Suomen kansan vanhat runot

Source and rights: Internet Archive historical scan, published 1908. The source text below is imported without translation or rewriting.

yi

.4

^

ihoksi

a

/

dl

%

^

h.

^"^*

/'

“f:

■4

-:.^./V,

^^

•^Ä

^

/^

^^,^#

–"^

V<^I_L

m

^

Presented to the

LIBRARIES of the

UNIVERSITY OF TORONTO

from

the Library of

Elli Kaija Köngäs-Maranda

SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN Sl^URAN

TOIMITUKSIA.

139 OSA.

I.

SUOMEN KANSAN VANHAT RUNOT III,

LÄNSI.INKERIN RUNOT.

TOISINNOT 1—1250.

JUI.KAISSUT

VÄINÖ SALMINEN.

HELSINKI 1915,

SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEUHA

JA

SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURAN KIRJAPAINON OY.

SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURA ON TOIMITUSTYÖTÄ VARTEN SAANUT AVUSTUSTA

KAUPPANEUVOS OTTO A. MALMIN LAHJOITUSRAHASTOSTA.

HELSINKI 1915,

SUOMALAISEN- KIRJALLISUUDEN SEUHAN KIR.FAPAINOX O/Y.

Sisällysluettelo.

Sivut Alkulause, lyhennysten ja muiden merkkien selitykset

Julkaistut kokoelmat:

D. E. D. Europseus n:t 1—82 1—40

J. Länkelä n:t 83—452 41—247

O. Groundstroem n:t 453—583 248—310

A. A. Borenius (Lähteenkorva) n:t 584 — 606 311—323

V. Porkka n:t 607—1250 324—666

Jäljennöksiä runonkerääjien käsialoista:

D. E. D. EuropaBUS 667—668

J. Länkelä 669

O. Grroundstroem 670

Inkerin vanhojen runojen julkaisussa, josta käsillä oleva muo- dostaa ensimäisen niteen, on noudatettu seuraavia periaatteita:

Inkerin runot on jaettu kolmeen alueeseen: Länsi-Inkeriin, Keski- Inkeriin sekä Itä- ja Pohjois- Inkeriin. Länsi- Inkeriin on luettu: Narvusi Narvan joesta aina Kurkolan niemekettä myöten, Joenpe- rän tienoo, Kattilan ja Soikkolan alueet Kaprioon asti, Lavansaari ja Seitskari.

Runot on julkaistu kokoelmittain, kerääjäin nimillä varustet- tuina vanhimmista kokoelmista alkaen uudempiin, aikajärjestyksessä. Kunkin kerääjän runot seuraavat siinä järjestyksessä kuin ne ovat alkuperäisessä käsikirjoituksessa. Runon otsikossa on ensin liha- valla painettu järjestysnumero, seuraa sitten muistiinpanopaikka. Ellei sitä ole mainittu käsikirjoituksessa, on julkaisija sen liittänyt sulkuhakasiin, mikäli on joltisellakin varmuudella siitä voinut saada selkoa. Otsikossa oikeassa kulmassa oleva kursiivilla painettu numero tarkoittaa sitä järjestysnumeroa, mikä runolla on itse käsi- kirjoituksessa ja jota tähänastisissa tutkimuksissa on käytetty. Väliltä on jätetty pois loitsurunot, jotka julkaistaan aineenmukai- sesti järjestettyinä. Uudenaikaisia lauluja sekä sellaisia runoja, jotka voidaan todeta kirjoista opituiksi, ei tähän myöskään ole otettu.

Tarkoituksena on saada tässä teoksessa tutkijalle mahdolli- simman tarkka kuva alkuperäisestä käsikirjoituksesta. Senpä vuoksi on alamuistutuksissa mainittu ne muistiinpanijan alkuperäi- seen kokoelmaan tekemät korjauksetkin, jotka ovat aiheutuneet joistakin muista syistä kuin kynän sattumalta tekemästä oikusta. Jos runonkerääjältä kiireessä joskus on sattunut ä:n pilkku unohtu-

maan tahi t:n viiva tullut sohaistuksi liian pitkälle, joten esim. lt:stä on sukeutunut tt, ei tällaisista ilmeisistä kynän oikuista ole alimuistutuk- sissa huomautettu, sillä käsialojen tutkijan on kuitenkin turvaudut- tava alkuperäisiin käsikirjoituksiin.

Runonkerääjä on kiireissään tehnyt muistiinpanonsa lyhennel- len. Monin paikoin on sanoista vain alkukirjaimet. Julkaisu näyttäisi pelkältä kirjainluettelolta, ellei julkaisija olisi täydentänyt lyhennettyjä sanoja. Täydennykset on tällöin tehty muiden toi- sintojen nojalla.

Säkeiden numerot ovat toimittajan lisäyksiä, samaten välimerkit ja runojen kappaleihin jako. Useissa käsikirjoituksissa ei ole ollenkaan välimerkkejä, vielä vähemmän kappalejakoa, toisissa, esim. Porkan kokoelmissa, jotka kerääjä on antanut pikakirjoituksista ku’joittaa puhtaaksi, ovat välimerkit puhtaaksikirjoittajain kylvelemiä. On itsestään selvä, että julkaisijan on täytynyt tasoitella välimerkkejä ja jollakin tapaa jakaa runot kappaleihin, miten hänestä ajatus ja laulutapa tuntuvat vaativan, täten painetussa asussa välttääkseen sitä kirjavuutta, joka monen kokoelman välimerkeissä vallitsee ja käytettäissä hidastuttaa runon ymmärtämistä. Toiselta puolen on myönnettävä, että tutkijat voivat käsittää kappalejaon ja väli- merkit eri tavoin.

Yksityiskohtaisempi selostus käsikirjoituksista sekä kartta liite- tään vasta Inkerin runojen viimeiseen nidokseen.

Julkaisijan on monista neuvoista ja huomautuksista kiitollisuu- della mainittava opettajansa, professorit Ka.vrle Krohn, E. N. Setälä ja toht. A.‘R. Niemi.

Helsingissä joulukuulla 1915.

yulkaisija.

Lyhennyksien ja muiden merkkien selitykset.

[ ] = Hakasissa olevat kohdat sekä itse runoissa että alamuistu-

tuksissa ovat toimittajan lisäyksiä, r 1 = Puolihakasia on käytetty osoittamaan, että asianomainen sana,

tavu tahi kirjain on siksi epäselvä, ettei julkaisija ole varma,

onko se juuri niin luettava.

• • = Jos jonkun säkeen kummallakin puolen on tähdet, merkitsee

se, että tuo kohta on alkuperäiseen käsikirjoitukseen myöhem- min lisätty, useimmiten rivien väliin.

Alamuistut uksissa käytettyjä lyhennyksiä:

ai. = vastaavan sanan alapuolelle kirjoitettu.

kk:ssa = käsikirjoituksessa.

r. = reunaan kirjoitettu.

yi. = vastaavan sanan yläpuolelle kirjoitettu.

i [: = Pystyviivojen välissä oleva kohta on käsikirjoituksesta pyy- hitty; seurausmerkkien oikealle puolelle on korjaus kursiivilla merkitty.

• • = Jos korjaus on tehty pyyhityn kohdan yläpuolelle, on sen

molemmin puolin pantu tähdet.

D. E. I). EUROP^US. V. 1853.

Fol. III 3. N:t 155-228.

1. Naruusi, Vanhakylä. 155.

Katri kukki linnukkainen Kauvan kasveli koissa, Enemmin emonsa luonna; Piti o vitjat poikki, 5 6 vyölliset kulutti Kirkkotietä käyessään, Linnassa lipatessaan.

2. [Narvusi]. 156.

Läksin koista kulkemah[an], Veräjiltä vieremähän, Ison uuesta tuvasta, Vellon koista korkiasta. 5 Löin mie jalkani kivelie[n], Varpaliani vaaherpuuhun, Istusin maalia itkemähän, Nurmen päälle nuttumahan\

Tuli kulta kutsumahan, 10 Vaskivalju’^ palvomahan”; En mää kullan kutsukilla. Vasken valju palvokilla.

Tuli vello ottamahan, Issutti sison rekehen, 15 Silmät silkillä siteli. Jalat katto kankahilla,

2. ^  ai.   viroksi. 
   

•1. palmikkoa.

— 2 yi. kova.

Löi vait* ruoss’alla oroa. Oro juoksi, matka joutu, Reki liuku, tie lyheni, 2 0 Juoksi Tuuterin kujalle. Tuuterin tytöt kujalla Kutoot punapaninta^. Luovat vyötä luokullista. Katkeis yksi kultalanka,

2 5 Helähti hopia helmi.

Täyty neito itkemähän, Neito itki, kyynel vieri. Kasvo siit kolme mäkeä, Kolme koivua mäele, 30 3 oxaa koivusehen, 3 käkö[ä] oksaselle: Yks oli vedro velloseini. Toin oli ehtoisa emoni, Kolmans vanha vaaliani,

3 5 Neljäns sirkkunen sisoni.

3. [Narvusi]. 157.

Ehittelin velloani, Ehitt[elin], kengittelin. Jalat vikkelisukilla. Käet kirjokentahilla. 5 Luulin linnahan menevän,

• 3 r. viroksi. — * löivät: löi vait. —

D. E D. Europaeus, III 3.

Alle kaupungin ajavan; Vello kömpi kosjoteitä.

Tuli kosjosta kotihin, Löi kypärän pöyän päälle, 1-0 Itse päälle itkemähän.

Emyt kysyttelee: »Mitäs itket poikueni?»

»Sitä itken miun emoni, Mix ej meille neiot tule.» 15 »Mix on sisoja paljon, Emon lapsea enemmin, Six ei meille neiot tule.»

»Oi emyt vana^ emoni. Vana mamma vaaliani,

2 0 Mix on sisoja paljon,

Emon lapsia enemmin?»

»Viemmä myö sisot vetehen. Emon lapset Laukahasen-.»

Saatii se himottu min ja, 2 s Saatii se hani=^ halattu.

Pantii kangas kankahalle. Kangas kielelle panee: »Viekää minua vesitielle, Kantakaate kaivotielle. 30 Kyll miun kulkijat kutoo. Kylän kävijät käämit tekee, Veen tuojat vierettilä!»

Emyt tutras* tuulellinen. Raukka rannan äärellin[en]:

3 5 »Tule tyttöni joesta,

Lapsueni Laukaasta!»

Tytär vasten vastaeli: »Et sie 00 miun emoni, Etk 00 vanha vaaliani,

4 0 Meri on miun emoni.

Meren vaahti on vaal[iani], Meren laine laukkojani^, Meri miun miehelle panee.»

4. [Narvusi]. 158.

Katri kuuluisa kuningas. Se viekas Venäen h — Teki kirjat kiirehesti, Paperit pakon perästä, 5 Laitto surun Suomen maalle. Surun Suomen poikoisille: Korjattii pojat kokohon, Valittili valkopääköt, Vietii sepon pajoihin,

,0 Jalat rautoihe ravattiin, Käet kiini käärittihin; Vietii taarostan taloh.

Vietiin pojat Pietarihin,^ Vietiin Pietarin perille.

,.-, Kupernaattori kutsuttiin, Pantii poikanen pakolle, Tstutettii stuolin päälle, Kerittii hyväiset hiukset, Tukka maahan tuulettiin,

2 0 Liemenet levitettihin; Tuotii hattu päälaelle, Tuotiin paita päälle polven. Tuotiin viitta vyöhön asti. Tuotiin saappaat vaskikannat;

2 5 Vietiin kupernattor[i]n kujalle,

Sinne kuningas kutsuttiin.

Kuningas kysyy poikosilta: »Oot sie omasta syystä. Vain oot vallan vääryyestä?»

3 0 Poika vasten va[stajaapi]:

3. ^ y]. viroksi = vanha. = hullu. — 5 y]. hoitajani.

4. ^ kk:ssa: pietarihin.

yi. Luga floden. — ^ yi. [han]h[i]. — * yL

D. E. D. Europseus, III 3.

»En ole mie omasta syystä, En 00 vallan vääryyestä.» —

Pojat sanoot keskenään: »Oi myö pojat poloiset,

3 5 Oi myö polon alaiset!

Kuin tietäsi emoni, Tietäis vanha vaaliani; Virstan päivässä tulisi, Toisen virstan vieremällä»

4 0 Tuli emyt ikkunalle;

Eipä poikaa näytettykään. Emyt liulkku^ ikkunalla, Syntinen syän piossa. Kaksi kättä kainalossa.

5. [Narvusi]. 159.

Heitti pieneksi emoni. Heitti kiuruksi kivelle, Rästähäksi rainiolle. Jänö heitti 3 öiseks, 5 Miun emoni yksiöiseks.

Kuin miull oliis siskun siivet, Siskun siivet, sääsken sääret, Leppälinnun lennättimet. Toisin tuojani kotihin,

,0 Nostsin nuorilla ylös, Vaskivanttojen varoilla, Armojase antamahan, Antais viikoss viiet armot, Kaksikymmentä kesässä.

15 Oi sitä vierasta emyttä, Niinkuin maallista matoa: Anto viikoss viiet vitsat, 20 kesäss[ä]. Jo mie vuoen leinaelin\

2 0 2 vuotta kaipaelin,

Vesi on tuomatta tuvassa. Kantamatta kaivoteillä.

Kysyn kylän vanhemmalta. Syntyykö vesosta veikko,

2 5 Veso veikko vieretellä?

Jo mie vuoen leinaelin. Kaksi vuotta kaip[aelin]. Ei tullut tuojani kotihin. Armo j ansa antamah [an J .

3 0 Jo mie vuoven leinaelin.

Kaksi vuotta kaipaelin, La katson suvista suuta. Kieltä menneen kesäistä. Kesät kieli kammitsassa,

3 5 Talvet salpojen takana.

Kepiä on kieli käskijällä. Suu suruinen laulajalla.

Eipä tieä yksikään, Ymmärrä yheksänkään,

4 0 Mi on miulla mielessäni.

Ja on syämmelläin. ^lieli tervata tekee, Syän syttä sammuttaa. Vakka on syttä vatsassani, 4 5 Vakka on syttä ja varia. Nuo kaikk pallaat maksoissani, Lekkovat syämmelläni, Palavat tulipärennä.

