Kalewala taikka wanhoja Karjalan runoja Suomen kansan muinosista ajoista. 2 osa (Vanha Kalevala, osa 2 / Old Kalevala, part 2)

Source and rights: Internet Archive historical scan, published 1835. The source text below is imported without translation or rewriting.

Suomalaifen Kirjallifuvden Seuran

ToimitukFfia.

2. Oſa. 2.-Safn.

HELSINGISSÄ, 1835. räntätty S. C, Frenckellin ja Pojan tykönä.

Imprimatur:

C. E. Exrazrvnn.

Kalemwala taikka | Wanhoja Karjalan Runoja

Suomen Fanfan muinofista ajoista.

OTTO] 10

— Jooanne —

HELSINGISSÄ, 18885. Praͤntaͤtty J. G, Frenckellin ja Pojan tykönä.

SKeitsemästoista JKuno.

NI mmintäihön Fuulee mäen Pohjolan pitohin jou: tuman. Pani kowin pahakji, Eun itfe Eutfumatta oli. Lähtee Fotia ja alkaa kuitenki walmistellate. Kieltää lähtemästä äiti, monta furmaa matkalla, monta perillä pojallenfa pelkäämä. Enſikſi häntä

• tulifen kokon mahtoaman, jos fiitä felmittäifihen, tulifeen hautaan ſaawan. Siittaͤki pääsfeen Fäärs mejoukolta Pohjolan kuſilla elikkä fufilta ja Far: huilta pihalla furmattamwan, pääkalon feipähän nenään pantawan. Waͤhaͤn näistä huolima lähtee aiottuanfa Lemminkäinen monta neuva ja warotus: ta, miten oletellate, emolta faanut. Waeltaa, pääfee furmista, tulee Pohjolaan. Sano Pohjo: lan emäntä pahoin fattuneen, Fun jälempätä ei tullut, juomien mielä panematta, ruokien PFeitz tämättä oleman. Kyſyy Lemminkäinen mintäpä häntä ei häihin Futfuttu ja waatli ruokaa ja juo: maa, Fuvaan wanhaa pilautunutta juomaa, jon: Fa Lemminkäinen rikoista ja elämistä puhistanut juopi. Pyytäl parempata. Pohjolan ifäntä ei e— nämmin fuatfema Lemminkäifen ylyenttä alkaa häntä laulamalla furmata, Kun mitänä ei ſillaͤ Kalemwala, Toinen Oja, 1

POS

woittanut, niin waati häntä miekoille. Käydään ulos, aletaan miekkain miteltyä tapella, josfa Lem: minfainen enſikawahukſella laskee pään toifelta. Laulaa fiitä koko Pohjan pereen hajalle, paitſi e männän, joka häntäki ylewaͤmpi laulo uutta Fanfaa Lemminkäifen Fostoffi,

20,

— ⸗

Ahti ſaarella aſuwi, Kauko niemen kainalosſa; Oli pellon kyntaͤmaͤsſaͤ, Wainion wakoamasſa,

Nenaͤsſaͤ utuſen niemen,

Paͤaͤsſaͤ ſaaren terheniſen; Oli korwalta koria, Kowin tarkka kuulennalta. Kuuli kutſut kulkewakſi, Ratſut joukon juokſewakſi; Juohtu juoni mielehenſaͤ, Toinen aiwohon oſaſi: Nyt on Pohjola pioisſa, Salajoukko juomingista. Murti [uuta, määnti päätä, Murti mustoa hawenta, Heti heitti kynnökfenfä, Maon Peskiwainiolle; Noufi maasta ratfahille, Kohta lähtewi Fotia, Luokſi ainofen emonfa, Tykoͤ maltamanhempanfa.

N

) 3 (

Sano tuonne faatuanfa, Sano emolle efinnä: .“Oi emoni waimo manka! Pane ruoka ruttofesti Syöä miehen nälkäifen, Haukata halunalafen. Lämmitä ſaloa fauna, Pian pirtti riuwuttele, Josſa mies puhastelekfen, Suekſen urosten fulho.” Tuop’ on äiti Lemminkaifen ani ruoan ruttofesti Syödä miehen nälkfäifen, Haukata halunalafen, Yhen pirtin lämmitesfä, Yhen faunan faapuesfa.

Siitä lieto Lemminkäinen Otti ruokoa rutosti, Meni faunahan faloa, Kämi Eylpihuonehefen; Sielä mies puhastelekjen, Suekſen urosten fulho. Sano tuolta tultuanfa: ”Oi emoni waimo manha! Tuo tänne fotifopani, Kanna mainomaatteheni, Joill’ ennen kaͤwin foisfa, Hätähäisfä häilähtelin.”

Emo ennätti Fylyä: ”Kunne lähet poikueni?

60,

70,

) = N

Metſaͤllenkoͤ wai merelle, Wai on hirwen hiihantohon,

. Waiko fuurehen ſotahan,

Taſapaͤaͤhaͤn tappelohon?“

Sano lieto Lemminkaͤinen: Oi emoni kantajani!

En metſaͤlle, en merelle, Enkaͤ hirwen hiihantohon, Enkaͤ ſuurehen ſotahan, Taſapaͤaͤhaͤn tappelohon; Laͤhen Pohjolan pitohin, Salajoukon juominkihin. Tuo mulle ſotiſopani, Wanhat wainowaatteheni, Haͤisſaͤ haͤilyteltaͤwaͤni, Pioisſa pieltämäni.”

Emo kielti poikoanſa, Rainen miestänfä epaͤſi, Epaͤſi Famwetta Faffi,

Kielti Folme Luonnotarta, Lähtemästä Lemminkäistä, Hywaͤn Pohjolan pitohin: ”Ei (ua Eutfuttu finne, Gi tarkon tahotakkana.”

Niin ſanowi Lemminkäinen; ”Koira kEutfuen menemwi, Hywaͤ ilman lykkelekſe; Tuosſ’ on kutſut kuunikuiſet Teraͤsſaͤ tulifen miekan, Wyoͤllaͤ Falpani kaͤresſaͤ.

85

90

95

100

105

110

R

N

R

.

) 5 (

Tuo tänne fotifopani, Warfin mainomaatteheni,” - Tuop’ on äiti Lemminkäifen Yhä Fielteä kaͤkewi: »Elloͤs lähtö poikueni Pimiaͤhaͤn Pohjolahan, Monet on kummat matkallaſi, Iſot tiellaͤſi imehet; Kolm’ on ſurmoa kowinta, Kolme miehen kuolemata.“ Niin fanomi Lemminkainen: ”Oi emoni kantajani! Sano furma enfimmäinen, Enfimmäinen miimmenenki.” Sano äiti Lemminkäifen: ”Se on furma enfimmainen: Menet matkoa mahajen, Pääfet tietä päimäykfen, Tulewi tulinen Fosfi, Koskesfa tulinen luoto, Luomosfa tulinen Foimu, Koimusfa tulinen koko, Kokolla tulifet kynnet; Sillä fuu tulin palawi, Kita Fiiran lämpiätvi, Höyhenet tulin waluwi; Ydt fe hammasta hiomi, Paͤiwaͤt Fynttä Fitkuttawi, Tulialle mierahalle, Saawalle kaͤkeaͤwaͤlle.

140,

a TAA

Sano lieto Lemminkäinen: ”Kyllämä fihen Feinon kekfin, Mutkan muistan tien vfoan, Kaulan leppäfen hewoſen, Laulan leppafen urohon, Siwutfeni fiittymähän, Wieretſi wacltamahan ;

Stfe forfana fukellan,

Elikk’ allina alennan, Koprista Fokon Fynimen , Waakalinnun marvahista. Sano furma Pestimmäinen.”

Eano äiti Lemminkäifen: ”Ge on furma toinen furma: Menet matkoa mahäfen,

Toki tietä paͤiwaͤykſen,

Tulewi tulinen jaͤrwi, Järmeskä tulinen faari, ESaaresfa tulinen fauna, Saunasfa tulinen hauta, Täynnä Fuumia kiwiaͤ, Palawoita paateroja.

Sinne on faanut fa’an miestä, Hukkunut tuhat hemwosta.”

Ge on lieto Lemminkäinen Sanan wirkko, noin nimefi: ”Kyllämä fihen Feinon kekſin, Mutkan muistan, tien ofoan, Teen minä lepästä miehen, Uron hongasta hotafen,

) 7 (

Kylvpiakfi Fuuman faunan, Kuuman faunan rautalauan,

145. Wastan rautafen tEeralla. Itſe lienen löylyn lyöjä, Ulla lautojen alunen; Sano furma jälkimmäinen.”

Sano äiti Lemminkäifen :

150. ”Se on furma Folmas furma: Menet mielaki waͤhaͤſen, Paafet fiitä päimänkfen, Näkymille Pohjan portin, Rautausten ulwomille;

155, Uita on rautanen rakettu, Teraͤkſinen tarha tehty, Maasta asti taimofehen, Taimofesta maahan asti, Keihäillä feimästetty,

160, Yitfastettu maan maovilla, Käätty Pirjokaarmehillä, Siſiliskoilla fielty,

Heitty hännät häilymähän, Pääkehät Fähäjämähän, 165. Päät ulos, fifahän hännät. Maasf? on toilia matoja, Pino pitkiä matoja, Ylös Fielin kiehumasſa, Alas hännin häilymästä.

170, Yffi on matonen maasfa, Eesſa portin poikkivuolin, Pitempi pifinta hirttä,

190,

) 8 (

Pakſumpi patfasta pirtin, Ylös Fielin Eiehahtawi Pään waralle Lemminkäifen,”

Sano lieto Lemminkäinen : Wasta kynnin kyiſen pellon, Wakoelin maan matofen, Käärmehifen Eäännättelin, Aiman paljahin katoin;

Gi ole fiind miehen furma, Eikä Euolema urohon.

Otan Evifet Fintahani, Maan matofet wanttufeni, Soila Fonnat Fopristelen,’ Ilkiaͤt iki puferran;

Kytken Fyitä Fymmenkunnan, Waljastan fa’an matoja, Tuo tänne fotifopani, Kanna wainomaatteheni ; Lähen Pohjolan pitohin, Salajoufon juominkihin.”

Se on äiti Lemminkaifen Aina Fielteä Eäkemi:

»Elloͤs mainen poikueni Lahtö Pohjolan pitohin, Mont? oli furmoa matkalla , Flot tielläfi imehet,

Monta matkafi perillä, Paikalla pahimmat furmat, Kolme furmoa Fowinta, Kakfi Faikkein Fauheinta :

) 9 (

Kulet Pohjolan kujatfe, Astut tietä tanhuatfe, Suſi on fuitfirenkahisfa, Karhu rautakahlehisfa , Suulla Pohjolan meräjän, Ahin aian Edäntimesfa. Suſi päälle [uimastakfen, Karhu väälle Faimistakfen, Syönyt on fa’anki miestä, Tuhonut tuhan urosta, Saattawi finunki ſyoͤaͤ, Suuren ſurmata fukuni.”

Gano lieto Bemminkäinen ; ”Uuhi uunna fyötäöhön, : Nieskana rewittädhön, Waan ei mies pahempikana, Uros untelompikana. Minua on myötty miesten myöllä, Pantu miesten palkimilla, ESolmittu uron folilla, Sotten warſin jouakkana Suuhun Pohjolan ſuſien, Kitahan kirokawetten. Suet panen ſuitſet ſuuhun, Karhut rautakahlehiſin, Sillä fen pahan maellan.”

Aina Fieltämi emonfa: Elloͤs laͤhkoͤ poikueni; Tulet Pohjolan tupahan, Sariolan ſalwokſihin,

2

240,

2

2

to

45

) 10 (

Siel? on miehet miekka myöllä, Urobhot fotaafeisfa, Humalasſa hullut kaikki, Pahat paljo juotuanſa. Laulawat ſinun poloſen Omahaſi miekkahaſi, Tekemaͤhaͤſi teraͤhaͤn, Kantamahan kalpahaſi.

Jo on laulettu hymäiki, Salommatki jakfettuna, Woituna waͤkewaͤmmaͤtki, Saati ſie waraton warpu, Emon tyhjän tuuwittama, Warattoman waapottama, Vielä mwirrasta wipuma, Koskesta Eokoelema,

Sat on feimästa mäellä, Tuhat pylmästä pih:lla, Joka feimää päätä täynnä, Yks on ilman päätä jäänyt; Sina fihen pantanehet Senki feipähän nenahän.”

Sillon lieto Lemminkäinen Otti miekkanfa omanfa, Pain ſiltahan ſpſaͤſi,

Terin tyoͤnti lattiahan; Itſe kaͤaͤntywi kaͤesſaͤ

Kuni tuore tuomen latwa, Tahi kaswawa Fataja. Sano lieto Lemminkaͤinen:

5. 11 E

»Ei ole miekan mittajoa, Eikaͤ kalwan katſoſoa, 265. Noisſa Pohjolan tuwisſa, Sariolan ſalwokſisſa.“ Otti jouſen jouahutti, Kaͤſin jouſen kaͤaͤnnaͤllytti, Sanowi ſanalla tuolla, 270. Lauſu tuolla lauſehella: ”ESen mä miehekſi ſanoiſin, Urohokſi arweleiſin, Joka jouſeni wetaͤiſi, Kiweraͤni kiinnittäifi, 275. Noilla Pohjolan tuwilla, Sariolan falmofjilla.” Siitä lieto Lemminkäifen Luku lähteä tulevi, Kali Käski, toinen kielti, 280. Suonet formifet pakotti. Jo faapi fotifopanfa, Wanhat mainomaattehenfa. Emo neo voikoanfa, Wanhin lastanſa matkusti, 285. Owen ſuusſa, orren alla, Kattilan kataſioilla: ”Poikueni nuorempani, Lapſeni wakawampani! Jos ſie jouwut juominkihin, 290. Tapahut mihen tahanſa, Juo puoli pikariaſi, Unna toiſen toinen puoli,

295,

300,

) 12 (

Pahemman pahempi vuoli, Niin finusta mies tulemi, Uros felmä felkidwi, Miesten [eurojen fefahan.” Wielaͤ neuo poikoanfa, Warſin lastanfa marotti, Pelolla verimmäifellä, YVeräjilä wiimmeſillaͤ: »Jos fie jouwut juominkihin, Tapahut mihin tahanfa, Istu puolella fioa, Astu puolella afelta, Unna toifen toinen puoli, Mahemman pahempi puoli, Niin finusta mies tulemi, Uros ſelwaͤ felkiäwi, Urohoifehen makehen, Miehifehen joukkiohon.” Giitä lieto Lemminkaͤinen Kohta lähtemi Foista.. Astu päimän enfimmäifen, Tulewi tulinen koski,

. Koskesfa tulinen korko,

Korosfa tulinen Foimu, Koimusfa tulinen kokko, Kokolla tulifet Fynnet, Sillä fuu tulin palami, Kita Fieran lämpiäwi, Yöt ſe hammasta hiowi, Päiwät Eynttä kitkuttawi,

345,

350,

ASV 156

Tulialle mierahalle, Saawalle kaͤkeaͤwaͤlle.

Mitaͤ huoli Lemminkaͤinen; Tapaſi on taskuhunſa, Loͤihen kukkaroiſehenſa,

Otti tetren fulkafia,

Hieroa hitustelewi

Kahen Eämmenen keſesſaͤ, Sormen Fymmenen fowusfa, Siita ſynty tetrikarja. Pemahutti lentaͤmaͤhaͤn, Niin tetret leholle lenti,

.Koppeloiſet koiwukolle.

Tempo tetrenſaͤ lehosta, Koppelonſa koiwukosta, Sukaſi kokolle ſuuhun, Anto appajan kitahan, Itſe tuon ſanoikſi wirkki: ” Kokkofeni, lintufeni! Käännä pääfi toifappäin,’ Silmät luppahan lufkitfe, Päästä eille matkamiesta, Lemminkaistä liiatenti.” Silla fen waaran waelſi, Sillä pääfi päimäyklen.

Meni mattoa mahafen, Kulki tietä pikkaraifen Matkall’ on tulinen järwi, Jaͤrwesſaͤ tulinen faari, Saaresfa tulinen fauna,

360,

365,

2 14 a

Saunasfa tulinen hauta, Täynnä kuumia kiwiaͤ, Palawoita paatervia, Tulialle mierahalle, GSaawalle Fäkeämälle: Mitä huoli Leminkainen, Ukkoa rukoelewi: | ”Oi Ukko ylijumala, Tahi taatta taimahinen! Nosta pilmi luotehelta, Toinen lännestä lähetä, Kolmas iätä iästä, Kohottele FoiVlifelta; Syrjin yhtehen ſyſeaͤ, Lomatusten loukahuta, Sa’a lunta ſauan warſi, Kiehittele keihaͤswarſi, Noille kuumille kiwille, Palawoille paateroille.“ Sato Ukko uutta lunta, < Herra hienoista mitid; Sato lunta fauan warren, Kiehitteli Feihäsmwarren, Noille kuumille Kimille, Palawoille paateroille. Itſe lieto Lemminkäinen Laulo rautafen Forennon, Poikitfe tulifen hauan, Äprähästä aͤpraͤhaͤſen. Sillä ſen vowin maelti,

395,

400,

) 15 (

Sillä pääfi paͤiwaͤykſen. Meni matkoa waͤhaͤſen, Pääfi tietä paͤiwaͤykſen; So näkymät Pohjan portit, Paistawat pahat faranat. Aita on rautanen rakettu, Teraͤkſinen tarha tehty, Maasta asti taimofehen, Taimolesta maahan asti; Keihäillä feimästetty, Mitfastettu maan maoilla, Käätty Firiokäärmehillä, Eifiliskoilla fielty; Hännät heitty häilymähän, Paͤaͤkehaͤt Fähäjämähän, Päät ulos, ſiſaͤhaͤn hännät. Maasf on toifia matoja, Pino pitkiä matoja, Alas hännin häilymäsfä, Ylös Fielin Eiehumasfa, Yi on matonen maasfa, Eesſaͤ portin poikkivuolin, Pitempi pifintä hirttä, Pakfumpi patfasta pirtin, Ylös Fielin kiehahtawi, Pään waralle Lemminkaͤiſen. Mitaͤ huoli Lemminkaͤinen, Otti weitſen wierestaͤnſaͤ, Tupestanſa tuiman rauan, Sillaͤ aitoa ſiwalti,

430,

440,

) 16 (

Käätmetarhoa tapali. Kahen puolen aita kaatu, Wiieltaͤ mitfasmäliltä, Seitſemaͤltaͤ ſeipaͤhaͤltaͤ.

Niin ſanowi Lemminkaͤinen, Toru toiſia matoja: ”Mato musta maan alanen, Toukka Tuonen FarmaWlinen, Kulkia kulon alanen, Lehen lemmen juurehinen, Puun juuren pujottelia, Lahokannon Faiwelia. Kuka fun kulosta nosti, Heinän juuresta herätti, Tiellä teukallehtamahan, Maan päällä matelemahan? Sfoftfo, mai emofi, Vaiko wanhin weljiäfi, Vai nuorin fifariafi, Waiko muu fukufi fuuri? Turpehesfa fun tupafi, Ulla Fannon Fartanofi, Afuntofi alla aian, Ala maͤttaͤhaͤn majafi.

Sule fuufi, peitä pääfi, Kätke kieleſi kaͤpiaͤ; Willa ſuuſi, willa paͤaͤſi, Willa wiiſi hammastaſi, Willa kieleſi kaͤpiaͤ, Willanen otus itſekki.

470,

) 17 C

Weaͤte willaleppehenaͤ, Pawun palkona kulekſi,

. Sykerräte ſykkyraͤhaͤn,

Käperräte kaͤppyraͤhaͤn,

Tunge paͤaͤſi turpehefen,

Mätä pääfi maͤttaͤhaͤſen. Sospa. tuolta pääfi nostat,

. Ulko pääfi ſaͤrkiaͤwi

Pilwillaͤ piſaroilla, Rakehilla rautafilla.”

Sillaͤ lieto Lemminkaͤinen Paͤaͤſi. ſenki paͤiwaͤykſen,

.Meni matkoa waͤhaͤſen,

Tuli Pohjolan pihalle.

Suſi on fuitfirenkahisfa,

Karhu rautakahlehisja, Suulla Pohjolan werdjän. Jo oli fyönyt fa’an miestä, Tuhonut tuhan urosta, Tahto fydä Lemminkäifen. Sillon lieto Lemminkainen Tawotteli taskuhunſa, Loͤihen kukkaroiſehenſa, Otti willoja hituſen. Hieroa utustelewi Kahen kaͤmmenen keſesſaͤ, Sormen kymmenen ſowusſa, Siitä laͤkſi lammaskarja, Synty lauma lampahia, Kehä Fierämillafia,

Kalewala, Toinen Ola,

500,

) 18 (

Suuhun Pohjolan fufien, Kitahan Pirokawetten.

Eiitä lieto Lemminkäinen Ste tungekfen tuvpahan, AUe Fattojen ajakfen.

Omen fuusfa feifotaffen,

Owen fuusta orren alla, Kattilan Fatafivilla, Lakin päästä laskemilla, Kintahan Firwottimilla. Sanowi fanalla tuolla, Lauſu tuolla laufehella: ”Koria on Eutfuttu wieras, Koriampi Eutfumaton.” Sillon Pehjolan emäntä Sanan wirkko, noin nimeſi: ”Obhoh poika Lemminkäifen! Mi finusta wierahasta; Tulet pääni polkemahan, Aiwoni alentamahan; Ohrina oluet wielä, Makujuomat maltahina, Leipomatta wehnäleimät, Lihakeitot Feittämättä, Oiſit yötä ennen tullut, Eli päimeä jälestä.” Siinä lieto Lemminkäinen Murti (uuta, wäänti päätä, Murti mustoa hawenta, Itſe tuon fanvikfi mirkki:

520,

) 19 (

”Sop’ on täällä ſyoͤmaͤt ſyoͤty, Syömät fyöty, juotu juomat, Oluet ofin jaeltu, Kaljat Pannuin mittaeltu, Pikarit pinohin luotu, Tuopit roukkohin rowittu. Panit Futfut kulkemahan, Sait ratfut famoamahan, Kutfuit Eanfan Faikenlaifen, Sokiatki, maimafetki, Nammatki, rekirujotki, Minun heitit kutfumatta. Mintävä tämä minulle Omistani otristani, Kylwämistäni jymistä? Muut ne Fanto kauhaſilla, Muut ne tiiskinä tiputti, Minä määrin maͤtkaͤelin, Minä purnoin putkaelin Omiani ohriant, Kylwaͤmiaͤni jymwiä. Emmaͤ wieras lienekkaͤnaͤ, Kun ei tehä teokfia, Eikä vinasta ifetä;, Tuva härkeä tupahan, Sarkaſaͤaͤrtaͤ huonehefen ; Uuellen olutta panna Syödä miehen fyömättömän, *- Juva juoskehen urohois * < Sano Pohjolan emäntä:

en

N

5 = w «a

”DOhoh piika pikkarainen, Orjant alinomanen! . Mane Feittoa patahan, Zuv olutta wierahalle.” Tyttoͤ pieni, tyhiä lapfi, Pahin astiain peliä, Luſikkain luutustaja, . Kapustain Faawistaja, Pani Leittoa patahan, Luut lihoista, päät Faloista, Maatit wanhat naurihista , Kuoret leimista Fowista, Loi olutta tuoppifella, Kanto kakſikorwaſella, Hiiwa alla, weſi päällä, Kyyt kaͤaͤrmehet keſellaͤ, Maot laialla mateli, Siſiliskot liuahteli. Sano lieto Lemminkäinen: ”DH finä olut punanen! So nyt joumuit joutamihin, Jouwuit joutaman jälille; Nuoka fuuhun fyötädhön, Nuhka maahan luotaohon, YSafemella. peukalolla, GSormella nimettömällä.” Tapaſi on taskuhunfa, Loͤihen kukkaroiſehenſa; Otti ongen kukkarosta, Taskustanfa taklavauan,

570,

575,

590,

) 21 (

Sen laski olmen ſekahan. Mato puuttu onkehenfa, Kyy mihanen rautahanfa, Sata nosti fammatkoita, Tuhat mustia matoja. So juova Farahuttawi, Sanan wirkko, noin nimefi: Emmaͤ liene lempi wieras, Kun ei tuotane olutta, ’ Parempata juotamata, Marawammalla Eäellä, Suuremmalla astialla. Kuule poika Pohjolaifen, Itfe Pohjolan ifäntä! Anna ostoa olutta, Juomoa rahanalaista.” Siitä Pohjolan ifäntä Pian fuuttu ja wihastu, Kaulo ammin lattialle Urosta uvpottamahan. Lemminkäinen lieto poika

Laulo härän lattialle

We’en lammin lakkimahan. Itſe Pohjolan iſaͤntaͤ Suen laulo lattialle Senkfi härän pään waralle. Lemminkäinen lieto poika Saulo walkian jänitfen Sen futofen fuun warakſi. Itſe Pohjolan ifäntä

600,

615

N

0

Laulo Foiran koukkuleuan Sen jänikfen pään waralle. Lemminkäinen lieto poika Laulo orrelle orawan, Orren päätä juokfemahan, Koiran tuota haukkumahan. Sillon Pohiolan ifäntä Sanan mirkfo, noin nimefi: ”ECi täsfä piot parane, Sos ei mierahat mahene; Talo työlle, wieras tielle, Hywistäki juomingista.” Otti miekkanfa omanfa, Tempaſi tuliterafen, Sanowi ſanalla tuolla: »Kuule poika Lemminkaͤiſen! Mitelkaͤme miekkojamme, Katſelkame Falpojamme.” Sano lieto Lemminkaͤinen: ”Mitä minun on miekastani, Kun on luista lohkiellut, Pääkafuisfa katkiellut. Maan kuitenki Faikitenki, Jos täs? ei viot parane, Mitelkäme, Fatfelkame, Kumpafen pitemyi miekka, Kenen Falpa Fauhiampi , Sen elä fimaltaminen.” Miteltihin miekkojanſa, Katfeltihin Falpojanfa,

) 23 (

So oli pikkuista pitempi Miekka Pohjolan ifännän,

. Yhtä ohrafen jywea,

Yhti Eynnen mustukaista. Sillon lieto Eemminkainen Itſe tuon fanvikfi wirkki: ”Sinunpa pitempi miekka, Sinun eellä isfeminen.” Siitä Pohjolan ifäntä Jo lyödä alottelemi, Kerran ortehen ofafi, Kamanahan Fapfahutti. Sano lieto Lemminkäinen: ”Tukela tora tumasfa, Weren ſeikka falmoffesfa, Tuwan uuen turmelemma, Lattiat likaelemma, Pestyt penkit hierelemmaͤ. Laͤhkaͤme ulos pihalle, Pihalla weret paremmat, Kartanolla kaunihimmat, Luontewaiſemmat lumella. Mentihin ulos pihalle; Lehmaͤn talja loͤyettihin, Pihalle lewitettihin, Senpä päällä ſeiſottihin. Niin ſanowi Lemminkäinen : ”Kuulesta fa Pohjan poika! Sinunpa pitempi miekka, Sinun kalpa Fauhiampi;

655,

) 24 (

Toki taiat tarwitakki, Gnnen Fun ero tulemwi, Sahi päimä päätynemi. Lyöppä poika Pohjolaifen.” Iski päältä Pohjan poika, Iski Ferran, iski toifen, Kohta Folmasti rapafi; Gi lihoakan livasnut, Wienyt werinirhametta, Ottant ormaskettuana. Tuli lyönti Lemminkäifen, Wuoro weitikän mwerewän.

. LSipa lieto Lemminkäinen,

Laski weitikkä werewaͤ,

Iski miestaͤ miekallanſa,

Kawahutti kalwallanſa.

Loͤi on kerran leimahutti,

Pään on laski olkapaͤaͤltaͤ,

Kallon kaialta fialta,

Wei Fun naatin naurihista,

Ewaͤn kaikesta Falasta.

Loͤi on toifen leimahutti,

Silpo Fun fian lihoa,

Miehen Eolmekfi palakſi. Maki oli täynnä ſeipaͤhiaͤ,

Piha tännnä pylmähiä,

Kaikki täynnä miehen päitä,

Ykfi ſeiwaͤs ilman päätä;

Hani pään pojan pätöfen

Senki feipaähan nenähän.

) 25 (

Eiitä lieto Lemminkäinen Laulo Pohjolan perehen Kultihin Eulajawihin, Hopeihin helkkamihin. Yhen heitti laulamatta, Itſe Pohjolan emännän, Pirtin pienen pyyhtiäkji, Lattian lakaſiakſi, Olutkannun Fantajakfi , Ruokien vrakentajakfi.

Louhi Pohjolan emäntä Kowin fuuttu ja wihastu;

. £aulo Louhi longotteli,

Pataruuhi paukutteli, Laulo miestä miekallista, Urosta afe’ellista, Pään waralle Lemminkäifen, Kaukomielen Faulan päälle. So Fumu Fujasta Euulu, Tomu tvifesta talosta; Sopa tuskikfi tulemi, Läylemmäkfi lankiawi, Juva häitä Pohjolasfa, Pitoja Pimentolasfa.

Kaheksastoista Juno.

Lemminkäinen Pohjolasta tulee Eotia. Kyſyy äiti mitä oli huolelisna, oiſiko farkoin waarrettu, eli naifin naurettu eli hepofinko heriattu. Käskee äitinfä Lemminkäinen emästä Fatfomaan, vääniä waralle miekkoja himottaman. Mikſi himottamwan, kyſaͤſi äiti. Wastaa miehen Pohjolasfa Lemmir: Fäinen tapvaneenfa ja kyſyy neuvoa, mistä vpiiltä. Nuhtelee poikoanfa emo, marfin olemanki, jos mis- fd, waaralliſen piiltä, kaikisſa furman löytämän. Kuitenki wiimmen mannonutta, ei enää fotia käyä, neuvo poikoanfa yhekfän meren poikki ſaarelle pake— nemaan. Lähtee, purehtii, Semminkäinen, paͤaͤſee perille, kyſyy luvaa menettänfä maalle wetää. Lu: man faanut wetääfi, lähtee faaren kylihin ja elää ſiella hywin rohtkissti tyttöjen Fansfa. Muutamena huomenena taafenki tyttöjä Fatfelemaan 1ahtemä jo näfi miehet afeita häntä furmatakfenfa walmistele: wan. Lährtifi poies maan wenerannalle tullut näkee purtenfaki poltetukfi. Laatii uuen meneen ja lähtee faarelta, jota neiet Fylläfi murehtimat. Ulom: maffi purjehtinut laskee luowolle mwenchen joka fiinä itfeä tihuttelemi, Eun fotaan ei wietaͤnekkaͤ— nä, Kielrää itkemästä Lemminkainen, luvaa fuo: rastaan fotaan lähteä. Saapi Veurin toifeffenfa ja lähteeki. Pohjan merelle tulleelta kylmaͤaͤ pak: fanen Pohjan akan toimea meneen Lemminkaifel:

) 27 (

tä. Oli Fylmää itfenfi maan kuitenki hänen Lemminkainen lufemalla faapi pvoistetukfi ja lah: tee, meneenfä heittämä, maalle. Muistelee fiellä ikaͤwisſaͤͤn, miten oliki Eauas Eotofista erinnyt.

S)

15

.

— —

Siitä lieto Lemminkäinen Nouſi maasta ratfahille, Kohta lähtemi kotia, Luokſi entifen emonfa,

. Ulla päin, pahoilla mielin,

Kaiken kallella Eypärin. Emo mastahan tulemi, Emo ennätti kyſyaͤ: Poikueni nuorempani, Lapfeni makamampani! Mit? olet pahoilla mielin Pohjolasta tullesfafi? Onko farkoin waarrettuna; Jos on farkoin waartettuna, Mie annan paremman farkan, Taattoſi foasta faaman; Tawottaman tappelosta.” Sano lieto Lemminkäinen: ”Oi emoni Fantajani!

20. Ken mun farkoin waarteleifi,

Itfe waartaifin ilännät;

Waartaiſin fata urosta,

Tuhat miestä tunnustaifin.” Sano äiti Eomminkaifen :

. Mit” olet vahalla mielin

N 20 «

Pohjolasta tullesfafi? Ootko naifin naurettuna; Jos oot naifin naurettuna, Eie naios parempi nainen, - .Werewaͤ Menäeheltä, Kaunis Karjalan ylistä.” Sano lieto Lemminkainen : ”Oi emoni Fantajani! Ken mun naifin nauranemi, . Stfe nauraifin ifännät; Nauraifin fatai naista, Tuhat muuta tunnustaifin.” Sano äiti Lemminkäifen: ”Mit? olet pahoilla mielin? Ootko herjattu hepofin ; Jos oot herjattu hepofin, Sie osta ori parempi, -Sfon faamilla eloilla, Manhemman marustamilla.” Sano lieto Lemminkäinen: ”Oi emoni Pantajani! Ken mun herjaifi hevofin, Stfe herjaifin ifännät;. DHerjaifin fata hewoista, Tuhat muuta tunnustaifin. Oi emoni Fantajani! Säästä fakkihin emästä, Pane jauhot palttinahan, Wuole woita wakkafehen.

55. Wuole woita wuoſi fyvdä,

) 29 (

Toiſekſi fian lihoa; Lähen töitäni pakohon, Pillojani piilemähän, Miehet miekkoja hiowat, Kärestämät Eeihäiä.”

Emo ennätti kyſyaͤ, Waimo manha tutkaella: ”Mikfi miekkoja hiowat, Kärestämät Feihäiä?”

Sano lieto Lemminkäinen: ”Tuli työ, fatu tapahtu, Noisſa Pohjolan pioisfa, Sariolan juomingiska. Tapon miehen Fun urohon,

. Itfe Pohjolan ifännän,

Omallani miekallani.

Sikſi miekkoja hiowat,

Kärestämät Feihäiä;

En tieä ſitaͤ fioa

Kusfa piiltä pillomukfen,

Paeta pahan tapafen.

Oi emoni Fantajani!

Kunne kaͤsket viilemähän?” Emo tuon ſanoikſi wirkki,

Lauſu manhin layfellenfa:

”So ſanoinki poikueni,

Jo warfin warottelinki,

Yhä Fielteä Eäkefin,

Lähtemästä Pohjolahan.

. Mahoit olla viktaska,

) 30 (

Eleaͤ emon tumilla, Oman wanhemman mwarasfa , Kantajafi Fartanoilla. Mene nyt tuonne piilemähän, Mene männykfi mäellä, Katajakfi kankahalla, Tuho ſiellaͤki tulewi; Uſein maͤkinen mänty, Paͤrepuikſi leikatahan, Uſein katajakangas Seipaͤhikſi karſitahan. Nouſe koiwukſi norolle, Tuho ſiellaͤki tulewi; Uſein noronen koiwu Pinopuikſi pilkotahan, Hakatahan halkopuikſi. Menet marjakſi aholle, Puolukakſi kankahalle, Manſikakſi naͤille maille, Mustikakſi muille maille, Tuho ſiellaͤki tulewi; Neiet nuoret poimitahan, Tinarinnat riimitähän. Menet hauikſi merehen, Makſahan merimatehen, Lohen purstokſi punaſen, Tuho ſiellaͤki tulewi; Mies musta meren näkönen Ain? on ongella olia, Aina nuotalla afuja,

N

) 31 (

Käestämäskä kaͤwiaͤ.

Sa menet tuonne piilemähän Kontion kiwikoloille, Karhun louhikartanville, Tuho ſiellaͤki tulemi;

Mies nuori noentolainen Kirwestaͤnſaͤ kitkuttawi, Keihaͤstaͤ kaͤrestelewi, Kontio kohatakſenſa,

. Metfän karhu Paatakfenfa.”

Sillon lieto Lemminkäinen Sanan wirkko, noin nimefi: “Itſe tieän ilkeimmaͤt, Paikat arwoan pahimmat;

. Oi emoni kantajani, Entinen elaͤttaͤjaͤni! Kunne kaͤsket piilemaͤhaͤn, Kunne kaͤsket ja kehotat, Ettei paͤaͤ pahoin meniſi, Hiwus hieno lankiaiſi, Tukka turhiin tuliſi, Warſin kaula katkiaiſi. Hks’ on päimä miehen päätä, Tunti tukkoa urohon, Miehet miekkoja hiowat, Keihoja Färestelemät.”.

Sano Giti Lemminkäifen: ”Tieän mä waͤhaͤſen maata, Tieän paikkoa palaſen,

145, Syoͤmaͤtoͤntaͤ, lyömätöntä,

160,

175,

) 32 c

Miekan miehen Fäymätöntä; Sie wanno walat ituifet Eneä ci fotia kaͤyaͤ Kuuna Fymmennä Fefänä, Hopiankana halulla , Kullankana tarpehella.”

iina lieto Lemminkäinen So wanno malat ikuifet Eneaͤ ei fotia kaͤyaͤ Kuuna kymmennaͤ Fefänä, Hopiankana halulla, Kullankana tarpehella.

Sano aͤiti Lemminkaͤiſen: ”Mene nyt tuonne piilemaͤhaͤn Hhekſaͤn meren ylitſe, Meri puolen kymmenettaͤ, Niemelle nimettömälle, Saarelle fanattomalle. SieW ennen ifofi piili, Sekä piili, jotta fäily, Suurina fotakefinä, Wainowuonna mwaikiana. Siell’ oli meret metenä, Suokfi olmena jokofet, Wuoret Eaikki woita muoti, Kalliot fian lihoa; SieW on hymä ollakſeſi. — Armas aikaellakfefi.”

Siitä lietö Lemminkäinen Sekä läkji, jotta joutu,

) 33 (

Laͤkſi töitänfä pakohon, Pillojanfa piilemähän, “Lykkäfi menon weſille, Tyoͤnti laiman lainehille, 180. VWaaskifilta walkamoilta, Veräkfifiltä teloilta. Mosti päälle purjehia, Kuni männikön mäellä, Itſe istuwi perähän, Laaittihen laskemahan, Kokan koiwuſen nojasſa, Melan waskiſen warasſa. Tuuli tuuwitti menoista, Aalto laiwoa ajeli, Niemelle nimettoͤmaͤlle, Saarelle ſanattomalle, Nlitſe meren yhekſaͤn, Meripuolen Fommenettä. Siinaͤ lieto Lemminkaͤinen Itſe tuon ſanoikſi wirkki: ꝰOnko ſaarella ſioa, Maata ſaaren manterella, Weteaͤ wenettaͤ maalle, Purrta kuiwalle kumota, 200. Taaton ſaamille teloille, Wanhempani walkamoille?“ Saaren impyet ſanowi, Niemen neiet wastoawi: ”Ompa faarella ſioa, 205. Maata faaren manterella, Kalewala. Toinen Oja,

185

.

190

R

195

230,

) 34 (

Sos weat faan mwenetta, Tuhat purtta vuujaelet.”

Siitaͤ lieto Lemminkäinen Wetaͤwi wenoſen maalle, Purren kuiwalle kumoſi, Itſe tuon ſanoikſi wirkki: ”Onko ſaarella ſioa,

Onko maata ſaaren maalla, Piiltaͤ miehen pillomukſen, Paeta mahämäkifen &”

Saaren impyet ſanowi, Niemen neiet mastoawi: ”Ompa faarella fioa, Maata faaren manterella, Piiltä miehen pillomukfen, Paeta mähämäkifen.”

Giitä lieto Lemminkäinen Sanan mirkto, noin nimefi: ”Onko faarella fioa,

Maata faaren manterella, Yhtä felkäni fiva,

Maata Earpion aloa, Minun leikki lyöäkfeni, Tanner tansfaellakfeni, Gaaren impien ilosfa, Kasfapäien Eauneuesfa2”

Saaren impyet fanowi, Niemen neiet wastoawi: ”Eapfet laihat faaren maalla, Lihamat hewofen marfat,”

240,

245

260

) 35

Mitaͤ huoli Lemminkaͤinen; Kaͤwi kylitſe kylihin, Saaren impien ilohon, Kasſapaͤien kauneuhun.

Ei ollut ſitaͤ kyleaͤ,

Kusſ’ ei kymmenen taloa; Ei ollut ſitaͤ taloa,

Kusſ’ ei kymmenen tytaͤrtaͤ; Gi ollut fitä tytärtä,

Gi fitä emofen lasta,

Jonk’ on ei maloa maannut, Käfimartta maimutellut.

Tuhat tunfi morfianta, Goan leskiä lepäfi,

Saan naista miehellistä , Yhtenä Fefäisfä yönä, Sykyfyisfä mietinkinä. Yffi löyty Eymmenistä, Kakfi Eaiketi ſaoista, Tuhannesta löyty Folme, Jok’ oli piikuen pitänyt, MNeien armosfa afunut.

Sillä lieto Lemminkäinen Lepytteli niemen neiet, Shastutti faaren immet; Jäi vkfi lepyttämättä.

Ei kuullut kukotta nosta, Kanan lapfetta Fawata; Niin päimänä muutamena, Iltana monikahana,

270

275,

295,

) 36 (

Laati liiton nostakfenfa Kuunki, päimänki Feralla,

Noufi ennen liittoanfa , Ennen ehtoaikoanfa,

Kävi kylitſe kylihin, Senki impyen ilohon. Sillon lieto Lemminkäinen Gi nähnyt fitä taloa, Kusſ’ ei Folmea kotoa; Gi nähnyt fitä Fotoa, Kusf ei Folmea urosta; Gi nähnyt fitä urosta, Ku ei miekkoa hionut, Kirmestänfä kitkuttanut.

Sillon lieto Lemminkäinen Stfe tuon ſanoikſi wirkki: ”Woi päimyinen paimyt noufi, Armas aurinko Eohofi,

Mun polofen pojan päälle, Paͤaͤllel Paulant Fatalan.”

Sai neiet (yliamättä, Sylityt makoamatta,

Laͤkſi luokfi laimofenja,

Luokfi purtenfa volonen; So oli poltettu porokfi,

Kypenikfi Fyyätelty.

So tunfi tuhon tuleman, Hätäpäimän päälle ſaawan, Laatiwi menettä uutta, Uutta purtta puuhoamvi,

N

X dk €

Puita puuttu purtten ſeppaͤ, Lautoja wenon tekia; Saapi puuta pikkuruifen, Lautoa ani waͤhaͤſen,

300, Wanhan wärttinän muruista ;

Wanhan tainnan taittumista, Giitä meistäwi menettä,

Puista purtta puuhoawi,

Giitä laati laitapuuta;

305. Puuta kaari Favfutteli,

<

iita teljoja tekemi, Kansfa airoja afetti.

Sai menonen walmihikfi, Laatineekfi puinen purfi;

310, Lykkafi wenon weſille,

Laski purren lainehille,

Mäntyfiltä jarkälviltä,

Kuorikiskoilta teloilta. Siitaͤ laͤkſi Lemminkainen,

815. Alla päin, pahoilla mielin,

Kun ei faanut yötä olla, Eikaͤ päimeä eleä, Saaren impien ilosfa, Kasſapaͤien kauneusſa.

320. Itſe istuwi peraͤhaͤn,

Sanan wirkko, noin nimeſi: ”Kuplifi weno weſille, Lumpehikſi lainehille

Tuli tuuli, tuon puhalſi,

$25. Tuli aalto, tuon ajeli

R

Jy N

Selälle meren finifen, Ulapoille aukioille.

Siinä itki ſaaren immet, Niemen neiet moikerrehti,

. KUn ei purjepuu näkynnä, Nautahanka haimentanna. Gi he itke purjepuuta, Rautahankoa halaja,

Itkit purjepuun alaista, NRautahangan haltiva.

Stfe itki Lemminkäinen, Itſe maimanen waketti, Kun ei ſaaren maat naͤkynnaͤ, Sawiharjut haimentanna. Ei haͤn itke ſaaren maita, Sawiharjuja halaja,

Itki ſaaren impyhiaͤ, Nenän niemen neitofia.

Siitä lieto Lemminkäinen Laskewi finistä merta; Laski päiman, laski toifen, Päimälläpä Folmannella, Luotti purren luotofelle, Wenehen weſikarille.

Siinaͤ itki puinen purſi, Hankarauta haihatteli: ”Mi minusta laatimasta, Kurjasta kumoamasta ; Ei Ahti fotia foua

355, Kuunna ymmennä keſaͤnaͤ,

365

375,

385,

) 39 (

Hopiankana halulla, Kullankana tarpehella.

Pääty Ahti Euulemahan, Kauko luota Fatfomahan; Sanowi fanalla tuolla, Lauſu tuolla laufehella: “Elä huoli hongan pinta, Mene warvanen malita, Vielä faat fotia käyä, Tappeloita taWustella.”

Ahti fuorihen fotahan’, Mastoin maimanen maloa, Stfe tuon ſanoikſi wirfki: ”Mistä faanen miehen toifen, Sekaͤ miehen, jotta miekan, Ahille foan awukſi?“

Ompa Tiera tieosſanſa,

Kuuro kuulemoiſisſanſa;

Siitaͤ ſaapi miehen toiſen, Sekaͤ miehen, jotta miekan. Käwi kylitſe Pylähän, Teitſe Tieran Fartanohon, Miehen toifen tarvehella

Ahille ſoan amwukfi,

Iſaͤ pääty ikkunasfa Kirmeswartta muolemasfa, Emo aitan kynnykfellä Kirnua Folistamasfa, Weliekſet weräjan ſuulla Korjia kohentamasſa,

390,

395,

400,

m <&O K

ESifarekfet ſillan päästä Waattehia fotkemasfa. Wirkko ila ikkunalta,

Emo aitan portahalta,

Weljekſet weräjän fuulta, Siſarekſet fillan päästä: »Ei Tiera fotahan jouas Wast’ on nainut nuoren naifen, Ottanut oman emännän, Wiel’ on nännit näppimättä, Rinnat rivahuttamatta, Kupehet Eutkuttamatta.” Tiera paäty kiukahalla, Salan kenki kiukahalla, Toiſen kenki latttaWai, Weraͤjillaͤ wyoͤttelekſen, Ulkona ſolittelekſen. Otti Tiera keihaͤaͤnſaͤ, Gi ole keiho fuuren ſuuri, Eikaͤ Feiho pienen pieni, Keiho Feskikertahinen ; Suſi feifo fuomerolla,

Warſa juokfi martta myöten,

Kafi nauku naulan tiesfä. Vyönti Tiera Peihäänfä Uhin keihojen keſelle.

Niin laͤkſi Ahin wenonen Kaͤſiwarſin waalimatta, Lalli luoen luotofesta i Tuolle Pohjolan merelle.

430,

440,

445,

) 44 (

Silloin Pohjolan emäntä Pahan vpakkajen lähetti Tuolle Pohjolan merelle. Itſe neuo poitoanfa,

Kun Lukin fukimojanfa, Stfe ilmoin luomianfa: ”Pakko pienin poikiani, Kaunis Easmateltujani! Läheä tuonne, Funne Fasten, Runne Fäsken ja kehotan, Meren rutjan vartahalle, Äärettömän äprähälle. Kylmä foita, Enlmä maita, Kylmä felwia weſiaͤ, Kurimukfen Eulkun fuuta, Kinahmia ilkiöitä;

Kylmä weitikan menonen, Purfi lieto Lemminkaifen, Selwälle meren felälle, Ulapalle aukialle,

Jott’ ei pääfe päiminänfä, Selwiaͤ finä ikänä,

Son? en joumu päästämään, Käy itfe Fehittämähän.”

Pakko pienin poikianfa, Kaunis Fasmateltujanfa, Sekä Täkfi, jotta joutu, Luonne Pohjolan merelle; Niin Ahin merellä kylmi, Kylmi meitikän weſillaͤ.

475,

» (2 (

Jopa yöna enfimmäisna Puuttu kyllin kyllitellaͤ, Puuttu Eyllä päätä kyynaͤs,

Kättä miljalta mihaista.

