolta apua, ja tunnustaa näin omalla fuullaan, ten jumala oli. On myös Wäinämöiz fellä flä ilman jumaluuettaki nimeä ja fun: niata ja parempi lienee olla itfefunki nleminnä falonpoikana, Fun huonona herrana, parempi wiifahinna ihmifenä Fun puujumalana. Jos mielä nyt rahwaalta niillä ſeuwuin, joisfa muis: fo Wäinämöifestä parahite elää, kyſymmaͤ fu MWäinämöinen oli, niin wastaawaf he pian näin, ”Olipa hän muistetkama uros enfimmäifiä efi ifiämme ja Tuuluifa runoja” maan jos heiltä

XVI

kyſynet, Fetä he jumalinaan pikimät, niin ufiam- masti wastafaan, Ukkoa, joka oli taimaan ja maan luonut, heiän rukoilleen. Enkaͤ epäilet: fänä jo ennen Kriskinki oppia efiifillämme ol-

• Jeen tieon yhestä ainoasta jumalasta, joka mil- Ion nykyſellaͤ, millon ukon eli luojan nimellä palmeltiin, enkä myös lue fitä heille fuureffi tuhmuuelfi, jos he ei marfin olleetkana niin neroffaat fuurfa jumalajoukkoa itfelleen hant: fimaan, fun moni muu mankanaikuinen Fanfa.

Waͤinaͤmoͤinen näisfä runoisfa enimmiken mainitaan totifeffi, miifaalfi, eteenfä ajattele waiſekſi, jälkeentulemaifille hyömntystä hankki. wakſi, fuuritietämaäkfi, laulusta ja foitannosfa ylen mahtamakji, Suomen fankarilfi. Slman ſitaͤ nimitetään häntä ainaki wanhakſi, ehkei hänen wanhuus ykſin häntä niin fuuresti liene tofjotuumisfaan haitannut.

Toista laatua oli Lemminkäinen, kemut. mielinen, nuori, ylpiä, mahistaan ja tienstaan kerskaelewa, mähän eteenfä ajattelema, jos ur: hoollinenti, ſankari. Töistä, joita kosjona ol. lesſa hänelle Pohjolasfa määrättiin, ci taia vikein felmää faaha, fillä pian ykfiä töitä mää. rattiin toifella Terralla Slmarifellenfi. Minä olen walinnut runoja, joista mähänkänä erotalfen.

XVII

Monta muuta nimeä jätän tällä kerralla mainiffematta, joita näisfä runoisfa taitaan My— thologialle entifistä erehvkfistä vikafemifekfi tahi muukſi eukfi löytää. Naͤien erehysten feasfa lienee fefi Fummanlainen, fun Fapeesta on fin: ne erityinen olento faatu, maikka Fapeella ei misfään ymmärretä Tun luotua olentoa, ihmis: tä eli muuta olentoa; famati myös fe tun Ut toa ja Wäinämöistä toifilta on yhtenä pietky. /

Entä paljo aio miipnä ofotuffesfa, mitä näistä mahtaifi manhanaikusten tapojen felwit: taͤmiſekſi lähteä. Taitaiſin yllä muutamia efi: merkkiaͤ fiinä faaha, jos olifi aikaa miettiä. XIII. 116. näyttää, Tun olifimat wanhat kuumilla timillä ja meen fillä waristamifella Feitoffiaan laa: tineet. Monesta muusta paikasta löytäifimmä, että manhempia piettiin kunniasta, jos Fohta miehuutkenfa innosfa Lemminkäinen mähän äi: finfä tahostaki poikkefi. Samati näemmä, että filion oli fapana olioille ehtotvita afetella. Taitaa maan moni luulla ylen paljon näistä heiän Fofinafioistaan puhetta oleman, jotta fillä koko firja pian mikſi ei olifi uuenlaatuisten te. foferfomusten eli farujen (Romanien) muoto: (efi: muuttuma. Jos niin olleeki, niin olfo, maan muistakaammeli, että efimanhemmisfam:

Kalewala, B

XVIII

me, joilla ei ollut nykyſiaͤ monikoskewia lüku— tukfia ja afioita Ferroftawana, vkfinäifesfä elä- mäsfään fofiotuumat, fofakäynti, meffän ja Fa: lan pyynti olimat muisteltamimmia Feinoja. Siitä fe, etkä näistä afivista pian yhtäläifeen runosta Ferrofaan.

Suomen Fieli ja runo näisfä ehkä tama. faan felmempänä, fun misfänä muusta kirjas— fa. Monet fanaf ja fananparret tulemat fuo tuostaki ilmi alkuluonnostaan eli famalla Fan: nalla, Fun niitä rahmaan fuusta fuullaan. Muien kielten oppineilla, wailfa fyllä Suomeafi taita: milla, on ufiasti maikia estää Fieltä omaluon- nostaan toisten mukafeifi määntymästä, mutta talonpoikafella fanfalla, joka muuta ei ymmär: vä Tun yhtä äitinfä kieltä, fiitä ei ole pelkoa.

Sanojen Tirjotkamifesfa olen mälistä poi kennut niien ennen tawallifesta famuusta, waan koska ſe kuitenki harmasta tapahtuu, niin fiitä en pelfää fuurfa moitintoa,. liiatenki jos ſyyt fihen löytäifi otolliſikſi. Muuten on koko afia minusta joutama, fiitä Fellenfään fuuttua, jos hän eritamuukaan feuraapi. Tawuu ja Firjo: tus Tielesfämme mielä eimät ole fikfi wmakautu: neet, jotka ylfi ainoa laatu taikaifi vikiakfi lu- ettaa. Waan elkdön kukaan fitä pahakfi panko, jos

XIX

minä faäsfä afiasfa näytämme muita huoletto: mammaffi. Sapfellifeffi olen aina lukenut fenlaifia Tinaamifia, Fun wälistä Tuullaan efimerfikfi ſü— fa, jos pitäifi kirjottaa meiän, naia, luva, wieä eli meijän, naija, luuma, wiijä. Kumpanenkana näistä ei taia tarkoin puhek: ääntä wastafa, joka taitaiſi tulla tällä tamalla kirjotetulli: mejjän, najja, lumma, mijja. Waan koska Fakfidänikkeitä ai, ei, vi, ui, :2- ja au, eu, iu, ou, j. n. € Ferran olemma fofz tuneet lufemaan lun aj, ej, oj, vj -:: aw, em, im, ow, j. n. €, niin mikfi emme fanas- fa naia & m. faia lukea enfimmäifiä kolme Firjainta nai tun naj, josta an päätteelfi faatua helposti tulee (ana naia (najja). Kuin- fa3, jos fitä naija Tirjottanet, erotat ſanoa erifioisfa, joihin fe on faama, € m. joa fa: mot: fulee fille tytölle naija (1. na⸗-i⸗ja) ja jos ſanot en huoli naia (1. najia)? Toi: fia luva, wieaͤ, myöä j. n. € makan fitä ennemmin fillä tamalla tirjotkaa, Fun niitä meiän puheesfaniin paraasta päästä äänelläänti. Myös faanef fanasta muofi ennemmin muoen kun wuuen, eli muumen, mummen, famalla faz walla Fun fanasta paafi faat paaen. Xoifis fa fapaukfisfa olen fFirjottanut weneheſen, tarpehefen, kankahaſen (eli weneeſen, farpeefen, kankaaſen) j. m. & joila muut

XX

Tirjottanewat weneheſeen, tarpehefeen, fanfahafeen, (eli meneefehen, tarpee: fehen, tanfaafehen; weneefeen, tarpee. (een, Fankaafeen) Mäitä fanoja toisten famanlaatuisten Fansfa rinnatellen näyttää fun e.m.manhasta pääfanasta menehi (nyt: menekh, menet, mene) famasfa fiasfa fun fanvista purfi, reki, Folmanfi, tulemaf purtehen, refehen, kolmantehen tulifi wenehe— hen, joista fitte h on f:ffi muutettu, jotta fanotaan wenehefen eli menefehen. Cita, mitä minä olen luullut tajuamani, näillä feumuin fenlaifisfa fanoisfa molempia eritä niin weny⸗ Eetäkkänä, jotta kirjotkaifit weneefeen, maan ainoastaan weneefen eli menefeen, h kum. masſaki e:tten mälille pantawa, jos niitä kahek— fi tamuetfi lemitetään.

Wielä olen Firjottanut ſanowi, fulemi, offamwi, maikka muut Firjottoot fanoomi, tuleemi, offaami (eli ſanoopi, tuleepi, ottaapi). En fenlaifisfakana fanvisfa ole fitä menyttämistä ääntäisfä Tuullut, jota kahella äänifkeellä perätysten ofotettaifi. Tulemi, (a. nomi j. n. €. jo itfestään vmaf fanvista tulee, fanoo lewifefyt yhtä tamutta pitemmätfi; mi. (4 niitä fitte enää pitäifi kahella äänitkeellä Tirjottaa?

XXI

Liittöfana Caan(-fään) muutellaan monin = famwoin. Toiſet fanomat ja kirjottawat: ei ker— faafaan, toifef: ei kextoakana ei Fertaaka: han, ei kertoakan, eikertoana. Yffi tuo nyk lienee, miten fenlaista puolifanva firjottaifi, maan täyellifinnä näyttää (e olleen Fana(-känä). Semmoifena luulen fen alusta alkfain jotain feuruufa merkinneen, josta mwieläki fanofaan perä fanaaf. o. yhtä feuruuta toinen toifen- fa jälestä ja kansſa (kanasſa) f. v. feuruus- fa, Fanfa (kanaſa) feuruu, joukko, yhteys. Puhetta myöten niillä tienoin, joista enimmät näitä runoja on koottu, olenki, Fun muuten ru: nosſa fopii, parahasta päästä Firjotkanut fen fäyellisnä, € m. Gipä Fuu kumotakkana, Eikaͤ päimä paistakkana, joisa toinen fai- taifi firjottaa: kumotakkahan, paistat: kahan. Suefaan myös paikoin: Tun ei fu03: takan tofelle, eli Gn minä mikänä tieä, Glä koske Fonnanana j. n. e. Semmoi: fia fanoja fun metfä, katſoo, fuitfi j. ne. äännelläänti filä tamalla Wenäjän Karjalasta, joista runot parahite omat faauf, eitä mehtä, Tahtoo, fuihti j. n € eli jollaan muulla tamalla.

Heiän aänelmästä olen faas fkoifisfa poi: fennuf, €. m. fanoja laulamakhan, anneta.

XXII

han, timitfi, akkunaffi, laatia, vikias- fa, kautka, Fosfen, mustalla, matkas— ſa, Fäfillenfä (täfillehen) olen fillä tamwal: la Firjottanut, eikä laulamahef, anneta: hef, Fimikfe, akkunakſe, laafie, vikies- (a, Faufti, fofen, musfalla, matasfa, Fäftllehet, kumi niitä he ääntelemät.

Semmoifia fanoja, kun otfo’oni, otfvv3, otto, (otfo’nhon, othuohon), offo’vome, otto’nfe, offonf, (offnohof, ottuohot); tuloni, tullos, tulko, tulkome, tulkote, tulkohot kuullaan niin äännettämänti eli offaoni, offava j. m. &, maan toiſesſa ſias— fa näyttää fana oleman fanottaisfa: ottako: hon, otfakaame, ottakaate j. n e — Waan heitän nämät, ja (anon mielä muutaman fanan Suomen runosta.

Moni on pitämä ei minänä työnä Suo— men runoja laatia luullen joka tilasfa, Fun ſaa— pi (anoja 8:faan famuehen asti yhteen fopimaan jo runonki faaneenfa. Wai fiinäkö fe Waͤinaͤ— moifen Fuulufa mahti olifi! Elkaͤaͤte päättäkö ennen afian tulkittua ja elkääte pitäkö työttö. mänä afiana, josta maan ykſi ainoa efiman- hemmistamme tuli vikein kuulufakfi. Yhtä mä- hä, Tun mitkä 7 tähtiä tahanfa olifimat Otawa

XXIIF

faimwaalla, omat mitkä 8:famuifet fananparret hymänfä Tielesfämme runoja. Jos wanha Waͤi— nämöinen nyt tulifi ja kuuliſi fenlaifia runoja, Tun owat:

”Mutt ei Faynyt, eikä Fyennyt,

Kourat Fowat ja Fompelot,

Ei tainnut tuohon taipua”.

”Herätä herroittain luona, Sowita hymä fuofio.”

• — *

taikka jos tämmöifiäli: ”Korkeus- on finun kotos, Awaruus on afunmaijas, Itſe Pynfit Eylmät meret, Itſe ſauwoit farkajaot.”

Vl Niin pelkään kyllä, jotta itſe meren kyntä- jä ja farfajakojen fauoja mikſi ei fanvifi:

”Heretkaäte, heittäkääte

Paremmille laulajoille,

Taitawammille runoille,

Kaikki kaͤypi Farwoilleni,

Puhki korwani puhui,

Laͤpi paͤaͤni laͤylentaͤwi,

Wiepi wiikokſi iloni,”

XXIV

Tofiaan on Suomen Runosfa famaki kun muienfi Tielten omat waatimukſet nouateltamat ja jos Runon teentaͤ kuitenki Suomesfa helpom: masti kaͤypi, niin Fiittäfääme fiitä kielen ſo— maiſuutta, maan elkfääme fenfähen näitä maa: timukſia unohtako.

Waikka itfe runotmdsfä Fehno ja fentähen fihen harmoin puutkumaki olen kuitenki aikaa myöten foisfen tekoja lufeisfani ainaki ajatkel- lut, mikä ollee fynnä, ettaͤ foinen niistä on kaunis, foinen formille waikia Fuulla. Perus: tusta miektiesfä olen malttanut että eillifisfä on feurattu Runon maatimutlfia, jällimmäiktä näi: fä mastoin laaittuna. Täsä maan puhumma niistä wmaatimukfista, jotka koskewat itfe fanain fopimifeen, ei mitä ainetken Tertomifesta eli muusta Runo-oppiin Tuulumasta olifi fanottama. Mäitä Runowaatimukſia vkfitelen muistokfeni Tirjotettua, on fiitä jo kaswanut aika tukku Tir: jotuata, josta nyt tahon ottaa, mitä tähän efi: puheefen luulen fopiman ja mahtuman. Sos ne ei ollekana jokaista mieleen, niin muista. kaame että eripaikoilla faaftaa olla erimaati. mukſenſa Runosfaki, maan minä olen ſeuran— nuf, mitä fäällä ja rajan yli Wenäjän puolla Runosfa maaitaan. Elfään maan kukaan luul: fo minun tätä ſeuraawata Fellenfänä opikſi kirz

XXV

jottaman. Se ei ole mielesfäni, eikä runoja opilla tehätkkänä, etfei luonto niitä faattaifi pa— remmin. ”Suonfo laulajan tekemi, Itſe info ilmoffamiy Runojallen rohtialle, Mitä lauluhun latowi.“ Hymä jos maan faifin ofotetukfi minkälaifia runoja meiän puo: lella hyminä pietään.

Ennen muita fulifi nyt felwitefkämäkfi mi: taͤ pitkällä eli lyhyellä famutten armolla ym⸗ märrämme. Ilſekukin malttaa helposti, että a on pitempi jos fanomme maara, tun ma: va; i pitempi fanasfa fiima tun fima; o pitempi fanvesfa meni taloon Tun möi ta: lon; & pitempi jos (anomma näitfö emäntää. tun näkikö emäntä. Miitä tamuita, joisa äänife fillä lailla on pitempi, nimitämmä pif: kaͤarwoſikſi, jota myöten fanvisfa maara, fiima, enfimmäinen famut on pitkäarmonen, (a. nasfa taloon foinen ja fanasfa emäntää folmaa. Samati on misfä tahanfa fanasfa fawuf, jota nyk on tapana Tahella äänitteellä perätysten Tirjottaa, paitfi jos jälkimmäinen ol: lee i, pitkäarmonen €. m. 1:nen (anvisfa maata, pöytä, autkama, riennä, joutama, 2:nen ſanoisſa lupaama, refeen, kurieri, ru. kiita, ſanoo, 3:a8 fanvisfa fotifaa, ſano— Toon, Pämelee, Fäfiään, 44jaͤs fanvisfa tä: mwelemään, hajotetaan j. n. e.

XXVI

Mutta ilmanki Fahta dänikettä maltamma, eltaͤ enfitamut fanasfa faffo on pitempi fun fanasfa (afo; famafi fanvisfa: matto, ma: fo; mutta, muta; kyllä, kylaͤ j m € 2:nen tawut fanvisfa fafosfa, fopalla, pi-, tempi fun ſakoſa, fopala; famati fanvisfa ranta, welfa, pirta, koſski 1:nen, fa: noisfa emäntä, alofki, Lepistö, kowempi, tätenfä 2:men, Ameritka, lihamatkfi, warawampi j. m. € 8:mas famuf lyhyilaͤ pitemmät. Mäitä tawuita nimitämmä pitkä: fiafiffi, fillä niisfä ääniket ei itfestänfä pitkä pn maan pitkä nykyfesfä fiasfaan. Pitkäfianen on ſüs (e tawuk, josfa yhtä äänikettä feuraa mähintäin kakſi äännettämätä eli i yhen äänit. Teen Fera, €. m. 1men (anoisfa manha, ſelkaͤ, mirfa, tukka, paita, malta, 2:nen fano- isfa mäestö, mekäifi, kur ikka, namwefta, olento, Fumarfi, 8:as fanvisfa opetella, fapaelma, wetämäinen, lewititkoͤ j.n.e. Samalla tamalla erityisten fanain yhteen faa- esfa e. m. jos meät, olin minä, joisfa o fanasfa jos, i fanasfa olin owat pitkäfiafikfi luettamat. Wasta tahomma fiitäki puhua, mi- fen moniahat pitkäfiafista tawuista taitaan ly— hyikſi käyteltää.

Syhytarmwofikfi nimitänimä kaikkia fa muita, jotka eillistä mukaan eimät ole pitkä.

XXVIr

armofia, eikä pitkäfiafia, e m. Fala, matala, murehia, hemofiafi, metelemiäni, jotka owat fanoja maan lyhytarwoſilla tamuilla.

Nyt ennen kun faiamma tutkia mitkä pit kaͤſiaſidta fawuista faifaan runosta lyhyikſt luettaa, tulee peräti toinen afia Fatfeltawaffi, nimittäin tawuffen korko. Iäntäisfä Foro famme muutamia fawuita fanasfa, toiſia em- me forofa. Sos feuraamaifisfa fanvisfa mer: kitſemmaͤ korotetuita tawuita, niin omat näin: faäna, malttawa, hewofella, metele: mällä, fäyskentelemäinen, polttelewai. nen j. n. e.

Jokaiſesſa ſanasſa korotetaan enfitamwut ja ufiammisfa kolmas, miies j.n. e. eli joka toinen famuf alusta alkain, joka Tuitenfana ei Fai kisſa ole tapaus, Poska muutamisfa 4:08, 6:08 j. n. € forofefaan. Baan lienee Forottamifel. la mähän eripaikoisfa erotustaki, filä mailia on muuten ymmärtää, kuinka moniahat niin jäytästi afiata mastoin päätkäifimät aina maan 1:fen, 3:nen ja 5:nen tuleman forofetuffi, maif- fa niin korwin kuultawasti mähintäi meiän Suo- mesfa monesfa fanasfa 1:stä, 4:ttä ja 6:tta To: rotetaan, €. m. (anasfa armelemaifemmasti,

. XXVIIK

jota jos korofkaifit armelemaifemmasti tu. liſi (€ pian tunfemattomakji. Olen myös luul lut malttaneeni, Torotuffen liiafenki enfitamuis: fa Turun ja Hämeenki Suomesfa oleman paljo ferämämmän tun meiän, e. m. fosfa me fanoi: fimma: ”paljoko fiitä ſait hemofesta”, ſanowat he tun ikaͤs hakaten: ”palko (palt) fiit hemofest (ait”, eli “meillä: ”monellento miehellen tästä työtä olifi”, heillä: ”monelfo miehel täst työt 0l8”, meillä: “paremman emännän falo hänestä fai”, ſiellaͤ: ”pareman emänän talo hänest fai.”

Sonfa äsken heifimmä puheen pikkäfia: fista tamuista, faiamma nyt uuelleen tutkinnon alaſekſi otfaa: Torofefuisfa tawuisſa pietään pitkäfiafia pitkäarmosten merosna e m. ihmi: (ellä, fallittamainen, joita jos pitkiä mer. kitſemmaͤ metämällä 7, lyhyitaͤ mempelellä V, tulifi merkittämätfi ih mifellä, fallittamai. nen. Korottamasſa tamuesfa omat pitkäfiafet lyhyen jälesfä pitkät, e m. emäntä, erote tukfi, ifäntiänfä, pitkän jälestä epäarmwo: ſet 1302 pittiifi eli lyhyikſi luettawat e m. (voitolla eli (voitolla, (orranta eli

XXIX

• v v U wv - * v s forranfa, maramammalla eli ma: v e U U

ramammalla j.n. €.

Sa nyt äsken nähtyämme mitä pitkällä, mitä lyhyellä tamuf:armwolla ymmärrämme, fai- amma anfauta Fatfelemaan, kuinka erityiſet fanaf näien armoinfa muotkfi omat montafi laatua ja nimitellä niitä, fun feuraa, nelita: muifia jonkun olukfen lailla ja’aten eli merra- fen päähän, niskaan, felkään ja häntään, niin että 1:nen tawut merrataan päälfi, 2:nen nis:

kakſi, 3:mas ſelaͤkſi ja 4:jä8 hännäffi.

Ykstamuifia. Lyhyt — 10, ſe, ne, Fa, en, et, 198, nyt, Eu, mi; Een, i. n. e⸗ pitkä — maa, tie, pää, ſuo, fai, ſyyt, toit, mie, je n. &

Kakstamwuifia.

Kakslyhyt — fana, kylaͤ, meni, otit, kalan, mähä, wene. Lyhytpitkä — metää, tulee, weneen, fanoo, pataa, taloon. Pitkälyhyt — fuoli, maata, ranta, toimi, kyllä, äyräs. Kakspitkä — Fantaa, luottaa, Eirween, pirttiin, altaan.

Kolmttamuiria

Kolmilyhyt — matala, wefiä, kaͤweli, ihana, minua, ahama.

Alkupitkä — Fantele, rintama, polttanut, Eultana. Keskipitkä — mweneellä, lupaawa, fanoilla, Eäteenfä. Loppupitkä — mwetäköön, fanokaa, Fäjiään, menemään. Altulyhyt* — mureesfaan, lupaamaa, meneifiin, tapaamaa.

Keskilyhyt — kantakoon, auttakaa, merkkojaan, rantamaa.

XXX

Loppulyhyt — Eeihäällä, ottoofe, hakkaawa, feipäättä. Kolmipitkä — Firweesfään,keträämää, nakkaamaan, leikkuullaan ·

MNelifamuilfia.

Melilyhyt — wetelete, tulemana, wenofia, kaͤwelewaͤ, ihoama.

Päifemä — polttelema, kantawana, poikinefi, heinäaho.

Miskawa — lupaawana, weneitäni, erotteli, mureesfani.

Selkaͤwaͤ — tulematkfi, matalalla, fopineeEji, wefimatka-

Häntäwä —— lewitetään , menemään, elelemää, petäjäfuo.

Etewaͤ — kirweitaͤſi, tarpeesſaſi, hakkaawana, feimäspino.

Keskewä — mureesſamme, lupaamalla, wakuuttanſa, ſanot— tiinpa.

Takawa — menemaͤllaͤaͤn, ſanomaankaan, warotelkaa, tule⸗ wakſeen.

Faͤrewa — kaͤyttelemaͤaͤn, matkaelee, kantelemaa, kirwehiaͤaͤn.

Nouſewa — weneellaͤkaͤaͤn, lupaawanaan, keraͤilewaͤaͤ, potak⸗ kamaa.

Laskema — — waiwaſella, auttakaate, werkkojanſa, kartanoonſa.

Lyhytpaͤͤ — lupaamallaan, wenettaͤaͤnkaͤaͤn, Feräilmisfään.

Lyhytniska — akEunaakaan, laulaesſaan, matkaelkaa, ketraͤel— mää.

Lyhytſelkaͤ — hakkaaminaan, Firmeenfäkään, muistelmiaan. Lyhythäntä — leikkaamalla, Feihäälläänki, luonnotkaampi. MNelipitkä — armwaamallaan, [uuruuttaankaan, feimästelmään.

VWiifi- ja ufiampikamuifia eillileen emme pannelkana, fillä niistä waan fuotta olifi eri. fyönfä, koska niitä ainaki fopii forfoja myöten jaella Fahteen eli ufiampaan vofaan, jotka fitke fäntetään Fats: eli folmifawmuisten mukaan. So: pa nelitawuifiaki fillä tamalla faattais kahtia panna.

XXXL

Otetaanpas nyt työkji Fatfella, miten näitä fanoja faitaan runoon fuunnitella; jos lienee ylfi millä famalla niitä fiihen pannet. Waan fitä ennen täytyy faaha runon ofista ja niihin Toskemista felwä.

Runo laulusfa jakauvi tamallifesti miiteen: fi ofaan e m. Hymin foiffi hauin ham. mas, josta kolme eillimmäistä fanaa fekemaf itfekukin yhen ofan ja 4:j08 halkastuna 4:nen ja 5:nen; Hywin | foitti | hauin | ham:| maa]. Pa” remmalfi näyttää kuitenfi maan 4:jään ofaan runoa lukea ja niin omat entifetki runoopin Tirjottajat tehneet. Muufamisfa paikosfa, joil la on erinuoftinfa runoilla, (e niin laulaesfati jakaupi ja lukemalla faapi (e ainaki 4:ofafekfi. Sitaͤ mastoin runoa taas paikoin lauletaan 6:teenki ofaan e.m. | Käkö-|nenl tu-|Fahte:| (e-|wil, ettei fitä marfin fowilfana laulua myöten ofi- tella. Kuin fanvimmali, ofitamma runoa 4:fft ja fenlaifia on runosſa: (ana wieaͤ, toinen fuoa, joka erityinen (ana ykſi, maan runosta: fano lieto Lemminkäinen, tekemät falfi eillimäistä fanaa Tumpanenfi yhen ja jälkim- mäinen yffin 2 ofaa. Runosfa: itki impyen himukfet, felee 1:nen fana yhen, 2men ja g:mas yhteenfä 3 ofaa, ja runoska: en tunne fätä tupoa, ei fee vijikään erityinen fana

XXXII

fäyttä ofaa, maan ofat faahaan murtamalla toifesta fanasta foifen täytteekfi, niin että 1:nen on en fun, 2men ne fa, 3:maa fa tu. 4:18 poa.

Koska näistä ofista mwielä itfekusfaki on enemmänti puhetta, niin olifi ehkä hyoͤwykſi niille myös itfekullenki ſaaha omat nimenfä, fl laͤ paha on nimetöntä mainita. Semme faame mefi ja helposti jos ſamati Fun nelitamuifisfa fanvisfa exitawuita, täsfä eriofia nimitämmä 1:stä päätfi, 2:sta niskakfi: 3:tta feläffi, 4:ftä hännäkfi Ditä myöken on ſeuraawis— (a runoisfa:

Pää Miska Selkaͤ Häntä

Yöllä fynty Waͤinaͤ⸗ moͤinen, Paͤiwaͤl⸗ = lä me: ni pa: jahan; Tako⸗ a ta⸗ putte⸗ lewi, Lyöä lynnä: hytte: lewi, Tako olki⸗ ſen o⸗ rihin, Herne⸗ warti⸗ ſen he⸗ woſen.

Murtamiſesta mainitfimma jo aͤskenki ja faamma nyt paremmin felmittää, mitä fillä ym⸗ märrämmä. — Joka runon ofa on kakfitawui- nen (folmefawuifista masta), eillifen niistä ni: mitämme iskukfi, jälkimmäifen Taskuffi Jos nyt mistä ofasfa tahanfa fana loppuu iskusta

XXXIII

ja lasku alottaa toifen, niin ſanomma ſilaͤ ofaa mutrretufkfi ja (enlaista fanain yhteenfaamis: fa murroffi. Sitaͤ myöten on runosta

1. Ompi ſaarel⸗ la ſi⸗ oa

2. Sos wez ät ſa⸗ an mes = mettä

3. Tuhat purtta = puuja: elet 1:fesfä felkä, 2:fefsa pää, niska ja ſelkaͤ murre: fuf, waan 3:mas on murrofon.

Parahimmaft runojat pitämät fenlaisfa mur: relmata niin fauniina runosta, että mähintäki kakſi Folmesta famafaan murretfuna; fitä was- foin on murrofon runo, josfa korfo ja isku fo: piwat yhteen famuehen, mähemmin Faunis, ly— hyttauifisfa tuskin fallittamakaan. Murrelmas- fa Fatfofaan kuitenki ettei famutten armoa niin forrefa, että nhesfä ofasfa iskuun tulifi Ikyt, laskuun pitkä tamut. Molemmat lyhyenaͤ Fel- paamat yllä. Naͤhaͤaͤn fitä mälistä murrelman fomuuen fahen yllä niinfi runva laaituffi, eftä isku on lyhnt ja lasku pitkä, pääskä eli niskasſa, ja fe ei haittaakkana, jos (e maan harwoin tapahtuu liiatenki jos lasku ei ole ar: mostaan maan fiasfaan pitkä. Eſimerkkiaͤ näi. hin faifimma yllä mistä tahanfa runoista. Gn ole ifo iältä on Faunis runo näin 3:sfa

ofasfa murrekuna, maan jos fanoifit yhellä Kalewalas C

XXXIV

murroffella: en iältä ifo ole, niin tulifi fe felpaamattomalfi; famafi jo kumu Fujasta fuulu kaunis, Fujasta jo kumu kuulu Tehno; jo minua notaf noifu ja jo noiak minua noifu fomaaf, jopa mua noiaf noitu Fehnompi. Wene näky, meli tuli olifi peräti kelpaamaton, fillä fiinä on joka ofan iskusfa lyhyet famuef ja runo murrofon;s foi: fella Fannalla on runo ei weaͤ mäheäkänä eli emeä erimenehen, fillä maikka Iyhytta- muifilla iskuilla nefi, omat ne murretut. Mur: vosfa, kun fanvinfi, on niin kaunistawana piet: fm, että fitä foifinaan rakastetaan, jos kohta fen kautta istu tulee Inhyeffili ja lasku pitkaͤkſi e m. jo päimänä Tolmanfena fanofaan ennemmin Pun päimänä jo Folmanfena, eli päimänäpä Folmanfena; fuot Fnlwmi, kanerwat kaswo, ei ollut ifont fnytä, ennemmin fun Fnlmi fuof, kanerwat Faz: wo, ifoni ei oluf (nytä, maikka jälkimmäi. (elä tamalla vfat armonfa muoti olifimatti paremmat. Mitä fiiz pitäis ajatteleman niis. (4, jotka maan Fiittämät hywikſi fenlaifia mur: rotfomia runoja kun e. m. mafa manka Wäi. nämöinen, otti ſoiton formillenfa, ja mielä fenlaifiaki (peräti Felpaamattomia) Fun panee aitaa Faifen päimän.

Sana

iskuun f 8

laskuun pitkä J iskuun ä laskuun Kakslyhyt Lyhytpitkaͤ | pitkälyhyt | Ratepittä ; Kolmilyhyt Alkupitkaͤ | Keskipitkä | Loppupitka J Alkulyhyt W ;estilyhyt i Loppulyhyt H Rolmipirkä | Stelilyhyt | päilemwä Nis kawa Selkaͤwaͤ

| Häntämä

i Gtemä

i Keskewaͤ Takawa Naͤrewaͤ Nouſewa Laskewa Lyhytpaͤa Lyhytniska Lyhytſelkaͤ Lyhythäntä Nelipittä

ja x ja ja op ja -—- H

— HOO — x — — — * — = *

• O

—

Taulu T.

Murrotonna

t/ ol ol 1 1 1] PIT] oN

• 21:01 UMO FE 1 T| Of
• 0 (0
• |-+| ol ” + 0 i J KASTE ONI
• 0 0 | | O] „17101 — Taal PONI
• • 0; OG] 4016107] 0010-20 Elst a| O] ap ORION (0) 0 o

0 0 0 i

• 1 0 o 0 10)

o [0] 0 | o o 1)

10 ittiiya | EU

(0) 0

O

• o

++ +::O0 + O rr BK O

sk Po m O k mo Ro-t R O -+ O k k k ja k ja k O O O O

Muvrettuna. z ILO | 11z| 1v | == ya Pito] [aio ; 9.47107| 0:80 (0) 0 Oi X a N Po] PS. il 4; o | 0 1 ä of JA 231207] “0: 0 1 1 of O tol] ol] o 1:1[ 040 000 0 T | 10 ol 1 0.1 010 Kt a RO OA Pit 0 0 048 1 t:[30’] +0:[50 OON KOH kUKO 1] GKO KtoJiA 10 010] 0 PA 4 [0407 [050 0 0 018 1 00 0902! 051070] |< OA 0” 07] oka | 0.1 0 (0) 0. oN * tol 08i 01010] .1 ya] toi [a 0: | 0 0NkR 0.1.00] 0 M

XXXV

Seuraawa ofofelma *) näyttää, miten eri— laatufia fanoja taitaan runoon fowitfaa. U— fiampi: fun nelifamuifia fihen emme weäkkänä, filä, fun jo mirfomma, ne Forfoja myöten kah— Keen eli ufiampaan ofaan jaettuna fäytetään, fun olifi joka ofa erifanana. Emmekaͤ myös ole pitkäfiafia waan pitkäarmofia tamwuita tähän efimerkikfi malinneet, fillä ſe runolle ei olifi pa- hakſi, jo8 pitkäfiafiaki pitkäarmosten mukaan Täytettäifi, paitfi mitä näien lemittämifestä pu- hutaan, joka pitkäfiafisfa ei moi tapahtua. Mer: feillä 1; *, + ja o ofofkaiflimma, enfimmäifellä, että (ana fiinä fiasfa on fomas; toifella että fa: na niinti, jos harmemmin, käytetään; tolman: nella etfä fana fillä paikalla, jos muutamilta niin fäytetkynäki, on ſopimaton, ja neljännellä, että (ana niin ei taia eli piä käytettää. I. 11. III. IV. merfitfemäf runon ofia, päätä, niskaa, felkää ja häntää Lemwitlämäkfi mainitfemma fitä, Poska yhesſaͤ pitkäarmokesta tamuesfa mo- lemmat äänitteet filkään eli toifen muuttamalla tehään eritamuekfi. Sillä tamalla faahaan fa: noista: rantaa, lupaama, armelee, me: neellä, päimää, fanat rantoa, lupoama, armelemi (arwelepi) menehellä, päi: weaͤ. dä.