6. [Narvusi]. 160.

Käyn mie kyliä paljon, Liikuin paljon linnan teitä; En löyvä mukomaa kylää. Vanhan kylän verrallista: 5 Miehet on suuret saksalaiset, Naiset herrojen emännät,

‘^ yi. — käveli; viroksi. 5. ^ yi. käin huolessa.

D. E. D. Europseus, III 3.

Pojat suuret puotimiehet, Tytöt on herran neitsykkäiset. Mitä on miehiä kylässä,

10 Kaikk on saksan saappahissa, Mitä on poikia kylässä, Kaikk on linnan^ lääppälöissä. Mitä on naisia kylässä, Kaikki on linnan huntuloissa,

15 Mitä on tyttöjä kylässä, Kaikk on linnan linttilöissä, Kaikk on Narvan nassikoiss[a]^

7. [Narvusi]. 161.

Viekas Venhelän kuningas Petti linnat, petti Narvat, Petti puolet Puolan^ maata, Petterit petoksillahan, 5 Kronstatit konehillahan. Mitto meret miekoillaan, Tempo tervanuorillaan. Sen sai syvätä merta, Kolkanpään nenän kohalta,

10 Vääränojan kylän väliltä. Hypitti hyvät hepoiset. Meille maalle tullessaan, Meien maille mairehille, Leveille leipämaille.

15 Leikkais suuret, leikkais pie- net-, Leikkais kerran keskimäiset. Jäi poika kätkyehen, Poika liekku, tukka löyhki, Kätkyt Pärnänen^ pärisi,

j 20 Vipu vinku vaahterinen, I Tupa kuusinen kumisi.

8. Narvusi, Kulia. 162.

Kuin lähetään kartanosta :

Laslavittakoon Jumala, Avittakoon armollinel Miun helle velvyeni, Aja aina velvyeni, 5 Aja otsalaisueni, Aja kiusin kiirehesti, Päätä kauten pää kenossa, Ettei naine naurahtaisi, Murahtaisi mustakulma! 10 Älä itke isois hevoista, Taattois hallia haleksi! Aja hengesti hikeen, Varsat valaan veteen!

9. [Narvusi]. 163.

Kuin mennään kartanoon :

Tehkää lahti* laiat portit,

Lahti lautaset veräjät,

Miun helle vellolleni,

Miun kaunoille kalalle! s Kuule kulta kuin mie juttan»,

Tähä tähti kuin sanelen:

Elä noisse^ maahan marjueni,

Ennen kuin 6 kummartaa,

5 vitsaksi venyy! 10 Siitä vast noisse* maahan mar- jueni,

Noisse uusille olille,

6. 1 jsaksan; : ]innari. — ^ yi. vana kiiltävä otsalintti.

7. 1 kk:ssa: puolan. — ^ Säkeiden 15—21 kohdalla on poikittain huomau- tus: siirtyy Kullervo-runoon [ruots.]. — ^ yi. vanha niini.

8. 1  yi.    auki;  viroksi.    —    ^  yi     viroksi;  sanon.    —    ^  yi.   nouse.    —  *  yi. 
   

nouse.

D. E. D. Europseus, III 3.

Vastumaisille v f auloille, Neito piiluta^ pilosta^, Vaata’ vaskisormuksesta. Elä ota vettä velloistani, Kaavetta^ kalervostani!

Lankoseni, lintuseni, Lanko linnukkaisueni : En mie tullut syömistä varten, Enkä juossut juomista varten; Tulin ainoni aviksi, Väliän velloin väeksi.

Lankoseni, lintuseni: En mie istu penkillänne, Istun tuuvi^ turkillani; En m[ie] seiso silflallanne]. Seison kemppikengilläni.

Lankoseni, lintuseni, Langot linn[ukkaisueni]: Elä kanna kakkujasi, Elä pilko piiraitasi! En mie tullut syömistä varten. Enkä juossut juomista varten; Tulin neittä ottamahan.

Neito aitassa hyvässä. Kokko koissa korkiassa, 9 lukun takan [a]. Suullani lukut sulatan, Kielelläni kapientelen.

Isä mies, isyen poika. Päämies päivättyä" kypärä. Sulka suuren nurkallinen, Jouvu tielle tetryeni, Matkan päälle marjueni; Nyt kotona ootellahan, Ja majoilla mainitahan!

Vanhat varpaat väsyyt. Vanhat kannat katkiaa, Kalat kuiviit kattilaan, 5 0 Lihat liemeen likosi, Kahta nuorta uotellessa.

10. [Narvusi]. 164.

Olin orjana Viroissa, Palkoilla pahalla m[aalla]. Pahoin palkka maks[ettihin], Matalaisella matilla\ 5 Katalaisella kapalla.

11. [Narvusi]. 165.

Pääskyläinen, päiväl[intu], Kultakaattarin kutoja, Satalaikan laaittaja. Etsi maata maataks[ensa], 5 Murroa muniaks[ensa]. Ei saant maata maat[aksensa], M[urroa] m[uniaksensa]. Lensi siitt meren selälle. Lakealle lainehelle.

10 Sai h^n maata maataks[cnsa], Murroa muniaks[ensa]; Sai hän mättään merestä: Yhden mättään sinisen. Toisen mattahan punaseu,

15 Kolmannen kullan karvall[isen]. Muni hän munaista 3; Asetteli hautomah[an]. Hauto viikon, hauto toisen, Hauto kolmatta vähäisen.

2 0 Sanoo pääsyt itselleh:

5 yi. katso^a^ — ^ yi. ‘)salamin». — “^ katsoo; viroksi, vettä: Kaavetta. — ^ yi. dufva. — ^^ ai. päivän paistava.

8 I Kaavetta 1: Kaa

10. 1  yi.  mätt. 
    

D. E. D. Europaeus, III 3.

»Mikä kumma kesosella, Kuin ei sirkkuset sikiä, Eikä laula pääsyn lapset?» Pääsyt noialle Viroli,

2 5 Alle linnan arpojille.

Eivät noia nuoret noiat, Vanhat arpojat avita; Noita noitu keskimäinen, Sanoi noita pääsevään,

3 0 Arpoja avin tulevan:

»Pillaa pesosi mereen, Lase poikas lainchese!»

12. [Narvusi]. 166.

Olin orja vellollein. Apulain [enj^ ainolleni. Tein työtä koko käellä-. Väänsin hartian väellä. 5 Hiki tiukku hiuksistani, Palavainen palastani. Luulin aitat annettavan, Karjat käteen käännettävän; Veitsi puusta vestettiin, 10 Tehtiin tuohesta tuppi, Se miull marjall annettiin.

Tuotii meille mielo minjä, Mielo minjä, kielo minjä. Sille aitat annettiin, 15 Karjat käteen kään[nettiin]; Miull marjall ei mitään, Ison kullall ei kutaan.

13. [AVrr«s(].

Oh juotossa Jumala, Piossa pyhä Kalerva. Tuotii tuopilla olutta.

Pikarilla pienykkäistä. 5 Hiiva oli alla hienokkainen, Vaaht oli päällä valkiainefn], Keskellä olut punanen.

Mihin mie hiivani herutan, Kuhun vaahtoni valutan? 10 Isoin ikkunan aloille, Velloni veräjän suulle.

Kasvoi sinne suuri tammi, Ylkeni emo petäjä. Ei 00 tammen tallajaist[a], 15 Pitkän puun lyheutä jäistä.

14. [Narvusi]. 168.

Matti manter, mies matala, Tina tuppi, vyö vetelä. Osti orjalta oposen\ Papilta parahan ruunan,

5 Soitti Suomen^ sillan päälle. Suomen silta notkahteli, Alus palkki paukahteli, Neitosen syän järähti. Itse kulta ikkunassa,

10 Vast on tultu varkahilta, Tuottu päättömät hevoiset, Jalattomat jaativarsat^ Kullan* tyttäret kujalla, Kullan pojat poistuvassa.

15 Tere^ tupa nelisnurkka! Peräseinä, petran seinä. Laki lahnan suomuksinen, Kiukaa meren kivinen!

15. [Narvusi].

Kiis kilo karjaan, Yh meren marjaan!

170. 1 -Palkollinen; – 2. Ikesäisen]: käellä.

171. 1  yi.  =  hevosen;  viroksi.  —  2  kk:ssa:  suomen. 
     

— * yi. by. — 5 ^ [ter]v[e]; viroksi.

yi. = ori, viroksi.

D. E. D. Europaeus, III 3.

16. [Narvusi]. 170.

Mammaseni, marjasen[i], Punaposki puolukkaini, Paista miulle paxu kakku, Levitä leveä leipä, 5 Mill mie mäneii Seppäläh[än], Kirvestäni teettämähän, Veistäni karastamaan.

Seppä oli tiellä kuollehena, Sepän koirat silmilleni. 10 Apusin mie aian päälle. Aita aitani lakosi; Mie pääsin päistärille, P[äistäret] tulehen sytty; Miepä juoksin Juomuelle, 15 Juomuelta Saarnelle, Saarnella miun kotoni; Kolkutin kotoisen usta, Rämähytin räystäspuuta.

(Tuolta neitonen pirahti), 2 0 Hyppäis sieltä suuri neito, Suuri koiranen keralla: »Mitäs itket poikueni?»

»Itken aino velloani, Miks mani pienenä sotahen,

2 5 Maitosuunna Malvalahan.»

»Sieltä vellosi tulee, Yli metsän pää näkyy. Jalat alta liarjottaaS Keskipaikka kuumoittaa,

3 0 Linnut piukkaat pioissa,

Hanhet kaljuit kainalossa.»

Kuhun paan vellon linnut? Paan jalkapohjuksiin, Jalko jäin kututtamahan.

35 Panen pää pohjuksihin, Hiuksiain vanuttamahan. Panen helmivakkasehen, Helmiä helyttämäh[änl. Panen kauravakkasehen,

4 0 Kaurojani karistamahan.

17. [Narvusi]. 171.

Hiiri metsähän mänee. Pieni kelkkane[n] perässä, Pieni kirves kelkk[asessa]. ^lihis mänet hiiri parka? 5 Män[en] puita rajuumah[an]. Noko^ puu putoo päälle? M [ie juoksen juuren alle]

Noko vatsa paisettuu? M[ie] voian voitehell[a]. — 10 Kusta se nuori lehmä saapi? Suokukasta, maakukasta, Pellon pientareen kukasta.

18. [Narvusi]. 172.

Kiis kilo karjaan, Yli m[eren] marjaan! Mitä sinne marjaan? Lehmälle heinää. 5 M[itä] lehmä miulle? L[ehmä] m[iulle] maitoa, M[ie m[aion] possol[le], P[osso] p[uoli] k[ylkeänsä], Mie k[ylen] ämmälle, 10 Ä[mmä] m[iulle] kakkua, M[ie] ka[kun] KalliviereenS Kallivierest rautaa.

16. 1 yi. [har]m[ottaa].

17. ^ r. noko = men cm.

18. ^ r. = Kylä Kosemkinan seurakunnassa [ruots.].

s

D. E. D. Europaeus, III 3.

M[ie] rauv [an] , revolle, • R[epo] m[mlle] kultaa,

15 M[ie] k[ullaii] tammel[le], Tam[mi] m[mlle] lehteä, M[ie] l[elien] lamp[aalle], L[ammas] m[iulle] villoja, M[ie] v[illat] vitsikkohon,

20 Kaheli lapsell kapukkoj[a], Itsellein iloisen mytsyn, Per[eellein] pitkät sukat.

19. [Narvusi]. 173 a.

Kuin mennään morsiamen taloon ottamaan :

Miun viljo velvyeni, Miun kaunis hyvä kalani! Isäni, isyen poika, Päämies päivetty kypärä: 5 Osta sia Sirkulleni, Paras paikka partilleni. Mihin istuje imoinen, Asub aineni omani, Alle pyyhkeen pyhäisen, 10 Alle liitsoin armollisen, Alle tuohuksen vahaisen\ Miss on Maaria maannut, Luojut lounatta pitänyt, Armollinen atrioinut.

20. [Narvusi]. 173 h.

Kaasiket pöyvän takana :

Olkoon kiitetty Jumala, Auostettu^ armollinen!

Saimme sian Sirkulleni, Paraan paikan partilleni. 5 Istun nyt, miun imoni, Ase aineni omani, Selin seinää sinistä, Vasten kantta valkiaista. Päin ristirahvahasen, 10 Suin mustaan metoon!

21. [Narvusi. 173 e.

Kun syyä pannaan:

Lankoseni, lintuseni: Elä kanna kakkaroita, Pilaele piirakkoja! En mie tullut syömistä varten, 5 Enkä juossut juomista vart[en]; Tulin ainelle avuksi, Vähän velloni väeks[ij; Ei mahu meto minuun. Ei pysy olut punainen,^

10 Kui ei saa noitta nahakseni, Xeion nimeä tiimakseni: Onko Piri vai Piretta, Onko Mari vain Maretta, Vain on armas Anuikkinen,

15 Vain on kallis Katrikkinen?

22. [Narmisi]

174 a.

Tytöt morsiamen puolesta kaasik- keille vastaan :

Terve kuu, terve päivä. Terve vastainen^ vävyni.

19. ^ yi. = vax Ijus.

20. 1 yi. = viroksi.

21. ^ Järjestys ensin =

22. 1 yi. uusi.

8—9, 6 — 7, muutettu numeroilla.

D. E. D. Europaeus, III 3.

Vastumainen vierahainen!

Ken siun tiellä terveliytti, g Ken anto arolla kättä? Terve hattu päälaelta,

Kulmilta kunitsan rakka,

Silmiltä repo sileä!

Terve paita palttinainen, 10 Maahan asti aivinain[eu],

Eestä rinnan ristitelty,

Päältä rinnan^ poimiteltu!

Terve kultainen kusakka,

Terve ryyti^ kultatoimi, 15 Terve* turkki 1000 nyplä,

Kauhtana 8 nyplä!

Terve sukat saappahissa,

Terve saappaat jalassa!

23. [Narvusi]\ ^74 h.

Lankoseni, lintuseni, Langot linnukkaisueni! Saoin teille tietäksenne, Teille tietämättömille: 6 Sitä on tultu sille maalle, Sitä sille kallahalle, Neitoa ifettämähän, Isäni isotut langot, Hautojaiseni halatut.