Niinpä kylmi täyen kylmän, Maki pakkafen paleli, Yhtenä Fefäisfä vönä, Sykyſyisſaͤ mietinkin;

Kylmi jäätä kyynäräifen,

Sato lunta fauan warren. Aiko kylmeaͤ jumalan, Itſe weitikaͤn werewaͤn. Sillon lieto Lemminkaͤinen, Itſe kaunis Kaukomieli, Keritfi kiweltaͤ willat, Takut talwen maannehelta, Suoritteli ſukkaſikſi, Kaͤaͤritteli kintahikſi, Kaͤſin pakkaſen piteli, Kowan ilman kopristeli, Tunki pakkaſen tulehen, Rautaſehen rauniohon, Sanowi ſanalla tuolla, Lauſu tuolla lauſehella: ”Pakkanen pajuilla ſynty, Riſuilla wähärivanen, Iki turmasta ifosta, Emosta epattomasta. Käärme pakkafen imetti, Mato maiolla piteli,

490,

495,

500,

) 23 (€

Nännistä nifittömistä , Utarista uuttomista. Pantihin nimi pahalle, Pantihinpa pakkaſekſi. Kefät aivilla ajeli, Talwet heilu hettehisjä, Kylmi foita, kylmi maita, Paleli wefipajuja, Pani haawan pakktuloita, Koimun juuria kolotti. Panihen pahat pahakfi, Deittihen hämyttömäkfi; Kylmi kattilan tulella, Hiilet uunin lietofella, Käen naifen taikinahan, Batfahan hemofen marfan. Laͤkſi maita kylmaͤmaͤhaͤn, Aaltoja aſettamahan; Lahet kylmi, lammit kylmi, Jaͤip’ on meri kylmaͤmaͤttaͤ, Jaͤi paͤßpeipponen felällä, Waͤstaͤraͤkki lainehilla, Senki kynnet kylmaͤmaͤttaͤ, Paͤaͤ pieni palelematta. Joko nyt ſuurekſi ſukeſit, Joko kaswoit kauhiakſi? Tahot kylmeaͤ minua, Kohotella korwiani, Alta jalkoja anella,

505. Päältä kynſiaͤ kyſellaͤ.

h i £c

Pakkanen Puhurin poika, Kowan ilman höyhelöinen! = ENS nyt minua kylmä, Elloͤs päätäni palele, 610, Elloͤs maima marpahia, Glä Formia koſeta; KyW on fulla kylmämistä, Paljoki palelemista. Mene tuonne, Eunne Fasken,

615, Pohjan pitkähän perähän, Siel? on foita Pylmämättä, Pajuja palelematta,

Kimiä kiwistaͤmaͤttaͤ, Tannerta tafottamatta.

5920. Jos ei tuosta yllä liene, - Vuonne ma finun manoan Hiien hiilien fekahan, Lemmon liefikiukahille 5 Siellä maimut walkiahan;

5921. Tunkeut tulen fekahan, Jost’ et kuulu Fuuna pänä; Selwiaͤ finä ikänä.

Tulen tungen [ukkahani; Kekälehet Penkähäni, 530, Pakkafen palelematta, Kowan ilman koskematta.“ Sillä lieto Lemminkäinen Pahan pakkafen lumowi, Heitti laiwanſa lahelle, 835, Uuen purren puutok[ehen,

545,

550,

565,

JTN

Itſe metfähän menewi, Ylös Forpehen Foholfi, Matkoille majattomille, Teille tietämättömille.

Siinä lieto Lemminkäinen Itſe noin fanvikfi wirkki: Woi minä polonen poika, Jo minaͤ johonki jouwuin, Kuukſi paͤiwaͤkſi kululle, Jaͤkſeni ilman alle

Itkewi emo koisſa, Walittawi wanhempani: Tuoll’ on poikani poloſen, Tuolla laiton lapfueni, Tuonen toukoja panewi, Kalman maita kyntelewi. Saapi nyt minun poloſen, Mun poloſen pojaltani, Saapi pyyt pyhän piteaͤ, Lintuſet hywin lihota. Saapi kaͤrppaͤſet kaͤwellaͤ, Orawaiſet jouten juosta.

Niin on niin minun emoni, Niin on Faunis Fantajani, Kasmatit Fanoja paljon, Koko joukon jouhtenia ; Tuli tuuli niin hajotti, Tuli Lempo niin lewitti, Siſarilta fillan taitto, Weikoilta menon häwitti,

590,

D» (

Oli meitä Fun oliki, Oli ennen aikoinanfa, Siſaria fuuri filta, MWeikkoja meno punanen, Vaan ei nyt nykyfin aioin, Gi Felle fanan fanoa ; Joka mies fotaurosna, Kaikki miehet miekka myöllä. Aina muistan muinofetki, Arwoan ajat paremmat; Kulin Eukkana Eulisfa, Herfuin heinän Farmafena, Moni Fatfo muotohoni, Warteheni walfotteli. Nyt mä mustuin mustikoilla, Painuin marjoilla pahoilla. Sian tieän, kusſa fynnyin, Paikan Faiken, kusſa kaswoin, En tieä fitä fiva, Kusſa Euollo Eohtanemwi, Olen Fun jänikjen poika Suola foikerrehtamasfa, Palola papahtamasta, Meren rannat juokfemasfa , Someret firottamasfa, Pohjat Eengistä kuluwi, Pois perotat pehmiäwi, Kengän mwarret manhanemi.”

) 47 (

Yheksästoista Kuuno. Synty poika Kalemwalasfa, Kullermwo nimeltä,

joka heti pienenä myöään Ilmariſelle orjakfi. Pan: naan jos mille työlle, raataa Faikki erikummaſesti ja talon häwikfi. Lasta foutama tapatti lapfen ja poltti kaͤtkyenki; Faskea leikkoamwa, loihti maan, ettei ikänä uuelleen metfistyä eikä halmeen jymää faaha; aitaa panema rakenti aian, ettei ykfikänä pääslyt ylitfes foutamasfa fouti meneen hajalle; nuottaa tarpomaska, tarpo nuotan ja kalat yhetfi liimaffi. Pannaan miimmen Fariaa paimentamaan. Panee emästä paimenelle emäntä, laskee ulos Farz janfa ja lukee tamwallifet luwut Farian eistymifekfi, maion Farttumifekfi, ohtoa wasten j. n. e. Ulom: makſi tullut paimen emästä katſowa nakee kehnokſi kiwen leimäsfä oleman. Urmelee fen vilkalla e männän tehneen ja ajattelee, millä Fostaifi. Niin lewittää metfään lehmät ja ajaa illalla Eontioita totia, Soittaa torwea, lähenee Fotia. Käypi ar: mostanfa lypfämään emäntä ja enfin loitompata FatfeWen ihastuu hymästiki Farjanfa Fauneutta. Gaapi lifemmä, niin Fäymät Eäfikfi karhut ja repi: mät haawoille, Rukoilee ukkoa emäntä Kaleman poikaa foasfa menettämään, maan Koleman poikaki Puolestanfa rukoilee ukkoa, emäntä tauilla tappa: maan. iin eriämi Jlmarifesta Kullerwo ja an: nakſen fotaan.

20,

830,

J. $$ ———

Kttermo Kaleman moika, Kun efinnä emästä fynty, Heti kohta Folmivdisfä Katkafi kapalowyoͤnſaͤ, Paͤaͤſi päälle peittehenfä. Nähtihin hymä tuleman, Kekfittihin kelpoawan; Wietihin Wenaͤchelle, Karjalahan kaupittihin, Ilmariſelle ſepolle.

Minpä ſeppo tuosta anto? iän feppo tuosta anto; Kakſi Fattilarania,

Kolme pa’an kuolioa, Miifi wiikate Eulua, Kuut Luokan tuopioa.

Se Faunis Kaleman poika Heti tuonne tultuanfa,

So päimänä enfimmäisna, Kyſy työtä iltafella; Sfännältä iltafekfi,

Emaͤnnaͤltaͤ aamufetkfi :

”KuW on työlle uufi. orja, Raaolle rahan alanen?” :

Pantu on lapſen Eatfantohon, Sormipienen fouantahan. Katfo lasta, Faimo filmät, Syötti lasta, fdi itfekki, Lapfen tauilla tapatti, Kaͤtkyen tulella voltti.

35,

. 40,

or n

) 49 (

So päimänä toifentena Kyſy työtä iltaſella, Iſaͤnnaͤltaͤ iltaſekſi, Emaͤnnaͤltaͤ aamuſekſi: ”KuUW on työlle uuſi orja; Raaolle rahan alanen?”

Pantu on Fasken Faahantahan, Solfikoimun forrantahan. Sorti puuta Fakfi Polme, Kamwahutti Fannon päähän, Niin huhuta huiahutti, Wihellytti, wierehytti: ”Eini kaski Faatuohon, Koiwu folfi fortuohon, Kuni ääni Fuuluohon, Kuni mierrehe wihellys. Elkoͤhoͤn weſa wenyöd, , Kanto kaswao ikaͤnaͤ,

Kaskesſa Kalewan vojan, 50,

olen Fullan forrannasfa, Hywaͤn ottavon orahan, Elkoͤhoͤn tereä tehtä,”

Jo päimänäa Folmantena Kyfy työtä iltafella,

.« Sfännältä iltaſekſi,

Cmännältä aamufekfi:

»Kulle työlle uuſi orja, Raaolle vahan alanen?” Pantu on aian panentahan, Jopa aitoa panewi,

Kalemwala, Toinen Oſa.

70,

75,

90

) 50 (

Kohastanfa Fokkahongat Aiakſiks’ afettelewi, Kokonanfa Eorpikuufet Seipaͤhikſi pistelewi, Mitfasteli maan maoilla, Wyötti kyillä Fäärmehillä, Sifiliskoilla fiteli, Stfe tuon ſanoikſi mirkki: ”Ku ei lintuna Eohonne, Kahen fiimen fiuotelle, Elkoͤhoͤn ylitfe ſaako Aiasta Kalewan pojan.“ Jo paͤiwaͤnaͤ neljaͤntenaͤ Kyſy tyoͤtaͤ iltaſella, Jſaͤnnaͤltaͤ iltaſekſi, Emaͤnnaͤltaͤ aamufekfi : ”Zyöd orjan nimettäöhön, Mimi työlle pantaohon,” Pantu on nuotan fouantahan, Se Faunis Kalewan poika So on nuotan fouannasfa, Stfe tuon fanoiffi wirkki: “Souanko mäen mukahan, Vai fouan afun mukahan?” Perimies Peloſen poika Se on warfin mastaeli, Sanan mirkko, noin nimefi: ”SZos fouat mäen mukahan, Weaͤt miehuen nojaska, Waͤh’ on orjalla mäkeä”

95

105,

) 51 (

Se Faunis Kaleman poika So fouti mäen mukahan, Weti miehuen nojasfa; Wenon haapafen hajotti, Katajaifet Faaret katko, Kalajahan Faiken kaato,

Jo päimänä miientenä Kyly työtä iltafella, SYfännältä iltafekfi, Gmännältä aamufekfi :

”Vyö orjan nimettäöhön, Nimi työlle pantaohon.”

Pantu on nuotan tarmontahan; So on nuotan tarmonnasfa, Eanan wirkko, noin nimefi: Tarwonko mäen mukavan, Panen miehuen nojusfa, Wai tarmon afun mukahan?”

Vetäjä Wenarin poika Se on warfin mastaeli, Sanan wirkko, noin nimefi: ”Jos tarwot mäen mukahan, YPanet miehuen nojasja, Waͤh’ on orjalla mäkeä.”

Ge Faunis Kaleman poika Koppaſi mäeltä männyn, Kiwen Firstoffi rakenti, Paaen paino tarpomeffi, Hongan warrekſi hotafi. Larpowi waen mukahan,

130,

140,

) 52 (

Pani miehuen nojasfa, Tarpo nuotan tappuroikfi, Keen mellikfi feotti, Kalat liimakfi litfotti. Niin päimänä kuuentena Kyly työtä iltafella, Iſaͤnnaͤltaͤ iltafeffi, ECmännältä aamufekfi: ”Lyö orjan nimettädhön, Nimi työlle pantaohon.” Pantu on Farjan paimenehen, Saatu lehmien ajokon. Mit? on orjalle ofakfi, Ewaͤhaͤkſi paimenelle? Seppo Ilmarin emäntä Leiwaͤn leipowi lemiän, Alle kauraſen aſetti, Paͤaͤlle wehnaͤſen wenytti, Kiwen kuorien keſelle. Pari orjalle oſakſi, Ewaͤhaͤkſi paimenelle, Itſe tuon ſanoikſi wirkki: “Elloͤs tätä ennen ſyoͤkoͤ, Karjan mentyä metfälle.” Siitä Jlmarin emäntä Laski Farjan laitumelle, Sanowi fanalla tuolla, Lauſu tuolla lauſehella: Tyoͤnnaͤn lehmaͤni leholle, Hajaſarwet haawikolle;

155

160

.

170,

475,

180,

N 598 (

Suwetar waliwo waimo, Etelaͤtaͤr luonnon eukko! Kaͤy ſaͤ karja katſomasſa, Wiitſimaͤsſ’ emännän wilja. Kun katſoit katokſen alla, Niin katſo katottomasſa, Kuni hoijit huonehesſa, Nini hoia hongikosſa, Jotta karja kaunistuiſi, Eistyiſi emaͤnnaͤn wilja, Ennen kaͤymistaͤ emaͤnnaͤn, Katſomista karjan piian, Emaͤnnaͤn epaͤpaͤtoͤſen, Ylen kainun karjan piian. Suwetar waliwo waimo, Etelaͤtaͤr luonnon eukko! Syoͤttele metiſin ſyoͤmin, Juottele metiſin juomin; Syoͤtaͤ kullaista kuloa, Hopiaista heinaͤn päätä, Nurmelta meſinukalta, Metiſeltaͤ mättähältä. Ota torwi tuolta maalta, Tuolta tuomikkopurolta, Puhu tuohon torweheſi, Kumahuta kuuluhuſi. Puhu kummut kukkahakſi, Ahowieret armahakſi, Suowieret ſulakſi meekſi, Hetewieret wiertehekſi.

190

) 54 (

Tuoppa tänne tuorehefi, Kulettele Eultiafi, Koskilta Fohifemilta, Kanarwan Fukattarilta, Heinän helpehettäriltä, Taimahan nawattarilta.

Kaimo Fultanen kumoa Kahen puolin Farjan maita, Josta Farja mettä joifi, Simoa firetteleifi,

Utarihin uhkumihin, Nifihin pakottawihin.

Paa nifät pakottamakhan , Utarehet uhkumahan, Puhumahan maitoputket, Maitohurstit huokomahan.

Paljo on niitä ja pahoja, Kut maion Manalle wiewät, Lehmän tuoman Tuonelahan; Waͤh’ on niitä ja hywiaͤ, Kut maion Manalta faamwat, Lehmän tuoman Tuonelasta.

Gn minä kyſy Fylästä, Taho toifesta talosta,

Saan minä Manalta maion, Lehmän tuoman Tuonelasta. Suwetar waliwo waimo, Etelaͤtaͤr luonnon eukko! Heruttele Hermikkiaͤ, Tuorustele Tuorikkia,

220,

) 55 (

Heraſesta hettehestä, Metifeltä mättähältä; Tuoa maitofet maruet, Tuoa uhkuwat utaret, Turpehista tuorehista, Marehista maemmista, Taͤnaͤ ſuurena ſuwena, Luojan hellennaͤ keſaͤnaͤ. Mielikki metſaͤn emaͤntaͤ, Tellerwo Tapion neiti! Utu paita helma hieno, Hiwus kultanen koria; Sie olet karjan kaitſelia, Wiitſiaͤ emännän wiljan, Miclofasfa metfolasfa, Tarkasſa Lavpiolasfa. Kaitfe Eaunofin kaͤtoͤſin, Somin (ormin fuoritellos, Tuowos illalla Fotihin, Niſillaͤ pakottawilla, Tuntuwilla tummelilla, Utarilla uhkumilla, Emaͤnnaͤlle etfimälle , Muorille murehtimalle. Kuippana metfän kuningas, Metfän hippa halliparta! Ota piiska pihlajainen, Katajainen Farjan ruoska, Takoa Lapiowaaran, Linnawaaran liepehiltä ,

245,

25 0,

555,

J) % .f

Aja Farja Fartanolle, Saunan lämmitä panolle; Kotihin Eotonen Farja, Metfän Farja metfolahan. Ohtonen metfän omena, Metfän kaͤyjaͤ Eaällerdinen! Tehkaͤme fulat fowinnot, Kefärauhat ratkoome, Sakfemme, ilmakſemme, Polwekſemme, päimikfemme, Emmä Fiellä Fiertämästä, Karjoani Fatfomasta, Enkaͤ Fäymästä epeä. Kiellän Kielin Eoskemasta, Hammasten hajottamastap Lihan Peski liikkumasta. Melifeni, weitofeni, Meſikaͤmmen Faunofeni! Glä forra fontareitta,

260,” Kaaha maion Fantajoa.

265,

270,

Kun fa Fuulet Farjan kellon, Helkkämän heliän kellon, Ruosterauan roikkaumman; Toki korpehen kokeos, Saaos ſammalhuoneheſen. Kaͤyoͤs kaiten karjan maita, Piilten piimaͤkankahia, Kierten kellojen remua. Karjan kaͤyesſaͤ maͤkeaͤ,

Astu ſie mäen alatſe;

280,

205,

300,

S. 8 ( Karjan Fäyesfä alatfe, Mene fie mäkeä myöten; Kule fiikana fiwutfe, Wetelete meen Falana, Jott’ ei Farja koipahtuifi, Wikoiſi emännän wilja, Pieni wilja pilastuifi.

Anna fuot fopufin olla; Salot kaikki Faunihina; Anna Fayä kaͤyraͤſarwen, Eontareien forkutella, Kaͤyaͤ foita, Fäyä maita, Käyä korwen kankahia, Ettet koske konnanana, Liikuta lipeänänä.!

Jos ſulle halu tuliſi,

Hampahat halutteliſi; Hakkoa lahoa puuta, Murra muurahaiskekoa. Metſolan metinen amme Hapata hihittelewi Kultaſella kunnahalla, Hopeaiſella maͤellaͤ, Alla kuuſen kukkalatwan, Alla pehkowan petäjän. Siin’ on ſyoͤaͤ ſyoͤlaͤhaͤnki, Juoa miehen juolahanki, Eikaͤ ſyoͤen fyömät puutu, Juoen juomifet waͤhene.

Niin teemmaͤ iki ſowinnot,

) 58 (

Iki rauhat ratkdamme; Yhet maat, eri ewähät,

Sowun kullaki fioa.

305,

325,

330,

Vaan jos tahtonet tapella, Eoifitfe foan eleä, Niin tapellos talmikauet, Lumiajat luskaellos. Kefän tullen, fuon fulaten, Lätäkdien lämmitesfä, Elloͤs tullo näille maille, MRäille Farjan Fäytäwille. Omp on maata muuallaki, Tarhoa taempanaki, Suosta miehen joutilahan. Kun ma ohtona olifin, Meſikaͤmmennaͤ kaͤwiſin, Emmaͤ noisfa noin oliſi Aina akkojen jaloisſa; Käpy on kangas kaͤyaͤkſeſi, Sormin ſorkutellakſeſi. Ota juoni juostakſeſi, Polku poimetellakſeſi Tuonne Manalan metſaͤlle, Tahi. Kalman kankahalle, Siell’ on Kirjos, ſiellaͤ Karjos, Rautaſisſa rahkehisſa, Kymmenisſaͤ kytkyisſaͤ. Siellaͤ laihatki lihowat, Lihawakſi luutki ſaawat. Kiwikſi minun omani,

.

j 5 Kannon päikfi Faunihini , Kuulfiaifen kulkiesſa, Matkatesfa Maufiaifen!

Josp’ on tulet näille maille,

. Sattunet faloile näille,

Tääl? ompi ofamat maimot,

Emännät alinomafet,

Sotka tiefi turmelewi,

Matkafi pahoin panemi,

. Gttet koske Eonnanana,

Rupia rumanakana,

Ylitfe tahon jumalatt,

Päitfe aumwon autuahan. Lepy nyt lehto, Fostu Forpi,

Lempiä falo fininen,

Anna rauha raamahille,

ESontatreifille fowinto,

Tänä fuurena fuwena,

Herran hHellennä kefänä.

Kuippana metfän kuningas,

Hongatar falon emäntä!

Korjaele Foiriafi,

Raimaele rakkiaſi;

Kätke koiraſi Folohon,

Nakkifi rapaja kiinni,

= Kultafihin Eytkyihin,

Hihnohin hopeifihin.

Kätke kynnet Farwohinfa,

Hampahat ikenihinfä,

360, Syökfe Pultanen Forento

2 00 < Läpi luisten leukaluien, Ettei liiku luifet leuat, Eikaͤ hampahat haiva. Pane panta pihlajainen B65, Ympäri nenän nykerän; Kun ei pihlaja pitäne, Niin [a maskesta walaos; Sos ei maski wahwa liene, Gitte rauasta rakenna; 970, Baan jos rauan ratkasfehe, Wielaͤ mennehe mwioille, Suuhunſa tulinen tulppa, Lemmon lukko leuoillenſa, Ettei leukaluut lewiaͤ, 875. Eikaͤ hampahat hajoa.” Sillaͤ Ilmarin emaͤntaͤ Laski karjan laitumelle, Hajaſarwet haawikolle, Pani paimenen peraͤhaͤn. 380, Kullerwo Kalewan poika Ajo lehmaͤt ſuota myoͤten, Itſe kangasta kaputti, Istu maͤelle maͤttaͤhaͤlle, Paͤaͤty paͤiwaͤn rinteheſen. 985, Siinä laulo, noin ſaneli: ”Kule päimä kuuſikolle, Wiere mehnämwiiakolle, Karkoa katajikolle, Määstä paimenta Fotia.” [890. So emäntä Foista huuhu,

Yy: P %

Sanan wirkki, noin nimeli:

410,

420,

PUE on ſydaͤ uuen orjan,

Rawita rahan alafen.”

Se Paunis Kalemwan poika Otti leipänfä powesta, Yeitfen myöltänfä wetaͤwi Leipä leikkaellakſenſa.

Meti meitfenfä Eimehen, Karahutti kalliohon;

Murti (uuta. murti päätä, Murti mustoa hamwenta,

Itſe tuon fanviffi wirkki: ”Milä makfan nailen naurun, Naifen naurun, pitan pilkan,

. Gmmännän pahan piännän?

Millä jaklan, filä makfan: Lehmät metfähän lewitaͤn, Ajan ſuolle fontareiet, Maion antajat aholle, Tyoͤnnaͤn kontiot kotihin, Suet kytken kartanolle.“ Kulki paͤiwaͤ kuuſikolle, Wieri wehnaͤwiiakolle, Karkaſi katajikolle; Lehmaͤt metſaͤhaͤn lewitti, Ajo ſuolle ſontareiet, Maion antajat aholle, Tyoͤnti kontiot kotihin, Kirjokarjan kartanolle. Niin haͤn neuo karhujanſa,

480,

) 62 C

Suſianſa (uin puheli:

”Repäfe emännän reiki, Pure puoli pohkiota.”

Teki luikun lehmän luista, Härän farmesta helinän, Goiton forFasta mafikan, Tuolla foitteli [omasti, Kalahutti Faunihisti, Kolmasti Eotimäellä, Kuuesti Fujan perällä.

e

Sano Jlmarin emäntä:

oOle kiitetty Jumala!

Tormi foipi, Farja faavi, Mist? on orja farmen faanut, Rautio tafafen tormen?

Puhki korwani puhuwi,

Läpi pääni läylentämi.”

Se Faunis Kaleman poika Stfe tuon fanoikfi mirkki: ”EGuolt? on orja farmen faanut, Torwen tuonut tuomikolta; Mää emäntä lypfämähän, Raawahat rawitfemahan.”

Siitä Ilmarin emäntä Käski muorin lypfämähän: ”Käyppä muori lypfämähän, Raawahat rawitfemahan.”

Muori tuon fanvoikfi wirkki: ”Uinapa hymä emäntä Itſe ennen lehmät lypſi,

J 69 € Stfe raawahat rakenti.”. Siitä Ilmarin emäntä ’ Käwi lehmät Iyyfämähän, Raawahat ramitfemahan: 455. ”B3oipa lehmäni fulofet, Kaikk’ on ilmekfen iholla, Karmala metfän Fapehen, Metfän uuhen untumalla , Utarilla uhkumilla, 460, Nifilä pakottawilla,” Lyhmistihen lypfämähän, Kallistihen Fatfomahan; Varttu Farhu Pantapäähän, i Eufi fuin rewittelewi, 465. Repäfi emännen reien, Katko Faikki Fantafuonet. Kuhfermo Kalewan poika Sillä Eosti piian pilkan, Piian pilkan, naifen naurun, 470, Pahan maimon palkan makfo; Pisti pillit fakkihinfä, Laͤkſi foiteMen fotahan, Kullotellen wainotielle. Siitä Ilmarin emäntä 475, Ukkoa rukoelewi: ”Oi Ukko yli jumala! Zapa fie Kalewan poika Nakehilla rautafilla , Niekloilla teräsnenillä, 480. Suurilla fotakevilla,

= 500,

510,

N. 64 ( Wainoteillaͤ mwaikehilla.” Tuo Faunis Kaleman poika Stfe pääty Fuulemahan, Ukkoa rukoelewi: ”Oi Ukko yli jumala! Tapa FJlmarin emäntä Rakehilla rautafilla, Niekloilla teräsnenillä; Kapehilla Fartanoilla, Oman pirttinfä pihaa.” Laͤkſi [voiteen fotahan; Soitti foilla mennesfänfä, Patakoitteli palolla, Kullerwoitti PanFahalla. Guo järähti, maa tärähti, Kangas mastahan Falahti. Sana faatihin jalestä: ”Maammofi Fotona Euoli; Kaͤyppaͤs tuota Fatfomahan, Kuten Euollut hauatahan.” Se Faunis Kalewan poika Hänpä warfin mastaeli: ”Sosp’ on Puoli maammofeni, Ompi han Fotona tamma, Millä maahan mietädhö, Hautahan hakattaoho,” Soitti ſuolla Fänesfänfä, Kalahutti kankahalla; Saatihin fana jälestä: ”Kuoli taattofi kotona;

) 65 ( Käyppä tuota Fatfomahan; Miten maahan mietänehe,” Se kaunis Kalewan poika Hänpä warfin wastacli : 515. ”Sosp on kuoli taattofeni, Ompi han Fotona ruuna, Millä maahan wietaͤohoͤ, Hautahan hakattaoho,” Eoitti ſuolla mennesfaͤnſaäͤ, 520. Kankahalla kaͤyesſaͤnſaͤ; Saatihin fana jälestä; ”Kuoli naifefi Fotona ; Käyppä tuota Fatfomahan, Miten maahan pantanehe,” 525, Se kaunis Kalewan poika Hänpä tuon fanoikfi mirkki; ”Sos Euoli Fotona nainen, On orit Fotona ollut, Millä maahan mietädhö, 530. Kalmahän Fatettaohd.” Meni foitellen fotahan, Kullotellen mainoloihin, Patakditellen palolla, Kullerwoiten Fankahalla,

—— —

Kalewala⸗ Toinen Oſa⸗

Kaksikymmenes Kuno.

Slmarinen aikanſa FEuollutta naista furrut wiimmen alottaa toista Fullasta ja hopeasta ta: Foa, Työ ei tahtonut warſin menestyä, ſillaͤ nei— en fiasta tuli efinnä miekka ja toifen Ferran orit tulesta. Basta Folmannella yrittämällä fai neien, fenfi fuuta, filmiä ja muita tarpeita majalla. Ne jälestä päin tehtyä, pani yokfi wierehenfä, maan tunfi pian Felpaamattomakfi. Niin työni ſen Waͤi— nämöifelle, joka yön wieresfä lewättyä milustunee- na aamulla warottaa Fenenfanä Fullaista eli ho: piaista naista huolittelemasta. Gaan Jlmarinen itfe läkfi nuorempata Pohjolan tytärtä, jota kui— tenfana ei faanut. Mielipahoisfa Fotiin faanceelta kyſyy Waͤinaͤmoͤinen Pohjolan elämästä. Hywin ja huoletonna elämän fanoo ſammon waralla Poh— jolan Slmarinen,

N

Siitä feppo Ilmarinen Naista itki illat kaiket, Itki yöHyet enemmän, Duomenifet huoskaeli,

5, Kun oli kaunis Faatununna, Kansfa Kalmahan katettu. Eipaͤ Pääntynyt kaͤesſaͤ

J 00 (€

Waskinen waſaran marfi, Paͤiwaͤn päästä ollenkana, Eikaͤ päimän, eikaͤ toiſen. Sano ſeppo Ilmarinen: »En tieaͤ polonen poika, Miten olla, kuin eleä; Walwon yön eli makoan, UAiä on yötä, tunti tuhma, Waiwoja matala mahti.” Poimi Fultia merestä, Hopehia lainehiltä, Keräfi Eekofen puita, Kolmekymmentä rekeä. Puut on poltti hiililöikfi, Hiilet ahjohon aieli. Tunki kulttia tulehen, Povehia hiilokfehen, Sykyſyiſen uuhen werran, Werran talwifen jänikfen, Otti orjat lietfomahan, Palfkalaifet painamahan. Orjat lietfo löyhytteli, Painaeli palkkalaifet, Kintahattomin kaͤtoͤſin, Hatuttoman hartioifen, Talwiſella taimahalla. Itſe feppo Slmarinen Naista Eullaista kyhäfi, Hopiaista huolitteli. Gi orjat hymästi lietfo,

45,

50

*«

D 8 M

Eikaͤ vaina palkkalaifet. Itſe loͤihen lietfomahan, Lietſo kerran loͤyhaͤytti, Lietſo toifen loͤyhaͤytti; Niln kerralla kolmannella Katſo ahjonſa alusta, Lietſimenſaͤ lievehtä.

Miekka tungekſen tulesta, Teraͤ kulta kuumokſesta; On miekka hywaͤn naͤkoͤnen,

Waan miekka pahan tapanen,

Joka paͤiwaͤ miehen tappo, Parahana kakſi miestaͤ.

Sen orjat hywin hymästy, Muu miero pahoin pahastu. Stfe feppo Jlmärinen

Tunki miekkanfa tulehen,

. Zerän kulta Fuumokfehen,

Liitti Eultia lifäkfi; Kultia kypärin täyen, Hopehia huoman täyen, Otti orjat lietfomahan, Paltkalaifet painamahan. Orjat lietfo löyhytteli, Painaeli palkkalaifet, Kintahattomin kätöfin, Hatuttoman hartioifen, Talwifella taiwahalla. Itſe ſeppo Ilmarinen Tako kullaista kuwog,

75,

80,

90

09 K

Hopiaista morfianta.'

Ei orjat hywästi lietfo, Eikaͤ paina palkkalaifet. Itſe löihen lietfomahan, Lietfo Ferran löydäytti, Lietfo toifen löyhäytti; Niin kerralla kolmannella Katſo alle ahjokſenſa, Lietſimenſaͤ liepehelle.

Ori tungekſen tulesta, Daria kulta kuumokſesta; On oro hywaͤn naͤkoͤnen, Waan ſyaͤn pahan tapanen, Joka päimä tamman tappo, Parahana Fakfi tappo.

Sen orjat hymin hymästy,

Muu miero pahoin pahastu.

Se on feppo Jlmarinen So oron tulehen tunki, Harjan kulta Fuumokfehen, Liitti Eultia lifakfi; Kultia Envarin taven, Hopehia huowan täyen.

Otti orjat lietſomahan, Palkkalaiſet painamahan. Orjat lietſo löyhytteli , Wainaeli palkkalaifet, Kintahattomin kätöfin, Hatuttoman hartioifen, Talwifella taimahalla.

) m «

Itſe feppo Slmarinen Sako Fullaista kumoa, Hopiaista morfianta.

Orjat lietfo löyhytteli, Päimwät lietfo, yöt lepaͤſi; Ei faa Fullaista kumoa, Hopiaista morfianta.

Siitä feppo Ilmarinen

Stfe loͤihen lietfomahan, Lietfo päimät päättämättä, Lietfo nöt lepäämättä. Paͤiwaͤn lietfo, lietfo toifen; Niin päimänä Folmantena Katfo ahjonfa alusta, Lietfimenfä kiepehiä,

Neiti tungekfen tulesta, Kasa kulta kuumotkfesta. Sen ſeppo hymin hymästy, Muu miero pahoin pahastu.

Katfelewi, Fääntelewi;

Gi ollut luuta, eikä muuta, Eikaͤ naifen tarpehia. Tako fuut, takowi ſilmaͤt, Muutki tarpehet mokomat, Gi faanut ſanalliſekſi.

On neiti hymän näkönen,

Ei tieä tapoja neien;

Se on feppo Ilmarinen Pani voͤkſi wierehenfa, Kylmaͤn kulta kuumottawi,

MK

Wilun huohtami- hopia. Sano feppo Slmarinen: ”Kellön kulta Pelpoawi?

Neiti wanhan MWäinämöifen

135,

Ikuſekſi puolifokfi.?

. Sillon manha Läinämöinen, Heti Hisfä enfimmäisnä,

So tuosſa lepäelewi

Paͤtoͤwillaͤ viaaloilla,

Perinndilä pehmeillä,

Nuoren neitofen Feralla, Ku oli kullasta Euwailtu, Hopiasta fiunaeltu.

Eiinä manha Waͤinaͤmoͤinen Waroakſen waippahanſa, Turwoakſen turkkihinſa.

Pani paͤaͤlle peittehiaͤ,

Kahet kolmet karhun taljat, Wiiet kuuet willawaipat. n Se oli kylki yllä lämmin,

Ku oli wasten waippoanfa,

Wasten maatetriepujanfa; Ku oli nuorta neittä masten, Ee oli kylki Enlmämäsfä, Dli hyykſi hyytymäslä, Meren jänkfi jäätymäsfä, Kiwekſi kowoamasſa.

Sillon wanha Waͤinaͤmodinen, Yön yhen lewaͤttyaͤnſaͤ Neien kultafen Feralla,

160,

p 9.

Hopiaifen morfiamen , Sanowi fanalla tuolla, Laufu tuolla laufehella: »Elloͤs fie nykynen nuori, Elkoͤoͤte lapfen layfi!

Sinä ilmoista ikaͤnaͤ, Kuuna kullan walkiana, Naista kullasta kuwailko, Hopiasta huolitelko; Kylmän kulta kuumottawi, Wilun huohtawi hopia.

Se oli kylki kyllaͤ laͤmmin,

Ku oli manhan maipan alla; Ge oli jääkji jähtymäskä, Ku oli nuorta neittä wasten.”

Itſe feppo Slmarinen Alla päin, pahoilla mielin, Kaiken kallella kypaͤrin, Laͤkſi potea Pohjolahan, Tytoͤn toiſen toiwiosſa, Neien innosfa ihanan.

Tuli Pohjolan tupahan, Sanan wirkko, noin nimeli: ”Anna akka tyttöäfi,

Mulle mointa morfianta, Tyttöäfi nuorempata, Lastafi makamimpata.”

.Louhi Pohjolan emäntä

Sanan wirkko, noin nimelfi; ”Ei 00 tyttö tuumwitettu,

195,

= 200,

210,

215

yj 8 (4

Kanawarfi Faswatettu Ginun rehmanan rekehen, Wierehen meren imiän, Luun fyöjän, lihan purian, Weren uuelta wetajän. Ennen annan tyttäreni, | Lyönnän furman fuupalakfi, Suuhun juokſewan futofen, Karhun kiljuwan kitahan.“ Ei ſieltaͤ tytaͤrtaͤ ſaanut, Eikaͤ nuorta morſianta. Murti ſuuta, waͤaͤnti päätä; Murti mustva hawenta, Laͤkſi poies Pohjolasta, Matkafi omille maille. Vaaka manha Waͤinaͤmodinen Tiellä wastahan tulewi, Itſe tuon fanvikfi wirkki: ”YWeli ſeppo Jlmarinen, Lankoni emoni layfi! Kun olet pahoilla mielin, Kahta Fallella Fypärin, Pohjolasta tullesfafi! Miten Pohjola elämi?” Sano feppo Ilmarinen : ”Mi on Pohjolan eleä, Kun on fampo jauhamasfa, Kirjokanfi kallumasfa; Paͤiwaͤn jauho fyötämiä, Paͤiwaͤn toifen myötäwiä,

) ad «

Kolmannen kotipitoja.

Gotta anon, Fun fanonfi, 220, Mi on Pohjolan eleä,

Kun on ſampo Pohjolasta.

Siin’ on Pyntö, fiinä kylwoͤ,

Giinä kaswo kaikenlainen,

Siinäpä ikuinen onni,”

— O

D» + 16 (

Yheskolmatta Kuuno.

Waͤinaͤmoͤinen Fehottaa Ilmarista kerallanſa fampoa Pohjolasta noutamaan. Penkoo Slmaris nen fammon paremmin Pohjolasta warjeltaman, Fun että olifi nouettamana. Myoͤntyy kuitenki lähtemään. Miekan efinnä Waͤinaͤmoͤiſelle taottua jo onfi walmis matkalle. Kulkifi mielestänfi mai: fin Slmarinen, Bäinämöinen menehellä. Kulusta tuumatesfa kuullaan mene itkemäsfä. Kylyttelee Väinämöinen, mitä oli itkemä? Lahowanka mastaawi yhä teloilla makaama. Saapi mefille Wäinämöinen mweneen ja mäkeä weneeſen. Soutaan moniahan niemen nenätfe ja äkatään Lemminkäifeltä. Huu: toa mäifähyttää maalta Lemminkäinen ja anoo yh— teen matkaan päästä. Niin otetaan mies weneefen.

Vata manha Waͤinaͤmoͤinen Stfe tuon ſanoikſi wirfki: ”Ohoh feppo Slmarinen! Lätkööme Pohjolahan

5. Hywaͤn fammon faahantahan, Kirjokannen Fatfantahan.”

Sano feppo Jlmarinen:

”Ei ole fampo faatawana, Kirjokanfi tuotamana

10. Pimiästä Pohjolasta,

15

20

25

N

.

35

.

) 76, ( Sie? on fampo [aatettuna; Kirjokanfi Fannettuna

Pohjolan kimimäkehen,

Waaran mwaskifen fifähän; Yhekfän lukun ta’affi. Sihen juuret juuruteltu Yhekfän [ylen ſywaͤhaͤn, Suuri juurttu maaemäkhän, Toinen wefimiertehefen, Kolmanfi Eotimakehen.

Sano wanha Wäinämöinen : Laͤkkoͤß ſammon faahantahan, Kirjokannen tuoantahan Pohjolan kiwimaͤestaͤ, Waaran waskiſen ſiſaͤstaͤ, Hhekſaͤn lukun takoa.

Tao mulle uuſi miekka, Tee miekka tuliteraͤnen, Jolla hurttia hutelen, Pohjan kanſan karkottelen, Saahesſa otolle ſammon, Tuonne kylmaͤ haͤn kylaͤhaͤn, Pimiaͤhaͤn Pohjolahan, Summahan Sariolahan.“

Siitä ſeppo Jlmarinen, Takoja iänikuinen,

Tunki rautoja tulehen, Teraͤkſiaͤ hiilokfehen. Otti orjat lietfomahan,

40. Palkkalaifet painamahan;

W K df

Orjat lietſo löyhytteli, Hywin paino palkkalaifet, Nauta mwellinä menähti, Kuonana teraͤs kohaſt. Siitaͤ ſeppo Ilmarinen,

Takoja iänikuinen,

Katſo alle ahjokſenſa,

Lietſimenſaͤ liepehelle,

Miekka tungekſen tulesta,

50. Teraͤ warſin walkiasta.

Siitä ſeppo Slmarinen, Takoja iänikuinen, Päätä Fullasta kuwaſi, Hopiasta huolitteli. .

55. Kulta taipu taikinana, Been waahtena hovia, Ahjolla alafimilla, Waſarilla walkkamilla.

So on miekka mwalmihina.

60: Stfe manha Waͤinaͤmoͤinen

Sai miekan tuliteräjeä

Kätehenfä vikiahan;

Sanan wirko, noin nimefi:

”Onko miekka miestä myöten;

Kalpa Fantajan mukahan?”

Olipa miekka miestä myöten,

Kalpa Fantajan mukahan,

Jonka Puu Farestä paisto,

Paͤiwaͤ wästistä walötti,

70, Heponen terällä hirnu,

45

N

65

75

.

95

100,

n 7 |

Kafi nauku naulan tiesfä, Pentu putkesfa makafi. Siitä feppo Jlmarinen Hyöttelekfen, wyoͤttelekſen, Nautapaitohin panekfen, Teraͤswoͤihin telkitäkfen. Itfe tuon ſanoikſi wirkki: »Mies on luötuisfa lujempi, Rautapaiasfa parempi, Veräswdisfä tenhofampi.” Lähteä luku tulewi, Liitto kaͤyaͤ Ferkiämi; Yks on wanha Mäinämöinen, Toinen feppo SJlmarinen, Läkfimät hemwon hakuhun, Suwikunnan Fuuntelohon, Sumikunnan fuitfet myöllä, Warſan maljahat olalla, Kaͤywaͤt tietä astelemat Ympäri falon finifen, Kuulit purren itkemänfä, Wenehen malittamanfa. aka wanha LWäinämöinen Itſe tuon ſanoikſi wirkki:

Siell’ on purfi itkemaͤsſaͤ,

Wenonen walittamasſa; Joko mennemmä meriä, Wenehellaͤ mettä myöten, aiko mailin matkoamma, Ratfastamma rantamaifin?”

JA 198 (

Sano feppo KSlmaritien : ”Wakawamypi maifin matka; Surma menköhön merelle, Siellä tuuli turjuttaifi, Siellä wiskaifi wihuri, Eaifi formet foutimekki, Kämmenet Fäfimeloikfi.”

Sano manha Waͤinaͤmoͤinen: ”VBakawampi mailin matka, Wakawampi, maikiampi,

Wielaͤ muuten mutkafempi. Lysti on menon welillä, Purten juosta jolkutella, Meet wäliät wälkytellä, Selaͤt felmät ſeurustella; Tuuli purtta tuuwittawi, Laͤnſituuli laͤikyttaͤwi, Etelä eille miepi.” Heitti maahan marhaminnan, . Suwikunnan fuitfet ſuolle, Warſan mwaljahat aholle, Läkfi luokfi vuifen purren, Luokfi itkevän menehen. Kyfytteli, laufutteli: ”Mitä itket puinen purfi, Wene hankama malitat? Itketkoͤ [fa puiluuttafi, Hankauttafi haluat?” Purfi puinen mastoawi,

130. Wene hankamwa fanomi:

i

) B0x’ (

Weſill’ on menofen mieli

. Sermafiltafi teloilta,

140,

455,

160,

Mieli neion mieholahan Korkiastaki Evistä. Enkaͤ itke puifuuttani, Hankauttani halua; itä itken puinen purfi, Gene mäntynen walitan; Ganottihin tehtäesfä Saatawan fotimenetta, Sotipurtta puuhattawan, Luoman täyteni eloa, Alukſeni aartehia. Gn fotahan ſaanukkana, Enkaͤ mietynä weſille. Muut purret, pahimmat purret/ Paͤaͤstaͤhaͤn fotia kaͤywaͤt, Tappeloita tallustawat; Enemmaͤn eloa ſaawat, Kun kuningas kuunna wuonna, Seppaͤ ſeitſennaͤ keſaͤnaͤ. Minä westaͤmaͤ wenonen, Walmistama Waͤinaͤmdiſen, Aina lahon lastuillani, Wenyn westaͤmoiſillaͤni. Pahimmatki maan matofet Alla kaarteni afumwat, Linnut ilman ilkeimmaͤt Peſaͤn päälläni pitämät;

Diſi kahta Paunihimpi,

) 81 C

Kahta Folmia parempi, Olla mäntynä mäellä, Petaͤjaͤnaͤ kankahalla, Okſilla orawan juosta, Hawulinnun haihatella.” Sano wanha Waͤinaͤmoͤinen: ”Lienet mene Waͤinaͤmoͤiſen, Niin mennet teloilta näiltä,. Slman Fourin Eosfematta, 170, Käfiwarfin waalimatta.” Purſi taiten wastoawi, Wene hankawa ſanowi: »Eipä mun ſukuni muukan, Eikaͤ weljeni wenoſet 175, Mennä kourin koskematta, Kaͤſiwarſin waalimatta.” Sano wanha Waͤinaͤmodinen: “Sos ma ſun weſille tyoͤnnaͤn, Joko juokſet ſoutamatta, 180, Airoilla amittamatta, Huoparilla huovimatta, Puhumatta purjehefen 2” Purfi taiten mastoawi, Wene hankama fanowi: 185. ”GCipdä mun ſukuni muutkan, Eikaͤ toinen joukkioni Suokfe formin foutamatta, Airoilla awittamatta, Huoparilla huovimatta , 190. Puhumatta purjehefen. Kalewala. Doinen Ofa-

165

/

215,

220,

) 82 (

Sano manha Wainämöinen: »Joko juokfet foutamalla, Airoilla awittamalla , Huoparilla huopimalla, Puhumalla purjehefen?”

Purfi taiten wastoawi, Mene hankawa fanowi: Jopa mun fukuni muukin, Kaikki weljeni wenofet, Juokſi formin foutamalla, Uiroilla awittamalla, Huoparilla huopimalla, Puhumalla purjehefen.”

Maka wanha MWäinäminen Tyoͤntaͤwi menon wefille, Laulo purren lainehille:; Laulo laian neitofia, Tinapäitä neitofia, Tinapäitä, maskiwdita, Sormuskafia fomia;

Laian toifen ſulhoſia, Sukapaͤitaͤ ſulhoſia,

Sukapaͤitaͤ, piipiwoja, Kannusjalkoja jalvia.

Wielaͤ laulo Waͤinaͤmbinen Teljot taͤytehen mäkeä, Teljot wanhoa mäkeä,

Jaͤn kaiken istunutta, Kusſ’ oli mahan ſioa, Nuorukaiſilta eſinnaͤ.

) 83 c

Itſe istuwi perähän, Kaatiumi laskemahan, Kokan Foimufen Fuwulle, Melan Foukfuvään nojalle, Sanowi fanalla tuolla, Laufu tuolla Paufehella : ”Suokfe purſi vuittomia, Gene maljiä weſiaͤ, Kule Fuplina wefilla, Lumpehina lainehilla.” Pani manhat foutamahan, Wanhat (outi, vää mapifi, Ei ilo ilolle Fäynyt, Eikä foutu fouannalle, Pani nouret foutamahan, Werewaͤt wetelemähän, Nuoret fouti, formet notku, Ei ilo ilolle tullut, Eikä foutu fouannalle, Siitä feppo Slmarinen Stfe istu foutamahan, Ufettautu airokfille; So tuli ilo ilolle, Paafi foutu ſouannalle. Souti ſeppo SJlmarinen, Souti ſormilla kowilla, Pyörähteli puinen purſi, Mene Honkanen mapifi, Teljot rytky, airot notku, Airon pyytyt pyinä mwinku,

260,

270,

) 94 f(

Teraͤt tetrina kukerti, Nokka jolu joutfenena, Perä kraakku Faarnehena, Hangat hanhina hatfahti. Stfe wanha LWäinaämöinern Laskea Farehtelemi, Nenaͤtſe utufen niemen, Päitfe faaren terhenifen.

Ahti faarella afuwi, Kauko niemen Painalosfa ; Kataluutta Kauko itki, Meitikkä ofan mähyyttä, Ahti aitan pieneyttä.

Loi filmänfä luotehelle, Käänki päätä päimän alle; Kaunis Faukoa näkemi, Verewa mwefien poikki,

Pitkä pilmien takoa.

Näki pilmen pienemmäifen, Pilweska wefipifaran, Wifarasfa pienen lammin, Lammisfa menomähäafen, Wenosſa mähän mäkeä; Mies puhas peräsfä purren, Uros toinen airokfisfa.

Gano lieto Lemminkäinen: ”En mä tunne tuota vurtta, Kekſi Felwoista menettä, Souten Suomesta tulemi, Airoin iskein iästä,

300,

”

17.85 €

Melan luoen luotehefen.”

So huhuta huiahutti, Huutawi nenästä niemen, Maͤikaͤſi mäen takoa: ”Kenen on mene welfilla, Kenen laima lainehilla ?”

Miehet purresta puhumat, Waimot mastaten ſanowat: ”Mi olet mies mäen takanen, Uros korwen ulkomainen? Kun et tunne luojan vurtta, Kekki VWäinölän menettä,

Et tunne perän pitäätä, Airollista armaele.”

Sano lieto Lemminkäinen: ”So tunnen perän pitäjän, So älyän airollifen;

Maka wanha Yäinämöinen Itſe on perän piosſa, Slmarinen airolisna. Minnekkaͤ menettä miehet, Kunne urohot Euletta

Sano manha GMäinämöinen: “Kohti pohjaista kulemma, Kohti Euohuja Eowia, Lakkipäitä lainehia,

Sampoa tapoamahan, Kirjokantta katſomahan Pohjolan Fimimäestä, Vaaran maskifen fifästä,”

320,

330

7 (

Sano lieto Lemminkäinen: ”Oi fie manha Waͤinaͤmdinen! Ota mieki matkohiſi,

Olen mieki miesſaͤ ſiellaͤ, Urohona Eolmantena,

Kun faat ſammon nostantahan, Kirjokannen Fannantahan Pohjolan Pimimäestä,

Waaran waskifen fifästä.”

Baka wanha Waͤinaͤmoͤinen Otti miehen matkohinfa, Werewaͤn wenofehenfa.

Ge on lieto Lemminkäinen So tulla tuhuttelewi, Käydä luikerrettelewi, Tuopi laian tullesfanfa, Weneheſen Waͤinaͤmdiſen.

Sano wanha Waͤinaͤmoͤinen: ”Oifi puuta purresfani, Kaitoa wenofesfani, Parahikſi painoaki;

Mikfi ſie Fannat metfästä Puuta purtehen lifakfi?”