”) Katfo Taulu 1

XXXVI

Lemifeffynä fana Täytetään niin monika— muifena Tun fe filtä (aapi e. m. (ulewi lemi: tetty fanasta tulee folmilyhyenä, lupoamata fanasta lupaamaa wiifilyhnenä j. n. e. Pää: famut lewitelään aiman harwasſa, maan fitä ufeimmin lemitetään muut tawuet runojoilta estä- mifelfi ettei laskut tulifi pitkäkfi.

Jos nyt fahomma tarkemmin runoja fuf- fia, joisfa tulin ofa on vitkälyhyt taikka Faka- Iyhyt (lyhytpikkistä ja Takspitkistä ofista masta puhetta); niin näämmä niitä feuraaman oſo— telman mukaan faamwan 16. erilaatua, joille myös helposti, jos pitkälyhyitä oſia pitkänä, kakslyhyitaͤ lyhnenä piämmä, faamma feuraa: wat erityifet nimitykfenfä *).

MWieläpä niitä on fenkilaifia runoja, joista enfimmäinen eli (ehkä harmoin ja Fehnosti) mo: - lemmat enfimmäifet ofat omat Takspitkiä eli lyhytpitkiä € m. Näi neiet fyliämättä, (En fieä Ahin kotia, So tunfi tuhon tu Yemwan, (Raukka jo rannalta huufi ja Weſiaͤ muovattelemma TFehnoja) Millä emme fuitenkana ole tahtoneet eillistä runolu-

*) Katfo Taulu 11.

Taulu II.

Ofien armoja

Nunoja Iro -——— Eſimerkkiaͤ III IV — — — — —

Nelipitkaͤ — — — <] Suon felällä, maan nawalla. Lyhytpaͤaͤ TUI VIÄ eri koͤyhaͤ, maa pohatta. Lyhytniska — 1] Kun Fäki Eukahtelekjen. Lyhytſelkaͤ YI VI iin kohin kotia kaͤaͤnnys. eyhythäntä — — XI osti puuhun puriehia. Noufemwa YIT TI Suli työ, jatu tapahtu, Laskea — YI 7] Laulaja olettelifin. Takawa TYI] So kumu Eujasta Euulu. Etemä YIT TÄ Walwon yön eli makoan- Uäremä — — —XI Niin minä miniä raukka, Keskewä — YI Pah? on olla paimenena. Häntäwä < — IWetelaͤ weſi warakfi, Selkaͤwaͤ — äi Ajoa tomuttelewi. Nis kawa — XXIHywaͤ hylkehen eleä. Paͤiſewaͤ — — — S] mies minä wähämäkinen. Nelilyhyt — — XXILBWerewaͤ iwetelemähän.

XXXVIE

tua enentää, Poska ne, jos fallittamatki, fai taan pitkinä ofina pitää.

Waan tutkitaanpa nyk waan näitä 16:taki runolaalua; kuinka monella fowulla eifö niihin ole fanoja faafu. Emme nyt Fehtaa lyhyislaͤ ylfitamuifista, emmekä ufiampi: Fun kuufitamui fista puhualkana, maan ainoastaan pitkistä yks: fawuifista ja fiitä aina kuufitamuifihin. Lyhyet ykstawuiſet faitaan (paitfi runon alusta, josta ne ajamat pitkän afian) yhistetkää eillifeen fa. naan, joka fiitä tulee yhtä tamutka pitemmaͤkſi, e. m. runosfa: Mie ja (ie ja hän ja muut. fi faifaan mie ja luettaa pitkälyhyekfi; fa mafi (ie ja, hän ja Sillä famalla muuttuu runo, filtään feitfenfananen, maan nelifanafelfi. Runosfa: Sano mennehen jo miehet, Laulanen ma, faifanen ma, luetaan eil. lifesfä fanaf mennehen jo tun olifimat yffi laskema ja jälkimmäifesfä laulanen ma, faifanen ma, tumpafetki laskewakſi fanaffi. Miin luemma myös pitkiä ykstamwuifia laskusfa yhteen eillifen Fansfa e m. runnsfa: ei faa maafa matfamiefi, ei faa fun Fakapitkä fana.

Seitſen- ja ufiampitawuifet fanaf, Tieles- fämmeli harwat, runoa eimät warſin Faunista,

YXXVIIK

waan jos niitä fihen jollon ofetkaifi, kaitaan ne Torfoja myöten jaettaa ufiampaan ofaan ja jo: fa ofa piettää erifanan merosna.

Miin meiän nyt ei tarmitfefkana tutkia muita Fun kakſi-⸗, kolmi: ja nelifanafia runoja, waan ompi niitäki 25:llä erilaaulla runoon ra: tettu. Jos olifimma eritellen kaikkia ykstawui— fia luteneef, niin olis näitä runolaatuja tullut 46. ja Fahekfatamuifista faifi ykfi päällifetfi. Ofamma nyk € m. nelipitkän runon erilaatufia fanarafennulfia katſeltawakſi.

MNelifanafia.

. Wielä kerran Pellot foifi. Suo menettä Tuonen tytti.

. Gen tytöt Falukfi Fatfo.

. So8 weat faan wenettä.

. Mistä ſie fifähle pääfit.

. Monta maasta, maa monesta. Sillä mies meret maelfi.

. Suo järähti, maa tärähti,

[m

n R & O

% N

Kolmifanafia.

9. Otti foiton formillenfa.
10. Monta maalimasja muuta.
11. Lemminkäinen lieto poika, 12 Soutu Luonelan joelle,

Taulu 1II.

| |Sawuitten| ; 3

| | ja Sanain[ =|E|/S|>13]8/8]8 | S luku. SEA EIE EN KÄ Na

Da

FU 4220] jkl] VI ti 1 4/4

204-322] 1| 1|4] *[ | | T| 4

MESI [18] a1]| SIJ] 11 4| 1

DIN S INSEL [ECN OMI OA ap l|]

—

NN

1

2132]41/ 1/1] t 221319 M k 1 N NE %

—-

ASSA | ul aa Pat |ISä PAN [oat TSS tk I) Gt. äd 5] 0] Rt E j 9 2944) 4/ 4/ *| *| 11 | +| € | 10 2420R) |+| *

ein Vii 422] 4 4)4/+/ 1] t/ +| *

j— H * *

1288 —— 115! 332]44/4/4/+/ 4/ 4 1 | 14 323004) 1] 1] 1/1

lis! 125] 1] 11/1 las! 1520 + +! +] *| 4] *| +] 1 12] 245 | 1/ 4] 1/ 1] 4| 1] 1] 1

HR

—

JJ ————

19 EN | au Mu [akat —————

oo! 41311) 1/1/ 4/1] 1| 4

21 444/4141 +] 4! +] 4 22 888 | Päl[a[ ai] ale st [ääri A | 23 9 30] 1 104] 115U 8 A i 261 1/4] *! */ 1] *| * 25 62 G | PLN ISO | NET IKO

XXXIX

— 13. Syoͤſaͤtaͤr weſillaͤ frroti. 14. Waͤinoͤlaͤn wenet waͤſaͤhty. 15. Jos waͤhaͤn walehtelinki. 16. Sai ſanalliſekſi neiti.

17. Tuuli puut hawuttomaffi,
18. Suo olutta tuoppifella. 19, Ei murettakaan minusta.
19. Lustuloisfa mies lujempi.

Kakfifanafia.

21. Käupunnisfa kaswatettu.
22. Waiwanen walittamasfa.
23. Toiwotelkohot toella.

24 Tullut tuntemattomatfi. 25. MuistuteWesjamme muita.

Elä :

Sos näisfä 10, 16 ja 25 Eyllä ei olekkana hywiaͤ runoja, maan muutettamat jotta kuulu: mat 9:nen, 15:nen ja 24:nen mukaan: Monta muuta maalimasfa, Sai neiki fanalli. ſekſi, Muita muistukellesfamme, niin jääpi nelipitkiä runoja kuitenki 22 lu’ulta jälel: Je. Lyhytpaͤitaͤ, lyhytniska: j. n. €. runoja löy: fn feuraaman Ofotelman mukaan *), josfa mer: feillä 1. *. €. 0. on fama ymmärrys kun niil. laͤ oli ennenti.

*) Katfo Taulu III.

XL

Gi nyf haitkaifikana tähän efimertkiä hant- fia niin hymistä, Fun Tehnommista ja Felpaa: maftfomista runoista joka eritvifesfä laausfa, maan kauan jo ilmanfki fäsfä efipuheesfa mii: mykkyäni täytyy (€ tällä Ferralla heittää. Kellä formaf, faaneehan ne itfefkin jos näistä Kale: malanti runoista, fillä näisfäkään ei kaikki ole hywiä ja kauniita.

Mitä mt muuta olifi runo-opista fanotka- mata, (en heitän nyt ja Fen fiefi jos iätikki. N olla, jollen tämäkään nyt ru. nosta kerbttu olifi mielenmyötkäinen , fillä fuuri ofa fasfä ei parempakta tunne, tun fortaa ja maantää fuomalaifia fanoja muien kielten mu— kaan runoisfa ja lauluisfa. Jos Wäinämöifen ””nuorifosfa nouſewasſa, Tanfasfa ylenemästä” lienee fama tunki ja fama mieli, niin antakoof anteeffi, jos olen koifin ajakelluf; muilta minä en juuri anokkana, fillä mitä heiltä olifi uoket. kawa nähään ilman muita niistä Fauniista Fir: jotukfista, joita fiellä täällä Turun Wükko-Sa— nomain firjotkajia wastaan luemma 1820 muo: en Mnemoſynedſaͤ.

Taitaiſi mielä olla paljoltaki puhetta ru- nosta jos aika ja tila myöistäifi, waan eimätpä myöistä. Nlman ſmuita täytyy heikkää mikä o—

XLX

liſi (anottamata Folmifawuifista rumo-ofiska, fillä fähän asti olemma waan Fakfitawuifista puhu: neet. Kolmifawuifia ofia pannaan mälistä Fyl- läfi Faunihisti runon alkuun ja niskaanfi, har: moin felfdän, maan millä eholla, fe nyt heik: fäypi puhumatta. Mitä runon alkummötäifyyes. fa (allitterafio) tamallifesti opetetaan, on mi nusta kyllaͤ kehnodti toimitettu. Alkumyötäifyyt: taͤ ei fillä hymäfesti ſaaha, että kakſt fanaa ru: nosfa yhellä äännettämällä alekaan, äänike vl- la mitä tahanfa. RMäyttää Fun maaitkaifi fihen kokonaiſen atkufamuen kahesſa fanasfa olla yh— täläifen. Mukka jos niinki ei, malikoiaan niitä filä tamalla, eftä jos toifen alkutamuesta olle a, toifehen tullee & eli 0; joa koifeafa e, koife: hen i eli a; jos toifesfa 0, koifehen a, u eki = 05 joa koifeska u, koifehen 0, v, j. n. &., joihin fyllä Fanfan, harmoin muien laatimisfa, runois- fa, faahaan efimerkkiä.

Suomen runoista lienee jo ennenki kirjo: — felku, miten niitä kaiketikki on Tahta erilajia, farina: ja loihforunoja Lienee myös jos- fai nimitetty, kuinka loihtorunotki alusta eimät olleet Fun farinarunoja, joita fitte afiata mukaan xuweltiin foifekfi fääntämään. Naͤmaͤt täsfä Fir: jasfa runot parahasta päästä omat farinaruno: ja. Mitä minulta niisfä on päälwukfi armattu,

• LXII

ei (en muokfi manhanaikaisten afiain tukkinnas: fa ole paremmin foenlainen, Fun mitä foifin kuuluwisſakin on. Kumpiaki on vykfiltä paikoil— fa ja yhtä mankhana faatu. Muutamia ylfiä runoja olen niin monelta laulajalta ja niin moneen eri laatuun faanut, että fylläkin on ollut epäilemistä, jos mikä niistä olifi päälu’utfi paras. Toifisfa runoisfa on faas ollut esteenä, etten ole niitä, jos yheltä eikä filtään täyellifeen ſaa— nuf.

On Fumpiali, jotka pitämät meiän manhoja runnja ifosfaki armosfa ja jotka niillen ei anna pientäkänä. Minä niitä en foifi forreftaman, jos ei vlfipuolifesti ylen fuurinakaan piettämän. Ei niistä ſuinkaan ole CGreekalaisten ja Ruo— malaisten rinnalle, maan hymä jos ee näyt: tämätf, etfeimät efimanhempamme mielellifisfä. fään yritykfisfä olleet älyttömät — j ja fen he Tui: fenki näyttänemät.

Tämä tyoͤ minulle ei ole olluf rafifftama eikä fuuria kulukkeitakaan maatima, jotta niistä mifänä eriffäin volifi mainitkama. Mitä mieli. fuofiolla, ei pakolla, laaitaan, on ainaki hupa: feffi luetfama ja mielifuofiolla, Fenenkään foifen maatimatta, olen näitä keräillyt ja nhteen ſo— mitelluf. Yhät työn humitukfena on ſeki ollut, effä olen hamannut yritykfeni monelle muullen:

LXIII

ti otolliſekſi. Heiän Fehotkamasta ja yslaͤwaͤlli⸗ = festä Tohtaamifesta on minun ſyy paljoki heitä küttaͤaͤ.

Peraͤli toiſin on ſen afian kanta, josta mo— nella muulla on föisfään apu, nimittäin koiwo Fauniiffi ja malmiilfi työnfä faaha. Tämä foi: mo minusfa on peräti puuttunut. Ainaki epäi- lewaͤ jatfannostani mitään kelpaamata toimittaa, on täsfä työsfä toifinaan fikfiti epäillys kaswa⸗— nuf, jotta eräät kerrat juuri olen ollut faiffi tukkunaan tuleen nakata, koska en ole moimiani uskonut niitä mielenmyötafesti toimittaa, enkä taas ole fopimatkfi luullut itfiäni omalla työllä ja waimalla tutkinnon alafekfifaan teskofesta työstä faattaa. Menkaͤaͤt nyt kuitenki Kalema: Jan runot jos mähemminti malmisna, effei wie: Jäi ajan kaͤſisſaͤni miimwyttyä tuli teistä tekiſi malmiimpafa !

Kajanisfa 28 Helmikuuka 1835.

Elias Lönnrot,

— — ·⸗⸗—

Ensimmäinen Runo.

ai malmistekfen ja alkaa Fertoa miten Waͤi— nämöinen Folmekymmentä Fefää ja talmea äitinfä Fohusfa maannut fyntyy maailmaan. Siitä Waͤi⸗— nämöinen hewofen faanut lähtee ajoon. Kappalais nen, mista lie mihaa Eantawa, mahtaa furma: takſenſa häntä, Naͤkee meren felällä ratfastaman ja ampuu Fohti nuolenſa. Toiste Eolmannestiki lauasnut jo Faato Waͤinaͤmoͤiſen alta hewoſen. Siis tä Waͤinaͤmbinen itfe ympäri mefiä uien (uv, mitä mihinki, Faria, faaria, luotoja ja Falahautoja. Kotka peſintaͤpaikkaa etfosfa Fekfii merellä Waͤinaͤ⸗ möifen ja munii polwelle. Munat fiitä polwien liikahtaesſa wieriwaͤt wetehen ja färkymät Parilla. Niin Laäinämöinen munamurulista luo maan ja taimaan, tähet, Puun ja auringon.

Mieleni minun tekewi, Aiwoni ajattelewi, Mieli ruweta runoille, Laatiua laulamahan. 5. Weli kulta weikkoſeni, Kaunis kielikumppalini! Kalewala. 1

10

N

15,

20,

25

.

• 30,

) —

Harwoin yhtehen yhymmaͤ, Saanemma ſanelemahan, Naͤillaͤ raukoilla rajoilla, Poloſilla Pohjan mailla; Pannos nyt kaͤſi kaͤtehen, Haka toiſehen hakahan,

Lauloakſemma hywiaͤ,

Parahia pannakſemma; Kuulla noien kultaſien, Tietaͤ mielitehtoſien, Nuoriſosſa nouſewasſa, Kanſasſa kaſuawasſa; Noita faatuja ſanoja, Wirſiaͤ metelemiä, LWyöltä wanhan Wäinämöifen, Alta ahjon Slmarifen, Päästä Palman Faukfomielen, Joukahaiſen joufen tiestä, Pohjan peltojen periltä, - Kalewalan Fankahilta. Niit? ennen ifoni laulo Kirmesmartta muollesfanfa , Miitä äitini opetti, Miitä eukko neuotteli, Keträwartta Fiertesfänfä, Määtesfänfä wärttinätä. Wiel’ on muitaki fanoja, Ongelmoita oppimia, Tiewieristä tempomia, Kanarwoista Fatkomia,

50

65,

) 3 C

NRifukoista riipomia, Weſoista metelemiä, Paimenesfa käyesfäni, Lasfa Farjan Fatfannosfa, Metiſillaͤ mattähillä, Kultafila Funnahilla, Mustan Muurikin jälesfä, Kimmon Firjawan Feralla. Sieltä fain fa’an ſanoja, Tuhat wirren tutkelmoita; Ne wirret keraͤlle käärin, Sowittelin ſommelolle; Keraͤn pistin kelkkahani, Sommelon rekoſeheni. Wiikon on wirteni wilusſa, Kauan kaihosſa ſiasnut, Jo tuonen wilusta wirret, Laulut kaikki pakkaſesta Rahin rautaſen nenaͤhaͤn, Petaͤjaͤiſen pienan paͤaͤhaͤn, Alle kuulun kurkihirren, Alle kaunihin katokſen, Keritellen paͤaͤn keraͤltaͤ, Saahen ſolmun ſommelolta. Niin laulan hywaͤnki wirren, Kaunihinki kalkuttelen, Ruualta rukihiſelta, Oluelta otraſelta. Kun ei oo olutta luona, Tahi taaria tähellä;

) —

Laulan fuulta laihemmalta, Wetoſelta wierettelen, Kuulun iltani kulukſi,

70. Waͤhaͤn paͤiwaͤn paͤaͤttehekſi; Waiko aamun alkehekſi, Huomeneni huopehekſi?

Noin kuulin ſaneltawakſi, Tieſin wirttaͤ tehtaͤwaͤkſi: Ykfin meillä yöt tulemat, Mfſin päimät malfeamwat, Ykfin ſynty Waͤinaͤmoͤinen, Ilmautu ikirunoja. |

Kawe ukko Pohjan herra, 80, Waka wanha Waͤinaͤmoͤinen, Makas aitinfa kohusſa Kolmekymmentä keſeaͤ, Yhen werran talmiaki. Ikaͤwysty aikvianfa, Ouostu elämätänfä,

Kun ei Fonfa Fuuta nähnyt, Eikaͤ päimeä tawannut.

Sanowi fanalla tuolla, Lauſu tuolla laufehella : Kuu eritä, päimyt päästä, Otawa yhä opeta,

Miestä vouvilta omilta, Werdjiltä mierahilta, MNäilta pienilta pihoilta, 95, Kapehilta Paytäwiltä,

75

N

85

120,

) 5 (

Päästä Puuta katſomahan, Päimweä tähvämähän, Otawaista uppimahan, Slmoja ihoamahan.

Kun ei Euu kerittänynnä, Eikaͤ päimyt päästänynnä; Itſe wiilafi merajän Sormella nimettömällä, Potkaſi punafen portin Waſemalla marpahalla ; Tuli kynſin kynnykſelle, Polwin porstuan owelle, Jalan kahen kartanolle. Paͤaͤſi kuuta katſomahan, Paͤiweaͤ taͤhyaͤmaͤhaͤn, Otawaista oppimahan, Ilmoja ihoamahan.

Yöllä fynty Waͤinaͤmoͤinen, Päimälla meni pajahan. Takoa taputtelemi,

Lyödä lynnähyttelemi; Tako olkifen orihin, Hernemartifen hemwofen.

Selkeä filittelewi, Taljoa taputtelewi: ”Gopifi [elävä olla Ketun päällä kelletellaͤ.“

Itſe istuwi felälle, Loͤihen reiſin ratſahille, Ajoa tomuttelewi,

) 6 (

Matkoanfa mittelewi, Orihilla vlkifella, Hernewarrella hewolla. Ajo Waͤinoͤlaͤn ahoja, Kalemalan kankahia, Hepo juokfi, matka joutu, Koti jääpi, tie lyheni. So ajo meren felälle, Ulapalle aukialle, Ei kastu oron kapiot, Eikaͤ wuohiſet hewoſen. Lappalainen kyyttoͤſilmaͤ Piti wiikoista wihoa, Kanto kaukaista katſetta, Kera wanhan Waͤinaͤmoiſen. Laatiwi tulista jousta, SaloFaarista kaniwi; Kaaren rauasta rakenti, Selän maskesta walawi. Moita Fullan kirjaeli, Hopialla huolitteli. Sai Faari kaninehekſi, Soufi marfin malmihikji, Kaari Faunihin näkönen, Soufi jonki makfamainen ; Heponen felällä feifo, Warſa juokfi martta myöten, Kapo Faarella makafi, Jänö jäntimen fiasfa. Wuoli piilia pinofen,

160,

165,

170,

X =I (

Kolmifulkia Fokofen; Minka faapi walmihikfi, Sen pojat fulittelemi Paͤaͤskyn pienillä ſulilla, Warpuſen wiwustimilla. Millaͤ noita karretahan, Karretahan, woietahan? Maon mustilla mujuilla, Kyyn kaͤaͤrmehen kaͤwyillaͤ. Mistaͤ ſai ſulitut rihmat, Kusta jaͤntehen tapaſi? Tuolta ſai ſulitut rihmat, Tuolta jaͤntehen tapaſi, Himukfista Hiien ruunan, Lemmon warfan waattehista. Sai nuolet fulinehetkfi, Waſamat manunehekfi ; Astua taputtelewi, Käyä kuikerrehtelewi, Hywaͤ Faari kainalosſa, Wiini nuolia ſelaͤsſaͤ, Korwalle tuliſen kosken, Pyhän wirran ppyoͤrtehelle. Katſo illan, katſo aamun, Katſo kerran keskipaͤiwaͤn, Tulewakſi Waͤinaͤmdistaͤ, Saawakſi ſuwantolaista. Niin päimänä muutamena, Huomenna monikahana , Loi filmanfa luotehelle,

210,

) 8 (

Käänti pääta päimän alle, Kekſi wanhan Waͤinaͤmdiſen Selaͤllaͤ meren ſiniſen. Koppowi tuliſen jouſen, Otti kaaren kaunihimman; Jaͤnnitti tuliſen jouſen, Weti waskiſen wekaran, Wasten polwea waſenta, Alta oikian jalanſa. Weti wiinestaͤ waſaman, Sulan kolmikoipiſesta; Otti nuolen oikeimman, Walitſi parahan warren. Weti jouſen jouahutti, Kaͤſin kaaren kaͤaͤnnaͤllytti, Korwahan kowan tuliſen, Kaͤen oikian nenaͤhaͤn, Paͤaͤn waralle Waͤinaͤmoͤiſen, Surmakſi ſuwantolaiſen. Emo kielti, waimo kielti, Epaͤſi kawetta kakſi, Kielti kolme Luonnotarta, Ampumasta Waͤinaͤmdistaͤ. ”Clä ammu Waäinämöistä! Wäinö on tätifi poika.” Sofi ampu ei totellut; Stfe tuon fanotkfi wirkki: ”Kun Kafi ylentänehe, Sen nuoli alentuoho;

215. Kun Fafi alenranehe,

980;

125,

230,

235,

245,

• 9 (

Sen nuoli ylentyöhö.”

Umpu yhen nuolianfa, Niin meni Fowan ylätfe Päältä pään on taimofehen; Tahto taimonen haleta, Slman Faaret Fatkiella.

Ampu toifen nuolianfa, Niin meni kowan alatſe Ulafehen maaemähän;

Tahto maa manalle mennä, Hieta harju halkiella.

Ampu nuolen Eolmannentfi, Käwi Pohti Folmannesti, Sapſohon finifen hirmen, Alta wanhan Waͤinaͤmoiſen, Läpi länkiluun lihoista, Kautta Fainalon waſemen.

Sillon wanha MWäinämöinen Käänty kaͤmmenin wefille, Sortu formin lainehefen, Koprin Fuohuun Eohahti, Selästä finifen hirwen, Hernewartifen hemofen.

Lappalainen kyyttoͤſilmaͤ Itſe tuon fanoikfi mirkki: ”Et (inä manha Waͤinaͤmoͤinen Enaͤmpi eläwin filmin,

Gina ilmoisfa ikänä, Kuuna Eullan malkiana, Astu Waͤinoͤlaͤn ahoja,

250

260

.

275,

) n €

Kalewalan Fantahia,”

Baka manha Waͤinaͤmoͤinen Siitä kulki Euufi wuotta, Seuro feitfemän Fefeä, Karehti Eahekfan wuotta, Selwällä meren felällä, Ulapalla aukialla,

Cesfahan weſi wetelä, Taiwas fininen takana.

Siinä mies meret lukewi, Uros aallot armelewi;

Kusfa päätänfä kohotti, Sihen faaria faneli;

Kusfa Fättä Fäännähytti, Sihen nientä fiimoeli; Kusfa jalka pohjautu, Kalahauat kaiwaeli;

Kusſa maat on maata maston, Sihen fiunafi apajat; Kuhun feifottu felällä, Sihen luopi luotoloita, Karipaita Faswatteli, Soihin laimat lasketahan, Päät menemi Fauppamiesten.

Tuli kokko maalta Turjan, Laskihen Lapista lintu; Lentelewi , liitelewi,

Lenti iät, lenti lännet, Lenti luotehen loputen, Peritellen pohjasilman,

yy A (€

Etſien pefän fioa, Afunmaata armaellen. Sillon manha MWäinämöinen MNosti polwenſa merestä Heinäfekfi mättähäkji, Kulofekfi turpehekfi. Tuopa kokko Turjalainen Sai ſiitaͤ peſaͤn fioa; Kekſi maͤttaͤhaͤn mereltä, Sinerwöifen lainehelta, Lentelewi, liitelewi, Päähän polwen laskeuwi. Hiero heinaͤstaͤ peſeaͤ, Kulon päästä kutkutteli; Niin muni munia kuuſi, Kuuſi kullaiſsta munoa, Rautamunan ſeitſemaͤnnen. Hierelewi, hautelewi Paͤaͤtaͤ polwen laͤmmittaͤwi; Siitaͤ wanha Waͤinaͤmoͤinen Tunſi polwenſa palawan, Jaͤſenenſaͤ laͤmpiaͤwaͤn. Wawahutti polwianſa, Jaͤrkaͤytti jaͤſeniaͤnſaͤ, Munaſet wetehen wieri, Karskahti meren karihin; Munat wieraͤhti muruikſi, Kokko ilmoille Eohofi. Sillon wanha Laäinämöinen Sano muutaman fananfa :

» m (€

”Munafen alanen puoli Alaſekſi maaemaffi! Munafen ylänen puoli Yläfekli taimofekfi!

310. Mi munasja maltiata, Ge päimäkfi paistamahan! Mi munasfa ruskiata, Se kuukſi Eumottamahan!

: Munafen muruja muita

315. Ne tähikfi taimahalle!”

— Tos

Toinen Runo.

Luuli Eulettaa Pohjolan rannalle Waͤinaͤmdi— ſen. Giinä itkee ja walittaa vuoilla paikoilla ol— len eikä tieten miten enää millonkana PFotimaille joutua. Pohjolan emäntä kuulee itkewän, faa ran⸗ nalta wenehen ja foutaa luvifi. Wiepi Pohjolaan Mäinämöifen. Siellä fyöttää, juottaa ja wiim— men Fyfäfee, mitä itki. Waͤinaͤmoͤinen ſanoo koti— maille ikämoitfemänfä. Pohjolan emäntä lupaa Eos tia faattaa, jos efinnä hänelle fammon takoifi. Wie— laͤ päällifekfi antaifi hän hänelle tyttärenfä palkas— ta. Waͤinaͤmoͤinen ei fano takoa ofaawanfa, waan lupaa Fotia päästyä Ilmarifen tälle työlle lähettää, Niin faapi Pohjolan emännältä hewoſen ja lähtee Pohjolasta.

— "

Toho taitenti tulemi, Tuho wanhan MWäinämöifen; Kulki Fuufisfa hakona, Petäjäisfä pehkiönä, 5. Luomianfa luotolvita, Saaria fanelmianfa; Haittana hako wefillä, Tiellä köyhä rikkahilla. Sillon manha Waͤinaͤmoͤinen 10. Itſe noin ſanoikſi wirkki:

p = (

Woi minä polonen poika, Woi poika polon alanen! So minä johonki jouwuin, Uros kunnekki utauin! Kuukfi paͤiwaͤkſi kululle, Jaͤkſeni ilman alle, Tuulen tuuwiteltawakſi, Aaltojen ajeltawakſi, Naͤillaͤ waͤljillaͤ weſillaͤ, Lakehilla lainehilla.

En tieaͤ polonen poika Poloſina paͤiwinaͤni, Tällä inhalla iällä, a Katowalla Fannitalla, 25. Tuulehenko teen tupani, Wetehenkoͤ faunan ſalwan. Teen maͤ tuulehen tupani, Ei oo tuulesſa tukia; Westaͤn ſaunani wetehen; Weſi wiepi westokſeni.

Tuuli tuuli luotehesta, Aalto lännestä ajakſen, Kanto wanhan Waͤinaͤmoͤiſen, Pimiähän Pahjolahan, Miesten fyöjähän fiahan, Urosten upottajahan.

Siinä itki Waͤinaͤmoͤinen, Siinä itki ja urifi, Sata haamoa fimulla, 40, Tuhat tuulen piekfälmätä.

15

N

20

.

30

N

35

,

bN

,

N

D Bs «

Sano manha LWäinämöinen : ”Voi minä polonen poika! Kun ma uin omilta mailta, Souwuin maille mierahille, Näille paikoille pahville, Teille tietämättömille. Kaikki täällä puut puremwi, Kaikki hawut hakkoawi, Kaikki lehmät leikkoawi, Kaikki rietat riiwoawi, Näillä raukoilla rajoilla, Polofila Pohjan mailla, Enkaͤ tieä tietä kaͤyaͤ, Outo matkoja ofoa, . Palatakfeni Eotia, Tulla maille tuttawille ; Tiehyt metfähän wetäwi, Onkelwoinen ottelewi. Matka Teppo, tie jumala! Tules tietä neuomahan, Tien wieriaͤ wiittomahan, Nastia rakentamahan, Sotta mies metfät ofaifi, Uros Formet armeleifi, Palatesfanfa kotia, Saahesfa omille maille.” Louhi Pohjolan emäntä, Pohjan akka harmahammas, Noufi aiman aikafehen,

70, Uiman aika huomenesla ;

) 2:26 < d

Pian pirtin lämmitteli, Hiilet lietehen kokoſi. Siitaͤ pyyhki pienen pirtin, Lautalattian lakaſi, Wastaſella warpaſella, Luutaſella lehtifellä, Ammueli rikkaſenſa Waskiſehen wakkaſehen. Wei ne ulos usta myoͤten, Pellolle pihoa myoͤten. Seiſotakſen kuulemahan, Kuulemahan katſomahan, Pellolla perimmaͤiſellaͤ, Takimmalla tanhualla. 85. Kuulewi merelta itkun, Poikki joen juorotukſen. »Ei oo itku lapſen itku, Eikaͤ itku naiſen itku; Itku on partaſuun urohon, 90, Urina uwantolaiſen.“ Louhi Pohjolan emaͤntaͤ, Pohjan akka harwahammas, Tyoͤnti wenoſen weſille, Kolmilaian lainehille, 95. Souti luokſi Waͤinaͤmoͤiſen, Luokſi itkewaͤn urohon. Siinaͤ itki Waͤinaͤmoͤinen, Uriſi uwantolainen, Suu liikku, järifi parta, 100, Waan ei leuat lonkaelle,

76

N

80

25. %

Eikaͤ hampahat hajonne. Louhi Pohjolan emäntä, Pohjan akka harmahammas,

Otti miehen itkemästä,

105. Urohon urifemasta,

Istutti wenon perähan, Itſe airville rupeſi, Souti poikki Pohjolahan, Portin Pohjolan etehen.

110. Svyoͤtti miehen, juotti miehen, Kostutteli Euolemasta ; Siitä noin fanoikfi faatti, Kylytteli, laufutteli: ”Mitä itket Väinämöinen,

111. Uikutat umantolainen?”

Waka wanha Mäinämöinen Stfe tuon ſanoikſi wirkki: gJkaͤwaͤ minun tulewi, Ikaͤwaͤ tulettelewi,

120, Wieras maalla mierahalla, Outo ouosſa kylaͤsſaͤ. Tuota itken tuon ikaͤni, Puhki polweni murehin: Kun ma uin omilta mailta,

125. Tulin mailta tuttawilta, Naͤille ouoille owille, Weraͤjille wierahille.”

Louhi Pohjolan emaͤntaͤ Siitaͤ noin ſanoikſi ſaatti:

130. ”Elä itke Waͤinaͤmdinen,

Kalemala.

140,

145,

) 8 «K

Uikuta ummantolainen ; Hywaͤ tääl on ollakfefi, Elinaikaſi elellä, Pohjan poikajen tiloilla, Aſemilla armahilla, Syoͤaͤ luotafi lihoa, Suva tuopista olutta.” Sillon manha Waͤinaͤmoͤinen Itſe wirkki, noin nimefi: ”Kylkehen kylaͤnen fyönti Hymisfäki mierahisfa; Mies on maallanfa parempi, Kotonanfa Forkiampi, ESuoppa luovia, luo jumala, Paͤaͤſiſin omille maille; Parempi omalla maalla Suva mettä roppehesta » Kuni maalla mierahalla Suova tuopista olutta.” Louhi Pohjolan emäntä Sanan wirkko, noin nimefi: ”Niin mitä minulle annat, Kun faatan omille maille, Oman pellon pientarelle, Oman pihan rikkafille ” Sano manha Wäinämöinen : ”Mitäpä kyſyt minulta, Kun faatat omille maille, Oman Faen kukkumille, Oman kukon Fuuluwille,

.

J 09. %

Oman faunan lämpimille?” Sano Pohjolan emäntä: ”Ohoh wiifas Lääinämöinen!

Taiatko takoa fammon,

. Kirjokannen Firjaella, Yhen joukkofen fulasta, Yhen willan kylkyestaͤ, Hhen otraſen jywaͤstaͤ, Yhen waͤrttinaͤn muruista; , Unnan neion palkastafi, Työstäfi tytön ihanan, Saatan fun omille maille, Oman Faen kukkumille, Oman kukon laulamille,. Oman faunan lämpimille.”