24. [Narvusi].

Pomossipo* langolleni, Kost jumala kullalleni, Syöttämästä, juottamasta!

Syötettihin, juotettihin. Päälle paljon palvottihin. Kävin pulmissa monissa, Kävin saassa saajuessa*, En nähnyt sitä hyvää. Mitä näin näissä langoissani.

Kolmet putkia puhuvat: Yks puhu punaolutta, Toinen mettä makkeaista. Kolmas viinaa vihaista.

Langokkaini, linnukkaini, Isoni isyen langot, Hautojaiseni halatut! Löin mie pienaan käteni. Enpä lyönyt pienahankin. Löin mie kultaan käteni.

Otot’’ ottolankoseni, Otot’ otto, anna aika, Sitä on tultu sille maalle, Sitä sille kallaalle. Neitoa itettämähän. Katso neitisen emyttä. Kuin mie vaatan* varjoistani, Katson kainopuolestani, Huikkuu^ syän piossa, Kaksi kättä kainalossa.

25. [}^ariusi].

Isämies^ isyen poika. Päämies päivetty kypärä; Jouvu tielle tetryeni, Matkan päälle marjueni! 5 Tähti miekkaa täristi-.

2 rinnan. — ^ yi. = Talvimekko. — * Terve.

23. ^ Otsikossa: Kuin.

24. ^ yi. BT, iioMon^ii 6on,. — ^ yi. = häissä. — ’ yi. = uota. — * yi. = katson. — ^ yi. = kävelee.

25. 1 yi. Puhemies. — ^ Säkeiden 5—9 kohdalla on poikittain: Salman laulusta.

10

D. E. D. Europeeus, III 3.

Kultamiekkaa helisti: Tuokaa miun oma tupaan, Saakaa salmi permannolle! Otot^ ottolankoseni,

10 Otot otto, anna aika, Saon* siulle tietäksesi, Siulle tietämättömälle: »Ei ole neitoa kotona. Neito on keltaan kerennyt,

15 Mataraan on matkustanut. Neito on aitassa mäellä, Isään^ liyvyen päällä, Vellon vehnäpurnun päällä.» Lankoseni, lintuseni,

2 9 Langot linnukkaisueni! Elä huoli lankoseni, Viekää sana neitiselle: Kyllä tiesi siun isosi, Kyllä ymmärsi emosi,

2 5 Ei pannut pakenialle,

Säätänt ei säären juoksiallc Maamies on marjueni, Kyntäjä kypenyeni, Atran kantaja kananen.

3 0 Kyllä tunnepa velvyeni.

Kyllä tunnep, kyllä taiap, Kyll tunnep tuvatki tehä, Taiap tallit asetella, Lyly teliä lypsikkoja,’

3 5 Panna pangille varoja,

Usatille^ uurtehia, Ki[r]von varret kirjutella. Ei kutsu kujalta miestä, Sampsi miestä vainiolta.

4 0 Miun vii jo velvyeni,

Miun kaunis liyvä kalani!

Isäni isyen poika, Päämies päivetty kypär[ä]! Jouvu tielle tetryeni,

4 5 Matkan päälle marjueni,

Kuin koissa haastettiin; Isyt koissa uottelee, Vanhan kannat katkiaa, Uotellessaan pojutta.

5 0 Niin on kaasen pää niottu,

Kuin on miekan pää niottu. Ei mahu meto minuun, Ei pysy olut punainen, Kuin en saa neittä nähdäks[enij.

26. [Vor?:(/.s7|. 177.

Kun morsianta syötetään piilota- Vttssaan :

Neitsyeni, neitsekoni,

Neitinen minojoeni!

Saiat saareni lähetti,

Mesileivät velvyeni. 5 Pure pala puihkeasti,

Haukkaa pala hacipsiasti,

Pie mieltä meielähän,

]\Iieltä meiän vellollemme!

Syötkö meien syömisiä, 10 Juotko meien juomisia?

Ota meiän otravettä.

Maissa meien maila’ si vettä! Vast miun juohtu mieleheni,

Ymmärty syämmelleni: 15 Jo emosi ennen syötti,

Jo isosi ennen juotti;

Mie vasta varaksi syötän,

Uuen nurmen nostajaksi,

Turpeen tnhertajaksi.

^ yi. uota. — * yi. = sanon. — ^ yi. [isäjnsä. lylystä rainta. — » = ymaTi,.

^ yi. viroksi. — “^ vi. tehä

D. E. D. Europajus, III 3.

11

27. [Narvusi]

Kuin morsianta mennään ottamaan^ kaaset sanoot sulhaselle :

Miuu viljo velvyeni, Miun kaunis, hyvä kalani: Otteletko sie omasi, Valitsetko valkiasi, Muien mustien seasta? Katkaa kanalta Jalka, Leikkaa siipi sakkalilta-, Ettei lentoon menisi, Eikä painasi pakoon!

28. fA^,

armisi].

Syömisen perästä panoot kaaset syöttösormuksen morsiamen sormeen :

Näytäkkö käkö kätesi.- Virpi viisi sormuttasi. Mahtuuko sormus sormehesi, Kätehesi kultarengas,

5 Kätehesi oikiahan, Sormehesi nimettömähän?

Olkoon kiitet[ty] Jum[ala], Tenattu^ totinen Luoja, Avassettu”^ armahainen!

10 Jo näytti käkö käteen^ Virpi 5 slormeansa], Käet on paksut minnollani. Käet paksut, sormet hoikat, Käet on kääremän* kutojat,

15 Hienon pirran piukuttajat, Lovantien loukuttajat.

29. [Narvusi]. 180.

Morsiamen puolesta annetaan kali- sille (on niitä 8kin ja 9) vyöt kaulaan.

Noiskaa eestä ristirahvas, Ikkunoista, akkunoista, La paistaa piloista päivä. Kuu piloista^ kumettaa!

5 La kuin katson lahjojani. Onko lahjani lakkeat^ Onk^o^ lakkeat, onko käppiät^ Eik ole kummia kuottu, Imehiä issutettu?

10 Kyll on pitkät, ky 11 pit.oiset, Ky 11 on lahjani lakiat, Ei 00 kummia kuottu, Imehiä issutettu.* Kyll lakeat, kyll käpeät.

15 Ei ole maannut miunoseni, Kehant on kellassa kävellä, Matarass[a] matkustella, Ne pitkät kesoiset päivät. Olkoon kiitetty Jumala,

2 0 Tenattu totinen Luoja! Hyväiset on meien langot, Laatuisammat langon lapset. Tehty on tiet lakkiat, Lyönt en^ jalkani kivehen,

25 Varvastani vaaherpuuhun.

30. [.Yf«T»S2].

Toisesta tuvasta kuin sulhaselle an- netaan morsianta isän ja emon välistä istumasta :

Otteletko sie omasi.

27. ^ vieään tuppaan. : mennään ottamaan. — ^ r. = cokojit».

28. 1 yi. viroksi. — ^ yi. viroksi. — » yi. [kätejnsä. — * yi. kääretty kangas.

29. ^ piloista — ^ lakeat: lak/reat. — * Järjestys ensin = 12—13, 10—11, muutettu numeroilla. — ^ Järjestys ensin = En lyönt, muutettu nu- meroilla.

12

D. E. D. Europaeus, III 3.

Valitsetko valkiaisi, Muien mustien seasta?

Olkoon kiitetty Jumala, , Tenattu totinen Luoja! Sain kaksi kasvanutta, Yhteen yhen näköistä, Yhen muotoiset molemmat, Yht on pitkät, yht on paksut. Meien äitti armollinen, Onnelliset saunat käynyt. Onnelliset ok-et^ maannut.

Matkan päälle marjueni! Lähe Luoja luokalleni, 5 Armollinen aisalleni!

33. [Narvvsi]. 183 h.

Rekeen pannessa :

Olkoon kiitetty J[umala], Avossettu arm[ollinen], T[enattu] tot[inen] L[uoja]! Yx oli ounapuu^ kylässä, 5 Senki otti velvyeni, Senki tammeni tapasi. 31. [Narvusi]. 182. Saottihin velvyttäni,

Saottihin, soimatti[hinJ, Ei saottu saavan naista, 10 Tuoa Tuonelta tytärtä. Sai naisen vei vyöni, Sai naisen naapurista, Otteli omilta mailta.

Männään suureen tupaan :

Oota ottovelvyeni, Oota otto, anna aika! La mään mie kotiin. La haastan ennelleni^ , Saon saunan tuojalleni: Vieraan otit omaksi. Omat heitit vierahaksi, Sisot siertelit sivulle. Vellon naiset kafuikaallo.

Isämies, isyen poika, P[äämies] p[äivätty] kyp[ärä]! Taas miun juohtu mielehoni, Ymmärty syämmelleni: Senen on Jumala luonut Neion männä miehelähän.

34. [l^anusiY. 1S4.

Aja, aja, velvyeni, Aja aineni omani! Miun kallis hyvä kalani. Kala kallis jalkueni-: 5 Älä itke ison hevoista, Taattois hallia haitaksi! Kuin miun kasvo velvyeni, Kuin noisi nokiuonäni. Tämän aikuen ajaksi, 10 Tämän tunnin tarpeeksi. Ujuta Utunen hursti’, Liota linalakana*, Ettei naine naurahtaisi.

Säkeiden 4 ja 5 väliltä on pyyhitty pois: Ujuta. — 3 yi. liota valkea lakana hevoisen selkään. — « vi. = viroksi.

32. [Narvusi].

Jouvu, jouvu velvyeni, Jouvu tielle tetryeni,

183 a.

^ yi. väiksi.

^ yi. väiksi

= äitilleni.

^ yi. Väiksi;

omenapuu.

^ Otsikossa

sävelmä. -

D. E. D. Europa?us, III 3.

13

Muhalitaisi mustakulma, ,5 Kuin miuu aineni ajaa!

35. [Narvusi].

Kuin toisessa talossa maattaa tyt- töntä pois jäätyntä:

KatinP, sisarueni, Katini kotikanani! Sano siulle tietäksesi, Siulle tietämättömälle, Kurattia^ kukkelia^ Sapanoja saatanoja: Pese hos viieltä veeltä, Paa sieppi seitsemänneksi, Paa karttu kaheksanneksi ! Aina seisoo sininen, Iän kaiken kurja karva. Kassaani kultaani. Hiustani liellyttäni. Tuli tuuli kuivaeli, Ahavainen liarjaeli. Aina seisoo sileä. Iän kaiken kaunis karva.

Katini, sisarueni, Katini, kotikanaini! Kyll se liuntu huolta tuopi, Palmikko pahaa mieltä. Lakki liikoja sanoja; Kui se lakki laitetaan, Linariepu liitetään, Kutsutaan kurjueksi. Pannaan pahannäöksi. Nimi toinen nostetaan, Papin pantu heitetään.

Katini, sisarueni, 3 0 K[atini], kotik[anaini]! Kysytellen käy kylässä\ Kysy ämmät, kysy äiät, Kysy kymmenen kytyä, Ja sampsi^ sata natoa! 3 5 Siis kysy kypäräpäältä, Sampsi saapassääryeltä, K-uin laset kypär kylään, Saapassääri vainiolle®.*

36. [Narvusi]. 186.

Älköön tehkö toinen tyttö. Kun tein miä poloinen: Kesät kestiä pitelin, Talven miestä jouten syötin, 5 Lihat ostin, leivät ostin. Voit ostin, oluet ostin. Ostin kalat kaikenlaiset.

Kesti suuttu ja vihastu, Kesti laivaan mänee, 10 Veneese vei elo^s^se. Kantoi laivaan kaluse\

Annikka rukoelee: »Tuo Jumala suurta tuulta. Ja tuo raj uinen ilma, 15 Käännä laivat kallelleen, Sysäele syr jälleen!»

Toi Jumala suuren tuulen, Ja toi rajuisen ilman, Käänsi laivan kallelleen, 2 0 Sysäeli syr jälleen.

Siis Annikka ähitteleen: »Katso nytte Kesti poika. Ei 00 nytte Annin vaipat.

35. 1 yi. 1. annat. — * yi. viroksi; satan. — ^ yi. Venäen säpsä. — * Jär- jestys ensin = 31, 29—30, muutettu numeroilla. — * yi. kysy. — ^ yi. kuja.

14

D. E. D. EuropaeTis, III 3.

Ei Annin linalakanat;

2 5 Nyt on tuuli turvanasi,

Aliavainen armonasi!»

Pitipä miun pitämän, Pää tarkka, tania mieli, Ymmärrys ylen hy vainen,

3 0 Ettei pää pahon tulisi,

Tukka turhaan manisi.

Kuin pää pahoin tulisi,

Tukka turhaan tulisi.

Et tohi turulle männä, 3 5 Kaikki rahvas katselee.

Ihmiset imehtelee:

Tuoss on tukka turhoin tullut,

Pää on pantu palmikoille.

Saant on sakkoon isäni, 40 Huoleen hyvän emoni,

Rahan vetoon velvyeni.

Muun suun murheesen.

37. [Narvusi]. 187.

Syntyi tyttö miun emolle. Syntyi tyttö, tuli huoli, Kasvo tyttö, tuli kaksi: Viitan huoli, vaipan huoli, 5 Huoli kirstu kintaita. Vakka vöitä valmiita.

Vietii tyttö miehelähän. Emo kiitellen kylään: Jopa meiltä huoli loppu,

10 Vietiin tyttö miehelähän. Käi emo iltaselle. Huoli ehti ennen käyä; Käi emo makaamahan, Huoli ehti ennen käyä.

15 Noisi aamulla ylös, Huoh ehti ennen noissa.

Läksi emoni veelle. Huoli ehti ennen männä. Lensi lintu tuolta maalta, 2 0 Kuss on tyttö miehelässä. Emo linnulta kysyy: »Kuin miun elää tyttäreini Perehessä vierahassa, Elossa emottomassa,

2 0 Talossa talottomassa?»

Lintu vasten v[astaeli]: »Niin siun elää tyttäreisi, Kuin toukka puun raossa. Tahi hirressä hepoinen.»