Sano lieto Lemminkäinen: ”Ei mara menettä kaaha, Tuki fuomoa tuhoa;

Ufeinpa merellä Pohjan Luuli laitoa kyſywi, MWastatuuli marpehia.”

p W (

340. Sano wanha BWäinämöinen: ”Sen tähen (epon wenofen Laiat rautohin rakettu, Gott” ei tuulen tuiki wieaͤ, Tahi ottoa ahawan.

ona —NaOaätkteteeet eet

Kaheskolmatta Kuuno.

Väinämöinen laskee niemestä eille, tulee Eos- Pelle, wenet puuttuu hauin hartioille. Wetaͤaͤ hauin miekallanja wenehefen, pahkoo fen halki ja alkaa Fanteletta luista laatia. Walmiikſi kaatua Eut: fuu laͤsſaͤ olemaifet matkalaifenfa foittamaan. Kun iloa ei fyntynyt heiän foitosta, niin Fäyttää ulom: panaki Fanteleen. Ei ollut foittajata ulompanakan, Siitä ukko Wäinamoöinen itfe alko foittaa. Wasta— Fo ilo noufi. Ei olut elämätä metfäsfä, ei lintua ilmasta, ei Faloa weesfa, joP ei rientänyt kuule— maan. Stfe haltiattin weesſaͤ, ilmasfa ja metfäs: ſaͤ kuunteliwat ilomielin Eantelen foittoa. Wiimmen puhkefimat kaikki lääfä olemat itkuun ja itfe Waͤi⸗ nämöinenki itki, jotta (uuret wefipifarat mierimät filmistä maahan. Maalta merehen juosfeet kas— woiwat fiellä kyynelet Fauniikfi fimpfukoikfi,

Sita manha Waͤinaͤmoͤinen

Laskea Farehtelemi,

Menästä utufen niemen,

Päästä faaren terhenifen; 5, Laski päimän maamelia,

Paͤiwaͤn toifen [uomefia,

Kolmannen Fosken weſiaͤ.

5-08: (0

Tuosfa wanha Waͤinaͤmdinen

Itſe noin ſanoikſi wirkki 10.

20

25

Kormalla Fosken tulifen, Pyhän wirran pyörtehesfä : ”Reiti Eosken korwallinen, Impi wirran miereinen! Weaͤppaͤ lankoa we’elle, Sinerwaͤtaͤ lainehelle, Tullesſa punaſen purren, Terwarinnan teuotesſa. Kiwi on keskellaͤ jokia, Paaſi kuohun kukkuralla, Eesſaͤ on punaſen purren, Tiellaͤ terwaſen wenehen. Käännä reikä waͤaͤntiaͤllaͤ, Puhkafe purafimella, Sotka juosta puifen purren, Terwarinnan teuotella. Rauakſi wenehen rinta, Kiwen kylki fammalikfi, Kuohuja kulettaisſa, Maͤkipaͤitaͤ mäntäisfä! Koprin kouhuja kokoa, Kaͤſin kaͤaͤnnaͤ kaͤppyroitaͤ, Sylin aaltoja ſyſeaͤ, Jott’ ei riusko rinnoilleni, Eikaͤ päälleni päräjä.

Ukko taimahan jumala! So olet ainvinen apuni, Piä miekalla perea,

40,

’ 60,

55

60

65

J 00% Puiota tupettomalla, Gotta juosta puifen purren, Mennä mäntyjen mwenehen.” Siinä puuttu puinen purſi, Wene Waͤinoͤlaͤn waͤſaͤhty; Purſi puuttuwi lujahan, Takistu wene punanen. Vaka wanha LWäinamöinen Arwelee, ajattelewi: ”Mihin puuttu puinen purfi, Piätty Wene punanen? Kiwellenkoͤ, mai haolle, Waiko maskirauniolle?” Kallistihen Fatfomahan: ”Ci Fimellen, ei haolle, Eikaͤ maskirauniolle Suuren on hauin hartioilla, Meen Foiran Foukkuluilla.” Se on lieto Lemminkäinen Pisti miekkanfa merehen, Lapionſa ale laiman, Gi ota wenonen juosta, Paͤaͤſe purſi puutokfesta ; Miekka murskakfi mureni,

Kala pääfi terwehekſi.

.

Siitä ſeppo Slmarinen Pisti miekkanfa merehen, Lapionfa alle laiwan,

Ei ota mwenonen juosta, Pääfe purfi vuutokfesta; ;

) 91 (

MiekFa murakahti murukfi, Kala pääfi terwehekſi.

Sillon manha Waͤinaͤmoinen Wyoͤltaͤ miekkanfa wetäwi, Tupestanfa tuiman rauan, Pisti hauin hartioihin, Meen Foiran Eoukkuluihin.

Mostatti Falan merestä, ään weti menofehenfa, Purston pohjahan puotti. Katfelewi, Fääntelewi,

Itſe tuon ſanoikſi mirkki: ”Sotaki joesfa ompi Hakojaki, haukiaki;

Ku olle manhin fulholoista Hauki halki pahkomahan, Kala mwiploin miiltämähän.”

Miehet Purresta puhuimat, Laulu waimot laitafilta: ”Gaajan on Fäet fulimmat, Gormet pyytäjän pyhimmät.”

So otti wenonen juosta, Paͤaͤſi purfi puutokfesta ; Waka wanha Waͤinaͤmoͤinen Luotti purren luotoſelle, Otti weitſen huotrastanſa, Waſemelta puoleltanſa, Jolla hauin halkaſewi, Pahkowi kalan kahekſi. Sanan wirkko, noin nimeſi:

etu

) 92 (

”Mika tuosta ei tulifi Hauin fuuren hampahista, . We’en Poiran Foukkuluista, Jos oiſi fepon pajasſa, Luona taitawan takojan, Miehen mahtawan kaͤſisſaͤ &” Sano ſeppo Ilmarinen: ”Mipä turhasta tulifi, Tyoͤkſi tyhjästä olifi, Kalan ruomosta Faluffi, Jos vifi fepon pajaska, Luona taitaman takojan, Miehen mahtaman Fafiafa!” Sano wanha Wäinämöinen : Tuo vis alku Fanteletta, Kun oiſi ofaajan luona, Miehen mahtaman käfiöfä!” Ei ollut ofoajata, Eikaͤ miestä mahtajata, Harpun luifen laatiata; Baka wanha Mäinämöinen Stfe loͤihen laatiakfi, Tekiaͤkſi teentelihen. Kusta fai Fopan komian? Tuolta tuomikkovurolta, Kuufesta Eumifewasta. Mist’ on naulat kanteletta?

125. Havin fuuren hampahista ,

Orafista Tuonen orjan. Wielaͤ uupumi mahäfen,

130,

140,

146,

150,

15

5

,

5 (€ Kaipoawi Fanteloinen, Yhtä kieltä, kahta jouhta; Mist? on Kielet kanteletta? Himukfista Hiien ruunan, Lemmon marfan mwaattehista. So on foitto malmihina, Goitto fuuri hauinluinen, Kantelo kalanemwänen, Waka wanha Waäinämöinen Kutfu wanhat foittamahan, Wanhat ſoitti, päät mapifi, Ei ilo ilolle tullut, Soitto ſoitolle tajunut. Kutſu nuoret ſoittamahan, Nuoret ſoitti, ſormet notku; Eipaͤ ääni ääni ollut, Ilo Fäynynnä ilosta. Soitti lieto Lemminkäinen, Soitti (eppo Slmarinen; Ei ilo ilolle Faäynyt, Soitto foitolle ylennyt. Waka wanha Waͤinaͤmdinen Käytti ſoiton Pohiolasfa , Kantelon Kalewalasfa ; Goitti Pohjolan emäntä, Soitti pojat Pohjolasfa, Soitti pojat, fvitti neiot, Soitti pikku piikafetki, Soitti miehet naimattomat, Soitti nainehet urohot,

170,

) 94 <

Tuota Fäänfit, tuota määnfit, Tuota Fonfin kiinnittimät, — Toki ei vikehin ofattu, Kielet Fierohon tulimat, Koska Fanfa Fahtalainen . Niitaͤ foitti formillanfa. Jouhet parkuimat pahasti, Uäni Faikku Farkiasti, Soitto julmasti forifi.

Ukko uunilta herännyt, Kiukahalta Kirfahtanut Sanowi fanalla tuolla, Lauſu tuolla laufehella:

? Heretkääte, heittäkääte, Kaikki Fänpi Farwoilleni, Puhki korwani puhumi, Läpi pääni läylentäwi, Wiepi wiikokſi uneni.

Jos ei ſoitto Suomen kanſan Wasta waikuta paremmin, Eli uuwuta unehen,

Niin wetehen wiskoote, Aalloille upottoote;

Sahi faattoote takafin Miehen tehnehen kaͤſihin, Gormille fowittelian.”

Soitto Fielin Eerkidwi, Kanterwo ſanoin Fajabu: ”En minä jokehen joua, Enkaͤ aaWoille ajau;

190,

210,

) 95 (

Wielaͤ foitan fuorialla, Wangun waiman nähnehellä.” Sopa wietihin wiſusti, Kannettihin Faunihisti Miehen laatian Fätehen,

Sormille fowittelian.

Laka manha Waͤinaͤmdinen Weukaloitanfa peſewi, Sormianfa fuorittawi. Istuwi ilokimelle,

Raito rantakalliolle, Hopeaiſelle mäelle, KultafeVe kunnahalle. Otti foiton formiklenfa, Käänti käyrän polmillenfa, Kantelen Fätenfä alle. Sanowi fanalla tuolla, Lauſu tuolla laufehella: ”Ku ei liene ennen kuullut Sloa ikirunojen, Kajahusta Fanteloifen,

Se on tulko Fuulemahan.”

Soitti manha LWaäinämyinen , Sekä vitti, jotta tauko, Sormet noufi notkiasti, Sormet vienet pyörähteli, Peukalo ylös keweniz

. Jo Pami ilo ilolle,

Soitto foitolle yleni. Hywin foitti hauin hammas,

v 00 N

Kalan pursto pyörähteli, Ulmofi upean jouhet,. 220, Ratſun jouhet raikkahumat. Ei ollut fitä metfäsfä Salan neljän juokfewata ,

Koimwin koikkelehtawata, Ku ei tukut Fuulemahan, Iloa imehtimähän.

Heraͤſi fufiki fuolta, Nouſi Farhu kankahalta, Petäjäifestä pefästä, Kutiskosta Euufifesta. 230, Karhu aiallen Fawahti,

Weraͤjaͤllen wieretäffen, Aita Faatu Falliolle, MWeräjä aholle wieri. Siitä Euufehen Pujahti, 235. Petäjähän pöyrrähytti, Tehesſaͤ ifän iloa, Soitellesſa Bäinämöifen. Metfan ukko halliparta, = etfän kuulufa Euningas, 240. Kansfa muu Tapion kanſa, Käwit Faikki Luulemahan. Itſekki metfän emäntä, Tapiolan tarkka mwaimo, ESinifukkahan firokfen, 245, Punavaulohin panekfen, Nouſi Eoimun Fonkelolle, Lepän lengolle lewaͤhti,

225

.

JAM

Kanterwmoa Fuulemahan, Goittoa tafuamadhan.

250. Ei ſitaͤ metfäsjä ollut Nelijalkoa jaloa,

Eikaͤ ilmasta oloa Kahen ſiiwen fiuFowata, Lintuparmea varasta, -

255, Ku ei tuut tuiskutellen, Kiiätellen kiirehtinyt, Kunnioa Euulemahan , Iloa imehtimähan.

Lenti kokko korkialta,

260. Halki pilwien hawukka, AM aalloilta ſywiltaͤ, Sotka (oien wieremmiltä, Soutfenet fulilta foilta. Pieniaki peinpolia,

261. Leiwoja liki tuhatta, Sirkkuja fitäi enemmän Haasto ukon hartioilla.

Stfe Faunis ilman impi, Naͤiwaͤtaͤr paͤtoͤwaͤ neiti,

270. Neito Kuutar koria, MEP on ilman wempelellaͤ, Taimon Faarella Fajotti, Loinen pitkän pilwen päällä, Pilwen reunalla vehotti,

271. Piteliwat pirtojanfa, Niiftänfä nostelimat , Kultafukkula Edestä,

Kaleivala, Toinen Ofa,

200,

205,

300

) 98 (

Pimosfa hopiavirta, Kultakangasta kutowat; Hopiaista helkyttimät. Maan Fun Puulit ouon äänen, Soitannon fulofen fulhon, = o pirta pimosta pääfi, Kirpo fukkula kaͤestaͤ, Katkefimat kultarihmat, Helähti hopialangat.

Eik’ olut fitä meesä Ewaͤn kuuen kEulkemata, Kahekſan karehtiata, Kalaparwea parasta,

Ku ei tullut Fuulemahan, Iloa imehtimähän.

Lohet uivi, uipi fiiat,

Uipi hauit hangotellen, Meen Foirat wengotellen;, Muiehetki, muut Falatki ,- Rinnoin vuohoon ajakfen, Cwin eille ehtelefjen, Wirttaͤ Waͤinoͤn Euulemahan, Iloa imehtimaͤhaͤn.

Ahto aaltojen kuningas, Ween ukko ruohoparta, Ween kalwolle weaͤkſen, Luikahakſen lumpehelle. Itſekki ween emäntä,

Ween wiljaſa emaͤntaͤ, Hiipowi hiwukſianfa,

330

) 99 € Hapfianfa harjoawi, Kammallanfa Fultafella, Harjalla hoveifella;

Maan Fun Fuuli ouon aänen, Suomen foitannon fulofen, So fuka Fäestä Firpo, Harja formista folahti. Stfe fiirtihen polonen, Paneutti toifen paikan, Rinnoin ruomosta rimahti, Wetihen mefikimelle, Watſallehen waiwauſi, Tuota aͤaͤntaͤ kuulemahan, Soitteloa Waͤinaͤmodiſen, Soitteloa, lauleloa, Kun oli ääni kummanlainen, Warſin foitanto fulonen.

Ci ollut fitä urosta, Eikaͤ miestä urhiata, Eikaͤ miestä, eikä naista,

Eikaͤ maimoa maketi,

Kullen ei itukfi Fäynyf.

Itkit nuoret, itkit wanhat, Itkit miehet naimattomat, Itkit nainehet urohot,

Itkit pojat vpuolikafet,

Sekaͤ pojat, jotta neiot, Itkit pienet piikafetki,

Kun oli ääni kummanlainen, Suomen foitanto fulonen,

355,

360,

365

) 00 K

Itſenſaͤkt Waͤinaͤmdiſen Kyynelwieri kyykaͤhteli. Weet wieri ſilmistaͤnſaͤ Kaaſiammat karpaloita, Pyylaͤhaͤmmaͤt pyyn munia, Häriämmät päitä vpääskyn, Leweille leuoillenfa ; Leweiltä leuviltanfa Reheille rinnoillenſa; MReheiltä vinnoiltanfa Pätywille polwillenſa; Pätöwiltä polmiltanja Jalkapoͤyille jalville; Jalkapdyiltä jaloilta Maahan alle jalkoinfa ; Wieriwaͤt weſipiſarat Laͤpi wiien willawaipan, Läpi kuuen kultawyoͤnſaͤ, Seitſemaͤn ſinihamoſen, Sarkakauhtanan kahekſan.

Niin weet jokena juokſi Luota wanhan Waͤinaͤmoͤiſen Rannalle meren ſiniſen; Rannalta meren ſiniſen Alle ſelwien weſien,

Päälle mustien murien.

Siellä kaswoit Faunihikfi, Simyfukaifikfi ſikeſi, Kuningasten Eunnioikfi , Waltojen iki ilokſi.

370,

W = :4045 = (

Sano wanha MWäinämdinen : ”Onko täsfä nuoriſosſa, MNuorifoska kaunoſesſa, Taͤsſaͤ (uuresfa ſu usſa, Iſosſa iſaͤn alasſa, Kyynelteni poimiata Alta ſelwien weſien, Päältä mustien murien?”

Sekä nuoremmat fanomi, otta manhat wastoawi: »Ei ole täälä nuorifosfa, Muoriſosſa kaunoſesſa,

Eli ſuuresſa ſu’usſa, Iſosſa iſaͤn alasſa, Kyynelteſi poimiata Alta ſelwien weſien, Päältä mustien murien.“

Niin tuli fininen fotko, Uſeinpa fininen fotko Suullanſa fukeltelekfe,

Wilusſa wilotteleffe.

Sep’ on voimi fimpfukvita, Waͤinaͤmoͤiſen kyyneleitaͤ, Alta ſelwien weſien, Päältä: mustien murien.

SNR

) 102. (a

Kolmaskolmatta Kauno.

Tulemat Väinämöinen, Jlmarinen ja Lem: minfäinen Pohjolaan. = Kykäfee Wohjan akka, millä afialla? Sammon jaolle lähteneenfä mas: taa LWäinämöinen. Sano Pohjan akka ei oleman jafaamista (ammosfa. Saapi unineulat Vaäinämöi: nen ja nukuttaa Pohjolan mäen. Lähtemät ſampoa fimimäestä, Laulaa Väinämöinen liikkeelle linnan portit ja Ilmarinen aukafee owet. Lemminkäinen kyntaͤaͤ juuriltanfa irti fammon, joka fitte Folmin miehin Fannetaan weneeſen. Sampo weneesſaͤ las: Fee rannalta Wäinämöinen ja alkaa wiimmen Lem: minkaͤiſen Pehottamalla matkan pääsfä laulella. Kurz Fi laulua fäikähtänyt parkafi pahalla äänellä ja he: rätti Pohjolan nukkumasta. Pohjan akka fampoa Fatfomaan jo näkee faaukfi. Nostaa heti ifon tuu: len SGäinämöistä hukuttamaan ja oliki hukkua menet, ellei Lemminkäinen olifi laitoja Eohottanut. Niin Lemminkäinen purjepuusta katſellen näkee Poh: jan weneen ajaman ja faamuttaman. Hääsjä Waͤi— mämöinen tulukfistanfa luopi Farin Pohjan meneen eteen. Siinä menet Eyllä färky, maan itfe Poh: jan akka läkfi lintuna Waͤinaͤmdiſen weneefen ja otti kaikki miehenfä Fansfa. Siinä fitte tapahtu tappelo, josta Waͤinaͤmoͤinen melalla fimwalteli fii piä ja fynfia Pohjan akalta. Ykfi ainoa fakari: foymi jäi jälille ja fidaki nosti Pohjan akka ſam—

) 103 (

mon ja Faato mefille, josfa fe färky. Sammon muruja fitte tuuli ajeli mitä minkin paikan rit: kauekſi. Riwan fai Pohjan akka jälille Pohjolaan.

Süitaͤ wanha Waͤinaͤmdinen, Toinen ſeppo Ilmarinen, Kolmas lieto Lemminkaͤinen, Tulit Pohjolan tuwille.

5. GSano Mohjolan emäntä: ”Mi on miehillä fanoma, Urohilla uufi tieto”

Tuopa wiiſas Wäinämöinen Sanan wirkko, noin nimeſi:

10. ”Sammosta fanomat miesten, Kirjokannesta pakinat; Saimma fampuen jaolle, Kirjokannen Fatfantohon.”

Sano Pohjolan emäntä:

15. Ci oo Pärpästä kahelle,

Orawasſ’ ofoa Folmen.” . Waka wanha Mäinämöinen.

Sormin foitti Fanteletta,

Kielin Fanterwo pakaſi;

20. Lääfytti mäen mokoman, Ummutti unellifekfi.

Niin tapafi taskuhunfa,

Löihen kukkaroiſehenſa,

Ottawi unifet neulat, 25. Nukutteli nuiman Fanfan,

30,

) 104 (

Paineli mäen pakanan, Pimiasfa Pohjolasta, Summasſa Sariolasfa, Meni fammon faahantahan, Kirjokannen Eatfantahan , Pohjolan Fimimäestä, Waaran waskifen fifältä; Yhetfän lukon takoa. Tuoska wanha Waͤinaͤmdinen Lauloa hyrähtelewi, Sopa liikku linnan portit, Jaͤrkky vautafet faranat. Eiitä ſeppo Slmarinen Woilla lukot liukahutti, Liuwutti fian lihalla; Lukot ſormin lukſutteli, Kiwet kuokalla kohotti. Sano wanha Waͤinaͤminen: “Di (ie lieto Lemmin poika, Ylimmäinen ystämäni! Mene ſampo ottamahan, Kirjokanfi Fantamahan.” Luona lieto Lemminkainen, Hywaͤ kielas kaͤsklaͤkki, Kepiaͤ kehuttoaki, Meni ſammon otantahan, Kirjokannen kannantahan. Sylin ſampoa piteli, Polwin maasſa puujaeti, . Eipaͤ ſampo liikukkana,

60

) 105 (

Kirjokanfi kallukkana.

Hyw on härkä Pohjolaska, Sarwipaͤaͤ Sariolasſa, Jok’ on fitkiä ſiwulta, Warſin wahwa wartalolta, Suonilta kowin foria.

Se on lieto Lemminkaͤinen Otti härän heinikosta, Uuran pellon pientaresta,

. Sillä Fynti fammon juuret,

Kirjokannen kiinnittimet, Satafarmella härällä, Puhatpäällä turfahalla, Maarnahilla waskiſilla, Atralla tulitevalla,

Saipa fampo liifkumahan, Kirjokanfi tavumahan.

Siitä manha Vaäinämyinen, Toinen feppo Jlmarinen, Kolmas lieto Lemminkäinen, Sylin ſampoa fylelit, Kaͤſiwarſin kaͤaͤnnyttelit,

Niin weiwaͤt wenoſehenſa, Purtehenſa puuhaſiwat.

Kyſy ſeppo Ilmarinen: ”Minne ſampo ſaatetahan, Kunnekka kuletetahan, Wenehesſaͤ MWäinämöifen?”

Sano wanha Waͤinaͤmoͤinen: ”Kieän mä waͤhaͤſen maata,

100,

110,

) 106 (

Tieaͤn paikkoa palafen, Gyömätöntä, lyömätöntä, Miekan miehen Fäymätöntä MNenäsfä utufen niemen, Pääsfä faaren terhenifen. Sinne fampo faatetahan, Kirjokanfi Eaimatahan.” Siitä manha MWäinämöinen Laskea Farehtelemi Selkeä meren finifen,

Laski poikki Pohjan merta. Sano lieto Lemminkäinen: »Miks’ et laula Bääinämöinen,

Hyrehi hymäfukunen,

Hymän fammon faatuafi ,

Tien hymän Fämeltyäfi?” Vaka wanha Waͤinaͤmoͤinen

Warman yllä wastaeli:

”Barahainen laulannakfi ,.

Aikanen ilon teoffi,

Kun näkymwi Pohjan portit,

Paistamwi pahat faranat.

Äsken laulanta fovifi,

Slon teentä Eelpoaifi,

Kun omat owet naͤkyiſi,

Omat ukfet ulwoaifi,

Saan taipalen takana, ;

Pääsfä wiien päimäykfen.”” Siitä wanha Laäinämöinen

Laskewi finistä merta,

145,

) 107 €

Laski päimän, laski toifen, Laski Eohta Eolmannenki,

So omat owet näkyi,

Omat ukfet ulmottawi, Nenäsfä utufen niemen, Pääsfä ſaaren terhenifen. Sillon wanha Waͤinaͤmdinen Lauloa hyrähtelemi; Suu liikku, järili parta, Vaan ei leuat lonkaillut. Kurki istu Fannon päästä, Yetifelä mättähällä , Pimeäsfä Pohjolasfa, Summasfa Sariolaska , Sormiluitanfa lukewi, - Warpahianſa malitti.

• Kurki kuuli kumman äänen Waͤinaͤmoͤiſen laulellesſa, Kurki laski ſuuren kulkun, Parkaſi pahan ſaͤwelen; Kaikki Pohjola heraͤſi, Paha walta walpaustu. Louhi Pohjolan emäntä, Pohjan akka harmahammas, Sampoa tapoamahan, Kirjokantta Fatfomahan, Pohjolan kiwimaͤkehen, Waaran waskifen fifähän. Sano tuonne faatuanfa: Woi polonen päimiäni!

160

,

176,

W 4088 €

Kenpä lukot lonkaillut, Kaikki färkenyt faranat, Kaikki owet auasfunna ; Liikutellut linnan portit? Jok’ vifi täältä fampo faatu, Kirjokanfi Eannettuna?”

”So on täältä fampo faatu, Kiriokanfi Fannettuna, Pohjolan kiwimaͤestaͤ, Waaran waskiſen ſiſaͤstaͤ,

Hhekſaͤn lukon takoa.”

Louhi Pohjolan emäntä, Pohjan akka havmahammas , Ukkoa rukoelewi, Pauannetta palmoaii : ”Nosta Ukko fuuri tuuli, Sään mänöä määritöntä, Nosta mustia muria, Päälle ſelwien wefien, Jott’ ei päästä BWaäinämöifen, Kulkea uwmantolaifen.

Ge Ukko ylijumala Wirkki tuulet tunlemahan, Slman rannat riehkimaͤhaͤn; Noufi tuulet tuulemahan, Ilman rannat riehtimähän. Komin laͤikky lanfituuli, Luoetuuli tuikutteli, Cnemmän etelä tuuli,

Itaͤ inku WEiästi,

y 109 (€

Wohjanen kowin porotti. Tuuli puut hawuttomaffi, Kanarwat kukattomakſi, Heinaͤt helpehettoͤmaͤkſi, Wiepi harpun hauinluiſen, Kantelon kalanewaͤſen, Wenehestaͤ Waͤinaͤmoiſen. Ahto aalloilta hawannut

Pian korjaſi kotihin,

185,

190,

200

205,

Kalafehen FTartanohon.

Sano feppo Slmarinen : ”So on tukka tuulta nähnyt, Parta päimiä vahoja, Nähnyt näilläki felilä; Harmon on hamata tainnut Tuulta ennen tuon näöstä,

Boi polonen päimiäni!

Kun läkfin meren felälle,

Ulapalle aukialle,

Polin puulle pyörimälle,

Marwalle wavpifemalle,

Wet on tuuli turmanani,

Meren aalto avmonani.” Sillon manha MWäinämöinen

Itſe tuon fanoikfi mirkki:

”Ei menosfa mieremistä,

Purresfa parahtamista ;

Itku ei häästä päästä,

Parku päimistä pahoista.” Se on lieto Lemminkäinen

) 110 (

Eikä itkent, ei iloisjut, Muisti muinofet tilanfa, Aftanfa armaeli; Lati laitoja liſaͤkſi, Warpehia walmisteli, Sylen kolmen Forkeutta.

Saipa tuuli turjutella,

Aallot welloa menettä,

Oli Taitoa menosta, MWarpehet hywin warawat. Itſe Pohjolan emaͤntaͤ Rakenteli Pohjan purren,

Suoritti ſotawenoſen;

Lato miestaͤ laiwahanſa

Kuni ſotka poikianſa,

Tawi luopi lapſianſa;

Sata miestaͤ ſauomehen,

Tuhat airohin urosta,

Sata miestaͤ miekatonta,

Tuhat miestaͤ miekallista.

Paͤaͤlle purjehen wetaͤwi

Kuni pitkaͤn pilwen lonkan;

Siitaͤ laͤkſi, jotta joutu,

Ajamahan Waͤinaͤmoͤistaͤ. Waka wanha Waͤinaͤmoͤinen

Laskewi ſinistaͤ merta,

Itſe tuon ſanoikſi wirkki,

Puhu purtenfa perästä:

”Oi fie lieto Lemmin poika,

Ylimmäinen yötämäni!

240,

245

.

250,

260,

) 111 ((

Noufe purjepuun nenähän, Waatewarpaan rapa’a, Katfo itä, katſo laͤnſi, Katſo poikki Pohjan ranta.” Ge on lieto Lemminkäinen Hywaͤ Fielas Fäskeäkki, Kepiä Fehuttoaki, Noufi purjepuun nenähän,: Waatewarpahan rapafi; Katfo iat, Fatfo lännet, Katfo poikki Pohjan rannat, Niin fano ſanalla tuolla: ”DHamwukkoit? on haawat täynnä, Koiwut Firjokokkoloita.” Sano manha Läinämöinen: ”So mainen walehtelitki; - Gi ne olla hamutkkoita, Eikaͤ Firjokokkolvita , Ne on Pohjan poikafia. Katfo: toiste, katſo tarkon.” Katfo toiste, katfo tarkon, Sanowi fanalla tuolla : ”Pilwi Pohjasta Eohowi, Pilmwen lonkka luotehesta.” Sano manha Väinämöinen : ”So wainen walehtelitki; Gi fe pilmi ollekkana, Pilwen lonkka lienekkänä,

Se on purfi purjehinen.

Katfo tarkon Folmannesti.”

290,

295,

y sat

Katfo Ferran Folmannenfi, Sanowi fanalla tuolla: “Di fie wanha Waͤinaͤmdinen! Jo tulemi Pohjan purki, Satahanka hakkoawi; Sat on miestä ſauomesſa, Tuhat airon pyytymillä , Sata miestä miekatonta, Vuhat miestä miekallista.” Sillon wanha Waͤinaͤmoinen Jo tunfi toet totifet, Walehettomat wakaiſet; Itſe wirkko, noin nimeſi: ”Soua ſeppo Ilmarinen! Soua lieto Lemminkaͤinen! Soua kanſa kaikenlainen!“ Souti ſeppo Ilmarinen, Souti lieto Lemminkaͤinen, Souti kanſa kaikenlainen, Eipaͤ juokſe puinen purfi, Weno Waͤinoͤlaͤn weaͤte. Sillon wanha Waͤinaͤmoͤinen Jo tunſi tuhon tulewan, Haͤtaͤpaͤiwaͤn päälle ſaawan. Arwelee, ajattelewi, Miten olla, kuin eleä. Itſe tuon ſanoikſi wirkki: ”VWielämä tuohon keinon kekſin, Mutkan muistan, tien ofoan,” Tawottihen taulohinfa,

jo 440 st

Tungekfen tulukfihinfa, Otti piitä pikkuruifen, Toki tauloa mähäjen, Neki mestafi merehen Oikiasta olkapäästä, Kautta Fainalon waſemen,

Sanowi fanalla tuolla,

320,

Laufu tuolla laufehella: Tulkohon tulinen korko, Salaſaari kaswaohon, Johon juosko Pohjan purſi, Satahanka halkeutoho!“ Luotihin tulinen luoto, Salaſaari ſiunattihin, Itaͤhaͤn ikaͤti pitkaͤ, Luotehelle loppumaton, Polwekſehen Pohjolahan, Johon juokſi Pohjan purſi, Satahanka halki lenti. Louhi Pohjolan emaͤntaͤ, Pohjan akka harwahammas, Tohti toiſikſi ruweta, Ruohti muukſi muutellate/ Airot ſiiwikſi ſiwalti, Peraͤpuikon purstokſenſa, Siitaͤ loihen lentaͤmaͤhaͤn; Kokkona yloͤs kohoſi. Lenteaͤ lekuttelewi Selwaͤllaͤ meren ſelaͤllaͤ, Ulapalla aukialla,

Kalewala. Toinen Ofa.

) 114 (

Gata miestä fiimen alla, Tuhat purston tutkamesfa, Sata miestä miekatonta, Tuhat miestä miekallista, 330. — Liitelekfen, laatelekfen, Kokkona Fohentelekfen , Lenti purjepuun nenähän, Waatewarpahan ramahti, Weneheſen Waͤinaͤmoͤiſen. 835. Tahto purſi päin puota, Laima laion mieretellä. Sano manha Waͤinaͤmoͤinen: ”Ohoh Pohjolan emäntä; Joko faat jaolle fammon, 340. Nenähän utufen niemen, Päähän faaren terhenifen?” Sano Pohjolan emäntä : ”En lähe jaolle fammon, Einun Fansfafi Fatala, Kerallafi Väinämöinen!” Stfe ſampoa tawotti MWenehestä Waͤinaͤmoͤiſen. Se on feppo Slmarinen Otti miekkanfa omanfa, Käellänfä vikialla, Waſemelta reieltaͤnſaͤz Kokon koprille fimalti, Waakalinnun marpahille. Iski Ferran, iski toifen, 355. Kohta Folmasti rapafi,

345

.

350

365,

370,

385,

) 0:45: A

Waan ei muolent mwermentänä, Ottant ormaskettuana.

Siitä lieto Lemminkäinen Miekan myöltänfä metäfi, Tupestanſa tuiman rauan. Niin ſanowi Pohjan akka, Puhu purjepuun nenaͤstaͤ: ”BWoi fie lieto Lemmin poika! Pettelit oman emofi, Walehtelit manhempafi; Sanoit et Päyäfi ſot oa Kuunna Tymmennä Fefänä, Kullankana tarpehella, Hopiankana halulla,”

Stfe wanha Maäinämöinen Ei hän miekkoa wetänyt, Temponut tulitereä; Nostatti melan merestä, Lastun tammen lainehesta , Sillä fiipiä fimalti,

Sillä kynttä katkaeli, Jot’ ei jäänynnä jälille, Kun yFfi fakariformi,

Miehet melakahti merehen, Pojat fiiwiltä vutofi;

Sata miestä ſiiwen alta, Tuhat purston tutkamesta, Kymmenen joka kynästä. Itſe Pohjolan emäntä Puusta purtehen putoli,

390,

415,

) 116 (

Kuni nuolen ammuttua , Kohti Fäytyä mwafaman, Puusta Eoppelo putoſi, Kuufen offalta orama.

Siitä ſampoa tawotti Sormella nimettömällä; Sammon muoatti metehen, Kirjokannen lainehille, Selmalle meren feläkke, Ulapalle aukialle.

Siinä fai murukfi fampo, Kirjokanfi kappaleikfi.

Noita tuuli tuuwitteli, Slma lieto liikutteli, Selaͤllaͤ meren finifen.

Mi fai [ampuen muruja Alle felmien wefien, Päälle mustien murien, Ne kaikki ween waͤekfi, Ahin lasten aartehikſi. Ei weſi waͤkeaͤ puutu, Ween Ahti aartehia.

Mi fai muutama murunen Rannalle meryttä masten, Wasten merta hyyännettä; Siitaͤ kyntoͤ, ſiitaͤ kylwoͤ, Siitaͤ kaswo kaikenlainen, Siitaͤpaͤ ikuinen onni, Nenaͤhaͤn utuſen niemen, Paͤaͤhaͤn ſaaren terheniſen.

VM

Itſe Pohjolan emäntä Kanto Fannen Pohjolahan, Gai rimän Sariolahan, Sormella nimettömällä. 420, Ci faanut murua muuta, Giit on polo Pohjolasfa, Elo leimätön Lapisfa.

— ü—

HE 118 (

PD eljäskolmatta Juno.

Sammon muruja rannalta löynnyt Waͤinaͤ⸗ möinen työntää Sampfa Pellerwoiſelle, Faäskee mai: ta Eylmämään. Lähtee Sampfa, Fylmää maan ja Fyntää. Nouſee FTnnnökfeltä monenlaista puuta, - maan tammi ei ota nostakfenfa. Kaswo wiim: men tammipuuki ja lewefi offineen taimaalle, jot: ta päimeäkänä ei enää näkynyt. Niin piti jälken hakata masta ylennyt tammi, maan oli työlää hakkajata faaha. Miin noufi tuiki pikkuinen mies merestä, joka otti työkfenfä ja Faatoki. Siitä Waͤi⸗ nämöinen kylwi utufia fiemeniä maalle ja toimotti kaswulle onnea. Pohjolan emäntä tuosſa uhkaa Faiken onnenfa hämittää, monenlaifia turmioita Waͤinaͤmodiſen tiloille faatella. Waͤinaͤmoͤinen puol: tanfa yyittää uhkaamista tehottomaki ja toimottaa wielä Ferran Suomeanfa onnellifekfi.

Yata wanha Waͤinaͤmoͤinen Löyli fampuen muruja, Kirjokannen Fappaleita, Rannalta merellifeltä,

5. Kiwen Firjawan kylestaͤ, Paaen pakfjun palliosta; Ne Fanto nenähän niemen,

15

R

25

o

30,

35

119 | (

Päähän faaren terhenifen. Siitä wanha Waͤinaͤmodinen Stfe tuon fanoiffi wirkki Pellerwoiſelle pojalle: ”Sampfa poika Pellerwoinen! Lähtöä maita kylwaͤmaͤhaͤn, Toukoja’ tihittämähän ; Kylmä kuuſilla jywillaͤ, Seitſemillaͤ ſiemenillaͤ, Rahaſikſi rantojani, Wiljaſikſi wieriaͤni.“ Sampſa poika Pellerwoinen Otti kuuſia jywiaͤ, Seitſemiaͤ ſiemeniaͤ, Yhen näähän nahkaſehen, Koipehen Fefäoraman. . Laͤkſi maita Eylmämähän, Toukoja tihittämähän, Stfe tuon ſanoikſi wirkki : ”Minä kylwaͤn kyyhättelen Luojan formien lomatfe, Kaͤen kautta kaikkiwallan. Akka manteren alanen, Poika pellon pohjimmainen, Mannun eukko, maan ifäntä! Pane turwe tunkemahan, Maa wäkemä määntämähän. ’ Tuhanſin neniä nosta;

Gavin haaroja hajota,

Kylwöstäni, Pynnöstäni,

40

.

hh 4200 =C

Warſin mwaimani nävstä. Nostele oras okinen, Kannon karwanen ylennaͤ, Vyöstä pellon pehmiästä, Maasta makfan Earwafesta. Gi fe maa makia puutu Sinä ilmoisfa ikaänä, Kun olle armo antajista, Lupa luonnon tyttäristä. Di ukko ylijumala, Sahi taatto taimahinen, Ukko pilwien pitäjä, Hattarojen hallitfia! Piä pilmisfä kerajät, Säkehisfä neuot felwat, Nosta lonkka luotehesta, Roinen lännestä lähetä, Kolmas iätä iästä, Etelästä ennättele. Josp’ on wetta maaitahan, Pirota wettä pilmistäfi, Orahille noufemille, Touoille tomifemille.” Sillä Sampſa Pellerwoinen Kylwi maita kyyhaͤtteli; Kylwi kummut kuuſikoikſi, Kankahat kanarwikoikſi. Koiwuja norolle kylwi, Kylwi maͤntyjaͤ maͤelle, Tuomet kylwi tuorehille,

—

70

90

N

5 A = f

Pajut maille paifuwille,

Pihlajat pyhille. maille,

Raiat maille vaikkahille,

Katajat karankoille,

Dammen wirran wierenumille, Sai atran tuliteräfen,

Waskiwaarnahat walitfi,

Otti härän uljamoifen , : Waͤinoͤn mullin waäräfäären, Jok’ on fFitkiä fimulta, MWarfin wahwa mwartalolta, Sarwilta Fomin foria.

Sillä kynti Fylmämiä, Salot weteli waolle, Itſe tuon fanoiffi wirkki: ”Minä Fynnän kyyhaͤttelen Atralla tuliterällä, Waskiſilla maarnahilla.”

Kynti Faikki maat Fatalat, Mubhiikfi mukosteli; Suot Eylmi, Fanarmwat kaswo, Norot Fynti, noufi Foimut, Maet Fynti, kaswo männyt, Kynti Eummut, Euufet Faswo, Kasmo tuomet tuorehilla, Pajut mailla paiſuwilla, Pihlajat pyhillä mailla, Naiat mailla raikkahilla, Katajat karankoilla. Eipaͤ tammi kaswakkana,

105,

110,

115,

125,

) 122 (

SuurrukFana puu jumalan. Heitti herjan walloillenſa, Olewille onnillenſa. Kulu yötä kakſi Eolme, Saman werran päimiäfi, Käwi fiitä Fatfomahan: ”Onko tammi Faswanunna , Suurtununna puu jumalan” Ei oo tammi Faswanunna, Suurtununna puu jumalan. Heitti herjan malloillenfa, Olewille onnilenfa. Wuotti wielaͤ yötä kolme, Saman werran paͤiwiaͤki, Kaͤwi ſiitaͤ katſomahan, Wiikon päästä wiimmestaͤki: ”Onkfo tammi kaswanunna, Juurtununna puu jumalan?” So oli tammi Fasmanunna, Suurtununna puu jumalan; Olowahf on offiltanfa, Lemwiähkä lehmiltänfä, Latwa täytti taimahalle, Lehmät ilmoille Tewefi, Piätti pilmet juokfemasta , Hattarat hafertamasta, Peitti päimän paistamasta, Kuun katki kumottamasta. Sillon manha MWainamöinen Stfe tuon ſanoikſi mirki:

135

.

140

145

.

150,

155,

) E (

Jkaͤwaͤ imehnofilla,

Kun ei päimyt paistakkana, Kuu armas kumotakkana, Onko täsfä nuorifosfa, Nuorifosfa Faunofesfa, Tämän tammen taittajata, Puun forian fortajata?”

Etfittihin leikkajata, Katfottihin Faatajata, Suomesta, Wenaͤjaͤn maasta, Kahen Karjalan mäliltä, Kolmen riikin riitamaalta. Gi olut fitä urosta,

Eikaͤ miestä urhiata, Soka taifi tammen taata, Dakata rytimoraian.

Nouſi pikku mies merestä, Uros umpi lainehista, Waͤhaͤn kuollutta parempi, Kaonnutta Faunihimpi,

Eikaͤ uros fuurempia,

Eid uros pienempiä; Miehen Fortelin pituinen, Vaimon waakſan korkeuinen. Waskihattu hartioilla, Waskiſaappahat jaloisſa, Waskikintahat kaͤſisſaͤ, Waskikirjat kintahisſa, Waskiwyoͤhyt wyoͤllaͤ wyoͤtty, Waskikirwes wyoͤn takana,

) 124 €

Waskiwarſi Firwehesfa, Hopiata ponnen pääskä, 160, Warſi Pyynärän pituinen, Terä waakſan Forkeuinen. Himelemi Firwestänfä, Tahkaſi tafaterea, Wiitehen MWiron kiwehen, 165. Kuutehen kowaſimehen, Päähän ſieran ſeitſemaͤhaͤn. Sai kirwes hiwellehekſi, Warſin walmistellehekſi; Niin uros urosta laͤkſi, 170. Mies on miehestaͤ paͤtoͤwi: Jalka maasſa teutaroiwi, Pää ſe pilwiaͤ pitaͤwi,

Part’ on polwilla eesſaͤ, Hiwus kannoilla takana. 175, Sylt? on fuusta houſun lahe,

Puolta toista polmen päästä, Kakfi Faation rajasta. Astua lykyttelewi,

Kaͤyaͤ Eulleroittelewi. 180, Astu yhen jalkojanfa Hienoſelle hietikolle, Astu toifen jalkojanfa Maalle makſan Farmafelle, Astu Ferran Folmannenfi 185. Suurelle rytimoraian, Sfon tammen tasman luoffi, Laski puuta Firmehellä ,

/

190,

200,

925 &

Varpafi tafaterällä. Iski Ferran, iski kakſi, Lastut puusta pyörähteli, Panu tammesta pakeni, Tuli tuiski Firmehestä. Niin Ferralla Folmannella Jopa taifi tammen Faata, — Puun wirian mieretellä, Puun forian forratella. Latmon iskewi itähän, Tymwen työnti luotehefen. Kenpä fiitä okfan otti, Ee otti ikuifen onnen; Kenpä fiitä latman taitto, Ge taitto ikuifen taian; Kenpä lehmän leikkaeli, Ge leikko ikuifen onnen;

. Ku on lastuja poroft,

Selwälle meren felälle!, Siitä noita nuolet faavi, Ampuja pahat afehet, Pirulainen pistoneuot.

aka wanha Waͤinaͤmdinen Sillä taifi tammen kaata, Puun wihannan wieretellaͤ, Puun forian forratella; Päästi päimän paistamahan, Kuun laski Eumottamahan.

Siitä wanha Lääinamöinen

Seulo feulaWa utuja,

220,

230,

235,

245,

) 126 (

Terheniaͤ tepfutteli; Niin feula fatoja Faswo, Kylwinwakka kymmeniä , Menäsfä utufen niemen, Pääsfä faaren terhenifen,

Sano manha Waäinämöinen: ”Tänne kyntö, tänne kylwoͤ, Tänne kaswo Faikenlainen, Wolofile Pohjan maille, Suomen fuurille tiloike; Danne Euut Pumottamahan, Tänne päimät paistamahan, Länne armas aurinkoinen!”

Sano Pohjolan emäntä; ”WVielämä tuohon mutkan muistan, Kekfin kummoa mahäfen, Sinun kylwoͤn, kynnoͤn päälle, Päälle Faiken Faswantofi; Luonne tungen Euuhuefi Kirjarintahan kiwehen, Paaen pakjun palliohon; Luonne auringot afetan, Panen päimät paistamahan, Vuorehen teräkfifehen, Rautafehen Falliohon, Gott? ei pääle kuuna pänä, Selmia fina ikaͤnaͤ.

Unnan pakkafen palella , Wilun ilman wiimytellä, Kyntöjäli, kylwöjäfi,

250,

260,

270,

) = Mor. «K

Warſin maiman nähtyjäli; Saan rautafen rakehen, Teraͤkſiſen tellittelen, Halmehiaſi hakkoamahan, Piekſaͤmaͤhaͤn peltojafi. Nostan Farhun kankahalta, Wiiasta wihafen kisſan, Korwesta kowerakouran, Harwahampahan hawuilta, Ruuniaſi ruhtomahan; Tammojaſi tappamahan, Karjoaſi kaatamahan, Lehmiaͤ lewittaͤmaͤhaͤn; Tahikka tauilla tapatan, Kaahan karjan kaikenlaiſen, Hkſin kaahan imehiſetki, Surmajan ſukuſi ſuuren.“ Sillon wanha Waͤinaͤmoͤinen Itſe tuon ſanoikſi wirkki: Ei minua laula Lappi, Eikaͤ tunge Surjalainen; Itſellaͤin on ilman wiitta, Luonani lykyn awaimet, Gi Fatehen Fainalosfa, Vihan uoman formen pääsfä.” Siitä wanha Ldäinämöinen Stfe tuon fanoikfi wirkki: Warjele wakainen luoja, Kaitfe Faunonen jumala! Miesten mielijuohtehista ,

280,

290,

300,

Yy - 6

Akkojen ajatukjista. Kaaha maalliſet katehet, Weelliſet welhot oita. Ole puolla poikajeſi, Aina lastefi apuna, Wihoin päimän paistamatta, MWihoin kuun Fumottamatta, Wihoin tuulen tuulematta, Pakkaſen palelematta, Kowan ilman Foskematta. Aita rautanen rakenna, Kiwilinna liitättele,. Ympäri ‘minun eloni, Kahen puolin Fartanoni, Maasta- lähin taimofehen, Taimofesta maahan asti; Teraͤkſillaͤ feimästellös, Maan mavilla witfastellos, Käärmehillä käännätellös , Siſiliskoilla fields, Jott’ ei liika liion Föiki, Vastus wiljalta witaifi, Min oN noiat noitunewi, Noituoot oman waͤkenſaͤ. Nyt ſie Pohjolan emäntä! Tunge turmivt kiwehen, Pahat paina kalliohon, Waiwat wuorehen walitſe; Elä kuuta kullonkana, Aurinkoa ollenkana.

) 129 (

Anna pakkasen valella, MWilun ilman miimytellä, 310. Omiafr otriafi, Kylwaͤmiaͤſi jymiä. Sa’a rauaista raetta, Teraͤkſistaͤ telkytelloͤs, Pohjolan kujan perille, 315. Pohjan tarhan tanhuille. Nosta karhu kankahalta, Wiiasta wihanen kisſa, Korwesta kowera koura/ Hawun alta harwahammas, 320. Pohjan peltojen perille, Pohjan karjan kaͤytaͤwille.“ Siitaͤ wanha Waͤinaͤmoͤinen Sanan wirkko, noin nimeſi: ”Anna nyt ſulonen Suomi! - 325. Unna maali altihikli, Ilmaſi imantehekfi ; Lakfot laulaellakſeni, Lehot leikki lyöäkfeni, Tanner tansfaellakfeni.”

UNIA

Kalemala, Loinen Ofa,

4 90 (€

Tloliieskolmatta Runo.

Pohjolan emäntä panekfen tuuleen ja tulee Po hullifekfi. Lämmittää ajan lähetesjä faunan, lukee akkain lw’ut ja fynnyttää yhekſaͤn poikoa, kaikki pahoja, furmalaifia. Me fitte työntää Waͤinaͤ— möifen tiloille tauilla ihmikiä maimoamaan. Koh: ta potee koko Ydäindlä, waan kuitenki itfe Waͤinaͤ⸗ möinen tamwallifila parannuskeinoilla poistaa tur: miot, manaa Kipuwuorelle Fiwut ja miimmen moi: etten awulla faapi potewan makenfa jällen ter wehekſi.