Vaka wanha Mäinämöinen Sanan wirkko, noin nimelfi: ”En minä takoa taia,

Enkaͤ kantta Firjaella;

. On feppo omalla maalla, Warſin taitama takoja, Jok’ on taimoa takonut, Slman Fantta Falkutellut, Gi tunnu mafaran jälki, Eikaͤ pihtien pitämä.”

Sano Pohjolan emäntä, Pohjan akka harmahammas: ”Kenpä fampuen takoifi, Kirjokannen kirjoaiſi,

190. Yhen joukkofen fulasta,

205

.

210,

———

Hhen willan kylkyestaͤ, Hhen otraſen jywaͤstaͤ, Yhen waͤrttinaͤn muruista; Saiſi neion palkastanfa, Bvyöstänfä ihanan immen.” Sillon wanha MWäinämöinen Sanan wirkko, noin nimefi: ”Kun faatat omille maille, Annan feppo Jlmarifen, Joka fampuet takowi, Kirjokannet Firjoamwi, Neityet lepyttelewi, Vinarinnat rinmuttami,” Siitä Pohjolan emäntä, Pohjan akka harmahammas, Pani oron juokfemahan, Liinaharjan liikkumahan. Waka wanha Waͤinaͤmoinen Itſe istuwi rekehen, Korjahan korentelekſen, Ajoa karittelewi, Pimiastä Pohjolasta, Summasta Sariolasta,

W 2

Jiolmas Runo.

Mäinämöinen tiellänfä tapaa Pohjolan neion taimon Faarella Fauniisfa pukemisla istuman. So kyſyy puolifokfenfa. Neito wiifastelee fitte mie: heffi armelemanfa, Fun metäifi munan tuntumat: tomalle folmulle ja Färettömällä meitfellä jouhen halkafeifi. Ne tehtyä Waͤinaͤmoͤinen uuistaa pyyn: = tönfä. Tyttö yhä miekastellen jo waatii häntä wärttinän mutuista menettä laatimaan. Niin niistä malmihin faaneelle lupaa tulla, 108 Firmes meistäesfä ei Foskene kimeen, Waͤinaͤmoͤinen ſaapi menettä meistämään ja lyöpi mahingosfa polween— fa. Lähtee fiitä meren tukkiata tieustelemaan, Fay tyhjään Fahesfaki paikasſa, waan löytää kol— mannesta. Vasätä

— kaunis Pohjan tytti, Maan kuulu, ween walio, Punaſukkahan pakewi, Kautokenkaͤhaͤn kapiwi,

5. Pani päällenfä parasta, KaulaWlenfa Faunihinta, Nipehintä rinnoillenfa, MWalFehinta warrellenfa; Jstu ilman mempelellä,

6. Taiwon kaarella kajotti,

25

.

30

» 2 (€

Pukemisſa vuhtahiska , Walkehisſa waattehisfa.

Waka wanha Waͤinaͤmdinen Ajoa karittelewi Pimiästä Pojolasta, Summasta Sariolasta. Katſahtawi taiwahalle; Kaari on kaunis taiwahalla, Neiti kaunis kaaren päällä, Kapo kaaren kannikalla, Pitelewi pirtojanſa, Niiſiaͤnſaͤ nostelewi, Kultakangasta kutowi, Hopiaista huolittawi, Kultafesta ſukkulasta, Pirralla hopehifella.

Waka wanha Waͤinaͤmoͤinen! Sanan wirkki, noin nimeſi: Tule neiti korjahani Laskete rekofeheni!”

Neiti taiten wastoawi: ”Eitte fun miehekſi ſanoiſin, Urohokſi arweleiſin,

Josſa jouhen halkaſeiſit Weitſellaͤ kaͤrettoͤmaͤllaͤ, Ilman tutkamettomalla, Munan ſolmuhun wetaͤiſit, Solmun tuntumattomakſi.“

Waka wanha Waͤinaͤmodinen

Halki jouhen halkaſewi

J 0

Weitſellaͤ Färettömällä, Ilman tutkamettomalla, Munan folmuhun wetaͤwi, Solmun tuntumattomatfi. 45. Sano manha Wäinämöinen: ”So olen jouhen halkasfunna Weitſellaͤ Eärettömällä, Slman tutkamettomalla, Munan folmuhun mwetänyt, Solmun tuntumattomaffi ; Tule neiti korjahani, Laskete rekoſeheni!“

Neiti taiten wastoawi, Sanowi ſanalla tuolla:

55. Emmä ennen tullekkana, Ennen kun wenoſen weistaͤt Ketraͤwarteni muruista, Kalpimeni kappaleista, Kirwon kaͤymaͤttaͤ kiwehen, Kaſan kalkahuttamatta.“

Siitaͤ wanha Waͤinaͤmodinen Korjasta kohottelekſen;

Otti waͤrttinaͤn muruja, Ketraͤwarren kiertimiaͤ; Weisti wuorella wenettaͤ, Kalkutteli kalliolla.

Weisti paͤiwaͤn, weisti toiſen, Weisti kohta kolmannenki; Ei kirwes kiwehen koske,

70. Kaſa kalka kalliohon.

50

60

65

100,

Ja k 4

Niin päimällä Folmannella Piru pontta pyörähytti, Lempo tempafi tereä, Hiiſi wartta maapahutti: Io Firmes Fimehen Fänpi, Kafa kalkko Falliohon. Kirwes kilpisty kiwestaͤ, Kalpistihen kalliosta, Polwehen pojan paͤtoͤſen, Warpahaſen LWääinämöifen. Sen lempo lihoille liitti, Hiiſi ſuonille ſowitti; Terä oli ſyoͤmaͤsſaͤ lihoa, Warſi merta färpimäsfä; ESöip’ on uuelta lihoa, Weti merta tuorehelta ; Meri muotaen tulewi, Hurme huppellehtamalla. Waka manha LIäinämöinen, Tietaͤjaͤ tän ikuinen, Kaikkien fanojen falpa, Gi fe tuota tunnefkana. Itſe loihen loihtiakfi, Gai itfe faneliakfi, Luki fynnyt fyitä myöten, Luottehet lomia myöten. Niin ei muista muutamia Meren fuuria fanoja, Soista falpa faatahifi, Luja lukko luotahifi,

J 28 (

Noille rauan ratkomille, Suu finermwän filpomille, Tulewalle tukkiakfi, Salwakſi famoajalle.

Veri juokfewi jokena, Hurme aalosfa ajawi, Polmesta pojan totifen, Warpahasta Wäinämöifen.

Gi ollut fitä jokea,

Gi ojoa ollenkana,

Jok’ ei tullut tulmillehen Noita liikoja weriaͤ.

GIP ollut fitä mäkeä, Eikaͤ kummun Fukkulata, Eifä muorta korkiata, Jok’ ei tullut tulmillehen Polwesta pyhän urohon, KMarpahasta LWainamöifen,

Jopa tuskikfi tulewi, Läylemmäkfi lankiawi, Painuwi pakollifekfi ; Vaka wanha Wäinämöinen Pani warſan waljahifin Ruskian reen etehen,’ Stfe reuokfen rekehen, Kohennakfen Eorjahanfa.

Laski mirkkua witfalla, Helähytti helmismyöllä ; Virkku juokfi, matka joutu, Reki mieri, tie lyheni.

145,

150

155,

160,

J 280 (

Jo ajo awointa tietä Alimmaifehen talohon; Yli kynnykſen kyſywi, Vietäjätä tieustamwi: ”Oifiko talosfa taasfa Rauan raannan Eatfojoa, Tämän tulman tukkioa, Weren (umman fulkioa?”

Oli lapfi lattialla, Jmemäinen istumasſa; Lauſu layfi lattialta, Imewaͤinen istumalta : ”Ci ole talosfa taasja Uron tuskan tuntioa,,, Rauan raannan katfajoa, Puun jälen puheliva. Ompi toifesfa talosfa, Aja toifehen talohon.”

Maka manha Läinämöinen Laſki mirkkua witfalla, Helähytti helmismyölklä ; Ajoa fuhuttelemi Ylimmäistä tietä myöten, Ylimmäifehen talohon. Kyſy Fynnykfen takoa, Uno alta ikkunaifen: ”Oifiko talosſa taasfa Rauan raannan Fatfojoa, Tämän tulwan tukkioa, Weren (umman fulkioa?”

175,

190,

= 2 (

Akka on manha waivan alla, Kieli palku pankon pääsfä, Akka manha Eolmihammas, Entinen talon emäntä, Tuli akka itkunahan, Siitä noin fanoitfi faatti: ”GCi ole talosfa taasfa Uron tuskan tuntiva, Vammojen makittajva, Suonikosken fortajoa, Salpoa werifatehen, Weritulwan tukkiva.

Ompi toifesfa talosfa, Aija toifehen talohon.”

Waka wanha Wäinämöinen Laski wirkkua witfalla, Helähytti helmismyöllä; Ajoa fuhuttelewi Äärimmäistä tietä myöten, Äärimmäifehen talahon. Yli kynnykſen kyſywi, Lauſu lakkapuun takoa: ”Oifiko talosſa taasſa Rauan raannan katſojoa, Taͤmaͤn tulwan tukkioa, Veren ſumman ſulkioa?“

Ukko on uunilla aſuwa,

Halliparta harjun alla;

Ukko uunilta urahti, Halliparta paukutteli:

MD: (

»Sulettun’ on fuuremmatki, Tukittuna tuimemmatti, Salommatki jakfettuna, Woituna waͤkewaͤmmaͤtki, Luojan kolmella ſanalla, Pyhän ſynnyn ſaͤaͤtaͤmaͤllaͤ, Joet ſuista, jaͤrwet paͤistaͤ, Kosket kowat kuohumilta, Selaͤt niemien nenistä,

200, Kannaffet Fapeimmilta.”

195

.

— — — —

Peljäs Kuuno.

Päinämöinen noufee reestä ja pistäkfen pirtz tiin, Tuoaan astia meren juosta, mähäpä fiitä. Ukko vouostu meren paljoutta ja olii loihtia, maan ei muista itfe rauan fyntyä. Sen MWaäinämöinen hänelle Fertoo ja fFiitä ukko alkaa muita fanoja lufea, Niillä falvaa hän weren, fitoo fuonet, panee fiitä poikanfa tekemiä woiteita päälle ja kaͤaͤri fiteen ympärille. Väinämöinen kiwuista pääs- tyä paranee entistä ehommakſi ja Fiittää julkista taimaan jumalata joka näin oli hänelle awun ans tanut,

Oiitä manha Waͤinaͤmoͤinen Stfe korjasta kohoſi; Nouſi reestaͤ nostamatta, Yleni ylentaͤmaͤttaͤ.

5. Tuosta pirttihin tulewi, Alle kattojen ajakfen.

Tuoahan hopia tuoppi

Kulta kannu kannetahan; Ei meä waͤhaͤstaͤkaͤnaͤ,

10. Pikkustakana piätä, Werta wanhan Waäinämöifen , Hurmetta jalon jumalan.

20

25

) 30 (

Ukko uunilta urahti, Halliparta paukutteli: ”Mi fina lienet miehiäfi, Ja kuka urohiafi! Wert’ on feitfemän menettä, Kantokorwoa kahekſan, Sun polonen polweſtaſi, Lattialle laskettuna. Muiſtaiſin ſanoja muita, Suuria weren ſanoja, Waan en arwoa alusta, Misfä rauta ſyntynynnaͤ.“

Sillon wanha Waͤinaͤmodinen Sanan wirkko, noin nimelfi: “Itſe tieän rauan ſynnyn, UArwoan alun terakfen; Weſi on wanhin meljekfiä, Rauta nuorin meljekfia, Tuli Ferran Feskimmäinen.

Tuli tuhmatkfi rupefi, Walkia marattomaffi ;

• Yleni ylen ehokfi,

35,

Kaswo aiman Fauhiakfi Poltti maita, poltti foita Paljo maita, paljo foita, Sinä fuurra poutawuonna, Pahana palokefänä, Tulimuonna moimatonna. Paͤaͤſi rauta piilemähän, Piilemähän, fäilymähän.”

W 8 €

Ukko uunilta urahti, Sanan wirkko, noin nimefi: 45. Misfä filon rauta piili, Misfä piili, kusſa fäily, Sinä fuurra poutamuonna, Pahana palokefana?” Maka wanha LWaäinämöinen 50, Stfe tuon fanoikfi mirkki: ”Tuolla filon rauta piili, Sekä piili, jotta fäily, Pitkän pilwen rannan päällä, Tammen latmasfa tafafen, 55. Nuoren neitofen nifisfä, Kaswawaiſen Fainalosfa.”

Oli ſiellaͤ neljä neittä, Koko Folme morfianta, Utarilla uhkuwilla,

60. Rännillä pakottawilla.

Lyyfit maalle maitojanfa, Uhkutit utarianfa;

Efi lypſi mustan maion, Toinen malkian walutti, 65, Kolmanfi tulipunafen.

Ku on lyyfi mustan maion, Siitä fynty melto rauta; KU on malkian walutti, Giit? on faatu rääkkyrautas

70, Ku lypſi tulipunafen, Siit’ on tehtynä teräkfet. Siitä ſillon rauta piili,

75,

80,

) 42 K

Wuoen piili, toifen fäily, Heiluwasfa hettehesfä, Läikkymäsfä lähtehesfä, Suurimmalla ſuon ſelaͤllaͤ, Tuiman tunturin laella, Josſa joutfenet munimat, Hanhi pojat hautelewi,

Eufi juokji ſuota myöten, Karhu Fangasta famoten; Suſi nosti fuosta mullan, Karhu rauan kankahasta.

Niin joutu jumala tielle, Mäki mustia muria Suen ſorkan nostimilla, Karhun kantapaͤaͤn ſioilla. Sanowi ſanalla tuolla: Woi ſinua rauta raukka! Kun olet Puriasfa tilasfa, Matalaifesfa majasta, Suolla forfisfa futofen, Aina Farbun askelisja.”

Senpä päimyen perästä Nauta fuosta fotkettihin, Maan liasta lietfottihin, Vetelästä welottihin.”

Ukko unilta urakti, Sanan wirkko, noin nimefi; ”GSiitakö fe rauta fynty, Siitäkö teräs fikefi?”

aka wanha Wainämöinen

88 (

Stfe wirkki, noin nimefi: ”Cipä wielaͤ fiitäkänä, 105. Gi perän pereäkänä. Eipaͤ fynny rauta raukka Slman tuimatta tuletta, Eikaͤ Faswa Farkiakfi Ilman. meesfä Fastumatta. 110, MWietihin fepon pajahan, Alle ahjon Jlmarifen. Sano feppo Slmarinen, Takoja iän ikuinen: ”Jos ma fun tulehen työnnän, 115. Alle ahjoni ajelen, Tulet kowan korkiakſi, Ylen kaswat kauhiakſi, Wielaͤ weistaͤt weikkoaſi, Lastuat emoſi lasta.” 120. Gillon manno rauta raukka, Wanno waikian walanfa, Ahjolla, alaſimella, Waſarilla, walkkamilla: ”Ompa puita purrakſeni, 125. Kiwen fyäntä ſyodaͤkſeni, Etten meistä meljeäni, Lastua emoni lasta,” Sillon feppo Jlmarinen, Takoja iän ikuinen, 130. MNauan työntämi tulehen, Alle ahjonfa ajeli; Sako rauan raukiakſi, Kalewala.

PSA A

Kasti weesfa karkiakſi. Koitti ſeppo kielellaͤnſaͤ, Hywin maisto mielellaͤnſaͤ,

Teraͤkſen tekomujuja, Rauan Farkafuwefia. Sano ſeppo Ilmarinen:

Ei naͤmaͤt hywaͤt minulle

Teraͤkſen tekowefiffi, Nautojen rakentomaikfi,” ”Mehiläinen meiän lintu! Lennä tuonne liihyttele, Yhekfän meren ylitfe, Meripuolen Fymmenettä; Lennä foita, lennä maita, Lennä Falton kankahia; Tuo fimoa ſiiwesſaͤſi, Kanna mettaͤ kielesſaͤſi, Eeitfemästä heinän päästä, Kuuen ruohojen nenästä, Teraͤkſille tehtämille, Rauoille rakettamille.”

Herhiläinen Hiien lintu Katfelewi, kuuntelewi; Katſowi Faton rajasta, Alta tuohen tuiotteli, Rautoja vrakettaisfa, Teräkfiä tehtäiskä.

Kanto Päärmehen kaͤpyjaͤ, Maon mustia mujuja, Siſiliskon filmän teitä,

170,

180,

190,

y +305 i

Sammakon falawihoja, Teraͤkſille tehtämille, Nauville rakettamille.

Siitä ſeppo Ilmarinen, Takoja tän ikuinen, Luuli mettä Fantanehen, ESimoa Eulettanehen, Sanan wirkki, noin nimefi: ”Ka nämät hywät minulle Deräkfen tekowefiffi , Nautojen rakentomaitkfi.”

Oli aikoa mähänen, Pikkuruinen piiramata ; Jopa fuuttu rauta raukka, Sekä fuuttu, jotta (yänty, Petti waiwanen malanfa, Soͤi Fun koira kunnianfa; Weisti raukka meljeänfä, Lastuſi emonfa lasta, Kuni lipfahti lihaan, Kämi polmehen polofen, Veren päästi juokfemahan, Durmehen hurahtamahan.

Ukko uunilta urahti, Parta laulo, pää järähti: ”So nyt tieän rauan fynnyn, Tajuan tamat pahimmat. Ohoh finua rauta raukka, Rauta vaukka, Eoito kuona! Joko ſuurekſi ſukeſit, —

200,

205,

210,

5 (€

Kaswoit aiman kauhiakſi, Kun fa loukoit luontoafi

. Sukuafi fuin pitelit!

Et fa ſillon ſuuri ollut, Että fuuri, etkä pieni, Gt kowin koriakana,

Et kowin kipuſaskana,

Kun ſa maitona makaſit, Rieskaſena riuottelit, Nuoren neitoſen niſisſaͤ, Kaswawaiſen kainalosſa, Pitkaͤn pilwen rannan väällä, Tammen latwasſa taſaſen.

Etkaͤ ſillon ſuuri ollut, Etkaͤ ſuuri, etkaͤ pieni, Kun ſa lietona lepaͤſit, Seiſoit ſelwaͤnaͤ wetena, Heiluwasſa hettehesſaͤ, Laͤikkywaͤsſaͤ laͤhtehesſaͤ, Suurimmalla ſuon ſelallaͤ, Tuiman tunturin laehia.

Etkaͤ fillon fuuri olut, Etkaͤ fuuri, etkä pieni, Kun fa fuosta fotkettihin, MWetelästä wellottihin, Maan liasta lietfottihin, Saatihin fawen feasta, Kaͤſikarwan Fastumatta, Varpahan rimestymättä.

Etkaͤ (ilon fuuri ollut,

240,

) 87 (

Että fuuri, etkä pieni, Kun fa Fuonana kohiſit, Wannoit waiwanen walafi , Ahjolla, alafimella, Waſarilla, malkkamilla. Tulit päästäfi pahakſi, Tukastafi turmelluhuit, Wetit waimanen walafi, Sit Fun Foira Funniafi. Ku Kaski pahalle työlle, Kenp’ on Fehnolle kehotti? Iſaͤſikoͤ, mai emofi, Waiko manhin welfiafi, Wai nuorin fifartafi, Vaiko muu fukufi fuuri? Gi ilofi, ei emoſi, Eikaͤ wanhin meljiäfi, Ei nuorin ſiſariaſi, Eikaͤ muu ſukuſi ſuuri; Itſe teit tihua työtä, Katkoit kalman Farwallista. Tule nyt tyoͤſi tuntemahan, Pahaſi parantamahan, Ennen kun ſanon emolle, Wirkan wierin wanhemmalle; Enempi emolla tyoͤtaͤ, Waiwa ſuuri wanhemmalla, Kun poika pahoin tekewi, Lapſi ankein aſuwi— Kukapa miehistä paͤtoͤwi,

255

E luja |

Urohista kelpoawi, Veren fuuta fulkemahan, Tulewata tukkimahan?

Kun ei lie minusta miestä,

. Ufon pojasſa urosta,

260,

265

210,

Tämän tulman tukkiata, Suonikosken fortajata, Lemmoll” on Fäet lihawat, Pahan miehen pakfut (ormet,

Tulewalle tukkiakfi ,

Salwakſi famoajalle. Liitä formefi lihama, Paina paklu peukalofi, Tukkehekſi tuiman reiän, Paikakſi pahan meräjän. Piaty weri juokfemasta, Hurme huppellehtamasta , Meri (eifo, Funi feinä, Afu hurme, Funi aita, Kun miekka meresfä feifo, Saraheinaͤ fammalesfa, Paafi pellon pientaresfa, Puu honka petäikösfä. Kaan jos mieli laatinewi Liikkua lipehimmäästi ; Niin ſaͤ liikkuva lihasta, Sekä luisfa luistaellas. Parempi finun fifäsfä, Ua Falmon kaunihimpi, Suonisfa (orottamasfa,

290,

300,

305

310,

J

Sekä luisfa luistamasfa, Kun on maahan muotomaska , Rikkohin rimestymäsfä. Syämesfä finun fiafi, Ulla Peuhon kellariſi; Ginne ſiirraͤte waͤlehen, Sinne juosſos joutufasti. Tyywy tyyris tippumasta, Punanen putoamasta; Kun et tyywy, niin tyrehy; Tyyty ennen Tyrjaͤn koski, Joki Juortanan tyrehty, Meri kuiwi, taiwas kuiwi, Sinaͤ ſuurra poutawuonna, Tuliwuonna woimatonna. Kun ei tuosta kyllaͤ liene, Wielaͤ muistan muunki keinon, Huuan Hiiestaͤ patoa, Helwetistaͤ kattiloa, Jolla werta keitetaͤhaͤn, Hurmetta waristetahan, Weren maahan wuotamasta, Hurmehen hurahtamasta.” Siit’ on ſuonia ſiteli, Paͤitaͤ ſuonten ſolmieli, Suonilankoja lukewi, Sanoen ſanalla tuolla: ”Soria on ſuonten waimo, Suonetar ſoria waimo, Soma ſuonten ketreaͤſaͤ,

320,

330

.

» = (

Sorialla Fetrinpuulla, Waskifella mwärttinällä, Rautafella rattahalla, Tule tänne tarmitesta, Käy tänne kutfuttasfa, Suoniſykkyraͤ ſylisſaͤ, Kalwokaͤaͤri kainalosſa, Suonia ſitelemaͤhaͤn, Paͤitaͤ ſuonen paͤaͤttaͤmaͤhaͤn. Punaposki Tuonen pojka! Puno nuoroa punaista Wasten reittaͤſi waſenta, Alla oikian kaͤteſi, Jolla ſuonia ſitelen, Päitä fuonten folmielen.” Sillä ſuonia foiwitti, Päitä yhtehen yhytti, Suukſutusten fuuret fuonet, Valtafuonet mwastatusten, Limitysten pienet fuonet. ani poikanfa paiahan Tekemähän woitehia, Raswoja rakentamahan, Moista heinän helpehistä , Tuhatlatwan tutkamista, Kut oli tuotu toifialta Siitä Eylmästä Enlästä, Jon ei oo Fuultu, eikä nähty, Ruohon kaiken kaswantoa. Tuli poikanen pajasta

350,

360,

VT

Tekemaͤstaͤ woitehia, Raswoja rakentamasta; Ne työnti ukon kaͤtehen. Niillä woiti Waͤinaͤmoͤistaͤ, Pahoin tullutta paranfi. Woiti alta, moiti päältä, Woiti keskeaͤ Feralla, Sanowi ſanalla tuolla, Lauſu tuolla lauſehella: ”Sumaloista turwa tulko, Apu einetten emistaͤ! Warjele wakainen luoja, Katfo kaunoinen jumala, Jottei wietäifi wioille, Wammoille weaͤteltaͤiſi! Itſe ilmonen jumala Waljastele warſojaſi, Rakentele ratſujaſi, Aja kirjokorjineſi Laͤpi luun, laͤpi jaͤſenen, Laͤpi liikkuma lihojen, Laͤpi ſuonen ſolmuttoman. Paa hopia luun lomahan, Kulta ſuonen ſortumahan, Luu lihan litistymaͤhaͤn, Weri ſuonen folmelohon. Mist’ on kalwo katkenunna, Sihen kalwo Faswattele; Mistaͤ luuta luikahtanna, Sihen luuta luikahuta;

385

390,

305,

400,

Pp 0

Mistä fuonta forFahtanna, Sihen fuonet folmiele; Kusta merta weihlähtännä, Sihen merta wierettele; Kusta liifkunna lihoa, Sihen liittää lihoa.” Siitaͤ ſilkillaͤ ſitowi, Kapaloiwi kaunoſella, Polwea pojan paͤtoͤſen, Warpahia Waͤinaͤmoͤiſen. Sanowi ſanalla tuolla, Lauſu tuolla lauſehella: ”Gitehekfi luojan ſilkki, Herran kalwo kattehekſi, Taͤlle polwelle hywaͤlle, Wakaſille warpahille!“ Kun oli woiet päälle pantu, Warſin Fatfehet mwakaifet, Gitte filkillä fiottu, Kapalvittu Faunoifella, Pani fe puoli pyörrykfihin, Waͤinaͤmoͤiſen mäännykliHin. Niin ukko kipuja kaͤski, Tyoͤnti tuskia kowia, Keskelle kipumaͤkeaͤ, Kipuwuoren kukkulalle, Kipuja kiwistaͤmaͤn, Paaſia pakottamahan. Siitä wanha Waͤinaͤmdinen Jo tunſi awun totiſen;

405,

420,

Vv : 0-:5

Pian pääfi termehekfi, Liha kaswo Faunihikfi, Ulta aiman termehetfi, Keskeä kiwuttomakſi, Wieriltä miattomakfi, Päältä nuurumattomatfi, Ehommakſi entistänfä, Paremmakfi muinostanfa. Katfahtami Faunihisti Päänfä päälle taimofehen; Sanowi fanala tuolla, Laufu tuolla lauſehella: Tuoltap’ aina armot Fäymät, SMerFit tuttawat tulewat, Ylähältä taimofesta, Luota luojan kaikkiwallan. So nyt on julkinen Sumala, Harras hengen haltiani, Awun mulle antanunna Noisſa tuskisfa Eomisfa, Rauan raannoisfa vahoisfa, Teraͤkſen tekomihoisfa.”

— —

VTliies Kuno.

Wäinämöinen lähtee Fotia, laulaa ifon fuun- nattoman Fuufen matkalla ja tuun ja otawan latz walle. Kotia tulleelta kyſyy Jlmarinen, mit? oli mielivahvoisfa. Sanoo Väinämöinen WPohjolasfa ihanan neien oleman Slmarista Eofiin Eehottawa. Slmarinen tästä armelee Waͤinaͤmdiſeltaͤ itfenfä Pohjolaan lumatukfi, eikä lupaa lähteä. Niin kaͤs— Fee Waͤinaͤmoͤinen häntä outoa Puusta Fatfomabhan. Lähtee Waͤinaͤmoiiſen Fera, tulee paikalle, noufee Puuta ja otamata latmwasta ottamaan. Latwaan Fohottua laulaa ifon tuulen Väinämöinen, joka Fuufinenfa, päiminenfä, wie Jlmarifen Pohjolaan. Siellä hän fepäkfi kuultu pannaan fammon taon: nalle. Rakentaa pajan, hankkii tuulet lietfomaan, ja takoo [ammon, jonka fitte malmihina Pohjolan emäntä Fimimäkeen tallitſee. Jlmarinen itfe, neien fuostuttamatta, lähtee Pohjolasta Eotia ja kertoo MWäinämöifelle ſammon takoneenfa,

Waka wanha Waͤinaͤmoͤinen Kohta laͤhtewi kotia, Pani warſan maljahifin, Ruskian reen etehen,

5. Itſe reuokſen rekehen,

20,

30,

J 6 (

Korjahan Fohentelihen. Laski mirkkua mitfalla, Helähytti helmismyöllä, Wirkku juokfi, matka joutu, Neki mwieri, tie lyheni, Salas Foimunen Folafi, Korja Fultanen kulifi. Ajawi, Farettelewi Noita Waͤinoͤlaͤn ahoja, Kalewalan kankahia, Itſe tuon ſanoikſi wirkki: ”Syö ſuſi unen naͤkiaͤ, Tapa tauti Lappalainen; Ei ſanot ſaawani kotia Enaͤmpi elaͤwin ſilmin, Sinä ilmoisſa ikaͤnaͤ, Kuuna kullan walkiana, Naͤille Wainoͤlaͤn ahoille, Kalewalan kankahille.“ Siitä wanha Waͤinaͤmoͤinen Laulelewi, taitelewi; Laulo kuuſen kukkalatwan, Kukkalatwan, kultalehwaͤn. Latwan tyoͤnti taiwahalle, Puhki pilwien kohotti, Lehmät ilmoille lewitti, Halki taimahan hajotti. Laulelewi, taitelemi; Saulo kuun kumottamahan Kultalatwa kuuſoſehen;

40

45,

50,

J == «

Laulo okfille otawan. Ajawi, Farettelewi Kohti Fullaista Fotia Ulla päin pahoilla mielin, Kun oli feppo Slmarifen, Takojan iän ikuifen, Luwannut lunastimeffi, Oman päänfä päästimetfi, Pimiähän Pohjolahan, Summahan Sariolahan. Seppo mastahan tulemi: Woi fie wanha Lääinämöinen, Mit olet pahalla mielin, Kaiken kallella Fypärin?” Sillon manha Wäinämöinen Stfe tuon ſanoikſi wirkki: ”Ginä feppo Ilmarinen, Lankoni emoni layfi, Lähe neittä noutamahan, Päätä Fasfa Fatfomahan, Pimiasta Pohjolasta, Summasta Sariolasta. Kun on neiti Pohjolasfa, Impi Eylmäsfä Fyläsfä, Jok’ ei ſuostu fulhofihin, Mielly miehiin hymihin; Kiitti puoli pohjan maata, Kun ompi Fomin Foria, Lihan läpi luu naͤkywi,

Luun läpi vin naͤkywi.

90

9

O

»

—6

Saatat ſie takoa fammon, Kirjokannen kirjaella, Niin ſaat neion palkastaſi, Työstäfi tytön ihanan.” Itfe feppo Slmarinen Sanan wirkko, noin nimefi: Joko fie minun menetit Pimiaͤhaͤn Pohjolahan Oman päälfi päästimekfi, Itſeſi lunastimetkfi! Gn find pitkinä ikänä, Kuuna Fullan walkiana, Lähe Pohjolan tuwille, Sariolan falmoffille, Miesten fyöjilke fioille, Urosten upottajille.” Sillon manha MWäinämöinen Stfe tuon ſanoikſi wirkkin ”Ohoh feppo Slmarinen, Lähtöä Puusta Fatfomahan, Kun on nosfut taimahalle, Puhki pilmien Fohonnut, Lehiwät ilmoille lemennä, Halki taimahan bhajonna. Ompi Fummat kuufofesfa: Kuu uuki Eumottamasfa, Kultalatma Fuufofesfa, Ompi okfilla otama.” Läkjit Euusta Fatfomabhan Luonne Waͤinoͤlaͤn aholle,

100,

) 48 C

Kalemalan kankahalle. Sano manha Mäinämöinen : “Nyt fie [eppo weikkofeni Noskos Euuta noutamahan, Otawaista ottamahan, Kultalatma Fuufofesta.” Siitä feppo Slmarinen Noufi puuhun Forkialle, Ylähäkfi taimahalle; Noufi Fuuta noutamahan, Otawaista ottamahan, Kultalatwa Euufofesta. Sillon manha Läinämöinen Lauloa hyrähtelewi; Laulo tuulen tuvpurihin, Slman raimohin vrakenti. Sanowi fanalla tuolla, Laufu tuolla laufehella: ”Ota tuuli purtehefi, Ahawa menofehefi, Wieaͤ, wiillaͤtellaͤkſeſi, Pimiaͤhaͤn Pohjolahan.” Otti tuuli purtehenſa, Ahawa wenoſehenſa, Wieaͤ, wiillaͤtellaͤkſenſaͤ Pimiaͤhaͤn Pohjolahan. Siinaͤ ſeppo Ilmarinen Jopa kulki, jotta joutu, Pimiaͤhaͤn Pohjolahan, Summahan Sariolahan.

» f0 (€

Kulki tuulen tietä myöten, Ahawan vatvoa myöten, Yli Fuun, alatfe päimän, Otamwaisten olkapaͤitſe, Pääty Pohjolan pihalle, Sariolan faunatielle; Eikaͤ häntä Eoirat kuultu, Eikaͤ haukkujat hawattu. Louhi Pohjolan emäntä, Pohjan akka harmahammas, Itſe päätymi pihalle, Stfe ennätti ſanoa: ”Mi finä lienet miehiäfi, Ja kuka urohiafi;

140. Tulit tuulen tietä myöten, Ahamwan ratoa myöten, Eikaͤ Foirat kohti hauku, Eikaͤ wirka millahännät.”

Sano ſeppo Ilmarinen:

145, ”Emmä tänne tullukkana Kylän Eoirien Eulukfi, Willahaͤntien wihakſi, Naͤillaͤ ouoilla owilla, Weraͤjillaͤ mierahilla.”

150. Siitaͤ Pohiolan emäntä Kyſaͤſewi wierahalta: ”Oletfo tullut tuntemahan, Tielläfi tapoamahan, Suota feppo Jlmarista,

151. Takojata taitaminta ?”

Kalemala,

130

135

.

Mää. Sk.

Se on feppo Glmarinen Sanan wirkko, noin nimeli; ”Gtfe olen feppo Ilmarinen, Takoja iän ikuinen.”

Louhi Pohjolan emäntä, Pohjan akka harmahammas, Pian pistihen tupahan, Sanowi fanalla tuolla: ”Neityeni nuorempani, Lapfeni makamwimpani,

Pane päällefi parainta, Kaunihinta kaulalleſi, Ripehintaͤ rinnoilleſi, Warrelleſi walkeinta;

Jo on ſeppo Ilmarinen, Takoja iän ikuinen,

Saanut fammon laaintahan, Kirjokannen Firjantahan.”