3 0 Tuli vävy vierasiin,

Vävy uuen uutukkainfen], Kuin munainen kaunokkainen’ Toi emolle tuomisia, Oman lintuse lihutta, 3 5 Kannettuisen kantapäitä.

38. [A’flrr(/6^/J.

Ehittelin velloaini,

188,

Ajo neien askeleita.

Tuli kosjosta kotihin, Löi kypärän pöyän päälle, 5 Kint[ahat] k[ypärän] p[iiälle], Itse päälle itkemäh[än].

Emyt luokse luotteliisen: Likemmäs likenteliisen : »Mitäs itket poikueni, 10 Poikueni ainueni?»

»Sitä itken, miun emoni. Mix ej miulle neiot tule,

• Eivät helkä helmirinnat.* ]\Iiks on meill sisoja palj[on], 15 Em[on] lap[sia] en[emmin]?»

37. ^ tkaunossa[: kaunokkainen.

D. E. D. Europaeus, III 3.

15

»Emyt tutras tuulelliueu, Raukka rannan äärellinen: Ompele utuinen hursti, Valmista Iina lakana Mill viemme sisot vetehen, Emon lapset lain[eliesen].»

Emo tutras tuulell[inen], Ompeli utuisen hurstin, Valmisti linalakanan. Vei emo sisot veteen, Kanto lapset lainehesen.

Tuotiin se himottu minjä, Saatii se hani halattu, Sian sorkan suurukkainen, Kärpäisen järeykkäinen.

Pantii kangas kankaalle, Linanen liki lakea, Aivinainen maahan asti. Ei kuo himottu minjä, Ei kuo hanhi halattu. Kangas kielille panee, Läkämille lykkäjääpi: »Viekää minua vesille. Kantakaa kaivoteille, Kyll siellä kylä kutoo. Kylän kävijät käämittää!»

39. [Narvusi]. 189.

Mani marjaan emoni, Karpaloon kantajani. Alta linnan Unnukkaan, Päältä vallin vaapukkaan. 5 Toi miulle mesiset* marjat, Itsellein ikiset marjat, Sisoille siniset marjat, Vellollein veripunaiset.^

Itse voipu yuotecse, Kaatu katteen aloille. Oh vuoen vuoteessa, 2 vuotta katteess[a].

Mie piika pikkarain[en], Matalainen marj ukkainen , Lyhytliitsa linnukkainen, Juoksin noialle Viroon, Linnan alle arpojalle. Eipä noiu nuori noita, Vanha arpoja avita.

Noitu sitte keskimäinen, Sanoi noita pääsevänsä. Arpoja avin tulevan. Juoksin juoksulla kotiin, Tulin otsalle kylää. KuuUn koissa kolkettavan. Veräjillä vessettävän. Luulin tehtävän venettä, Asettavan airopuita; Tehtiin tuonelle tupaa. Maalle tuojani majaa.

Tulin kiireesti tupaan, Kysyttelin minjoltani: »Kuss on, minjä, meien mamma?» Minj ei virkkanut mitään.

Siis kysyin velloltani: »Kussa, vello, meien mamma?» Vello ei virkkanut m[itään].

Siis k[ysyin] sisareltani: »K[ussa], siso, m[eien] m[am-

ma]?» S[iso] vasten vast[aeli]: »Mamma on tuonelan tuvassa, Maalta männeen majassa.»

Manin kirkon kynnykselle. Aloin päätäni sukia.

39. ^  yi.  makeat.   —   ^  Järjestys  ensin  =  8,  7,   muutettu  numeroilla.  — 
    

Ift

D. E. D. Europseus, III 3.

4 5 Hiuksiani leinaella^,

Itse täyvyin itkemähän.

Puuttii isyt kuulemahan: »Elä itke tyttäreni, Taatto tuopi toisen mamman, SO Toisen mamman ja paremman.»

Mie vastasin isolle: »Oi isyt, vana isäni, Sie tuot naisen itsellesi. Et tuo miun emyttä!

5 5 Vieras mamma, viekas m[am-

ma], Vieraalle kannetulle. Kuin se päätäni siloopi, Niin viep hiukset männessään. Kuin se kerttää* kasvojani,

6 0 Niin puna putoop jäleltä.

Vieras mamma viekas m[am-

ma], Vieras kantaja kavala, Vieraalle kannetulle, Tuntoo työstä tulleeksi, 6 5 Ei tunne väsyneeksi.»

40. [Narvusi]. 190.

Osasi miun emoni. Osasi omenan tehä, T[aisi taimen istutella],

Istutti kovalle maalle, 5 Kovan pellon pientareelle, Ojan pohjalle asetti. Pani kylmään kylään, Rautaseen rahvaaseh[en]. Miss ei muut minua tunne, 10 Mie vain muita tunnustelen.

Venäläistä veljeksein, »Saarelaist sisareksein.

41. [Narvusi]. 191.

Riiteliit kälyä kolme, Kolmen kynnyksen ylitse, Kelle tyttö tehtänee. Kelle tyttö, kelle poika. 5 Tehtii tyttö nuoremmalle, Nuoremmalle, pienemmälle Perehen parahimmalle. Kuin tuo nimi pantanee? Pantiin nimi Palaga.

10 Palaga pahatapainen. Ei tuota emo suvainnut. Pannaan Nasto, lienee nagru, Pannaan Outo, henee houkka. Nimi kirjasta kimahti

15 Lehon kannasta kamahti, Helkähti nimi Hekoksi.

Hekko hemme neitsykkäinen, Niin tuota emo suvaitsi, Niin kasvo kaheksan^ vuotta,

2 0 Yleni yheksän vuotta,

Päälle vuosi kymmenettä. Niin Hekon^ emo sanoo: *Miks ei käyvä Hekkojani, Kaupit ei kotikanaista? 25 Sill ei käyvä Hekkojani,^

• Kaupita kotikanaista:* Miks ei illoin päätä pestä. Aamupäivin harjaella, Kuuvalolla kuivaele.»

3 0 x4Llko illoin päätä pestä,

x[amupäivin harjaella], Etsi emolta päätä.

^ yi. auki levitetään. — * yi. viroksi, koskee.

41. 1 |8| : kaheksan. — ^ kk:ssa pieni alkukirjain.

D. E. D. Europaeus, III 3.

Karsi päätä kantajalta. Karahti reko kujalle,

3 5 Sattu saani salvamelien,

Hekko aittaan pakoon.

Ignatta Kojosen koira, Tuo vain tuisahti tupaan. Rapsahti rahin nenähän:

4 0 »Eik 00 Hekkoa tuvassa?»

Kissa sano kiukualta, Pani patsaan takanta: »Ei 00 Hekkoa tuvassa, Hekko on aitassa paossa,

4 5 Yheksän lukun takana,

Esilukku k\Tnmenensi,» Ignatta Kojosen koira Tuo vain tiusahti jälest, Löi vain jalkaa oveen^, SO Karahutti kannustaan, Esilukko eest lumehen, Takalukku taittu poikki. Hekon helmistä tapais*, Hekon helmikerrastaan,

5 5 Löi Hekon rekosehensa.

42. [Narvusi].

Mani marjaan emoni, Toi miulle makiat marjat, Itse söi ilkiämmät, Kratusteli karkiammat.

.5 Sitte voipu vuotehese, Sekä päätty pään aloille. Oli vuoen vuoteess[a]. Kaksi vuotta kattehessa. Jo alko iho märätä,

10 Alkoit laavitsat lahota.

Mie vain piika pikkarainen, Matalainen maan tasainen, Vast olin vaaksan maasta nois-

sut, Mie vait noiille Viroon, 15 Alle linnan arpoj[ille]

Se sano avin tulevan. Mie vait mielille hyville, Syämmille lempeille, Mie vait juoksein kotiin.

20 Ei se tehtykään venoista. Asetelt ei airopuita. Tuo tehtiin emon tupaa. Maalle männeelle majaa.

43. [Narvasi]. 193.

Kasvatti miun emoni, Kasvatti kapaloani. Kasvatti kanoja paljon. Suuren joukon joutsenia.

5 Kanat aialle asetti, Kanat laati lakkapuin [e]; Miun vait lentohon lähetti, Pohjapuolelle porotti, Pohjan tuulta tuntemahan,

10 Itätuulta^ itkemähän, Kakkotuulta^ katsomah[an].

Tunnen tuulet, tunnen tyynet. Tunnen valjut vastarannat. En tunne emännän kieltä;

15 Emännäll on kolme kieltä.

3 ukseen : oveen. — * Järjestys ensin = Tapais Hekon helmistä, muu- .tettu numeroilla.

43. 1 yi. kesäpäivä; keskiväli on itäkakko. — ^ yi. Talvipäivän nousu

o

18

D. E. D. Europfeus, III 3.

44. [NarvusiY.

Ehittelin velloani,

»Sitä itken mie emfoni], Sitä hautoja haleksin, Eivät tule neiot meille.»

6 Raukka rannan äärellinen,

Hajumielinen^ harakka,

Ompeli utuisen vaipan.

Hajotteli hallivaipan,

Kanto lapset Laukaasen, JO Visko virtojen nenään. Kulu yötä viisi kuusi,

Ja katoin kaheksan vuotta.

Mani emyt katsomah.

Tyttö istuu rantuella: 15 »Tule tyttöni kotiin!» Tytär vasten vastaeli:

»Et ole miun emoni,

Meri on miun emoni,

Meri on imettäjäni, 20 ]\Ieren vaahti vaalijani.»^

45. [Nanusi]. 195.

Kulervo Kalervolainen, Kalervikko poisikkoinen, Kylvi kauran kankahalle, Untoman uksen^ eteen. 5 Untamoll oli suuret uukit. Ne söivät Kalervan kauran. Kalervall oli kortsut koirat. Ne söivät Untamon uukit. Unto suuttu ja vihastu.

10 Teki s[oan] s[ormistansa].

Vainon varp [ahuisistansa] .

Kalervall oli yksi minjo,

Pisti päätä ikkunasta.

Suuta suuresta lovesta: 15 »Ämmäseni vanhempani,

Mikä tuualla tulee.

Tuleeko utu umia.

Vain tulee sakia savu.

Vain tulee sota soria?» 2 0 »Ämmäsein, vanhempani,

Ihassu, älä pelässy,

Untaman sota tulee.

Tappaa pienet, tappaa suuret.

Tappaa kaikk Kalervan kan- san.»

2 5 Jäipä poika kätkyeh,

Vakahainen vaattehisin. »]\Iihin poika, kuhun poika, Kuhun p[oika] p[antanehe]?» Vietiin helvetin mäelle.

3 0 Kului yötä viisi kuusi,

Ja katois kaheksan yötä. Mani emyt katsomahan: Poika istuu tulessa, Kultakoukkunen käess[ä], 3 5 Varsi vaskinen perässp, Hiiliä kohentelee, Kypeniä kiihoittaa.

46. [iVam/5i].

Laslavittakon Jumala, Lakliani laulamahan, Kulta(h)ani kukkumahan ! Jo on tuonut luoja tunnin,

196,

44. ^ Otsikossa sävelmä ja sanat: Liekkunuotilla, La kuin katson liek- kuani. — 2 yi. [hajumieli]toin. — ^ Lopussa sävelmä ja sanat: Ehittelin jo vello- ani juono.

45. ^ yi. oven.

D. E. D. Europaeus, III 3.

19

5 Ajan antanut Jumala, Tuonut tunnin tuomelleni, Ajan aino vellolleni.

Tuota toivoin tuon ikäni, Kaiken aikani lialasin, 10 Vellolleni vieragaksi\ Kullalleni kaasikeksi.

Nyt antoi ajan Jumala, Toi tunnin totinen Luoja, Toi tunnin tuomelleni, 15 Ajan aino vellollein.

47 [N arvasi]. 197.

Kun apia kysytään :

La kysyn ison apia. Min antaa isyt aviksi, Min antaa, min avittaa, Pojalleen ainoalle? — 5 Isyt soimella liepose[n], Millä soitteloo soassa, Vääntelöö väen seassa.

La kysyn emon appii. Min antaa emyt aviksi; 10 Pojalleen ainoalle? — Emyt palan palttinaise[n], Maahan assi aivinaisen, Hiirentiet hihojen suissa, Kaasen kirjat kauluksessa. 15 La kysyn vellon apia. Min annat vello aviksi. Minkä annat, min avitat? Vello kultasen kusakan, ’ Millä vyötät itseäsi, 20 Maille muille männessäsi. La kysyn sison apia,

M [in] annat siso aviksi, Vellolleen ainoalle? — Siso silkkisen siletkan,

s Mihin pyyhit silmiäsi, Kuivaelet kulmiasi, Maille muille männessäsi.

Älä huoli velvyeni, Tuskaele tuomueni!

30 Et mää yksinäis sotaa, Tuomueni tappeluun; Mänöö setiä seinä, Mänöö karja kaasikkeja, Kyll siellä sisot sotiit,

36 Emän lapset lauleloot. Älä huoli velvyeni, Tuskaele tuomueni! Et lie pieni pieksettynä, Moahan et pantuna matala.

48. [Narviisi]. 198.

Olkoon niiksi, jääköön näiksi, Olkoot otsat huomeneksi, Tutkamet tunaperäksi\ Paremmille laulajille, 5 Tarkempille taitajille! Ehk lie virret väärin laulant, Sanat kurjin kerrostellut. Monta väärää sanoa, Neion nuoren laulaessa; 10 Monta väärää vakoa, Uron nuoren kyntäessä.

49. [NarmisiY. 199 a.

Kuin lähtöö sulhanen koista pois :

Laslavittakoon Jumala,

46. ^  r.  väiksi. 
    

47. ^ yi. viroksi = huomeneksi.

48. 1 Otsikossa sävelmä ja sanat: Laslavikko laulamahan, La kysyn ison apia.

20

D. E. D. Europseus, III 3.

Avittakoon armollinen! Kuule kullas velvyeni, Kuule kultanen kalainen, 5 Kuule kuin sisot sanoot, Emon lapset lauleloot: Ehti’ikko, kenki’ikko, Vaalli’ikko vaahterani, Vet kukolta kutsuttiin,

10 Vaietessa vaaittiin! Äiäsi kukosta kutsu. Ämmäsi valetess vaati, Neito kutsu kuuvalolla. Sie vait viivyit velvyeni,

15 Kauvassuit hyvä kalani. Lihat hemeen likoovat, Kalat kuivaat kattilaan, Velloani uotellessa. Jo on tuotu tuomi vitsat,

2 0 Hankittu hanen^ pajuset, Millä pieni pieksetään. Maahan pannaan matala.