E outkatan waimo wanha, Portto Pohjolan emäntä, Teki tielle wuotehenſa, Pahnanſa pahalle maalle;

5. Selin tuulehen makaſi, Kalton ſaͤaͤhaͤn karkiahan, Perin wihmahan wiluhun, Kohin paͤiwaͤn koitteheſen.

Tuli ſuuri tuulen puuska,

10. Jjästä mwihanen ilma, Mosti tuuli turkin helmat, Uhama hamehen helmat. Hywin tuuli pohjatuuli,

• Läpi länfi läikytteli,

16, £äpi luun, läpi jäfenen,

30

45,

) 131 C

Läpi liikkuwain lihojen, Läpi fuonten foljuwitten. Ruosta tyyty, tuosta täyty, Tuosta pakſukſi panihen, Lihawakſi liittelihen. Kanto Fohtua Fomva, VWatfan täyttä maikiata, Kanto Euuta Fakfi, kolme, Kolme kuuta, neljä kuuta, Meljä kuuta, wiifi Euuta, Wiiſi Puuta, kuuſi kuuta, Seitfeman, Fahekfan, Fuuta, Ympäri yhekjän Puuta Waimon manhaan lukuhun, Kuuta puolen Eymmenettä. Niin Puulla Fymmenennellä Painumi. pakollifekfi , MWatfan täyfi waikiakfi. Lyöähän Famwon Fipua, Smmin tulta tuikatahan. Wyoͤlapan fianfa fiirti, YPaneutti toifen paikan, Sanowi fanalla tuolla: ”Ohoh pieni piikafeni, Paras palkkalaifiani! Lämmitä wälehen fauna, Pian pirtti viuwuttele, Kyläkunnan kuulematta, Sanan faamatta kylähän. Oluella ukfet woia,

) 132 A

Kasta kaljalla faranat,

Jott’ ei ukfet ulmoaifi,.

Eikaͤ mankuifi faranat.?

Lämmitti mälehen faunan, 50. Pian pirtin rimmutteli, Kyläkunnan Fuulematta, Sanan faamatta Eylähän. Oluella ukfet mwoiti, Kasti Ealjala faranat, Jott’ ei ukſet ulmokkana, Eikaͤ wankaſe faranat. Siitä Pohjolan emäntä Suojihin fowitteleffen, Pimeihin pistelekfen, Ukkoa rukoelewi: ”Oi Ufo ylijumala! Tule luota Fatfomahan, Likeltä taͤhyaͤmaͤhaͤn, Tule faunahan falva, Piilten pikkuhuonehefen, Slman uffen ulmomatta, Saranan navahtamatta. Oluella ukfet woian, Kastan kaljalla faranat, Sott ei ukfet ulmoaifi, Eikaͤ mantkuifi faranat, Käy pian, wälehen jouwu,

Taͤsſaͤ tuskasfa kowasſa, Watſan waͤesſaͤ waikiasſa. 75. Aukoa lihanen arkku,

55

60

.

65

70

.

9: 493 %

Luinen lukko lonkahuta, Mennä fuuren, mennä pienen, Kulkia mähamäkifen; Päästä piika pintehistä, 80, Waimo matfan maääntehistä. Kame eukko Luonnotar, Kawe Fultanen Eoria! Jok’ olet manhin maimolovita, Enfin emä itfelöitä, 85, Juokſe polmesta merehen, Wyoͤlapasta lainehefen, Ota Fiiskiltä kinoa, Matehelta nuljaakoa, Golla woiat luun lomia, Jolla fimuja fimelet, Peraͤwieriaͤ metelet; äästät piian pintehistä, Vaimon mwatfan waäntehistä, Täsfä tuskasſa Fowasfa, 95, Watfan työsjä waikiasfa. Kiwutar Fipunen eukko! Käy tänne Fapein Fengin, Helmoin hienoin helmottele, Sukin mustin muikottele, Sukin walkein maella, Kimut Tiinni ottamahan, Mammat waikahuttamahan, Tahi Euolema tulewi, Lähenemi hengen lähtö, 105. Taͤsſaͤ työsfä työlähäsjä,

90

N

1400

.

) 134 (

Watſan wäesfä maikiasfa.” Louhiatar waimo wanha,

Portto Pohjolan emäntä ,-

Seki poikoa yhekfän,

Lato lasta kymmenenki,

Yhen löylyt lyöpymillä,

Yhen faunan faapuwilla,

Yhestä watfan mäestä,

. Yhtenä Fefäisfä vönä.

120,

Mimitteli poikianfa, Laaitteli lapſianſa, Kun Lukin fukimojanfa, Itſe ilmoin luomianfa. Minka pisti pistokſekſi, Kunka laati luun maloffi, Minka ankäfi aͤhykſi, Kunka riiekfi rifafi, Minka loi rumen rikokſi, Kunka rutafi rutokfi, Minkä welhokſi weſillaͤ, Katehekſi kaikin paikoin, Kunka noiakſi noroille.

Itſe neuo poikianſa, Laaitteli lapſianſa, Mennaͤ tuonne toiſialle, Nenaͤhaͤn utuſen niemen, Päähän ſaaren terhenifen.

Sillä Pohjolan emäntä, Pohjan akka harmahammas, Syyti ſurmat fuunnattomat

160,

165,

V 66

Tawattomat tauit nosti, Nenähän utufen niemen, Päähän faaren terhenifen. Poiat Waͤinoͤlaͤn potewi, Lapfet Luotolan lahowi, Tauisfa tamattomasfa, Nimen tietämättömäsfä ; Ulta lattiat lahomi, Päältä peite maͤrkaͤnewi. Silloin manha Wäinämöinen, Tietaͤjaͤ iän ikuinen, Kuuli Luotolan läfimän, Poiat VWääinölän potemwan, Tauisſa tawattomasja, Nimen tietämättömäsä. Lämmitti wälehen faunan, Pian pirtin «iuwutteli. Otti mastan mwarjosfanfa, Simaſiiwen fuojasfanfa, Niin hauto fimafen wastan, Satalatwan lauhutteli. Pyhki pois pyhät Fipunat, Pyhät forfat fammutteli, Simafella fiimellänfä, Metiſellaͤ wastallanſa. Sanowi ſanalla tuolla: ”Onko tauti luojan luoma, Surma fäätämä jumalan, Vai on pantu palkan eestä RNakettu rahan nenästä 2

) 136 (4

Noufe tauti taimahalle, Puska tuulelle ylene, Slman alle auer mennös; Vuonne tuulen tuumwitella, 170, Pahan ilmän paistaella, Pohjan pitkähän perähän, Kusf? ei Euuta, aurinkoa, Slmoa ihoawata. Kiwut ma manoan Fansfa 175, Kiwifihin Fellarihin, Nautafihin raunioihin. Kipiä on kiwuisſa vlla, Waiwa mammoisfa afua. Kimutar Fipuen eukko 180. Kipuja Feräelemwi Kirjafehen Fippafehen, Waskiſehen makkafehen; Kipukintahat Eäesfä, Saloisfa kipuſet Eengät. 185. Tule tänne tarmitesfa, Käy tänne kutſuttaesſa, Tee kiwut Fimuttomaffi, Waiwat waͤrjymaͤttoͤmaͤkſi, Jotta ſaiſi ſairas maata, 190. Utra untanſa weteaͤ, Woiſi woikkaki lewaͤtaͤ, Tuskahinen tunnin olla. Ota kiwut Fippafehen, Waiwat maskimakkafehen; * * 195. Itſe keittäds kipuja,

) 237 (

Pikkafesfa kattilasſa, Kolmen formen mentämäsfä; Peukalon mahuttamaska, Keskellä kipumäkeä,

200, Kipuwuoren Fukkuloa.

Kiwi on Feskellä: mäkeä,

Neikä Feskellä kiweaͤz

Reikä määtty mwääntiällä,

Puhkaistu purafimella,

Yhekfän: [ylen ſywyinen,

Kyynäräifen kymmenettaͤ,

Sohon tuskat: tungetahan,

Pahat maimat mankatahan.

Gi kiwi Fipuja itke,

210. Paafi maimoja walita, Josk’ on paljo pantaifi, Määrättä mätettäifi,

Aijin ävstäeltäifi. Oi Ukko ylijumala,

215. Mies on wanha taimahinen!

Tule tänne tarmitesfa,

Käy tänne kutfuttaesfa,

Tekemähän terweyttaͤ,

Rauhoa rakentamahan.

Puhu ſuulla puhtahalla,

Läsfä luoja lämpöfellä,

Ettei poika pois tulifi,

Emon lapſi lankiaifi,

Suojan luomalta luwulta,

225. Sumalan fukeamalta.”

205

R

220

245,

) 15983 06

Siitä manha MWäinämöinen Panewi pa’an tulelle, Laitto keiton kiehumahan, Taͤynnaͤ heiniä hywiaͤ, Me’en maahan muotajia, Simatilkun tippujia.

Pata Fiehu paukutteli Kolme päimeä keſaͤistaͤ, Kokonaista Folme yötä. Siitä manha BWäinämöinen Katfelewi mwoitehia: ”Onko woitehet wakaifet, Katfehet alinomafet ?”

Ei ole mwoitehet wakaiſet, Katkehet alinomafet.

Niin pani pa’an tulelle; Laitto Feiton Fiehumahan , VWielä heiniä lifäkfi, Ruohoa monen näöstä.

Pata kiehu paukutteli Kokonaista kolme yötä; Kolme päimeä Eefäistä. Siitä manha Waͤinaͤmoͤinen Nostawi paan tulelta; Katfelewi woitehia:

”Onko woitehet mwakaifetz Katfehet alinomafet?”

Gi ole moitehet makaifet x Katfehet. alinomafet. iin pani pa’an tulelle,

260,

Yy 0 €

Laitto Feiton Fiehumahan, Wielaͤ heiniä liſaͤkſi, Ruohoa monen näöstä, Kut oli tuotu toifialta, Siitä kylmästä Fylästä, Yhekfältä: woitialta, Kahekfalta Fatfojalta. Pata Fiehu paukutteli Kokonaista Folme vyötä, Kolme päimeä Fefäistä. Kolme poikoa fukefi Yhen pannun paistimias Salo puita poltettihin; Salo puita, faari maita, . Yhen pannu paistimilla. i Niin kimi kiwehen tarttu, Paafi paatehen-rupefi. Siitä wanha LWäinämöinen Nostawi pa’an tulelta; Katfelemi woitehia: Onko woitehet mwakaifet , Katfehet alinomafet 2? Jo oli woitehet wakaifet, Katfehet alinomaſet. Woiti niillä woitehilla, Niillä rasmoilla rapafi; Woiti alta, woiti päältä, Woiti keskeaͤ keralla, Sanowi ſanalla tuolla, Lauſu tuolla lauſehella:

300,

) 140 (

”Awun herra antaohon, Awun tuokohon jumala, Käytyä minun käteni, Saatua minun fanani. = Kuhun ei Eäteni käyte, Kaͤykoͤhoͤt Fäet jumalan; Kuhun ei formeni fopine, Sopikohot: luojan formet; Kuhun ei fanani faane, Saakohot fanat jumalan. Oi Ukko ylijumala; Mies on wanha taimahinen! Tee nyt yöllä termehekfi, Paͤiwaͤllaͤ imantehekfi ; Jott’ ei tuska paalle tunnu, Kipu Leskeä kiwistaͤ, Pakko ſyaͤmehen pakene Jott’ ei tunnu pikkustana, Waiwoa waͤheaͤkaͤnaͤ, Sinaͤ ilmoisſa ikaͤnaͤ, Kuuna Fullan malkiana.” Waka wanha Waͤinaͤmoͤinen, Tietaͤjaͤ iaͤn ikuinen, Sillä poisti poiken luoman, Paranfi panentatauin,

— — —

) 141 (

Jauueskolmatta Runo.

Pohjolan emäntä kaͤtkee Puun ja auringon tais maalta. Nähäkjenfä, mikä esteenä, etteimät paista, noufemat taimaalle Wäinämöinen ja Ilmarinen. Iskewaͤt tulta malokfi, niin tuli taimaalta kirpoſi alas. Lähtemät itfekki jalestä etfimään tulta. .Saaz wat tietä jo tulen paljonki mahinkoita tehtyä men⸗ neen Uluejärmeen, ſiellaͤ Falalta niellykſi. Bala mistetaan nuotta, lähetään järmelle Falan pyyn: tiin. Suurella työllä ja paljoa waiwalla faas han wiimmen tulen niellyt Fala. Wiiltaͤaͤn halki, pääfee irraWeen tuli, polttaa paljo maita ja wa— hinkoitfee feppo Jlmaristaki, Pääfee kuitenki tas wallifila tulen fanoilla fevpo paranemaan,

— —

Louhi Pohjolan emaͤntaͤ, Pohjan akka harwahammas, Laulo kuun kumottamasta, Kirjarintahan kiwehen,

5. Laulo päimän paistamasta Vuorehen teräkfifehen, Nautafehen Falliohon.

Jo oli yö alinomanen, Pitkä pilkkofen pimiä, 10. Menäsfä utufen niemen,

) 142 (

Pääsfä faaren terhenifen. Oli yötä wiiſi muotta!, MWuotta Fuufi päimätöntä, Kuutonta kahekſan wuotta, 15. Otamatonta yhekjän, Taͤyſi Fymmenen tähettä. Sano wanha Läinämöinen : ”Weli (eppo Slmarinen! Läkkäm Puuta Fatfomahan, 20. Päimeä taͤhyaͤmaͤhaͤn, Otawaista vppimahan, Mi on Fumma Fuun eesfä, Mikä terhen päimän tiesfä, Kun ei Puu Fumotakkana, 25. Eikaͤ päimyt paistakkana, MWaston meitä waiwaſia, Kohti Foitopäimäfiä.” Maka manha BWaäinämöinen, Toinen feppo Ilmarinen, - 30. Moufit Puuta Fatfomahan, Päimeä tähvamähän, Otawaista oppimahan, Ylähäkfi taimahalle, Päälle kuuen Firjokannen, 35. Päälle taimahan yhekfän. Iski tulta Slmarinen, Waͤlaͤhytti Waͤinaͤmoͤinen, Sakarilla waskiſella, Miekalla tuliteraͤllaͤ, 40. Päällä kuuen kirjokannen,

843 (

Päällä taitvofen yhekfän. Neiti pitkän pilwen päällä; Kapo Faaren partahalla, Tuo On tulta; tuuwitteli, 45. Walkiaista waapotteli, Kultafesfa tätkyesfä, Hihnoisſa hopeifiska. Hopiaifet hihnat fiuku, Kätkyt Fultanen kuliſi, 50, Tulta tuumwiteltaesfa ; Warſin waavpoteltaesfa. Tuli tuhmalta putofi, Walkia warattomalta; Kirpoſi tulikipuna, 55. Suikahti punaforonen, Läpi taiwahañ yhekfän, Läpi Fuuen Firjokannen. Waka wanha Waͤinaͤmoͤinen, Toinen ſeppo Ilmarinen, 60. Laͤkſit tulta tietaͤmaͤhaͤn, Walkiaista waatimahan. Weistit wuorella menettä; Alla korwen kolkuttiwat, Kolmikaarista wenettaͤ. 66. Sampſa poika Pellerwoiſen Weisti kuuſesta meloja, Petäjästä jaͤrkaͤleitaͤ. Niin weiwaͤt wenon weſille; Soutelewat, joutelewat, 70. Ympaͤri Newan jokia

) 144 C

Newan nientaͤ kiertelewäf.

Waimo wastahan tulewi Puhutellen, lauſutellen:

”Mistä te oletta miehet?”

75. Sano wanha Laäinämöinen; ”Keskiilmalta olemma, Keskitaimahan nawalta.” ”Minne te menettä miehet, Kunne Euletta katalat?“

76. ”Menemmaä tulta tietämähän,

Malkiaista maatimahan;

Mistäs olet mwaimo parka?”

”Mistä olen waimo parka!

Minä olen manhin waimolvista,

Enſin emä itfelöistä, ]

Joll’ on mihki miien waimon,

Kihlat Fuuen morfiamen.

Menettä tulta tietämähän,

Malkiaista waatimahan;

90, Tuli on tuima tieettämä;

Walkiainen waaittama,

Jo on tuli tuimat tehnyt,

Walkia wahingot faanut.

Tuikahti tulikipuna,

Putoſi punakeraͤnen,

Ylähältä. taiwoſesta,

Paͤaͤltaͤ kuuen kirjokannen,

Laͤpitſe ihalat ilmat,

Laͤpi reppaͤnaͤn retuſen,

100. Läpi lemmen muotehifen,

85

.

95

) 145 (

Tuurin uutehen tupahan, Palwoſen laettomahan. iti lastanja imetti Kätknesfä maimalesta , 105, Tuurin uuesfa tumasfa, Palwofen laettomasfa. Niin tuli tuliforonen, Poltti polmet poikuelta, Poltti paarmahat emolta, 110. Nikko rinnatineitofelta. Se lapfi meni Manalle, Toki poika Tuonelahan, Ku oli luotu Euolemahan, Katfottu Fatoamahan. 115. Niin emo enemmän tiefi, Ei emo ManaWle mennyt. Se tunfi tulen luomoa;. Walkiaiſen waimutella, Vuonne tuimahan metehen, 120, Aaltohin Uluejärmen. Tuo ange Aluenjärmi Kolmasti Fefäisfä yönä,

. Yhekfästi fykfyyönä, Kuohu: Fuufien tafalle, uͤrjy päälle aͤpraͤhien, Tuskasſa tulen punaſen, Waikioisſa walkiaiſen. Kuohu kuiwille kalanſa, Arinoille ahwenenſa.

130. Kalat tuosſa katſelewat, Kalewala. Toinen Oſa.

125

A

10

140,

150,

+155.

160,

) 146 (

Ahwenet ajattelemat , Miten olla, kuin eleä, Noisſa tuskisfa tulofen. Waikioisſa malkiaifen. Tuli ahmen kyrmyniska,

Tawotti tuliforoista;

Eipä ahmen ſaanukkana. Niin tuli finerwä fiika, Nieli tuon tuliforofen. Oli aikoa mähänen, Tuli tuska nieliälle, Waikia wajottajalle , Pakko paljon (mönehelle. Uikfenteli, Eäykfenteli Niemi nientä, faari faarta. Joka niemi neuon pisti, Joka faari fai fanoman: ”Cule wienosſa weesfä, Alafesfa ankehesſa, Minun Eurjan Euulioa, Katalan Faottajoa, Naͤisſaͤ tuskisfa tulofen, Waikioisſa malkiaifen,” Niin tuli lohi punanen, Nieli tuon ſinerwaͤn fiian. Oli aikoa mähänen, Ruli tuska nieliälle, Waikia wajottajalle, Pakko paljon ſyoͤnehelle. Vikfenteli, kaͤykſenteli,

165

170,

175

.

180,

190,

) 147 €

Niemi nientä, (aari faarta. Joka niemi neuon pisti, Joka faari fai fanoman: ”Cule mienosfa meesfä, Ulafeafa ankehesfa , Minun Furjan kuulioa, Katalan Faottajoa, Mäisfä tuskisfa tulofen, Waikioisſa walkiaifen.” Miin tuli halia hauki, Mieli tuon lohi punafen. Oli aikoa wähänen; Tuli tuska nieliälle, Maikia wajottajalle,

Pakko paljon fyönehelle. Uikfenteli, Fäykfenteli, Niemi nientä; faari ſaarta.

Joka niemi neuon pisti, Soka faari fai ſanoman: ”Cule wienosſa weesfa,

Alaſesſa ankehesfa,

Minun kurjan kuulioa,

Katalan kaottajoa,

Naͤisſaͤ tuskisfa tulofen,

Waikioisſa walkiaifen.” Sillon manha MWäinämöinen

Stfe tuon ſanoikſi wirkki:

”Onko liinan Fylmäjeä,

Kylwäjeä, Pyntäjeä,

Yhtenä Fefäisfä yönä,

196,

200,

220,

V- 008 (€

Kahen päimyen Fefellä, Werkko malmistellaffeni, Satafilma ſaahakſeni, Kalan Furjan tappajakſi, Katalan kaottajatfi?” Purfi puinen poltetahan, Menonen hamitetähän, Korwalla tulifen Fosken, Pyhän wirran pyörtehellä. Tuli tuhkia mähänen, Kypeniä pikkuruinen, Gihen liina Eylwettihin, Kylwettihin, kynnettihin, Tuohon kaswo kaunis touko, Noufi pellamaa peritön, Liina liitoton yleni, Kahen päimyen Fefellä, Yhtenä keſaͤisſaͤ vönä. Pian liina Foiritahan, MNyhetähän, riimitäkän, Pian wieaͤhaͤn metehen, Pian meestä nostetahan, MNostetahan, kuiwetahan, Pian luista luistetahan, Kahen päimyen kefellä, Yhtenä keſaͤisſaͤ yönä. Sen fifaret Fetraämat, Kaͤlykſet kaͤpyelewaͤt, Weljet werkokſi kutowat, Apet ainolle panewat,

) 149 (

Kahen päimyen Fefellä, Yhtenä keſaͤisſaͤ yönä.

Saipa merkko walmihikſi, Lankapaula laaitukfi; Weiwaͤt meljekfet mefille, Kaimakfet Falahan lähti. Hkſi fiula heitetähän Saarehen felällifehen, Manterehen puuttomahan; Siula toinen heitetähän Tuonne Tuonelan jokehen, Pyhän wirran pyörtehefen; Mostin tuonne laaitahan Kalewan kimikarille, Wanhan Maäinön malkamehen.

Pohetahan, potketahan, Weetaͤhaͤn, mennotahan; Nurin nuotta potketahan, Väärin meetähän apaja.

. Saahan kaikkia Faloja,

Gi faaha fitä Ealoa,

Ku on mwasten nuotta tehty, Lankapakla laaittuna.

Vaka wanha Waͤinaͤmoͤinen Toki toifesti Fokewi,

Ykfi reili heitetähän Sariolan falmen fuuhun, Lohiluotojen nenätfe; Toinen reiſi heitetaͤhaͤn

250. Laajalle Lapin lahelle,

y 10 (

Siikafaarien fimutfes Nostin tuonne laaitahan Kalewalan Fannaffelle, Miittukannan niemekſelle. Pohetahan, vpotketahan, Weetaͤhaͤn, wennotahan; Weetaͤhaͤn myoͤtaͤ wettaͤ, Wasta wettaͤ tarwotahan, Saahaan kaikkia kaloja, . Gi faaha fitä kaloa, Kut’ on mwasten nuotta tehty, Lankapaula laaittuna. Sillon wanha LWäinämöinen Wielaͤ werkkoja lifäfi, . Satko fiuloja fiwulta Wiiellaͤ fylifa’alla, Jatko Pöyttä kymmenellä. Itfe tuon ſanoikſi mirkki: Wiekaͤaͤme fymille werkot, Ennaͤttaͤome etemmä, Wetaͤome wettaͤ wielaͤ, Kohta kolmanſi apajas.” Werkot wietihin fymwille, Ennaͤtettihin etemmaͤ, Weettihin kerta wielaͤ, Kohta kolmanſi apajas Kenpaͤ tuosſa ſoutajana, Kenpaͤ airoilla aſuwa? Itſe ſeppo Ilmarinen

280. Se on ſaanut ſoutajakſi,

310,

) 151 (

Ge on airvilla afuwa. Kenpä nuotan nostajana, Lankapaulan lappajana? Taka manha Wäinämöinen Se on nuotan nostajana, Lankapaulan lappajana. Sano wanha Waͤinaͤmodinen, “Wellamo ween emäntä, Ween eukko ruokorinta! Tule paian muuttelohon, Waattehen majehtelohon. SinuW on rytinen paita, Sinun maahtimaippa päällä; Minä annan liinapaian, Panen paian pellawaifen, Se on Kuuttaren Eutoma, Päimättären Feträämä. Wellamo ween emäntä, Ween eukko ruokorinta! Lyoͤte lykkywaattehiſin, Antipaitohin panete, Sinun antiaikoinaſi, Minun pyytöpäiminäni. Anna mulle antimefi, Weaͤ miljafi waͤlehen; Nosta ruotonen romina, Kajota kalanen karja, Taan on nuotan nostimille, Satalauan laskimille, Alta aawojen ſywien,

320,

325,

330,

442 €

Päältä mustien murien.”

Niin pätömä paiman poika Hyypäli mäen nifalta,

Sanan wirkko, noin nimeli; ”Oisko tarwes tarpojoa, Puun pitkän pitelieä ??

Sano wanha Väinämöinen: ”Hispa tarwes tarpojoa, Puun pitkän pitelieä.”

Tuo, pätömä päimän poika Koppafi mäeltä mannyn; Hongan marrekfi hotafi,

Pani paaen tarpomekſi, Kiwen kirstokſi rakenti, Sanan wirkko, noin nimeſi: Tarwonko waͤen mukahan, Panen miehuen nojasſa,

Wai tarwon aſun mukahan

Tuop’ on wiiſas Waͤinaͤmodinen Sanan wirkko, noin nimefi: ”Jos tarmot afun mukahan, Uiä on fiinä tarpomista.”

Tuo pätömä päimän poika So on tuosfa tarpojana; Varpowi afun mukahan, Sarpo kalan Faikenlaifen Duon on nuotan niostimille, Satalauan laskimille. '

Sano wanha Wainämöinen:

340. ”Nyt ſiin on Palanen karhi,

350,

355

360,

365,

370,

) 153 (

Warſin ruotonen romina, Saan on nuotan nostimilla, Satalauan laskimilla.. Weetähän, mennotahan , Siitä nuotta nostetahan, Puretahan, fiimotahan, Wenehefen LWäinämöifen. Saatihin halia hauki, Kul’ oli wasten nuotta tehty, Lankapaula laaittuna. Sillon manha Wäinämöinen Ei ruohi kaͤſin rumeta, Slman kirjokintahitta, Nautafitta rukkafitta, Waskifitta manttufitta. Niin pätöwä päiman poika Heti fyökfihen ſylikſi, Stfe tuon fanvikfi wirkki: »Wieris weitſi taimofesta; Puukko pilwistaͤ putoa, Pää kulta, terä hopia, Sola hauin halkaſiſin, Wiiltaͤſin Falan Eahekfi,” Meri weitft taimofesta, Puukko Pilwistä putofi, Pää kulta, terä hopia, Wierehen halian hauin. Niin pätöwä päimän poika Heti pään kaͤſin tawotti : ”Vyfy pää minun Faesfä,

N

.

J 288 ((

Kärki luojan kukkarosſa.“ Sillä hauin halkafewi, Suu lemän:lemittelewi ; Watſasſa halian havin Löytähän lohi punanen. Halkaſi lohen punafen, Matfasfa lohen punafen Siell’ oli finermä ſiika. Dalkafi ſinerwaͤn Fiian, Watſasſa finermän fiian Siel? oli finikeränen, Siian fuolen foukerosfa, Kolmannesſa koukerosſa. Niin purki ſinikeraͤſen, Syaͤmestaͤ ſinikeraͤſen Putoſi punakeraͤnen. Purkawi punakeraͤſen, Keskeltaͤ punakeraͤſen Tuikahti tuliſoronen, . JoP oli tullut taiwoſesta, Puhki pilmien puonnut, Päältä taimofen kahekſan, Ilmalta yhekfännältä. Suikahti tulijoronen, Paͤaͤſi Fäestä päimän pojan, Meni matkoa mähäfen Päällitfe Aluejaͤrwen, GSiikafaarien ſiwutſe, Lohiluotojen lomatfe,

400. Karkafi kataikolle,

410,

420,

) 155 (

Niin palo katajakangas; Ylös Fuufehen kohoſi, Poltti Fohta Fuiman kuuſen; Siitä lemmokſi lewefi, Ylen Fasmo kauhiakſi, Poltti puolen Pohjan maata, Sakaran ſywaͤn Sawoa, Kahen puolin Karjaloa.

Itſe ſeppo Ilmarinen

Oli airoilla aſuwa, Tuli poltti poskipaͤitaͤ, Kuumotti kuwetlihoja; Tuosta tuskakſi tulewi, Painuwi pakolliſekfi.

Juokſi polwesta wetehen, Sukkarihmasta ſulahan, Wyoͤlapasta lainehefen. Siinaͤ tulta tummenteli, Walkiaista warwenteli; Sanowi ſanalla tuolla, Lauſu tuolla lauſehella: Tulonen jumalan luoma, Luoma luojan malkiainen! Porohiſi peittelete, Kätkete kypenihiſi, Päimällä pieltaͤwaͤkſi, Yöllä piilleteltämäkfi, Hiilifesfä hiertimeskä, Liejesfä tuhan feasfa.

Kun ei tuosta Pyllä liene,

% 106 <(

Panu poika aurinkoifen, Urmas auringon fitiä! Tuli nosta taimofehen, Kehän kultaſen Fefelle, 435. Wahan maskifen ſiſaͤlle, Kun kuki emonſa luokſi, Luokſi waltawanhempanfa. Pane paͤiwaͤt paistamahan, Yöt laita lepeaͤmaͤhaͤn, 440, Aamulla ylenemähän, Illalla alenemakan.

Millaͤ nyt tulta tummentelen, Malkiaista marmentelen? Ompa poika Pohjokasfa,

445, Uros kylmäsfä kyläsfä, Mies pitkä Pimentolasfa, Korpikuufien Fokonen, Suopetäjän fuuruinen; Jon on fyltä houfun lahe,

450. Puolen toista polmen päästä, “Kahta Faation rajasta. Hyifet on kintahat kaͤesſaͤ, Hyifet faappahat jalasfa, Hyinen hattu hartioilla ,

451. Hyinen myöhyt myölä myötty.

Tuowos hyytä Pohjolasta, Jäätä Eylmästä Fylästä;! Paljo on hyytä Pohjolasfa, Paljo hyytä, paljo jäätä.

460. Hysſ on wirrat, Jääsfä jaͤrwet,

475,

430,

485,

490,

) 157 (

Maat on Faikki Ealjamasfa, Ilma warfin iljaneesfa. Hyifet hyppimät jänikfet, Jaifet Farhut Earkelewat, Keskellä lumimaͤkeaͤ, Lumilinnan liepehillä ; Hyiſet lentämät hamukat, Jaͤiſet forfat foutelemat, Keskellä lumijokia, Lumikosken Formakolla. Tule poika Pohjolasta, Poika Pohjolan takoa, Hyytä Felkalla metäds, Jäätä reellaͤ reutoellos, Tuiman tunturin laelta, Waaran wankan liepeheltaͤ, Laͤpitſe lumiſen linnan, Läpi jäifen linnan portin, Hyinen Fattila reesfä, Jäinen kauha kattilasfa. Sitte tänne tultuafi, Matkan päähän päästyäli, Wisko’os wilua mwetta, Kannu hyhmän Farmallista, Paikoille palanehille, Tulen tuiki polttamille. Millä tulta tummentelen, Walkiaista warmentelen? Ompa neiti Pohjolasfa, Smpi kylmaͤsſaͤ Fyläsfa,

o

b aw «

JonP on huntu huutehesfa, Sholiimi iljaneesfa, Hyyöfä fukka, jäästä kenkä, Hallasfa hamehen helmat, Paian Faulus Ealkkarasfa. Noufe neiti Pohjolasta, Lapſi tänestä Lapista! Muotehelta hyifen poian, Jäaifen lapfen lappeasta. . Mea miittafi mwilusta, Hameheſi haWan alta; Gitte länne tultuafi, Matkan päähän päästyäfi, Heitä polmille potewan, Katowalle Fattehekfi , Tulen fuuta fulkemahan, Panun päätä painamahan. Tuli Fääri kertohifi, Walkia ripaſimiſi, . Pukemihin puhtahiſin, Walkeihin mwaattehifin. Jos ei tuosta Eyllä liene, Ukko Fultanen Funingas, Ukko pilwien pitäjä, Hattarojen hallitſia! Jiataä iästä pilwi, Jänkä lännestä lähetä. Sylin pilmiä fyfeä, Limitysten niitä liitä,

520. Lomatusten loukahuta.

)y 4848 6

Sa’a hyytä, fa’a jäätä, Sa’a mwoietta hymeä, Paikoille palanehille, Panun nihki paistamille; 525. Bee tuli tehottomakfi, Walkia marattomaffi, Panu miehuettomakfi.” Sillä feppo Ilmarinen Tuota tulta tummenteli, 530. Walkiaista warwenteli. Sai tulen tehottomakſi, Walkian warattomakſi, Panun miehuettomakſi.

aeon NSAID

X. 460: %

Seitsenäskolmatta Kuuno.

Yhä Fuun ja auringon peitteesfä ollen Eäskee Slmarista Väinämöinen uufia takomaan. Taot: tua nostetaan kehaͤt taimaalle. Ei faaha walolle. So armelee Pohjolaan lahteäkfenfä Waͤinaͤmoͤinen. Tullut Pyfäfee misjä Fuu, misfä päimä? Wuores⸗ fa olewan, ei fieltä faaman. Niin waatii miek: Tamittuufeen Pohjan Poikia Waͤinaͤmdinen. Kaikki woittanut kaͤwi wuoren luoffi, ei faanut lukkoja auki. Lähtee jälele, pyytää Jlmarifen awaimia takomaan. Ustuu vajaan Slmarinen ja alkaa taokfella. Pohjolan emäntä pajan ikkunalle lintuna: ”mitä taho?” — ”Faularengasta Pohjolan akalle.” Lentää kotiin Pohjan akka, ei malta, millä Faus lanſa päästäiji. Jo piti Fuuw ja päimä wuoresta Yastea. Lentää uuelleen Slmarifele fanaa faatta: maan jo kuun ja päimän mwuoresta pääsfeen. Naͤ— Fee toekfi Slmarinen ja Fastee Waͤinaͤmoistaͤki Fatz fomaan. Waͤinaͤmoͤinen nähtyä Fuun ja auringon entifillä fioikanfa termehtelee ſyaͤmelliſesti wanho⸗ ja tuttujanfa.

Ikaͤwaͤ imehnoſilla, Tuiki linnuilla tukela,

) 161 (

Waikia meen Faloilla, Metfän Farjalla kawala, 5, Kun ei Eonfa päimyt paista, Eikaͤ kuuhuet Fumota. Hauki tieſi hauan pohjat, Kokko lintujen ſamonnan, Tuuli hanhen paͤiwaͤykſen; Ei tietaͤ pojat poloſet, Millon aamu alkanewi, Yö tulla yrittaͤnewi, Nenäsfä utufen niemen, Pääsfä faaren terhenifen. 15, Muoret neuva pitämät, Skapuolet armelewat, Kuinka kuutta lietänehe, YPäimätä elettänehe, Otawatta oltanehe. 20, Waka wanha Väinämöinen Meni fepponfa paiahan, AUstumi omen alatfe, Sanomi fanalla tuolla: ”Noufe feppo feinän alta, Takoja Fimen takoa, Takomahan uutta Fuuta, Uutta paͤywyen keheaͤ; Tukela on tuletta olla, = Paha Puun kumottamatta, 30. Paha päimän paistamatta.” Nouſi feppo feinän alta, Takoja Fimwen takoa, Kalemala. Toinen Oſa. 11

10

.

25

40,

A

55

.

) 162 (

Takomahan uutta Fuuta, Uutta päimyen Feheä. Kuun on Pullasta takowi, Hopiasta uuen päimwän. Saipa Fuu kuwannehekſi, Toki päimä waͤlmihikſi; Noita nostimat halulla, Kaunihisti Pannattimwat Ylähäkfi taimahalle, Päälle Fuuen Firjokannen; Päälle taimahan yhekfän.

Hiki läkfi luojan päästä, Kaste Faswoista jumalan, Warſin tyoͤsſaͤ työlähäsfä, Nostannasfa waikiasſa, Paͤiweaͤ kulettaisſa,

Kuun kehyttaͤ kantaesſa, Tuonne taiwahan nawalle, Ilmalle yhekſaͤnnelle.

Saiwat kuun kuletetukſi, Auringon aſetetukſi,

Ilmalle yhaͤkſannelle, Keskitaiwahan nawalle, Ei kumota kulta kuuna, Paista paͤiwaͤnaͤ hopia.

Sillon wanha Väinämöinen. Stfe tuon fanvitfi mirkki: ”SJos ma nyt lahen Pohjolahan, Pohjan poikien feFahan,

Saan ma Fuun Fumottamahan,

70,

75,

85

.

YO.

Päimäkullan paistamahan.”

Sekä läkfi, jotta joutu, Pimiahän Pohjolahan; Astu päimän, astu toifen, Päimwänä jo Folmantena Portit Pohjolan näkymät, Pohjan ukfet ulmottamat, Paistawat pahat faranat. Niin huhuta huiahutti Tuolla Pohjolan joella: Tuo menettä Pohjan poika, Joen poikki päästäkfeni.” Niin ſanowi Pohjan poika: »Ei täältä menehet joua; Tule formin foutimina, Kämmenin Fafimeloina , Poikki Pohjolan joesta.” Sillon manha Laäinämöinen Sormin fortumi metehen, Kaͤſin loihen lainehefen ; Wetihen wefihaolle, Petäjaifen pölkyn päälle, Miin wihelti miuahutti, Tuli tuuli tuon puhalfi, Poikki Pohjolan joesta. Pohjan poikafet ſanowi, Paha parmi pauhoawi: ”YAstu jalka enfimmäinen, Tälle rannalle rapa’a,” Astu jalan, astu toifen,

95,

120,

) 164 (

Pohjan rannalle rapafi.

Niin fanowi Pohjan poiat, Paha parmi pauhoami: ”Känppä Pohjolan vihalle.” Meni Pohjolan pihalle.

Pohjan poikafet fanowi, Paha parmi pauhoami: ”Tuleppa Pohjolan tupahan.” Meni Pohjolan tupahan.

SieW on miehet mettä juomat, Simoa firettelemwät,

Miehet Eaikki miekka myöllä, Urohot fotaafeisfa,

Pään waralla Wäinämöifen, Surmakſi fumwantolaifen, Sanoiwat fanalla tuolla: ”Ku fanoma kurjan miehen, Mitkä tieot tienkämiän?”

Maka wanha MWäinämöinen Sanan mirko, noin nimelfi: ”Minnes meiltä päimä pääty, Kunne meiltä Euu Fatofi?”

Pohjan poikafet ſanowi, Paha parmwi laufueli: ”Luonne teiltä päimä pääty, Tuonne teiltä Puu katoſi: Päimä pääty kalliohon, Wuorehen teraͤkſiſehen, Kuuhut kiwehen katoſi, Kirjarintahan kiwehen,

140,

) 245 165 (

Jost’ ei pääfe paiminänfa, Selwiä finä ikänä.”

Sillon wanha Väinämöinen Itſe tuon fanoikfi wirkki: ”Mitelkääme miekojamme, Katfelkaame Falpojammes; Eikö Fuu kiwestaͤ pääske, Pääsfe päimä Falliosta.”

Kenen lie pitempi miekka, Kenen Falpa kaunihimpi,

Een via iskeä eellä. ittelimät miekkojanfa,

Katfelimat Falpojanfa;

So oli pikkuista pitempi

Miekka manhan MWaäinämvifen ,

Yhtä ohrafen jyweaͤ,

Olen Fortta Forkiampi. Senpä Euu Farestä paisto, Päimä mästistä wälötti, Heponen terällä hirnu, Kafi nauku naulan pääsfä, Pentu putkesſa makafi. Mentihin ulos pihalle, Wastatusten wainiolle. Siitä manha Läinämöinen Loͤi on Ferran leimahutti, Loͤip’ on Ferran, löipä toifen,

. Listi kun naurihin napoja,

Päitä Pohjan poikafien. Kaͤwi Fuuta Fatfomahan,

170,

175,

) 166 (

Paͤiweaͤ Ferittamähän, Otawaista ottamahan, Kirjarinnasta Fimestä, Vuoresta terakfifestä, NRautafesta Falliosta. Yhekfin omia ompi, Kolmin lukkoja lukittu Itſekullaki owella; Gi ſinne ſiſaͤlle paͤaͤsſyt. Vaka wanha Waͤinaͤmoͤinen Itſe astuwi kotia, Meni ſepponſa pajahan, Sanan wirkko, noin nimefi : ”Oi fie feppo Ilmarinen, Lankoni emoni lapfi! Tao kuokka Folmihaara, Tao tuuria tuſina, Awaimia aika kimppu, Jolla kuun kiwestaͤ päästän, Päästän päimän kalliosta. Se on feppo Jlmarinen Tako miehen tarpehia, Tako päimän, tako toifen, Tako Eohta kolmannenki. Paͤiwaͤllaͤpaͤ kolmannella Louhi Pohjolan emaͤntaͤ, Pohjan akka harwahammas, Nouſi aamulla warahin, Itſe loihen lentämäkhän. Nouſi leiwon lentimille,

) 167 (

Sirkun fiimille yleni, Lenti Slmarin pajahan, Istu pajan ikkunalle.

Ge on feppo Slmarinen Stfe tuon ſanoikſi mirkki: ”Mit’ olet lintu ikkunalla Aiman aamulla marahin?”

Lintu Fielelle panekfen, Sirkkunen fimertelekfen: Di fie feppo Slmarinen, Takoja alinomanen!

Kun olet Fowin ofaama,

. Marfin taitamwa takoja.”

Se on feppo Slmarinen Sanan wirkko, noin nimefi, ”Sif3” olen Fowin ofaawa, Warſin taitama takoja, Kauan Fatfoin luojan fuuhun, Partahan jalon jumalan, Ennen taimoa takvoisfa, Slman Fantta Falkuttaista.”

Lintu Fielellen panekfen, Leimonen limerteleffen : ”Mit’ on rautio takowa, Kuta feppo Falkuttama?”

Ge on feppo Slmarinen Sanan wastaten fanowi: Taon kultarenkahaista Tuolle Pohjolan akalle.“

Siitaͤ Pohjolan emaͤntaͤ

240,

) < 40168 « K

Sekä läkfi, jotta joutu, Sepon SYlmarin pajasta, Lenti leimona kotihin. Arwelee, ajattelemi, Pitkin päätänfä pitaͤwi, Millä Faulanfa katala, Paha mwaimo warjeleift.

So tunfi tuhon tuleman, Hätäpäimän päälle faaman; Noufi aamulla warahin, Aiman aika huomenesfa, Lenti Slmarin pajahan, Kyyhkyfenä kynnykſelle.

Se on feppo SJlmarinen Sanan wirkko, noin nimefi: »Mit’ olet kyyhky kynnykfellä Aiman aamulla marahin?

Kyyhky Fielellen panekfen, Warſin wastaten fanomi: ”Tuota Sienen kynnykſellaͤ Sanomata faattamasfa ; Jopa kuu Fimesta noufi, Paͤiwaͤ pääli kalliosta.”

Siitä feppo Ilmarinen Astuwi pajan owelle,

Katfo tarkon taimahalle, Katfo Euun Eumattowaffi, Mäki päimän paistawakfi. Meni luokfi Lääinämöifen ; Sanan wirkko, noin nimefi:

260

265

270

R

N

) 00469 <

Sinaͤ wanha LWäinamöinen, Laulaja iänikuinen! Käyppä kuuta Fatfomahan, Paͤiweaͤ tähvämähän, Kut on nostu taimakhalle, Entifilenfa fioille. Waka wanha Wäinämöinen Stfe pistihen pihalle, MWarfin päätänfä kohotti, Katfahtami taimahalle ; Kuu oli nosfut, päimä pääskyt, Taimon aurinko tawannut. Sillon wanha MWainämöinen Sai itfe fanelemahan; Sanowi fanalla tuolla, Lauſu tuolla laufehella: Terwe Fuu Fumottamasta, Terwe Faswot näyttämästä, Paͤiwaͤ kulta Foittamasta, Aurinko ylenemaͤstaͤ! Kuu kulta kiwestaͤ nouſit, Paͤiwaͤ kaunis kalliosta; Nouſit kullaisſa,kaͤkenaͤ, Hopiaisſa kyyhkylaͤisnaͤ. Nouſe aina aamuſilla Tämän paͤiwaͤnki perästä; Aina tänne tulesfafi. Tuomos täyttä termweyttä; Siirrä faama faatawihin, Onni onkemme nenahän,

) 170 (

Pyytö päähän peukalomme.

Käy nyt tiefi termehenä, 275, Matkafi imantehena Kaaruefi Faunihina ; Pääfe illalla ilohon.”

— — —

) <a. [

Kaheksaskolmatta Kuuno.

Walmistakſen Waͤinaͤmoͤinen Farhun tappoon. Tulee luokfi, Faataa kontion. Wiepi ſoitellen Fo: tia, Kotimaki kuulee foiton ja rientää faalista pihalla mastaan ottamaan. Siitä ohtopoika Fule> tetaan kujalta pihalle, pihalta huoneefen ja laske: taan vrahille lattiaa. Pannaan nahan otettua pa: taan ja keitetään lihat peiahikſi. Nostetaan fitte paasta Fuppiloihin ja Faitki Tapion Fanfa kutſu— taan wierahikſi. Peiaita pitäesfä Fertoo Waͤinaͤ— nöinen, miten onnistu Farhun tappo. Svyoͤtyaͤ, juotua, laulettua ja muien temppujen tehtyä wieaͤaͤn fallo puuhun ja lopukfi toimottaa YWäinämöinen wastaſekſiki yhenlaifia iloja paikalle,

Waka wanha Wäinämöinen Itſe tuon ſanoikſi wirkki: ”Nyt vis ohto otettawana, Rahakarwa kaattawana,

5. Mieluſasta Metfolasta, Tarkasta Tapiolasta; Ruuniani ruhtomasta, Tammojani tappamasta, Karjoani kaatamasta,

6. Lehmiaͤ lewittaͤmaͤstaͤ.

20,

”» n

30,

40,

) 1108 €

Olin mieki miestä ennen, Olin miesfä miesten luona, Mieslukuja tehtäisfä, Sakoja jaettaisfa,

Ofin päitä pantaisſa. Olin ma ohon omilla, Taſakaͤrſaͤn tanhuila, Vaan ei nyt nykyfin aion. Joko mie polonen poika Wanhakſi waroelemma, Cpalykfin ennen muita! aan Fuitenki, kaikitenki, Mieleni minun tekewi, Aiwoni ajattelewi;

Mieli Fäyvä metfolasfa,

Metfän mettä juvakfeni. Lähen nyt miehistä metfälle, Urohista ulkoisille; Mielikki metfän emäntä, Tellerwo Tapion waimo! Kytke kiinni koiriaſi, Rakentele rakkiafi, Kuuſamiſehen kujahan, Talaſehen tammiſehen. Silmaͤt ſilkillaͤ ſitele, Päätä Fääri palmikoilla, Hampahat meellä hauv, Suuwieret fulalka moika; Jottei haife miehen henki, Tuuhua uvohon tunti,

) 178 (

Tullesfani tanhuille, Salon ohtofen owille.

Ohtonen metfan omena,

Metfän Eaunis Pälleröinen! 45, Kun kuulet minun tuleman,

Miehen aimo astelewan,

Kytke Fynnet Farmwohifi,

Hampahat ikenihifi,

Jotet koske Fonnanana, 50. Liikuta lipeaͤnaͤnaͤ.

Niin ſie ohto pyörtelete, Meſikaͤmmen kaͤaͤntelete, Kuni pyy peſaͤnſaͤ päällä, Hanki hautomaifillanfa,”

55, Sillon wanha Waͤinaͤmoͤinen Jo tuosfa ohon tapaſi, Saͤteriſet ſaͤngyt kaaſi,

Siat kultaſet kumoſi; Sanowi ſanalla tuolla, Lauſu tuolla lauſehella: ”Ole kiitetty jumala, Ylistetty luoja ykjin,

Kun annoit ohon ofakfi, Salon Fullan faalihikfi.

Jos lähen ohon owille, Taſakaͤrſaͤn tanhuille, Pikkufilmäfen pihalle, Katfellani Fultoani;

Lyhyt on jalka, lysmä polwi “70, Taſakaͤrſaͤ talleroinen.

60

65

YSA A

Ohtofeni ainofeni, Meſikaͤmmen Faunofeni! Elä ſuutu fuottakana, En minä finua kaannut.

75, Stfe mierit wempeleltaͤ, Hairahit hamun felälta, Puhki puifet kaatiofi,

Halki paitafi hawuſen; Sykyfyifet fäät lipiät,

80. Päimät talwiſet pimiat. Ohtofeni ainofeni, Meſikaͤmmen Faunofeni! VWiel’on maata kaͤyaͤkſeſi, Kangasta kawutakſeſi;

81. Lähes nyt kuulu kulkemahan, Metſaͤn auwo astumahan, Siniſukka ſipſomahan, Kaͤymaͤhaͤn kaͤpiaͤ kenkaͤ, Naͤiltaͤ pieniltaͤ pihoilta,

82. Kapeilta kaͤytaͤwiltaͤ, Urohiſehen waͤkehen, Miehiſehen joukkiohon. Siell’ on aitta ammon tehty Hopeaiſille jaloille,

83. Kultaſille patſahille,

Jonne wiemme wierahamme,

Kuletamme kultaſemme.

Ei ſiellaͤ pahoin pietä;

Sima ſiellaͤ ſyoͤtetaͤhaͤn, 100. Meſi nuori juotetahan,

,

) 175 (

Laͤhe nyt tästä Pun lähetki, Västä pienestä pefästä, Nifufilta paäalvilta, Hawuſilta muotehilta,

. Punafille polstarille, Sängylle faterifelle,

Ala Euulun Eurkihirren, Alla Faunihin Eatoffen. Niin [a luikkahos lumella, . Kuni lumme lammikolla ; Miin [a haihaos hawulla, Kuni okſalla orama.”