Tuopa Faunis Pohjan tytti, Maan kuulu, ween walio, Meni aittahan mäellä; Kolm’ on aittoa mäellä, YEfi on emoſen aitta,

Se aitta parahin aitta. Siell’ on arkku arkun päällä, Lipas lippahan lomasfa; Uukafi parahan arkun, Kimahutti kirjokannen,

Löyfi kuuſi kultawyoͤtaͤ,

Wiiſi willaista hametta;

190,

195,

200,

215,

N E (€

Puki päällenfä parasta, Kaulallenſa Faunihinta, Nipeintä rinnoillenfa, Warrellenſa malkeinta. Siitä Pohjolan emäntä Käytti ſeppo Ilmarifen Tuolla Pohjolan tuwasſa, Sariolan ſalwokſesſa. Syoͤtti miehen ſyoͤnehekſi, Juotti miehen juonehekſi, Apatti alanenaͤkſi, Uuwutti unelliſekſi; Pani maata matkamiehen, Neien wierehen wenytti. Siitaͤ Pohjolan emaͤntaͤ Itſe tuon ſanoikſi wirkki: ”Ohoh ſeppo Ilmarinen, Takoja iaͤn ikuinen, Saatatko takoa ſammon, Kirjokannen kirjaella, Hhen joukkoſen ſulasta, Hhen willan kylkyestaͤ, Yhen otraſen jywaͤstaͤ, Hhen waͤrttinaͤn muruista; Niin ſaat neion palkastaſi, Tyoͤstaͤſi tytoͤn ihanan.“ Sillon ſeppo Ilmarinen Sanan wirkko, noin nimeſi: ”So taiſin takoa ſammon, Kirjokannen kirjaella,

220,

225,

230,

240,

245,

) 52 (

Yhen joukkofen fulasta, Yhen millan kylkyestaͤ, Yhen otrafen jymästä, Yhen wärttinän muruista; Kun olin taimoista takoma, Slman kantta talkuttama, Slman alkofen alutta, Riporihman tehtyjättä.” Siitä ſeppo Slmarinen, Takoja iän ikuinen, Laͤkſi ſammon laaintahan, Kirjokannen kirjantahan. Kyſy paikalta pajoa, Kaikkia ſepinkaluja; Gi pajoa Pohjolasja, Pihtiä Pimentolasfa, Gi pajoa, ei paletta, Ahjoa, alafintana, Waſaroa marttafana.” Sillon feppo Slmarinen Stfe tuon ſanoikſi mwirkki: ”Akat tuosta tuskautoho, Herjat Lesken heittädhö ; MWaan ei mies pahempikana , Uros untelompikana.” Etſi ahjonfa alusta, Leweyttaͤ lietfehenfä, Pohjolan Fimimäellä, Rautaſella kalliolla, Wuorella teraͤkſiſellaͤ.

250,

260

.

270,

275,

X 83 € Löyfi paikkoa palafen, Aloa animähäjfen, Johon paino palkehenfa, Lewitteli lietfehenfä, Alafimenfa afetti.

Pani orjat lietfomahan, Palkkalaifet painamakhan ; Orjat lietfo löyhytteli, Palkkalaifet painatteli; Lietfo päimän, lietfo toifen, Lietfo Fohta kolmannenki, Syli fyttä hartiolla, Kyynärä kywentaͤ pääsä, Waakſa muulla wartalolla, Kortteli kowa nokea.

Jo päimällä Folmannella Itſe feppo Jlmarinen Katfo ahjonfa alusta, Lietfehenfä liepehiä: ”Saako fampo walmihikſi, Kirjokanfi Firjatukfi?”

Ei faa fampo walmihikſi, Kirjokanfi Firjatutkfi. Siitä feppo Ilmarinen Saapi tuulet lietfomahan ; Lietfo tuulet löyhytteli, Ita lietfo, lietfo länfi, Etelä enemmän lietfo, Pohjanen puhu Fowasti. Lietfo päimän, lietfo toifen,

280

.

285,

= 800.

v & [f

Lietfo kohta Folmannenfi; Päimälläpä Folmanella Stfe feppo Slmarinen Katfo ahjonfa alusta, Lietfehenfä liepehiä; Sampo tungekfen tulesta, Alta ahjonfa ajakfen.

Siitä feppo Ilmarinen,

Takoja iän ikuinen,

Takoa taputtelemi,

Lydaͤ lyyhaͤyttelewi, Pajasſa owettomasſa, Ilman ikkunattomasſa. Paͤiwaͤt ſampoa takowi, Kirjokantta kalkuttawi, Yöt on neittä miestyttäwi, Impeaͤ lepyttelewi.

Saipa fampo walmihikſi, Kirjokanfi kirjotukfi ;

Gi faa impi miestytykfi, Neitonen lepytetykfi.

Siitä jauho uufi fampo, Kirjokanfi kiikutteli ; Jauho purnon puhteheska, Jauho purnon fyötäiä, Purnon toifen myötämiä, Kolmannen Fotipitoja.

Niin ihastu Pohjan akka, Saatto fitte [ammon tuonne Vaaran mastkifen fifahän,

335,

» m (€

Pohjolan Fimimäkehen, Hhekſaͤn lukun taakfi. Sihen juuret juurrutteli Hhekſaͤn (ylen fymälle; Suuren juurti maaemähän, Toiſen mwefimiertehefen , Kolmannen Fotimäkehen.

Itſe feppo Slmarinen, Takoja iän ikuinen, Allapäin pahoilla mielin, Kahta Fallella kypaͤrin,

Jo tuosſa ajattelewi, Pitkin päätänfä pitaͤwi, Miten olla, Puin eleä, Pimiäsfa Pohjolasfa.

Sano Pohjolan emäntä: ”Ohoh feppo Ilmarinen, Laatifiko mieli mennä, Elomaille entifille?”

Sano feppo Slmarinen: Sinne mieleni tekifi Elomaille entifille,

Kotihini Euolemahan.”

Louhi Pohjolan emäntä Syoͤtty miehen, juotti miehen, Panewi perähän purren,

Nosti tuulen tuulemahan; Sillä feppo Jlmarinen Matkaſi omille maille, Kohti Fullaista Eotia,

D m €

Entistaͤ elofioa.

Kyy wanha Waͤinaͤmoͤinen Slmarifelta fepolta : ”Weli feppo Slmarinen,

340, Lankoni emoni layfi, Joko laait uuen fammon, Kirjokannen Firjaelit ?” Sano feppo Slmarinen, Stfe laatia pakifi: ”Sopa jauho uufi fampo, Kirjokanſi Eiikutteli ; Jauho puron puhtehesfa, Sauho purnon fyötäwiä, Purnon toifen myötämiä,

e”

350. Kolmannen pieltämiä.

345

— —— —

Kuues Kuuno.

Lemminkäinen yritäkfen Pohjan tyttöä koſihin. Emo Fieltää lähtemästä, furmaa Pohjan noijilta pojalleen pelkäämä. Lemminkäinen jo päätänfä harjoawa nakkga fuan Fäestänfä laufumalla, fillon häntä furmattsman, Fonfa fufa merta muotanee. Niin mwaraelekfen ja lähtee matkalle. Tulee ky— lään, ajaa talo talolta ja kyſyy jo Fahestaki pai: Fasta hemofenfa riifujata. Ci faanut, ajaa eille Pohjolan pihalle. Kuulee tuwasſa laulaivita ja pistäkfen ſiſaͤlle. Jhmeteään Fu lienee outo, Fun häntä ei FoiratFana haukkune. Lemminkäinen wirk⸗ kaa ei ſikſi tuleenfakan ja alkaa lauloa. Miin lau- Io miehet kunne kunki tummasta, yhen maan heitti laulamatta manhan fokia ufon. Kyy ukko mikfi häntäkin ei laulanut. Sanoo Lemminkäinen ei fen: laifeen herjaan koskewanſa. Taͤstaͤ ukko fuuttunut ähtee Tuonelan joelle fiellä Lemminkäistä uottawa.

Sie lieto Lemminkäinen, Stfe Faunis kaukomieli, Laͤhtiaͤkſenſaͤ kokewi, Tullakſenſa toiwotteli 5. Pohjan poikajen tulille, Lapin lasten tanterille. Kefän kengitti hemwoista,

10

20

.

25

30

o

50 S

Talwen rautoja rakenti, Waljasti tulifen ruunan Tulifella tanterella; Mefi tippu mempelestä , Raswa rahkehen nenästä.

Niin ſanowi Lemminkäinen: ”DOi emoni, maimo wanha, Jospa paitani pelifit Mustan Fäärmehen mujuilla, Kefäkuilla kuimoaifit,

Mun Eofihin mennäkfeni Meittä Fylmästä kylästä, Piikoa Pimentolasta.”

Emo Fielteä kaͤkewi, Warotteli maimo manba: »Elloͤs menkö poikueni Slman tieon tietämättä, Slman taion taitamatta, Pohjan poikajen tulille, Lapin lasten tanterille 5. Siellä Lappi laulanewi, Tunkenewi Turjalainen, Suin fytehen, päin fawehen, Kypenihin Fyynäswarfin, Koprin kuumihin porohin.”

Niin fanomi Lemminkäinen: ”So minua noiat noitu, Moiat noitu, kyyt kiroili, Koki Folme Lappalaista, Yhtenä Eefäisfä yönä,

2: 08: 4

Alasti alakimella, Ilman wyöttä, mwaattehitta. 40. Sen merran minusta faimat, Min kirwes kimestä faapi, Napakaira Falliosta, Jaͤrky jäästä iljanesta, Tuoni tyhjästä tumasta. 45, Sos tahon tafalle panna, Micsten werroille weteä, Stfe laulan Lappalaifen, Stfe tungen Turjalaifen, Käfin Palman Fattilahan, 50. Koprin ilmahan kowahan, Polwin hyytä hyppimähän, Säärin jäätä ſaͤrkemaͤhaͤn, Riitettä repäfemähän; Laulan halki hartionfa, Puhki leuFanfa puhelen, Paian Faulukfen kahekſi, Nikki rintalastafesta.” Emo Fielteä kaͤkewi, VWarotteli maimo wanha: 60. “Elloͤs mainen poikueni Lähtö neittä Pohjolasta, Piikoa Pimentolasta; Tuho ainaki tulewi, Hukka lieto Lemminkäistä, 65. Tuho poikoa pätvistä. Ei finusfa laulajoa, Pohjan poikien fekahan,

55

.

» 606 €

Etkaͤ tunne Fieltä Lurjan, Maha laufua Lapikfi,”

Sillon lieto Lemminkäinen, Oli päätänfä fukima, Hayfianfa harjoama, Lahtiäkfenjä koſihin, Mennakjenfä Pohjolahan. Suan orrelle ojenfi, Harjan paino patfahafen; Stfe tuon fanvikfi mirkki: ”Sillon on hukka Lemminkäistä, Tuho poikoa pätvistä, Kun ſuka werin waluwi, Harja hurmehin lorumi.”

Siitä läkfi Lemminkäinen Wasten Fieltoa emonfa, Warotusta wanhempanfa. Misſaͤ mies mwaraelekfen ? Jo waͤhin maraelekfen Omen fuusfa alla orren, Pirtin vihtipuolifesfa, Weraͤjillaͤ wiimmefillä.

Gi 00 ne warat makemät, Misfa mies maraelekfen ? Kormalla tulifen kosken,

. Pyhän wirran pyörtehesfä ;

95,

Siinä mies maraelekfen, Hyötelekfen, wyöttelekfen, Rautapaitohin panekfen, Teräswoihin kelkitäkfen,

115,

PW

Sanowi fanoilla näillä: ”Mies on lustuisfa lujempi, NRautapaiasfa parempi, Terasmyösfa tenhofampi, Noien noitien noroille, Tietomiesten tienohille;,

Jottei huoli huonommista ,

Tottele hymiäkänä.” Laski mirkkua mitfalla, Helähytti helmismyöllä; Mirkku juokfi, matka joutu, Reki mieri, tie lyheni. Ajo päimän, ajo toifen, Kohta Eolmannen ajawi. Kylä mastahan tulewi; Ujoa fuhuttelewi AUlimmaista tietä myöten Alimmaifehen talohon. Yli kynnykſen kyſywi, Lauſu lakkapuun takoa: ”Oifiko talosſa taasſa Rinnukſeni riiſujoa, Aiſani alentajoa, - Luokin lonfahuttajoa ” Lauſu lapſi lattialta, Poika portahan nenältä: »Ei ole talosfa taasfa Rinnukfien riifuiva, Aifojen alentajoa, Luokin lonfahuttajoa,”

130,

145

150,

» e €

Mitä huoli Lemminkainen; Laski mirkkua witfalla, Helähytti helmismyöllä, Ajoa fuhuttelemi — Keskimmäistä tietä myöten Keskimmäifehen talohon. Yli kynnykſen kyſywi, Lauſu lakkapuun takoa: ”Oifiko talosſa taasſa Rinnukſeni riiſujoa, Aiſani alentajoa,

Luokin lonFahuttajoa Lauſu akka lattialta, Kielipalku pankon päästä: ”Kyllä ſaat talosta taasta

Rinnukſeſi riſujoita, Aiſaſi alentajoita, Luokin lonkahuttajoita; Ompa kyllaͤ kymmenenki, Saatpa jos tahot fatoja, Jotka ſulle kyyin ſaawat, Antawat ajohewoſen,

Yli meret mennaͤkſeſi, Lammit luikahellaffefi, Iſaͤntaͤſi iltafelle, Emäntäfi einehelle, Muun perehen murkkinalle. Saaha kukkona kujahan, Kanan lasſa kartanolle, Mennaͤ kynſin kynnykſesſaͤ,

170,

175,

0 (

Poikkipuolin portahalla, Simun fintfin lattialla.” - Mitä huoli Lemminkäinen, Ganan wirkko, noin nimefi: ”Oifi akka ammuttama, Koukkuleuka Folfattawa,” Laski mirkkua mitfalla, Helähytti helmiswyöllä ; Ajoa fuhuttelewi VWierimmäistä tietä myöten Wierimmäifehen talohon. Niin pihalle tultuanfa Lyöpi maata ruoskallanfa; Utu noufi ruoskan tiestä, Mies nuori win feasfa, Sepä riiſu rinnukfia, Sepä aifoja alenti, Sepä luokit lonkahutti. Giitä lieto Lemminkäinen Stfe Formin Fuuntelewis Kuuli ulkoa tunoja, Läpi [ammalen fanoja, Läpi lauan laulajoita, Läpi feinän foittajoita. Meni nurkasta tupahan, Sai fifähän falmomesta, Jott’ ei häntä Foirat kuultu, Eikaͤ haukkujat hawattu. Tupa oli taͤynnaͤ tuppiſuita, Jakku⸗miehiaͤ jaloja,

———

Siltalauat laulajoita, Owen ſuu oſoawia,

190. Siwuſeinaͤ foittajoita!,

200,

Peripenkki tietäjiä, Karfina Farehtioita;

Nuo laulomat Lapin wirttä, Hiien wirttaͤ winguttiwat, Itſe Pohjolan emäntä

Liikku filan liitokſella, Lieho Feskilattialla, Sanomi fanalla tuolla: ”Olipa täsfä ennen koira, Nakki rauan karwallinen, Lihan fyöjä, luun vuria, Veren uuelta wetäjä; Mi finä lienet miehiäfi, Sa kuka urohiafi,

205. Kun ei fua Foirat Puultu,

Eikaͤ haukkujat hawattu.” Sano lieto Lemminkäinen:

Gn mä tänne tullutkana

Tawoittani, tieottani,

210, Mahittani, maltittani,

Ilman innotta ifäni, Warukſitta wanhempani , Suuhun Untamon fufien, Kitahan Firokawetten.” Siitä lieto Lemminkäinen Stfe loͤihen loihtiakfi, Laikahutti laulajakfi;

1 6

Taulo laulajat parahat Pahimmikfi laulajoikfi,

220. Kimikintahat Fätehen, Kiwiharkko hartioille, Kiwilakki päälaelle,

Kiwet ſuuhun ſyrjin fyösti,

Paaet lappehin lapeli,

225. Parahille laulajille, Tietaͤwimmille runoille.

Niin laulo mokomat miehet Kisſan kirjawan rekehen, Kisſan tuonne Fiiätellä,

230. Cteämmä ennätellä, Pohjan pitkähän perähän, Lapin laajahan falohon, Kusſ’ ei Eule Farjan Fynfi, Waella hemofen mwarfa.
231. Ga laulo mokomat miehet Lavin Jaatalle lahelle, Miesten fyöjälle felälle, Urosten upottajalle, Josta welhot mettä juomat,
232. Tulikulkut tuioawat.

Ja laulo mokomat miehet Rutjan koskehen kowahan, Kinahmehen ilkiaͤhaͤn, Johon puut paͤin putoowat,

245. Perin wieriwaͤt petajat, Hongat latwoin lankiawat. Siinaͤ lieto Lemminkaͤinen Kale wala.

255,

270,

Aaa. Jota <

Laulo nuoret, laulo wanhat, Laulo Ferran keski laaun, Yhen heitti laulamatta Ulappalan ukko wanhan, ukko wanhan umpifilmän. Niin ukko fanoikfi mirkki: ”Oi fie lieto Lemmin poika, Laulot nuoret, laulot wanhat, Laulot kerran keski laaun, Niin miks et minua laula?” Ge on lieto Lemminkäinen Sanan mirkko, noin nimeſi: ”Niin fifa en finua laula, Kun (a miestä nuorempana Makafit oman emoli, Wanhempaſi waiwuttelit; Itſe herjaſit hepoſet, Juokſuttelit ſuorajouhet, Suon ſelaͤllaͤ, maan nawalla, Ween liiman liikkumilla.” Ulappalan ukko wanha, Ufko wanha umpiſilmaͤ, Kowin fuuttu ja mihastu; Meni ulos usta myöten, + Pihalle wajoa myöten, Suoffi Tuonelan joelle, Siellä katſo Kaukomieltä, Wiikon wuotti Lemminkäistä,

— — an

Seitsemäs Runo.

Lemminkäinen kyſyy Pohjolan akalta tyttöä puoliſokſenſa ja pannaan anſiotyoͤlle hirweaͤ Hiien nurmien perältä hiihtämään. Laatii uuet ſukſet ja lähtee metfälle uhkaamalla ei fitä oleman jota ſukſillanſa ei faamuttaifi. Hiifi Euultua uhkaami: (en tekäfi hirmen jota Lemminkäinen tamottelee fia että fukfet muutamasfa lujaafa potkaamasfa taittuwat poikki. Siitä hän metfämiehen tamoin luuilla ja metfän haltioita rukoelemiſella kokee faalihinfa faaha, joka miimmen toki luonnistuki. Niin toistaa hän anomukfenfa ja pannaan uuelle työlle Hiien hemwoista fuistamaan. Sen fuistaa ja pyytää Folmannesti tyttöä. Nyt määrätään hä nelle työkji yhellä yrittämällä joutfen Tuonelan joesta ampua, Lähtee Tuonelan joelle ja furmas taan ukolta, joka fielä oli häntä mahtaama. Pääls lifeffi hakkaa hänen Tuonen poika wiiekſi murukſi miekallanſa.

—

Nün ſanowi Lemminkäinen ; ”Anna akka tyttöäji, Sekä nuorta morfianta, Gn tuota pahoin pitäifi; 5, Sylisfäni (ysesfäni,

10,

20,

25,

30,

aa K

Käfisfäni Päyesfäni , Eeläsfäni feistesfäni, Maatesta mahani alla.” Sano Pohjolan emäntä: »Asken annan tyttäreni, Sekä nuoren morfiamen, Kun fa hiihat Hiilen hirwen Hiien peltojen periltä.” Sillon lieto Lemminkäinen, Itſe Faunis Kaukomieli, Sykyſyn Iylyä laati, Kefän Fetti Ealhuanfa, Päimän fauva falitti, Toiſen toista kirjotteli. Saipa fukfet walmihikſi, Kalhunfa Eaninehekfi. Sillon lieto Lemminkäinen Stfe tuon fanoikfi wirkki: »Ei olle fitä metfäsjä Jalan neljän juokfewata, Kut’ ei näillä yllätetä, Kaunihisti Fannateta, Kalhuilla pojan Kaleman, Laatimilla Lemminkäifen.” Pääty Hiifi Fuulemasfa, Jumala tähyämäslä; Hiifi hirwiä rakenfi”, Jalopeuroa fukefi, Pään mäkäfi mättähästä, Jalat vannan raippalista ,

• voi

AE” AN

Sääret aian fetpähistä, Selän aian aiakfesta, Korwat lammin lumypehista, Ketun kuuſen Foskuecsta, Muun lihan lahosta puusta, Silmät kuukkunan kiwestaͤ. Laski kaͤttaͤ lautaſelle, Itſe neuo hirweaͤnſaͤ, Kun kukin ſukimoanſa, Itſe ilmoin luomoanſa: ”Nyt ſie juokſe Hiitten hirwi, Jalkoa jalo tewana, Poropetra poimettele, Poron poikimaſioille, Lapin lasten tanterille.” Siitä juokfi Hiitten hirwi, Jalkafi jalo temana, Poropetra Hoimetteli, Pohjan aitojen peritfe, Lapin lastutanteiitfe ; Potkafi Foan owea, Kaato Fattilat tulelta, Selin Feiton keikahutti, Lihat tuhkahan tuherti, Liemet lietehen lewitti, Itſe eillehen menewi. Lapin lapſet itkemaͤhaͤn, Lapin koirat haukkumahan, Kylaͤn naiſet nauramahan.

Tuli weitikkaͤ werewaͤ,

70

80

90,

Pg

Sano Paunis Kaukomieli : ”Mitä täällä immet itki, Mitä täällä maifet nauro, Kuta täällä Poirat haukku?” ”Suokfi tästä Hiitten hitwi, Jalkaſi jalo tewana, Poropetra poimetteli; Potkaſi koan owea, Kaato kattilat tulelta, Selin keiton keikahutti, Lihat tuhkahan tuherti, Liemet lietehen lewitti, Itſe eillehen menewi.“ Siitaͤ weitikkaͤ werewaͤ Lykkaͤſi lylyn lumelle, Kun on woina wuolakenna; Kanto kattawan awukſi, Kun on kiitaͤwaͤn hawukan; Kanto kakſi ſauoanſa Kahen puolin kalhustanſa; Saan makſo ſaua markan, Toinen ruskian repoſen. Siitaͤ kerran potkaſewi Silmän fintämättömähän, PotFafemi Ferran toifen Korman Fuulemattomahan, Potkaſewi Folmannenfi So tamwotti Hiien hirmwen.

Kokan Poimufen rakenti, Tarhan tammien tawotti:

105

) 74 (

”Eiinä feifo Hiien hirwi, Poropetra poimettele!”

Selkeä filittelewi,

Taljoa taputtelewi: ”Sopifipa taasfa maata Nuoren neitofen Feralla.”

Siitä Fiihty Hiien hirwi, Poropetra potkimahan; Kokan Foimufen lewitti, Tarhan tammifen hajotti, Stfe eilehen menemi,

Siitä weitikkaͤ werewaͤ Wielaͤ kerran potkaſewi, Lysmaͤtti lyly laͤwestaͤ, Taittu kalhu kannan tiestä, Saua katki kaͤaͤn ſiasta, Toinen ſomman ſuowerosta. Itſe juokſi Hiien hirwi, Jottei päätänä naͤkynnaͤ, Silmän fintämättömäffi , Korwan kuulemattomatfi.

Siitä lieto Lemminkäinen, Itfe kaunis Kaukomieli, Vielä muisti muunki keinon, Toki toifen tien ofafi; Sanowi fanalla tuolla, Kaufu tuolla laufehella : Joko hiihan hiljalleni, Werkkahalleni mwetelen; Hiljallehen huono käypi,

155,

p KL AE

Sauan moimaton pitäi. Heitän poies heinäkengat, Panen talmitallukfeni, Sykyſyiſet fyylinkini, Metfolahan mennäkfeni, Metfän tyttöjen tyköhön, Sinipiikojen pihalle, Hawulinnan liistehille.

Minun fukfeni Euluwat, Hopiaifet hoikkenewat; Otan Hiien hienot fukfet, Lemmon leppäfet ſiwakat, Niillä hiihan Hiien maita, Lemmon maita löyhyttelen, Hiihan Fohti Formen rannan, Salon fintämän fifälle.

Tuolta Forpi Fuummottami, Tuolta fintämi ſinerwaͤ; Vuonne mieleni tekewi, Aiwoni ajattelewi ,

Muien miesten metfimaille, Urosten eräfaloille.

Otan Folme Foirvani, Wiiſi willa hänteäni, Geitfemän fepeliäni ; Kohottelen Foiriani, Souwuttelen joulfiani, Sukſiani (uin puhelen. Sukſi on jalkoa fukua, Jouſi kättä joukkioa,

2:38.

Päre nuoli, puu waſama. Koirani Leränä mieri, ;

Kylän kukka Fuulufana,

Sukfeni maa matona!

160. Niin on häntä FoiraWlani, Kun Fomehin Eorpikuufi; Niin on filmät Foirallani, Kun on fuurin fuitfirengas ; Niin on hammas Eoirallani,

161. Kun on miikate Wirosſa.

Sinä koirani komehin, Otukſeni oiwalliſin! Juokſuttele, jouwuttele, Ahomaita aukehia;

170. Juokſe tuonne toiſualle Mieluſahan metſolahan, Tarkkahan Tapiolahan.

Kowa ilma koskenewi, Rakkihini rapſuawi,

175. Niin minä ſanon mokomin, Sanon, kun ſano iſoni: Tellerwo Tapion neiti, Mielikki metſaͤn miniä! Kukuttele Foirvoani,

176. Haukuta hakivani,

Siſaͤllaͤ falon finifen, Kerwen kultaſen Foisfa. Waͤaͤnnaͤ wainu wempelelle, Tuhku kaarelle ſiwalla,

135. Lyoͤ löyly etempaͤaͤki,

190,

200,

N HM (

Kanna wainu Paukempoa , Tulla Foiran fieramihin, Wilullaki, mihmoillati, Säilläki, (atehillaki; Jotta koiran kohti juosta, Menun julki julkotella, Mielufasfa metfolasfa, Tarkasſa Tapiolasfa.

Niinp’ ennen fano ifoni, Wieri maltamanhempani, Kun ei Poira Fohti juosfut, Penu oikein ofannut:

Ku on Eoirani kokenut, Mika hallin haittaellut;

Ku on tukki Foiran turman, Wainukullan falpaeli

Kun ei Poira Fohti hauku, Penu vikein ofoa?

Kyllä tieaͤn koiran ſynnyn, Arwoan alun penuen: Tuulelt? on penuen tunti, Ahawalta Foiran alku. Portto Pohjolan fofia, Ulappalan umpifilma, Perin tuulehen makafi, Pallehin pahaan fäähän, Selin luoen luotehefen, Kaltoin Faarnapohjafehen. Tuuli nosti turkin helmat, Ahawa hamehen helmat,

220

225

SN

pm (

Reki tuuli tiinehekfi, UAhama amullifekfi.

Mitä Fantami Pohusfa? Koiran tuo Fohusfa kanto, Penun alla pernojenfa, Makfoisfanfa maan itikan.

Ku Fanto Fapalonuorat? Hamon akka raimokerta, Se Fanto Fapalonuorat, Lapfen FarFian Fapalon, Liinvoisfanfa liikutteli, Helmoisfanfa heilutteli.

Penitar malimo maimo, Ulappalan umpifilma!

Tule lasta päästämähän, Poikoa perittämähän;

Tuli lukko Foiran ſuuhun, Haitta haukun hampahifin, Ota lukko Eoiran fuusta, Haitta haukun hampahista; Ota fulku fuun eestä, Kapu Fielen Fantimesta, Anna koiran Fohti juosta, Penun vikein ofata.

Lähen nyt miehistä metfälle, » Urohista ulkotdille ;

Lepy lehto, Fostu Forpi, Taiwu ainoinen Tapio! Ihastu jumalan ilma, Miehen mennesfä metfälle!

JTD

Ota metfä miehekfefi, Urohokfefi Tapio, Korpi Lolkkipojakfefi! Goita metfä Fanteletta, 250, Kukuta ſalo kaͤkeaͤ! Jotta kulta kuunteleiſi, Hopia tilin tekiſi, Alla kuuſen kultalatwan, Alla kaunihin katajan. 255. Matalainen mulla mahti, Lyhykaͤinen onnen lykky, Sukſet kultaſet kuluwat, Hopiaiſet hoikkenewat; Ikaͤwaͤ minun tulewi, 260. Ikaͤwaͤ tulettelewi, Kun ei oo Fullan muuttajoa, Hopian wajehtajoa. Ikaͤw’ on iloton ilta, Päimä pitkä faalihiton. 265, Solo fuuttu fuuri luoja, Malan antaja wihastu, Kun ei anna aionkana, Harwonkana hoimauta? Elloͤs ſuuttuo jumala, 270. Maan pitäjä pillastuo; Toki anna aiallani, Jaͤllaͤni ilmauta, Kun ma ainoſin anelen, Kielin kullan kuikuttelen. 279. Mieks et anna antoluoja,

N

YY 0 €

Lupoa luja jumala? Ei ne muutkana paremmat, Eikaͤ pyytäjät pyhemmät; Eipaͤ miesten muienkana . Sinifemmät filmiripfet, - Koriammat Eulmakarmat, Salan heitto hempiampi. Muut ne wiemwät mwiekkahuulla; Muut ottamat vunahuulla, . Mie en weifi wmiekkahuulla, En ottaifi ounahuulla, Leifin waimani näöstä, Ottaifin omasta työstä. Mikä mieli, mikä muutos, . Mielufasfa metfolasfa ; Entinen metfän emäntä Oli Faunis Fatfannolta, Ihana imertimiltä, Käet olit kullan Fäärehisfä, . Gormet Fullan formukfiafa, Pää kullan pätinehisfä, Tukat Fullan fuortumisfa, Korwat Fullan Foltuskoisfa, GSilmäripfet fimpfukoisfa; Nykynen metfän emäntä Ruma on warfin rungoltanfa, Ilkiaͤ imertimiltä, Käet on witfakäärehisfä, Sormet witfaformutkfisfa ,

305, Pää mitfa pätinehiölä,

Wt

Tukat witfa fuortuwisfa, Korwat witſa Poltuskoisfa, Kaula witfa helmilöisfä. Misfä nyt antaja afumi, Elaͤwi hymwä emäntä, Puhas muori puuhoamwi? Tuolla antaja afumi, Elaͤwi hymä emäntä; Puhas muori puuhoamwi, . Sakaroilla farwilinnan, Metfän linnan liepehillä. Eilen mie kaͤwin metfäsfä, Kolm’ on linnoa metfäsfä; Ykfi puinen, toinen luinen, Kolmanfi kiwinen linna, Ge linna emännän linna, Kuus on kulta ikkunoa Kunki linnan Eulmanteella. Mie Fatfoin fifähän noista, . Sielä antajat afuwat, Sa wiruwat wiljan eukof. Mielikki metfän emäntä, Puhas muori, muoto Faunis! Lyoͤte lykkymaattehifin, Untipaitohinä panefe ; Aukaſe metinen arkku; Mefilipas liikahuta, Metifeltä mättähältä, Kultafelta Funnahalta.

335. Tuo mulle metfän olutta,

850,

360,

» S X%

Metfän mettä juvakfeni; Metfäsf? on olutta paljon, Metfäsfä mefi matkia. Hiero Fahta Tämmentäft Nyperrä hypehiaͤſi, Pane kulta Fulkemahan, Hopia: waeltamakhan, Masten miestä malkiata, Kowin koiwun Farmallista, Metfolan metinen neiti, Metfän piika pikkarainen! Soitellos mefinen pilli, Simapilli piiparoita, Kormalle ehon emännän; Et emäntä lienekkaͤnaͤ, Jos et piikoa pitäne, Sata piikoa pitäne, Tuhat muuta Fäskyläistä, Karjan kaiken kaitfiata, Wiitſiaͤtaͤ wiljan Faiken. Mielikki metfän miniä, Tuulikki tytär Tapion! Ota piiska pihlajainen, Katajainen Farjan ruoska, Takoa Tapiowaaran, | VTuomimwaaran tuolta puolen, Golla witfot wiljoafi, Karkottelet Farjoafi. Aja milja mwieremmille, Aukeimmille ahoille;

.

p 680 («

Jok’ on laiska juokfemahan Sitä laske lautafelle;

Joka tieltä pois menewi, Sita filmille fimalla, Tielle korwasta kohota.

Dja wastahan tulewi, Puro tiellaͤ poikkipuolen; Silkki ſillakſi ſiwalla, Punalanka portahakſi.

Metſaͤn ukko halliparta, Metſaͤn kultanen kuningas! Pane nyt metſaͤt miekka wyölle, Salot Falpio kaͤtehen;

Salot pannos palttinahan, .Metſaͤt werkahan wetaͤoͤs, Haawat kaikki haljakkoihin, Kuuſet kultihin rakenna, Wanhat hongat maskimyölle, Petaͤjaͤt hopiawyoͤlle, Koiwut kulta kalkkaroihin. Paa kun panit muinoſelta Sinun antiaikoinaſi,

Minun pyytoͤpaͤiwinaͤni; Mentyaͤ minun metſaͤlle,

Ja ſalolle ſaatuani, Korwelle kohottuani,

Mäen päälle päästyäni, Kuuna paisto Fuufen okfat, Hopiana hongan offat,

395. Päimänä petäjän latmat,

JI 1 SOM

Haamwan latwat haljatkoina ; Kuuna paisto kuulu poika, äimänä tytär pätömä, Ama aittaji awara, 400. Luinen lukko lonkahuta; Ota Fultanen kurikka, Käydä maskinen mafara, Sola korwet Folkuttelet, Galot ſynkaͤt fylkyttelet, Wiljan (yntymäfivilla, Rahan Parman Faswinmaalla, Sotta wilja. wirtoaifi, Sekaͤ karja karkuaiſi, Miehen etſiwaͤn etehen, Uron ottawan ohille. Aita kultanen kuwoa, Hopiainen pystoͤ pistä, Juosta karjan joutufasti, Wikewaͤsti wiilletellaͤ, 415. Kullaista kujoa myöten, Hopiaista tietaͤ myoͤten. Jospa karja karkuaiſi, Eli wilja wierehtaͤiſi, Niin fa aitoa kohenna; 4920, Kun hän katſowi ylitfe, Sillon aitoa ylennä; Kuni Fatfowi alatfe,

Sillon aitoa alenna; Kun ei wilja mieremällä,

425. Sillon aita annolanfa. Kalewala.'

405

410

450,

455,

» 8 €

Hiien poika pikkarainen, Hyppääjä hymän felän! Waljastele warfvoafi, Rakentele ratfuafi,

Ota kulta Fannuffefi Hopiaifen orren päästä, Kultafesta lippahasta, Waskiſesta makkafesta; Sillä kutkuta Fuwetta, Sekaͤ Faima Painaloita, Unna juosta joutufasti, Wikewaͤsti wiilletellä, Waskifisfa maljahiska, Kultafisfa Fahlehisja.

Uita mastahan tulewi, Riehto aitva repäfe Wiieltaͤ mwitfaswäliltä, Seitfemältä feipähältä, Kahekfalta Fannon päältä.