Älä huoli velvyeni, Tuskaele tuomueni!

2 5 Et he pieni pieksettyn[ä],

Maahan et pantuna matala, Et mää yksinäs sotaan, Tuomueni tappeluun, Mänee setiä seinä, 30 Sean poikia posoda, Mänöö karja kaasikkeja. Älä huoli velvyeni, Kyll siehä sisot sotiit, Emon lapset lauleloot.

3 5 Jouvu, jouvu velvyeni,

Jouvu tielle tetryeni. Matkan päälle marjueni!

50. [Narimsi]. 199 h.

Reessä lauletaan mennessä kaiken matkaa :

Lähe Luoja luokalleni. Armollinen aisalleni! Velvyeni vierokkoni. Kuin määt tuuleen Jumalan, 5 Ahavaan armollisen. Teetko risti rinnoillesi, Kahen puolen kasvoillesi!

Velvyeni vierokkoni, Ojenna matoinen ruoska,

10 Käännä ruoska käärmehinen, Ujuta utuinen hursti. Liota linalakana! Älä sääh isoin hevoista, Taattois paattia^ paheksi;

15 Iso syötteli hevoista, Jalotteli jaaikkaista^ Tämän aikuen ajaksi, Tämän tunnin tarpeheksi. Aja päälle velvyeni,

20 Aja päälle, lyö hevoista! Kyläkunta kuunteloo, Valtakunta vaatteloo^ Miun villo velloani. Kuin miun aineni ajaa,

2 5 Velvyeni vierettää.

Aja aine velvyeni, ~ Aja Luojan tietä myöten, Maariaisen maata myöten, Missä on ]\Iaaria maannut.

3 0 Luoja lounatta pitänyt,

Pyhä risti ringotellut^ — Jo lauloin sene sikäh. La laulan tämän täkäli.

2 yi. [han]h[en].

50, 1 yi. vaaleapunanen halli = valkia: CHBaH öyjiaHaa. viroa = katsoo. — * r. piehtaroinut.

vi. ori. —

D. E. D. Europseus, III 3.

21

51. [Xarn/s?].

Sulhasen veräjän eessä :

Lankoiseni, lintuiseni, Langot linnukkaisueni, Avatkaa avoi veräjät, Tehkää lahti lautaportit, 5 Lahti lautaiset veräjät, Luojut tiiloo joukkonen, Jumala perehineu!

Lankoiseni, lintuiseni. Langot linnukkaisueni:

10 Älä pie velloani, Älä pie kylän kujalla, Älä vallan vainiolla! Ei miun syntynt velvyeni, Ei syntynt emäni lapsi,

15 Ei syntynt kylän kujalle. Eikä vallan vainiolle; Se synty emon syleen, Kääriän käsien päälle. Povin tuojan polven luokse.

52. [Narvusi]

200 a.

Jo lasketaan.

A spassiho langolleni, Bomassiho^ kullallen[i]! Teki lahti lautaportit. Lahti lautaset veräjät, 5 Laski luojan joukkoneen. Jumalan perehineen. Laski uusille olille, Vastumaisille valoille.

Vaata, vaata, velvyeni, 10 Vaatakko vahervueni! Neito piilaa pinosta

52. ^  yi.  Borb  bi.  noMomt. 
    

53. 1  yi.  [han]h[en]. 
    

Vaatab aitan akkunasta; Ottaa verta vellostani, Kavvetta Kalervostani.

15 Neitsyeni, neitsekkoni. Älä ota verta vellostaini, Kavvetta Kalervostaini! Ota verta vierahista, Kavvetta^ kylän kanoista,

2 0 Veret öin on meien vello, Kavetoin kalani kaunis!

53. [Narvusi]. 200 h.

Tupaan mennessä :

Velvyeni vierakkoni; Älä saapasta satuta, Kypäräistä kynnyksehen, Helähytä miekkaasi, 5 Karahuta kannustasi. Ettei nainen naurahtaisi, Muhahtais ei mustakulma!

54. [Narvusi]. 201.

Tupaan päästyä :

Terve teille, terve tänne, Terve langot, terve linnat,. Terve langot vastumaiset. Terve ristirahvaalle. 5 Terve tupa nehsnurkka, Laki lahnan suomuksinen, Peräseinä petran luinen, Kylkiseinä kynneppäinen, Ovi-seinä ounapuinen, 10 Kiukaa meron kivinen, Arina hanen^ munanen!

• yi. kauneus.

22

D. E. D. Europseus, III 3.

Isämies^ isyen poika, Päämies pojut kalervon; Osta sia Sirkulleni, 15 Paras paikka partilleni. Selin seinää sinistä, Vasten kantta valkeaista, A[lle] p[yylikeen] p[yliäsen]!

55. [Narvusi].

Pöytään käyessä :

Olkoon kiitetty Jumala, Pienetty totinen Luoja! Jo sain sian Sirkulleni, Paraan paikan partill[eni], 5 Miss on ]\Iaaria maannut, Luoja lounatta pitänyt, Selin seinää sinistä, Vasten kantta Yalk[eaista].

56. Narvusi, Bopsa.^

Jyrin nainen.

Kuhun viipy velvyenne, Kauvastu hyvä kalanne? Vain hän viipy viinateille, Kauvastu kapakkateille, 5 Vain joi joka pikarin. Joka kannun kallaeli? Vain hän viipy viitatutta, Kauvasteli kauhtanatta?

Lankoseni, lintuseni, 10 Langot hnnukkaisueni! Isoni isotut langot, Hautojaiseni halatut, Saon teille tietäksenne,

Teille tietämättömille;

15 Kuhun viipy velvyeni, Kauvastu hyvä kalani, Viipy vimpaverkkoloilla, Kauvastu kalan kutuun. Lankosen [i] , lintuseni!

2 0 Saoit, viipy viitatutta, Kauvasteli kauhtanatta. Ei miuu viipynt velvyeni. Ei viipynt emäni lapsi. Ei se viipynt viitatutta,

2 5 Kauvastellut kauhtanatta,

Miun emyt, vana^ emoni, Vana mamma vaaliani, Teki viitan vellolleni, Kauhtanan kalervalleni,

3 0 Teki viitan 5 vuotta.

Kauhtanan kaheksan vuotta.

57. [Nanusi]. 204.

Manin metsään kesoilla, Keskkesoilla, heinajoilla, Paraalla paisteella; Kuulin kukkuvan käkösen, 5 Sisavaisen sirkuttavan; Mie vain kuuntelin poloin [en], Kuuntelin polon alainen, Kumman kieli kerkiämpi. Kumman on sanat paremmat.

10 Käen kieli on kerkiämpi, Sisavan sanat paremmat. Siit mie poimin povveheni, Hihav vartehen valitsin, Päitin vyöni päittimisse,

15 MäniiT kukkana kujahan,

^ yi. puhemies.

56. 1  Runon  loppuun  kirj.:  Jyrin  naiselta  ropsusta.  —  ^  vi.  [van]h[a]. 
    

D. E. D. Europseus, III 3.

23

Hoppiana uulitsalle, Vaskisena vainiolle.

Sanoot kyläiset naiset, Sanoot naiset naapurista, 20 Tytöt toisesta talosta: »Kenen kukkanen kujalla. Kenen hopia uulitsalla, Kenen vaski vainiolla? Tämä om opissa ollut,

2 5 Seisonut sepän pajassa,

Sepän pihtiä piellyt, Sepän liettä lieritellyt, Syönyt rauvan suurimoja, Särpänyt teräksen lientä.»

3 0 Miepä^ vasten vastaelin:

»En mie oo opissa ollut, Seisont en sepän pajassa. Sepän en pilit[iä] p[iellyt]; Mie vain opin orjuuessa, 3 5 Orjuuessa ollessani, Piikuuessa käyessäni.»

58. [Narvusi]. 205.

Repo itki riekutteli, Alla vuoren voivotteli: Oi polosen poikiani, Laihan linnun lapsiani; 5 Kussa ne kuleksentelovat. Piispan pitkinä hihoina, Herran helmoina hyvinä, Papin paian kauluksina.

59. [Narvusi]. 206.

Katri kuulusa kuningas. Se viekas Venäen h — Anto surun Suomen maalle.

Surun Suomen poikasille: 5 Ajettiin se valta kokoon, Ajettiin vallan vanemmat. Vallan taarostat tasaiset, Alettiin hyö tuumaella. Kenen arpa ensimäinen.

10 Hyppäis arpa armottoman, Isättömän, emättömän. Pantiin poikainen pakolle, Kerittiin suloiset hiukset, Lieminäiset leikattiin,

15 Vietiin poikainen rajoille. Emyt hulkku ikkunalle. Kaks oh kättä kainalossa: »Hoi miun poikani omani, Kuss on kultaiset hiukset,

2 0 Lieminäiset valkoiset!»

Kuss oli vallan vanemmat, Kuss oh taarostat tasaiset, Siell on kultaiset hiukset, Lieminäiset valkeaiset.

2 5 Tuotiin hattu päälaelle,

Tuotiin saappaat alle polven. Tuotiin paita päälle polven. Tuotiin viitta maahan saahe. Pyssy akaks[i] annettiin,

3 0 Miekka mieliksi hyviksi.

Vietiin poikainen rajoille, Tupattiin Turkin maalle. Vieri viikko, sai neteliS Kulu siitte kuuta 2.

60. [Narvusi]. 207.

Lensi lintu alta linnan. Sulka valkia vaelsi. Se toi sotisanoja,

57. ^  ITyttö  :  *Miepä*. 
    

58. ^  r.  Hea'feJiH. 
    

24

D. E. D. Europaeus, III 3.

Sotaviestit vieretteli. 5 Kenelle sotaan mennä? Siskolle sotaan mennä, Veljyen kotihin jäähä. Emyt mielille pahoille, Isyt miel[ille] hyv[ille]. 10 Lensi [lintu alta linnan].

Se toi sanat toemmat, Toet viestit vier[etteli]: Ei sitä 00 ennen ollut Sormussormia soassa, 15 Linttipäitä alla linnan, Tanupäitä^ tappelussa;

Vellolle sotaan mennä, Sisolle kotiin jäällä. Siso saunan lämmitteli, 2 0 Vellon vestolastuisilla, Linnukkoilla lisäeli. Vei siis vellon kylpemään, Itse kävi itkemään: Oi vello emäni lapsi,

2 5 Kuin sie sortunet sotaan.

Elä ole uhkea soassa. Elä ole tarkka tappelussa. Elä mää eteen muita, Eläkä jää j alelle muita;

3 0 Kiertii keskiväkeen.

Liki hpun kantajaa. Lipun kantaja kavala. Liput liivaan hettelee. Vieri viikko, sai neteli. 3 5 Pissin päätä ikkunasta. Suuta suuresta lovesta, Hirnahti ison hepoin.

»Oi halli ison heponen. Kuhun jätit vellyeni?»

Halli vastoin vastaeli: »Vellois oli uhkea soassa, Ja oli tarkka tappelussa, Välist ajo eteen muita, Välist jäi jälelle muita, Suuni suitsilla repeh, Kylet katko kannuksilla, Esimäinen etsitään, Takimainen tallotaan.»

61. [Narvusi]. SOS,

Kylä täss on ennen ollut, Kylä ennen, kylä eglen. Nyt on noissut nuori metsä. Kasvanut komia korpi. 5 Kolm on korvessa lähettä, Kolme lohta lähtehessä, Kolm on linnaa lohessa. Yks on lesken leino linna, Toinen nuoren morsiamen,

10 Kolmas nuoren neion linna. Mikä on karralla^ katettu. Se on lesken leino linna. Mikä vaskella valettu. Se on nuoren morsiamen.

15 Mikä on kullalla kuvattu,

Se on nuoren neion linna.

En 00 leski, en oo leino,

E[n] o[o] varatoin vaimo.

On miulla 3 pojutta:

2 0 Y[ks on] R[uotsissa rovasti], T[oinen] p[iispa pappilassa], Kol[mas] linnassa likatti^

60. 1 yi. huntu.

61. yi. kartta rautalevy.

legat.

D. E. D. Europaeus, III 3.

25

Puuttii surma kuulemahan. Tap[po] R[uotsista rovastin], 2 5 T[appo] p[iispan] p[appilasta], T[appo] l[innasta likatin]. Nyt oon leski, n[yt] o[on] l[eino].

62. [Narvusi]. 209.

Läksin koista kulkemah. Veräjiltä vieremäh, Ison unesta tuvasta. Vellon koista korkiasta. 5 Löin mie jalkani kivehen, Varpahani vaaherpuuhun.

Vaski valju palvom[aan],

Hopiainen ottam[aan]. En mänt kullan kutsukilla, 10 Vasken valju palvokilla,

Hopiaisen ottokilla.

Tulkoot vellot ottamaan,

Eli nuoremp eli vanhemp.

Eli kerran keskimäinen. 15 Tuli vanhemp vellyeni,

Issutti sison rekeen.

Silmät silkillä siteh,

Löi vait ruoskall oroa,

Olkisiimalla sipasi.

Oro juoksi, matka joutu,

20

Puuttu Tuuterin kujaan, Tuuterin tytär kutoo, Luopi vyötä luokallista, P[unoo punapaninta],

2 5 Vierähti hopialanka,

Neito itki, kyynel vieri, Punasille poskipäille. Sinisille silmäluille. Kasvo siihen 3 m[äkeä], 3 0 Kolm[e] mäkeä, kolme jokea, Kolme koivua mäelle,

Kolme käköä ox[aselle].

Yksi käkö kullin kukku,

Toinen hopein hokeh, 3 5 Kolmas lämmin liekutteh. Mikä käkö kullin kukku,

Se oli ilmalla isyttä.

[Mikä hopein hokeh].

Se oli maire maammas[eni]. 40 [Mikä lämmin liekutteli],

Se oli vedro veljyeni.

63. [Narvusi]. 210.