Siitaͤ wanha Waͤinaͤmdinen Astu ſoitellen ahoja,

. Kangasta Fajahutellen, Jalon ohtofen keralla. Itſe foitteli ſomasti, Kajahutti kaunihisti, Wiiesti weraͤjaͤn ſuulla, Kolwmasti kotimaͤellaͤ. So ſoitto tupahan Euulu, Kajahus katokſen alle. Miin waͤki tuwasſa wirkki, Kanſa kaunis wieretteli: ”Kuulkootes taͤtaͤ kumua, Salon ſoittajan ſanoja, Kaͤpylinnun kaͤlkytystaͤ, Metſaͤn piian pillin ääntä,” Waͤki pistihen pihalle,

130, Kanfa Faunis Fartanolle :

) 176 (

”Mefiänks metfä anto, Ilwekſenkoͤ maan ifäntä, Koska laulaen tuletta, Hyrekſien hiihtelettä?”

Waka wanha Waäinamöinen

Itſe tuon fanoikfi wirkki:

140

.

150,

160,

”Sanomifs on faukko faatu, Wirſikſi jumalan wilja, Sillä laulaen tulemma, Dyrekfien hiihtelemmä,

Eikaͤ ſaukko faatukkana, Eikaͤ ſaukko, eikaͤ ilwes, Itſe on kuulu kulkemasſa, Salon auo astumasſa, Waalumasſa metſaͤn waahti, Werkahouſu wieremaͤsſaͤ. Terwetaͤn jumala taͤnne, Näille pienille pihoille, Kaypehille Fartanoille, Piikojen pitämämaille , Waimojen mwanuttamille.

Kun lienee wihattu wieras, Omi Fiinni otto’ote;

Vaan Eun lienee fuotu mieras, Omi amoinna pitööte.”

Waͤki wastaten fanowi, Kanſa kaunis wieretteli: ”Ole Fiitetty jumala, Ylistetty luoja ykſin,

Kun annoit ohon ofaffi,

) ATT €

Salon Euan faatamatfi. Verwe nyt tänne tultuafi,

Meſikaͤmmen Fäytyäfi,

Näille pienille pihoille,

165. Kapehille Faytämille!

Tuota toimoin tuon ikäni, Katfoin Faiken kaswinaian, Saawaklſi falon hopian, Metfän Euan Eulkewaffi

170. Naile pienille pihoille, Kapehille Fäntämilles Soiwakſi Tapion torwen,

Metſaͤn pillin piukowakſi. Toiwoin Eun hyweaͤ wuotta,

175. Katſoin Fun kaunista keſeaͤ, Niinkun ſukſi uutta lunta, Janhus hankea jaloa,

Neiti miestä mieluhista, Punaposki puolifoa.

180, Illat istuin ikkunasfa, Aamut aitan portahalla, Kuukauet Fujaisten fuusfa, Talwikauet tanhuilla.

Lumet feifoin tanterikfi;

185. Vanteret fulitfi maikfi, Sulat maat ſomerikoikſi, Somerikot hieſukoikſi, Hieſukot wihottawikſi.“

Siitaͤ wanha Waͤinaͤmoͤinen

190. Itſe tuon ſanoikſi wirkki:

Kalewala. Toinen Ofa, 12

j 08

”Onko miestä ottamakan, Urosta utelemahan ,

• Metfolasta faahesfani, Tultua Tapiolasta?”

Maki mastaten fanowi, Kanfa faunis wieretteli: ”Ompa miestä ottamasfa, Urosta utelemasfa, Metfolasta faatuafi,

Tultua Tapiolasta;

So On wiikon juomat pantu, Saatu otrafet olitet, Tulewalle mierahalle, ESaawalle Fäkeämälle.”

Siitä manha Wäinämöinen Itſe tuon fanoikfi wirkki: ”Minne nyt miemmä mierahamme, Kuletamma kultafemme, Räiltä pieniltä vihoilta,

. Kapehilta Eartanvilta?”

Waͤki wastaten ſanowi, Kanſa kaunis wieretteli: ”Tuonne wiettaͤ wierahanne, Kuletatta kultaſenne, Petaͤjaͤiſehen peſaͤhaͤn, Honkaſehen huoneheſen,

Alle kuulun kurkihirren, Alle kaunihin katokſen.“

Siitä wanha Waͤinaͤmodinen

220. Itſe wirkki, noin faneli:

225,

230,

240,

245,

250,

) 179 (

”Ohtofeni ainofeni, Meſikaͤmmen Faunofeni! Wiel’ on maata käyäkfefi, Astuakfefi ahoa.

Läheä nyt kulta Fulkemahan, Hopia maeltamahan, Kullaista Fujoa myöten, Hopiaista tietä myöten, Petäjäifehen pefähän, Huoneheſen hönkafehen, Alle Euulun Furkihirren, Alle kaunihin Fatokfen,

Waro’ote waimo rukat, Kun ei karja kammostuiſi, Pieni wilja wimmastuiſi, Wikoiſi emaͤnnaͤn wilja, Tullesſa ohon tuwille, Karwaturwan tungetesſa, Kaͤyesſaͤ nenän nykerän.

Pois nyt poiat porstuasta, Piiat pihtipuolifista,

Uron tuWesfa tupahan, Astuesſa aimo miehen.

Elloͤs nyt piikoja pelätkö, Elloͤs maimoja warotko, ESylttyfukkia ſuretko, Peittopäitä peljästykö;

Mi on akkoja tumasfa, Ne on kaikki Farfinahan, Miehen tullesfa tupahan,

260,

270

280,

) 180 (

Astuesfa aika poian. Terme tännetki jumala, Tänne pienehen pefähän, Matalaifehen maiahan, Alle kuulun Eurkihirren, Alle kaunihin katokſen; Mihen nyt liitaͤn lintuſeni, Kulettelen Eultafeni?” Waͤki wastaten ſanowi, Kanſa kaunis wieretteli: ”Terwe tänne tultuaſi, Mefifämmen käytyäfi, Tänne pienehen peähän, Matalaifehen majahan, Alle Fuulun kurkihirren, Alle kaunihin katokſen! Tuohon liitaͤ lintuſeſi, Kulettele kultaſeſi, Petaͤjaͤiſen pienan päähän, Rahin rautaſen nenähän,” ”Ohtofeni ainofeni, Meſikaͤmmen Faunofeni! So nyt on tullut turkin tunti, Karwaſi Fatfantoaikfa. EP 00 ohto milläkänä; Ei fua pahoin pietä, Gi anneta Farmojafi Herjojen hetaleikfi, Wallatonten waattehiFfi.” Siitä wanha Waͤinaͤmoͤinen

290,

300

Vo 4880 (| Stfe tuon ſanoikſi mirkki : ”Minne nyt wiemmaͤ wierahamme, Käwiämme Fäyttelemmä , Rabin rautafen nenästä, Päästä pitkän pintalauan ?

Maki wastaten fanowi, Kanfa Launis wieretteli, Tuohon mienet wierabhafi Kulettanet Eultafefi, Kuvarihin Eullittuhun, Maskipohjahan patahan,

So on paat tulelle pantu, Maskilaiat malkialle; Wiikon on mwetofet tuotu, Tuotu weet tuonnempata, Herafesta hettehestä, Laikkymästä lähtehestä; Suolat Faukoa Patfottu Sakſan falmilta ſywiltaͤ, Souttu ſuolaſalmen kautta, Laiwan paͤaͤltaͤ laskettuna.

Puut on puituna falosta, Ammon aikana hakattu, Luotu tuomimaaran päältä, Kuletettu Eumpuloilta ; Tuli tuut taimofesta, Tullut taimahan namalta, Päältä taimahan kahekſan, Ilmalta yhekfänneltä.”

Sillon manha MWäinämöinen

320,

340,

) 182 (

Stfe tuon fanoikfi mirkki: ”Ohtofeni ainofeni, Meſikaͤmmen Paunofeni! Wiel’ on maata kaͤyaͤkſeſi, Polku poimetellakſeſi.

Laͤhes nyt kuulu kulkemahan, Mies wanha waeltamahan, Päästa pitkaͤn pintalauan, Rahin rautafen nenästä, Kuvparihin Fullittuhun, Waskipojahan patahan.”

Pata kiehu paukutteli Taͤynnaͤ uuſia lihoja, Kokonaista kolme hoͤtaͤ, Saman werran paͤiwiaͤki.

Siitaͤ wanha Waͤinaͤmoͤinen, Kun oli keitto keitettynaͤ, Gaatu Fattilat tulelta, Waskilaiat walkialta, Sanowi fanalla tuolla, Laulu tuolla laufehella : ”Minne nyt liitän lintufeni, Kulettelen Eultafeni, Kuparista Fullitusta, Waskipohjasta paasta?”

Väki wastaten fanowi, Kanfa Faunis wieretteli: ”Tuohon liitä lintufefi, Kulettele Fultafeft,

Kupin Eultafen Pumulle,

345

350

370,

) 183 (

Wain maskifen waralle,

Petäjäifen poͤyaͤn päähän. etäjäifet tääl” on pöyät,

Wait pöydällä mafesta,

Kupit Fullasta fimulla,

Lufikkaifet hopiasta.

Sihen liitä lintufefi,

Kulettele Eultafefi,

Simoa firettämähän,

Olofia ottamahän.”

Siitä wanha Waͤinaͤmoͤinen Itſe wirkki, noin nimeſi: ”Ohtofeni lintufeni, - Meſikaͤmmen kaͤaͤroͤſeni!

Wiel’ on matka kaͤyaͤkſeſi, Retki reiahellakſeſi.

Laͤhes nyt kulta kulkemahan, Rahan armas astumahan, Kuparista kullitusta, Waskipohjasta paasta,

Main maskifen maralle, Kupin Fultafen kuwulle, Petaͤjaͤiſen pöyän päähän.”

Siitä manha Waͤinaͤmoinen, Kun oli Eupit kukkufilla, Mait marpalaitehilla,

Stfe mwirkki, noin nimefit

”Metfolan metinen muori, Metfän Fultanen Euningas, Tellerwo Tapion neiti,

—

) 184 + €

Metfän piika pikkarainen! Tule nyt häihin härköfefi, Pitkaͤwillaſi pitohin.

Nyt on Fystä kystaͤ kyllin fyöä, . Kyllin ſyoͤaͤ, Enllin juova, Kyllin itfesfä pitea,

Kyllin antoa Eylälle.”

Waͤki tuosfa noin fanomwi, Kanfa kaunis mivteteli: vai mextt i. ”Misf? on ohto fyntynynnä, Harmakarma Fasmanunna, Mistä kaͤyty Eälleröinen , Saatuna finifaparo?

Lietkö faanut faunatieltä, Kaiwotielta Faatanunna??”

Sillon wanha Wäinämöinen Stfe tuon ſanoikſi wirkki:

”ECi ohto olilla fynny,

Eikä riihiruumenilla ;

« SuoW on ohto ſyntynynnaͤ, Harwakarma Fafwanunna, Luona kuun, tykönä paͤiwaͤn, Otamwaifen olkapailla, Seitfentähtifen felählä.

Ukko Pultanen Funingas, Mies on wanha taimahinen, Wisko willafen wefille,

Laski Farman lainehille. Tuota tuuli tuuwitteli,

400, Slma lieto Viikutteli,

410,

420,

425,

430,

) 185 (

Meen henki heilutteli, Aalto rannalle ajeli, Rannalle falon fimafen, Nenahän metifen niemen. Mielikki metfän emäntä, Tapiolan tarkka waimo, Suokfi polmesta merehen, Wyoͤlapasta lainehefen , Koppo kuontalon wefiltä, Willat hienot lainehilta. Liinvisfanfa liikutteli, Helmoisfanfa heilutteli; Siitä liitti lintufenfa, Kuletteli Fultafenfa, Hopiaifehen waſuhun, Kultafehen kaͤtkyehen; Mostatti Fapalonuorat, Lapſen korkian Fapalon, Okſalle olowimmalle, Lehwaͤlle leweimmaͤlle. Tuuwitteli tuttuanſa, Liikutteli lempiaͤnſaͤ, Kaͤtkyesſaͤ kultaſesſa, Hihnoisſa hopeiſisſa, Alla kuuſen kukkalatwan, Kukkalatwan, kultalehwaͤn. Siinaͤ ohtoſen ſukeſi, Harwakarwan Faswatteli, Juuresſa nyrynaͤrien, Luona karkian karahkan,

440,

445

450,

455

460,

) 186 (

Wieresſaͤ metifen wiian, Syaͤmesſaͤ ſalon ſiniſen.

Wiel’ on hampahat hausſa, Kynnet kaikki kaiwokſesſa; Mielikki metſaͤn emaͤntaͤ, Tahiolan tarkka waimo, Laͤkſi hammasta hakuhun, Kynſiaͤ kyſelemaͤhaͤn, Jukaſilta juurikoilta, Kaskikannoilta kowilta, Mäen keltakoͤykaͤmiltaͤ, Kanarwilta kaswawilta.

Honka kaswo kankahalla, Kuuſi kummusſa yleni, Hongasſa hopiaokſa, Kuuſoſesſa kultaokſa,

Ne kawo kaͤſin tawotti, Niistaͤ kynſiaͤ kyhaͤſi, Ikeniaͤ istutteli,

Tuwan tuomiſen rakenti, Laitti huonehen hawuſen, Käski maata talwikauen, Afua ajat pahimmat, Ilman foita foittamatta, YMlitoja witafematta , Kangasta Fapuamatta, Ahowiertaͤ astumatta. Sielt? on faatuna hopia, Kultamme Euletettuna.”

Waͤki nuori noin fanowi,

.

) 18% A

MALT wanha mieretteli: ”Mitä tehen metfä mielty, Kuta tehen Forpi Postu, Ihastu falon ifantä, .Taipu ainonen Tapio? Oliko keihon kekfimistä, Eli ampujan aloa ?”

Waka wanha Mäinämoöinen Stfe tuon ſanoikſi wirkki: . ”Dymwin meiän metfä mielty, Hywin meiän korpi Fostu; Ihastu falon ifäntä, Taipu ainonen Tapio.

Mielikki metfän emäntä, Tellerwo Tapion waimo, Heitti kylmille kotinſa, Aſunmaanſa autiakſi, Laͤkſi tietaͤ neuomahan, Rastia rakentamahan, Lien mieriä wiittomahan, Matoa opastamahan. Weisti pilkat pitkin maita, Rasti maarohin takoja, Tuli Fullan muuttelehon, Hopian majehtelohon. Ei ollut Feihon kekfimistä, Eikaͤ ampujan alva, Itſe mieti mwempeleltä, Horjahti hamun felältä,

490, Puhki Fultafen Fuvunja,

495,

500,

505,

510,

515,

) 188 (

Halki marjafen mahanfa; Nifut rikko rintapäänfä, Hawut watfanfa hajotti.”

”Ohtofeni ainofeni, Meſikaͤmmen Faunofeni!

So nyt on läsfä luien luske, Luien luske, päien pauke, Kowa hammasten Eolina. Otan nenän oholtani, Wainun tuntemattomakji ; Otan Forman oholtani, Korwan Puulemattomaffi ; Otan filmän oholtani, Silmän näkemättömaäkfi.”

Siitä wanha Waͤinaͤmoͤinen Sanan wirkko, noin nimefi; ”Sen nyt miehekfi fanoifin, Urohokſi arweleifin,

Joka umpiluut lukifi,

Garjahampahat fanoifi, Alla luisten polmienfa, Rautasten rufamienfa.”.

Stfe umpiluut lukemi Sarjahampahat fanowi, Ulla luisten polmienfa, Kautasten rufamienfa.

Otti hampahat oholta, Ganan wirkko, noin nimeli: ”Ohtonen metfän omena, Metfän faunis Eallervinen!

) 189 (

Wiel’ on maata Fayäkfefi, Saloa famotakfefi. Lähe nyt Euulu kulkemahan, Nahan armas astumahan, . Tästä pienestä pefäätä, Matalaifesta majasta; Tukela on tumasfa olla, Laͤyli lasten lämpimesfä.

Västä tänne tie menewi, . Rata uufi urkenemwi, Wasten mwarmwikkomätkea, Kohti muorta Forkiata, Petajahan pienofehen, Honkahan hamwufatahan;

• Hywa, fiin on ollakſeſi, Urmas aikaellakfefi ; Sihen tuuli turman tuopi, Aalto ahmenen ajawi; Siwullais on fiikafaati, Luonaſi lohiapajas-

Sano täältä faatuafi, Metfolahan mentyäfi: ”Ei fielä pahoin pietty Urohoifesta mäesfä, Miehifesfä joukkiosſa; Sima ſiellaͤ fvyötettihin, Meſi nuori juotettihin, Oluet ofitettihin.”

Vaka wanha Mäinämöinen

550. So tuosta tuli Eotihin;

560,

565

.

580,

) 190 (

Waͤki nuori noin fanowi, Kanfa Faunis laufutteli: ”Minne nyt faatit faalihifi, Ehätit erän waͤhaͤſi?

Lienet jäälle jättänynnä,

Uhkuhun upottanunna,

Eli ſuohon fortanunna, Kankahafen Faimanunna?” Vaka wanha Väinämöinen Sanan wirko, noin nimefi; ”Oifin jäälle jättänynnä, Uhkuhun upottanunna, Siina koirat fiirteleifi, Linnut liiat peitteleifi; Oifin (uohon forfanunna , Kaimanunna kankahaſen, Siinä toukat turmeleifi , Söifit mustat muurahaifet. Empaͤ jäälle jättänynnä, Uhkuhun upottanunna, Enkä ſuohon fortanunna, Kankahafen Faimanunna; Vuonne faatin faalihini, Ehaͤtin erän waͤhaͤni, Kultakunnahan kukulle, Waskiharjun hartiolle; Panin puuhun puhtahaſen, Honkahan hawuſatahan, Okſille olowimmille, Lehwille leweimmille,

585,

595,

) 191 (

Ikenin itähän skein, Silmin luven luotehefen, Kaltoin Eaarnapohjafehen; En latmahan laskenunna, Siinä tuuli turmelifi, Ahawa pahoin panifi. Siitä manha Waͤinaͤmoͤinen Stfe tuon ſanoikſi faatti: ”Anna toisteki jumala, Wastaki wmakainen luoia Naͤin naͤisſaͤ elettaͤwaͤkſi, Toiste laulaeltawakſi Naͤisſaͤ häisfä pyylyvojan, Pihlajattaren pioisſa, Tuomettaren juomingisfa. Anna mastaki jumala, Toisteki totinen luoja Nastia rakettamikfi, Puita pilkoteltamitkfi Urohoifesfa maesfä, Miehifesfä joukkiosſa. Anna wastaki jumala, Toisteki totinen luoja Soiwakſi Tapion pillin, Metfän pillin piukomatfi Näillä pienillä pihoilla, Kape hilla Fäytämillä.”

— ö — —

Y 140206

Yheksäskolmatta Kuuno.

Alkaiſt mielihymisfään kannelta foittaa Waͤi⸗ naͤmoͤinen, waan makaawi wielaͤ meren pohjasta Fanteleenfa, Saavi rautafen harawan, annakfen merta haroamaan, ei kekſi Faonnutta foittoa. Ko: tia tiellä Fuulee Foimun itkewaͤn. Kyfyttyä, mitä itki, wastaa Foimu pahoja päimiä itkemänfä ja Ferz toilee kaiken mielalanfa. Kieltää itkemästä Waͤi— nämöinen wielä iloFfi huolten muuttuman. Laatii paikalla Fanteleffi, faapi tammesta naulat ja Pies let laulaman neten himukfista. Niin istuu uutta Fanteletta foittamaan, eikä ollut, jota ſoitollanſa ei faanut liikutetuffi.

Yata manha Waͤinaͤmdinen Arwelewi aimosfanfa : ”So nyt foitanto kaͤwiſi, Slon teentä kelpoaiſi, 5, Näillä pienillä pihoilla , Kapehilla käytämillä, Waan on kantelo Faonnut, Iloni ikaͤti mennyt; Waan on kantelo kaonnut, 10. Iloni ikaͤti mennyt,

J 109 (k

Kalafehen Fartanahon, Lohifehen louhikkohon, — Ahin hauin haltiville, Vellamon ikimäelle, Harmon Ahti antanemi, Kun on Ferran Fekfinynnä,” Maka wanha Wäinämöinen: Meni fepponfa pajahan, Sanan wirkko, noin nimefi: ”Di fie ſeppo Slmarinen! Tao rautanen haramwa, , Marfi waskinen walaos, Jolla ma meret harvan — Lapofille aallot lasken, Saaha Harppu hauinluinen, Kantelo Falanemwänen, Kalafesta Fartanosta, Lohifesta louhikosta.” Se on feppo Ilmarinen, Takoja iän ikuinen, Sako rautafen haramwan Warren waskifen wanuwis ’ Sako piit fatva fyltä, Warren wiittaͤ walmisteli. 85. Siitaͤ manha Waͤinaͤmoͤinen Otti rautafen harawan, Laͤkſi ſelwille mefille, Ulapoille aukeille; a Harawoipi rannan raiskat, 40, Ruowon ruufut, kaislan kaikut, Kalewala. Toinen Ofa, 13

15

.

20

.

25

.

30

.

45

.

60

N

70,

yj (£

Tukulle meret tukufi, Lapofille lasketteli. Eipä löynyt, ei taannut, r Havinluista harppuanfa, , Iki mennyttä loan, > . Kaonnutta, kanteletta. a. Siitä, wanha Mäinämöinen So topin, hetia astu, ; Kaitem Yalela Eypätin.. RU Niin aholla feifotaffen p, Katfelekfen, tuunteleffen, Kuuli Foimun itkewaͤnſaͤ⸗ Puun wiſan wetistelewaͤn. Kyſytteli, lauſutteli:; ” mit itket wihanta koiwu, Weſalehti wierettelet Wyoͤhyt walkia walitat? | Gi fua.fotahan mied 50 9 Gi tahota tappelohon,? , Koiwu taiten —— Puu wiſanen wieretteli: ”Niin ne muutamat fanomi, Moniahat armelemi, Elämän minun itosta, Riemusſa remuelewan; Minaͤ hvikka huolisfani , Ikaͤwisſaͤni lotfen, Panen pakkopäimisfäni: Tyyeryytta tyhjä itken,

75

80

.

85

.

90

K

100,

) 495 C

Wajouttani mwalitans

Kun olen kowin ofaton, . Tuiki maimanen mwaratomeis ov Näillä paikoilla pahoilla, Lakeilla Caitumilla.

Ufeinpa minun polofemp. i:

Ufein polon alafen, ja Paimenet, pahat EfäMä: oonan? Puhki wiiltaͤwaͤt pukuni ;.

Halki mahalafen mahani. 0 Ufein minä polonen, 1975 ne Ufein polon akanen; Tan

Näillä paikoilla pahoilla, Lakehilla laitumilla,

Karfitahan Paskivuikfi n 11.1.00.

Pinopuikſi pilkutahun voitan Kolmasti taͤnaͤ keſaͤnaͤͤ. Taͤnaͤ ſuurena ſuwena, Miehet allani aſuiwat,

Kirwestaͤnſaͤ kitkuttiwvat,

Mun poloſen pään waralle

Warten kauloa Fatalan.

. . . —— Tuota itken tuon ikäni,» »

Puhki polweni murehin, Kun olen Fowin ofaton, Tuiki waimanen maraton, Kowan ilman Fohtelosfa, Talwen tullesfa tukelan. Sopa aina aikaifin Murhe -muomon muuttelemi,

VI

110;

120;

125,

130,

) 196 (

Huoli päätäni panewi, Kaswot kaͤypi Falmeheffi Muistelesfa mustat paͤiwaͤt, Pahat ajat armellesfa. Siitä tuuli tuskat tuopi, Pakkanen pahimmat päimät; Tuuli turkkia tuhuwi, Lempo lehet leikkoami, Sotta aiman alastonna Palelen pahalla faällä, Pakkaſen pahan Fäfisfä, Koprisfa Fowan wihurin.” Sano: wanha Waͤinaͤmoͤinen: ”EP itke wihanta Foiwu, Weſalehti wierettele, Wyoͤhyt walkia walita: Saan maa itkufi iloffi, Mutehefi muukfi muutan, Käännän huoleft humwikfi.” Siitä manha Waͤinaͤmodinen Meisti kaͤyreaͤ mifasta, Koppoa kowasta puusta, Kanteketta koiwuesta. Weisteli kefafen päimän, Kalkutteli Fanteletta, Nenäsfä utufen niemen, Pääsfä faaren terhenifen. Saip’ on koppa Fanteletta, Emaͤpuu iloa uutta, Koppa koiwusta lujasta,

» 18 («<

Emaͤpuu mifaperästä. je Siitä manha BWäinämöinen «e Stfe tuon fanoikfi wirkki: ”Tuosf? on Fovpa antelettpa

135, Emaͤpuu iki iloa, ’ 2 On Poppa kowasta puustar- Emaͤpuu wifaperästä; Mistä naulat faatanehe, Piattimet perittänehe?” ,

140. Kaswo tammi tanhualla,.:… Puu pitkä pihan perällä, Tammesſa taſaſet okſat, i Joka okfalla pmena, Omenalla Fultapyörä, 145, Kultapyörällä kaͤkoͤnen. Niin Faki kukahtelewi Wirkaten ſanoa wiiſi, Kukahellen kuuennenki. Kulta Puusta. kumpuawi, 150, Hopia malahtelewi, Kultafelle Funnahalle, Hopeaiſelle mäelle; JN Giit? on naulat Fantelehen, Piättimet mwifaperähän.
141. Baka wanha Ladinämöinen Siitä noin fanvikfi wirkki: ”Ryt on naulat Eantelesfa, Piättimet mifaperasfa, SSÄ Käen Fullan kukkumasta, 160, Hopiaifen huolinnasta; 19;.0

165,

.

)) 108! (X

Vielä uupuwi mwahafen ,’ Wiittaͤ Fieltä Fanteloinen 5 Mista kielet ſaatanehe, Jouhet jouatettanehe” Itki immikkoͤ aholla, Nuori neitonen norolla;

Eipaͤ impi itkenynnä,

175,

180

⁊

Ei warfin ilonnukkana. Laulo iltanfa Eulutfi, Auringon alimenokſi, Miehen toiwosſa tuleman, Sulhon ſaawan fuofiosfa.

Waka wanha Waͤinaͤmoͤinen Kuulewi kujertelewan, Lapſukaiſen laulelewan; Sanan wirko, noin nimeſi: ”Unna impi hayfiafi, Neitonen hiwukſiaſi; Tuo minulle himusta wiifi, Kuufi hastafis Fuleta, Saifin Etelet Fanteleen, Äänyet iti ilohoi.” Ä

Unto impi havfianfa, Neitonen himukfianfa; UAntopa himusta wiifi, Kuufi kastanfa Euletti, + Siit’ on kielet kantelesfa,

Naͤnyet iki ilosfa.

Siitä wanha Wäinämöinen Itſe rupeſi rundille,

N. 0 (Öh

Istuwi ilon teolle, i Kiwiſelle portahalle i Petaͤjaͤiſen pienan paͤaͤhaͤn/ Rahin rautaſen nenaͤhaͤne 10% 195. — Sowitteli’foittoanfa 71” Laaitteli lauhuanfa; in! ‘viltr Pani foiton foittamahan ; 107*7” Laski äänien laulamahan.s: 002 Jop? om mwirkki puu wifanen; 200. Weſalehti leikittaͤwi, p Men Kukkuwi FakFofem Fulta idm n! Hiwus impyen iloſi. mu? Sormin ſditti Waͤinaͤmoͤinen, Kielin kanterwo pakaſi; 119 205, Notkot noufi, mäet aleni; Ylahäifet maat aleni, : AUlahaifet maat mlenipeout 116 Vuoret waskiſet wawahti, Kaikki kalliot kajahti, Kannot hyppi kankahilla, Kiwet vwannalla rakoili, Mäellä pelmuſi petäjät. Kuuluwi foria foittoyii i Kuulu kuutehen Eylähämi! 117 215. Pitajahan feitfemähän. Lintuja liki tuhatta Lenti luokſi Bainämöifen, Luokſi laulajan urohon:. Kotka Fun Fotona kuuli 220. Sen fulojen Suomen foiton,

210

,

225 o

235,

240,

245,

» 200 (C

Heitti pentunfa peſaͤhaͤn, Länti mailta wierahiltas Kanteletta Fuulemabans ii; Sloa imehtimähän.? 1:07 Korwen ukko Foirinenfa Tansſiwi taſajalasſa, Tehesſaͤ iſaͤn iloa Soitellesſa Waͤinaͤmoiſen. Siinä wanha Waͤinaͤmoͤinen Kyllaͤ ſoitteli ſomasti, Kajahutti, kaunihisti; Kun han ſoitteli kotona, Huonehesſa honkaſesſa, Niin katot kajahteliwat, Ikkunat ilotteliwat, Silta ſoitti ſorſanluinen, Laki kultanen kuliſi Kuu han kulki kuuſikosſa, Waelti petaͤikoͤsſaͤ, Kuuſoſet kumartelihen, Maͤnnyt määllä kaͤͤntelihen / Kaͤpoͤſet keolla wieri, Hamut juurelle hajofi.’ Kun han liikahti lehosſa, Lehot leikkiä pitiwaͤt; Kun han astahti ahokke, Kukat Eulkimat kutuhun, Weſat nuoret notkahteli.

— ———— —

n 08 (£,

Kolmekymmenes Jäuno.

Wäinämöinen ja JouFahainen tapaamat tois nen toifenfa tiellä. Joukahainen itfenfä parempa⸗ na pitämä ei maistä ja alkaa Faikenlaifia Fertoela, josta ymmärtäili toinenki jo ylemämmän Fohan: neenfa. Wasta miimmen Soukahaifen maailman alkutöita muistellesfa fanoo Waͤinaͤmdinenki ties tonfa, itfenfä näisfä töisfä ofallisna olleen. Wie⸗ läfänä ei heittämä SoukFahainen uhkaa Liäinämöi: - fen laululla woittaa. Taͤstaͤ ſyaͤntyy Waͤinaͤmdi— nen ja laulaa paikalla Fainaloista asti maan ſiſaͤ— hän Soukahaifen. So tuskautuma Joukahainen rukoilee Waͤinaͤmoistaͤ tfiänfä wapahuttamaan lu: maten efinnä muita ja wiimmen ainoan fifarenfa lunnaakſi. Päästää miehen Waͤinaͤmoͤinen. Souz Fahainen itkien Fotiin, aitillenfa Fertoo jo ſiſaren— fa Mäinämöifelle lumwanneen, Ci oleman itkettä: mätä, emo, jo kauan toimoneenfakin Wäinämöistä langokſenſa.

—N ’ ⸗

Waka wanha Waͤinaͤmoinen Matkojanſa mittelewi, Toinen nuori Joukahainen Ajoa fuhuttelemi.

5. Tulit tieMä mastatusten,

5,

Yy 1 (

Rahis puuttu rahkehefen, Aiſa aifahan takeltu, Wemmel wempelen nenähän, Weſi tivpu menipelestä, Raswa rahkehen nenästä. Siinaͤ ſeiſo Waͤinaͤmdinen Itſe tuon? Manoitfi wirFki: ”Siirty tieltä Soufapainen, Sie olet nuorempi minua.” Se on nuori Joukahainen Sanan wirkko, noin nimeſi: ”VWähä miehen nuoruesta, . Nuoruesta, wanhuesta, Kenpaͤ tieolta parempi, Een on tiellä feifominen; Kenpä ticolta mähempi, i

Sen on tieltä fiirtyminen.”

Sano wanha Wainämöinen :

”Kun ollet tieolta enämpi, +

Sano korwin kuullakſeni, Mitaͤpaͤs enemmaͤn tieät,” Sano nuori Jotkahainen : ”Tieänpä minä jotaki: Pohjola porolla kynti, Etelä emähemolla, Takalkäypitarmahalla; SiiaW on Filiät peWory Tawilla laki tafanen; Dyw on hylkehen elea; Juopi mettä wiereltinfä, '

» 203 (

Luotahan lohia fyöpi,

Siwultanfa fiitafta. Hauki haalla kutewi,

Suukonna kowalla fäällä;

40. Ahwen arka maͤrkaͤhaͤntaͤ

Sykyſyt ſywillaͤ uipi, Keſaͤt kuiwilla kutewi; Kaͤypi ſaͤrki fäärtä lyöen,-

Lohi konstin Foipiellen.”.

45. Sillon wanha Wäinämöinen. Stfe tuon fanoikfi wirkki: ”Niin mitä enemmän tieät, Ulommakſi armaelet ?”

Sano nuori Soufahainen:

50. ”Ticän fiitäki etemmä? Ulommaffi arwaelen?

Puut pitkät Pifan mäellä? Hongat -Hornan FaWiolla. Paju’on puita enfimmäinen,

55. Paju puita, mätäs maita, Kiiskinen meen Taloja ,: Slman lintuja tiainen, Kyytöläinen Fäärmehiä,!

Tulen ſynty taimofesta, 60. Wuoresta wetofen fynty, Alku rauan ruostehesta.”” Vaka: wanha Waͤinaͤmdinen Itſe tuon ſanoikſi wirkki: ”Niin mitä enemmaͤn tieaͤt, 66. Ulommakſi armaeket?

70

85

N

) 204 (

Sano tarkkoja. toſia, Muisteloita muinofia.”

Sano nuori Joukahainen:; Tieaͤn Euitenki waͤhaͤſen, Muistan ajan muutamantki; Muistan meret kynnetykſi, Kalahauat kaiwetukſi, Siweret ſywennetykſi, Sarkajaot ſauotukſi,

Maͤet mullermoitetukſi, Wuoret luowukſi kokohon, Ilman pielet pistetykſi, Taiwon kaaret kannetukſi, Taiwoſet taͤhytetykſi.“

Sillon wanha Waͤinaͤmoͤinen Itſe tuon ſanoikſi wirkki: F ”Lapfen tieto, naifen muisti, ,. Ei ole partafuun urohon. 0 oc Omat on meret kyntämäni, v Meren Folkot Fuokkimanin . Kalahauat Faimamani, Siweret fymentamäni,

. GSatkajaot [auomani,

90

Maͤet mullermoittamani, N Kimat luomani kokohon;

Olin ma miesfä Folmantena .) :

Ilman, pieltä: pistämäsfä,

Taiwon Faarta Fantamasfa,

Taiwog tähyttämästä.” Siina nuori Joukahainen

120,

125,

) 205 (

Murti fuuta, wäänti päätä, Murti mustoa hamwenta, Stfe tuon fanoikfi wirkki: ”Tieän mieläki wähäfen, Ulommakſi ymmärtelen; Tuonne laulan tuhman: miehen, Laulan lastuikfi mefille, Lumpehikſi lainehille.”

Siitä fuuttu Väinämöinen,

Siitaͤ fuuttu ja hävefi.

Stfe loihen laulamahan,

Gai itfe fanelemahan;

Gi oo laulut lasten laulut, Lasten laulut, naisten naurut, Baan on partafuun urohon, Joit’ ei laula kaikki layfet, Eikaͤ poiat puoletkana, Kolmannetkana koſiat, Nykyfesfä nuorifosfa, Polwesfa ylenemäsfä.

Laulo wanha Waͤinaͤmdinen, Jaͤrwet läikky, maa järifi, Wuoret waskifet mapifi, Paaet wahwat paukahteli, Kiwilinnat liikahteli,

Tornit maahan torkahteli, Portit Pohjolan repeſi, Ilman kaaret katkieli—

Laulo nuoren Joukahaiſen,

Laulo ſuohon fuonimöista,

130,

150,

) 206 «C |

Niittuhun nifälihoista; Kainalvoista kankahaſen.

Laulo Foiran Soukahaifen Kynſin Fylmähän kiwehen, Hampahin weſihakohon; Laulo jouſen Joukahaiſen Kaarikſi weſien paͤaͤlle; Laulo nuolet Joukahaiſen Hawukoikſi kütaͤwikſi;

Laulo pystyſaͤn kypärin Otawaisteni olkapäille; Laulo haljakan ſiniſen Hattaroikſi taiwahalle; Laulo usſakan utuſen

Halki taiwahan taͤhikſi.

Itſe nuori Joukahainen So on ſuosſa fuonimoista, Niitusfa nifälihoista Kainalaista Fankahasfa. Se fFiitä hymin pahastu, Toki wiimmen tuskautu, Sanowi fanalla tuolla, Lauſu tuolla laufehella: ”Di ſie wiiſas Wäinämöinen, Vietäjä iän ikuinen! Pyörrytä pyhät fanafi, Peraͤytaͤ laufehefi, Päästä tasta palkahasta , Tästä feikasta felitä.”

Se on wiifas Waͤinaͤmoͤinen

470,

180,

y 407 («£

Itſe tuon fanvikfi mirkki:

”Niin mitä minulle annat; , Kun pyörrän pyhät fanani,. Peraͤytaͤn laufeheni?” |

Sano nuori Foukahainen; ”Omya mulla Faarta Fakfi, Toinen tarkka ammunnalta, Toinen lyömähän rimid;

Ota niistä jompikumpi.”

Sano wanha Waͤinaͤmdinen: ”Katfon ma päälle Faariefi ; Huolin hurja joufistafis . On Faari itfellaniti Kahta mointa Fallihimpi, Kahta Folmia parempi.

Gi ole Faaren kantajoa, Eikaͤ nuolen noutajoa;

Mitä annat lunnahakſi?“

Sano nuori Joukahainen: ”On minul oritta Fakfi, Toinen tarkka askelelta, Loinen Fäymähän riviä;

Ofa niistä jompikumyi, Päästä tästä pälkähästä Tästä feikasta felitä.”

Sano manha Waͤinaͤmoinen; ”Katfon päälle orittefi, Suren fukkajalkojafi ;

On ori itfelläniki Kahta Folmia parempi,

195,

200

.

205,

y 908 (€

Hiittä kuutta wirkiaͤmpi, Jonk’ on lampi lautaſilla, Weſi ſelwaͤ ſelkaͤluilla, Syoͤ ſe heinaͤt hettehestaͤ, Ween pilwestaͤ pitaͤwi.

Ei ole oton ottajoa, Suwikunnan fuitfioa, Warſan wiejeaͤ waolle; Mitä annat lunnahakji *

Sano nuori Joukahainen: ”On mulla fifar Eoisfa, JoP on marrelta malittu, Sekä kaunis Pasmannolta; Annan ainoan fifaren, Lainoan emoni lapfen, Polwifekfi puolifokfi, Vanhan päimali waraffi, Sie pyörrä pyhät fanafi, Peräytä laufehefi,

Päästä tästä pälkähästä, Tästä feikasta felitä.”

Sillon wanha Waͤinaͤmoͤinen Pyörtytti pyhät [ananfa, Peraͤhytti laufehenfa.

Itfe nuori Joukahainen, Alla päin, pahoilla mielin, Kaiken kallella kypaͤrin, Itkeaͤ wetistelewi,

Kotihinſa tullesſanſa.

215,

Ila pääty ikkunasfa,

J 42097:

Emo aittojen majoilla.

Emo ennätti kyſyaͤ,

Vaimo manha tutkaella:

”Mitä itket poikueni, 220, Waiwan nähtyni walitat.

Sano nuori Joukahainen:

”HOhoh maammo Fantajani, Di emo ylentämäni! Ompa fyytä itkiällä, Waiwoja wetistäjällä. Tuota itken tuon ikäni, Puhki polmeni murehin, Unnon ainoan fifaren, Lainalfin emoni lapfen, 230. Wanhalle Waͤinaͤmdiſelle,

Jkuiſelle tietaͤjaͤlle.

Annon wanhalle warakſi,

Turwakſi tutifemalle.”

Emo kahta kaͤmmentaͤnſaͤ,

235. Hyrehti molempianſa,

Sanan wirkko, noin nimeſi:

Ehlloͤs itke poikueni,

Ci ole itettaͤwiaͤ;

Tuota toiwoin tuon ikaͤni, 240. Puhki polweni halaſin,

Suwukſeni ſuurta miestaͤ,

Waͤwykſeni Waͤinaͤmodistaͤ,

Laulajoa langokſeni.“

226

Kalewala. Toinen Oja, 14

) 210 (

W Yhesneljättä Runo.

VWäinämöinen metfäsfä, mwastan taitannasſa tapaa Joukahaifen fifaren. Warottaa tyttöä tästä: lähin waan hänelle mielimäätn. Tyttö wefifilmis: (4 Fotiin, äitilenfä Fertoo metfäsfä Kalewaifen tulleen, häntä itfellenfä Faswamaan Fäskeneen, Emo tyttöänfä Fieltää milläfäkään olemasta, ait: taan menemään ja ſiellaͤ parahifin waatteifin puke: maan, Tyttö emonfa filmiltä pihalle; fielä yhä itkee metistelee. Kyſywaͤlle emolle mitä yhtäläifeen itki mastaa ennen meren pohjaanki kun manhalle Waͤinaͤmoͤiſelle menewaͤnſaͤ. Niin Fatofi mereen tyt: ti; Suli nyt emonki muoto itkeä; itki jotta kol— me Fofonaista jokea Fyyneleistä Faswo, Baan tytti Wäinämöifen moniaasti onkiesfa puuttu Falana onkeen. Wäinämöinen efinnä kyllaͤ vuokfi Fatfoo, wiimmen luulee lohekfi. Ottaa weitfen, alkaa hal Fi leikata, niin Fala käfistä loiskahti mereen ja il: mottihen. Pyytää Waͤinaͤmoͤinen wielä toiste tu- lemaan; ei tullut. Niin Waindmöinen kylläki mu rehtii, Fun ei älynnyt pitää Fauan Faimwattua tyt: töä. Wielaͤ unisfaki Eumailee jo olewan tytön faaz mattomasfa.

ESifar nuoren Joukahaiſen, Ainoa emonfa lavfi,

20

N

25

30,

) 211 (

Laͤkſi mastoa metfästä, Mastan päitä warmikostä. Taitto mastan taatollenfa, Toiſen taitto maamollenfa, Kolmatta Fohottelekfen Nuorimmalle weiollenſa. Tuli wanha Waͤinaͤmdinen, Sanan wirkko, noin nimefi: ”Kasmwa tyttö minusfa mielin, Elä muisſa nuorifoisfa; Kaswa PFaivisfa fomisfa, Weny mwerkamaattehisfa, Kaswa leiwaͤn Fannitalla, Wehnaͤleiwaͤn miploifilla,” Neiti itkien kotihin, Kallotellen kartanolle. Iſaͤ paͤaͤty ikkunasſa Kirweswartta wuolemasſa: »Mitaͤ itket tytti raukka, Tytti raukka, neiti nuori?” ”Ompa fyytä itkiällä, * Waiwoja weſistaͤjaͤllaͤ. Sitaͤ itken taattoſeni, Kirpo risti rinnaltani, Kari wyoͤstaͤni kariſi; Rinnalta hopiaristi, Kari kulta wyoͤhyestaͤ.“ Weljekſet weraͤjaͤn ſuusſa Laitivita laatimasſa: ”Mitä itket ſisko raukka,

) 212 (

Sisko raukka, neiti nuori?” ”Ompä fyytä itkiällä, 35. Waiwoja ivefistäjällä. Sitä itken weikkoraukat, Kirpo formus formestani, Helmet Faulasta helifi ; Kultaformus formestani, Kaulasta hopiahelmet.” Siſarekſet fikan päästä MWyötä Fullaista kutomat: ”Mitä itket ſisko raukka, Sisko raukka, neiti nuori?” ”Ompa (yytä itkiällä, VWaimwoja mefistäjallä. Sitä itken fiskoraukat, Kirpo Eullat Eulmiltani, Hopiat himukfiltani, GSinilangat filmiltäni, Punalangat pääni päältä.” Emo aitan Fynnyffellä MWoita kirnusſa vefemi: ”Mitä itket tytti raukka, Tytti raukka, neiti nuori?” ”Ompa fyytä itkiällä, VWaiwoja wefistajalla. Sitä itken maammoleni, Läkfin mastoa metfastä, Wastan päitä marmikosta ; Taiton wastan taatolleni, Toiſen taiton maamolleni,

40

45

50

.

55

60

.

) 213 (

Kolmatta Fohottelimma Nuorimmalle meiolleni,

65, Osmonen norosta noufi, Kalewainen Fastemailta : ”Kaswa neiti minusfa mielin, Elaͤ muisja nuotifoisja; Kaswa PFaioisfa fomisfa,

70. Weny merkamwaattehisfa, Kasma leimän Fannitalla, Henn leimän wiplofilla.”

”EP vo neiti milläkaänä, Emon tuoma tuollakana;

75, Astu aittahan maella,

Kalkuttele Fartanolle;

Kolm on aittoa mäellä,

Uwavs parahin aitta.

Snö fie fielä wuofi woita,

Tulet muita muolahampi;

Syö toinen fian lihoa,

Tulet muita firkiämpi;

Kolmas Euore Fokfaroita,

Tulet muita Faunihimpi,

85. Siell’ on arkku arkun päällä, Lipas lippahan lomasfa; : Arwaos parahin arkku, Kimahuta Firjokanfi,

Siin’ on kuuſi kultawyöta,

90, Seitfemän finihamoista,

Pane päällefi parainta, Komehinta FaulaWlefi,

80

105,

120,

» a (

Ripeintä rinnoillefi, Warrelleſi walkeinta.” Meni itkien pihalle, Kallotellen Fartanolle. Illat itki ikkunasſa, Aamut aitan kynnykſellaͤ, Paͤiwaͤkauet kartanolla, Kuukauet kujaisten ſuilla, Sanowi ſanalla tuolla, Lauſu tuolla lauſehella: ”En minään ennen ollut Mustin muita neitofia, Kalpeampi ween kaloja, Tulin muita mustemmaffi, Kalpeammakſi kaloja.” Meni emo Fatfomahan Kolme yötä oltuanfa: ”Mitä itket tytti raukka, Nuorta faatuna malitat?” ”Ompa fyytä itkiällä, Waiwoja malittajalla; Sitä itken maammofeni, Cn mä manhalle menifi, Ikiwanhalle mwaraffi, Turwakſi tutifemalle, Suojakſi ſopun Fululle; Meniſin minaͤ merehen, Alle aawojen ſywien, Siſarekſi fiikafille, Weikokſi ween Falville,

130,

140,

) 215 (

Hyw’ ompi meresfä olla, Alla aaltojen afua, Siſarena fiikafilla, Weikkona meen kaloilla; Siika filmäni pelifi; Hauki pääni harjoaifi.” Meni aittahan mäellä, Kallotteli Eartannolle. Kolm’ on aittoa mäellä, Uukafi parahan aitan. Siel on arkku arkun päällä, Lipas livpahan lomasfa. Aukaſi parahan arkun, Kimahutti Firiokannen; Loͤyſi Fuufi Fultamyötä, Seitfemän finihamoista. Pani Eullat Eulmillenfa, Hopiat himukfillenfa, Sinilangat filmillenfä, Punalangat päänjä päälle. Pani päällenfä parasta,

Kaulallenſa Faunihinta,

Ripehintaͤ rinnoillenfa, Warrellenſa malkehinta. Siitä (yöstihen merehen, Alle aawojen ſywien, Siſarekſi ſiikaſille,

Weikokſi ween Faloille.

Emo aittahan tulewi Kolme yötä oltuanſa:

160,

170,

175,

1 80,

YI MAT (

”Minn’ on faanut tytti raukka? So on kuollut tytti raukka; Mennyt lietohon merehen, Alle aamojen ſywien,

Siſarekſi ſiikaſille,

Weikokſi ween kaloille. Siſarena ſiiat ſyoͤpi,

Ween kalat weikkonanſa.“

Siitaͤ emo itkemaͤhaͤn, Kyynelwierus wieremaͤhaͤn. Wieri kyynel, wieri toinen, Wieri wetrehet wetenſaͤ, Ihopaͤillaͤ itkewillaͤ,

Muheilla muotopaͤillaͤ, Wieri poskille poloſeu.

Wieri kyynel, wieri toinen, Wieri wetrehet wetenſaͤ, Poloſilta poskiltanſa,

Ripeille rinnoillenſa.

Wieri kyynel, wieri toinen, Wieri wetrehet wetenſaͤ, Ripehiltaͤ rinnoiltanſa, Hienoſille helmoillenſa.

Wieri kyynel, wieri toinen, Wieri wetrehet wetenſaͤ, Hienoſilta helmoiltanſa, Sulkkuſille ſukkaſille.

Wieri kyynel, wieri toinen, Wieri wetrehet wetenſaͤ, Sulkkuſilta ſukkaſilta,

190,

195,

200,

) 217. C

Kautokengän kantaſille.

Vieri kyynel, wieri toinen, Kauto metrehet mwetenfa, Kautokengan kFantafilta, Maahan alle jalkojenfa. Vieri maahan maan hywikſi, Wetehen meen hymikfi.