Ota witfa wiitta fyltä,

Koimu Folmia tapoa, Jolla witſot wiljoaſi, Karkottelet karjoaſi. Kun ei taͤywy taͤnnempaͤnaͤ, Niin tuo tuolta tuonnempoa Takoa Tanikan linnan, Hiien linnan liepehiltaͤ, Uroholle pyytaͤwaͤlle, Miehelle anelewalle.

Mimerkki metſaͤn emaͤntaͤ,

470,

DM

Waimo puhasmwarrellinen, Metfän ukko halliparta, Metfän Eultanen Kuningas! Tule nyt kullan muuttelohon, Hopian majehtelohon.

Minun on Eullat Fuun ikuifet, Paͤiwaͤn poloifet hoviat,

Sfoni foasta faamat, Tawottamat tappeloista;

Ne Euluwat kukkarosſa, Tummentumat tuhniosfa, Kun ei vo Fulkan muuttajoa Hopian waichtaiva,

Tule nyt Eullat ottamakan, Hopiat malitfemahan;

Minun on Eullat kirkkahammat, Sinun kullat Farmwafemmat. Lempiliinafi lemwitä

Ue minun tultieni,

Kullan maahan tippumatta , Hopian rimestymättä,

Kullat annan kynſilleſi, Kämmenellefi hopiat.”

Sillä lieto Lemminkäinen Toki hiihti Hiien hirwen Hiien peltojen periltä;

Itſe lämfenfä lähetti Hiien hirmen hartioille, Kaulalle Fameli warfan,

. Sotk*ei potkinut Fowasti,

490,

495,

500,

515,

JE

Selkeä filittäesfä. Sano tuolta tultuanja, Pohjolahan faatuanfa: ”So ma hiihin Hiten hirwen Hiien peltojen periltä; Anna akka tyttöäji, Sekä nuorta morfianta.” Sano Pohjolan emäntä: »Asken annan tyttäreni, Sea nuoren morfiamen, Kun fa fuistat (uuren ruunan, Hiien ruskian hewofen, Hiien warſan mwaahtileuan, Joll’ on rautafet Eaviot, Terakfifet temmottimet, Tuli tukka, rautaharja.” Sillon lieto Lemminkainen Otti Eulta ohjakjenfa, Hopiaifen marhaminnan, Laͤkſi hewoſen hakuhun, Suwikunnan kuuntelohon Hiien nurmien periltaͤ. Astua taputtelewi, Kävä ſkullerroittelewi, Wihannalle wainiolle, Pyhaͤn pellon pientarelle. Siellä etſiwi hewoista, äätä puiti katſelewi, Suwikunnan fuitfet myöhlä, Varfan mwaljahat olalla.

620,

530,

545,

J 00

Iski filmänfä itähän, Käänti päätä päimän alle, Mäki hiekalla hewofen, Kuloharjan kuuſikolla, Senp’ on tukka tulta tuiski, Harja fuihkimi fawua.

Niin fanowi Lemminkäinen: ”Ukko taimahan napanen, Remupilwen reunahinen, Taiwo auokſi amavs, Ilma riehokſi rewitaͤ; Ilma kaikki ikkunoikſi, Taiwon kanſi kahtalokſi. Sa’a lunta ſauan warſi, Kiehittele keihaͤswarſi, Harjalle hywaͤn hewoſen, Pyhaͤn laukin lautaſille; Kylmä jäätä kyynaͤriaͤ Otfahan pyhän orihin.” Sato ukko uutta lunta: Kisko hienosta witiä, Kokonanfa Folme fyltä, Harjalle hymän hewofen, Pyhän laukin lautafille;

. Kylmi jäätä kyynäriä,

Otfahan pyhän orihin. Siitä lieto Lemminkäinen

Meni luota Fatfomahan,

Likeltä tähpämähän,

Itſe tuon Ffanoikfi wirkki:

550,

Ja A

”Hitestä hewoſen fynty, Wuoresta walion warfan; Hiien warſa waahtileuka, Hiien ruskia hewonen! Tuoppa kultaturpoaſi, Pistaͤ paͤaͤtaͤſi hopia, Kultaſihin fuitfiloihin, Waskiſihin waljahiſin;

Ei täällä pahoin pietaͤ, Aiman ankein ajeta.”

Sillä fuisti fuuren ruunan, Längitti jalon hewofen, Hiien warſan waljasteli, MWihannalla mainiolla,

Pyhän pellon pientarella.

Pisti fuitfet Euan fuuhun, Päitfenfä hopian päähän; Itſe istuwi ſelaͤlle,

Loͤihen reiſin ratſahille, Laski wirkkua witſalla, Helaͤhytti helmiswyoͤllaͤ, Ajoa tomuttelewi

Luokſi ankaran anopin. Sano tuonne faatuanfa: ”So nyt fuistin fuuren ruunan, Längitin jalon hewofen, Hiien warfan maljastelin, MWihannalta wainiolta, Pyhän pellon pientarilta, Sekä hiihin Hiien hirmen

590,

S «€

Hiien nurmien periltä; Unna akka tyttöifi, Sekaͤ nuorta morfianta.”

Sano Pohiolan emäntä: ”Asken annan tyttäreni, Sekä nuoren morfiamen, Kun ammut joutfenen joesta, Wirrasta wihannan linnun; Tuonen mustasta joesta, Pyhän wirran pyörtehestä; Yhen nuolen nostannalta, Yhellä yrittämällä,

Yhen jalkafi fialta.”

Siitaͤ lieto Lemminkäinen Kami Fohta ampumahan Salo joufi Fainalosfa, Wiini nuolia feläsfä; Kämi Tuonelan joelle, Pyhän mirran pyörtehelle.

Ulavppalan ukko wanha, Ukko manha umpifilma, Tuonen mustalla joella, Pyhän mirran pyörtehellä, Katfelemi, Fääntelewi, Tulewaffi Lemminkäistä.

Kaunis Faufoa näkywi, Werewaͤ weſien poikki, Saawakſi, laͤhenewaͤkſi. Niinp’ on ukko umpiſilmaͤ Laulawi weſomen weestaͤ,

D 8-46

Umpiputken lainehista, Syökfi miehen ſyaͤmen kautta, Kautta Fainalon mafemen, Läpi lieto Lemminkäifen. Sano lieto Leminkäinen : ”Sen mä tein pahinta työtä, Kun en muistanut kyſellaͤ Kapehelta äitiltäni, : Miten olla, Euin eleä, Näinä päiwinä pahoina; - Gn tieä “meen kipuja, Umpiputken ailuhia.” Ulappalan ukko manba, Ukko manha, umpifilmä, Wiepi juokſulla jokehen, Syytaͤwi meren ſywaͤhaͤn, Alle aaltojen ajami; | Tuon on lieto Bemminkäifen. Siinä lieto Lemminkäinen, Itfe Faunis kaukomieli, Meni Eoskesfa Folisten, Myötämwirrasfa wilisten, Luonne Tuonelan tuwille. Suo merinen Tuonen poika Lyöpi miestä miekallanfa, Kawahutti FalmaWlanfa ; Löip? on Ferran leimahutti Miehen wiiekſi murukfi, Kahekfakfi kappalekſi; Pään mäkäji mättähakfi ,

J 8 (

Salat raian haarukakfi, Muun lihan lahokfi puutkfi, Gilmät fuolle Farpaloikfi, Hiwukſet kuiwikſi Euloikfi.

640, Siin’ on loppu Lemminkaͤiſen, Kuollo ankaran koſian.

Kaheksas Kuuno.

Äiti jo Poisfa malittaa Fauan Lemminkäifen

koſisſa wiipywaͤn. Katfotaan fukaa, nähään merta

wuotawan. Taͤstaͤ aitille hätä jo itfe lähtee Poh—

jolaan poikoanfa tieustelemaan. Pohjan akka efinz

nä muita wieFastelewa jo wiimmen fanoo toenki,

panneenfa hirmiä hiihtamaan, hewofta fuistamaan

ja lintuja ampumaan. Uiti näiltä teiltä poikoan:

fa etfimään; hakee hakemalla, ei löyä. Tulee tielz

le, tietaͤki kyſyy, jos tienne Lemminkäifestä. Lie -

utelee Hiitolaan faaneen, josta kuitenkana, ei löy:

tä. Näkee Puun, Fyfafi kuulta. Kuu armelee jos

lienee Pohjan lampiin hukkunut. Ci löyä fieltä:

Fänä, Niin miimmen faapi päimältä kyſyneekſi,

joka Faiketi tieten [anoo Tuonen joelle furmatuffi.

Siitä äiti Tuonen jokea haroamaan päimeä ru:

koillut Vuonelata Fifi ajakfi unettamaan. Saavi

haratesfa pala palalta Kemminkäistä, joista pala:

fista uuelleen rakentaa poikanfa elämään, faahen

poika mielä wähä entistäki paremmaffi,

Siitä äiti aͤyhkaͤſewi, Malittami maimo mankha: ”Woipa poikani polonen, Kuulu Fultani omena,

5. Wiikon wiipywi Eofisfa,

10,

I”

Kauan mailla wierahilla.” Oli ennen naitu nainen, Ennen ostettu emäntä, Koisfa lieto Lemminkäifen , Kaukomielen Fartanosfa; Katfo lala fukoa, Aamulla tereä harjan, Fo fuka merin maluwi, Harja hurmehin loruwi. Gano ennen naitu nainen, Gnnen ostettu emäntä: ”So nyt on poikafi polonen, Kuulu kultafi pmena, Matkoilla majattomilla, Teillä tietämättömillä ; So fuka merin malumi, Harja hurmehin lorumi.” Siitä äiti Lemminkädifen Itſe Fatfowi fukoa, Itſe itkulle hyräyty; Sanowi ſanalla taͤllaͤ: Woi polonen päimiäni, Woipa laaja lapſiani! Jo nyt on hukka Lemminkäistä, Tuho poikoa pätöistä; So ſuka merin maluwi, Harja hurmehin lorumi.” Nouſi leimon lentimille, Sirkun fiimille yleni, Lenti Pohjolan tuwille:

15% €

”Di fie Pohjolan emäntä!

Minne faatit Lemminkäifen,

Kunne poikani polofen ?” Sano Pohjolan emäntä:

40. ”Syötin miehen (yönehekfi,

Suotin miehen juonehekfi,

Avatin alanenaffi,

Panin orihin rekehen,

Korjahan Fowan’ tulifen;

Liekkoͤ jäälle jättänynna,

Uhkuhun upottanunna.”

Sano äiti Lemminkäifen:

»Jo mainen malehtelitki;

Minne faatit Lemminkäifen,

Kunne poikani polofen?”

Sano Pohjolan emäntä:

”Gyötin miehen ſyoͤnnehekſi,

Juotin miehen juonehetkfi,

Apatin alanenätfi,

55. Sstutin wenon perähän, Laitin Fosket laskemahan, Liekkö kuollut Eoskitiellä, Hurja hukkunut mefillä.”

Sano äiti Lemminkäifen:

60, ”So mainen malehtelitki ; Minne faatit Lemminkäifen, Kunne poikani polofen? Sano tarkkoja tofia, Walehia wiimmefia,

. 65, Taikka ſurmaſi tulewi,

45

50

b,

J) 088 (

Kuolemafi Eohtoami.”

Sano Pohjolan emäntä: ”Panin hirmet hiihtamahan, Jalopeurat jakfamahan,

70. Suuret ruunat fuistamahan, Warſat maljastattamahan; Laitin joutfenen hakuhun, Pyhän linnun vyyäntähän , Enkaͤ tieä itfekkänä,

71. Mi lie tulunna tulonen, Mikä kuollo Eohtaellut, Kun ei kuulu jo tuleman Morfianta pyytämähän, Tyttöä anelemahan.”

80, Emo etfi eFfynyttä, Kaonnutta kaipoawi, Talwella lylyin lipein, Keſaͤllaͤ kewyſin vurfin.

Ei tieaͤ emo polonen,

85. Eikaͤ kantaja katala,

Misſaͤ liikkuwi lihanſa,

Wierewi oma werenſaͤ;

Liekkoͤ maalla, wai merellaͤ,

Waiko ſuurella ſalolla,

Kaͤyneekoͤ kaͤpymaͤkeaͤ,

Kanarwaista kangasmaata,

Wai lienee meren ſelaͤllaͤ,

Lakehilla lainehilla.

Emo etſi poikoanſa,

95. Kaonnutta kaipoawi;

90

JSN A

Juokſi funna (uuret korwet, Meet ſaukkona famofi, Orawana hongan okſat, Kärppänä Folot Fimien, Puiten puut, jaellen heinät, Katſellen Fanermajuuret. Tiehyt wastahan tulewi, Niin tielle kumartelekſen: ”Oi tiehyt jumalan luoma! Oletko nähnyt poikoani, Kullaista omenoani, Hopeaista fauvani Liehyt taiten wastaeli: ”EnP vle nähnyt, enkä kuullut; Liekkö poikafi polonen, Kuulu Eultafi omena, Hiien hiilikankahilla, Pahan mallan malkivisfa, Kypenisfä kyynaͤswarſin, Koprin Puumisfa porvisfa.” Etfi tuolta poikoanfa, Kullaista omenvanfa, Hovpiaista fauvanfa, Puiten puut, jaellen heinät, Katfelen Fanerwajuuret ; Etſi tuolta, eipä lövyä. Kuuhut mastahan tulemi, Niin Fuulle Eumartelekfen: ”Oi kuuhut jumalan luoma! Oletko nähnyt poikoani,

140,

145,

150,

M Se (€

Kullaista omenoani, Hopiaista fauvani?”

Kuuhut taiten wastoawi: »Enk’ ole nähnyt , enkaͤ kuullut; Liekkö poikafi polonen, Kuulu Fultafi omena, Pohjan pitkästä perästä, Lapin maasta laukiasſa, Lammisſa Falattomasta, Himan ahmwenettomasta, Siſarena fiikafilla, Weikkona meen Falvoilla.”

Etfi tuolta poikoanka, Kullaista omenoanfa, Hopiaista ſauoanſa,

Puiten puut, jaellet heinät, Katfellen Fanerwajuutet, Hakiellen hienot heinät.

Päimyt mastahan tulemi; Päimällä kumartelekſen: ”Oi päimyt jumalan luoma, Luoma luojan malfiamme! Oletko nähnyt poikdani, Kuhlaista omenoani, Hopiaista fauvoani?”

Jopa päimyt jonki tiefi, Armaeli aurinkoinen: ”SZuoll’ on poikafi polonen, Kuulu kultaſi omena , Yhekfän meren takana,

160,

165,

170

N

» Pa ET

Meri puolen Fymmenettä, Tuonen mustasfa joesfa, Manalan alantehesfa; Mennyt Eoskesfa Folisten, Myötäwirrasfa wilisten, Pää pätöfen mättähänä, Salat raian haarukkana, Muu liha lahona puuna, Silmat fuolla Farpalvina, Himukfet kuiwina Fuloina.” Siitä äiti Lemminkäifen Meni feppojen pajahan:

Ohoh feppo meikkofeni!

Tao rautanen harama, Tao piit fatoa fyltä, Warſi Fahta Falkutellos.” Saapi rautafen harawan, Siitä laͤkſi lentämähän; Wastat fiimikfi fitowi, Pani purstokji lapion. Lenti tuonne löyhytteli Yhekfän meren ylitfe, Meri puolen Fymmenettä, Maat finifet, puut punafet, Lehot lemmen Farmallifet. Lenti Tuonelan joelle, Manalan alantehelle, Itſe tuon ſanoikſi wirkki: ”Oi päimyt jumalan luoma, Luoma luojan malfiamme!

ax 00 G

Paista hetki heltehestä, Toinen himmesta hiosta, Kolmanfi koko terältä, = Nukuttele nuima Fanfa, 190. GIäfytä mäki Manalan.” Duo päimyt jumalan luoma, Luoma luojan aurinkoinen, Lenti päätönnä Fanana, GSiipipuonna fiuotteli; Lenti Foimun konkelolle, Lepän lengolle lehahti, Paisti hetken heltehesta, Toiſen himmestä hiosti, Kolmannen koko terältä; Nukutteli nuiman Fanfan, Waͤſytti wäen Manala, Nuoret miekkojen nojahan, Wanhat masten fanojanfa, Keski iän Feihäille.

205. Siitaͤ lenti leuhautti Entiſellenſaͤ (talle, Paikallenſa muinofelle, Taſaſelle taimahalke.

Itſe äiti Lemminkäifen

210. Otti rautafen haraman, Meni myötänfä merehen, Sukkarihmasta fulahan, Wyoͤlapusta lainehefen. Weti Ferran pitkin wetta,

215, Kerran toifen poiken wetta,

Kalemala. N

195

.

= 200

225,

230,

)7 28980 a

Kolmannen witahan wetta, Kerrallapa Eolmannella Elotukku fai etehen, Harawahan rautafehen.

Elotukku ei fe ollut;

Oli lieto Lemminkainen,

Itſe Faunis Kaukomieli, Maan oli pikkuista majalla: Kahta Fattä, yhtä päätä, Monta muuta muskuloa, Vielä henkeä polonen.

Siitä äiti Lemminkäifen Harawoipi mielä Ferran, Harawoipi myötä wirran, Harawolpi masta mirran; Min faa Fättä, kunka päätä, Minka muita muskuloita, Tästä poikoa rakenti,

Laati lieto Lemminkäistä.

Sano ennen naitu nainen, Ennen ostettu emäntä:

»Ei ole miestä mennehesfä, Urosta uponnehesfa 5

Mies mennyt, liha märännyt, Työnnä Tuonelan jokehen, Manalan alantehefen.”

Tuop’ on äiti Lemminkäifen Eipaͤ työnnä poikoanfa; Tuuwitteli ruttuanfa, Waapotteli nähtyänfä,

250

» 992: (

Entifellenfä elolle, Muinofilke muomoillenfa. Itſe tuon fanoikfi mirkki: ”Mistä woie faatanehe, Simatilkka tuotaneke, Sola woian moipunutta, Pahoin tullutta parannan? Tuolta woie muotuohon,

Simatilkka tippuohon

260

Kuun luota, tyköä päimän, Otawaisten olkapaitfe; Sie? on moitehet makaifet, Katfimet alinomafet, . Siell’ on mettä mieluhista, Siellä mettä moimallista, Josta faapi faamatonti, Ottawi olematonfi. Mehiläinen ilman lintu! Lennä tuonne linottele Yli Fuun, alatfe päimän, Otawaisten olkapäitfe; Lennä luojan Fellarihin, Kamarihin kaikkimallan, Rywetaͤ ſiipeſi fimasfa, Kasta kaapuſi meesfä, Höyräytä höyhenefi; Sitte tänne tultuafi Tuo fimoa fiimesfafi, Kanna mettä Faapusfafi,

5, Pahoille parantehekfi,

) 100 (

Wammoille malumefikfi.” Siitä aͤiti Lemminkäifen Itſe woiti moipunutta, Pahoin tullutta paranfi; 280. Woiti Ferran enfimmäifen Ulta aiman termeheffi, Woiti Ferran keskimmaäifen Keskeä kiwuttomakſi, Woiti Ferran jälkimmäifen 285. Päältä nuurumattomaffi, Ehommakſi entistänfä, Paremmakfi. muinostanfa. Tuli turwa mättähästä, Poika pohjasta yleni.

N

) 101 (

Yheksäs Kuuno.

Wäinämöinen menettä laatimasfa uupuu Polme fanaa teentärunosfaan. Lähtee niitä hakuun. Et— fit efinnä muilta paikoilta, Fun ei löyä, Fävpi Tuonelaanki. Huutaa Tuonen jokirannalla menet: tä joen poikki päästäkfenfä, Wastataan menettä ei faatawan ennen ſyyn fanottua, mitä oli Tuo— nelaan tulema. Bäinämöinen fanoo Tuonen, fa: noo rauan, fanoo tulen, fanoo meen Luonelaan tuonehenfa; ei uskota, eikä tuva menettä. Jo ſa— noo oikianki afian, fanoja Tuonelasta lähteneen: fa. Tuoaan menet, luovaan joen poikki, fyöte: tään, juotetaan ja makuutetaan. Maatesfaan merk: Foja laaitaan joelle, Läinämöifen ei iäti jälelle päästä. Siitä Waͤinaͤmoͤiſen piti muikfi ruweta, pienemmäkfi muutellate, werkon filmistä läpi uie akſenſa. Niin pääfi Tuonen merkoista, waan fa: noa fieltä ei ſaanut.

— —

Waka wanha Waͤinaͤmoͤinen Teki tieolla wenettaͤ, Laati purtta laulamalla; Puuttu purſi pohjapuuta,

5. ECmeäerimenonen.

D R k

Laͤkſi puuta etfimähän, Tammea tawottamahan, Iski puuta Firmehellä, Tammea tafateralla; 10. Tahto tammi mastaella, Puu wiria wieretellaͤ: ”Ei minusta pohjapuuta, Emeaͤ erimenehen; Jo päimänä eillifenä 15. Mato juureni matkafi, Jo aimin tänäki pänä Korppi istu latmallani Suu merisfä, pää werisſaͤ, Kaula Faikki hurmehisja.” 20. Siitä manha Wäinämvinen E MWielä eistymi etemmä; Niin loͤyſi mäeltä männyn, Puun petäjan Falliolta, Siit’ on faapi pohjan purren, 25. Emaͤpuun erimenehen Teki tievolla menettä, Laati purtta laulamalla; Laulo paͤiwaͤn, pohjan puutti, Laulo toiſen, laian liitti, 30, Laulo kohta kolmannenki Hankoja hakatesſanſa, Parraspuita pannesſanſa, Tehesſaͤnſaͤ teljopuita. Uupu kolmea ſanoa 35. Päähän laian päästesfänfä;

NN

Perilaian liitokfesfa, Salmalla menon fakaran, Kokkapuun Fohentimilla.

Waka manha LWläinämöinen So tuosfa ajattelewi, Mistäpä fanoja faifi,

Loifi lempiluottehia.

Paimen mastahan tulemi, Hänpä tuon fanoikfi wirkki: ”Gaat tuolta fata fanva, Tuhat wirren tutkelmusta, Pääskyparwen päälaelta, Hanhilauman hartioilta, JoutfenFarjan juonen päästä.”

Vaka wanha MWaäinämöinen

Laͤkſi ſaamahan fanoja;

Paljo paͤaͤskyjaͤ menetti, Tuho joukon joutſenia, Harkun hanhia haͤwitti;

5. Ei ſaanut ſanoakana,

Ei ſanoa puoltakana. Arwelee, ajattelewi: »Tuoll’ olis fata ſanoa, Tuhat wirren tutkelmuta,

Kefäpetran Fielen alla Suusfa walkian oravan.” Laͤkſi ſaamahan anoja, Onkelmoita ottanuhan; Pellon petroja Iitti, Orawia fuuren oAren;

70,

75

.

) 0 VY

Gi faanut ſanoakana,

Ei fanoa puoltakana. Arwelee, ajattelewi: ”Tuolta faan fata fanoa,

Tuhat wirren tutkelmusta,

Tuolt’ on Tuonelan koista,

Manalan alusmajasta.” Laͤkſi Tuonelta fanoja,

Manalalta laufehia;

Astua taputtelemi,

Astu päimän, astu toifen,

So päimänä kolmantena

Tuli Tuonelan joelle.

• Niin huhuta huiahutti

Tuosſa Tuonelan joesſa:

”Tuo wenettä Tuonen tytti,

Kauttoa Manalan layfi,

Yli falmen faahakfeni,

Joen poikki päästäkeni.”. Tuonen tyttäret fanomat,

Laulumat Manalan lapfet:

”Peret täältä tuotanehe,

i Kuni ſyy fanottanehe,

Mi ſilun Manalle faatti,

. Kuka tintti Tuonelahan,

Ilman taun tappamatta, Ottamatta sima furman,

Muun furma, murentamatta, ? Sano man Yäinämöinen: .

5. ”Tuoni on mu! Manalle Taanuf,

105

115

.

4957!

) 105 (

Tuoni tuonut Vuonelahan.” Tuonen tyttäret torumat, Kalman neiot. Falkuttawat: ”So tunnen toen puhujan, Tajuelen Fielastajan;

Kun Tuoni Manalle toifi,

Tuoni toifi tullesſanſa, Manalainen matkasſanſa, Sylin multa fiirrettäifi, Koprin kuoppa Faiwettaifi. Mi finun Manalle faatti ?” Sano wanha Waͤinaͤmdinen: ”Rauta mun Manalle fäatti, Teraͤs tuotti Tuonelahan.” Tuonen tyttäret torumat, Kalman immet Fantelewat: ”So’ tunnen toen puhujan, Tajuelen Fielastajan; Kun rauta Manalle faifi, Teräs toifi Tuonelahan, MWerin waattehet waluiſi, Hurmehin hurahtekeifi.

Mi finun Manalle faatti?”

Sano manha Wäinämöinen: »Tuli on mun Manalle faanut, Walkiainen Luonelahan.”

Tuonen tyttäret torumat, Lapſet Falman Falkuttamat: ”So tunnen toen puhujan, Ymmartelen Fielastajan;

140,

155,

) ww «

Kun tuli Manalle toifi, Malkiainen Tuonelahan, Tulin maattehet palaifi, Walkehin malahteleifi. Mi finun Manalle faatti?” Sano manha Waͤinaͤmoͤinen: ”FSeli on mun Manalle faanut, Weſi tuonut Tonelahan.“ Tuonen tyttäret toruwat, Manan neiot riitelewaͤt: ”Tuosta tunnen kielastajan, Tajuan malehtelian; Sos weſi Manalle toifi, Weſin helmafi Heruifi, Lainehin lapahteleifi. Ei fillä menettä ſaaha, Tuva purtta Tuonelasta; Sano tarkkoja tofia, Walehia miimmeliä, Mi finun Manalle. faatti, Kuka tuotti Tuonelahan, Slman tauin tappamatta, Ottamatta voima furman,

Muun furman mufertamatta.”

Sano manha Waͤinaͤmoͤinen: ”Boki mä fanon toetki, Jos mähän malehtelinki: Sein tieolla wenettä, Laain purtta laulamalla; Laulon päimän, pohjan puutin,

170,

D 07

Laulon toifen laian liitin, Laulon Fohta Folmannenfi Hankoja hakatesfani, Parraspuita pannesfani, Tehesfäni teljopuita; Uumun Folmea fanoa Päähän laian päästyäni, Peraͤlaian liitokfesfa, Kokkapuun Eohentimilla, Salmalla menon fakaran. Laͤkſin Duonelta fanoja, Manalalta laufehia. Tuo menettä Tuonen tytti, Lapfi Falman Farpafoa, Yli ſalmen faahakfeni, Joen poikki päästäkfeni.” Toi menehen Tuonen tytti, Yli ſalmen faattelewi, Joen Poikki päästelemi; Syötti miehen, juotti miehen, Pani maata matkamiehen, Mies makaawi, maatet malmo. Tuonen tyttö kaͤykkaͤleuka Kaäykkäleuka,’ rautaſormi, Rautarihman ketraͤaͤjaͤ, Waskilankojen walaja, Ketraͤſi ſataſen nuotan, Tuhantiſen tuuritteli, Yhtenä ſykyſyyoͤnaͤ, Yhellä weſikiwellaͤ.

190,

) 108 (

Tuonen poika Foukkuformi, Koukkuformi, rautanäppi,. Rautawerkkojen kutoja, Waskinuotan walmistaja , Kutowi fatafen nuotan, Tuhantifen tuuritteli, Samana ſykyſyyoͤnaͤ, Samalla weſikiwellaͤ.

Siitä werkko weetähän

. Poikki Tuonelan joesta,

Sekä pitkin jotta poikki Jotta mieläki witahan; | Jott’ ei päästä GYdäinämöifen, Selwitä umentolaifen, Sinä ilmoisfa ikänä, Kuuna Fullan ‘walkiana, Tuolta Tuonelan Poista, Manalan ikimajasta.

Sillon wanha Wäinämöinen So näki tuhon tulemän, Hätäpäimän päälle ſaawan;

Tohti toifikfi ruweta,

Nuohti muukſi muutellate.: Meni mustana” merehern, Kimenä wetehen mwieri, Sarana faraittohon.

Saan tappo taimenia ,’ Tuhat emon almehia; Mato rautaisna matona, Kulki kyisnaͤ Fäärmehenä,’

225

3 100 (

Poikki Tuonelan joesta, Laͤpi Tuonen werkkoloista. Sano tuolta ſaatuanſa, Tuonelasta tultuanſa, Nouſewalle nuoriſolle, Kanſalle ylenewaͤlle: »Elkaͤte etinen kanſa, Elkaͤte takanenkana, Lähtö Tuonelta fanoja, Manalasta laufehia; Äiä on finne mennehiä, Ei paljo palannehia, Tuolta Tuonelan koista, Manalan ikimajasta.”

Gi fieltä fanoja faanut, Ei fanoa puoltakana.

— MEU

J WE 0

Kpunumenes Juno.

Hääinämöinen yhä fanoia wajalla jo armelee niitä Antero Wipuſelta ſaawanſa. Baan matkat finne olimat erinomattain pahoja, muuan juoni neulojen neniä, muuan miekan tutkamia, muuan kirween teriä Fäntämä. Baan pitää Fuitenki laͤh— teä. Eillaͤ teettää hän rautatalukfet, rautapaian ja rautafen Forennon Ilmariſella. MNiin lähtee, astuu taputtelee, tulee Wipuſen luokfi. > Tämä jo oli aikoa Euollut ja maasfa lewaͤnnyt, jotta pai: Falla kaswo wahwa metfä ufiampilaifia puita. Waͤi⸗ nämöinen raimaa metfän, fyökfee Forennon Wipu— fen fuuhun. Mitä Forennosfa-päällä meltoa oli, fen Wipunen helposti puri, maan eipä woinutkas na terästä ſyaͤmesſaͤ purra. Siitä Väinämöinen Vipufen muutamasti ſuunſa kowin fuureffi amet - tua meni fuuhun ja fuusta watfaan. So fiellä alfaa takoa, josta kowa tuska ja mwatfanmäänne Wipufelle. Ci tieten eika armwaten, mi lienee koh— taus, loihtimakla yrittää wapaakſi päästä. Waͤinaͤ— möinen FuitenFana ei liiku eikä fano lähtemänfä, ennen Fun faifi fanoja Puulla. Niin alkaa Wipu— nen laulella, josta Waͤinaͤmbinen fanoja kyllin Fuultuanfa lähtee jälelle weneenſaͤ luoffi,

ka

20

.

X: 198 &

Waka wanha Waͤinaͤmoͤinen, Kun ei ſaanunna ſanoja Tuolta Tuonelan koista, Manalan ikimajasta,

. Ain? yhtä ajattelewi,

Pitkin päätänfä “pitäwi, Mistäpä fanoja faifi, Loiſi lempiluottehia.

Sanan wirkko, noin nimeli:

Tuoll’ vifi fata fanoa Tuhat wirren tutkelmusta, Euusfa Antero BWipufen, Matfasfa wanhan Kalewan. Sinne on matka mentämätä, Polku poimeteltawata, Seki matkoa pahinta; Yfs on juoni juostakfeni Naisten neulojen neniä; Juoni toinen juostakfent Miehen miekan tutkamia; Kolmas juoni juostakfeni Uron tapparan teriä.” :

Lähteä luku tulewi, Toinen Fäyä Felpoawi,

Kun on muienki Eafakan Eli orjan palkolliſen. Meni fepponfa pajahan, Sanowi fanalla tuolla: ”Ohoh feppo Slmarinen! Taos rautafet talukfet,

tä

45

N

50

60,

K Ad

Tao rauta rukkafetki, Paita rautanen rakenna, Laai rautanen Eorento, Teraͤkſinen tienaellos, Tao fyämehen teräffet, Weaͤ päälle melto rauta; Lahen faamahan fanoja, Onkelmoita ottamahan, Natfasta wanhan Kalewan, Suusta Antero Wipuſen.“ Sano ſeppo Ilmarinn: »Wiikon on Wipunen kuollut, Kalewa kaonnut kauan, Wipunſa wirittaͤmaͤstaͤ, Ahtamasta anſatienſaͤ; Et ſieltaͤ ſanoa ſaane, Gt ſanoa puoltakana.“ Waka wanha Waͤinaͤmoͤinen Toki laͤkſi, ei totellut, Astu päimän helkytteli Naisten neulojen neniä, Astu toifen torkutteli Miesten miekan tutkamia, Kolmanentki keikutteli Uron tapparan teriä. Stfe wirfikas Wipunen Io oli wiifon maasfa maannut, Kauan lentosfa lemännyt; Haapa Fasmo hartioilta; Koimu Fulmilla yleni,

65

70,

) 113 (

Leppä leukaluun nenästä, Pajupehko parran alta, Otfasta orawikuuſi, Hawuhonka hampahilta , aloilta jalo petäjä.

Jo tulemi Väinämöinen, Kaato haamwan hartivilta, Koiwun kulmilta Fukisti, Leuoilta lepaͤn lewiaͤn, Pajupehkon parran alta, Hakko hongan hampahilta, Kuuſen otſalta kumoſi, Penko penfiän petäjän.

Syoͤkſi rautafen Forennon Ikenihin iriuwihin, Leukohin lotiſewihin.

Tuosta wirſikaͤs Wipunen Heti herkeſi unesta,

Tunſi koskewan kowasti, Kipiästi kiuſaſewan.

Puri paͤaͤltaͤ mellon rauan, Paͤaͤltaͤ rautaſen Forennon, Gi tiennyt terästä purra, Gi (ydä rauan fyäntä.

Auko fuunfa fuuremmaftfi, Leukapielenſaͤ lewitti, Niellaͤkſenſaͤ W,äinämöistä.

Siitä manha Yäinämöinen Saip’ on ſuuhun fuuritieon,

90. Watſahan warawaͤkewaͤn; Kalewala.

) 114 (

Wiikon Fielellä wiruwi, Kerukſisſa kellehtiwi,

Siitaͤ watſahan walahti.

120,

Pani paitanfa pajakii, Hiat paian palkehekfi, Turkkinfa tuhottimekfi, Houfut hormikfi rakenti, Sukat hormin ſuulliſekſi, Polwenſa alaſimekſi, Waſarakſi kyynaͤspaͤanſaͤ, Pikkuſormenſa pihikſi;

Takoa taputtelewi, Lyodaͤ lynnaͤhyttelewi, Watſasſa warawaͤkewaͤn, Mahtipontifen powesſa.

Sillon wirſikaͤs Wipunen Itſe tuon ſanoikſi wirkki: ”Mi (te lienet miehiaͤſi,

Sa kuka urohiafi;

So olen fyönyt fa’an miestä, Tuhonnut tuhan urosta, En ole wielä mointa ſyoͤnyt; Syet fuuhuni tulemat, Kekaͤlehet Fielelleni,

Rauan kuonat kulkkuhuni.