Laulasinpa, taitasinpa. Sanoisin sanat paremmat. Kuin olis kulta kuulemassa, Oma marjut oppimassa; 5 Muien kullat kuunteloo, Muien oppivat omenat. Pois on kulta kuulemasta. Oma marjut opp[imasta].

Kun mie saisisin mukoman, 10 Mustakulman kullaksein, Punaposken puolaksein, Siis mie linnassa kävisin, Sieltä toisin tuomusia. Sieltä ostasin omenusia, 15 Kalalleni kauruskoja.

Sai koira kosissa käyvä, Narri naimassa ajella. Kuin hän^ liikku linnan tiellä,

63. ^    Kons  vaan  :    *Kuin  hän*. 
    

26

D. E. D. Europa?us, III 3.

Ajo Kaprioii kaulia-, 2 0 Osti sieltä vallan ruosaii,

Sitte auto alttinojfa],

Porotteli polttiiioj[a],

Sillä syötti, sillä juotti,

Sillä illat illassutti, 2 5 Sillä aamut adrioitsi.

Sillä kylläuä piteli.

64. [Narimsi]. 211.

Kysyin maata velloltani, Anoin maata aineltain.

V[ello] v[asten] v[astaeli]: »Mihin maata neitos[elle], 5 Kaskea pollen kantajalle?» Anto kuiteskin vähäisen, Kulunutta kuusikkoa, Palanutta paasi[kkoa]. Märkää mäen alusta. 10 Senki kynsin kynsill[äni], Varpahillani vakosin, Sormillani astivoitsin. Jäi 2 mätästä jälelle, Seki katkesi 2: x, 15 Siitä kasvoi 2 pojutta: Yx kasvo pojut Kalervo, Toinen Untoman isäntä. Kalervo pojut kavala, Kylvi kauran kankahalle, 2 0 Untoman uksen etehen. Untomall oli suuret uutit, Söivät Kal[ervon] kauran; Kalervon oli kartsut koirat, S[öivät Untoman uutit]. 26 Untoman isäntä suuri, Tuopa suuttu ja vihasti.

Teki soan s[ormistansa], Vainon varp[ahuisistansa] .

Kalervon oli kaunis minjä, Etsi ämmältä päätä Uksen suussa, orren alla, Kahen ikkunan välillä. Pisti päätä ikkunasta, S[uuta] s[auresta] lov[esta]. Katso ilmat, katso kalmat:

»Ämmäseni, äiäseni. Mikä siellä tulee? Vain tulee pimiä pilvi, Vain tulee lekko leviä, Vain tulee sakea sauvu?»

»Minjyeni, marjueni, Ihassu, elä pelässy! Untamon sota t[ulee].»

T[appo] pien[et], t[appo] s[uu-

ret]. Tappo kaikki keskimäiset: Jäi vaan pojut kätkyeen.

Kulu viikko, sai nätäli, Mäntiin poikoa katsomahan. Poika istuu kätkyessä. Itse istu, itse liekku, Kätyt pärnäinen pärisi, Vipu vinku vaahterinen, Tupa kuusinen kumisi, (Laki katajainen kojesi, Evus^ leppäinen lehisi).

Tehtiin tuli mäelle, Pantiin poikainen tuleen.

Kulu viikko, sai nätäli, Mäntiin poikaa kats[omaan]. Pojut seisoo valkialla, Kultakeppinen käessä.

2 Säk. 19 ja 20 välistä pyyhitty: Visko sinne. 64. 1 vi. Porstua.

D. E. D. Europseus, III 3.

27

Itse liiilii kiihottaa.

Sanoo väki keskenään: »Kuhun poika pantanee?» 6 5 Visattiin poika mereen.

Kulu viil<:ko, sai nätäU, Mäntiin p[oikaa] kats[omaan]. Pojut istuu laivuessa, Kulta airoset käessä, 70 Soutaa sinne, soutaa tänne, Lustaelee”^ merta myöten.

Sano väki keskenään: »Kuhun poika pantanee?» »Pannaan poika hirsipuuhun.»

65. [Narvusi]. 212.

Mäni^ marjaan emoni, Toi sieltä makeat marj[at], Toi hän marjat kaikenlaiset, Taatollein tasaiset marjat. 5 Tulin marjasta kotiin. Karpalosta kartanoon. Mamma oh voipunt vuoteh[e-

sen], Kaatunut katteen alle. Mie siis noijille Viroon, 10 A[lle] l[innan] arp[ojille]. Päälle linnan päästäjille. Eivät noija nuor[et] n[oijat], V[anhat arpojat avita], Sanoot mamman pääsevään, 15 Potevan paranevan.

Mie vait juoksulla kotiin. Kävin käyten, juoksin juosten^ Hyppäsin jänön hypällä.

Kuulin koissa kolkettavan, 20 V[eräjillä] v[essettävän]. Luulin tehtäv[än] v[enettä], Luulin panna parraspuita, Asetella airopuita, Istuislautaa istutella.

2 5 Eipä koissa kolkettuki,

Ei koissa venettä tehty, Eipä panna parrasp[uita], A[setella] ei airop[uita]; Tehtiin tuojani tupaa,

3 0 M[aalle] t[uojani] m[ajaa].

214. [Narvusi].

Jo tuli syvä sykysy, Kova talvi tallaeli, Lankesi lepästä lehti. Haavat halhksi menevät, 5 Koivut kurjun karvasiksi. Tuloo tujo Poikoloille, Meien vallan valkopäille, Pojut poimitaan sotaan. Meien kuulu vallan kubjes^,

10 Meien staarosta tasanen, Meien kylmä kymmenniekka. Ajo kyyillä kylään. Yövalolla, kuuvalolla. Päivän valkean valolla,

15 Korjasi ukot kokoon, Ajo vallan vanholoja.

Kysyttelöö Ukkoloilta, Vannotteloo vanholoilta: »Onko vallassa varasta,

2 0 Pienen pillan tehneitä.

^ yi. förlustar sig.

65. 1 |Läksi| : Mäni. ten, muutettu numeroilla.

66. ^ yi. viroksi.

Järjestys ensin = Juoksin juosten, kävin käy-

28

D. E. D. Europseus, III 3.

Kovan kortsin^ käynehiä?»

Vallan ukot vastasivat, Vallan vanhimmat sanoivat: »Ei 00 vallassa var[asta], 25 P[ienen] p[illan] t[ehneitä], K[ovan kortsin käynehiä]».

Meien kuulu vallan kubjes, M[eien] staar[osta] t[asanen], Istuu ajatteloo: 3 0 »Vieläkö riisun rikkahia, Vain valitsen vaivasia, Vain etsin emättömiä, Vainko pannen paimenia.» Emotoin isotoin poika,

3 5 Tuo kiini keihottiin.

Käet kiini käärittiin. Jalat rauta kammitsoihin. Viiään kylä kylältä, Ja valuut talo talolta.

4 0 Vangit mänööt eessä,

Vahit vaaruut jälessä.

Vietiin poika Pietariin, Kaiho poika Kaarostaan, Vietiin ottajan ovelle, 45 Katsojien kartanoon. Kupernaattor kutsuttiin. Siellä poika mitottiin, Mitottiin, mierottiin^ Arssinoilla arvattiin,

5 0 Kump oli verskaa pitempi,

Kump oU kortta korkeampi.

Emätöin, isätöin p[oika], Se o[li] versk[aa] p[itempi], S[e oli] k[ortta] k[orkeampi], 5 5 Se oli vartta vanempi. Se vaiten vastaeli: »Rikkaan raha kuluu,

Köyhän raiskan pää menöö.« Vietiin poika gornitsaan, 6 0 Tuotiin pakkopermannoUe, Pantiin poikonen pakolle. Pojan tukka tuurrettiin, Lieminäiset leikattiin, Tukat tuuleen Jumalan,

6 5 Ahavaan armollisen.

Tuotiin hattu päälaelle. Tuotiin paita päälle polven. Tuotiin* saksan saappahuiset, Tuotiin muudra mundiri, 70 Ja tuotii[n] sinisineh. Pyssy annettiin akaksi, Miekka mieliksi hyviksi. Vietiin poika oppimaan. Vietiin marja marssim[aan].

7 5 Ei saant poika oppineen,

Eik saant marja marssimaan, Vinkuivat vihaiset vitsat, Painuivat pahat patukat, Ympär poikaa poloista,

80 Ympäri litsaa linnukkaisen. Poika kiusin kirjutteh. Saatteli sanat kokoon: »Viekää miun emälle viesti, Sanan saunoin tuojalleni:

85 Hyvä on olla soltattina. Kaunis pyssyn kantajana! Vaate valkea, leipä selkeä, Suharia* syötävänä. Merivesi juotavana.

90 Kuin tuloo pyhäinen aika. Paras aika praasnikkainen. Kylmä sauna kylvetään. Väri vasta^ hauvotaan. Elköön itkekö emoni,

yi. = kapakan.

r. M-fepnTb.

yi. cyxapn. — ® [vitsa : vasta.

D. E. D. Europaeus, III 3.

29

95 Kaihoelko kantajani, Hyvä on olla soltattina, Kaunis pyssyn kantajana, Rautarfuist^ui ruostettun[a].»

67. [Narvusi]. 214.

Niin miä isän isolla. Kuin lintu lihan isolla; Niin mie hautojan halulla, Kuin lintu meren halulla. 5 Etähällä miun emoni, Etähällä, ylähällä.

Kuin miull ois sisovan siivet, Sison siivet, sääsen sääret, Lentäsin lekottelisin, 10 Läpi korven kuusamisen. Hautojani hauvan päälle. Suun päälle sukiani, Sormin pirkoisin someren. Käsin Uivat kääntelisin.

68. Narvusi, Strufpova} . 215.

Venäen kuningas viekas. Ruotsin rohkea kuningas, Hulkku kauvan kultin[een], Vieri verkatorvineen; 5 Niin vieri Venan selälle. Kulki Kuippinan rajalle, Kumahutti kultiaan, Helloitti hopehiaan.

Muru kuhista putosi, 10 Siru saareen sirahti, Mustiin meron mutiin, Savikkoihin Saaren maihin.

Tuohon kasvo kaunis saari,

Saarelle emäntä kasvo, 15 Emännälle neito nuori,

Neito karjan katsojaksi. Tuota neittä kiitettiin.

Halki maien haastettiin;

Kirkkokunsin pappi kiitti, 2 0 Maakunsin suku sukutti,

Maakunsin kuningas kiitti.

Ei olit neion kosjojaista,

Ihalan itettäjäistä. Antero Ylervön poikoi^

2 5 Ylimäisen miehen poikoi.

Tuo nois^ neion kosjojaks[i], Iha[lan] itettä[jäksi], Verevän vety ttäj aksi, Itetti ihalat silmät,

3 0 Vetytti poset verevät.

Vei tuon neitosen kotiin, Ihalan ison majaan.

Alko neiolta kysyä: »Ootko suureen sukuisin,

3 5 Vain oot pieneen pesoisin?»

Neito vasten vastaeli: »En 00 suure[e]n sukuisin, Enk 00 pieneen pesoisin: Turun oon tuiman tyttäriä.»

4 0 Turun oon tuiman poisik-

kain[en]: »Oi miä poloinen poika. Oman marjani manitin. Oman lehtein lepytin!»

69. [Narvusi, Struppova]. 216.

Hauon poika haikiainen,

68. ^ Otsikossa: »Struuppo valta Soikkolan puoleisia virsiä.» [Tarkoittaa kai- keti, että Erlle Narvusin Struppovalla on ilmoitettu nämä runot Soikkolasta käsin kuulluiksi]. — ^ Säkeiden 24—37 kohdalla on poikittain huomautus : Kaksi runoa sekaantunut [ruots.]. — ^ yi. = nousi.

30

D. E. D. Europaeus, III 3.

Manon poika mies matala, Soitti kauvan kanneltaan, Illan pitkän piillään, 5 Iltaa kuluttaessa. Väkeä väsyttäessä.

Sai ilta kulutetuksi, Ja väki väsytetyksi, Voisi ukset vierteliellä,

10 Kasto kaljalla saranat, Jott ei ulvois uuet ukset, Kaljuis kalja set saranat, Petäjäiset pienaltaan. Katajaiset kannoiltaan.

15 Vetiis Kaisan neion luokse. Mani Kaisan kammarihin, Kaisan viereen vetiisen, Nosti Kaisalta katetta, Kaisa[n] luokse luotteliis[en].

2 0 Kaisa vasten vastaeli: »Kuin oot oma uroni, Kaisan luokse luottiele, Kaisan viereen vetiise. Kaisa neito kauno neito\

2 5 K [aisa] vasten vastaeli.

»Kuin oot vieras ventolainen. Mää pois Kaisan kammarista!»

Tuo oli vieras ventolainen, Ei rnänt Kaisan kammarista.

3 0 Kaisa neito, kauno neito.

Tempasi tupesta tuiman, Pahoi parkkinalikasesta, Sysäsi alle syämmen. Alle rintojen asetti. 3 5 Kuuluu kumu kujalta. Ääni äijän tanhualta. Sanoi Anni Antilleen: »Määkkä Antti katsomahan.

Mikä on kumu kujalla, 40 Ääni äijän tanhualla.»

Mani Antti katsomahan. —

Kaisa seisoo kujalla,

Käessä verinen veitsi. Sano Antti siärelleen: 45 »Ai sie Kaisu kaisukkinen,

Jo teit su’ulle soiman,

Vellolleis vertauksen,

Itselleis ikihäpiän.» Kaisa vasten vast[aeli]: 50 »En tehnt soimaa sii’ulle,

Vellolleni en vertausta.

Päästin päältäin häpiän,

Itseltäin ikihäpiän.»

70. [Narmisil 217.

Meren neito, metsän su[lho],

K[orven korkea senihka],

Mi[eltä] y[htehen] p[itävät],

Y[htehen ajattelevat]; 5 Yli metsän mielet käivät.

Läpi korven tiet koverat,

Rannan kautta rakkahuet. Ken tahtoo merosta naia.

Ei sille hevoista huoli, 10 Eikä ostanta oroista

Eikä rautarattahia

Eikä vaskivaljahia

Eikä saksan saaniloja.

Neito aallossa asuu, 15 Veen pinnassa pysyy.

Neito aallolla ajaa.