Niin Fasmo jokea Folme Yhen ihmifen itusta, Yhen immen Pyyneleistä, Kaswawi joka jokehen Kolme Eoskea kowoa, Yhen ihmifen itusta, Hhen immin Fyyneleistä. Kaswo kolmin luotoloita Joka Fosken Puohumille; Kolmin Foimuja yleni Joka luowon partahalle; Sai fiitä kaͤkeaͤ kolme Koimuloihin Eukkumahan. Ykfi Fukku lemmen, lemmen, Lapſelle lemmettömälle, Toinen kukku armon, armon, Urmottomalle emolle, Kolmas kukku fulhon, fulhon, Sulhottomalle tytölle.

Siitä wanha Laäinämöinen Oli ongella olia, Kaͤekſellaͤ Fäänteliä, Menäsfä utufen niemen,

220,

230,

240,

6

Pääsfä faarven terhenifen.

Otti ongen taskustanfa, Waͤkaͤrauan mäskystänfä; Dngetteli ongellanfa, Takrallanſa tarkotteli. Vapa maskinen mavifi, Hopiainen fiima fiuku, Nuora Eultanen Fulifi.

So paimäna muutamena, Huomenna monikahana, Kala otti onkehenfa, Tarttu takrarautahanfa. Sen meti menofehenfa, Talu talkapohjahanfa.

Katfelewi, Fääntelewi, Sanan wirkko, noin nimefi: ”Mi on Fummafen Euwannut? Emp’ on tuota tuonetkana, Siliaͤhk’ on fiikafekfi, Kuliahka Euujafekfi, Haliahka haukifekfi, Ewaͤtoͤn emaͤkalakſi, Raͤpylaͤtoͤn hylkehekſi, Ihala imehnoſekſi, Paͤaͤriwaton neitoſekſi, Wyoͤtoͤn Waͤinoͤn tyttöfekfi, Korwiton kotiomakſi; Luonnonko lohikalakſi?“

Wyoͤll’ on weitſi Vaäinämöifen, Pää hopia huotrasſanſa,

YS 2490

Lohi leikkaellakſenſa,

270,

Kala palatoin pannakfenfa, Satronaififfi ſaroikſi, Lohifikfi lounahikſi, Paaston ajakfi palvikfi. Alko lohta leikkaella , Weitſin mwiiltea kaloa; Lohi loiskahti merehen, Kala kirjo kimmeltihen, Pohjasta punaſen purren, ECmästä eriwenehen. Äsken päätänfä ylenti, Oikiata olkapäätä, Mafempia marpahia, Sormia nimettömiä, Wihurilla miiennellä, Kupehella Fuuennella. Rosti Fättä vikiata, Näytti jalkoa wafenta, Seitfemmännellä felällä, Aallolla yhekfännellä, Sieltä noin fanoiffi wirkki: ”Ohoh finna ukko utran! Kun et tuntenut piteä Ween wiimmeistä tytärtä, Ahin lasta ainokaista, Vellamon wetistä neittä, En ollut lohi punanen; Olin fifar Joukahaifen, Kuta pyyit Fuun ikäfi,

29 5.

300,

) 2802 (

Puhki polmefi halafit.

EnF ollut minä tulewa Lohi leikkoallakſeſi,

Kala miploin miillakfefi, Eli palstoin pannaffefi, Aamufikfi atrivikfi, Murkkinaifikfi muruikfi, Lohifikfi lounahikfi Paaston ajakfi palvikfi.”

Sano manha Baainämöinen:; ”Mikfi fie tulit minulle.”

”Olinpa minä tulewa Kainaloifekfi Eanaffi, Ikuſekſi istujakfi, Polwiſekſi puolifokfi. Tulin manhalle waraffi, Turwakſi tutifemalle,

Sun fian lemittäjäkfi, Pään alaſen laskiakji, Pirtin pienen pyyhkiäkfi, Lattian lakafiakfi, Tulen tuojakfi tupahan, Walkian wirittäjakfi, Olutkannun Fantajakfi, Atrian afettajakji,”

Sano manha Waäinämöinen Alla päin pahoilla mielin: ”ODi ſie fifar Joukahaiſen! Woi fie tulla toinen kerta.“

Ei eneä tullukkana,

305

.

310,

Y- 80824 * 2T(

Itſe aaltohin aleni. Vuonne maipu mastikänä, Been Falwosta Fatofi, Kimen kirjawan fifähän, Makſan Farwafen malohon. Siitä manha Waͤinaͤmoͤinen, Alla päin pahoilla mielin, Kaiken kallella Fypärin, Kotihinfa tuUesfanfa, Itſe tuon fanvikfiswirkki: ”Ohoh huku hulluuttani, Mieleltä mäheyttäni! Olipa minullai mieltä, Ajatusta annettuna, Syäntä fuurta furmottuua; Oli ennen aikoinanfa, LWaan ei nyt nykyfin aion. Nyt on mieli melkiäsfä, Ajatukfet armwofesfa, Kaikki toimi toifialla. Sota toimoin tuon ikäni,

• Puhki polmeni halafin,

325,

Äsken tuli onkeheni, Tarttu takrarautahani, Vaan en tuntenut piteä, Ween wiimmeistä tytärtä, Abin lasta ainvata, Wellamon metistä neittä. Sano nyt Untamo unefi, Makuhufi maan wenyjaͤ,

) 222 (

Misfä Wuojela elämi, Neiot Wellamon wenywi.“ 335. Sano Untamo unenſa, Makuhunſa maan wenyjaͤ: Tuolla Ahtola afuwi, Neiot Wellamon wenywi, Alla aaltojen ſywien, 340. Selaͤsſaͤ meren ſiniſen, Kirjawan kiwen ſiſaͤsſaͤ, Makſan karwaſen malosſa. Siellaͤ Ahtola aſuwi, Neiot Wellamon wenywi, 345. Pikkuſesſa pirttiſesſaͤ, Kamarisfa kaitaſesſa, Saan lukkojen takana, Tuhanſin awaimien.“

— — — —

) 223 (

Jiahesneljättä Kuno.

Marjatta Fauan neitenä Eotona ollut joutuu paimeneen, fyöpi kummanlaiſen marjan, josta hä: nelle fyntyy poika. Luvan pappi lasta ristimään, kyſyy pappi Eu faataifi ilättömän poian tuomarit: fi. Saahaan manha Waͤinaͤmoͤinen, tuomitfee poian fuohon wietawakfi. Aukaſee fuunfa Fakfimiikkonen lapfi ja pakifee jo määrin tuominneekfi. Siittä (uut: tuma Wainämvinen jo laulakfen poies elämien luo— ta, Fantelen ainvastanja muistokſi jaͤlelle jättämä.

Marjatta Toria kuopus Kaswo koisſa Forkiasfa; Hirren kynnystaͤ kulutti Hienoſilla helmoillanſa,

5. Kamanoa kakſi hirttaͤ Paͤtoͤwillaͤ päätimoilla, Siltalauan lattioa Kautokengaͤn kantaſilla.

Marjatta koria kuopus 10. Aina piikuen pitaͤnyt, Aina ollut neityenä, Pantu on lehmän lyyfentähän. Lypſi lehmät leppehesti, Muut on Faikki lehmät lyyfi, 15. Senpaͤ heitti lypfämättä,

) 224 8

Ku oli häirynyt härille. Marjatta koria Fuopus:

Aina piikuen pitänyt,

Aina ollut neityenä,

20. Oli FirkEohon menemaä.

Sai oronen maljahifin, Puna puikkojen etehen, Ei istu oron rekehen; Pantu on tamma waljahifin,

25. RNuskia reen etehen,

Gi istu rekehen tamman, Jok’ oli ollut upehilla. ”YPantu on ruuna maljahifin Puhas puikkojen etehen,

30, Niin istu rekehen ruunan,

Sillä Firkkohon ajawi. Marjatta Foria Fuopus

Aina piikuen pitänyt,

Aina ollut neityenä,

35. Pääty Farjan paimenekfi , Lakfi lammasten Feralle. Pah? on olla paimenesfa, Lyttölapfen liiatenki; Mato heinäsjä matawi,

40, Siſiliskot fiuottami,

Ei mato matanutkana; ESifilisko fiuottanna, Oli marjanen mäellä, Punapuola FanFahalla. 45, Niin marja mäeltä huuti,

2. 229 >

Punapuola kankahalta: ”SZule neiti poimimahan, Tinarinta riipomahan; Wyoͤ maski walitfemahan, Ennen Fun etona fyövpi, Mato musta muikkoawi.” Marjatta Eoria Fuopus Meni marjan Fatfontahan, Punavuolan poimentahan, 55. Kekfi marjafen mäeltä, Punapuolan Fankabhalta: ”On marja näkemiahän, Puola ilmoin luomiahan; Alahahko maasta fvndä, 60. Ylähähkö puuhun nosta.” Tempo Fartun Fanfabalta, Sillä marjan maahan forto; Kirpo marjanen mäelle, Siitä maelle feifotaffen. 65. ”Noufe marja helmoileni!” Noufi marja helmoilkenfa. ”Noufe maria myöni päälle!” Noufi marja myöntä päälle. ”RNoufe marja rinnoilleni!” 70. Noufi maria rinnoillenfa. ”Roufe marja huulilleni!” Nouſi marja huulillenfa; DHuuliltanfa Fielellenfä, Kieleltä Ferukfihinfa, 75. Siitä matfahan malahti, Kalewala. Toinen Ofa. 15

50

80

N

90,

S) 226 (

Marjatta koria kuopus Siitaͤ tyyty, ſiitaͤ taͤyty, Siitaͤ pakſukſi panihen, Lihawakſi liittelihen.

Kanto kohtua kowoa, Watſan taͤyttaͤ waikiata, Ympäri yhekſaͤn kuuta, Kuuta puolen kymmenettä.

Niin kuulla kymmenennellä Waimon waiwakſi tulemi, Painuwi pakolliſekſi, Watſan taͤyſi waikiakſi.

Siitaͤ meiaͤn Marjatta o tuvsfa ajattelewi, Minne mennä, kunne kaͤyaͤ, Kusta Eylpyä kyſellaͤ. Ganan wirkko, noin nimefi; ”Piltfi pieni piikafeni!

Lähe Enlpyä Pylästä,

. Eaunoa Sariolasta,

Sosfa huono hoiman faifi, AUwun ange tarwitfeifi.” Piltti pienin piikojanſa, Paras palkkalaiſianſa, Hywaͤ kielas kaͤskeaͤkki, Kepiaͤ kehuttoaki, Koprin helmanſa kokoſi, Kaͤſin Fääri waattehenſa, Sekaͤ juokſi, jotta joutu, Numan Ruotukſen tupahan,

120,

130,

135,

) 227 (

Ruma Nuotus paitulainen Syoͤpi, juopi pöyän pääsä, Pääsfä pöydän paiollahan, Aiwan aiminaifillahan. Ruma Ruotukfen emäntä Lieho fillan liitokfella, Laaho Eeskilattialla,

Elaͤwi hymän tamalla.

Sano Piltti pieni piika: ”Läkfin kylpyaͤ kylästä, Saunoa Sariolasta, — Sosfa huono hoiman faifi, Awun ange tarwitfeifi.”

Ruma Ruotukfen emäntä Sanan wirkko, noin nimefit ”Kellen Eylpyä kyſelet, Kellen aihelet apua?”

Sano piltti pieni piika: ”Kyfyn muorille Fotona.”

Ruma Ruotukfen emäntä Sanan wirko, noin nimefi: ”ECi Fylyt Fylähän joua;

On kylpy Kytömäellä, Huone hougitkokeolla, Johon portto poiat faapi, Tuulen lautta lapſet luopi.”

Piltti pieni piikojanfa Eeka juokfi, jotta joutu, Sano tuonne tultuanfa Luokfi muorinfa kotona:

150;

160,

) 228 €

”Cule kylpyaͤ Fyläsfä, Saunoa Sariolasfa.

Numa Ruotus paitulainen Soͤip’ on joip on päyän piäsfä, WPääsfä pöyän patollahan, Aiwan aiminaifillahan, Ruma RNuotukfen emäntä Lieho ſillan liitoffella, Laaho Feskilattialla,

Elaͤen hymän tamalla. Mie fanoin fanalla tuolla: Laͤkſin Evlpyä kylästä, Gaunoa Sariolasta, Josſa huono hoiman faifi, AUwun ange tarwitfeifi.

Ruma KRuotukfen emäntä Sanan wirfo, noin nimefi; Kellen Evlpyä kyfelet, Kellen aihelet apua?

Mie fanoin fanalla tuolla: Kyyn muorille Fotona.

Ruma Ruotukfen emäntä Sanan mirkko, noin nimeſi: Gi kylyt Eylähän joua;

On kyly Kytömäellä,

Huone hongikkokeolla, Johon portto poiat luopi, Tuulen lautta lapfet faapi.”

Siitä meian Marjatta Itſe tuon ſanoikſi wirkki:

170,

195,

) 229 (

”Lähteä minun tulemi, Niinkuin muinenki Fafakan, Gli orjan palkollifen.”

VWiepi wastan marjosfanfa, Lehen Iempifuojasfanfa, Astua taputtelemi Huonehefen hongikolle, Tallihin Tapiomaelle.

Niin fano fanalla tuolla, Laufu tuolla laufehella : ”Henkeäs hymä hewonen, Huokoas metäjä marfa! Watſan kautta maimaloifen, Kylylöyly löyhäytä,

Gauna lämpönen lähetä, Sotta huono hoiman faifi, Awun’ ange tarwitfeifi.”

Henkaͤſi hymä hewonen, Huokaſi metäjä marfa, Watſan Fautta maimallifen. Min hemwonen henkeäwi,

Se on luotu kylyn löyly, Weſi miskattu wiaton.

Siitä meiän Marjatta Kylpi kylyn Eyllältänfä, Vatfan löylyn wallaltanfa. Saip’ on tuonne poikuenfa Heinille Eefateville, Suorajouhen foimen päähan. Siitä meiän Marjatta

205,

) 230 (

Otti poian polmillenfa, Lapfen lannepuolellenfa. Kasmatteli poiuttanfa, Kuhlaista omenuttanfa, Dopiaista fauoanfa, Ula feulan feulottaman ,- Ula Forwon Eannettawan , Ua jauhaman Fiwofen, Alla juokfewan jalakfen. Eiitä meiän MarjataUle Kaswo poika Faunokainen p Ei tietä fukua fillä; Iſo kutſu Slmoriffi, Emo ehtopoiakſehen, Weljet wennon joutiokſi, Siſaret ſotijaloikſi, Muu pere nimettoͤmaͤkſi. Etſittihin ristiaͤtaͤ, Katſottihin kastajata; Tuli pappi ristimaͤhaͤn, Wirokannas kastamahan, Palwonen pitelemaͤhaͤn. Sepaͤ tuon ſanoikſi wirkki: ”Ketä: tuohon tuotaifi Tuon on tuhman tuomarikji?” Tuotu on manha Waͤinaͤmoinen, Tietäjä iän ikuinen. Sano manha Mainamöinen: ”Woika ſuolle mietäöhö, Puulla päähän lyötädhö,

240,

245,

) 231 (

Tangolla tapettaoho.”

Puhu poika puolikuinen, Kakfiwiikkonen Fajahu: ”Ohoh ukko ulkomainen, Wirokannas Karjalainen! Kun olet tuhmin tuominnunna, Määrin pitännä lakia.”

Pappi risti ripfahutti, Tästä layfen kapſahutti,

.Metſolan Eunintahakfi,

Rahafaaren wartiakfi.

Siitä fuuttu Väinämöinen, Siita fuuttu ja häveli; Laulo Ferran miimmefenfa, Laulo maskifen mwenehen, Laulo ruuhen rautapohjan. Laskea Farehtelewi, Wenehellaͤ wastifella , Kuutilla Euparifella, Yläfihin maaemihin, Ulafihin taimofihin.

Sinne puuttu purfinenfa, Wenehinenſaͤ mwenähty, Jätti Fantelon jälille, Suomelle ilon ikuifen, Laulut fuuret lapfilenfa.

v 2 — —— — —

15

20

) 232 (

O ärnestö heittänenfö, Luonenko, lopettanento, Wai wasta alottanento? Wiel’ vifi fa’an fanoja,

. Suhat mirren tulkelmusta,

.

Joit’ ei laula kaikki lavfet, Ymmärrä yhet ,urohot, Lifä maimot warfinkana. Maan ei Foski muolaskana Kaske wettänfä lovuten, Eikaͤ laulaja hymäkän Laula tyyni wirfiänfä. Mont on muutaki muretta, Palio huolta huommifesta; Naͤlkaͤ mulla näin ſanowi: Suut? elä Fullatta kuluta, Piekſaͤ Eieltä penningittä; Laulajan laki palawi, Nunoin kulkku Fuimettumi, Waan ei Format kuuntelian,” Waan kuitenki, Faikitenki, Wirren laulon, laulun laiton, Okſat karſin, tien oſaſin. Siitaͤ ſinne tie menewi, Rata uufi urkenewi, Paremmille laulajille, Taitawammille runoille, Nuorifosfai noufemasfa, Polmesfa ylenemäsfä.

Loppu.

Toifintoja. Enfimmäinen Runo.

V. 5. Laulaja minä olifin, Laulaja olettelifin Hywaͤn toifeni Eerralla, Parempani Eumppalini. 6. Suullinen fanallifeni! 8. GSaaumma fanelemahan, 18. Kanfasfa ylenemäsfä; 60. Guorin folmun fommelolta. 70. Vähän päimän miettehekfi; 72. Huomeneni huokiakfi, Taonta on fepolla työtä, Laulanta lati runolla, Kukunta Fefäkäellä , Painanta Ginettärillä. 80. Itſe wanha Läinämöinen ,

• Jjä wanhan MWäinämöifen,

84. Ikaͤwysty aikohinfa, DOuostu elämähänjä,

85. Otamwainen ottanunna; 117, Tako rautafen orihin Hiirenkarmwafen hemofen, Tako farmifen fatulan.

86. Hemwofella hirmifellä, Kalahauin Farmwafella, Lohen mustan muotojella,

87. Hiirenkarmalla hewolla.

88. Aio ſyoͤtyjaͤ ahoja, Noita Waͤinoͤn kankahia,

143,

v

) 234 C

Lappalainen kyyttoͤfelkaͤ Kanto wiikoista wihoa, Kauanaikaista Faretta Kaukoa Eatfetta fuurta Kaukaista ylenkutfetta Kanto Faukaissa Eatfetta Päälle wanhan Wäinämöifen. Malmitti tulijen joufen, Salon Faaren Faunistelt, Teräskaarilen kaniwiz Kaari vauasta rakettu, Self? on waskesta walettu, Vuoli piiliä pinohon, Kolmifulkia kokohon, Warret tammesta manuvi, Päät tekemi terwakſesta, Seki piliä pimofen, Kopran nuoloja kowia, ESulitteli nuolianfja

Eulitti tulijet nuolet

160. Warpuſen wipufimilla.

187,

Taifi jäntehen tavata, Hiwukfista Hiien immen, Karwoista emäkapehen. Hännästä ujon upehen, Hapſista halukapehen. Wuotti illan, wuotti aamun, Illat istu itkunasja, Aamut aitan ynnykfellä, Paͤiwaͤt kuunnellen Eujasja, Kekſi mustaſen merellaͤ, Sinerwoͤiſen lainehilla, Selaͤsſaͤ ſiniſen hirwen, Selwaͤllaͤ meren felällä, Ulavalla aukialla.

190,

217,

227,

229,

)» 285. (€ Toki nuolenja tulifet Kormwalla tulifen Eosken, Pyhän wirran pyörtänällä ; Umpu Euiten, ei totelluts Min Eäfi ylentänehe,

Min Eäfi alentanehe ,

Sen nuoli ylentäöhön. Ampu nuolen enfimmäifen, Ampu Ferran nuolianfa, Meni ylitfe merehens Ampu toifen nuolianfa, Meni alatfe merehen ; Koki Ferran kolmannenki, Jopa miimmen Fohti kaͤypi, Ampu riuhto Laäinämöifen Waſemehen Fainalohon , Päähän olka oikiahan, Ampu olkiſen orihin, Hernewartiſen hewoſen Alta wanhan Waͤinaͤmoiſen, Laͤpi laͤnkien ſioista, kautta kainalolihojen. Oikiasta olkapäästä, Kautti kainalon waſemen. Sormin ſortuwi wetehen, Kaͤſin kaͤaͤnty laineheſen, Sortu ſormin lainehille, Kaͤmmenin weſille kaͤaͤnty, Sormin ſuistuwi wetehen, Kääntymi Eäfin merehen, Astune Fotiahoille,

Saane Läinön Fankahille. Gaane Vsäinölänifaloille. Seulu feitfemän keſeaͤ, Meri aaltonen eesjä,

J. 25 4

Takananſa taimas kirkas. 257. Kusſa kaͤttaͤnſaͤ kohotti, 260. Sihen niemiaͤ nimeſi; 262. Sihen kuopat kaiwaeliz Sihen kuoppia kowertiz 264. Lati nuottalaskimia;

• Gihen fiimofi apajat;

269. Purret Fäypi Fauppamiesten. 257—269. Mahto luova luotaloita ,. Eaatti [aaria fanella, Salakarit fiunaella, Kalohauat Fasmatella.

270. Lenti kokko Eoilta ilman, Koilta ilman, alta taimon,

• Hanhonenpa ilman lintu Lenteä lehuttelewi,
• Gotfonen on ilman lintu Etfimi pefän fioa,
• Haapana haki pefeä, Afunmaata armaeli,

272. Buli Turjan kintahisſa, Gai Lapin lapukkaisfa,
273. Lenti Eoikki ilman tuulet, 279, Pisti polwenſa peſaͤkſi,
274. Päähän polmen Waͤinaͤmodiſen.
275. Vanu mwaskesta pefänjä,
276. Munimi munia kolme ,
277. Kuuli fuonien fulamwan.
278. Liikahutti polmianfa,
279. Munat mierey mwetehen ,

• Munat mwierehty mwetehen, Lapfukaifet lainehefen,

303. Kokko ilmahan yleni.

• Kotka läkji lentämähän. 3806, Mi munas? alanen puoli,

J RA

• Munoa alanen puoli

• Jäälitfän alanen puolt

308. Mi munaa? ylänen puoli, (K. 306.)
309. Mi munasfa ruskiata,

• Jäälitfäsfä vuskiata,

312. Mi munasfa mwalkiata, (K. 310.)
313. Mf munasta luun muruja,

• Jäälitfäsjä luun muruja

Toinen Runo. 4. Petäjäisfä pölkyn päänä,

• Meni männyn fäikälennä,

10. Zo tunfi tuhun tuleman, Hätäpäimän päälle faaman,
11. Jovin puulle pyörimälle , Warwalle wapifemalle ,
12. Sulehenko teen tupani, Vai wetehen faunan ſalwan.
13. Tuli tuiki polttanemis
14. MWestän pirttini wetehen, Weſi mwienewi iäti.
15. Giilä tuuli tumitteli, Slma lieto liitutteli ,
16. Tuonne miepi Wäinämöifen Pirun pitkähän perähän,
17. Tuolla Pohjolan lahella, Kylän Furjan kuuluwilla, 44, Tulin mailta tuttawilta , GSiirryin fyntymäfioilta ,
18. Jaͤnikſen jälettömälle.
19. Kaikki fammakot fanowi,
20. Matkoa oſoamahan,
21. Tuopa musta Pohjan akka, ulappalan umpiſilmaͤ

J 289 N

Nouft aiman aikaifin,

73. Pyyhki pikkupirttifenfä, Waskilattian lakafi,

• Pyyhki pikku pirttiänjä, Lattiatanfa lakafi,

74, Lakaeli lattianja Waskiſilla warpahilla ; Luualla hopeifella.

76. Luualla tuhatlehillä.

77. Wiepi rikkanſa pihalle, Pellolle perimmäifelle ,

78. Rikoillanſa feijotakjen, Siitä korwin Euuntelemwi,

79. Takimmalla tanhualla, Kailimmalla pientarella. Tuosta Euuli Enuflalle, Tajuſi kahekſtalle.

80. Itku kuuluwi mereltä, Poikki joen juorottama.

• Kuuli miehen itkewaͤkſi, Urohon urifematkfi.

• Ujertamakfi urohon.

• Urohon uijeltamakfi.

89. Tämä on itku VWäinämöifen, Urajanta Untamoijen, Souhileuan jourottama.

*Jouhileuan juorotusta.

95. Läkfi luota katſomahan,

Likeltä tähnämähän.

• Lakat itkua perihin.

99. Kimen Firjaman fiwulla, Paaen pakjun pallehella,
100. Otti miehen Euolemasta , Urohon Fatoamasta, ” Nosti wanhan Väinämöijen,

p:

Wiepi wierahan Eotia 107. Stfe istu ſuotamahan,

” GuoritaEjen foutamahan, 109. Kirjokannen kynnykſelle. 110. Syötti miehen fyönehekfi,

Juotti miehen juonehetkfi, Apatti alanenäkji; = Gyötti miehen [yölähäkfi, Juotti miehen juolahakfi; 112. Gano tuonne faatuanfa, Pohjolahan tultuanfat 115. Urifet uwantolainen ? Laatifiko mieli miehen Palata omille maille , Noille maille ristityille , Paikoille papillifike? 118. Laatifipa mieli mennä, alata Omille maille ja He & 132. Onpa hyä ollakjefi, Armas aikaellakjefi Pohjan poikajen tuivilla, Perinteillaͤ pehmillä, 149. Kultakupista olutta. 152. Minpä annat palkastani; 164. Gaatatto takoa ſammun, Kirjokannen Falkutella,

• Kun fa laait uuen fammon , Kirjokannen Firjottelet ,

166. Kahesta Earitfan luusta, Yhestä jymwästä otran, Wielaͤ puolesta fitäi ,

• Kolmesta jywaͤstaͤ otrat,

• Maiosta mahomwan lehmän ,

178. Gi oo taattoni takoja,

Eikä [eppänä fetäni,

YYA (

Gn ole opisja oliut, Seisſyt [eppojen paiasfa; Vielä taitama takoja;

Gi ole feppää felmempätä , Takojata tarkempata,

Se on taimahat takonut, Ilman kaaret Ealktutellut, Eikaͤ pihtien pielmät. Lyttöfi lepyttelemi, Tinarinnat riuoawi.

Anto hälle uun purren, asta termatun wenehen, Laulo tuulen tuppurihin, Jiman raimohin rakenti, Tyoͤnti wanhan LWäinämöifen P:miästä Pohjolasta.

Anto hälle firkun fiimet, Anto leimon lennättimet; Niillä wanha Waͤinaͤmoͤinen Lenteä lehuttelewi,

Pian lenti matkat pitkät, Ysälehen wälit lyhyet Siitä Enlmästä Evlästä , Pimiästä Pohjolasta.

Kolmas Runo,

Tuulikki Tapion neiti, Hoikka Honkelan miniä,

Salo Faarron Faunis waimo

Katrinar neito kaunis, Gifar nuoren Joukahaiſen

1.22 (€

8. Siniſukkahan firokfen, Kautokenkähän kaniwi.

9. Mäki Paaren taimahalla,

• Näki neien taiwahalla, Slmasfa. ihanan immen,

• Näki pilwen taimahalla, MNeit? on pitkän pilmen päällä,

24. Wask waippoa mwarutwi , Piwosſa hopiapirta , Kultajukkula Eäesjä,

25. Tuletko minulle neiti, - Ikuſekſi puolifokfi, Kainaloifekfi Tanakfi ?

26. Wieretaͤte wiereheni!

27. Gmmä fulle ennen tullo,

• Tulifin minä finulle, Kun fa meistäfit wenofen,

59. Kirwon lyömättä kiwehen,

60. Ei kirwes kiwehen kaͤytaͤ, Kaſa hietra kalliohon.

Ei kirwes kiwehen kosken, Eikaͤ kalkkan kalliohon. Ei kirwes kiwehen kaͤynyt,

Eikaͤ kalkat kalliohon.

71. Paͤiwaͤllaͤpaͤ kolmannella Hiiſi pontta pyoͤraͤhytti, Lempo liikutti tereä,

72. Kirwes kimmelti Eimestä, Kammeltihen Ealliosta, Terä lipfahti liha’an,

• Terä liuskahti lihan,

81. Hiis fen fuonille fowitti, Lempo luille luiskahuttis

• Lempo Viitätti lihoille,

Kalewala. Toinen Oſa. 46

) 222 (

87, Weri pääfi wuotamahan, Hurme huppellehtamahan.

• Maito maahan juoremahan.

103. Sulewalle tukkimetfi;, Meren tielle telkkimekſi.
104. Veri tulmana tulewi, Hurme juokfewi jokena, Veri tuiskuna tulemi,
105. Gi ollut fitä mätästä,
106. Rekehenſaͤ reutoakfen Wieretaͤkſen Forjahanfa: Rekehenſaͤ reutofihen, Korjahan Eorentelihen. 130, Korja Eultanen Eulifi, Salas Eoimunen Folafi, Korja Eultanen kulahti, Hopiainen pyörä pyöri, Ratas rautanen hafahti, 131, Ajo tuonne toitualle, Luonne Enlmähän Enlähäns

• Yjo tuonne toifialle ; Tuonne Fylmähän Eylähän, Tarkkahan Tapiolahan; Ajoa karittelewi, Ajo kymmenen kyleaͤ, Talo wastahan tulewi, Ajawi talon pihalle, Kartanolle kaunihistiz

136. Uron tuskan tuntiva, Wammojen mwakittajoa, Rauan raannon Patfojoa, Puun jälen puhelioa, Weritulwan tukkijoa , Galpoa werifatehen, Suonikosken fortajoa?

w

) 30 «-

140. poika portahan nenäsjä;

• Paarna pieni pankon päästä;

141. Lapſi warfin wastaeli,

142. Keskimmäistä tietä myöten,

179,

Keskimmäifehen talohon. Ohkoa omen awaſi,

Ujo tuonne toifialle, Aärimmäifehen talohon; Giel on ukko uunin päällä,

Halliparta harjun alla,

SoP on tutkinut hymättki, Salommatki jakjanunna. Itſe noin fanoikfi wirkki: Oifi akka ammuttamwa, KoukkEuleuka FolFattama. Porohkoikfi poltettama, Wierimmaͤistaͤ tietä myöten, Vierimmäifehen talohon,

189. Zuli ukko ikkunahan,

1

Puuho ukko pöyän pääsfjä, Parta laulo, pää järifi: Alta Fosket, päältä wirrat, Kosket Euohujen kohilta, Kapeista kannakſista.

ma

Yteljäs Runo,

Sano ukko, noin nimefi Vytölenfä nuorimmalle : Lämmitä faloa fauna, Nikenehen rinahuta Haapaſilla halkojilla ,

20

kN

97,

392, 401.

) ad

Pienikä pirastehilla; Kasta Faljalla faranat Oluella uEfet woia, Jott’ ei ulwo fuuret ukfet, Eikaͤ wankaſe faranat. Wieoͤs wastat warjoisfafi, Lehet hienot helmoisſaſi; Niin hauo ſimanen wasta, Meſilatwa lauhuttele. Meni ſaunahan ſaloa, Kylin kylpihuoneheſen, Ilman ukſen ulwomatta, Saranan narahtamatta. Reiaͤlle rewennehelle, Haawalle halennehellez Laattialle lainehtinna; Ci ole talosſa taasja Ginun tulman tukkiata. Uin on toimi toifialla Kun on toifesfa talosfa, Waͤki wäljäsfä tilasja Kun on toifen hartioisfa. Gai itfe fanelemadHan, Puhkefi puhelemahan : Gulettun? on fuuvemmattki jo Ne & Yhekfältä moitialta, Kahekſalta Eatfojalta. Ne on polmehen panemwi, Warpahiſin walmistawi. Niillaͤ woiti Waͤinaͤmoͤiſen, Pahoin tulehen paranfi. Kapaloittu kaunihisti, Gaipa tulma tukkianfa, Suonikoski fortajanfa, Kiiwahasti Eiinni otti,

403 »

26 32 34,

R

52,

) 245 (

Veri feifo felmäfesti.

Tuosta tuli terwehekſi,

Kaso aiman Faunibikfi, Ihommakſi entistähän j. n. & Maka wanha Lsäinämöjnen, Kun oli wiimmen wirkistynyt, STointunut weritohusta , Katfahtamwi taimahalle 1. n. € Luonnon luojalta luialta.

Wiies Runo, Noita Waͤinoͤlaͤn ahoja, Kalewalan kangasmaita, Syoͤ ſyoͤjaͤ unen naͤkiaͤ, Laulelee, hyraͤhtelewiz Halki pihvien hajotti. Laulo näähän Eultarinnan, Kakſi Eullaista Eäkeä Kuufofehen kukkumahan, Lehmyille lekkumahan, Laulo okfille oraman. Ompa fyytä ollakfeni, Jouwuin maille wierahille ÄEEi ouoile omille,

Enkä tiennyt tietä Tänä, Outo matkoja ofannut; Annon feppo Slmarifen , Lainafin emoni lapfen Pimiähän Pohjolahan, Pohjan pitkähän perähän.

Sano feppo Jlmarinen: Elloͤs ollo milläkänä

60. Maan Euulu, ween malio,

Saoin markoin makfettama, Tuhanſin lunastettawa

) 246 (

72. Jopa taianki tajuta, MYmmärrellä mielalafi ; Jopa fic minun menetit Tuosta tunnen tielastajan, Sajuan walehtelian 5 Sopa fie minun lupafit
73. Paikoille papittomille, Maille ristimättömille.

90. Siell’ on Euu kumottamasſa,

Siellaͤ okſilla otawa.

• Kun on näätä kultarinta Kultafesfa Euufofesfa.

99. Yos’os puuhun korkialle Orawaista ottamakhan , MNääteä tapoamahan.
100. Ganowi fanalla tuolla, Laufu tuolla laufehella : Di Ukko ylijumala, Tahi taatto taimahinen, Nosta tuuli tuppurihin, Slma raimohin rakenna;
101. Läpi taimahan tähitje . 130. Zuuli tuopi mierahia Tuonne Pohjolan pihalle,
102. Gikä wirka willähännät,

• Penut oikein ofata.

143. Eikaͤ wirka millafeuot.

144. Zaiottani, tieottani, Ilman innotta ifäini, Warukſitta wanhempaini Tuntemattomain tumille, Käymättömille Eylille.

145. Zuota Väinölän mwäwyä, Tahi feppo Slmarista? 158, Olen ma feppo Slmarinen,

204; 214, 220. 234. 247. 286. 291.

w

) 247 (

Tahi taitama takoja, Waan en waͤwy Wäinsläsfä, Kafakka Kalemalasja, MWeli olen wanhan Väinämöifen , Lanko laulajan ikuifen. Sio Eullat Eulmillefi, Sinilangat filmillefi, Punalangat pääfi päälle, Hopiat himukjillefi 5 Geitfemän finihametta; Wiitiſekſen, waatifekfen , Waskipantohin panekjen, Tinawoihen telkitäkjen, Tuli a’tasta tupahan Pukemisfa puhtahisſa, Walkehisſa waattehisfa Umvutti unettomatfi, Uuwutti unettomatfi, Waiwutti warattomaffi ; K. 11: 164.

Salan ma takoa fammon So olen taimoa takonut, Äsken taimoa takoisja, Slman Fantta Ealkuttaisfa. Waſaroa warfinkana. Waſarata marrellista. Alafimellen alusta

Lydaͤ lyn naͤhyttelewi,

Yöt neittaͤ lepyttelewi, Pitelewi pitkaͤhiusta. Saapi ſammon walmihikſi, Kirjokannen kirjotukſi;

Ei ſaa neittaͤ miesſytykſi Impeaͤ lepytetykſi. Sai ſampu takonehekſi,

) 8

MNeitonen Llunastetukfi. 295. Gi neiti lunastetukfi,

ä Hiwus pitkä miesfurukfi. 299. Jauho päimän, jauho toifen, Päiwän jauho juotawia , Paͤiwaͤn toifen [yötäwiä, Kolmannen pieltäwiä.

309. Yhekjän fylen ſywaͤhaͤn
310. Laatifipa mieli mennä, Saaha fyntymäfivoille, Korihini Euolemahan.
311. Noufi tuuli tuulemahan, Tuuli poies Pohjolasta,
312. So mie laain uuen fammon jo n. m.,

Kuues Runo,

2. Geki Faunis Kaukomielt Kulkeakfenja tokefi, Mennäkjenfä miettieli,

3. Luotolahan lankohinſa, Waͤindlaͤaͤn anoppihinfa.

• Buojelahan lankobinfa, Mäinölään ſiſarihinſa.

3. Talven tallikonkaria,

4. Di emoni Fantajani, Warſin waltaivanhempani, Hae ſukkani, faa rätjini, Hae mwarmwaskhattarani ,

5. Lähin neittä Pohjolasta,

• Lähen Hiiestä koſihin, Wuoresta wakan tehestä.

) 249 (

26. Lapin uufille tiloille, Lapin talmitanterille ; 69, Gaata Sakſakſi fanoa.
27. Guan feinähän fiwalti, Liinat bieskahan lewitti;
28. Jos kauko kaonnehekſe, Mies haͤjy haͤwinnehekſe, Jo ſuka werin tulewi, Harja hurmehin noruvi.
29. Harja hurmehin Fulmvi.

• Harja nuorehin noruwi.

• Harja hurmehin huruwi.

182. Gillon lieto Lemminkäinen

Tohti toifekfi vuweta, Nuohti muukſi muutellate 5 Mato rautasna matona, Kulki Eyisfä Eäärmehenä.

183. Gai fifähän ſalwokſesta,

184. Laki täynnä laulajoita,

185. Kun ei fua Foirat hauku, Eikaͤ miitfi willaſeuot.

186. Itſe laululle rupeſi,

Toͤille wirtten tyoͤntelihenz

230. Etemmaͤkſi ennaͤtellaͤ,

231. Kusſ’ ei kuulu karjan kello, Helkkeaͤ hewoſen kello.

232. Kokonanſa kokkahongat, Tywin fyösten fuuret hongat, Latwoin laikkapäät petäjät.

233. Gikfi en finua laula,

234. Rinnoillanfa riuottelit,

235. Juokſi Pohjolan joelle,

) 250 (

Seitfemäs Runo.

11. Kun fa kylwet Funman faunan, , Kuuman faunan vautalauan, Wastan rautafen Eeralla. Niin ſanowi Lemminkäinen : Oi Ukko yli jumala j. n. & Lyylikki lylyjen feppä, Kapo kalhujen kania, Lystikki lylyen ſeppaͤ, Kaunis kalhujen tekiaͤ, Kaunis Kauppi koͤyroͤtyinen, Warſin weitikkaͤ werewä, Sykyſyt lylyaͤ wuoli, Talwet kalhua kawelti, Keſaͤn laati uutta ſusta, Talwen kalhua kawerti,
12. Ketti kalhua kewaͤaͤn,
13. Wuoen wuoli ſauan wartta, Toiſen ſompoa ſowitti. Talwen ſauoa falitti,

• Päimän laati fauvanfa,

20. Gaapi fauat walmihikſi, Gauan warret wuollehekſi, Kahen ſiiwen fiukomata, Jot? ei näillä yllättäne, Kaunihisti Eannattane,
21. Pääty Hiiet Euulemasja, Suuttahat tähyämäsfä;
22. Hiiet hirwiaͤ vakenti, Suuttahat poroja laati,
23. Suuttahat fuki poroja,

• Jalopettroja [ukefi,

14

,

16

ka

Ra

25

7

) 251 (

Tewanoita fynnytteli, 36. Gääret fuolta feipähistä, Gelän aiwin aiakfesta, 39. Taljan Euufen koskuesta, RNuumihin lahosta puusta, 42, Hiiet neuo hirmwiänfä, 47. Jalkoa jaloton milja, 50. Lapin lastutanterille. 54. Ahin aitojen perätje, Weitikaͤn weräjän ſuutſe; 55. Warſin weitikaͤn weraͤjaͤn; 56. Potkaſi koasta korwan, 58. Kesken keitin keikahutti, *Selaͤt keitin keiahutti, *Keſaͤkeiton keikahutti,

• Keitin korwan keikahutti,

59. Keitot tuhkahan tuherti, Wellin lietehen lewitti,
60. Waimo nauro, lapf.t parku,
61. Lapin naiſet nauramahan.
62. Itſe weitikkaͤ werewaͤ Heitti rangan karſimatta, Puun ſorian ſortamatta, Kohta paͤaͤtywi pihalle.
63. Pian fuuttu ja mwihastu,
64. Golahutti [uopetäjän;
65. Toinen makjo markan faua
66. GSilmän fiitämättömähän,
67. Hlitten hirven lautajelle, 98; Siwua filittelewi, :
68. Lempi tyttöjen lemätä, Tinarinnan riuotella.
69. Lyly lenti pältähästä, Kalhu Fantapään fiasta, Sana fuomweron marasta ,

117,

141,

156,

190,

J ya (

Palaneeko, paistuneetko Lappalaifen ruokokenka, Luikanneeko, laikanneeko Lappalaifen Falhun pohja. Halla:aamuna warahin, Jott ei ammät akkäjäifi, KoukEuleuat Fokkajaifi. Ampujat alakatifet, Pärenuolet, puumwafamat Gi ne Fauas Eannattane , Ampuwärfkit ei yletä. Niin on Forwat koirallani, Kun on fuurin Lammin lumme, Haukkuani haittoawi, Jott’ ui Eoirani erehy, Etſien uron ereä Uloppalan ukko wanha , ukko wanha umpifilmä Makafi oman emonfa, Rinnoillanſa viuotteli Suon felällä, maan namalla, Ween liiman liikkumilla. Kanto koiran kohusſanſa, Makfoisjanfa maan walion. Tuuli wilttiä Eohotti, Ahaa alaista puolta, Eikaͤ miehet mielufemmats Aina auttamattuesfa, Poikki Pohjolan joesta, Päällitfe tulijen Eosken. Ginun on Eullat karwaſemmat, Minun on Eullat Tuulufammat, Kun fa warfan waljastelet, Längität jalon hemofen, Suirfesat punafen ruunan

) 995 e

Vihannalla waintolla, Pyhän pellon pientarella.

503. Warfan waljoja Eyfywi, Suwikunnan fuitfiloita ,

504. Vaahtilenan warwikolla,

505. Iſaͤ ilma, auer taiwo,

506. Sola warjan maljastatat, Suitfetan tulijen ruunan.

507. Eikaͤ ankein ajeta.

Enmaͤ fiimalla fimalla; Enkä raipalla rapa’az Josma fiimalla fimalkatt, Silkkiſiimalla fimallan, Eli raipalla rapwan, Saran fyrjällä [yfeätt.

586. SJoufetonna, nuoletonua ;

Aiwan ampukaaretonna 587. Yfillä yritytjillä,

590. Laͤkſi joutfenen joruhun, Pitkaͤkaulan Fatfelohom, Tuonen mustasfa joesfa, Manalan atantehesja.

591. Weſikyyt weestä nosti, Lapokyyt on lainehista.

592. Läpi [pämen matkjan Eautta;

593. Samolla farajahanfa Heitti Zuonelan jokehen, Manalan alantehefen.

623, Manalan ikimajoille.

Kahetfas Runo.

15. Lauſu orja owen fuuösfa, Owen fuusfa orven alla;

D «€

30. Polo poikoa pätöistä;

• So nyt on polo poikoani, Sekä loppu Lemminkäistä 5

36. Kyſy tuolta poikoanfja: Misj? on poikani polonen, Misfä lieto Lemminkäinen?

37. Liekkö hukkunut wefillä, Tahi Euollut Eoskiteillä 2

38. Ctfitähän ekſynyttaͤ, Kaonnutta kaiwatahan, Talwella lylyn limulla, ’ Kefällä weno kapeilla. Etfitähän, eipä löytä, Haetahan, ei hamata. Suokfi Eormet Eontiona, Järmet ſaukkona famofi, Lintuna lehot lemwiät,

39. Hakiellen hienot heinät,

40. Zie Eaunis kawon tekemä!

• Sahikka kawon tekemä!

109. Emp’ on tieä, enkaͤn tunne;

110. Aina eistymi etemmä,

• Aina eillehen menewi,

125. Tahi kantama Eapehen!
126. Polwin hyytä hyppimäsjä, - Gäärin jäätä färkemäsfä, Miitettä repaͤſemaͤsſaͤ.
127. Wirasſa wipajamasfa, Koskesfa kohajawasſa,
128. Muu ruumis lahona puuna,
129. Warſi malmista tuhatta.
130. Itfe purstokfi panewi Leipälapion lemiän, Elohurstit fiimikfenfä.

• Airot fiimikfi fitowi,

96

248 .

) 255 ( Purstokfi pitkän petäjän. Gaan falmen loitommakfi. Paista päimä hempefestä, Toinen Eimmosti kimota, Wanhat ſauwojen warahan, Paljo muita muskuloita, Tästä poikaſen rakenti, Sano lieto Lemminkaͤinen: Tyoͤnti Tuonelan jokehen, Manalan alanteheſen, Meni koskesſa kolisten, Myoͤtaͤwirrasſa wilisten, Siellaͤ turskakſi tulewi, Waipuwi walaskalakſi, Ruotſi ſyoͤpi ruokinanſa, Herrat herkkuina hyminä, Pappilat parahinanfa.

Ei faattant fanoille panna, Eikaͤ wirſille weteaͤ.

Taiwon tähtien takoa;

Läpi taimahan tähitie; Sanowi fanalla tuolla:

Di Ukko ylijumala!

Vee on terme Lemminkäinen, Äitifen emoni lapfi,

233. Jopa fai fanallijeFfi,

Taiſi wirſille weteaͤ. Jo ſaatti ſanoille panna.

Yh ekſaͤs Runo.

2. Weisti wuorella wenettaͤ,

Kalkutteli kalliolla Kesken jäänyttä wenettaͤ, Purtta puolin puuttunutta;

W 956 €

24. Giitä faapi pohjapuuta,

25. Laulo päimän, laian puutti, Laulo toifen, toifen puutti,

26. Kolmannen peritokalla, Hankoja hawinnehisſa, Keulakaarta kaͤaͤtesſaͤhaͤn.

27. Peraͤjuuren jatkokſesſa, Kokkien kohentimilla.

Peralaian liitaͤnnaͤsſaͤ, Mene konnan ETokEapuusfa.

43. Niin [ano fanalla tuolla: Tuolta faan ſa’an fanoja, Tuhat wirren tutkelmoita, Joutfenen Ennän nenästä, Aina allin Eielen alta.

44. Tappo parmen pääskylöitä, Soutfenia pitkän juonen, Rauman hanhia hajotti, (Hajotteli hanhikarjan)

Gi faanut fanoa yhtä.

66. Gai fieltä fata fanoa,

Ne Eaikki awuttomia.

Astu tietä, astelewi

Tuolle Tuonelan joelle.

Sittaͤ huuti huiahutti,

Wihellytti wiuahutti

Lapſi Kalman Farpafoa,

Muun furman murottamatta.

• Muun furman mujertamatta.

99, Jo tunnen walehteltan,

YYmmärtelen Lielastajan 5

Tuosta tunnen Eielastajan,

Tajuan malehtelian;

102. Tuoni fuusta tupruaifi,

103. Rauta on mun manalle faanut,

25

79

v

82 93

.

»

% 259 €

Teräs tuonut Luonelahan. 317. Hurmehin novahteleifi, 128. Tulin tuvkkifi palaifi, Tuli Turkisſa palaifi, Walkiainan waattehisſa. Gi fillaͤ wenettaͤ ſaaha, Tuva purtta Tuonelastas 139. Weſin helmafi waluifi,

• Vefin waattehet maluifi, Waahtena mwalahteleifio *Weſi waatteista waluifi, Helmoista herahteleifi,

• Vaahti parrasta waluifi,

451. Jo wainen walehtelinki, Taͤytywi tofin fanoa:

452. Tuonen tyttävet toruwat, Lapfet Kalman Falkuttawat: Gi täältä menehet joua, Eikaͤ ſuorru foutajamme.

Gillon wanha Waͤinaͤmdinen Tohti toiſikſi vuweta, Ruohti muukſi muutellate, Kiwenaͤ wetehen wieri, Sarana ſaraikkohon.

Tuonen tyttoͤſet toruwat, Tinarinnat riitelewaͤt: Äiä on tänne tullehia, Maan mähän palanehias On meillä Totona tytti, Rautalanaan Eetreäjä 5 On meillä kotona poika, Waskiwerkkojen Tutoja Tuohon Tuonelan jokehen, Manalan alusmajahan ,

Kalemala, For Ofa, * 42

) 208 &

Ettet pääje paͤiwinaͤſt, Selwiaͤ finä ikaͤnaͤ⸗

178. Sataſormi Tuonen tyttö, Tuonen tyttö rautaſormi, Rautaſormi, rautanaͤppi,

179. Ketraͤſi ſykyſen nuotan,

180. Kiwen kirjawan ſiwulla/

Paaen pakſun palliolla⸗

• Korwalla tuliſen kosken, Pyhän wirran pyörtehesfä.