Mist’ olet Hiiſi hingannunna, Kusta juutas julkenunna, Perkele perehtynynnaͤ?

Kun olet tullut tunnotonna, Tawotonna taputellut,

) 115 (

Puremabhan, jäntämähän, Syömähän, kaluamahan. Oletfo tauti luojan luoma, Surma fäätämä jumalan? Kai olet pantu palkan eestä, Nakettu rahan nenästä?

Jos olet tauti luojan luoma, Surma fäätämä jumalan, Niin mä luomme luojahani, Heitämme jumalakhani,

Gi herra hymeä heitä, Luoja Faunista kaota.

Jos olet pantu palkan eestä, Nakettu rahan nenästä,

Niin mä pannen palkatonta, Rahatonta juokfemahan, Kulatonta Fulkemahan.

Tietähän finun ſukuſi,

Maan Fawala Faswantofi;

140, Oletfo Falma Falmistvsta,

Perkele pyhästä maasta,

Mullista muhajamista,

Maista liikuteltamista?

Wai olet mwieno meestä nosfut,

Meen maahesta malunut;

Wai olet tuulen tuumittama,

Meren tyrskyn työnnättämä? Mist? olet pulma puuttununna,

Taikia tapahtununna?

Kiwistäkd, kannvistakv,

160,

170

175,

) 116 €

Waiko mankhoista fioista, Waiko watturaunivista, Tietomiesten tienohilta, Lakkipäien lainehilta,

. Noitien noronenista,

Mäkipäistä möytymiesten, Lummetkoirain toista, Karhun kiljun Fartanosta , NRewon rääyntäfialta, Jaͤnikſen jäwintamailta?

Lähe nyt kumma Fulkemahan, Maan paha pakenemahan, Ennen Fun fanon emolle, Mirkan wierin manhemmalle,

Kun minä etfin emofi, Haen maltamanhempafi Vielä turwut tuskivifi, Haluiſi halkielet;

Halkiat paha Fahekfi, Konna kolmekſi murukſi.

Ei ennen minun iſoni, Eikaͤ waltawanhempani, Nouatellut noian mieltä, Lahjotellut Lappalaista; Sai fe liiat liikkumahan, Sai pahat pakenemahan.

Sos ei minusfa miestä liene, Ufon vojasfa urosta,

• Ompa tuvsfa weikosfani,

Joka pilwiaͤ pitäwi,

N

195

200,

210,

) 117 (

Hattaroita hallitfewi. Tuolta ma anon apua, Tuolta huuan hoimautan, Yläpältä taimofesta, Alahalta maaemästä; Huutelen hätäfen huuon, Panen äänen pakkoifen, Läpi maan, läpi manuen, Läpi Fuuen Firjokannen, Läpi taimahan yhekjän. Ukko taimahan napanen, Remupilmen reunahinen! Suo tänne tulinen miekka, Saͤkehinen fäilä Panna, olla ma pahan pitelen, Ilkiaͤn iki afetan. : Noufe weestä ween emäntä, Sinilakki lainehista, Hienohelma hettehestä, Puhasmuotonen murasta , Awukſeni, ainokfeni, Tuikfeni, turwakfeni, Täsfä työsfä työlähäskä, Tasfä tuskasfa Eowasfa. Noufe metfä miehinefi, Korpi Faikki Eanfoinefi, Perkele perehinefi, Umpilampi lapfinefi ; Sata miestä miekallista, Tuhat rauaista urosta,

225,

) 118 (

Waͤekſi mähän urohon, Miehen pienen miehuekfi.

Kun ei tuosta Fyllä liene,

Mistä mä anon apua?

Onko manhoa mäkeä,

San Faiken istunutta;

Noufe maasta mannun eukko, Pellosta periifäntä,

Kaikki maasta miekkamiehet, Hiekasta hemoisurohot, Taͤmaͤn pulmun purkajakfi, Tämän jakfon jakfajakfi.

Kawe eukko luonnon tytti, Kame tultaneen Forea!

Joka ennen päästöt päästit, Joka ennen jakfot jakfoit, Käy nyt päästö päästämähän, Tämä jakfo jakſamahan.

Kun ei mielä tuosta liene, Saakohon joku jumala, Tuhatkunta perkeleitä,

Kaikki päästöt päästämähän, Kaikki jakfot jatfamahan, Kaikki pulmut purkamahan.

Lähe nyt Pohusta konna, Maan Famala makfoistani, Ei fiellä finun fioa ESiankana tarpehellä; Muunne muutaos majafi, Etemmaͤ elofiafi.

260

N

) 119 (

Minne nyt finun manoan, Kunne kaͤsken ja Fehotan? Kun fa lienet nosto toifen, Toiſen nosto, toifen nuoli, Sofi koitellos kotiiſi, Tekiaͤſi tienohille,

Paniaſi parmohille.

Liiku Fun lipiaͤ koira, Tuika Fun tulikipuna; Lennä kukkona kujaan, Kanan lasſa kartanolle; Sorra ſoimelta hewonen, Nawetasta ſarwinauta, Paͤaͤhyt koukkuhun kowerra, Sarwet ſontahan fowita, Häntä laske lattialle.

Sitte tullesfa tupahan Mene kynſin kynnykſesſaͤ, Polwin porstuan owisſa, Saahen ſyrjin ſyyttoͤmistaͤ, Wieritſe wiattomista, Käydä päälle Päskiäfi, Noufe paalle nostajafi,

Ota Fiinni kinterestä, Sakimmailista jaloista, Kaijimmista Fantapäistä, Waſemmista marpahista; Tunge perkelet tulehen, Iſaͤnnaͤt perifopesta , Emännät owifopesta,

) 120 (

Lapſet Feskilattialta;

Suin tulehen, päin tulehen, Takaraiwoin tanterehen; Silmät Fäännä kellellehen, Niskat ruttoin rutafe, Wello merta hartioisfa, Sotke fuolia fifäsfä,

Keitä keuhkoja mahasta. Pane pää pärifemähän, Pane luut lotifemahan, Henki huokumattomakfi.

Vaan en pannekan pahoille, Warſin töille törkehille; Tuonne ma finun manoan Sfäntäfi iltafelle,

Emäntäfi einehelle, Muorifi muna paloille, Muun perehen murkkinalle 5 Siellä itkewi ifofi, Walittawi manhempafi, Weljeſi weſin waluwi, Muoriſi murehtelewi.

Ota Hiieltaͤ kypaͤraͤ, Lakki laajan perkelehen, Yli meret mennaͤkſeſi, Lammit luikutellakfefi; Saaos Hiien hiihtoneuot, Lemmon leppäfet fimakat, Pahan miehen vakfu faua, Joilla hiihat hiien maita,

310

330,

) 42

Lemmon lehtoja famoat. Kaan jos kyytiaͤ kyſynet, Anonet ajohewoista; Ota Hiiestä hewonen, Wuoresta walitfe warfa, Hiiesf? on hymä hewonen, Punatukka tunturisfa, Hywaͤlle hypittäjälle ; Ajajalle ankaralle, Jonka tukka tulta tuiski, Nenä marfin walkiata; Joll’ on rautafet Fapiot, Teräkfifet temmottimet; Son ei kynnet Filpistele, Eikaͤ Falpistu kapiot, Ilmankana ilianella, Kalmankana Faljamalla. Jos ei wielaͤ ſiitaͤ liene, Niin ota ſukuſi ſukſet, Heimokuntaſi hewoſet, Weljeſi weno punanen, Kulkiakſeſi kotihin, Wenehellaͤ wettaͤ myoͤten, Hewoſella tietaͤ myoͤten, Sukſilla mätiä myöten. Ollet Falma Falmistosta , Perkele pyhästä maasta; Niin tuonne finun manoan, Tuonne Fäsken ja kehotan, Multihin muhajawihin,

360,

) 122 (

Maihin liikuteltawihin, Sohon on Fanfa Faatununna, Waͤki wahwa määntynynnä.

Ollet wieno weestaͤ nosſut,

Ween maahesta walunut; Niin tuonne ſinun manoan, Tuonne Fasken ja kehotan, Suurelle meren ſelaͤlle, Ulapalle aukialle, Pohjan pitkaͤhaͤn perähän; Siellaͤ tuulen tuuwitella, Ween wienon wilkutella, Ween ſynkaͤn ſylkytellaͤ.

Ollet tuulen tuuwittama, Ilman tyrskyn tyyraͤelmaͤ, Mennoͤs tuulen tietaͤ myoͤten, Ahawan ratoa myoͤten; Liiku kun lipiaͤ koira,

Siiry kun ſininen nuoli, Tuika Fun tulikipuna.

Ja tuonne ma ſinun manoan Hirwen hiihtokankahille, Jaͤnikſen jaͤpimaͤmaille, Rewon raͤaͤkymaͤſioille, Kontion kiwikolohon, Karhun louhikamarihin, Notkoille noroperille,

Soille raͤykynettoͤmille, Herehiſin hettehiſin, Laͤilywihin laͤhtehiſin,

.

D) %423

Jost? et Puulu Fuuna pänä, Selwiä find ikaͤnaͤ.

Sa tuonne ma finun manoan Tuonne Fuolletten Fotihin, Sfimennetten majahan, Waipunetten waattehille.

Pohjan pitkähän perähän, Lapin laajahan falohon, NRutjan Foskehen kowahan, Palawahan pyörtehefen, Sohon puut. päin putoowat, Perin wierimät vetäjät, Hongat latwoin lankiawat; Kokonanfa kokkahongat, Tywin fyösten fuuret hongat, Latmoin laikkapäät petäjät.

Sos et tuostakan tokelle, Otan hyifet Fintahani,

Maan matofet wanttuhuni, .Wielaͤ faan kokolta koprat, Weren juojalta wekarat, Linnulta lihan pitimet, Hawukalta haarottimet, Joilla konnan kopristelen, Ilkiaͤn iki afetan.

Jo nyt on liitto liikkuafi, Eaanut hetki heitteäfi, Lähtöaika lähteäfi,

Tehtyä teloamasta,

390, Hengellistä hieromasta;

= 395.

) 124 (

Lähe nyt liika liikkumahan, Mies paha pakenemalhan, Ennen päimän noufemista , Koi jumalan koittamista, Auringon ylenemistä; Gnnen Eun fanani faapi, Tahi mieli juohtunemi.

Tulkohon jumalan tunti, Apu herran auetkohon! Sillon muoret woina muoti, Kalliot fian lihana, Lapohina umpilammit, Ylähäifet maat aleni, Alahaifet maat yleni, Linnat liikku, järkky järmet, Vuoret maskifet mapifi, Tornit linnan torkahteli, Tullesſa jumalan tunnin, AUwun herran auetesfa.

Niin finäin liika liiku, Niin [indi paha pakene, Liiku liikuteltaesja,

Jaͤrky järkyteltäesfä.”

Sillon wanha Waͤinaͤmodinen Itſe tuon ſanoikſi mirkki: ”Hymwmä tääl? on ollakſeni, Urmas aikaellakfeni;

Makfat maistami hymältä, Keuhkot Fäypi Eeitokfeffi, Raswat ruuakfi patdwi.

435,

450,

) 125 (€.

Enkaͤ lähe luonnenkana, Eriaͤ fina ikaͤnaͤ,

Kun en ſaa ſanoja kuulla, Luoa lempiluottehia,

Kuulla kyllaͤltaͤ ſanoja,

Tuhanſia tutkelmoita.”

Sillon wirſikaͤs Wipunen, Jonk’ oli ſuusſa ſuuri tieto, Mahti ponneton powesſa, Watſasſa warat maäkewät, Aukaſi fanafen arkun, VWirfilipponfa wiritti, Lauloakſenſa hymiä, Parahia pannakfenfa. 3

Ci fanat fanoihin puutu, Virret weiſaten wahene, Ennen Falliot Fimiä, Virrat wienoja wefia, Umpilammit ahwenia, Ualtoja Uluen järmi.

Laulo päimät pääkiytysten, Yhytysten yöt faneli Ennen faatuja fanoja, Opituita ongelmoita,

. Vipunlfa wirittämillä,

Ahtamilla anfatienfa.

Laulo fynnyt fyitä myöten, Luottehet lomia myöten; Pääty päimä kuulemahan, Paͤaͤty Puu tähvämähän,

455

.

465

D

470,

480,

) 126 (

Otamwainen oppimahan, Uallot feifottu (elällä, Lainehet lahen perillä, Puuttu wirrat wieremästä, Rutjan koski Euohumasta, Wuotamasta MWuokfen Eoski, Joki Suortanan pykähty. Waka wanha Mäinämöinen Siitä fai fanoja kuulla, Luoa lempi luottehia; Gai favin fanoia Euulla, Tuhanſia tutkelmoita, Guusta Antero Wipuſen, Mahtipontifen powesta, Watſasta maramäkemän. Siitaͤ wirſikaͤs Wipunen Sylkeaͤ tomahtelewi Ulos wanhan Waͤinaͤmdiſen. Itſe wanha Waͤinaͤmoͤinen Laͤkſi ſuusſsta fuuritieon, Mahtipontifen powesta, Watſasta warawaͤkewaͤn, Tuli ſepponſa pajahan. Sano feppo Jlmarinen: ”Soko fait ſanoja Euulla, Kuva lempi luottehia, Miten laita lasketahan, Perilaita liitetähän, Kokkapuut Fohennetahan?” Sano wanha Waäinämöinen:

) 1274, (

”So ma fain fanoja Pulla, Luova lempi luottehia; Sain favin fanoja tuulla, Tuhanſia tutkelmoita.”

485. Niin meni wenofen luokfi, Sai menonen walmihikſi, Laatinekfi puinen purfi; Heitti menonfa teloille,

Uuen laiwan lastuillenfa.

) 1238 (

Yhestoista Runo.

Wäinämöinen lähtee neittä Pohjolasta. Las Fee merta, tulee niemen Fohalle, josta Slmarifen fifar, Annikka neito, oli maattehia pefemäsfä. Täs mä efinnä arwelee, Fu lienee, jo lähemmä tulleen tuntee Waͤinaͤmoͤiſekſi. Tuosta Eyfelemään, minne oli matkoama. Jouwittelee Waͤinaͤmdinen jo min: nekki menemwänfä, Kun neiti ei usko joutamia ja uhkaa meneen Faataa, niin miimmen LVäinämöinen fanoo toenfi, Pohjan neittä koſiin lähteneenfä. Sii— ta kerkiaͤmiſeen neiti Eotiin, weljellenfa tarinoitſee, miten Pohjan neiti oli waarasfa muille ſaaha. Täs: taͤko fepolle Fiiret. Peſekſen, ſuikſen, fuorikfen, orit waljaifin, lähtee Pohjolaan. Niin tuaan, BWäiz nämöinen halki felän puriehesja, Ilmarinen ran: toa myöten hewoſella. Jo Eoira Pohjolasta hauk— Fumaan. Kävään Fatfomaan, tutaan koſioikſi wie— raat. Pohjolan emäntä tytärtänfä neuvoo Waͤinaͤ— möifelle menemään, waan tytär itfe oli Jlmarifen mielestänfä paremmatfi katfonut. n

Wata wanha Väinämöinen Laͤkſi neittä Fosjomahan, Päätä Fasfa katſomahan, Pimiäaͤstaͤ Pohjolasta, 5. Miesten fyöjästä kylästä,

40 (

Urohon upottajasta. Työnti menofen mefille, Uuen laiman lainehille, Kuorikiskoilta telvilta, 10. Mäntyfiltä järkälöiltä; Mosti päälle purjehpuuta ; Kuni mäntyjä mäellä; Nosti puuhun purjehia, Kuni Eummun kuulikoita. 15. Itſe laimahan lafeffen, Ulafehen asteleffen, Laki merta laskemahan, Sinista firottamahan, Wenehellaͤ malmihilla, 20, Punafella purreanfa. Puhu tuuli vurjehefen, Ahawa menofehenfa; Purſi puinen purjehtiwi, Satalauta lainehtiwi, Nenaͤtſe utuſen niemen, Paͤitſe ſaaren terheniſen. Annikk’ oli ſaaren impi, Siſar ſeppo Ilmariſen, Joutu ſotkut ſotkemasſa, 30. Waattehet wiruttamasſa, Laawun laiturin nenaͤsſaͤ, Pääsfä portahan punaſen. Katfelewi, Fääntelemwi Ympari ihalat ilmat, 35. Luopi filmänjä felälle, Kalewala.

26

N

45

.

55

N,

) 130 (

Käänji päätä päimän alle, Kekfi mustafen merellä, Sinerwoͤiſen lainehilla.

Sanan wirkko, noin nimefi: ”Mi ollet merellä musta, Ku finermä lainehilla; Kun fa ollet hanhikarja, Elikk’ armas allivarmi, Tahi muu lihamwa lintu, Niin fa lentohon lemetös, Ylähäkji taimahalle.

Kun ollet Falanen Farja, Elikkaͤ lohinen luoto,

Gli muu ſinerwaͤ fiika, Niin (4 uimahan upotos, Wetaͤitoͤs meen alatfe.

Kun ollet kiwinen luoto, Elikkaͤ mefikimonen, i Babi muu wefihafonen, Peli päällefi weelloͤs, Ualto paällefi ajellos.

Kun ollet Fotonen purfi, Weion westamä wenonen, Niin kohin kotia kaͤaͤnnys, Wastoin naͤitaͤ walkamoita, Perin muille walkamoille. Kun ollet Fylänen purfi, Ulommafkfi uitfennellos, Vastoin muita mwalkamoita, Perin näille walkamoille.

) 131 - C

Lienet purfi LWäinämöifen, Blene laulajan ikuifen, Niin f& luokfeni lähene, Pakinoille painelete, Sana wieä, toinen tuva, Kolmanfi kowin puhua.” Oli purfi MWäinämöifen, Wene laulajan ikuifen, So luokſi lähentelihen, Pakinoille painatteli, Sanan wiea, toifen tuva, Kolmannen Eowin puhua. Annik’ oli faaren impi, Siſar feppo Ilmariſen, Laufutteli matkamiesta, Kyfytteli tienkämiä: ”Kunne läkfit LIäinämöinen , Olkefit ſuwannon fulho, Maan malio waatetitfe?” Sano manha Waͤinaͤmdinen: ”Lakfin lohta pyytämähän, Kuujoa Fuettamahan, Tuosfa Tuonelan joesfa, Manalan alantehesfa.” UnniEE oli faaren impi, Sanan wirkko, noin nimeli: ”Tuosta tunnen Fielastajan, Tajuan walehtelian; Toifin ennen mun ifoni, Muinon waltamanhempani,

105,

y– 418 (€

Laͤkſi lohta pyytämähän, Taimenta tawottamahan, Merkkoja wenehen täyfi, Laskukſia laima Faikki, Teljot täynnä tarpomia, Alla Faaren atroamet, Kultakäpyjä kokalla; Kunne läkfit Gäinämöinen, Ulkofit mmantolainen ?” Sano wanha Väinämöinen: ”Läkfin hanhien hakuhun, Kirjafiivpien Fifahan,

—Kuolaſuien Forjelohon;

Sakſan falmilta ſywiltaͤ,

125,

Ulapoilta aukeilta,”

Aina Annikki fanoiwi, VTinarinta riitelewi: ”Suosta tunnen Fielastajan, Tajuan malehtelian; Toifin ennen mun ifoni, Muinon waltawanhempani, Läkji hanhien hakuhun, Kirjafiipien Fifahan, KKuolafuien Eorjelohon; Wetehesſaͤ kaari Faunis, Jouſi fuuri jänteheskä, Haukku harmaja menosfa, Koira musta Eahlehisfa, Nakki juokfi rannan teitä, Pentu kiiellen kiwiaͤ;

130

.

140,

) 133 €

Kunne läkfit Väinämöinen, Suorihet [uwantolainen ?” “Sano wanha Waͤinaͤmdinen: Tule tytti purteheni, Neitonen wenofeheni,

Niin fanon toet totifet, Walehettomat makaifet.”

Aina Annikki ſanowi, Tinarinta riitelewi: ”SFuuli tulko purtehefi, Ahawa menofeheft, Käännän purtefi kumohon, Wenoſi mefiajolle,

Jos en faa tofia Puulla, Kunne läkfit Lääinämöinen; Sano tarkkoja tofia, Walehia wiimmefiä.”

Sano wanha Waͤinaͤmoͤinen: ”Toki ma fanon toetki, Jos waͤhaͤn malehtelinki; Laͤkſin neittä Fosjomahan, Päätä Fasfa katſomahan, Pimiästä Pohjolasta, Summasta Sariolasta, Miehen fyöjästä kylästä, Urohon upottajasta.”

Annikk’ oli faaren neiti, Siſar feppo Slmarifen, Kun tunfi toet totifet, Walehettomat makaifet,

160,

165

170

o

a

) 134 (

Deitti fotkut fotkematta, Waattehet wiruttamatta, Käfin Eääri waattehenfa, Koprin helmanfa kokoſi, Meni juokſulla kotihin, Samolla pihalle faapi, Meni pirttihin vihalta, Ganan wirkko, noin nimefi: ”Veli fevpo Ilmarinen, Lankoni emoni lapfi! Taos mulle fukkulainen, Tao formukfet foriat, Kahet, kolmet korwakoltut, Wiiet, kuuet wyoͤlliswitjat, Niin ſanon toet totiſet, Walehettomat wakaiſet: ”Kefän kengitaͤt hewoista, Talwen rautoja rakennat, Kulkiakſeſi koſihin, Mennaͤkſeſi Pohjolahan; Jo nyt wiewaͤt wiekkahammat, Etewaͤmmaͤt ennaͤttaͤwaͤt, Saoin markoin makſettuſi, Tuhanſin lunastettuſi, Talwin kakſin kaupittuſi, Keſin kolmin kosjottuſi; Jo menewi Waͤinaͤmoͤinen Selaͤsſaͤ meren ſiniſen, Kokan kultaſen kuwusſa, Melan koukkupaͤaͤn nojasſa,

) 135 (

Pimeahan Pohjolahan , Summahan Sariolahan,” Ge on feppo Ilmarinen, Takoja iän ikuinen, Waſara malahti Päästä, Pihet formista pirahti, Sanan wirffo, noin nimefi: ”Unnitki fifarueni! Faon fulle fukkulaifen, Saon formukfet foriat, Kahet, Folmet Formastullat, Wiiet, kuuet myölliswitiat; Lämmitä faloa fauna, Mian pirtti riuwuttele, Laai pikkufen poroa, Lipiäistä liuottele, Millä peiponen peſekſen, Pulmonen puhastelekfen, Sykyſyiſistaͤ yfistä, Taonnoista talmifista,” Annikk’ oli niemen neiti, Siſar feppo Jlmarifen, Lämmitti faloa faunan, Pian pirtin riuwutteli, Haapaſilla halkofilla, Pienillä pirastehilla, Kanto mettä lähtehestä, Herafesta hettehestä, Taitto wastan marwikosta, Lempimastafen lehosta,

220

9

) 136 (

Laati piimästä porva, Ytelmästä faipuata, Gaipuata fäikkymäistä, Miehen pään malottajoa. Itfe feppo Ilmarinen, Pian pistihen pajahan, Tako neien tarpehia, Wyoͤlliskoukkuja Fohenti, Yhen Eylyn joutuesfa, Yhen faunan faapuesfa. Siitaͤ kylpi Pylläfeffi, Walelekſe walkiakſi, Sykyſyiſistaͤ ſyſistaͤ, Taonnoista talwiſista. Itſe noin ſanoikſi ſaatti: »Annikki ſiſarueni! Tuoppa paita palttinainen Hipiaͤlle hiettoͤmaͤlle, Iholle alastomallez Tuoppa kaatiot kapoſet Uitimille uittomille, Saͤaͤrille ſaſuttomille; Tuoppa haljakka ſininen Paͤaͤlle paian palttinaiſen; Saappa ſarkakauhtanainen Paͤaͤlle haljakan ſiniſen; Tuoppa usſakka utunen Paͤaͤlle ſarkakauhtanaiſen; Saappa ſaapka ſahmattainen,

5. Puhki pilwien puhuja,

260,

265,

12707

) 137 (

Läpi metfän lääsföttäjä, Hiwukſille hiettömille.” Siitä feppo Slmarinen, Takoja iän ikuinen, Otti Eultia Enpärin, Hopehia huowan täyen, Pisti warfan waljahifin, Puikkohin tulipunafen. Stfe istuwi rekehen, Kohennakfen FEorjahanfa, Pani oron juokfemahan, Liinaharjan liitkumahan, Virkku juokfi, matka joutu, Reki mwieri, ranta rviski. Ujawi Farittelewi Meren hietaharjuloita, Simofalmien fimutfe, Leppaharjuin hartivitfe. Sopa haukku hallikvira, Linnan luppa luskutteli. Sano Pohjolan ifäntä: ” Käydä tyttö Fatfomahan, Mitä halli haukkunewi, Linnan luppa luskuttami.” Tytti marti wastoawi: ”ECmpä ennätä ifoni, Kiwi on fuuri jauhettama, Kiwi fuuri, jauhot hienot, Jauhaja mähämäkinen.” Sano Pohjolan ifantä:

290

DN

295

KN

) 138 (

”Käyds akka katſomahan, Mitä halli haukkunemi, Linnan luppa lusfu:tami,” Akka mari mastoawi: ”ECmpä tarkon ennättäifi, Leipä on pakſu leimottama, Leipaͤ pakfu, jauhot pienet, Leipoja wähawakinen. Sano Pohjolan ifäntä: ”Ainap’ on akoilla Fiivet, Aina työtä tyttärillä, Wuotehellaki menniskä; Mene poika Fatfomabhan,” Poika tuon ſanoikſi mirkki: ”Mene itfe Fatfomahan, Mie en joua kuitenkana; Pino on fuuri pilkottaa, Pino fuuri, halot hienot, Pilkfoja mähämäkinen.” Uina haukku hallikoira, Willahaͤntaͤ wieretteli, Saaren wartio walitti Perän lyoͤen pientarehen, Hännän maahan torkutellen, Sano Pohjolan ifäntä; ”Ei halli maletta hauku, Linnan luppa luuhattele, Gi fe fvyttä fvyhättele, Eikaͤ honkihin horife.” Meni itfe Eatfomahan

» 180 G

Pellolle perimmäifelle » Takimmalle tanhualle.

Loi filmänfä luotehelle, Käänfi päätä päimän alle, Jo näki toen totifen, Mitä haukku hallikoita, Maan malio maikutteli, Mustahäntä häilytteli: Ajetahan Firjokorjin Maapuolin Simofalova, Lasketahan laimoin fuurin

= Selän puolin Lemmen lahta.

325

.

Itſe Pohjolan ifäntä Pian pirttihin menewi, Alle Fattojen ajakfen, Sanan wirkfo, noin nimeli: ”Ho tulemi wierahia Selällä meren finifen.” Pohjan tytti, Pohjan akka Pian pistihen pihalle, Luoen filmänfä felälle, Kääten päätä päimän alle. Sano Pohjolan emäntä: ”Mi tulewi wierahia, Ge tulemi naimakanfa; Kellen menet tyttäreni? = Ku fe Forjalla ajawi, Kirjawalla- Fiiättäwi, Maapuolin Simofalva, Se on feppo Ilmarinen,

340,

345,

5. 140 (

Takoja tan ikuinen;

Tuopi Fultia kypaͤrin, Hopehia huowan taͤyen.

Ku laskewi laiwoin fuurin, Punalaiwoin purjehtiwi, Selaͤn puolin Lemmen lahta,

Ge on wanha Waͤinaͤmdinen,

Tietaͤja iaͤn ikuinen; Tuopi laiwalla rahoja, Alukſella aartehia.

Sille mennoͤs tyttaͤreni, Ku tuo laiwalla rahoja, Alukſella aartehia; Wanhasſa wara parempi, Jos on nuori nopſahampi.“

• Miin neiti fananfa wirkki: ”DOi on maammo kantajani, Di emo vylentämäni!

Cipä meitä ennenfanä

. Ei ole myötynä rahoin,

Ain? on ilman annettuna

Urohille pyytämille,

Miehille anowaifille:;

Sille faanen maammofeni ,

Ku on fampuen takonut,

Kirjokannen FaltuteWlut.” Sion manha LWäinämöinen

Oli eellä ennättäjä,

Heti tungekfen tupahan,

. Ulle Eattojen ajakfen,

370

375,

) 141 (

Stfe tuon ſanoikſi wirkki, Owen fuusfa, alla orren, Kattilan Fatafioilla, Lakin päästä laskemilla, Kintahan Firmottimilla ; Sanowi fanalla tuolla, Lauſu tuolla laufehella: ”Oififo minulle neittä Ikuſekſi puoliſokſi, Kainaloiſekſi kanakſi, Siani lewittaͤjaͤkſi, Paniakſi päänalafen?” Tuopa kaunis Pohjan tytti, Maan kuulu, ween walio, Itſe ennätti ſanoa: ”En kiitaͤ meristä miestä, Gnfä manhoa urosta, Tuuli wie merillä mielen, Aiwot färkemi ahawa, Waiwa wanhasta tulewi, Ikaͤwaͤ iaͤlliſestaͤ. Ei ole ſinulle neittaͤ Ikuſekſi puoliſokſi, Kainaloiſekſi Fandtfi/ '

390. Siaſi lemittäjäkfi,

Paniakfi päänalafen.”

JKahestoista Runo.

Slmarinen tullut Pohjolan tuvaan kyſyy neitz tä puolifokfenfa. Pannaan Funi ennen Lemmin: Fäinen Folmelle anfiotyölle, Fyistä peltoa Eyntämään, metfän petoja fuistamaan ja fuurta miesten:fvöja haufia Tuonen joelta pyytämään. Re työt hän kaikki mieliffi raataa, tulee jälelle ja kyſyy uuel— leen tyttöä. Jo lupaawa armelee ja imehtelee Pohz jolan emäntä, mistä tiefikänä Slmarinen neien Pohjolasfa kaswawan. Wastaa Ilmarinen hymät olleen ſanomat ilosta, emosta ja itfestä tytoͤstaͤki, Kiitä tienneen. Sanoo Pohjolan emäntä waikian olewanfi tyttöä falata. LBaäinämöinen Pohjolasta jälelle faanut wielaͤ kotona marottaa Fenenfänä Sl: marifen Fera Filmoin neittä Eosjomasta,

Siitä feppo Ilmarinen Stfe tungekfen tupahan, Kaimakfen Fatokfen alle, Sanan mirkfo, noin nimefi: 5. ”GoP on malmia malmattini, Walmis wmalmateltamani?” Sano Pohjolan emäntä: ”HOmpa malmia walwattifi , Walmis malmateltawafi, 10, Kun fa Fynnät kyifen pellon,

D 4485. (€

Käärmehifen Eäännättelet. * Senpä Hiifi ennen kynfi, Lempo mwarjinki makoili, Waarnahilla waskiſilla, 15. Atralla tuliteraͤllaͤ, Yhä poikani polonen Kesken heitti Eynnökfenfä.” Sillon feppo Slmarinen Gi kaͤrſi kaͤſin ruweta, 20. Sowi ſormin ſuorrostella, Ilman rautarukkaſitta, Kiwiſittaͤ kintahitta. Otti rautarukkaſenſa, Nouti kintahat kiwiſet, Tako rautaſet talukſet, Teraͤkſiſet fäärystimet, Rautapaitohin panihen, Teraͤswoͤihen wyoͤttelihen. Siitaͤ kynti kyiſen pellon, 30. Wakoeli maan matoſen; Nosti kyitaͤ Pynnokfellei, Kaͤaͤrmehiaͤ kaͤaͤnnoͤkſelle, Sano tuolta tultuanſa? ”So ma kynnin kyiſen pellon, MWakoelin maan matofen, Kaͤaͤrmehiſen Fäännättelin; Onko walmis malwattini Walmis walmateltawani?” Sano Pohivlan emäntä: 40. ”Ompa walmis walwattifi,

35

45,

• 50,

) 144 (

Walmis walmateltawafi, Kun fuistat fuet falvista, Paistat Farhut kankahilta, Aina lehmäni lewitti, Tappo tammoja polofen.” Sillon feppo Ilmarinen, Takoja iän ikuinen, Teki fuitfet teräkfifet, Paͤitſet rautaſet raketti. Niillä fuistawi ſutoſet, aisti Farhut kankahilta, Mani fuet fuitfet fuuhun, Päitfet päähän Fontiville, Sano tuolta tultuanfa:

. “So ma kynnin kyiſen pellon,

Käärmehifen Päännättelin, Wakoelin maan matofen; So fuistin fuet faloista, Päistin Farhut kankahilta; Onko malmis malwattini, Valmis malwateltamwani?” Sano Pohjolan emäntä: ”Jo on malmis malwattifi, Valmis malmateltavafi, Kun faat fuuren fuomuhauin, Liikkuwan Falan lihaman, Tuolta Tuonelan joesta, Manalan alantehesta, Werkotonna, nuotatonna,

Ilman muutta pyywykſettaäͤ;

) 145 (

So on fyönyt faanki miestä,

Tuhonnut tuhan urosta.” Sopa tuskikſi tulewi,

Laͤylemmaͤkſi lankiamwi;

75, Takowi kokon tulifen, Waakalinnun malkiaifen, Koprat vauasta takowi, Veräffestä temmottimet; Siimillen fiottelekfen,

80, Kokon kynkkaͤluun nenille, Lenteä lekuttelewi,

Lenti Tuonelan joelle, Yi fiipi mettä wiili, Toinen taimoja tafaili,

85. Mokka luotoja lotafi, Koprat merta kuopraeli; Lenti hauin pyyäntähän, Hirmuhampahan hakuhun.

Tuli hauki hangotellen,

90. Meen Foira mengotellen,

Eik’ oo hauki pienen pieni,

Eikaͤ hauki fuuren fuuri:

Kieli Fahta Firmeswartta,

Hampahat haramwan marren,

Kita Folmen Eosken merta,

Selkaͤranka feitfemifen.

Lenti kokko liitätellen,

Isketellen ilman lintu,

EiP oo kokko pienen pieni,

100. Eikaͤ kokko fuuren fuuri:

Kalemwala. J KÄ O.