Venosella vierettää.

Vesi alla, tuuh päälä,

Keskellä veno matala,

69. 1  Säkeet  24  ja  25  on  pyyhitty  pois. 
    

D. E. D. Europseus, III 3.

31

2 0 Venosessa neito nuori, Neito nuori ja verevä, Neito imme ja ihala. Tuo oli neito kiitettävä. Halki inaien haastettava,

2 5 Kirkkokunsin pappi kiitti,

71. [Narvusi].

Emo synnytti miuista, Mie syytä synnyttelin. Isoi kasvatti minuista, Mie kassan kasvattelin.

Kasvo miulle kassa pitkä, Kassa pitkä, tukka tuima. Pellavaan pion pituus, Meren vaahen valkeuus. Ei voinut suka sukia, Sian harjus har jaella.

Mani vel[loni] Viroon, Viemäh[än] veroj[yviä]. Max[amaan] maarah[oja]. Mie virkin vellollein: »Tuo vello suka Virosta, Sian harjus moisiosta.»

Toi vello suan Virosta, Sian harjuksen moisiosta.

Manin meren rantaselle, Istsin saarelle kivelle, Panin lauvan polvellein. Harotin haluset hiuksen, Halusille hartioille. Aloin päätäni sukia, Harj [aella] hiuksiani. Suikahti suka [merehen]. Painettaisin katsomahan, Täyvyttäisin ottamaan. Kallistaisin katsomaan. Suikahin suan jälestä,

Kaglast saa kalaveteen,

Kulkust saa kalan kutuun. Puuttu miekka purstohoin.

Miekan kannoin kaglahain,

8 5 Mie miekan maalle kannoin.

I Kuhun miekka, mihin miekka.

Kuhun miekka kelpajaa?

Mie miekan vellollein.

Mihin miekka, kuhun m[iekka]? 4 0 Vello miekan moisioon.

Isännät imehtelööt.

Emännät ajatteloot:

»Tämä miekka on miestä syö- nyt,

Miestä syönyt, verta juonut, 45 Rauta rajunut uroa.

Teräs miest on tempaellut.» Vello vasten vastaeli:

»Ei 00 miekkoi miestä syönyt,

Miest ei syönyt, v[ert] ei juo-

[nut], 50 R[auta] ei r[ajunut uroa],

T[eräs] ei [miestä tempaellut].

Tää miekka on merestä tuotu,

Meren pohjasta otettu.»

72. [Narvusi].

Hiisi hiutti kirvestään. Kumppani kuraksuttaan. Viiteen Viron kiveen, 6 kovasimeen,

5 7 sieran päähän. Mani puuta etsimään Tammea tavottam[aan].

Puuttu tammi vastahaan: »Ai sie tammi, vanha tammi,

10 Syntyykö sitä siusta. Mitä mieU tuumajaa,

32

D. E. D. Europseus, III 3.

Uronen ajatteloo?» Tammi vasten vastaeli:

»Ei synny sitä miusta, 15 Susi on maannut juurellani,

Susi on maannut suu veressä.» Hiisi hiutti k[irvestään],

»Ai sie tammi, nuori tammi»,

»Syntyypä se miusta, 2 0 Vellolleis vesivenonen.» Kertti^ kerran, synty laita. Toisen kerran, toinen laita, Kolmann[en] koko venoin[en]. Sai venonen valmelieksi,

2 5 Satalaita laineliille,

Tuhatlaita tuulen päälle. Pantiin purje punainen, Toinen aimo aivinainen, Kolmansi koko sininen.

3 0 Aino poika alla purjeen,

Päivä poika päällä purjeen, Kiesus keskellä venoa.

Laati laivoihin väkeä, Laati laian laivoiltaan,

3 5 Sukavöitä sullioloja,

Toisen laian. laivoiltaan, Tinavöitä tyttölöjä. Laati keskelle venoa Vanhoja tutilahia.

4 0 Pantiin vanhat soutamah.

Nuoret päältä kats[omah]. Vanhat sousiit, päät v[apisiit]. Niin vanhat rukoiloot: »Aha Luoja armollinen, 45 Pankaa nuoret soutamah.

Vanhat pä[ältä] kats[omah].»

Pantiin n[uoret] s[outamahl, V[anhat] p[äältä] k[atsomah]. N[uoret] sousiit, airot no[tkuit],

5 0 Vesi kiehu keltanaan, Vaahti pallona pakeni, Liitoksista linna liikku, Jäsenistä maa järähti. Kolmelta kuninkahalta,

5 5 Yheksältä maan rajalta. Sousiit Pentin linnan alle. Puhu purjepään pitäjä, Lausu laivon hallikkoja: »Pentti pieni, linnan vanhin,

eo Onko linnassa lihutta. Ilman hällön tappamatta?»

On meill hällö pieno hällö, Ei 00 suuri eikä pieni, O no keskonen vasikka,

es 100 sylt on sarvet pääss[ä], Tuhat sylt on turjalauvat^. Kuukauven orava juoksi, Hällön selkäpiitä myöten; Ei tuo otsaa tavannut,

70 Päivän lensi pääsky lintu, Härän sarvien väliä, Ei tuo päässyt päärajoihin. Ei olit hällön tappajaista, Mullikin murentajaista.

75 Noisi maasta maannut poika, Lehosta levännyt poika. Musta pää, kähärä tukka, Veren veitsetä lasetti, Kurakseta kulkun otti.

80 Sai linnasta lihutta Väelle väsvnehelle.

72. 1  yi.  Leikkais. 
    

yi. ristiluien taukset.

D. E. D. Europseus, III 3.

33

73. [Narvusi].

Jouluvirsi.

Hyvä ilta, terve tänne, Terve tänne teielään! Täältä meielä tuloo. Hyvä heimo heiituaa. Tuloo luoja joukkoneen. Jumala perehineen, Kiesus kenkäpoikineen.

Etähält on miun väkein, Etähältä on ylähältä. Pitkän pilven reunasesta, Harvan hattaroin välistä.

Peremies, pereisäntä, Anna tupa tullaksein, Kotoi kohti käyäksein, Lauvat lahti lyyäksein! Kun et antane tupoasi, Vie pois päältäni tupaisi, Kanna suolle kartanois. La tantsin Jumalan maalla. Herran maalla helkyttelen, Misse ei pää lakehen kerta, Jalat ei sillan liitoksen, Selkä ei seinää sivalla.

Peremies, pereisäntä, Peretyttö, solkirinta: Liekko permanto pyhitty, Taren^ evus ehitetty, Missä miun kavon^ karata, Suuren saappaan salata, Ummiskengän uupakoilla, Jott ei tohu töksähtäisi, Riihen rikka ei rapsahtaisi,

Tohu ei toksais pollellein. Riihen rikka rinnoill[onij?

35 Tohu miulta pollen poltti, Riihen rikka rinnat rikko.

Emännäinen, naisukkainen, Eläs patjoiltais pajata, Höngy elä tetro höyheniltä,

4 0 Koneile* koko sulilta!

Vet siä tiiät miun tapain,

Jott on p[aa]tita pakene, Ilman pantin antamata. Ja pantin luppaamata.

4 5 Otan puutteen\5 puskaltais^

100 nossan sarven alta, 1000 nossan päältä turjan’.

Emännäinen, naisukkain[en], Noise ylös uutimesta,

5 0 Valu vaipasta hyvästä,

Ota aittais avaimet. Ota vottimet vovesta^, Kepsi männä kelleriin, Kapsi männä kammariin,

5 5 Upsi uuteen tupaan;

Tuo sieltä meien tuoppi. Kanna sieltä meien kannu! Kuin tuot pääolutta, Anna kuusi kummarusta,

6 0 Viisi viljoin painatusta.

Kuin tuot peräoloja’. Lienee tuoppi tuojan päässä, Eli tuojan eli luojan, Kannu kantajan nisoilla, 6 5 Valelijan varpahilla! Peremies, pereisäntä!

73. ^ yi. sauna. — ^ yi. tyttö. — ^ viroksi; huutaa. — * poikittain r. selitys: puute = tinahela vyössä. — ^ yi. tinavöitä. — ® yi. öoiOKt, sivu. — ’ yi. Turjanlauta. — * viroksi, = povesta. — * 61 ja 62 säkeen välillä : viska- taan päälle.

3

34

D. E. D. Europaeus, III 3.

I

Kuin teit tätä tekoa, Tätä huolta huolittelit, Et tehnyt perä jyvistä’", ,0 Humalan peräkävyistä, Teitte otrat otsimaiset, Tapon" latvemmat humalat. Kuin sie manit peltohois, Peltoon kylän perälle,

7 5 Katsoit otrat otsimaiset. Ne otrat oloiksi niitit. Kuin sie manit tappohois. Tappoon tuA-aisi taakse, Kääntelisit, vääntelisit,

80 Ympäri rapaelisit.

Katsoit riuvun rippiänimän, Sen riuvun lasetit maahan. Katsoit kävyn käärysäniniän, Sen kävyn käsin harotit’^

85 Peremies. pereisäntä! Et silloin siki maannut. Siki et unta uinaollut, Kuin teit tätä tekoa, Tätä huolta huolittelit,

90 Tämän aikuen ajaksi, Tämän tunnin tarpeeksi. Pääsi ei päässyt päänaloille, Jalais ei viljoin vuotehese. Käet ei kyllöin kattehese.

95 Jumalaisen ainoi poikoi Tulloo tuloi’^’ käessä, Kaavi" toisessa käessä,

Maista kaavilla oloja,

Ja vetele viertyhyttä,

100 Ei olit oppoisa'5 ollois,

Mielen vievä vierteheisi. Pään hakeva’* haalikkeisi; Pion liploja" lisäisit, Ja mitalla maltasia,

10 5 Kahmaloisen karkehia. Siis tuli opposa oloisi. Mielen vievä vierteheisi, Pään hakova haalikkeisi. Kene joi senei juopui,

110 Kene maisto maahan kaatu.

74. [Narvusi]. 221.

Venäien kuninfias viekas.

Ruotsin rohkia kuningas,

Hypitti heposiaan,

Kankaroitti kaarojaan,

5 Ruskehia’ ruuniaan,

Meien maalle tullessaan,

Levehille leipämaille,

Kaunehille kakramaille.

Meren mitto miekoillaan,

10 Tempo terva nuorillaan.

Sen sai syväistä merta,

Sen syväistä, sen hyväistä,

Kolkanpään kylän kohalta,

Vääränojan kylän väliltä

15 Nenoveen"^ niemyestä. »Otsaa ei tiietä.»

75. [Narvusi.

Turo tuima poisikkainen, Turo tuima, mies kavala, Turo linnasta tuloo, Alta kaupungin ajaa, 5 Viemästä verojyviä,

000

" Tekstissä seuraa: |T[ätä] vaara,! — " yi — " yi. tuli. — " kulppi mill juovaan, kobuihkt,. [hak[o]va] — ‘^ yi. humalan kuismalehet.

74. '   Ruski   Hiien  :  *Ruskehia*.  —  ^  yi.  kylä,  ven.  Cjiarosa 
    

täppa — ‘^ yi. siplit. ‘^ yi. makuisa. — " yi.

D. E. D. Europaeus, III 3.

35

Maarahoja maxamasta. Näki neion niemen päässä,

Kultakuutterin kulosta,

Alko neiolle lä’ätä, 10 Puhella punaposelle:

»Kenkii neito kenkiheini,

Panii nahkapakloheini!» Neito vasten vast[aeli]:

»Kenkii kurjus kenkihiis, 15 Pahuus nahkapaklohiisi!» Turoi tuima poisikkainen,

T[uroi] t[uima], mies kavala

T[uroi] Iin [nasta] tu[loo].

Näki neion tietä käyvän, 20 Marjan matkutta pitävän.

Alko neiolle läätä.

Puhella punaposelle:

»Käy neito rekoseheini,

Saa saanini perään!»

2 5 Neito vasten vastaeli:

»Tulkoon tuli punanen, Saakohon sininen sauvu, Siun rengin rekoseheisi, Siun kelmin kelkkahaisi,

3 0 Paskan pannuille pajuille!»

Turoi tuima, mies kavala, Vilahutti viitan alta. Kultasuita kukkaroita. Veitsiä hopiapäitä.

35 Kivet kilkkiit kormanossa. Kivet kilkkiit, paaet paukkiit. Neitonen rahaksi luuli, Pieno neitoi penningiksi. Raha neion mielen muutti;

40 Neito hyppäis rekoihin, Kuita ruskia repoinen, Tahi kuiva haavan lehti.

Turoi tuima poisikkain[en|, T[uroil t[uima], mies k[avala|. Löi tuo ruosalla oroja, Rapaeli rahkehilla. Oroi juoksi, matka joutui, Reko liuku, tie lyheni. Ajoi Kyyttälän^ kylään. Akka aitasta tuloo, Hyppäis helmihuonehesta.

Turo tuima poisikkainen, T[uro] t[uima], mies kavala, Suin saoi, sanoin läkkäis: »Sie akka oot anoppi miulle.»

Akka vasten vastaeli: »En 00 anoppi siulle, Ei 00 kaulia neion kaupat, Turull ei tupakan juokki, Neion on kaupat kammarissa. Tuvassa tupakan juokki, Kauli on heposen^ kauppa.»

Turo tuima poisikk[ainenJ, Vei tuo neitosen kotii[n]. Ihanan ison majaan. Viikon villoilla makoitti. Toisen viikon höyhenillä. Alko neiolta kysellä: »Ootko suureen sukusin, Vain oot pieneen pesoisin?»

Neito vast[enj vast[aeli]: »En 00 suureen suk[usin], Enk^ 00 pieneen pesoisin, Turon oon tuiman tyttäriä.»

Turo tuima poisikkain[en], L(U tuo kahta kämmentään, Viippais viittä sormuttaan: »Ai miä poloinen poika. Oman marjain manitin.

75. ^  yi.   Rambovan  puolella.  —  ^  Iheposet  :    *heposen*.  — ^  En  |p| :  En/r. 
    

36

D. E. D. Europseus, III 3.

8 0 Oman lehtoin lepytin!»

Vietiin lehmät lierosarvet,

Ja kirjot kipurasarvet,

Tielle kerttiit Tiiston^ nännät.