186. Tuonen poika rautaformi, NRautaformi, vautanäppi, JP oli Luollehen näkönen, Kaonnehen Tarmwallinen, Jo kuto fyknfen nuotan, 207, Ganan wirkko, noin nimefiz Taͤm’ ei mies Manalle joua, Tukkapitkaͤ Tuonelahans Mato joutaoon Manalle,y Lyhyttukka Tuonelahan, Slman tauin tappamatta, Oman furman ottamatta , Muun furman mufertamatta.
187. Meni mustana matona,
188. Mateli matona werkot,

Kymmenes Runo,

12. Suusfa Unterwo LWipufen, Suusſa Ungermo MWipufen,

13. Hempu heiluteltamata,

14. Neki matkoja pahoja;

18, Naifen neulojen neniä;

y 0859. «

90. Miehen miekkojen teriäs

91. Kuni muinofen muſikan Eli Eurjan palkollifen,

92. Ohoh taitama takoja!

93. Lai ſyaͤmehen teräkfet, Pane päälle meltorautas

94. Watſasta Wironi wanhan;

95. Kauan kalkkiſi Faonnut,

• Kauan Antero Faonnut, 50, Juokfi juonen enfimmäijen
• Suokfi juonen heikutteli

52, Astu toifen tolkutteli

54. Kolmannenki Eelkyttelt

58, Kauan lehosja lewännyts (Lemosfa, liewosſa, mannusfa)

59, Kaswo [uusta Faunis ruoho, Kielestä Helemä heinä, Kenehaapa hampahista, Leuoilta lewiaͤ leppä, Niskasta nihermä Euufi, (Kulmista Eumia Tuufi), Päältä penfiä petäjä.

71, Wenehaawat hampahilta, Otfasta orawikuuſet, Päältä penjiät petäjät.

• Galoilta jalon petäjän.

74. Eyösti vautajen Forennon, Pisti pään teväkfijimmän,

89, Lorkahti jalanja toifen, Waapahti wafempuenfa Suuhun Antero Vaipujen,

90. Mahtipontifen pomwehens

91. Lydä helkaͤhyttelewi,

92. Jo fit? on jotaki ſyoͤty,

93. Gn ole fyönyt taan näöstä;

) 260 (

115. Manan Earstat Earkelewi, 416; Gmmo Wäinölän waſikka, Ulappalan umpifilmä

Eli Fantus Kalemalasfa , Jotta helpon heittäfimmä, Muunne Muttaiſin majani: 421, Lähen Lonna Eoukuistafi, Makfoistofimaan wenyjaͤ, Kun fanot ſa’an fanoja, * Tuhat, wirren tutkelmusta. 444, Gnnen eukon neuomia, Kehrämwartta kiertesſaͤnſaͤ, Määtesfänfä wärttinätä. n Zaulo muitati fanoja, ”Otetuitanfa omia, Tiepuolista tempomia, Kanarimoista katkomia, Nifukoista riipomia , Weſoista wetelemiä,

Yhestoista Runo,

7. Rakenteli laimojanfa, Kun Euki fukimojanfa, Itſe ilmoin luomianfa, Laulo mwenofen wefille, Laulo päälle purjehia.

8. Karahkoita Eankahalla,

9. Gomerta firottamahan Wenehellaͤ waskiſella, Melan koukkupaͤaͤn nojasſa,

10. Gatalaita lainehtiwi,

11. Kawe ilman Faunis impi, 29, Aina poukkuien peliä,

,

) 261 (

Raͤpaͤhien väimittäjä,

• Aina fotkulla aſuwa, Waattehia mwalkafia, (Räpäleitö räiskyttäjä),

31. MNannalla meryttä masten, Wasten merta hiuernitta. *Laiſen kaiturin nenäsfä, Siwulla finifen filan, Nenäsfä utufen niemen; Pääsjä ſaaren terhenijen. epä Euult Euufoalta, Kaheksaltati Earehti.
32. Kahen puolin kaikki paikat,
33. Kun fa olfet hanhikari,
34. N. [. 1. lemitö (lemids, lewiaͤ),
35. Kun lienet Falanen Eari (kare)
36. N. f, 1» ureu (uretu),
37. Kun ollet Eiwinen Fari,
38. W. p. wetele (metelös, wetaͤkdoͤ),
39. Kun ollet ifoni purſi Eli weioni wenonen,
40. Niin kohin kotihin kaͤnnys,
41. Kylin muita walkamoita.
42. Niin ſaͤ laͤhene laͤhemmaͤ, *NiinIperin kotia Fäännys,
43. So kohin kotia kaͤaͤnty, Perin muille walkamoille, Jo perin kotia Fäänty, Kohin muita malkamoita
44. Kyfytteli, laufutteli:
45. Guorihet ſuwannon fulho,

• Urkenit umentoloinen, UlEofit umwantolainen,

86. Läkfin kuujan kuullantahan,

Lohen funren pyväntähän,

) 262 (

94. Muin ennen minun ifoni, Toifin maltaimanhempani,

95. Läkji lohta Euultamahan,

98, Oli werkkoja wenonen, Laiwan täyji laskimia, Pian täyfi tarpomia,

106, Läkfin joutfenen joruhun, Pitkaͤkaulan Eatfelohon,

• Lääjin forfien hakuhun,

107. Gatafiipien famohon ,
108. Hywaͤ koira Fahlehisja,
109. Koira kierti rannan Tievät,

• NakEi rantoja famofi, 129, Tule neiti purteheni,

MWeäte wenofehent,

138. Wenoſi weſien mwieä,

139. So wainen malehtelinki , Soutawia juoruelins Läkjin neittä Pohjolasta, Smpeä Smantolasta 5 Kun on neiti Pohjolasja, Smpi Enlmäsjä Enläsjä, Kiitti puoli Pohjan maata; Lihan läpi luu näkywi, Läpi luun yin näkyi.

140. Kun tunfi toet fanomat,

141. oita tuuli tuuwitteli, Slman lieto liikutteli Rannalla meryttä wasten, Wasten mertta hiuennetta.

142. Pian juokfi matkan pitkän, Waͤlehen mälin lyhyen. (Waͤlehen wälit famofi).

143. Ohoh feppo weikkoſeni,

144. Kolmet korwaskoltuskaiſet,

) 268 («

• Kolmet Eormarentahaifet,

173. Talwen talliorittafi,

Syli fyttä hartioilla, Waakſa muulla martalolla , Kyynärä kywentaͤ pääsjä, Kortteli Eoma nokea. *

176. Otetahan fun omafi;

• Otetahan ostettufi;

180. Wuoſin Eakfin Eaupittufi, Kolmin muofin kosjottuſiß

181. Waſara waju Fäestä,

192, Kulta kiehu Fattilasja, Kulta tuhkahan tuhertu, Lietehen hywaͤt hopiat,

202. Golla (josta) p. pefemme, Pulmonen puhastelemme;,

203. Puuhufilla pikkufilla,

204. Kanto mettä Faimofesta,

• Kanto wettä kauhaſella, Mettä tiiskillä tiputti,

215. Lempimastan liehautti,

216, Lati pikkujen poroa, Lipiäistä liuotteli;,

Yhen kynnen mustukaista, Kynnen mustan (päällä) feifomwaista,

222, Eoan lukkoja takoi, Tuhannen amaimia,

225. Yhen Ealan Fiehuesfa.

226. Siitä peipponen pefekfen, Maan walio walkoakfen ,! Suorikfen fuwannon fulho. (Gueen urosten fulho).

227. Gaipa kaswot Faunihikfi,

. Puhkeft punamwerikfi, Tuli tuntemattomakfi,

) 218962 («€ 240. Tuoppa Fauhtana Faponern 242, Wyoͤhyt Euan karwallinen 244. Saaos faapka [en näkönen,

• Gaa faapka foasta faatu, Tuhannesta tukku tuotu; Pane marja maljahifin, Puna puikkojen etehen.

256. Laski helmiä hewoista, ” Laski mirkkua witfalla, Laͤkſi wirkku winkumahane
257. Linnan lusku luukutteli, Peraͤn peltohon ſyſaͤten, Hännän maahan torkutellenz
258. Gano Pohjolan emäntä: Di on piika pikkarainen, Kylän paras palkkalainen; Käyppä, joua katſomahan,
259. Kaͤwi tyttö katſomahan, Waajon paͤaͤhaͤn pästyähän 7 Itſe noin ſanoikſi wirkki: Tules maammo katſomahan, Ajetahan kirjokorjan j. n. &
260. Kaͤyoͤs renki katſomahan⸗
261. Maan walio waikutteli,
262. Hännän maahan torjutellen.
263. Ei halli wiatta hauku, Peni ſyyttaͤ ſyyhaͤttele,
264. So taiſi pian tajuta, So ylenki ymmärrellä,
265. Ulkopuolen Uuhen lahta. 334, Nenätfe utufen niemen, Päitfe faaven terhenijen,
266. Ku foutaa punaiwenehin,

• Ku foutaa punafin purfin,; Peraͤtſe utulen niemen,

340, 344.

J6

Taatſe ſaaren terheniſen, Punaſella purjehtiwi, Saapi purrella eloa, Saapi ſammulla eloa, Alus on täynnä aartehia. Vanha neuosfa warakas, Nuori työsjä nopfahampi- Niin neiti paremmin tiefi, Aftanfa arwaeli,

Sanowi fanalla tuolla?

Gi 00 neiti antaminen, Tahi tyttö työntäminen Korjahan joka Fofian, Joka miehen mieltä myöten. Ei neittä rahoilla faaha, Eikä kullalla koſita,

Siitä tultihin tupahan. Kyſy Pohjolan emäntä: Mitä wierahat fanowi? Tuop’ on wiifas Lzäinämöinen Itſe eilä ennättäimi: Läkfin neittä Fosiomahan. Laulo lapfi lattialta, Smewäinen istumalta: ois pojat, ulos urohot, Pihalle pifimmät miehet Ninnukfia viifumahan, Nahkehia vaastamahan.

582. Wanhoa vi mwarfinkana,

Kahestoista Runo.

12. Lempo masta wakoeki,
13. Mani Eyitä kytkyehen,

= 43. 45,

53 65.

k

24

) 266 (

Kääreifin Eäärmehiä, Nautafihin venkafihin, Wiljohin teräkfifihin , Panet karhut Eahleifin , Vappo tammat tanhuilta. Kaato tammat Fankahilla. Karhut vautakahlehifin , Kun faat Pohjolan joesta Hauin hirmuhampahifen , Kalan ſuuren miesten fyöjän Anopille antehikfi. Pahoin huolikfi panihen Ilmariſelle fepolle, Takojalle tarkimmalle; Tohti toifivi ruweta,

• Ruohti muukfi mmutellate,

96,

98 141. 142. 145.

<

Laati kokon kopristanſa, Itſestaͤnſaͤ iskulinnun; Ottawi kokolta koprat, Linnulta lihan pitimet, Hawukalta haarottimet ; Selkä feitfentä wenettä. Selkä fyltä feitfemättä. Kohotellen ilman koira,

Jo kokko Eohottelekjen , Neen menkalen mwetäfi, Niin nosti Ennime Eokko, Nosti fuuven ſuomuhauin, Kohotteli korkialle,

Pitkän pilwen laian päälle, Naͤhaͤkſi taimahalle;

Siinaͤ riipo rintapaͤitaͤ, Siinaͤ maisteli makua, Ruuatt’ on korwa kilpiaͤwi, Watſan warſin halki laski,

) 267 (

154. Taiwon kannet Eallistihen ,

155. Ci tunnu weſi mweelle Hauin fuuren fuomuloista, Eikaͤ tunnu maa maalle Linnun liian lentimiltä.

156. Tulkohon ikuinen tuoli, Istunpoͤlkky polmuhinen

157. Joko neiti annetahan, Tytty täältä työnnetähän?

158. Kun [dit koira ſaalihiſi,

159. Kokki fuolanfa kokewi,

i Makianſa maistelemi.

• Kokki ruokanſa kokewi,

200. Gaanni Tuonelan joesta,
201. Paniakfi päänaluen,

Salkoien jakfajakji. Sillon Pohjolan emäntä Anto oman tyttärenjä Slmorifelle fepolle, Takojalle tarkimmalle, Ganan wirkko noin nimefi: Mistä tiefit teutamoinen j. n. & 220, Sillon feppo Slmarinen Itſe tuon fanoikfi wirkki: Siitaͤ tieſin teutamoinen i» m, & 221. Lapfi pieni laufutteli: 225. Kuulu Eullalta metfältä,y Hopehelta hongikolta; Gi fen Foirat Eoisfa maattu, Pennut pehkusfa lemätty, Haukku Foirat Forkiasti, Ginifen falon fijäsjä, Korwen Euulujan koisſa. 225. Hopehilta lainehilta,

• £akehilta lainehilta

J 268 €’

929, Sakſan ſalmilta [ywiltä, Ulapoilta aukeilta.

• VWienan päälliltä wefiltä.

242. Aikawihkon antajoa,

• Lulemwata tuttuan’a, — Kuuluwatsta Eultoanfa. 247, Kuuli kukon laulawakſi,

250. Niinp? on ſuihki [ukkulainen, Kun Färppä kiwen raosſa, Niinpä piuhko pirvan pivit, Kun tikka puun Eupeesfa, Niinpä Fäänty käärilauta, Kun orama okſapuusſa.
251. Laatikaame pieni pirtti,
252. Hymw on heponen falata,

• Parempi hepo falata,

270. Foifet vunot kertowat Waͤinaͤmdiſen mainitut työt tehneen ja neien perinneen, waan Slmarifen itfelenfä Eullasta takoneen.

— —

Kolmastoista Runo.

1. Paͤiwilaͤ pitoja laati,

• Pohjola pitoja laati, Gariola juomintkia,

13. Hämehesjä härkä fynty,

• Kastvo härkä Kainuhusja;
• Kaso Härkä kaunihisti,

Liho mulli liiotenki,

47. Keski lehmojen wafoja, Häntä torkku Torniosſa, pää pääty Kalemwalasfa, Salan astu Aunukſesſa, Salan toifen Torniosſa,

48. Neljäs laajasfa Lapisſa;

y 209, & Sdi fe heinät hettehistä, Selkä pilmiä fimupi.

23, Päimäkauen pääsky lenti

25. Kuukauen orawa juokji

26. Härän fekkäluuta myöten

• Härän häntäluuta myöten, Hätäfesti päähän pääfis Kefän kaͤrppaͤ Fääntelihen Yhen kytkyen fiala.

32. Sonnin maahan fortajata,

” Sonnin fuuren tappajata,

34. Kauhiasta Karjalasta,

35. Wirokannas Faatamahans

36. Mustat filmät muliautti,

37. Palwanen pajuile pääki, Wirokannas witfafile.

38. Giitä meni toifen kerran, ukko hammasta hiowi, Ruhto niskahan vutosti, Sorti ſonnin polwillehen j. m. &

39. Mies nuori merestä noufi,

40. Part? on rinnoilla eesfä,

41. Gonni Faunis Eaatajanfa.

42. Määnti härän polwillehen, Siitä Eäänti Eyleehen, Kylellehen, felällehen. (Tuosta työnti feläkehen).’

43. Gaipa fiitä faalihikfi.

44. Vähä on faatu faalihikfi.

88, Kuuta kuuſi leiwistätä,

92. Pani otraista olutta Puifen uuen uurtehefen; Ku on Eanto kauhaſilla, Ku on tiiskinä tiputti, Ge on kaunis Kaukomieli,

) 270 CC

Hänpä määrillä mäkäfi, Hänpä kanto kakſin määrin Omianfa otrianfas

99. Niin huhu humala puusta,

• Huhufi humala puusta,

100. Weſi kaiwosta [yvästä,

• efi Juortanin joesta,

103. Milon yhtehen yhymmä!
104. Talwi pantihin olutta,
105. Kaimwahtawi ulkokanfa,
106. Pieni vis foan ſawukſi,
107. Guuri keittowalkiakſi.

• Guuri paimenen palokfis

130. Pantihin olutta talvi;
131. Kolmesta jymästä otran,

Kahesta humalan päästä. 143. Kawon kaljan kaͤyttimekſi. 148. Mitä tuosta [yntynehe,

Kun olifi henki faatu.

157. Hywän muorin hyppyfisjä & 160, Osmotar oluen feppä,

Kapo Faljoien tekiä

Hiertelee, hykertelewi,

Hiero Eakfin Eämmeninfa,

Hykerti Eäfin molemmin;

• Piero kahta Eämmentänfä, Hykerti molempianfa , Neifilähän reikutteliz Hiero malkian oravan.

164. Gano tuon on faatuanfa:

Orawani wästäkäinen,

Puun puria puhtukainen!

(Kummun kukka Eultafeni!) 172. Mäki poikki, toinen pitkin,

Kolmanfi wähän mwitahanä

204 (&

• Salo poikki, toinen pitkin,

• Giell? on Eolme Forpikuusta, Neljä puuta petäjäistä; Nouſe Luufehen norolla, Petäjääjen kankahalla,

176. Katkoos Eäpyä Eolme,

mäitä lehmän leikkaellos, *Tuo kaͤpoͤnen tullesfafi,

• Käpy hiero kynſihiſi,

Käärids Päpälehefi,

132. Pian juokfi, matka joutu, Vaͤleaͤ wälit famofi,

133. Otti Euufesta Läpyjä, Petäjästä helpehiä,

Ne Fanto kawon kätehen, Wei olalle Osmattaren,

201. Kapo kaato kaljahanſa,

202. Eipaͤ nouſe nuorten juoma, Nlene kawesten Talja.

*Ei kaswa kawetten kalja, Eikaͤ juokſe miesten juoma.

203. Eikaͤ kalja kaͤyaͤkſenſaͤ.

• Juoma nuorten nostakſenſa⸗

227. Orpolastanja opetti:

228. Joki poikki, toinen pitkin, Kolmanfi mähän mitahan, Pohjon Peltojen perille,

229. Sosfa tammat tappelewat , Orihit tajan panemwats (Zafan ottawat orihit;)

230. Nautafella Ealliolla, Muorella teräkfijellä,

• Koprin hiimoa Eokoa,

241. Rinta Eulta vriehätellä;
242. Walu kuona Tonnan fuusta,

) ”% €

• Kino ltiän kiasta, *Waahti juokſi warſan ſuusta, Kuona otſasta orihin, Juokſi kuona tamman fuusta ; Waahti leuoilta orihin,

266. Waka wanha Väinämöinen Warſin paͤaͤtaͤnſaͤ kohotti | Kekſi mustaſen merellaͤ, Sinerwoͤiſen lainehilla. Siellaͤ kyyt olutta juowat, Maot wierrettaͤ wetaͤwaͤt s Sen taͤhen emaͤntaͤ rukka Waͤhemmin olutta ſaapi, Kun on kyyt oloſen juomat, Maot wiertehen mwetämwät.

267. Meri poikki, toinen pitkin, Kolmanfi wähän mwitahan ,

292, Tuurin uutehen tupahan, Palwofen laettomahan.

» Tuirin uutehen tupahan, 310, Siwull’ on fimanen heinä, Mefiheinä helmoisſanſa, Ompa neien päärimoilla, Ompa Heinä Tolmifyriä, 311. Vyöllänjä fimanen heinä, 319. Kanto mettä Faulasfanfa,

mettä kaulanſa vajasfa,

325. Yleni kawetten kalja,

326. Zahto taari tyyväellä, Kahi Eultanen kuhata.

327. Tapin waskifen taakfi,

328. Laulajani laitteleiſi,

• Laulajani lainehtifi,

349. Muu Eala Earehtiafkfi,

• Muu: Fala murehtiakſi,

w

Yy 2755 <

351. Kalasfa Farehtiata;

352. Sufi poika Loiramoifen Sep’ on taululle rupefi, Töille wirtten työntelihens Gi fuesfa laulajata,

859 3 Kasmama Earehtiakfi

861. Kaljusja EFarehtiata,

862. Kielen Eanta Eammeltunna.

• Kieli fuuhun Timmeltynnä.

868. Kun ei juomu juojoani, Suojoani, [yöjöäni,

• Kun et laita laulajata, Katfone Earehtiata,

372. Katkon päältä mwannekaaret, Ulos tappini lähetän.

373. Päimwiläp on ilman ukko,

374. Rammatki, vekirujotki, Sokiatki, waimwafetki,

375. Kauko on Eaikitfe torafa, Weitikkaͤ werien luona. Se on meitikkä werewaͤ, Ge on kaikitſe toraſa.

376. En tunne Ahin kotia, Entä Kaukon kartanoa, Mis? on, weitikkä weremä, .

Kusſa Faunis Kaukomieli?

402. Lemmen on lahen perällä,

404; Gilmä kiero, toinen Farfas, Leuka pitkä, ſuu lewiaͤ,

416. Maiſin koͤyhiaͤ kuletti,

417. Eipaͤ kutſunt Kaukomieltaͤ, Sahi lieto Lemminkäistä.

Klemola. Toinen Ofas 18

) 274 ( Yleljästoista Runo.

1. Pääfi Päiwilä pithoin; Hywaͤ joukko juominkihin. 4, Kumu kuuluwi Eujalta, Sfo rannalta ratfina.
2. Toiwoin tuulen tuulewatkfi,
3. Meren rannan roiskawakſi,
4. Gipä turli tuullutkana, Pino pysty wierrytkänä, Meren vanta roiskahtanna, Gomeret Farehtinunna;s
5. Waͤki tulemwi tuhanfin, Saoin Eakfin Eäänteleffen.

• VWäki tulewi tukulla Sakſan falmitta ſywiltaͤ, Vienan päälliktä weſiltä, Ulapoilta aukeilta.

24. Hymän rahwahan vajaska.
25. Tuntuwi waͤwy wäestä: *Tuntuwi waͤwy tulemwa;
26. Tantſiwalla kaprehella, Lentaͤwaͤllaͤ liepehellä.
27. Jo waͤwy pihalle ſaapi,
28. Rinnukſia riistomahan.

• Rinnukſia riipomahan, Laskemaan waͤwyn oroa.

51. Kylaͤn naiſet kyyhkylaͤiſet!

• Ohoh piika pikkarainen, Kylän palkattu kaſakka! (Kylän pantu palkkalainen!)

57. Wiekoͤoͤte waͤwyn oronen Wiehtaroille pehmeille, Tafafelle tanterelle, Kultaſelle kuomikolle,

) 275 (

67. Waskiſesta wakkaſesta,

• Waskifesta kaaſiesta, Pyhäfestä pyörtehestä, Kusſa kala Eultanen Eutewi, Maimat maalle pilkehtävi.

70. Alta helpiän petäjän.
71. Pestyin otrin, lestyin lehwin,

• Lestyin otrin, pestyin Eakroin,

77. Takaſelle tanhualle,

• Zanhuoon takimmaifehen,

• Takafehen tanhuohon, Ylimmäifen foimen päähän,

81. Giimootes mämyn oronen Kultafista Eoltfahista,
82. Otfifeinän ottamatta, 91, Kamoan Eohottamatta,
83. Yht? on päätänfä pitempi Waͤwy Eaikkea mäkeä.
84. Oli lapfi lattialla, Laulo läyfi lattialta : Jopa tääl? on penkit pesty,
85. Gimufeinä on ſirkan luista,
86. Orſi on osman olkaluista,
87. Lattia mefin mwalettu,
88. Penkit pienistä Cimwistä.
89. Uuni on maskesta malettu, Saatu pankko paafiloista, (Manko faaren paafiloista,) Karfina Eapehen luista. 143, Kohin Eullaista rahia, Ninnoin ristirahwahaſen. 164, I Mustentaa wäwyni filmät.

• Mustuttaa waͤwyni Easmwot. 174, On Eun kulta Eotfahaifet,

179. Kylän naifet kyyhkylaͤiſet,

244, 247, 249.

) 276 ( Ompa tuopin totta tehä, Siman haarojen fifästä, Pahanko panin oluen, Wainko Feitin wiinan mienon; Kukapa täsjä Eukkujana, Kenkä kielin laulajana, Huomenemme huokiakfi. Tahi fuuresja fwusja,

Ku faifi Täen Tätehen, Gaajoa kaͤen kaͤtehen, Lihan toiſehen liha’an, Jälestä parantelewi. Kanfasfa kaſuawasſa. Kaljat Foskena Eohoa, Wiinat wirtana wilata, Kaunehisja Tartanoisfa, Gitte huufi huiahutti Tuosſa Tuonelan joesfa : Tuo wenettä Tuonen tytti, Lauttoa Manalan lapfi. Tuonen tyttäret torumat K. IX: 86 Toki ma fanon toetki, Sos mähän malehtelenki: Olin Pohjolan pioisſa, Gariolan juomingisfa, Parahina laulajina, Lietäwimpinä runoina. Laulon päimän, laulon toifen, Niin päimänä Eolmantena Rikkohen veti runoilta, Salas taittu laulajalta, Kapla koiwunen Ealahti, Salas paafinen pakahtu. Läkfin Tuonelta oroa,

) 277 c

Manalalta wääntieä, Reen uuen laatiani, Natfun on rakentoani. Tuo menettä Tuonen tytti, Lapli Kalman karpaſoa. Tuonen tyttäret fanomwat, Kalman immet Ealkuttamat : Paljo on tänne tulleheita, Mähän täältä lähteneitä. Sillon wanha LIäinämöinen Meni mustana merehen j. m. & 369. Koprin EFäärin Eokkaroisfa, 376. Silotellen fiian päitä.

Wiiestoista Runo.

1. So oli wiikko häitä juotu, Toinen pietty pitoja,
2. Pirtin pienen puhtautta?
3. Gt isfu ifon hymynyteen, Et emännän armauteen , jo m. e.
4. Nuoren neien armakhutta,
5. Kanamarjan Fauneutta.
6. Valmis mwalwateltamafis
7. Puoli palmikoitfematta. ” Loinen palmikoittamalla.
8. Wast’ on Eäfi hiemotettu,

• Gia on toinen hiemotettu,

38. Toinen kengitettämänä.
39. Wiikon wiipy, kauan muotit, Et enämpi wuottanekkan, So nyt alli annetahan, Kanamwarfi Faimatahan,

YU N

Kaswatin Lun Fananpoian, = GSorfalinnun fuorittelin.

48. Meni nyt myöten myöty neiti,

• Meni nyt myöen m. 1.,

52. Kiiwas Eihlan otantahan.

• Kiires Eihlan otantahan.

56. Kun lait kautun Faupan,

57. Gmofi elämämailta,

• Oman emofi ekolta, Kantajafi Cainaloista.

74. Käyä päimäkji kaͤkeſit, Tahi Euukfi kulkewaſi,

75. Polwekſi emon elolta.

76. Gilta lautoa lewempi,

77. Noinpa polonen pakifin :

78. Mitä liekkaͤn mieli muien,

79. Elloͤs ollo millaͤskaͤnaͤ,

80. Gi finua fuolle mieä,

Eikaͤ ojalle oteta ; 158. Ge on feppo fen mokoma, Wielaͤ taitava takoja. 159. Saitamwaifimman takojan. 171. Varpa martalon fukailut. 174. Ompa tällä fulhofella 194. Ompa kuuſin Eultawöitä, Wiiſi willaista hametta , Neien nuoren mwyötelläte , Hanhuen hamehtiate. Ompa tällä ſulhoſella Velat täynnä tynnyriä, Tynnyrit olutta täynnä, Suoa jouten olkesfafi, Kielin mittaellakfefi, Kyllin fyöä, Eyllin juoa, KYUin antoa Eylälle.

224, 228. 230. 244, 246.

Y- 09 >.

Länkilöile lekkumasſa, Jos talo epätapanen, Salo tapoja kyſywi, Jospa mies epäpätönen, Mies on mieltä koittelewi. Anopin lihaista Eieltä, Akka karhu kiukahalla, Nato nauloina pihalla; Elaͤ ſuihki ſutſunatta, Elaͤkaͤ väimä rätjinättä, Elaͤkaͤ raͤihkaͤ rätfinättä,

247. Elaͤ kengaͤttaͤ Eehäjä.

322, 352,

381,

G. E. Femaja (Eepäjä). Lattia joka pyhaͤkſi.

Aina tuolilla afua,

Eikaͤ pestyn penkin päästä. Suuren leiwaͤn leipojakfi, Leimän pakſun paltehille., Sauhopuuron partahalke. Neuo fie meiän Eanoa, OpasteWlos orpolasta Witſaſella willafella, Ruoskuella ruokofella ; Elloͤs raipalla ravaja, Nahkafiimalla fimallas Wiel’ on wiifi weljeänfä, Seitfemän emonfa lasta; Jaͤnoͤn jälen polkiata. Koimu Forpinotkelmosta , Aina pään pefemistäfi, Enemmän imettämistä. Joten ma Feralla Faswon- Katajat Eataikoilla , Tevmaskannot kankahilla,

.

) 280. 6

383. Kaikki weesſaͤ puun wefoimet, Lepän lehet, koiwun Euoret, Hongan okſat, Euukfen juuret, Kaikki jättelen hymwästi, Kaikki toimon termehekfi,

384. Käj? on Eirjokintahisfa,

385. JUE on toinen jalakfella, Toinen reiſien wälisfä.

Jalk’ on fakjan faappuesfa, Loinen neien reittä myöten.

899. Niin tuli jänön jälille;

900. Niin tuli remon Jälilleä

901. Remon poika rellitellyt.

902. Niin tuli jälille Farhun.

” Niin tuli (ven jälillee

446. Sufi ou tästä poikki juosfu,

Hukka huhtonut ylitfe.

• 451, Suen juokſewan jälillä,

Aina kaͤyaͤn askelilla, 460. Syoͤt fie liemettä lihoa, Upat werta Fauhafettaa

Kuuestoista Runo,

2. Jalan isku iljankolta, *” Kuulu fuolta ruoskan roiske,

• Loitos8 Euulu airon loiske, Wiikon witfafjen hamina,

5. Itſe Slmolan emäntä. Oli ulkona olia, Loi ſilmaͤnſaͤ luotehelle, Käänti päätä päimän alle, 2

) 281 (

Kekſiwi wenon wefillä, Gatalaian lainehilla ; Se on poikani mwenonen, Poian purji purjehinens 16. Miero nuorta morfianta, Lapfet marjaista mäkeä, 22. Kohti näitä walkamoita, Sfon faamille teloille, Veljen mweitfin muolemille ; 29, Lato täyfi, laima taͤyſi Sinapäitä neitofia; Lato täyfi, laima täyfi Sukapäitä [ulhofia. 41. Piilotitko pystyn tiinan,

• Piirrotitko pisfun tiinan, *Politko poikki neien lemmen, Olitko fuin fulasfa moisfa, Koprin E kokkaroisſa, Ke XIV. 368.

46. Tulewalta mweioltani; Helmasf? on Heliä heinä, Tinarinta rinnoillanfa.
47. Oron jouten juoskehekfi?

• Wenon fuotta ſoutawakſi? 52, Weno fuotta fouatelut;s Tuli weio, weſi läikky, Weno fuoti, airot waͤlkky, Purſi juokfi, vanta roikki.

55. On mitä wenon weted, Satalaian lasketella. Noufe nyt fotka foutimilta, Alli airoilta ylene, Hahut haapa tehtahilta.
56. Moufe ilman nostajattay Ylene ylentäjättä;

) 282 (

60. Shana (mihanta) ylentäjäfi.

61. ole jalka portahalle, Toinen rannalle vapaja;

62. Vseräjillä puhtahilla,

63. Kynnyskyinä Tääntelihen, Hienohelman herfajoa (hemmujaista).

64. Kainalwihkon Eantajaista;

65. iha pesty mierainefi,

66. Terme fintfi täyfinefi, Sintſi mierahaifinefi, Lautakatto Eanfoinefi!

67. Lakilauta lapjineji! -

68. Tyttönä iſon tykönä, Neitona emofi luona,

69. Naiſena anoppilasfa.

70. Stfe tuon fanoikfi wirkki: Kutjufeni, Euurofeni, Armas airojalkafeni!

Oliko huokiat hopiat, Rahataskut tanterilla j. n. e.? K, 308.

157. So oli Fauan Faljat pantu, Wiikon otrafet olunna,

158. Maltahia maistellesfa , Gamotes’a faunateitä.

159. Sekaͤ formilla fowitti.

• Giotteli formillanfa.

205. Hywaͤn leimän leipoeli, Hywän talkkunan taputti,

206. Hipiällä hiettömällä,

Iholla alatfomalla. Pääll? on haahen Haljakkainen, Ala makſan Farmallinen.

242. Päällä haahen haljatkaifen;

243. Kirjokynnen kirjottama, Kefäuuhen uujufista,

) 183 (

252, Silmäripfet fimpfukoisfa, Kulmat Eullan folmuloisfa, 258. Pääsfä pystynen Fypärä,

• ääsfä faapka fahmattainen,

256. Läpi metfän läiköttäjä (lääpöttäjä).
257. Sakſan falmilta fywiltä,

Sungun fuurilta wefiltä. 277. Kasmo maasta manjimarja, Punapuola Eankabalta,

234. Suuhun fultfina menewi, Käfin Fääri Eakkaraifet,
235. Ge on Eullalla tuottu, Hopialla huoliteltu. 290 I Wefilintu wierewillaͤ⸗ *Weſilintu wierukoilla.

Seitfemästoista Runo.

5. Gatafarmella härällä, Tuhatpäällä turjahalla,
6. Kuulewi Tumun mereltä, Salan istun iljantolta;
7. Zuonne Pohjolan pitohin, Salajoukon juominkivhin. Kataluutta Kauko itki, Weitikkaͤ ofan waͤhyyttaͤ Ahti aitan pieneyttaͤ.

(Obſ. taitais olla parempi alkaa tämä vuno :

Ati faavella afuwi, Kauko niemen Fainalosfa;

) 284 C

Kataluutta Kauko itki, Weitikkaͤ ofan mähvyttä, 5. Ahti aitan pieneyttä. Oli pellon Enntämäsjä j. n. &) 47. Tuo tänne fotifomani,

• Hae fukkani, ſaa rätjini, Haeppa mwarashattarani,

63. Lähen Päimilän pitohin, Sumalisten juominkihin.

64. Häisfä fotkieltawani,

• Häisfä heimakoiltawani ,

69. Iſo Eäski, emo kielti,

74, Kutjumatta Eutfuloihin:

79. Hywaͤ wieras Eutfumattas

• Hymä ilman lykkelewi:

100, ääfet tietä pikkaraifen, On tuosfa tulinen koski, Kolm? on luotoa Eofesja, Kolmin koiwut luotoloisja, Kolmin Eokot koiwuloisſa, Näillä [uu tulin palawi, Kita kierein lämpiäwi ;

103. Luomwosf? on tulinen tammi, Latwasſa tulinen kokko, Kokosſa tulinen turſas,

104. Koiwusſa tuliſet okſat, Okſilla tulinen kokko,

105. Paͤiwaͤt kynttaͤ kriskuttawi, Paͤaͤn waralle Lemminkaͤiſen, Kaukomielen kaulan päälle.

106. Kyllaͤmaͤ ſihen tuuman tieän, Mutkan muistan, Eeinon kekſin, Laulan leppäfen wenehen;

107. Gilläni [amoamahan;

108. Koprista Eokon tulifen,

) 285 (

129. Sywaͤ on hauta Eaimettuna Pääsfä fillan Pohjolaifen; Ginne on faanut faan miestä, Hukkunut tuhan urosta.

130. Sulialle mierahalle, Saamalle Eäkeäwälle.

131. Kyläsjä Enlyt paremmat, Mieron lauat lauhtiammat.

132. Been minä lumifen miehen, Uron hangesta hotafen,

167 i Kääry ſuuri Fäärmehiä Eesfä portin poikkipuolin,

174, Käärmehet Fähähtelewät, Ylös kielin kiehahtawat

187. Kyyt Entten, maot waljastan,

• Panen Eyitä kytkyehen, Kääreifthin Edärmehiä, Nautafihin venkafihin, Witiohin teräkfifihin,

” Otan weitſen mwierestäni, Tupestani tuiman raan, Sillä matoja fimallan Wiieltaͤ witfaswäliltä, Seitſemaͤltaͤ feipähältä,

188. Gatuloin fa’an matoa,

189. Hiitolan weräjän fuusja,

• Veräjikä wastahafi ,

223. Jott’ en mielä jouakkana Suuhun Untamon fulfien,

234 1 Waimot waskiwaljahisſa, Tyttäret tinafiloisfa,

Poiat puolifaappahisja,

249, Mäki on täynnä feipähiä, Piha täynnä pistetyitä,

250, 252. 255.

285

ka

286 — €

Ne on täynnä miehen päitä, MES on feimäs ilman jäänyt Pään waralle Lemminkäifen. Tuhat pystösfä pihalla,

Hkſi eimäs päätä waillas Gano lieto Lemminkäinen : Kykämä fihen wutkan muistan, (Otan Fallon Euollehelta,) Pään mäkäfen menneheltä/ Toiſen tuiki tulleheita, Senki feipähän nenähän. Päin feinähän ſyſaͤſi,

Jo on lähteä kaͤkewi,

Owen vpihtipuolifesfa, Mengin riijuntafialla, Kintahan Firwottimilla, Lakin päästä laskomilla, (Hatun harmon heittimillä ,) Lapfeni, wakawuuteni! Paremman parempi puoli, - Äsken finusta mies tulemi, Sstu puolella fialla,

Noufi maasta ratfahille, Kohta lähtemwi Eoista,

Luota entifen emonfa. Koskesfa tulinen luoto, Luomwosfa t. E. j. n. e K 104.

320 X Höyhenet tulin waluvi,

334,

336,

Otti fulkia hitufen,

Laulo lauman tetrilöitä, Kolmin Eerroin koppeloita Kulkkuhun kokon tulifen. Tempo tetriä lehosta, Koppo Eoppelot mäeltä,

342,

372,

Y 885: (

Ne ſyoͤkſi kokolle fuuhun, Parwen tetria panewi Kynſiin kokon kynimen, Waakalinnun warpahiſin. Tetret ſuuhuſi ſukaſe, Keſaͤlinnut kielelleſi, Koppeloifet kulkkuhuſi. Silmaͤt luppahun lupiſe, Mies on wanha taiwahinen! Kolmas kohota koilta, Neljaͤs iätä iästä;

MNepä yhtehen yhytä, Lomakkohon loukahuta, Saa hyytä, ſa’a jäätä, Sa’a ramaista raetta Teraͤskangen kappaleita, Noſti ukko pitkät pilwet, Mosti pilwet luotehelta, 1» 1. e. Sillaͤ kylpi kuuman ſaunan, Kuuman ſaunan rautalauan, Wastan rautaſen Eeralla. Portit Pohjolan naͤkywaͤt, Paistawat pahat meräjät.

• Hiien ukfet ulmottawat,

Rautadäret arwöttämwät.

Taifi tarhoa tawata.

Hieroa nutustelewi

Laulo lauman lampahia, Kinkon (kimpun) Eierämillafia, (Syödä Suomelan fufien ,) Ginne fuen fuimistella,

GeFä karhun Faimistella, Sillä ſulki [uut futofen, Karhun leukaluut lukitfi.

) 288 (

481. Gaapkan päästä päästämille,

524,

547,

548 .

Etkaͤ yötä ennen tullut, Että päimeä jälestä.

Häät juotu, piot pietty, Kahwit Fannun mittailtu, Pikarit pinohin pantu, Kannut kanneltu kokohon, Tuopit tukkuhin lykätty. Minä maͤaͤrillaͤ maͤkaͤſin, Minä kannoin kakſin määrin, Emmaͤ liene lempi mwierasy Kun ei tuotane olutta Tulemalle wierahalle, Saawalle Eäkeämälle. (Basta faamwalle waͤwylle.) Tuotihin tulinen tuoppi, Tulta terivoa fifäsjä. Kanto Eakfimantehella, Hiiwa alla, waahti päällä, Keskellä olut punanen. Kyy on keskellaͤ aſuwa, Käärme päällä Fääntelekfen. Maot kiehuwat Eefellä, Kaͤaͤrmehet kaͤhaͤhtelewaͤt. Kyy kitanſa kaͤtkedhoͤn, Käärme päänjä kaͤaͤntaͤbhoͤn. Ruoka fuuhun pantanehe, Nikka maahan luotanehe, Otti onaen taskustanfa, Waͤkaͤrauan mwaskystänfä, Otti weitfen ollastanfa, Tupestanfa tuiman rauan; Mieti wettä weitſellaͤnſaͤ, Ristin weteli olutta,

). 289 C

Maon Halki, toifen poikki, Kolmannen mähän witahan, Puhu Eerran tuoppihinfa, Tuli Enytä Eymmenkunta, Puhu toiste tuoppihinfa, GataEunta fammatkoita, Puhu Ferran Eolmanenki, Tuopin tuojan Tuonelahan; Kannun kantajan Manalle- Soi olojen onnekſen, Meen mustan (makian) mielikjenjä. 571. Kun ei tuotane olutta Maramammalla Eäellä, Guuremmalla astialla. Enkaͤn liene lempiwieras, Kun en ſaane kumppalia, Kunnollista kumppalia. Annettihin nuori neitiz Niin laͤkſi kotihin tuosta, Neion mestaſi merehen. 572. Lailliſempata olutta, 578. Kaljoa rahan alaista. 579. Tuop’ on Pohjolan ifäntä Stfe ſyoͤpi, itfe juopi Pääsfä pöyvän paiallanfa, Aiman aiminaifillanfa , Pian fuuttu ja wihastu j. 1. & 585. Juomahan ween mwetelän.

• Suomahan wetifen lammin.

591. Guuhun Untamon futojen,
592. Senki ſurmakſi jänikjen.
593. Paremmistaki pioista.

• Häien juotua hymien.

618. Kummill? on pitempi miekka, Kalewala, Toinen Ofa, 19

) 200 «

» Kummin miekka mieluhumpi,

. Kenen kalpa Fauhiampi,

Genpä eellä iskeminen.

Olen Eortta Eorkiampi,

Vaan oli miekka mieluhumpi, Kalpa paljo kaunihimpi Lietopoian Lemminkäiten, Senpä kuu Färestä paisto, Paͤiwaͤ w. w. j. n. &

Lyöpi lieto Lemminkäistä,

• Jo 1möä vyrittelewi,

w

660,

Ofafi omwihakahan, Maiskafi on maatitfahan. Vainot mwaimojen feasja, Seikat akkojen feasfa, Lattiat ripottelemma , Ulkona weret paremmat, Kakaroilla Faunehemmar, Paͤaͤsſaͤ heinän helpeämmät, Kanarmoilla Faunihimmat, Maholehmä tapettihin,

Sen nahalla feifottihin. Jopa taiat tarmitakki; Sahi Eaula katkiawi.

Koita Eonna Falpoafi.

Ei o tuosta tuon parempi, Eipaͤ wuolet wermentänä, Wienyt marrasnahkoana. Ei lipasſt lihoakana, Kawahutti Kaukomieli, Laski pään on päältä olka, Kallon Eaulalta fimwalti,

673. Eli naurihin nawasta,

ään on pienestä kalasta, Ewaͤn kaikesta Ealasta.

J: 29t €

677. Wiepi pään pojan polofen Tuonne Pohjolan tupahan, Giin? on pää pojan pätöfen, Kuulu Eultajen omenan; Tulkohon ikuinen tuoli Hywaͤn Pohjolan pitohin, Salajoukon juominkihin.

678. Laitti lapfet liikkehelle, Gaatteli fanan Enlälle, Kutfu miehiä Enlästä, Kanfoa monen näöstä Kaukomielen Faulan päälle.

697, Waskilautan päälaelle, NRautaruuhen jalkohinfa, Weestaͤ weſomen nosti, Umpiputken lainehista, yöstä miehen ſyoͤmen kautta.

Kahekſastoista Runo.

52. Sit’ olen pahoilla mielin, Kaiken kallella kypaͤrin. Tuli tyoͤ, ſatu tapahtu Hywaͤn Pohjolan pioisſa, Weren juokſu juomingisſa. Tapon miehen kun urohon, Paremmaiſen itfiäni, Omani ſetaͤni poian,

53. Pane ruoka ruttoſesti,

54. Teraͤstaͤwaͤt tuurianfa.

55. Istu puolella fioa Astu puolella afelta Owen fuusa orven alla.

91, 92,

J 490 +(

Karahkakji kankahalle, Sano kaunis Kaukomieli: Sos menen männytfi mäelle, (Käsket maͤnuykſi mäelle ,) Katajakfi Eankahalle,

So fiinä tuho tulift i» N. & Rikenee noronen Foiwu, Pirttipuikfi pilkotahan, Riihipuikſi pilkotahan, Hakatahan halmemaitkfi , Mene marjakfi mäelle, Sataſilmiaͤ kutowi, Werkkoloita walmistawi Nenaͤsſaͤ utuſen niemen, Pääsfä faaren terhenifens Wiepi merkkoja wefille Sitrmakſi Ealafen Earhin. Metſaͤn Farhun Eartanolle, Kusja Euollo Eohtajaifi, Paha loppu loukahtaifi. Ganon ma Hymänki paikan, Kusja piiltä pikomukfen , Paeta pahan tapafen,

Kun mwannot walat ikuiſet Gi eneä fotia tävä, Niemelle nenättömälle, Selaͤlle meren finifen. Pohjan poikain foasfa, Pahan wallan mainon alla. Weriwuonna mwoimatonna. Siellä miehet mettä juomat, Simoa fivettelemät

Saarelle [elällifelle, Manteoelle puuttomalle,

J: 208 (

198. Weteaͤ menettä yhtä,
199. GeFä nuoremmat ſanowi, Sotta manhat mwastoapi:
200. Ompa maata faaren maalla, Jos meät meneitä wiiſin, Kuufin purjia Euletat.
201. Piennar piehtaroiakfeni, 240 Kaͤwi Eymmenen Enlceä, Kylä puolen Eymmennettä 5
202. Goan nauro miehen naista, Tutatkunnan neitofia,

• Makafi tuhannen neittä, Gaan naista miehellistä,

254. Kakfi Eaikifta favista, Kolme koko tuhannesta, 258 3 Poika werraton meremä
255. Slahutti faaven immet; 268 5 Gaaren impien ilohon, Niemen neitojen kiſahan,
256. Teki liiton nostakfenja
257. Nouſi ennen aikoanſa Ennen ehtoliittoanja
258. Purſi poltettu poroikſi,

• Jo weno mefiajolla, Laimonen Lahen felällä.

300. Wiien wärttinän muruista, Kuuen tainnan taittumista.
301. Kehrämwarren Tappaleista. 804, Päimän airoja afetti, Toifen laati laitapuuta, NautahankEoja rakenti. 310, Laulo purren lainehille, Ulapoille umpiputken,
302. Lastun tammen lainebille,

y — 268 (

• Lastun männyn lainehille,

329. Gaaren waimot waikerrehti,

• Gaaren waiwaſet maketti,

332. Gaaren impyet fanomi: Gn itke punaista purtta, Rautahanktia halaja; Sten purjenpuun alaista, j. m. e
333. Kun ei niemen puut näkynnä, Kirkon harjat haimentanna.
334. Gawuharjat haimentanna. Sano Faunis Kaukomieli: En itkis ma faaren maita, j. n. e.
335. Gamwiharjan haltioita.
336. Gatahanka haihatteli:
337. Kauko ei kaͤy tappeloita
338. Oift Piero (Tuuro, Teuri) k,
339. VWenehiä meistämäsjä,

• Laitioita laatimasfa,
• Laitioita laanimasja,

396. Peräpahkat piekfämättä, Kupehet Eutfuttamatta.
397. Ulkona kaͤwystelekſen.
398. Gufi putkesja puhufi, Kärppä kaͤy käen fialla,
399. Muien Eeihojen ſekahan.

Yhetfästoista Runo.

2. Sepä [ynty äitistänjä,

3. Wietihin Venäjän maalle, » Wietihinpä wierahille,

4. Sepolle Köyrötyifelle,

) 295 (

Wiien mwiikatteen palahan, Kuuen kuokan Euoliohon. 21. Sfännältä iltafella , ECmännältä aamufella : Vyö orjan nimettäöhö, Nimi työlle pantaoho. 24. Raiwolle rahan alanen. 25. Pantiin lapfen katſojakſi,

• Pantiin lasta Fatfomahan, Katfo lapfen, kaiwo filmät, Syötti lapfen, [di itfekki, 30 X Vaatteet wirrasfa wirutti.

31. Jo päimänä, toisja pänä
32. Pantiin Eafen ajohon,

• Pantu on Fafen leikantahan Kukan folti forrantahan.

39. Kaato puuta kakſi Eolme,

• Leikko puuta Eakfi Eolme,

40. Siitaͤ hyppi Eannon päähän,

• Hyppeämi Eannon päähän,

• Niin Fawahti Eannon päähän, 44, Eotipelto fortuoho, Kuni huuto Euulunehe , Kuni mwierenee wihellys.

50. Kullan folti forrannasja.
51. Giitä wyötti maan maoilla,
52. Giitä feppo Ilmarinen Kävi itfe EFatfomasfa Aitoa Kalewan poian, Solukullan fortamatas Näki päitä liikEumwia, Raimwoja ratifemia Aiasfa pojan Kaleman, Solukullan fortamasfa.