95

425;

) 146 (

Een on fuu fatoa fyltä, Kita Euufi koskellista, Kieli wiittä kirweswartta, Konnet wiittä wiikatetta, Siipi taimoa tapafi, Toinen mettä wiepraeli. Viiteletfen, laateleFfen, Katſelekſen, Faanteleffen; Kekfi fuuren fuomuhauin, Liikkuwan Falan lihaman, Iskewi Faloa tuota, Kovrin felkähän Fawahti. Eillon fuuri (uomuhautki, Liikkuja Fala lihaa, Painawi kokon Ennimen, Alle felmien wefien. Niin kokko Fohotteleffen, Ilmahan ylentelefjen, MNosti mustia mutia, Päälle felhmien weſien, Liitelekfen, laatelekfen, Toki toifesti Eokewi, Yhen iski Evnfianfa Hauin hirmun hartioihin , Been Foiran Foukkuluihin, Toifen iski Fynfiänfä Rautaſelle kalliolle, Wuorelle teraͤkſiſelle. Kilpisty kiwestaͤ kynſi,

30. Kalpistihen kalliosta;

140,

160,

J 147 (

So hauki fukeltelekfen, Ween menkale weaͤkſen, Kynſistaͤ kokon kynimen, Waakalinnun warpahista, Siitaͤ kokko rautakopra Kohta kolmasti kokewi, Warſin iskeaͤ tapaſi, Iski kiinni kynſiaͤnſaͤ, Saipa hauin kynſihinſaͤ, Ween koiran koprihinſa, Nosſsti ſuuren ſuomuhauin, Ween wenkalen wetaͤwi, Alta aaltojen ſywien, Paͤaͤlle ſelwien weſien. Nosti ſiitaͤki ylemmaͤ, Korkiammalle kohotti, Okſalle omenatammen, Latwalle lakan petaͤjaͤn. Wiepi wielaͤki ylemmaͤ, Korkiammalle kohotti, Pitkän pilwen rannan päälle, Pitkan kaaren Fannikalle; Pilwet liikku, taimot nauku, Slman Fannet kallisteli, Katkefi ukolta kaari, Kuulta farwipäa fakara. Sillä feppo Slmarinen Sat on fuuren fuomuhauin, Liikkuman Falan lihaman, Tuosta Tuonelan joesta,

170,

190,

— €

Manalan alentehesta. Ei wefi weellen tullut Kalahauin fuomuloista, Slma ilmallen hajasnut,

. Kokkolinnun höyheniltä.

Siitä ſeppo Ilmarinen Otti meitfen huotrastanfa, Päätä poikki pahtomahan, Watſa halki miiltämähän; Itſe maisteli makua,

Itſe riivo rintavpäitä.

Pään on warfin poikki pahko, Wiepi Pohjolan tupahan Anopille antehikfi,

Stfe tuon fanoikfi wirkki: Tuosſ’ olis ikuinen tuoli Hywan Pohjolan tupahan.”

Siitä feppo Ilmarinen Sanan wirkko, noin nimeli: ”So nyt Eynnin kyiſet pellot, Käärmehifet Fäännättelin; So fuistin fuet faloista, aistin Farhut kankahilta ; Sainki fuuret f[uomuhauit, Liikkuwat Falat lihawat, Tuosta Tuonelan joesta, Manalan alantehesta ;

Joko on malmis walwattini, Valmis walwateltawani?” Sano Pohjolan emäntä:

195,

) 149 (

”Pahoinpa finai laait, Kun fa päätä poikki pahkoit, MWatfan mwarfin halki laskit, Wielaͤ riimoit rintapäätä, Kansfa maistelit makua.” Sillon feppo Ilmarinen Stfe tuon fanviffi wirkki: ”Ci faalis miatta faaha Paikoilta paremmiltana, Saati Tuonelan joesta, Manalan alantehesta ; SoF on malmis walwattini, Walmis walwateltamani?” Sano Pohjolan emäntä:

. Go nyt on walmis walwattifi,

Walmis mwalmwateltawafi, So nyt on neito Eosjottuna, Päähyt Fasfa Faupittuna, Slmarifelke fepolle, Kainaloifekfi Fanaffi, Ikuſekſi puolifotfi.”

Anto oman tyttärenfä, Sanan wirkko, noin nimefi: ”Mista tiefit teltamoinen, Kuulit Eultani vmena, Taͤmaͤn neien ſyntywaͤkſi, Impyen ylenewaͤkſi,

Kun on nuori neityemme,

Wasta kaswawa kanamme?“ Laulo lapſi lattialta,

) 150 (

Poika pieni pankon päästä: ”ESiitä tiefi teltamoinen, Kuuli Eultafi omena, Iſopa hywaͤltaͤ kuulu, .Kuulu kullalta mereltä. Juokſi purret puittomia, Wenot waͤljiaͤ weſiaͤ, Tuoen taͤytenſaͤ eloa, Alukſenſa aartehia.

Ja ſiitaͤ tieſi teltamoinen Kuuli kultaſi omena; Emopa hywaͤltaͤ kuulu, Kuulu kullasta koista; Nosti leiwaͤt leppehesti,

5. Syoͤtti wierahat malehen.

Käwi Eujat kuurullahan, Laͤaͤwaͤt länkaämäifillähän ; Aiwon ammo aikafuova, Aimon aika huomenesta,

. Makähti Eewätkaritfa, Kewätuuhi ullotteli, Heinän hienon heittäjätä, Palafen vparantajata.

Ja fiitä tiefi teltamoinen, Kuuli Eultafi omena: Aiwon aika huomenesta Noki noufi nuorafesta, Sawu pakfusta pakeni, Kuulun neitofen Foista.

250. Sukkulainen fuikahteli

) 151 (

Kärppänä Fiwen raosſa, Piukahteli pirran piikit Tikkana puun Fuveesfa, Käärilauta Fäännähteli

. Orawana offapuuska.”

Eiitä Pohjolan emäntä Itſe tuon fanoikfi wirkki: ”Kaiken ſykyſyn fanoinki, Keskutin tämän Fewään: Salwoome piilopirtti, Piilopirtti pikkarainen, Neien Fangasta kutoa, Saoin farkoa kutoa.

Laatiome pieni pirtti, Pienet piiloikkunaifet, Misfä neittä piiletellä. Päätä Fasfa Faswatella 5 Pah? on neitonen falata, Himus pitkä piiletellä, Hywaͤ on hepo falata, Euorajouhi fuojaella.

Vaaka wanha Waͤinaͤmoinen Ala päin pahoilla. mielin, Kotihinfa Eulkiesfa,

Itſe tuon fanoikfi wirkki »Elkaͤaͤte etinen Fanfa, Elkaͤaͤte lapſen lapſi, Lähtö uimahan uhalla, Weikasta mwefien päälle, Kilwon neittä Fosjomahan Sepon Ilmarin Feralla,”

Kolmastoista Kuno.

Valmistetaan häitä Pohjolasfa. Dapetaan efiffi ifo fuunnaton härkä ja alotetaan olutta pan. na. Saahaan olut pannukfi, ei kaͤywaͤkſi. Arwelee oluen pania, mistä Fäytettä, ufiammallaki tamalla FoFee, ei taho luonnistua. Niin wiimmen mehi: Täifeltä faapi vhekfän meren takoa tuotua mettä, jolla olut Eäytetään. Nouſee olut, kohoaa ylen moimallifekfi, uhkaa manteet astiastaan Fatkaista,

jos laulajoa, ei heti tuotane. Etſitaͤaͤn hätätilas-.

fa laulajoita, ei faaha FEunnollista. Aina uhtaa olut. Niin wiimmen pannaan Futfut liikkeelle was vottamalla Faikki Futfua wanha Waͤinaͤmoinenki Pohjolan pitohin, Lemminkäinen waan ykſin Futz fumatta heittää. Lähtee orja matkalle ja Eutfuu Päskyä myöten rahwaan.

Siitä häitä hanfkittihin, Walmisteltihin pitoja, Häitä Pohjolan tumilla,

= itoja Pimentolasfa.

5. Mitä tuohon tuotanehe, Ja kuta me’ettänehe, Noihin Pohjolan vpitohin, Sariolan juominkihin, Hywaͤn rahmahan ruuikfi,

6. Joukon fuuren fyötämäkji?

20,

) 153 (

Tuotu on muhia mulli, Sonni faatuna lihawa. Kasmwo härkä Karjalasſa, Sonni Suomesfa ſikeſi, Eikaͤ härkä fuuren fuuri, Eikaͤ härkä pienen pieni; Hämehesfä häntä häily, Pää Feikku Kemijoella, JalE on ykfi Uunukfesfa , Toinen Lurjan tunturilla, Kolmanfi koskella Wuokſen, Neljaͤs on Lapin lahella. Paͤiwaͤn lenti pääskylintu Härän farmien waͤliaͤ, Kuun juokfi Fefaorawa Häveheltä hännän päähän, Eikaͤ mielä päähän pääsfyt, Enſinkaͤnaͤ ennättänyt, Keskelläpä yön pitäwi, Härän hännällä lepaͤſi. Etfitähän iskiätä, Katfotahan Faatajata, Wienosta Wenaͤjaͤn maasta, Kaunihista Karjalasta, Suomen fuurilta tiloilta, Ruotfin maasta rohkiasta, Taͤmaͤn riikin riitamaasta, Tämän wallan wainojasta. Laͤkſi ukko iskemaͤhaͤn, Palwonen pitelemaͤhaͤn,

70,

) 154 (

Wirokannas wiilemahän ; Härkä päänfä häilähytti, Mustat filmänfä mulisti, Ukko Fuufehen kawahti, Palwonen pajun nenaͤhaͤn, Wirokannas kannon paͤaͤhaͤn. Ukko kuuſesta toruwi, Palwonen pajun nenaͤstaͤ Wirokannas kannon paͤaͤstaͤ: ”Kun ma tullen toiſen kerran, Toki faanen faalihikfi Sata faamia lihoa, Werta feitfemän menettä, Kuuta Euufi tynnyriä.” Eivä toiste tullukkana, Eikaͤ fen erän perästä. Etfitähän iskiatä, Katfotahan Faatajata ; Etfitähän Suonelasta, Manalasta maanki alta, Etſitaͤhaͤn, eipä löytty, Haettihin, ei hawattu. Mies pieni merestä noufi, Uros aallosta yleni, Eikaͤ utos pienen pieni, Eikaͤ uros fuuren fuuri; Pystyn peukalon pituinen, Kolmen formen Forkeuinen: Ulla maljan maata mahtu, Seulan alla feifomahan.

100,

) 155 €

Part” on polmilla eesfä, Hiwus Fannoilla takana, Pääsfä paaſinen kypäri, Jaloisſa kiwiſet Eengät, Weitſi kultanen kaͤesſaͤ, Hopiainen huotra myöllä. Jo tapaſi tappajanſa, Sonni ſuuri fortajanfa- Heti Eun näki eränfä, Ruhto niskahan rutosti, Sorti fonnin polmillehen, Kylin maahan kyykähytti. Saiko paljon ſaalihikſi? Waͤhaͤn ſaapi ſaalihikſi: Sata ſaawia lihoa, Sata ſyltaͤ makkaroa, Werta ſeitſemaͤn wenettaͤ, Kuuta kuuſi tynnyriaͤ, Hywaͤn Pohjolan pitohin, Sariolan juominkihin. Siitaͤ Pohjolan emaͤntaͤ Itſe tuon ſanoikſi wirkki: »Mistaͤpaͤ olutta ſaamma, Tahi taaria panemma, Näille häille hankkimille, Pioille piettämille? En tieä tekoa taarin, Enkaͤ fyntyä olofen.” Huuhuwi humala puusta, Weſi mwirrasta wihelfi,

3-49

Otra pellon pientaresta: ”Konfa me Eoolle ſaamma, Konfa Foolle ja Eoholle!” DOsmotar oluen feppä, 105. Kapo Faljojen tekia, Arwelee, ajattelewi: ”Mitä tuostaki tulifi, Jos panen pa’an tulelle, Laitan Eeiton Fiehumahan. 110, Otti otrafen jymiä, Kuufi otrafen jymwea, Seitſemaͤn humalan päätä, Metta Fauhoa Eahekfan; Niin pani pa’an tulelle, Laitto keiton kiehumahan. Kuu kiwiaͤ Euumettihin, Kefä wetta keitettihin, Salo puita poltettihin, Salo puita, faari maita. 120, Kanta Faikki Eatfahtawi, Katfahtawi, Paimahtami: ”istäpä ſawunen ſaapi, Auer ilmahan ajakfen.? Tuoltapa ſawunen ſaapi, 125. Auer ilmahan ajakſen; Sawu ſaarella palawi, Suli niemen tutkamesfa, Pienikoͤ foan tulekfi, Suuri paimofen palokfi. 130, Osmotar oluen feppa,

115

.

140,

160,

) P9Ä (

Kapo Faljojen teki,

Keſaͤn keittäwi olutta,

Talmen taaria rakenti; Pani otvaista olutta Puifen uuen uurtehefen. Sai oluen pannehekfi, Ei faanut hapannehekfi. Urwelee, ajattelewi, Sanan wirffo, noin nimefi: ”Mitä tuohon tuotanehe, Sa Futa Futfuttanebhe, Oluelle havpamefkfi, Kaljalle Fohottimekfi.” Hyw’ on tyttö Pohjan neiti,

. Ge on (oma formiltanfa,

Aina liukas liikunnolta, Aina Fengältä kepiaͤ. Liikku ſillon liitokfella, Kaaho Feskilattialla, Yhtä toista toimitteli Kahen Fattilan Fefellä. Näki puikon lattialla, Otti vuikon lattialta, ; Katfelewi, Fääntelewi:

. Mitä tuostaki tulifi

Kawon Faunihin kaͤſisſaͤ, Hywän immen hyppylisfä?” So Fanto Fawon Fätehen, Hywaͤn immen hypppyſihin. Kapo kakſin kaͤmmeninſaͤ,

117705

) 158 (

Hykerſi molempinenfa, Molempihin vreifihinfä; Synty malkia orawa. Niin fe neuo poikoanfa, Orawaistanfa opasti: ”Orawani lintufeni, Orpolayfeni omani! Juokſe tuonne, Funne käsken, Kunne Fäsken ja Fehotan, Mielufahan metfolahan, Tarkkahan LVapiolahan; Noufe puuhun ‘pienofehen, Vaiten tarhalatmafehen, Sottei kokko Fopraf:ifi,

Eikaͤ iskis ilman lintu.

Kaͤpy pure Fävesfäfi, Kanna Fakfi kynnesfäfi, Ne Fanna Fawon Fätehen, Tuo olalle Osmottaren.” Ofafi orama juosta, Matkaella maan ihana. Pian juokfi matkan pitkän, Waͤlehen malit lyhyet, Maen poikki, toifen pitkin, Kolmannen mähän mitahan, Mielufahan metfolahan, Tarkkahan Tapiolahan. Siell’ on kolme korpikuusta, Neljaͤ pienoista petaͤaͤtaͤ, Nouſi puuhun pienoſehen,

210,

220,

) 159 (

Taiten tarhalatwafehen, Eikaͤ kokko Fopraisfunna, Iskenynnaͤ ilman lintu. Katkafi kaͤpyaͤ kakſi, Päitä lehmän leikkaeli, Kaͤwyt kaͤtki kynſihinſaͤ, Kääräfi kaͤpaͤlehenſaͤ, Niin kanto kawon kaͤtehen, Hywaͤn immen hypppyſihin. Osmotar oluehenſa, Kapo pisti kaljahanſa, Gi ota olut hapata,

Eikä noufe nuori juoma. Arwelee, ajattelewi, Mitä tuohon tuotanehe '

Oluelle happamekſi, Kaljalle kohottimekſi. Hyw’ on tyttö Pohjan neiti, Aina kengaͤltaͤ Fepid; Liikku filan liitokfella,

Laaho Feskilattialla,

Yhtä toista toimitteli Kahen Fattilan Eefella, Naͤki lastun lattialla, Otti lastun lattialta. Katſelewi, Eaääntelewi: ”Mitä tuostakin tulifi Kawon kaunihin kaͤſisſaͤ, Hywaͤn immen hyppyfisfä?” Jo kanto kawon kaͤtehen,

(N

230,

250,

) 160 (

Hywän immen hyvpyfihin. Kapo kakfin Pämmeninfa,

Hykerfi molempinenfa,

Molempihin reifihinfä;

. Synty näätä kultarinta.

Niin fe neuo nääteänfä, Orpolastanfa opasti: ”RNäätäfeni lintufeni, Orpolapfeni omani!

Mene tuonne, kunne Fasken, Kunne Fasken ja Eehotan, Kontion Fimikololle,

Metfän Farhun Fartanolle. Siellä Farhut tapypelewat ,

. Kontiot Fomin elämät;

Kovrin Fuonoa Fokoa, Käfin maahtea waluta, Ge Fanna Fawon Fätehen, Tuo olalle ODsmottaren.” Jopa taiſi naͤaͤtaͤ juosta, Kultalintu liihaͤtellaͤ, Pian juokſi matkan pitkaͤn, Waͤlehen waͤlit lyhyet, Joen poikki, toiſen pitkin, Kolmannen waͤhaͤn witahan, Kontion kiwikololle, Karhun louhikartanolle. Siellaͤ karhut tappelewat, Kontiot kowin elaͤwaͤt, Rautaſella kalliolla,

) 161 (

Vuorella teräkfifellä. Juokſi Fuona Farhun fuusta, Waahti Fontion kiasta, Koprin Fuonva kokoſi,

255, Käjin waahtea walutti, Sen Fanto Famwon Fätehen, Hywaͤn immen hyppylihin.

Osmotar oluehenfa, Kapo Faato Faljahanfa; 260. Ei ota olut hapata, | Eikaͤ noufe nuori juoma. Arwelee, ajattelemi, Mitä tuohon tuotanehe Oluelle happamekfi, 265. Kaljalle Fohottimekfi. Hyw’ on tyttö Pohjan neiti, Aina Fengältä Fepiä, Liikku ſillan liitokfella, Laaho FeskilattiaWa,

270. Yhtä toista toimitteli, Kahen kattilan Fefellä, Naͤki lehen lattialla,

Otti lehen, lattialta. Katfelewi, Fääntelemi:

275. ”Mitä tuostakin tulifi Kawon Faunihin Eäfisfä, Hymwän immen hyyppyfisfä?”

So Fanto kawon kaͤtehen, Hywaͤn immen hypppyſihin.

280. Kapo kakſin Fämmeninfä, Kalewala. 11

295,

188; (

Hykerfi molempinenka; M olempthin reifihinfas. Eynnyttäwi mehiläifen. Niin ſe neuvo lintuanfa, Mehiläistänfä opasti: Mehiläinen lintufeni, Orpolapfent omani! Lennä tuonne, kunne Fäsken, Kunne Fasten: ja Eehotan, Ylitfe meren yhekfän, Meri puolen Fymmenettä, Tuo fimoa fiimisfäfi, Kanna mettä kaapusſaſi, Helewästä heinän päästä, Kukan Fultafen nenästä; Ne kanna kawon kaͤtehen, Tuo olalle Osmottaren.” Mehilaͤinen meiän lintu Jopa lentiyjotta joutu, Pian lenti matkan pitkän, Waͤlehen waͤlit lyhyet / Meren poikki, toifen pitkin, Kolmannen wähän mitahan, Ylitfe meren vhekfän,

Meri puolen Eymmenettä,

Tuurin uutehen tupahan, Palwofen laettomahan. Siell’ on neiti nukkununna, Wyoͤwaski walahtununna, Kupehil on kultaheina,

320,

335,

340,

2. 468 (€

Wyoͤllaͤhaͤn hopia heinä, Simula fimanen heinä, Mefiheinä helmaskanfa. Kasti fiipenfä fimahan, Toiſen fiipenfä metehen, Helewaͤhaͤn heinän päähän, Kukan Fultafen nenähän. Loi fimoa fiimeskänfä, Kanto mettä kaapusſanſa, Sen Fanto Famon Eatehen, Hywän immen hyppyfihin. Osmotar oluehenfa, Kapo pisti kaljahanfa, So otti olut hapata, Sopa noufi nuori juoma, Puiſen uuen uurtehesfa, Korwon Foimufen fifäsfä. Kuohu Forwien tafalle, Ärjy päälle äyrähien, Tahto maahan tyyräellä, Lattialle. lainehella. Pantihin olut punanen, Kalja Faunis Fäytettihin, Nasſakkahan tammifehen, Tynnyrihin pienofehen, Tapin maskifen marahan, Kimifehen Fellarihin. Olut tykki tynnyrisfä, Kalja Feikku kellarisſa: ”Kun nyt juojani tulifi,

350,

) 164 (

Lakkiani laitteleifi, Kunnollinen kukkujani, Laaullinen laulajani!”-

Etfittihin laulajva, Laaullista laulajoa, Kunnollista Eukkujoa, Kaunista Farehtioa.

Lohi on tuotu laulajakfi, Hauki Punnon kukkujakſi; Ei lohesfa laulajoa,

Kuonaſuusſa Eukkujoa,

355,

Lohen on leuat lonkallahan, Hauin hampahat hajalla. Ctfitähän laulajoa, Laaullista laulajoa, Kunnollista Eukkujoa, Kaunista Farehtiva. Laps on tuotu laulajakfi, Poika Funnon Fukkujakfi; Ei layfesfa laulajoa, Kuolafuusfa kukkujoa, Ääni on lapfen langennunna, Puhet fuuhun puuttununna. Niin fano olut punanen, MNoitueli nuori juoma, Nasfakasfa tammifesfa, Tapin waskifen takana: ”Kun ei tuoa laulajoa, Laaullista laulajoa, Kunnollista Eukkujoa,

875,

380,

) 165 (

Kaunista Farehtioa, Potkin poikki manteheni, Ulos pohjani porotan.” Sillon Pohjolan emäntä Pani kutſut Fulkemahan, Itfe tuon fanvikfi wirkki: ”Ohoh piika pikkarainen, Orjant alinomanen! Kutlu rahmasta kokohon, Miesten joukko juominkihin; Kutfu koͤyhaͤt, kutſu Furjat, Kutlu rujot, Eutfu rammat, Nujot’ rein reutuelos, Rammat ratfahin ajellos, Sokiat wenehin foua. Kutſu wanha MWainamöinen Lailliſekſi laulajakſi, Elaͤ kutſu Kaukomieltaͤ, Elaͤ lieto Lemminkäistä,

390. Se on lieto Lemminkäinen

Ahti ainaki torafa.”

Orja tuon fanvikji wirkki, Kylytteli, laufutteli: ”Mistä tunnen Kaukomielen, Kusta lieto Lemminkäifen? En tiedä Uhin Eotia, Kaukomielen Fartanva,”

Sano Pohjolan emäntä: ”Hymwin tunnet Kaukomielen; Ahti faarella afuwi,

.

.

.

) 5 €

Weitikkaͤ wefien luona, Laajimman lahen Fohalla Kaukoniemen Fainalosfa. Kaukomielen filmä Farfas, Leuka pitka Lemminkaifen, Abin ſuu mähiten määrä, Nenä meitikän nykerä.” Tuopa piika pikkarainen, Raataja rahan alanen, Kutlu rahmahan kokohon, Miesten joukon juominkihin; Kutfu Furjat, Eutfu koͤyhaͤt, Kutfu rujot, kutſu rammat, Nujot rein reutueli, Nammat ratfahin ajeli, Sokiat wenehin fouti. Kutfu wanhan LWäinämöifen, Laulajan iänikuifen; Se on Faunis Kaukomieli,

420. Senp’ on heitti kutfumatta.

— K —

J 1; ET

Peljästoista Kuuno.

Kokoutuu rahmas Pohjolan häihin, waͤwy rah— maan keskellaͤ. Waͤwyn hewoſesta huoli viettyä, Täytetään, itſekkti tuwasſa, joka Fauniisti fiimottu: na näyttää ouolta, ettei efinna helposti tutakkana. Tupaan tullutta Fatfelee masta tarkemmin kyntti— län walkialla mämyä. anoppi ja Fiittää kauniin muotofekfi. Zuoaan olutta, joka nyt Waͤinaͤmbi— ſesſaͤ tapaa laiflifen laulaianfa. Waatii Ilmaris— ta Väinämöinen Ferallifeffi., Slmarinen ei fano Fyläsfä Fehtoawanfa, Fehottaen Väinämöistä waan ykſin laulamaan. Niin laulelee Wäinämöinen ja toimottaa mastaista onnea toisteki Pohiolaska yh— tä ilofesti elettämäkfi. Oluen juotua ja laulettua fyöttää Faiken rahmaan Pohjolan emäntä vyltäkyls laͤſillaͤ ruuilla.

nn —

= Stfe Pohjolan emäntä Oli ulkona olia,

Weraͤjillaͤ wie poaja. Kuulewi kumun kujalta,

5. Rannalta reen ratſinan. Loi filmänfä luotehelle, Käänti päätä päimän alle. So näki waͤen tulewan, Waͤwynſaͤ maen tuleman.

6. Sanan wirkko, noin nimefi:

15

.

20

25 4

40,

) 168 (

”Luulin tuulen tuulematfi, Pinon pystyn wierewaͤkſi, Meren rannan raukewakſi, Someren karehtiwakſi. Eipaͤ tuuli tuulekkana, Pino pysty wierekkaͤnaͤ, Meren ranta rauekkana, Someret karehikkana; Waͤwyni waͤki tulewi, Gavin kakſin kaͤaͤntelewi. Ei ole waͤwy eillimmaͤisſaͤ, Eikaͤ waͤwy jälkimmäistä. Waͤwy on keskellaͤ mäkeä, Hywaͤn rahwahan raosſa. Mistaͤmaͤ waͤwyni tunnen? Tuostama waͤwyni tunnen: Waͤwy on mustalla orolla, Niinkun ſyoͤwaͤllaͤ fuella, Kantamalla Faarnehella , Lentämällä liewehellä. Kuus on Fullaista Fäkeä Wempelellaͤ kukkumasſa, Seitſemaͤn ſiniotusta Rahkehella laulamasfa.” Jo kumu kujasta kuulu, Aiſan kalke kaiwotieltaͤ, On waͤwy pihalle ſaawa, Waͤwyn kanſa kartanolle. Laps’ oli pieni lattialla, Poika pirtin permannolla;

45

N

60,

) 169 (

Saulo lapſi lattialta, Poika pieni permannolta : ”Wois pojat, ulos urohot, Pihalle pifimmät miehet, Rinnukſia riiſumahan, Rahkehia raastamahan.” Jo ulos urohot ſaiwat

Pistihen pihalle miehet.

Siell’ on Pohjolan emäntä; Sanan wirkfo, noin nimefi: ”Kylän: pojat kyyhkyläifet! Ottootes waͤwyn oronen Waskiſista waljahista, Rahkehista rautaſista, Weſaſista wempelistaͤ, Sulkkuſista ſuitſuloista, Piehtaroia pehmiaͤllaͤ, Taſaſella tanhualla, Nurmella meſinukalla, Maalla makſankarwaſella, Jottei karwa katkiaiſi, Puolikana pois tuliſi

Kylaͤn pojat kyyhkylaͤiſet! Juottootes waͤwyn oronen Kultafesta kaiwoſesta, Heraſesta hettehestaͤ, Tulewasta, taͤytywaͤstaͤ, Laͤhtehestaͤ laͤikkywaͤstaͤ, Alta kuuſen kukkalatwan, Alta penſiaͤn petäjän.

) 170 (€

Apattootes waͤwyn oronen Pestyin otrin, lestyin leiwin, Keitetyin keſaͤſin wehnin, Surwotuin ſuwirukehin.

75. Kylaͤn pojat kyyhkylaͤiſet! Wiekoͤoͤte waͤwyn oronen Takimmalle tanhualle, Soimelle ylimmaͤiſelle, Wakkaſelle waskiſelle,

76. Koropalle kullitulle. Sitootes waͤwyn oronen Kultaſihin koltſaſihin, Rautaſehen renkaſehen, Tammiſehen patſahaſen.

77. Mahtuuko waͤwy tupahan

Kamanan korottamatta,

Kynnykſen alentamatta,

Owiſeinaͤn ottamatta,

Siwuſeinaͤn ſiirtaͤmaͤttaͤ,

Periſeinaͤn päästämättä ?

Ei mahu waͤwy tupahan Kamanan Forottamatta, Kynnykfen alentamatta , Owifeinän ottamatta, Simwufeinan fiirtämättä, Perifeinän päästämättä; Waͤwy on päätänfä pitempi, Kormallista Eorkiampi.

Kamanat ylentyöhöt, 100. Lakin päästä laskematta,

90

.

95

105

R

120,

) 171 (

Kypärin Fohottamatta! Kynnykfet alentuohot, Cttei Eengätkän Fuluifi, Lemwiäifi hienot helmat! Owet ilman amwautohot, Slman kaͤſin Eostematta, Peukalon vitelemättä!”

Jo waͤwy fifäkle ſaapi, Alle Fattojen ajakfen;

”SJoko tääl” on penkit pesty, Joko lattiat lakaistu,

Sofo on fiat fiimottuna, Luſikkaiſet lautafella ?

Jopa tääl on penkit pesty, Sopa lattiat lakaistu,

So on fillat fiimottuna, Lulfikkaifet lautafella.

En tunne tätä tupoa, Mistä puist? on pirtti tehty, Mistä ſuoja tänne ſaatu; Siwult’ on ſatoa fyltä, Päältä vpoikitfe tuhatta.

Simufeinä on fiilin luista, Perifeinä petran luista, Owifeinä osman luista, | Kamana kFaritfan luista.

Otret on omenapuusta, Patfas puista päähkehistä, Luaslauta lumpehista,

Laki lahnan fuomulvista.

) 412 (

Lattia on wefin wanuttu, Poͤytaͤ kullin kirjaeltu, Rahi rauasta rakettu, Penkit pienistä rahoista.

Uuni uufista Fiwistä, Panko fakfan paaliloista, Kiukoa meren kimista, Karfina Kalewan puista.”

Siitä feppo Ilmarinen Itſe tungekfen tupahan: ”Terwe taͤnnekki jumala! Huoneheſen honkafehen , Pirttihin petäjäikehen,

Alle tuulun Furkihirven,”

Sano Pohjolan emäntä ;- ”Zerme tänne tultuafi, Lanne pienehen vefahän, Matalaifehen maiahan,

Kylän pojat kyyhkyläijet! Jstuttoote meiän waͤwyaͤ Selin feinea finistä,

Päin pöyteä punaista, Kohin Fullaista ſtoloa, Rinnoin ristirahmakhaista.

Kylän naiſet kyyhkylaͤiſet! Tuokaa tulta tuohifellai Tempoote terwafkfella, Naͤkiſin waͤwyni filmät, Siniſetkoͤ, wai punaiſet, Waiko maatemalkeuifet.”

170,

190,

) 173 (

Tuotu on tulta tuohifella, VLemmottuna termakfella ; Tuli on tuohinen rämäkkä, Sawu musta termakfinen.

Kylän naifet Eyyhkyläifet! Tuokaa tulta tuohukfella, Wahaſella walkiata,

Millaͤ naͤaͤn waͤwyni ſilmaͤt; Siniſetkoͤ, wat punaifet, Waiko maatemalkeuifet.

Jo nyt nään waͤwyni filmät; Gi finifet, ei punafet,

Eikaͤ maatemalkeuifet, Meren on maahen mwalkeuifet Meren ruowmon ruskeuifet, Meren Faislan Fauneuifet. Sopipa fiikanen fimulle, Kanamarja Fainaloihin.

Ohoh piika pikkarainen, Kylän paras palkkalainen! Tuo olutta tuovpyifella, Kanna Fakfikormwafella, Noille Eutfuwierahille, Kutfuloille Funnivikfi.

Unna tuopin totta tehä, Wiiſi mantehen wikoa, Juosta olwen orren päästä, Siman waarnojen fifästä, Noille Futfuwierahille, Kutfuloille Funnioikfi,

195,

i 10

So on wiikon juomat pantu,

Gaatu otrafet oluet,

Noille Eutfumierahille, Kutfuloille kunnioikſi. Tuop’ on piika vikkarainen, Raataja rahanalanen, Toi olutta tuoppiſella Kanto Fakfiformafella, Noille Futfuwierahille, Kutfuloille kunnioikſi. Anto tuopin totta tehä, Wiiſiwantehen mikoa, Suosta olwen orren päästä, Siman maarnojen: fifästä, Noille kutſuwierahille, Kutfuoloille Eunnivikfi. Siina fai olut punanen Lakkianfa, laulajanfa, Kunnollifet Eukkujanfa, Kaunihit Earehtianfa. Olipa manha Waͤinaͤmoͤinen, Virren ponfi volmuhinen, Parahina laulajina, Tietämimpinä runoina. Enſin ottawi olutta, Siitaͤ laululle rupeſi, Toͤille wirtten työntelihen. Sano wanha Waͤinaͤmodinen: ”Sfännät imehtelewaͤt, Emaͤnnaͤt ajattelewat:

) 175 (

Joko Feitin juoman Eehnon, Pahanko panin oluen; Kun ei laula laulajamme,

. Dyrekfi hymät runomme,

250,

Kuku Eultawierahamme, Slotfe ilokaͤkemme.

Kukapa täsfä kukkunewi, Kenkä kielin laulanewi, Näisfä Pohjolan pioisfa, Sariolan juomingisſa;

Ei täsfä lattiat laula, Kun ei laula laättillifet; Eikaͤ ikkunat ilotfe, Kun ei ikkunan ifännät; Cifä-täsjä pöytä poͤyaͤt, Kun ei pöytä poͤyaͤlliſet.

Sos ei muut lihawat laula, Werewaͤmmaͤt wierettele; Niin mä laulan laiha voika, Mies meretön wierettelen; Laulan laihvilta lihoilta, Kuvpehilta Fuuttomilta, Taͤmaͤn iltamme ilokſi, Paͤiwaͤn kuulun kunniakſi.