) 296 (

83. Souanko mäen takoa, : Mäen miehuen nojasfa, Wai fouan aſun mukoa?
84. Mi on fiitä [outajasta, Ku ei foua wäen mukoa 2
85. Gouti hanganfa hajalle, Hangat Eoimufet hajalle, Lewitti lefen wenofen, Lenon mäntyjen menetti.
86. Mi on fiitä tarvojasta, Ku ei tarmo mäen mukahan.
87. Vaͤh’ on mangilla mäkeä, 117, Kiwen Firfokfi vakenti,
88. Pantiin karjan paimenekſi,
89. Gvyöjätär paha emäntä Kiwen leipo leipähänfä, Paino paaen kakkuhunſa, (Paaen paino möytknhynjä ,)
90. Wehnaͤn päällitfe weteli,
91. Pani paimenen pomwehen , Sanoen fanoilla näillä:
92. Wiere wehnäkoimukolle ,
93. Pahan waimon palkan makjan? 407, Lehmät fhöttelen ſuſille, Koukkufääret Eontioille,
94. Lehmät fyötteli ſuſille, Koukkuſarwet Eontioille,
95. Pure poikki pohkiasta, Katko kaikki Eantafuonet.
96. Otti torien tollikosta, Räpäpillin räystähiltä.
97. Viiesti weräjän fuulla.
98. Jo emäntä vuosteli, Mistä paimen pillin faanut. 441, Torwen tuomikkopurolta ;

YT €

447. Raamwahat vatentamahan.

448. Sufi päälle [uimastakfen , Karhu päälle Faimistakfen,

449. Tuotihin [ana jälestä,

• Gana wietihin jälestä,

504. Ompa muita maammofia,
505. Ompa muiita taattofia,
506. Waimoſi Lotona Euoli;
507. Ompa muita waimoloita,

• Omp’ on naifia Eyläsjä,

533. Goitti ſuolla mennesfänjä,

Patakoitteli palolla, KuUermoitti Tankahalla.

Kakſikymmenes Runo,

5. Kun oli Fuollut nuori nainen,
6. Gifä mielä wiikonkana. 24, Hopehia lietokfehen, Hopehia mwalkiahan, 32, Hatuttoman hartiehen, Paͤiwaͤt lietfo, yöt lepäfi,

43. Katfo alle ahjokſenſa,

46. Berä Eulta, pää hopias
47. Gen feppo pahoin pahastu, Muu miero hymin hymwästye
48. Poimi Eultia merestä, Hopehia lainehista j. n. &

• Pant Eultia lifäkfi, Hopehia päällijekfi Sykyſyiſen uuhen m. jo 11. &

77. Ruuna tungekfen tulesta, Liinaharja liettehestä

88 114.

»

189,

) 298 (

Harja Eulta, pää Hopia, Kaikki maskesta kawiot; Poimi Eultia merestä, j. n. & Aika tyttö ahjokſesta,

Pää kulta, kaͤet hopiat, (Päät Eullat, jalat hopiat,) Gi faata fanoille naista.

Ei faattat fanoille panna, Eikaͤ wirſille meteä.

On neiti hywaͤn näkönen,

Gi tieä tapoja neien.

(Kun oifi hymäntapainen.) Heti disfä enfimmäisjä

Suo tuosfa lepäelemi j. n. & Nuoren neitojen nifusfa, Yön lepää, lepääwi toifen, MNiinp? on yönä Eolmantena Waroakſen waippahanſa jo n. e. Karhun taljoa Enfnwi. Karhun taljat katſelewi, Willawaipat walmistaii.

Ku oli Eylki neittä wasten, aston Eullaista Euwoa, Hopiaista morfianta,

Ge oli kylki Eylmimäsfä, jo n. e Miehet nuoret naimattomat, Hopiaista puolifoa;

Suuhun Suomelan fufien, Kitahan Eirokapojen,

Sano feppo Slmarinen :

Anna akka tyttärefi;

Gn tuota pahoin pitäifi, Hywästi minä pitaͤiſin, Sylisfäni ſyoͤes ſaͤni,

) 299 (

Kälfisfäni kaͤyesſaͤni. Sano Pohjolan emäntä: Ennen annan tyttäreni ja n. &

Yhestolmatta Runo.

6. Hymwän turman tuoantahan.

• Kirjokannen Fannantahan.

8. Gi oo fampo helpon faatu, Kirjokanfi Fannettuna,

• Gi oo fampu faatamalla, Kirjokanfi. otettamwalla,

11. Giell? on fampu falwattuna, Kirjokanfi [uojeltuna,

12. Zakafalpojen ta’akfi.

13. Gaan falpojen takoa,

14. Guurille fotakeville, Weriſille maintoille Sorkkihin fotahemoisten , Kamwioihin mainomwarfoin.

• Miesten tappotanterille, Urosten upottajille.

37. Tunki rautanfa tulehen, Ale ahjon teräkenjä.

38. Kuonana Eohaelewi.

• Raswana rapahtelewi.

54. Walo warren hopiasta, Kulta taipu taikinana.

55. Heponen terällä hilju,

• Heponen terällä feifo, Kali nauku naulan pääsjä, Mato putkesja matkafi.

) 000 (

72 2 Eylkytteli miekkoanſa

Muoren rautajen vaosja,

Kahen Fallion lomasfa,

Wiien wuoren mwinkurasfa.

Siitä lydaͤ leimahutti,

Suhat muorta poikki lyöpi,

Gata rautasta mäkeä,

Tempafi (telkytti) teräsneniä,

Nautapäitä raskutteli,

Liekkipäitä liekutteli ,

Tuliſia tuiskutteli,

Hakulaiſia hajotti.

Hyötelekfen, wyoͤtelekſen,

Meran äärillä weaͤkſen,

Lustuolla fulkiakjen.

(Lustuloihin ſulkiakſen.)

78. Lustuosfa mies lujempi,

79. Teraͤswyoͤsſaͤ tehtofampi.

80. Käyä toimi Eerkiäwis

81. Kulkemat Fotikujoa, - Ajatellen aian wiertä, Jokopa meriä mennä,

Tahi mailin matkustella. Läkfit etfohon hemofen, Kuloharjan Euuntelohon,

89, Vaka manha Liäinämöinen, Toinen feppo Slmorinen Kulki Euunnellen Eujoa, Ajatellen aian wiertaͤ, Kahen etſiwaͤt hemosta, Päältä puiti Eatfelemat, Löyfit hiekalta hemwofen, Mullokfelta mustan ruunan; Painoit päähän Eullan päitfet, Suwikunnan fuitfet fuuhun.

74

Yy am «

Jopa itki puinen purfi Wene honkanen malitti- 96. Waiwanen malittamasfas 99. Vaiko maifen matkustellen, NatfasteMen vantamaita. 103. Gurma faakohon merelle

• Gurma mettä fuotaoho, Millon tuuli turjuttavi, Milon wiskowi wihuri, Tuuli wie wenehen taian, Tuli toifen polttanemi.

112. Kylä mies meret lukemi, Uros aallot arwelewi,
113. Weſi mieno wilkuttawi.
114. Niin heitti hewon aholle, Suwikunnan fyönnin päälle, Ohjat okfahan ojenſi,
115. Hietahan helut hewoſen, 122, Meni luota Fatfomahan, Tykodaͤ tähystämähän, Suonne Eengättä Eepitti, Slman hamfi hattaroita.
116. Mitä itket uufi purfi, GSatahanka haihattelet? (Wene hangaton halajat ?)
117. Hanaatuuttafi halajat ?

• Kaarituutta Eaipaelet?

130. ene hankanen fanomit

• Vene Honkanen fanowi:

132. Jos on terwoisſa teloilla
133. Jos on koisſa Eorkiasfa- 142, Taͤyteni rahoa tuoman, Alafeni aartehia. 146, Kaikki muut pahimmat purret,

<

408 €

Ne kaikki fotia kaͤywaͤt, Kahetſi taͤnaͤi Eefänä Tuotu on täytenfä rahoja, Kultoa kuwunſa täyen, Hopehia huonommattki.

152. Minä weno Vaäinämöifen,

154, Lahon täsjä lastuillani; Venyn westaͤmykſillaͤni.

• Aina wenyn mestoillani, Lahon lastulmutkfillani.

156. Matalimmat maan matofet Ala Faareni aſuwat,

157. Pefän pielesjä pitämät; Parempi minun olifi, Parempi olettelifi,

158. Petäjänä hongikosſa,

159. Hawulinnun liitätellä, Penun alla pyörätellä.

160. Käfin Fourin Fääntämättä.

161. Juosta formin foutamatta,

162. Niinpä mun fukuni muutki, Sekä toinen joukkioni, Suostaan formin foutamalla, jo n. &

163. Lykväfi menon wefille, Termalaian lainehille;

• Lauloa hyrähtelewi, Laulawi menon mwefille, Työnti purren lainehille, Teloiltanfa termarinnan, Termwalaian lastuiltanja;

207. Laitto laian neitofia,

• Rato laian neitofia,

208. Kultapäitä neitofia,

• Gilkkipäitä tyttöfiä,.

• Liinapäitä tyttölöitä,

J 8087. K

Waskiwoͤitaͤ waimoloita; Mi on narri naimatonna, Ku on piikuen pitänyt. 211. Lato toijen laitapuolen Pulskioita poikafta, Poikaſia piipimoja, Miekkawöitä fulhofia. 215. Lato manhoa mäkeä Säytehen wenehen laiat, 221. Laulo mielä Waͤinaͤmoͤinen, = Laulo nuoret, laulo wanhat Kultihin Eulajawidin, Hepeihin helkkämihin. Sanan wirkko, noin nimefi: Neitſy Maaria emonen, Sie on airoille afeta, Sowitate foutamadhan. Neitſy Maaria emonen Ge on marfin wastaeli: Giepä manha LWäinämöinen, Itſe istuos perähän, Laaitate laskemahan, 222. Niin Eun Suomen fuolafäkki, Tukhulmin humalatukku , 223. Kokan Poimufen Eohalle,

• Kokan Eultajen nojaan, Melan maskien waraan.

232. Ci manhoisja foutaiva,
233. Nuoret fouti, felkä nuoju,
234. Gipä matka ehikkänä, *Ei ilo ilosta kaͤynyt, Soutu foumwusta tajunnut.
235. SowitaEfen foutamahan,
236. Pyinaͤ pyyrimet mwihelti (wiherti), Terät teirinä kujerti,

) 304 aN

Nenä joiku joutjenena, Perä Eratfo Eaarnehena, Hangat hanhina hahahti (pajahti)- outi fuoroa fujotti, MNenätfe metijen niemen, 259. Tuopa lieto Lemminkäinen,

• Tuo on nuori Joukahainen,
• Weliliitto, laitopoika, » Skiliera Tieran poika,
• Skitiera Nieran poika,

261. Ofatuutta onnen itki, Ei itkent ofan mähyyttä. 270, Pilwesiä piſarat fuuret, Piſaroisſa laajat lammit, Lammisfa weno punanen, Wenoſesſa Folme miestä, Mies puhas peräsfä purren, Mies toinen nenäsjä purren, Mies Eolmas Eefellä purren,
262. Melan luoen luotehesta.

• Melaloimat luotehefen.

282. Huutawi hujottelei,
283. Uros Loren Feskimmäinen 2
284. Kun et tunne tuota purtta,
285. Laiwa laulajan urohon,

• Laima laskian (laatian) 1t., Wene wanhan LWäinämöifen,

804. Kohti pohjaista kowoa,
805. Ota minua purtehefi, Oifin mieki miesjä fiellä, 930, Laiat warſinki warawat,
806. Suki heineä tuhua; 338, Tuuli wie wenehen laian, Vastatuuli warpehenki.

Y .‘805.. «

Kahestolmatta Runo.

1. Ciitä wanha Läinämöinen, Toinen feppo Ilmarinen, Kolmas lieto Lemmin poika Laskemat finistä merta outi päimän ſuoweſiaͤ, Paͤiwaͤn toifen maamefiä, Kolmannen merimefiä. Laski päimän Päiänettä, Toifen fouti Suowanetta, Kolmannen ECloweftä.

2. Kosken tyttö, Euohuneiti, Wirran mwierellä afuma! (Wihowirran mwierellinen!)

3. Kukkuja Eulettaisja,

4. Sylin aaltoja afeta, Käfiwarfin waahtipäitä,

5. Puuttu purfi VLsäinämöifen, Takeltu weno jumalan;

• Puuttu purfi laulajalta , Takahtu wene runolta;

46. Arpoa afettelemi, Käkiähän Täännyttämi:

47. Waiko hauin hartioille,

Meen Eoiran koukkuluille,

Tahikko fiikafen felälle,

Lohen purstolle punajen?

Kiwellenkoͤ, Fannollento,

Waiko vanhalle fialle,

Wai on mwaskirauniolle? 54. Luotofesfa puuttumasfa,

Meren felmällä felällä. Kalewala Toinen Oſa. ; 20

5

w*

57 61

.

9

94 96.

98

) 306 (.

Waka wanha Väinämöinen, So itfe menemi maalle; Lohen on luita luotofesja, Lohen luita, hauin päitä, Kian Eylkiluun paloja, Murfun fääriluun muruja, (Sorfan fääriluen muruija,) Lohen luita fieltä otti j. n. e. Pani miekkoa merehen MiekFa murskahti muruikfi Miekka mureni muruikji Sano miehille hyville, Sotka purresta puhumat Wenehestaͤ weistättäiät : Puukon tuppipuoleltan[a , Kalan pahkoa palvikfi. Kalan wiiltaͤwi kahekſi. Minkä tuosta ſeppo ſaiſi, Kunka taitawa takoiſi, Mies naati naputteleiſi, Saisko harpun hauin luista, Kantelon kalan ewaͤstaͤ, Tahikka takojan luona, Tuostapa tuliſi ſoitto, Harppu (harkko) kaunis hauinluinen, Kantelo kalanewaͤnen, Laati harpun hauinluista, Kantelon kalan emästä, Goiton Fian Emnlkiluista. Mist? on Foppa Fantelesfa 2 Hauin fuuren Hartioista. Mistä naulat Fantelesfa?2 Kalahauin hampahista. Mistä Eielet Fantelesfa? Jouhista uwet orihin.

189. Kaikun laatian Eäfisjä.

«

208,

): RM («€

Pani naulat Eantelefen Orahista tuonen otran, Tuonen hauin hampahista. Pani Pielet Fantelefen Hiwukfista Hiten ruunan, Lemmon mwarfan maattehista. Mist” on Fielet Eekfittynä? Jouhet juokfeman hemofen, Immen itkemän himukjet. Pani wanhat foittamahan, Gi ilo ilokſi Eäytä,

Eikä foitto foitannakfi, Kunniakſi Eullekkana.

Kutfu pojat, kutſu ytiat Goittamahan formillanfa, Kutfu miehet naimattomat, Kutfu nainehet urohot, Gi ilo ilolle nosjut, Tarpehekſi Vsäinämöifen. Harpun Enlmäsjä Enläsfäs Kantelon Satiolasfa 5 4 Kaikkuan Eaninehella. Tekiaͤnſaͤ tienohille.

Stfe iskukfen ripahan, Istuwi ahokiwelle,

Loͤihen leikkikalliolle, Istuwi ilon teolle, Laaittihen laulamahan, Itſe istu ſoittamahan, Alko ſoittoa ſomasti,

Otti ſoiton ſorſanluiſen, Kantelen kalanewaͤſen, Soitantoa Waͤinaͤmdiſen,

D 808 +: (

212. Goitti vuotoissa rojua, Kalanluista Eanteletta Kaͤſin pienin, hoikin formin,

+213. Gormet pienet pelputteli,

215. Wast? ilo ilolle Eäri,

216. Natfun jouhet raikkaumwat.

217. Ci fitä metfäsjä olut, MNeljäjalkaista jaloa,

218. Kolmin Foikkelehtaimata,

229, Honkafesta huoneesta,

230. Rinnoin aialle ajakfen ,

• Rinnoin aialle afettu, Riſukolle veutoakfen,

234. Giitä Euufehen Eamahti, Korkiammalle Eohoft (Noufi puuhun Eorkialle ,)

242 Tarkotin metſaͤn emäntä Wiikon päätänjä panewi, Kuukauen kurikkoanſa, Waan kun kuuli ouon äänen, Heti heitti ſuorintanſa, Awopaͤin, haralla hapſin, Ilman wyoͤttaͤ, helmukſitta, Istu koiwun konkelolle, Lepaͤn lengolle leweſi, (Lepän 1. lehahti (kohoſi),

244, Ginihuimihin fiokfen (ſujokſen), Punaſukkahan pukewi, Kautokenkaͤhaͤn kapiwi

248. Siinaͤ wiipy wiikommanki, Puolen polwenſa aſuwi, Ilon uuen uotannasfa, Goiton toifen toimiosfa.

250, Mikä lie metfäsjä ollut, Kävi tarkon Euulemahan;

Yy» “80921 (

Mikaͤ ilmasſa ylaͤllaͤ

Lintuparimea parasta j.n. 2

252. Eikaͤ tarkon ilmasfana,

• Eikä ilmasja nlällä,

261. AUi aaltojen Eefeltä, *Alli aalloilta mwefiltä,

262. Sulhon foittaman fulojen,

263. Kaikki rihmat Eatkefimat,

264. Ei [itä meresfä ollut Ewin Fuufin kulkewoa, Kahekſin wajeltawoa,

265. Lohet uipi longotellen, Ween ſiiat wengotellen, Ween hauit hangotellen,

266. Kammalla kupariſella, Waskiſella harjallanſaz

267. Harja haihtu kaͤmmenestaͤ.

268. Rikkarinnalla tulewi,

• Ninnoin ruohosta kohoſi,

• Rinnoin aalloille ajakjen, &

• Rinnoin ruowolle rojahti, Ween työnälle rytkäyfi,

319. Watſalolle waiwoakſen,

320. Soitantoa WVaͤinaͤmdiſen, Iloa ikirunoiſen,

321. Itki wuoret, wanku waarat, Kaikki kalliot aͤliſi, Kaikki wuoret woiwotteli, Tuhat itki Turjalaista, Sata laulo Lappalaista.

322. Stfeltäki foittajalta

*Itſe itki Väinämöinen Goitantoanfa omoa, (Omoanfa foittoanfa), Weet juokſi fitmästänfä,

)7. 805 (

Toiſet toifesta noruwi

Karkiammat (kariammat) karpaloita,

Pyyliaͤmmaͤt (pyöriämmät) pyyn munia,

Pienemmät munia pääskyn,

(Häriämmät härän päitä)

Lemeille leuoillenſa,

Niin fiitä alemma wiert

MNimeille vinnoillenfa,

Winri wieläki alemma

Pätöwille polm. j. n. € XXXI:175. 355. Kautti kuuen Eultamyoönja

877, Sekaͤ nuoret, jotta wanhat:

oma

Kolmaskolmatta Runo.

4. So on tultihin tupahan. Kyſy Pohjolan emäntä: Mitä mwierahat fanowi, Matkalaifet mainitfemi?
5. Hymä on fampuen hyrätä, Kirjokannen Eahnatella Pohjolan Piwimäesfä, Waaran waskifen fifäsfä; Hyw’ on olla Pohjolanki Hymwän fampuen mwarasfae Niillä Pohjolan nukutti, Pahan wallan waiwutteli, Paineli pakanan kanſan,
6. Lukot formin longotteli, Käjin aukafi owia. Di fie feppo Slmarinen, Lankoni, emoni lapfi!

25

44

) 311 (

53. Sylin ſampoa fyleli, Käfiwarfin Eäännytteli, (Kirjokantta Eallutteli), Gipä ſampo Eäännykkänä, Kirjokanfi kihnakkang.

54. Käjimarjin Eannattelity

55. Kannoit ſammon purtehenja, Gaattelit menojehenfa.

• Gaimwat fammon purtehenfa, Wieretit wenofehenja, Weneheſen Laäinämötfen, Purtehen Puhantolaifen.

88 I Gorkkien fotahemofen,

97. Gano feppo Slmarinen :

98. Muurahainen musta lintu

• Muurahainen murhapoita

• Muurahainen musta koira Ge kuſi Euren jalalle; Kurki päästi Tumman kulkun, Säivähti pahan fämelen, Sillaͤ Pohjolan herätti, Pahan wallan walweutti.

140. Kaͤwi ſammon katſantohon,
141. Waston Waͤinoͤlaͤn wenettaͤ,

• Kaaha wene Waͤinaͤmoͤiſen, Upota Uwantolaiſen, Sampo taͤnne ſaattaellos, Kirjokanſi kannatellos.

173. Kowin luoe turjotteli,

174. Pohjolaanki Eulettaisfas Naͤhnyt naͤillaͤi weſillaͤz

175. Kun ma tänne laͤkſinkaͤnaͤ,

176. Paljoa paremmin maltti,

, = Uftanfa armaeli,

212, Sospa tuuli tuikutteli,

x “M

Aallot miskomat menettä, So oli laiatki warawat. 217, Laitto rautaista fotva, Teräkfistä tellitteli (teljetteki)s *” Goan rautajen vakenti, Teraͤkſiſen tellitteli Sälkeen wanhan LWäinämöifen;s 220. Kun Eana munafianfa,

• Kuni forfa poikianſa, Telkkä luopi tehtyjänfäs

223. Gata airohon urosta,
224. Gata miestä ampujatae

• Gata muuta ampujata.
• Tuhat joufella urosta.

228. Kohta fampoa tawottie

• Kohta lähtöhön ajakjen, Ajamahan Farkulaista, Sampoa tapoamahan, Wenehestaͤ Lsäinämöifen. . 234. Di fie feppo Slmarinen,
• Di fte nuori Joukahainen,
• Oi fe lieto laita poika, » LWeliliitto, laitopoika, *Ikiliera Tieron poika,

237. Kaſisliekahan kawa’a, Ruokonuorahan rupia,
238. Katſo pitkin Pohjan ranta. 249, Korwet Firjokoppeloita.
239. Kokko Turjalta tulewi, Laskekfen Lapista lintu, Siipi taimasta fiwellen, Toinen wettä wiepraellen⸗
240. Gi fe kokko ollekkana, Lapin lintu lienekkänä,
241. Satalaita laiehtiwi 5

) 313 (

Sotalaiwa laiehtimi; - 273. Miehet Eaikki miekka wyoͤllaͤ, Urot Ealpio Eäesjä. 294, Kekſin Eummoa mwähäjen. 295. Tapafi on taskuhunja, Ldihen Eukkaroifehenja, Sempo (löyfi) piitä pikkuruifen, Sapo tauloa mähäfen, 300. Yli oikian olanfa, 304, Luomote merehen luoto, Salafaari fiunoate, Sohon purret puuttuoko, Wenehet takeltuoho. 306. Juokſe puhki Pohjan purfi, Gatahanki halki lennä! 308. Loi fen luowokſi merehen, Karipääkji Easwatteli, Sohon puuttu Pohjan purfi, Satahanka halkieli. 319. Laati kokon kopristanſa, Itſestaͤnſaͤ iskulinnun, *Wastat ſiiwikſt ſitowi, Peraͤmelan purstokſenſa, Otti wiiſi wiikatetta, Kuuſi kuokan kuolioa, Ne kyhaͤſt kynſikſenſaͤ. 822. Kokon kynkkaͤluun nenille. 333. Paͤaͤhaͤn pielen (purren) Waͤinaͤmdiſen. Mastohon rakentelekſen. 336. Laiwa lastuin lohkiella. 339. Pahoinpa on palkka ſaanut Muinoſista murkkinoista, Atrioista ainoſista, Pohjan poikien tiloilla, Perinteillaͤ pehmeillä.

kri 4: (

340. Kirjokannen. Eatfantohon,
341. Pohjan akka harmahammas Liikahutti leukaluuta,

Purskahti punanen fappi Kahenpuolin leukaluita, Gillä fen foan hämitti. 374, Lastun Euufen lainehista, Käänti Euufifta meloa, Petäjäistä jävkälettä, 378. Kun ykſi nimetön kynſi. 379. Miehet meiskahti merehen, Koprin ETääntymät mereen, Käfin kaͤyen lainehefens 385. Puusta purtehen ramahti 388, Puusta Foppelo puonnut, 391 2. Waſemella warpahallas; 392. Gaatti [ampuen merehen, Suonne Faato Firjotannen, 396. Gampo mureni muruikfi, 401. Miin meni muruja paljo, Sammon fuuria muruja, (Suurimmaifia muruja), 406. Siitä fai meri pohatta, Maa Eöyhä; meri pohatta, 410. Wasten maata hyyännettä, 418. Riwan Eylmähän Eylähän,

Yleljästolmatta Runo,

1. Giitä fampo nostettihin; Kirjokanfi Eannettihin MNenähän utujen niemen Wenehestä VWäinämöifen.

Kefän Fennällä makaſi,

J- 918 (

Talwen kaiken tanterella, Keskellä jywaͤketoa, Jywaͤparkan parmahalla. 11. Paͤll aͤmdiſelle pojalle: Sampſaͤ poika Paͤllaͤmdinen! 22. Ketehen keſaͤorawan, Keſaͤ⸗ (talwi⸗) Färpän kaͤmmenehen, Portimon perustimehen. 25. Aroja tihittaͤmaͤhaͤn, 36. Pelto hapſikſi hajota, Saoin haaroin haarottele, 62 I CGnnen mantu maita puuttu, “Ahti felwiä meriä, Kun on fampo fiemeniä ; Pellermwo jymän periä. 70, Raiat nurmien rajoille, 74, Waskiwaarnahan tapaſi, 81. Sillaͤ maita mullosteli, 99. Heitti hellan wallallenſa, Olewalle onnelenfa. E 103. Läkji tuota tietämähän: 136. Tämän tamman taittajoa, Puun forian’ fortajoa, Puun murhan (murskan) mufertajoa, 145. Uros aaltojen Eefestä, 152. Bseen hattu hartioilla, Ween faappahat:jaloisfa, Uuet Fintahat Eäesfä, Wanhat kirjat Eintahisfa Kirwes Eultanen olalla, Waskiwarſi Eirmwehesjä , — 165. Kolmehen kowaſimehen, 175. Gylt? on fuusta houfun lahje, Kakfi [yltä kaatiosta. 185. Iſon tammen taemen luokſe,

J See «

191. Lohkarehut lohkoeli,
192. So Faafi tulijen tammen,
193. Leikkafi ikuiſen lemmen;
194. Ku on lastuja lemefi,
195. Pikatuoni pistoneuote
196. Itfeläin on ilman miekka,

Luonani amaimet onnen, 277. Miesten mielistä pahoista, 288. Tarha rautanen rakenna, 302. Stfe (Sinä) Pohjolan emäntä! 810, Omiafi toukojafi,

Kylmämiäfi omia.

Sa’a rautafet rakehet, Ja 10 e.

321. Pohjan Earjakartanoille.

WiiesFolmatta Runo.

128. Stfe neuo lapfianja, Poikianſa fuin puheli, Suonne työnti turmionfa, Panewi pahanfja Eaikki,

140, Lapfet Wuojelan lahowi, Tauisſa nimettömäsjäy

201. Kiwi Firfolla mäellä, Vaaran mankan liepehellä,

202. Yötä Annan aikuista.

203. Kirskafi Pimen kowakſi, Paaen Folmekfi palakfi; Niin Eimwi E, t» jx N. &

309, Sillä Luotolan paranfi, Poiat Väinölän peruutti, Tauista tamwattomasta j 11. &

310. Kaiken Vuojelan paranfi,

—

5 8 (k

Kuuestolmatta Runo,

3. Kätki Euun Eumottamasta,
4. Yöhyt pitkä ja pimiä, 44, Zuota tulta tuumitteli,
5. Wellimo ween emäntä,

• Mellimys ween emäntä, GSataharjan hallitfia, (Ahen Hauan Hallitfia ,);

203. Tuulen tyttären tekemä, Aallottaren Eeträämäs

204. Likofesta liettehestä, Kalafesta Eaartehesta,

205. Unna ahti ahmenia, Pistä piikkiniskajia, Ahwenia, ihmveniä , Kaikkia ween Faloja, Alta aamwain ſywaͤin, Päältä mustain mutain Taan on nuotan nostimille ja 11. &

— —

Seitſemaͤskolmatta Runo,

63. Panen paͤiwaͤn paistamahan.
64. Joko Ferran kolmannenkiz
65. Portit Pohjolan näkymät, Nautadäret aͤrwoͤttaͤwaͤt, Ulwowat pahat faranat.

• Pahat linnat liimottamvat, Rohjan uFjet ummottawat,

77. Eikaͤ ſuorru foutajammes Eikaͤ ſoutajat (omwites

) 8318 «

28. Salon hoikin huoparina,

29. Rapauta vannallemme.

30. Pohjan ukko, Pohjan akka Ganowat f. t. jo 1: &

31. Miekast’ on fanomat faatu, Kalmwasta katalat tieot.

32. Kun ei Euu Eimestä pääsje ja 1» &

33. Leimahutti, luimahutti,

34. Päitä poikien polvisten.

35. Ylen taitama takoja.

36. Kauan katſoin [yöjän fuuhun, Partahan palan purian;

37. Taiten kyllaͤ wastaeli:

38. Kuu oli nosfut, päimä nosfut,

39. Pääfit yloͤs aaltoin alta, Alta maan, alta manuen5; (Alta maan, alta manalan;)

40. Puomos tänne tullesfafi Aina täyttä termeyttä;

41. Onni onkehen ohaſe,

eye

276. Juokſe (päätä) Eaari kaunihinaz

—

Kahekfastolmatta Runo,

Toiſin Euuluwat koko täsfä Runosſa, niinkuin ofittain muuallati, on pitänyt heittää Firjottamatta, Eoska niitä on ylön paljon, nimittäin kaikki pian metfämiehen ja ohon lu wut, joita fiekä täällä jo luetaan präntättynäki ja masta tulee enemmin

——

Yherfästolmatta Runo.

18. Läkfi merta luutimahan, Laineita lakaſemahanz

41,

56 58 65

v

124,

164 169.

) 319 (

Luuti lumpehet kokohon, Meren ruokoſet rowihin, Meren kaislat karhiloihin. Rikka puuttu luutahanſa, Waskiſehen wastahanſa; Siitaͤ ſilkkunat ſikeſi Mullan muikut, maan ſilakat. Meren ristihin haraſi, Lapofille aallot laski. Puun mwifan wetistämänjä. Mit? itket ihana neiti, Kuori mwalkia malitat? Slosfahan tuo elämi, Niemusa vemahtelemi; Itkusta ilo ikuinen,

Hywaͤ huolesta humwitus. Teki harppua halulla, Suofitteli Suomen maalla, Kalkutteli kanteletta. Kus on koppa Eanteles’a? Koimusta wifaperästä. Mist? an naulat Fantelesfa 2 Tammesta tafafet okjat. Souhuet perittänehe? Laulo ilman aikojanſa, Kuulun päimyen kulukſi, Tyttölapfen laulelemans Lapfen lempi lauleleman; Rautafile: vappuloille, Aukaſi fanafen arkun, Virlilippahan wiritti Poikki puolen polwillenfa, Immen hapfi haihahteli

203. Goittelewi, joittelemi,

212,

Someret. fiottelekfen.

50980 (dd. 217. Lenti Euuelta Eylältä, Pitäjältä feitfemältä Luokfi wanhan LWäinämöifen, 222. Lenti luokfi liitätellen, 243. Hawut hangelle hajofi. 245. Kannot Faswoit pitkät okfats

Kolmekymmenes Runo.

1, Zuopa nuori SoukFahainen Ajo tielä wastatukſen Kera wanhan VWäinämöifens

• Buo kaunis Kalewan poika

• Suopa [eppo Jlmarinen

• Tuopa lieto Lemminkäinen

4. Ge on tietänfä Eämeli,

5. Gopi tiellä wastakkoa,

*Tulit tiellä wastakfutta,

• Tulit tiellä mastakkahan, Aiſa aifahan takistu, Wemmel tarttu wempelehen, Rahis rahkehen nenaͤhaͤn.

8. Luokki loukkihin takeltu.

9. Raswa wuotti rahkehesta, Weſi mempelen nenästä.

*Weſa kaswo mwempelehen, Haapa aiſahin yleni, Raita ſuuri rahkeheſen.

19. Kumpi tiennehe enaͤmmin, Se nyt tiellaͤ olluohon; Joka tiennehe waͤhemmin, Ge tieltä pois poiketkohon.

• Kenpi tieolta enämpi,

) 321 (

Senpi tiellä ſeiſudhonz Kenpi tieolta pahempi, Senpi tieltaͤ mälttyöhön. 28. Tieaͤn maͤ toki waͤhaͤſen: 39. Suukkona kowalla ſaͤaͤllaͤz 40. Ahwen arka maͤrkaͤſuoli *Ahwen arka maͤrkaͤperſe 49. Kuulin nuorra kaͤyesſaͤni, . Vaeltaisjani warahin, Memuaman mwaskimuoret , Kalliot Eajahteleman, Korwen ukon Foirinenfa Sansfiman tafajalasja, Koska ennen uljas ukko, Ukko uljas ulkomainen, Liikutti lyhintä kieltä, Kajahutti Eanteletta Noilla Waͤinoͤlaͤn ahoilla, Kalewalan Fastimailla. Tieaͤn linnukſi tiaijen, Kyyn wiheraͤn Fäärmehekfi 5 Tieän terwan Farkiakfi, Mulan mustan muikiatkfi, Lipiän wihoweekſi, Urpiaifen ukkoſekſi. Weſi on manhin weljekjistä, Kiukua meren kiistä, Patfas puista päähkehistä, Kattila patavanista, Weſi muoresta fiennyt, Tuli tullut taimofesta, Nauta raukka ruostehesta. 67. Muinofta muistelmoita. ” Valehia muinofia.

Kalewala, Toinen Ofa, 2

54

59

3

82

85 91.

99,

119,

) 322 (

Gnimmäifet arwaelen: Tieaͤn kolkot Euokitukfi, Sywaͤt kolkot kuokitukſi, (Meren kolkot kuokitukſi,) Sywaͤt jaͤrwet ſylkitykſi, Maͤet myllermoitetykſi, Maͤet mylleroͤitetykſi, (muller.) Maͤet mykkylditetykſi, Pellerwoiſet piekſetykſi, Rewitykſi lamperoiſet, Kiwet luowukſi kokohon, Kuun uuen ylennetykſi, Auringon afetetukfi, Ojennetukfi otaman. Lapfen tieto, maimon muisti, Lapfen on mieli, naifen tunti, Gi urohon partajuifen.

Gi ole fiinä miehen muisto, Eikaͤ partafuu urohon. Omat Euopat Euokkimani, Ilman pielet pistämäni, Taimon kaaret Fantamani, Taiwofet tähnttämäni.

Mi find lienet miehiäfi

Ja kuka urohiaſi?

Laulan ſun weitſikſi weſille, Lastulmoikfi lainehille. Sekaͤ ſuuttu jotta fäänty. Ymmärrä yhet urohot, Leuat liikku, pää järifi, Vaan ei hampahat hajottu, Eikaͤ leuat lonfaeltu.

Paaet paukku Falliolla, Linnat liikku, hongat huoju,

) 323 (

Gorkin fuohon ſortuwakfi, Niittyhyn nimuslihoista , Jop’ on tuskikfi tulewi, Pahoin huolikfi panihen, Painuwi pakolliſekſi, Myoͤsſytaͤ pyhaͤt ſanaſi, Luowutappa luotteheſi, (Peruhuta lauſieſi,)

161. Annan kultia kypaͤrin,

Hopehia huowan taͤyen, (Hopehia helman taͤyen,) Oman pääni päästimekfi,

Henkeni (itfeni) lunastimekji.

Gn huoli hopehistafi,

Kyly Eurja Eultiafis (Eullistafi;) Mull? on Eullat Euunikuifet, Päimän polmifet hopiat, Ilman Eurja Eullittafi, Hopehittaſi hämytön.

(Ilkiaͤ hopehittafi.)

Annan ainoan orihin; Suosten juomahan menewi, Suosten juomasta tulewi, Itſekſen fotia kaͤypi, Tappeloita tallustawi.

En huoli hewoſestaſi,

Ilkiaͤ orifestafi;

Paͤasſ’ on päimä paistamasfa, Olkaluillanſa Otawa, Weſipilwiaͤ wetaͤwi.

Annan ainoan wenehen, Itſekſen ſotia ſouti

Tuoen taͤytenſaͤ vahoja je 11» €

JNE 0

201. Iki puolen istujakfi, Suojakſi fopun Eululle,

202. Tuli itkien Eotihin, Kallotellen Fartanolle.

203. Di on poikani polonen! Elä itke fuottakana, Gi ole fyytä itkeähät, Waiwoja walittoahak;

Yhesneljättä Runo,

1. Anni tytti, aino tytti Laͤkſi wasſan taitantaHan.

2. Kolmatta korottelekſen,

• Kolmatta kokoelewi,

8 1. Perehen parahimmalle.

9. Osmonen orvosta wirkki, Kalewainen Easkimailta,

• Osmonen orosta Eirpo,

• Osmonen norosta Eirku,

11. Kaswo neito minusjfa mielin, = Ylä muisja nuorifoisfa,

MNuorifosfa Eaunihisfa, Kaswo Faioisfa fomisfa Ole haahen haljakoisfa.

16. Weny wehna miiplofilla.

17. Unni tytti, aino tytit

18. Mitä itket Anni tytti, Anni tytti, aino tytti?

19. Sinalangat myöni päistä,

YSA

= Linat myöstäni tilahti, Kaunofeni wyoͤni päästä,

43 3. Kultaripfut Eulmiltani, Sinffiltit filmittäni, (Simyfukkaifet filmiltäni,) Punapäret pääni päältä, Hopiaifet huuliltani.

31. Laition on laainnasja, Kirjokorjan Eirjonnasfa:

32. Emo aitan portahalla Woita Eiulusfa pefemi:

33. Osmoͤnen orosta huuti, -

34. Anni tytti, aino tytti,

Elaͤ ole millästänä;

’ 80. Sulet muita muolahampi 5

82. Tulet muita fiukiampis

83. Awaſi pahimman arkun,

84. Loͤyſi pauloa palafen,

85. Kahekjan Fapalomyötää Kuukistakfen, Eaakistaken, Kuristihen Eultawoillä, Kaakistiin Eapalomwöillä, Riputakjen rihmallenfas Siitaͤ riutu lippahalle, Kaatu arkun Eannen päälle.

86. Meni emo katſomahan,

87. Yön Eahen, Folmen perästä:

• Kolmen muoen oltuanfa :

• Kolmet wuotta oltuanfja: 154, Sop? on uupunt Anni tytti, Anni tytti, aino tytti, Saanut pauloa palafen, Kuristanut Fultamöillä,

) =. 925-. (

Karistant Fapalomwöillä.

Emo tuosta itkemähän:

Wieres Ennnel Enyättele,

Wierkaͤaͤ mwetrehet weteni

Itkewillaͤ ihopaͤillaͤ j. 1» & 175. Helman hienon helmusmwöille. 179. Ginifille ſukkaſille.

• Ginipäille ſukkaſille.

188. Kultakengän kantafille.

• Kaunihille Fantapäille.

• Kaunihille Ealfuillenja.

199. Rotiuwi Eolme koiwuu
200. Joka koiwun latmuelle.
201. Käki Tukku lemmen, lemmen,
202. Loinen kukku auon, auon,

Lapfelle auottomalle ,

Kolmas kukku fulon, fulon,

(Kolmas E. emon, emon,)

Lapſelle emottomalle.

(Lapfelle fulottomalle.) 211. Käekfellä Eääriämä,

» Käekfellä aina kaͤywaͤ,

• Kalan pyyösfä kaͤwiaͤ,

216. Laski onkenja metehen, Onaetteli, tarkotteli.
217. Hopiainen fiima mwinku,
218. Lohi puuttu onkehenfa, Taimen tankarautahanfa.
219. Kumo Fuufikaarehenfa.
220. Gn tunne Ealoa tuota.
221. On luonnon lohikalakſi. » Luopufin lohikalakſi.

242,

250,

254

265

) 327 (

Luonnoton lohikalakſi. Kattila ſepon paiasja. Niin fano fanalla tuolla: Oisko Euokkani kotonen, Eli halkohatkturini? Aamuſikſi atrioikfi , Murkkinaiſikſi muruikſi. Lohi loimahti merehen, Lohi luonnon loiskahteli, Kala Firjo kammeltihen, Kala kirjo Fammertihen, Kala kirjo Eimmertihen, Äsken päätänfä kohotti, Nosti kättä vikieta, Kupahalta Euuennelta. Oi fie hullu hulluuttafi, Hulluuttaſi, houkuuttafi, Mieleltä waͤheyttaͤſi! (Waͤinoͤ mielefi mähmyyttä!) Wellolan wetistä neittä. Emp’ on fulle ſikſi tullut, Gn mie fulle tulluktana, Jalkojeſi jakſajakſi, Meſileiwaͤn leipojakfi. Tulen miejäkfi kotihin,

Emo mastahan tulevi,

Emo ennätti Enfyä:

Woip’ on poikani polonen!

Mit’ olet pahoilla mielin j. n. &

Maka wanha Väinämöinen

Niin fano fanalla tuolla:

Olin ma ongella olia j. m» & (kertoin kaikki).

) 328 (

317. Sääntä juurta [ylmwättynä,

318. Ujatukfeni alalla, Toimi toifesfa talosfa.

319. Gi ollut kuntoa piteä,

320. Misſaͤ Ahtola afuwi, Väinön tyttöfet wenywi⸗

348 1, Giitä wanha Waͤinaͤmdinen Paino fepponfa pajahan, Naista Eullaista Euwaapi, Hopiaista huolittami J. n. & (Samat Eun ennen Slmarinen).

Kahesneljättä Runo,

5. Toiſen hirven päänfä päältä, Siniſillaͤ ſilkillaͤnſaͤ,
6. Ummiskengaͤn uurtehilla.
7. Yhen heitti lypſaͤmaͤttaͤ,
8. Gi tietä ifeä fikäs

• Ci tietä nimeä filäs Iſaͤ kutſu Ilmaſekſe

210. Wellet werra joukkiokſi, Muu kylaͤ nimettoͤmaͤkſi.

211. Tuli ukko ristimaͤhaͤn,

212. Kakſiwiikkonen karehti:

232 E Ei ole mielä ſuolle viety, Eikaͤ puulla päähän lyöty, Sahi tangolla tapettu Töistä tuhmemmistakana-

) 11980 < IC

240. Laulo puifen umpipurren, Waskilaitan päälaelle, MNautaruuhen jalkohinfa.

241. Kuparifen Ennhätteli. Laskea Töröttelewi Kurimukfen kulkun alle, Kian Fielen Eääntimille

248, Kantelwoinehen Eatofi , Lakahtuwi lauluinenfa,

Loppu tästäkin.

Siwun VII IX

x XIII XXIII XXVIII XXX XXXIX XL XLI

5

14

21

22

26

27

31

32

34

38

39

42

45

55

57

62

63

67

railla 23 3 3 10 15 19 8 1 15 12 12 3 24 18 5 15 20 8 14 21 28 30 28 2 27 18 25 6 16 30 4 10

Pränkfimwirkheitä.

Enfjimmäifesjä Jaosfa.

on: tamalla tun, Kalemala jättiläifitä aftaista meren Korottamasfa menemään, ſuoti

naͤisſaͤ kerottu atkutawuen appimahan Pojolahan pakewi, Pohjolasta, katſajoa, talahon. Misſaͤ Eainalosfa”. karbun kaͤpyjaͤ, ſilmaͤn teitaͤ luistaellas. mwuotomasja, kipuja Fimwistämän , Wainoͤlaͤn ſyoͤtty ſurmattuwan, riſujoita, Jakkumiehiaͤ peraͤltaͤ luuilla

lue: tawalla, kun Kalewata Jättiläifiltä aftoista merien Korottomasfa menemwänään, fouti näistä Ferrottu alkutawuen oppimahan Pohjolahan pukewi, Pohjolasta katſojoa, talohon. ”Misfä Fainalosfa. Tarhun kaͤhyjaͤ, ſilmaͤnteitaͤ luistaellos. wuotamasſa, kiwiaͤ kiwistaͤmaͤhaͤn, Waͤinoͤlaͤn fyötti ſurmattawan, riiſujoita, Jakku miehiä periltä Wwuilla

iw. vailla

om: Kerwen Wallan Paͤiwaͤllaͤ ſanojanſa, fanoa? muienti muntaos Siiry tolelle; Eulla, tienEäwiä: ”Kefän Teraͤswoͤihen Etſitaͤhaͤn, fillon Panko Kylaͤn kunnioikſi. Kutſuoloille Ilosſa Riki Kyyn Jjimariſen: Oipa meillä

lue: Korwen Villan Paͤiwaͤlle ſauojanſa, ſanoa, muinenki muuttaos Siirry totelle, kuulla, tienkaͤwiaͤaͤ: Kelan Te raͤswoͤihin Etſittihin, ſill an Pankko ”Kylän Eunnioitfi.” Kutfuloilke Iſosſa Reki

Ky’yn

Slmarifen: Olipa mailla,

Toiſesſa Saosfa

78 27 76 194 95 2 97 —18

111. 10 —

118 29

122 19

128 17

——

1940147

143 18

154 = 2

1570040

172 — 6

1784. 5

174 =. 4 = 16

175 28

179 21

189 8

199 * 47

203 26

208 26 27 18 33 2 35 19 38 4 56 28 600 ja

133 2 135 22 139 = 15

Poikueni Purrta Eaiketi woikerrehti, voikkauman 5 yötä, Fipunen Pyhki pannu

”Woikueni Purtta Eaikitfe waikerrehti, raikkauwan; työtä, Fipuen Pyyhti pannun

Stw. 140 145 150 1535 156 457 158 161 157 168 169 173 132 184 187 190 193 196 198 200 204 206 210 212 213 213

232

233 234

vailla

15 17 19 3 9 30 24 12 25 28 27 27 14 11 9 24 10 1 17 16 2 18 25 24 7 12 25 18 6 17 5 8 5 9 17 18

on: päälle luomoa, Wiekaͤaͤme laskimilla. Kul’

HYS?

Kannu

Tänne paͤywyen kultarenkahaista kumattowakſi, tulesſaſi, Hanki

Was kipojahan wierteteli: muuttelehon, wirko kartanahon, maa

wirko,

Laͤnti

Kuu

Kiwaͤt Kainalaista milläjäkään MWäinämöifelle Armaos tuonekkana. aiminaifilahan, wirko, tulkelmusta, Likaͤ

kerralla, Walmitti piliaͤ

nuoloja

lue:

päällä lumoa, ”Viekädme lastimilla.” Kut?

HYY?

Kanna

tänne väimyen kaularenkahaista kumottawakſi, tullesfafi Hanhi Waskipohjahan wieretteli: muuttelohon, wirkko kartanohon, ma

wirkko,

Lenti

Kun

Kiwet Kainaloista millaͤnſaͤkaͤaͤn miehelle Awaos tunnekkana. aiwinaiſill ahan. wirkko, tutkelmusta, Eikaͤ keralla, Walmisti piiliaͤ

nuolia

ime 235

236 237 238 239 240 246 248 252 254 257 261 264 265

266

273 274

1. 276

278 281

234 285 286 287 288 292 293

294

vailla 14 31 9 12 21 26 2 11 7 28 15 28 4 28 32

“22

29 31 3 16 10 2 21 3ja4 15 26 7 21 9 7 8 5 34 11 29 7

on: miimmen

145

luotaloita, Kalohauat tumwitteli, jourottama.. ſuotamahan, uun weritohusta, Laͤhin

vi

Wirasſa Turkisſa palanehia umentoloinen, kirjokorjan 12. L. w. waroeki, Wiljohin mmutellate, juowu pithoin

Meni PiirrotitEo ſuoti, warashattarani, Näillä lumifen wuttan luppahun Fannun Manteoelle Tutatkunnan 804. purjenpuun

lue: wiimmen 245 luotoloita, Kalahauat tuuwitteli, juorottama. ſoutamahan, uuen werituhosta, Laͤhen ei Wirrasſa turkisja palannehia umentolainen, Eirjokorjin en 13. £. m. wakoeli, Vitjohin muutellate, jouwu pitohin 85. Mene PirrotitEo fouti, marmashattarani, Niillä lumesta mutkan luppahan Fannuin Manterelle Tuhatkunnan 304. purjepuun

Sim. 294 299 300

301 302 304 307 310 312 313 817

320

vailla 16 9ja11 16 18 20 = 4 7 42 32 25 9 29

1555

13 2 35

on: Tuuro, ſampu ſulkiakſen. Teraͤswyoͤsſaͤ Kulkewat maiſen ſuotaoho kaareni

iskukſen Winri Turjalta Satahanki ahti

Nohjan aiſahin

lue: Teuro, ſampo ſolkiakſen. Teraͤswoͤis ſaͤ Kulkiwat maiſin ſoutaoho kuoreni 336 istukſen Wieri Turjasta Satahanka Ahti Pohjan aiſohin

Muita pienempiä: wirheitä oikaskoon Lukia itfe.