Onko täskä: nuorikesfa, Nuoriſesſa Faunofeska, Täsfä ſuuresſa fwusfa, Slosfa fon alasta,

Ku panis Faen kaͤtehen, Daan toifehen hakahan,

255

R

280,

) 176 (

Lauloakfemme hymiä, Parahia pannakjemme? Sinä feppo Ilmarinen, Lankoni, emoni layfi! Stfe lähe laulamahan, Saa kera fanelemahan. Suu finulla, [uu minulla, Kieli Femppi Eummallaki, Suu hymän pakaelewi, Sitä korwat kuuntelewi; Kieli kummoa ſanowi, Sitaͤ mieli muistelewi; Mies paha pahoin tekewi, Parempi parantelemi.” Sillon feppo Jlmarinen Sanan wirkko, noin nimefi: ”Me yhen emofen lavfet Yhen Fantamat Eapofen, Yhen peippofen pelemät, Yhen fotkan fuorittamat, Harwoin yhtehen yhymmä, Saaumma fanelemahan, Naͤisſaͤ Pohjolan pioisſa, Sariolan juomingisſa.! Laulaiſinpa, taitaiſinpa, Laulaiſin minaͤ kotona, Waan en kehtoa kylaͤsſaͤ, Kylaͤn naiſet nauranewat; Piiat pilkan pistaͤnewaͤt, Miehet mieron herjannewat

D, 008. K

Sinä laulaja ikuinen, Wirren ponfi polwuhinen! Itſe lauluja laellos, — Itſe mirfiä weelloͤs, 285. Jott’ on kumma kuulianki, Ime ilman olianki, Sinaͤ ſynnyit yoͤtaͤ ennen, Minä paͤiweaͤ jälestä.” Sano manha Waͤinaͤmdinen: 290, ”Kun ei toista tullekkana Kerallani laulamahan , Itſe laulan itfekfeni Kuulla noien kultafien, Tietä mielitehtofien , 295, Nouſewasſa nuorifosfa, Kanfasfa ylenemäsfä: Anna wastafi jumala, Toisteki totinen luoja, Näin näisfä elettämäkji, 300. Toiste puuhaeltawakfi, Näisfä Pohjolan pioisſa, Sariolan juomingisfa. Unna toisteki jumala, Wastaki makainen luoja, 305. Olofet jokena juosta, Meet wirtana milata, Näisfä Pohjolan tumista, Sariolan falmoffisfa, Alla Fuulun turkihirren,

310. Alla Faunihin Fatokfen, Kalemala, 12

) 178 (

Jaͤllaͤ tämän ifännän,

Glinajalla emännän. Kuoja Eoston Fostavhon,

Pankohon jumala palkan,

315. Gmännäll eteifehen,

Iſaͤnnaͤlle pöyän päähän, Pojalle rahin nenähän, Keträpuuhun tyttärelle, Jottei wastakan Fatuifi,

320. Yön perästä peljästyifi Näitä häitä juotawia, Pitoja piettämiä, ”

Gn minä mitänä woita, Gnfa tarkon taiakkana;

325. Herännenkö, heittänenkö, Luonenko, lopettanento. Mirren laulon, laulun laiton,

• Offat Farfin, tien ofafin,

Kerin wirteni Fetälle,

ESomittelen fommelolle,

Panen aitan parmen päähän,

Luisten lukkojen fifälle,

Jost’ ei pääfe päiminähän,

Selwiä fina ikänä,

335. Slman luien lonfumatta, Leukojen lemeämättä, Hammasten hajoamatta, Kielen Leikkelehtämättä.”

Siinä wanha Waͤinaͤmdinen,

340, Paulo päimin , laulo toifen,

330

.

EN

J 80 01

Kaulo Fohta Polmannenfi; Päimänävä Folmantena Rikkohen reki runolta, Jalas taittu laulajalta, Noisfa Pohiolan piviska, Sariolan juomingisfa. Sillon wanha Waͤinaͤmoͤinen Itſe tuon fanoikfi wirkki: ”Onko tääfä nuorifosfa, Nuorifosfa Faunofesfa, Kaͤwiaͤ Tuonelta orva, Manalalta wääntieä, Reki uufi laatiani, Ratfu on vakentoani?” Sekaͤ nuoremmat fanowi, Gotta wanhemmat fanowi: »Eule täsfä nuvrifoafa , Taͤsſaͤ fuuresfa fu’usfa, Kämwiä Tuonelta orva, . Manalalta wääntieä,

• Riki uufi laattafi, Natfu on rakentoafi.” Sillon manha MWäinämöinen, Laulaja iän ikuinen, Laͤkſi Tuonelta orva, Manalalta wääntieä. Stfe Pohjolan emäntä Syoͤtti fuin fulasfa woisfa, Koprin kuorekokkarvisfa,

370. Noita Eutfuwierahia,

) 180 (

Kutfuloille Eunnioviffi. Syoͤtti lohta luutofelta, Luutofelta, luotafelta, Siwulta fian lihoa, Murotellen woi-muruja, Sirotellen fian päitä. Olipa olut ostamaton, Mefi markoin makfamaton, Noisfa Pohjolan pioisfa, Hywän joukon juomingisfa. Olut juokfi orren päästä, Sima maarnojen fifastä, Noille Futfumwierahille, Kutfuloille Eunnivikfi.

— —— — —

) 181 (

Voliiestoista Juno.

Saahaan miimmenkanä malmihikfi morfian ja työnnetään Ilmariſelle. Muistuttelee wielä emo jo iaͤkſi laähtemänki Foista. Taͤſtaͤ Fowin huoles: tunut morfian kaikki fanoo entifet toimotukfenfa olleen miehelle päästä, nyt päästyä toifin ajattele wan. GTmo lohutellen Fieltää millänä olemasta monenfi Feinollifen, hywin eläjän miehen faatua. Siitä opastelee tyttöänfä miten uuella paikalla Fäyttääte ja warottaa fulhoa ei pahoille wieaͤ, eikaͤ pahoin piätelä, Jo eriaͤwaͤ morfian kotofia Kiittää ja jättelee hymästi. Hywaͤsti jättelemän Foppaa rekehenfä Ilmarinen ja lähtee Pohjolasta. Morfian yhä ikämisfä jo tiellä toimottelee misfäki oleman: fa ennen Fun fulhon reesfä, Lohutellen Ilmarinen Fieltää huolimasta hymät päimät tulemasfa Foisfg ſaawan.

— So oli wiikon häitä juotu, Kauan pietty pitoja, Suotu häitä Pohjolasfa, Witoja Pimentolasfa.

5. Gano Pohjolan emäntä Slmarifelle fepolle: Mit? istut ifoni poika,

10,

1 4

Weljes wanhin malmastelet? Istutko iſon hywyyttaͤ, Wai emaͤnnaͤn armautta, Naimakanſan kauneutta, Pirtin pienen walkeutta? Et istu iſon hywyyttaͤ, Ct emännän armautta, Naimakanfan Fauneutta, Pirtin pienen malkeutta; Jetut impyen hywyyttaͤ, Neitofefi armautta, Malwattifi walkeutta, Kanawarren kauneutta; Sulho miljon welineni! Muotit wiikon, muota wielä, Gi oo malmis malmattifi, Guorinut ikifopufi ; Puol’ on päätä palmikoittu, Puoli palmikoiitawana, Sulho miljon welineni! Muotit wiikon, muota wiela, Gi 00 walmis malwattifi, Suorinut ikifopufi ; Wast’ ou hiema hiemoteltu, Toinen hiemoteltamana. Sulho miljon weliveni! VWiikon muotit, wuota wielaͤ, Ei 00 malmis walwattifi, Suorinut ikifopufi ; Wast’ on jalka kengitetty,

» 183 (

Toinen Fengiteltäwänä. Sulho wiljon weliyeni! Muotit miikon, wuota mielä,

Ei 00 walmis walwattifi,

Guorinut ikifovufi ;

Wast’ on kaͤſi kinnastettu,

Loinen Finnasteltamana. Sulho miljon weljyeni!

So nyt on walmis malwattifi,

Guorinut ikifopufi.

Mene nyt myötä myöty neiti,

Kansa Faupattu Fananen,

Kun olit vakaa rahalle,

Kaͤpaͤs Kättä antamahan,

Kiewaͤs kihlan otantahan.

Etpaͤ äiän nuori neiti

Yli pääfi ymmärrellyt,

Kahen puolifi Fatfellut,

Sos laait Fautun Fauvan,

Ska on kaikki itkeminen,

Wuoſi mwoikerrehtaminen;

Kun laͤkſit ifän Eoista,

60. Siirryit (yntymäfialta,

Emoſi elantomailta, Kantajafi Eartanolta.

Ja mikä fulta mielen otti, Kuka haikian hajotti, Mokfomalta mielemältä Kylän kaiken wiifahalta, Kun 1äkfit ifofi luota,

70,

) 184 (

Oman emofi elolta? Niin tytär ifon kotona Kun Funingas linnasfanfae Niin miniä mieholasfa Kun manki Lenäehellä. Luulit vökfi lähtemäfi, Kaͤyaͤ paͤiwaͤkſi kakefit, Toiwoit kuukſi kulkewaſi,

Puolekſi poikeltawaſi.

Etpaͤ yoͤkſi laͤhtenynnaͤ, Etkaͤ paͤiwaͤkſi kaͤennyt, Etkaͤ kuukſi kulkenunng,

.Puolekſi poikeltanunna.

Jopa jouwuit wiikommakſi, Polwemmakſi poikellitſe, Jaͤkſi iſon koista, Elinajakſi emofi. Morſian ſiſarueni, Kapulehti laklueni! Itke koprin kyyneleſi, Kamaloin haluweteſi, Iſon pestyille pihoille; Piſaret iſon pihoille, Lammit taaton lattialle. Askelt’on piha pitempi, Waja waakſoa iſompi, Kynnys hirttä korkiampi, Kerran toifen Fertoesfa.” Neito parka huotkaeli, Puokaeli, henkäeli,

105

.

n» 8858 (

Suru fyämmellen panihen, Weſi filmien wetihen. Itki Foprin kyyneleitä , Kamaloin haluwefia, Sfon pestyille pihoile; Pifaret ifon pihoille, Lammit taaton lattialle. Stfe tuon fanoikfi faatti: ”Noinpa tiefin, noinpa luulin, Noinpa armelin ikäni, Sanon kaiken Faswinajanz Et fa neito ollekkana Oman manhemman marasfa, Kantajafi Fainalosfa; ÄUskenpä olifit neito Mieholahan mennesfäfi, Jalka toinen Ennnykfellä, Toinen Forjasfa koſian; Oiſit paͤaͤtaͤſi pitempi, Korwallista korkiampi. Tuota toiwoin tuon ikaͤni, Katſoin kaiken kaswinajan, Wuotin kun hyweaͤ wuotta, Katſon kun kaunista keſeaͤ. Nyt on laͤhtoͤni laͤhemmaͤ, Toiwoni toekſi ſaanut, Saanut jalka kynnykſelle, Toinen korjahan koſian. En laͤhekkaͤnaͤ ilolla, Enkaͤ riemulla eriaͤ,

130,

135,

140,

) 186 (

Tästä kullasta koista, Jaͤn nuoren istumasta. Lahen hoikka huolisfani, Ykämisfäni eriän, Eykyfnifen yön fylihin, Kemaifen Fieran päälle, Jott’ ei jalka jäällä tunnu, Jalan isku iljantolla, Hangella hamofen toimi; Jottei äiti ääntä kuule, Eikaͤ ifo itkuani.

Mi liekkänä mieli muien, Mieli muien morfianten? Niin on mieli miekkofien Kun kewäinen päimän noufu, * Minun on mieleni polofen Kuni myötämän hewoſen,

. Sahi tamman Fauvittawan,

Elikk’ ostetun orihin. Niin on mieleni vpolofen Kun (ykfynen yoͤ pimiä, Salminen on päimä musta.” Niin fano emo tytölle, Laulu manhin lapſellenſa: ”EP 00 neiti milätänä, Emon tuoma tuollatana, Gi finna fuolle wiety,

5. Gif vjalle otettu;

Sait miehen mitä paraimman, Urvita uhkeimman,

160

165

»

170,

y 2 (

Sait fepänki fen mokoman, Stfe tarkimman takojan, — * Seppä ſyoͤpi felmän leiman, Selwemmän fepän emäntä.

Sait miehen metlän Fämiän, Uron korwen kolkuttajan, Ei ſen koirat koisſa maata, Pennut pehkusſa lewaͤtaͤ. Kolmasti taͤnaͤ kewaͤinaͤ Nosſut on nuotiotulilta, Hawannut hawuſialta; Kolmasti tänä Femwäinä, Hamu pään on harjaillut, Warpa wartalon fukinut.

El’ oo neiti milläkänä, Emon tuoma tuollakana; Ompa meiän ſulhoſella Sata farmen Fantajoa, Tuhat tuojoa utaren, Tuhat millan antajoa.

EP 00 neiti milläkänä, Emon tuoma tuollakana; Ei ole tällä fulhofella Ojawierta otratonta, Kangaswiertä kakratonta, Weſiwiertaͤ wehnätöntä. Ompa tällä ſulhoſella Purnonen joka purolla, Uumanen jota aholla, Lepikköifet leipämaina,

195

N

200,

) 188 (

Weſakkoiſet wehnamaina , Kaikki rauniot rahana, Kiwet pienet penninkina. GP oo neiti milläkänä, Emon tuoma tuollakana; Ompa talla ſulhoſella

Pyyhyet pyräjämäskä,

Wempelellaͤ mieremäsfä, Kuuſi Eullaista Fake Längillä lekuttamasfa, MRastahat ilvitfemasfa, Rahkehilla laulamasfa. Vielä neuon neitoani, Orpolastani opetan: Morfian fifarueni, Kavulehti laklueni! Kuulestamma Eun fanelen, Waimo wanha laufuelen. Tulet toifehen talohon, Toiſehen emän alahan, Pereheſen mwierahafen; Toiſin toifesfa talosfa, Toiſesſa emän alasfa, Perehesſaͤ mierahasfa, Ci niinkun omon Eoisfa, Oman wanhemman mwarasfa. Elloͤs ſie find ikänä, Kuuna ullan walkiana, Tawoton talohon menno, Michueton mieholahan.

245

.

) 189 (

Talo tapoja kyſywi, Tapoja talo pahaki;

Mies on mieltä koittelewi, Mies mieltaͤ epaͤpaͤtoͤki.

Noita ſie kowin waroa Ukon luista leukaluuta, Anopin kiwistaͤ kieltä, Kyyn kylmiaͤ ſanoja,

Naon niskan nakkeloita.

Jos ukko ſuſi ſupusſa, Akka karhu karſinasſa, Kyty kyinaͤ kynnykſellaͤ, Nato nauloina owella; Sama armo antaminen, Alemma kumartaminen, Kun ennen emon koisſa, Oman mwanhemman warasſa, Taattoa Fumartaminen, MWeljea waroaminen.

Kuule neiti Fun fanelen, Maimo wanha laufuelen; Pia tarkat hiiten Forwat, Terämät jalat jänikfen, Niſaͤt nuoret notkuttele, Kaula pesty Faarruttele, Niinkun tuore tuomen lama, Wasta kaswawa Eataja.

Elaͤ ſuihka ſutſunatta, Elaͤkaͤ räämi raͤtſinaͤttaͤ, Elaͤ kengaͤttaͤ kehaja.

260,

) 190 (

Kuule wielä Fun fanelen, Waimo wanha laufuelen; Laai millafet hamuet Yhen willan kylkyestaͤ, Keitä otrafet oluet, Makujuomat maltahifet, Yhen otrafen jymästä, Kolmen puifen poltakfelta.

Pefe penkit illoin, aamuin, Pöyät Feskipäimälläki, Lattia weſin malellos Wiikon päästä miimmestäki.

Kuule wielä Eun fanelen, Waimo wanha laufuelen; Gi joua talonen maimo Aina pirtisfä afua.

Kävä on kujat kuurullanſa, Laͤaͤwaͤt länkämöifilänfä, Sieltä toimeta tupahan, Siell’on lapſi itkemäsfä, Pieni peitetten ſiſaͤsſaͤ, Eikaͤ lauſu lapſi rukka, Saata kieletoͤn ſanoa, Onko wilu taikka nälkä, Gnnen Fun tulewi tuttu, Elikk’ äitin äänt faapi. Kuule mwielä Eun fanelen,

. Vaimo wanha laufuelen;

Pia luſikat lu’usfa, Ustiafi arwelusſa,

295,

) 191 (

Jott’ ei Fafit Fanneltaifi, Linnut liiat peiteltäifi; Pyhät on pihlajat pihalla, Pyhät okſat pihlajaska, Marjafet fitäi pyhemmät. Sulho miljon weliveni! Elloͤs fie meiän Fanoa Wiekoͤ wehma huhmarelle, Panko parkin ſurwontahan, Olkileiwaͤn leiwontahan, Petaͤjaͤiſen piekfaͤntaͤhaͤn. Wieoͤs ſie meiaͤn kanoa, Wieoͤs wiljamaͤttaͤhaͤlle, Otrapurnon purkajakſi, Vilja wiploin wiiliaͤkſi. Pannos ſie meiaͤn kanoa Leiwaͤn pakſun paistajakſi, Wehnaͤleiwaͤn leipojakſi, Taikinan taputtajakſi. Sulho wiljon weljyeni! CNDS ſie meiän kanoa Opastello orjan ruoskin, Nahkaruoskin naukuttao, Witſoin wiiſin winguttao, Walian paͤaͤllaͤ wanguttao. Tieſi neittaͤ, tieſi nuorta, Tieſi neien nuorta mieltä; Neuo neittä wuotehella, Opeta owen takana, Wuoſikauſi kummasſaki;

330,

835,

) 192 C

Ykfi wuoſi fuufanalla, Toinen filmän iskemällä, Kolmanfi jalan polulla. Kun ei fitte fiitä huoli, Tuostakana ei totelle, Ota ruoko ruomostosta, Saraheinaͤ Fankahalta; Saran fyrjällä ſyſeaͤ, Korahuta Eorttehella, Ruoskaſella ruokofella, Witſaſella mikkafella. Kun ei mielä fiita huoli, Tuostakana ei totele, Ota witfa witakosta, Okſa koiwun onkelmosta, Tuoppa turkin helman alla, Talon toifen tietämättä; Sillä hauo Kartivita, Pehmitaͤ peralihoja, Elloͤs filmiä fimellö, Elaͤ Forwia Eofeta; Suostapa kyty Evkvifi, Tuosta appi arweleifi ; Onko ſe fuen repimä,

Wai on Farhun Faimelema?”

Neiti parka huokafekfe, Huokafekfe, henkäfekfe, Guru fyämelle panihen, Weſi filmille wetihen, Itſe itkulle hyräyty,

) 193 (

Sanan wirkko, noin nimelfi:

”En minäkän ennen ollut - 340, Mustin muita neitofia, Kalpeampi meen Faloja; Tulin muita mustemmakſi, Kalpeammakfi kaloja.

Millaͤ makſan mammon maion, Millaͤ iſoni hywyyen? Kiitän mä ifo ſinua Entiſistaͤni eloista, Parahimmista paloista, MurPkinoista muinofista. 350. Kiitän mä emo finua Nuorra tuuwiteltuafi, Pienosna pieltyäfi,

Maion ruokiteltuafi.

Kiitän mä koko perehen, Kaikki Faswinkumyppalini, Joien joukosfa elelin, Kasmon kansſa Faswinajan.

Lähen nyt tästä Eun lähenki, Tästä Eullasta koista,

360. Sfon faamasta falista, Äitin kestikellarista. Jaa. nyt pirtti terwehekſi, Pirtti lautakattoinefi ; Hywaͤ on toiste tullakfeni, 365, Kaunis Faaputellakfeni. Jää nyt fintfi terwehekfi, Sintfi lautafiltoinefi ; Kalemala. 15

345

e

355

.

875,

) 194 (

e

Jääppä piha termehekfi, Piha pihlajaifinefi.

Jaͤtaͤn kaikki termehekfi Maat ja metfät marjoinenſa, Särwet favin faarinenfa, Kankahat Fanermwinenfa.”

Sillon feppo Jlmarinen Koppo neien Forjahanfa,

Itſe tuon ſenoikſi mirkki: ”Saää nyt Pohjola hymästi,

Jääkäi Kaikki terwehekſi,

Kaikki mäntyjet mäellä,

Puut pitkät petäikösfä, Katajatki kankahilla,

Kaikki maasta marjan marret,

Weſatki ween firäsfä,

Lepän lehmät, Foimun Fuoret, Kuufen juuret, termas Fannot.” Ajoa Eahattelewi Noita Pohjan rannikoita, Simofalmien fimutfe, Dietaharjun hartiotfe; Käki otjasfa orofen, Loinen neitofen nifisfä, SU on laialla rekofen, Toinen neion reitofilla. Neito parka huokafekfe, Huokaſekſe, henkäfekfe: ”Wilu on olla wiltin alla, Kolkko Forjasfa eleä.”

420,

) 195 (

Ajo matkoa wähäjen, Pikkuruifen piirahteli; Neiti päätänfä Eohotti, Kyſytteli, laufutteli: ”Mi on tästä poikki juoskut, Ku on Furja Eulkenunna? Itſe feppo Ilmarinen

. Sanan wirkko, noin nimeſi:

”Gänd on tästä poikki juosfut, Sänön poika polkutellut.” Neiti tuon fanvikfi wirkki: »Parempi oliſi olla, Parempi oletteliſi, Jaͤnoͤn juokſewan jaͤlillaͤ, Koukkupolwen polkumilla, Kuni korjasſa Eofian.” Sillon ſeppo Ilmarinen

. Murti ſuuta, wäänti päätä,

Murti mustoa hawenta;, Ajoa Fahattelemi;

Ujo mattoa waͤhaͤſen, Pikkuruiſen piirahteli,

Neiti päätänfä kohotti, Sanan wirkko, noin nimeſi: ”Mi on tästä poikki juosſut, Ku on kuria kulkenunna?”

Ge on feppo Ilmarinen Itſe wastaten fanomi: ”NRepo on tästä poikki juosfut; Kettu käyä kelkytellyt:”

440,

445

450

455

.

.

) 196 (

Neiti: tuon ſanoikſi wirkki: ”WParempi olifi olla, Parempi olettelifi,

Rewon juokfeman veesfä, Ketun kaͤyaͤn kelkkaſesſa, Kuni korjasſa Eofian.”

Sillon ſeppo Ilmarinen Murti ſuuta, waͤaͤnti päätä, Murti mustoa hawenta; Ajoa Fahattelei.

Ajo mattoa waͤhaͤſen, Pikkuruifen piirahteli.

Neiti päätänfe kohotti, Kyſytteli, lauſutteli:

”Mi on tästä poikki juosſut, Ku on Eurja Pulkenunna ?

Itſe fevpo Jlmarinen Sanan wirkko, noin nimefi :” ”Karhu on tästä poikki juosfut, Ohto juosta jolkutellut.”

Neiti tuon ſanoikſi wirkki: ”YParempi’ olifi olla, Parempi olettelifi,

Kontion Fimwikolosfa, Karhun louhikammarisſa, Kun tämän koſian reesfä.” Itſe feppo Ilmarinen Murti (uuta, wäänti päätä, Murti mustoa hawenta, Sanan wirkko, noin nimeſi:

465,

) 197 (

”Elä huoli neiti varka, Kun faat koſian Eotihin, Gyöt fa meitfettä lihoa, Suot olutta Eauhafetta.” Ajami kahattelewi Noita Waͤinoͤlaͤn ahoja,

Kalewalan kankahia;

Wirkku juokſi, matka joutu, Reki wieri, tie lyheni, Jalas paaſinen patſaſi,

Aiſa koiwunen kolaſi, Kapla tuominen kalahti,

Jo kohta koti naͤkywi, Omat tuwat tupruawi.

——— —— —

) P98£ —

Kuuestoista Kuna.

Ilmarinen morfionenfa faapi kotia. Aiti mas: tasſa ilottelekfen, ja pojalta kyſelee, miten mat— kanſa on termeenä ja onnellisna kulkenut. Kaskee morfianta fifään jo kauan uotetukfiki [anoen. Katz felee, kiittaͤͤ kauniikſi morfianra; fyöttää, juottaa rahmaan yltäknlläfesti. Paatteekfi wanha Waͤi— nämöinen laululle rupiawa ylistää fulhoa ja mor: fianta, Fiittää emännän, ifännän, patmaskan, faas jan naifen ja Faiten Futfurahmaan.

S :

So kumu kujalta Puulu, Kuulu luota ruoskan vviske, Rannalta reen ratfina, Aifan Ealke Faiwotielta.

5. Stfe aiti Slmarifen . Sanan mirkko, noin nimefi: ”Se on poikani rekonen; So tulemi Pohjolasta. Kaͤkyet kukahtelewi

10, Korjan kirjawan kokalla, Oramat famoelewi Aiſoilla maahterifilla, Tetryet Fukertelewi Päällä luokin Enynäppäifen.

15. Kylä uotti uutta kuuta,

) 199 (

Miero päimän noufentoa, Lapfet maata manfikkaista, Telat terwaista menettä, Mie on uotin poikoani, Poikoani minnoani.

Lähes nyt Pohti näitä maita, Kohti näitä Eartanvita, Iſon faamille tumille, Vanhemman marustamille.”

Se on feppo Slmarinen So Fohti Eotia läkfi,

Sfon faamille pihoille, Manhemman marustamille; Laialla ſinikeraͤnen, Toiſella punakeränen. Keskellaͤ keſaͤreponen.

Sano äiti Jimarifen: ”Sulho miljon weljyeni! Kämwitkö tiefi terwehenaͤ, Matkafi imantehena, Saitko neien, woitko linnan, Sorritko fotimeräjän, Haukutitko linnan hallit, Stketitfö linnan immet, Nauratitko linnan naifen, Lewititfdö neien lemmen, Anopisſa kaͤyesſaͤſi,

Apen luona ollesſaſi?

Jo tuon nään kyſelemaͤttaͤ,

45, Urmoan anelematta;

20

.

25

.

30

R

35

EN

40

50

55

60

N

) 200 (

So on fotka fuojasfafi, Kana Fainaloifesfafi. Kenpä toi tämän walehen, Sulhon tyhjin tulehekfi, Ratſun jouten juosfehekfi Eipaͤ fulho tyhjin tullut, Eikä ratfu jouten juosfut; On mitä oron mwetea, Liinaharjan liikutella. Nouſe nyt Forjasta koria, Hywaͤ lahja laitiosta. Noufe ilman nostamatta, Ylene ylentämättä ; Jos on nuori nostajafi, Ylpiä ylentäjäfi. Pole jalka jalaffella, Loinen poikkipuolifella; Astu tietä temminkaͤistaͤ, Maata makfan Farmallista, Sikaſen filittämäistä, Porfahaifen polkomaista, Lampahan latfottamaista, Hewon harjan hieromaista. Astu hanhen askelilla, Taputa tawin jaloilla, Noilla pestyillä pihoilla, Kaunihilla Fartanoilla, Aven faamilla pihoilla, Anopin afettamilla , Kyyn yllä polkemilla,

85

• 95

R

.

) 201 (

Naon aina astumilla. Astu ſintſiaͤ fileätä, Sorſanluista ſotkuttele; So täällä tänä keſaͤnaͤ, Tänä fuurena fumena,

Owet aina aukieli Omellista aukiaista; Käkäfet Fäfertelihen Sormuskätta fulkiaista; Kynnykfet Fykertelihen Hienohelman hempujaista.

So täällä tänä Fefänä, Tänä fuurena fuwena, Siwuin fintfi fiirtelihen Sintſillistaͤ fiimojaista ; Perin pirtti pyörähteli Pirtillista pyyhkäistä.

Jo täälla tänä keſaͤnaͤ, Vana fuurena fumena, Silta foitti forfanluinen Sillallista feifojaista; Laki Fultanen Fulifi Laen alla astujaista; Ikkunat ilottelihen Ikkunaiſen istujaista.

Jo täällä tänä keſaͤnaͤ, Vänä fuurena fumwena, Uittafet alentelihen Aitallista aukojaista;

105. Läämälfet lähentelihen

N

) 202 (

Lääwällistä lääntäistä; Tanhuaiſet taantelihen Tanbhuallista tamia.

Jo täällä tänä kefänä, Tänä fuurena fumena, Aion ammo aikalehma Aikawihkon antajaista; Mäkahti Fewätkaritfa Palafen parantajaista;

. Kefäuuhi ullotteli Heinän hienon heittäjäistä.

Terwe nyt piha täyfinefi, Piha wierahaifinefi, Ulkonen urohinefi!

Terwe mwajo taͤyſineſi, Wao wierahaiſineſi, Tuohikatto kanſoineſi!

Terwe pirtti taͤyſineſi, Pirtti wierahaiſineſi, Lautakatto lapſineſi!

Terwe Fuu, terwe kuningas, Terwe nuori naimakanſa! Gipa täs? oo ennen ollut, Eikaͤ ennen, eikä eilen, Vämän joukon juoleutta, Tämän Fanfan Fauneutta.

Sulho miljon meljyeni! Ofotteles vostettufi, Eavin. markoin makfettufi,

135. Tuhanſin lunastettufi.

EN

Yy 203 (4

Toitko fen, jonka takefit? Käkelit Eäköfen tuva. Maalta malkian malita, Kuletella Eukkulaifen.

So tuon nään Pyfelemättä, Arwoan anelematta ;

Toit kaͤkoͤſen tullesfafi,

= Maalta walkian walitſit, Kulettelit Eukkulaifen,

Hywaͤ mutfo, Faunis mutfo, Mutfo malkian merema! Hywinpaͤ koisſa kuuluit, Tyttoͤnaͤ iſon koisſa,

Hywin kuulu kuun ikäfi Miniänä mieholasfa,” i

Siitä äiti Jlmarifen Syötki, juotti mierahia, Syötti (uin fulasfa woisſa, Koprin kuorekokkaroisſa, Noita kutſuwierahia, Kutſuloille kunnioikſi.

So oli wiikon juomat pantu, Saatu otrafet oluete Noille Futfumierahille, Kutfuloille Funnivikfi.

Dipa kupit kukkufilla, Vait marvalaitehilla,

Oli ystä kyllin fyöä, Kyllin (ydä, kyllin juva,

165. Noilla Futfumwierahilla,

Kutfuloilke Funnioikfi.

So huuhto humala parran, Waahti parran malkoali, Olut juokfi orren päästä, Sima waarnojen fifästä, Noille Futfuwierahille, Kutfuloille Eunnioikfi.

Kukapa tuosfa kukkujakſi, Lailliſekſi laulajakſi?

.Waka wanha Väinämöinen,

Laulaja iän ikuinen, Stfe lauluile ruvefi,

Toiille wirtten työntelihen.

135,

195,

Sanowi fanalla tuolla, Laufu tuolla laufehella : ”GCipa täs[? oo ennen ollut, Eikaͤ warfin masta liene, Taͤmaͤn fulhon tenhoutta, Tämän morfion fomuutta, Tämän tukun turpeutta , Nuorifon imartuetta. Ketäpä mä taͤsſaͤ Kiitän? Emaͤnnaͤn mä enfin kiitän. Kenpä täsf? eho emäntä? Ilmarin eho emäntä. Pannut on otrafet oluet, Makuluomat maltahifet, Imelaͤt hänen itunfa, Makiat on maltafenfa, Ci vo iskulla itunfa,

200,

25%

220,

) 205 (

Cifa maalla maltafenfa.

Ei hän furrunna fufia, Pelannyt metfan petoja, Mallasteitaͤ matkatesfa; Saunahan famotesfanfa.

Gi hän koukulla Fohinut, Uina koprilla Eohenti, Kämmenellä Fäännätteli, Sowitteli formiWlanfa.

Itſe leipo leimät fuuret, Iſot talkkunat taputti, Hywaͤn joukon juominkihin, Hywaͤn rahvahan remuhun; Syoͤtti wierahat mälehen, Nosti leiwaͤt leppiästi.

Emaͤnnaͤn ma enfin kiitin, Kiitän itfenfä ifännän. Kenpä täs? on pää pätewä, Paͤiwaͤn päällinen omena? Ilmarin ifo ifäntä,

Ge täsf? ompi pää pätemä, Päimän päällinen omena.

Ge on fuolta fuojat faanut, Suojat faanut, hirret tuonut, Seinät ſalwanut falolta, Hirret hirmulta mäeltä, Malot marjatankahilta, Tuohet tuomimaaran päältä, Ruotehet romeikolta , Sammalet fulilta foilta.

230

240

) 206 C

Pannut on penkin penkaista, Pannut paikalle hymälle, AUfettanut anfaralle.

So itfe ifännän kiitin, Muota Fiitän patmaskani. Ken on pantu patmastkakfi, Ken otettu opvahakfi? Kylän paras patwaskana, Kylän onni oppahina.

Ompa meiän patmaskalla Paita päällä palttinainen. Pääll? on haljakka fininen, Päällä paian palttinaifen 5’ Helmat hietoa metämät, Maata makfan Earwallista.

Paͤaͤll’ on usſakka utunen, Päällä haljakan finifen;

Se on Kuuttaren kutoma, Päimättären Eeträämä,

. Kefäuuhen untumista,

Talwilampahan takuista,

Ajalla tulettomalla,

Tulen tietämättömällä. Ompa meiän patmaskalla

. Parta Fullan palmikoisfa,

Kutrit Euan fuortumisfa, Ompa meiän patmaskalla Piäsfä Fultanen kypaͤri, Päällä Futrin Eultalatwan,

• Puhki taimofen puhuja,

280,

py 908 (i

Lävi metfän lääsföttäjä.

Jopa kiitin patmaskani, Vuota Kiitän faajan naifen. Mist? on faatu faajan nainen, Kust’ otettu allinen?

Tuolt’ on faatu faajan nainen, Tuolt’ otettu ollallinen, Takoa Vanian linnan,

Uuen linnan ulkovuolta.

Eipaͤ mielä fieltäkana,

Ei perän pereäkänä;

Mist’ on faatu faajan nainen, Kust otettu ollallinen?

Tuolt? on faatu faajan nainen, Tuolt’ otettu ollallinen, Wienan paͤaͤlliltaͤ weſiltaͤ, Ulapoilta aukeilta.

Eipä wielaͤ ſieltaͤkaͤnaͤ,

Gi perän pereakänä;

Mist? on faatu faajan nainen, Kust? otettu ollallinen?

Kaswo manfikka mäellä, Puolukkainen kankahalla, Pelolla: heliä heinä,

Kukka Eultanen aholla; Siit? on faatu faajan nainen, Siit’ otettu vUallinen.

Saajan naifen fuu fomanen, Kuni Suomen fukkulainen, Saajan naifen firkut filmät,

290,

300,

) 2087; k

Kuni tähet taimahalla, Saajan naifen ſaapka fuuri, Kuni pysty pilmen ofta, Gaajan naifen faappahaifet, Kuni hanhuet hamwulla. Ompa meiän faajan naifen Kaulasfa Heliat helmet,

Kaͤet on Fullan Fäärilöisfä,

Sormet Fullan formutkfisfa, Kormat Fullan Foltuskvisfa, Silmaͤripſet fimfufoisfa.

Jo nyt Fiitin faajan naifen, Wuota Fiitän kaiken kanſan. Eipaͤ taͤsſ’ oo ennen’ ollut, Eikaͤ ennen, eivä eilen; SFämän Fanfan Pauneutta, Taͤmaͤn nuorifon fomuutta. Niin on mäki haljakasja, Kuni metfä huutehesfa ,

. Alta on Eun aamutusko,

Päältä on Eun paͤiwaͤn koite.

Olipa huokiat hopiat, Rahataskut tanterilla, Meiän Eutfumierabilla , Kutfuloille kunnioikſi. Tengoin teillä, markoin meillä, Poltfinoin Evlän pojilla, AUlttinoin Enlän akoilla, Neljin riunoin neitofilla.

“TP EST NLA NR