Maahan Maanikin^ utaret. 8.5 Sanoot ky Iäiset naiset,

Sekä naiset naapurista;

»Ei viety verojyvistä,

Eik’ otettu oprakasta,

Turon turhista töistä.»

76. [Narvusi. 223.

Kasvo 2 poikalasta, Yksi kasvo Karjalassa, Toinen Suomessa yleni. Kumpa kasvo K[arjalassaJ, 5 Se kasvo Kalervikoksi, Kumpa Suomessa yleni. Se yleni Untermoiksi. Ajoit meren selälle Yksinöisellä oroilla, 10 Yksinöistä jäätä myöten. Puuttuit tiellä vassatuksin, Rikahuivat^ rinnatuksin. Yksi ei yhelle tietä anna. Töine ei tieltä pois paennut; 15 Aisa aisaan tapasi, Aivo^ kiehu aisan otsasta.

Vemmel kertti vempeleen, Vesi vempelen nenästä, Rinnus kertti rinnuks[eln. 20 Kikki^ kiehu rinnuksesta.

Kalervikko kakran kvlvi

Untaman oven eteen. Untermoll oi musta uukkoi Söi k[akran Kalervikolta] , i ]\Iursi u[ukoin] U[ntamoltaJ. Teki soan s[ormistaanl. Kansan kantasuonistaan. Kaikki metsän miekoitteli. Kaikki kannot kannoitteli.

Katsoo Kalervoin minjä, Oven suusta ikkunasta: »Tulnooko pimiä pilvi, Vain saanoo sato* sakia?»

Katsoo Kalervo itse, Pöyvän päästä, ikkunasta: »Ei tule pimiä pilfvi]. Eikä saa sato sakia; Untermoin sota tuloo.»

Leikko suuret, leikko pienet, L[eikko] vanhat ja vakaat, Leikko vasta syntyneet.

Viipy tuosta viikko toinen, Kaalu kuuta 2, 3. Sano Unto orjil[leenl, Palvo palkkamiehilleen: »Hoi miun orjani omani, Rahon paljoin^ palkattuini, Mänkää orjat katsomaan, Onko^ jäänyttä jälelle, Soan suuren sorrakkia. Väen s[uuren] väännäkkiä!»

Mäniit orjat katsomaan. Poika liekkuu kätkyessä, P[oika] l[iekkuul, tukka l[öyh-

kii], Vipu vinku vaahterinen.

• yi. konamn. — ^ kk:ssa pieni alkukirjain.

76. 1  yi.  joutuit.  —  -  yi.  pään  sisässä.  —  ^  yi.  Svafvel  —  *  y 
    

^ Järjestys ensin = Paljoin rahon, muut. numer. — « Joko : onko.

I. resrn. —

D. E. D. Europaeus, III 3.

37

Orjat näyttiit miekkojaan, Poika täyty nakramaan, Orjat täytyit itkemään.

Mänkää orjat katsom[aan], ,0 Mitä [ |.

77. [Narvasi]. 2.24.

Ehittelin velloan[i], B[hittelin]. k[engittelinj, Toin mie sukkaa sylellä, Kapakkaa^ kainalolla, 6 Varvasrättiä vakalla. Luulin lin[naanl m[enevän], Kappaliin kankkasevan. Vello toisin tuumaeli; Vello konti kosjoteitä, 10 Käi neion käräjysteitä,

Astu neion askeleita. Tuli kosjosta kotiin,

Pani kokkaan heposen;

Tuli tuulena tupaan, 15 Ahavana porstuvaan.

Istuis raisusti rahille,

Pökiästi pöyän päähän.

Pani pöyälle kypärin,

Kinttaat kypärin päälle, 20 Itse päälle itk[emään]. Emoni kysyttelee:

»Mitä itket poikueni

Kaljut kylhn kannettuni?

Vain oot voittu voitingissa, 2 5 Vain oot kaarrettu kapoilta.

Vain oot sierretty sialta?"^» »En 00 voittu voitingissa.

Enk 00 k[aarrettul k[apoiltaJ, E[n oo] s[ierretty] s[ialtaj.»

30 Vello vasten vastaeli: »Sitä itkin miun emoni, Kaljun kyllin kantajani-’. Mix ei meille neiot mieli?» »Sill ei m[eillel n[eiotj mieli,

35 M[eilll o[n] palj[o] tyt[täriä].» Emä tuiskin tuulen miel[in], Hajumielonen harakka. Vei tuo tytt[äretj vet[ehen|, Kanto l[apset] Laukahase.

4 0 Mie tyttö nuorempain, Nuoremp[ain] pienemp[äin], Mie pesin penkkilöitä, Lakasin lattiata, ^lie vasten vastaelin:

4 5 »Lienee neitoja vajaa,

Hot ei muulloin niin kesoilla. Koit on kiirettä kesoilla, Yks on helle heinäaika, Toinen kaunis kakran kylvy,

5 0 Kolmas rutto rukeen niitto.»

Tuotiin meille mielo mi[njo]. Saatiin hani ha[luttuj. Halatulle vellollein. Pantiin kan[gasl k[angaspuille],

5 5 Ei tuo kangasta kaninut.

Kang[as] kielille rupesi: »Viekää kang[asj kaivotielle, Keräjäiset ruoan tekööt. ][at kalaiset pään panoot.»

6 0 Sai tuo kanko valmeheksi^,

Tuotiin torvena tupaan. K(^llä on ti’rävä veitsi? Minjolla terävä veitsi.

77. yi.  säärykset.  —  ^  yi.  reunaan  jätetty  juoming[issa]. 
    

kan<a/oni. — * yi. = 3. — 5 Kk:ssa: Kanko kielille.

%an nettusii

38

D. E. D. Europseus, III 3.

Minjolle paita leikattiin. 6 5 Minjä mielille hyville. Ämmä mielille pahoille.

78. [Narvusil 225 a.

Manin metsään kasoilla,

Keskkesoilla, heinajalla.

Parahalla paistehella.

Kuulin kukkuvan käkösen, 5 Linnun laaun laulavaisen;

Käki kukku kuusen päässä\

Sisava pani pajussa.

Mie kuuntelin kulossa,

Vajotin^ vilon^ välissä, 10 Kumman on kieli kerkeä mpi,

Kumman on sanat paremmat.

Kumman on laulu laatusam[pij. Käön on kieli kerkfeämpi],

Sisavan sanat parem[mat|, 15 Linnun laulu laatusampi.

Mie poimin pollehein.

Heitin helmikertahain.

Kuin tuli pyhäinen päivä,

Manin kylän uulitsalle, 2 0 Aloin kukkua käkönä,

Sisovana sirkutella. Sannoovat kyläiset naiset:

»Tuo tyttö on opissa ollut,

Seist on seppien pajassa, 2 5 Takoj[ienJ tanh[uvalla],

Särpänyt teräks[en] l[ientä],

S[yönytJ rauv[an] s[uurimoja];

Ei 00 tyttö työtä tehnyt,

Työtä ei tehnyt, tietä ei käynyt.» 30 Mie vass[en] vast[aelin]:

»Kyll se tyttö on työtä tehnyt, T[yötäJ t[ehnytj. tietä k[äynyt], Seist ei sepp[ien] p[ajassa].»

79. Namisi, Takaiäljä} 225 h.

Emyt neuvo neitoaan-.

Opetti omenuttaan:

Kuin määt marja markkinoin [e],

Kirkkoon ihat^ kimiät. 5 Paastoon ihat paraat.

Katsokoo noista kannuksista,

Siell on kullat kuun ikäiset,

Hopiat iän ikiset.

Elä sulhoon ihastu, ,0 Elä päähän valkiasse.

Kypärään korkiasse,

Syän on valju valkealla,

Mussalla syän muria.

80. [Narvusil 226.

Tytöt^ sulliset^ omenat, Kassapäät kotikanaiset, Työ käsette laulama[a], Paatte miun haastamaa. 5 Ei miun laulaman pitäisi. Ei iloita ensinkään! Vast mie kulloin kuolettelin, Marjan saattelin manalle. Viel on kynnys kyynelissä,

in Ikkunat itkuv^esissä.

Miull on vello vieremässä, Kultatukka kulkemassa, ^Marja^ maata marssimassa*. En tie piloinen piika.

15 Ollook maassa vain meressä.

78. ^ yi. kuusikossa. — ^ yi. Pitkällään kuunnella. — ^ vi i lon: v. —

79. ^Otsikossa: Takaväljästä sokealta tytöltä. — ‘^ poikaa : neitoaan.

’ yi. hinat.

80. 1  iSisot 
    

•‘Tvtöt^

yi. hettaat.

Kk:i

Oma .

D. E. D. Europseus, III 3.

39

Vain vieröö veen varalla, Vain tuo soljuun soassa, Uuen linnan uulitsalla, Pienen Pietterin selällä.

2 0 Siel on verta vyöhön asti, Talmatta jalan tasainen, Rattaat veressä vieri, Rummut ulvoit uutingissa^ Niin on siellä miehen päitä,

2 5 Kuin on merellä kiviä. Niin siellä sil mäsiä, Kuin on siestarmarj asia. Niin on siellä hiuksosia, Kui on niityllä kuloa.

30 N[iinl o[n] siellä korvosia, K[ui on] koivussa lehtosia, Niin on s[iellä] poikosia, K [ui on] lepässä lehtosia. Niin on s[iellä| sormosia,

35 Kuin on suossa villapaita. N[iin| on s[iellä] sääriluita, K[ui on] kasessa kantoloita.

81. [A^arru5il. 227.

Läksin skouluun kotonta, Op[piin| omilta m[ailta]. Kova oli koulu käyvessäni, Raskas oppi ollessani. 5 Löin vaan jalkan[i] kiv[ehen], Varp [ah ani] vaah [erpuuhun] . Issuin tie[lle] itk[emään]. Nurmen p[äälle] nuttum[aan]: »Tulkoot vellot ottamaan 10 Eli nuoremp eli vanhemp, E[lil kerr[an] kesk[imäinen]!» Tuli nuoremp vellosein.

Issutti sison rek[ehen].

Katto jalat kankahilla, 15 Pään silk[illä] sit[eli].

Löi vaan ruos[alla] oroa,

Rappaeli raunikella,

Olkisiimalla sivalsi.

Oro juoksi, matka joutu, 20 Reki liuku, t[ie] lyh[eni].

Juoksi Tuut[erin] kujalle,

Päivätaarin^ tanhualle. Tuuterin tytär kutoo.

Katkeis yksi kultarihma,

2 5 Helähti hopealanka.

Täyty neito itk[emään]; Neito itki, kyynel vieri, Punasille poskisille, Sinisille silmäluille.

3 0 Kasvo tuohon 3 mäkeä,

3 m[äkeä], 3 jok[ea],

3 koiv[ua] mfäelle],

3 ox[aa] koivus[ehen],

3 käköä ox[aselle]. 35 1 k[äki] kullin kuk[ku],

T[oinen] hop[ein] hok[eli],

Kol[mas] leinoin liekutteli.

M[ikä] k[äki] k[ullin] k[ukku],

S[e] o[n] m[iun] emo[ni]. 40 M[ikä] h[opein] h[okeh],

S[e] o[n] m[iun is[oni].

M[ikä] l[einoin] l[iekutteli].

Se oli vedro ve[llosein].

82. \l^aYvmi. 228.

Manin marjaan kesoill[a]S Keskk[esoilla] , h[einajalla] . Kuul[in] k[ukkuvan] k[äkösen],

^ yi. ensimäinen syksylumi.

81. ^ yi. = päivättären.

82. ^ Alkuun kirj. (Mammaseni marj[aseni]. P

Kuulin

40

D. E. D. Europgeus, III 3.

Sisovaisen s[irkuttavan], 5 Mie vain kuuntelin poloin[en], Kuunte[lin] polon alain[enj

Mie vain poim[in] poll[elleni], Käsivarrelle valitsin. Manin kukkana kuj[alle|, 10 Hop[eana] uulits[allej, Vaahterin[a] vainiolle, Al[oin] k[unnella] k[äköä].

Sanoot naiset naap[urista], Tytöt toisesta talosta,

15 Pojat puolesta kylästä: »Tuo tyttö [on opissa ollutj. Seisonut [sepän pajassa], Sepän pihtiä piellyt, Sep[än] lietsoo liekutel[lutj.»

20 Mie vaan vaiten vastaelin, Vaiten vastaan sanelin: »En [ole opissa ollut]

Mie vaan opin orju[essa], Pahoin- palkoin piikuessa. 25 Olin orja velloll[ein].

Apulainen ain[ollein], Käin karjat, käin marjat, Yöt öitsissä kävelin, Päivät päitsiä paransin. 30 Muut pitiit kirjoilla^ huolta, Mie vain kaihoin kammitsoilla. Olin ainoa isolla, 0[lin] a[inoa] emolla. Emyt etsi rikkahia,

3 5 E [myt] katso kuulusia.

Sain mie valittuani, Tuhman tunnusteltuan[i].

Se mies mikä miulla, Mehiläisen mieli päässä,

4 0 Sirkkusen syän sylissä,

Suin syöp, selin makasi. Anto kaialta katett[a]. Täpärältä pään alusta. Se mies mikä miulla, 4-, Tupakat turulta tuopi. Viinat tuopi Viipurista, Saiat tuopi Saksan m[aalta]. Suolat t[uopi] Suom[eu] m[aal-

ta], Salattimct^ Saksan m[aalta].»

yi. pahasti. — ^ yi. paitoihin. — * yi. Salat.

J. LÄNKELÄ.

Y. 185S.

Yihot ]-lV

83. Narvusi I 1 a.

Katrina kotikanainen, Kotikukka linnukkaiiieu, Kotimarja maan tasainen Kauvan kasveli kotona, 5 Enemmän emosa luona, Yleni yheksän vuotta, Päälle vuuen kymmenenki. Ei pannut emyt pahaksi, Ei pannut isyt pahaksi,

10 Piti viiet vitjat poikki\ Kuuet väliset kulutti Kirkkotiellä käyessään. Linnatiellä lipatessaan, Nan’atiellä napatessaan.

15 Alkoi Kati kaikotella: »Miks’ ei miulle kosjat tule, Miks’ ei miusta viinat vieri, Miks’ ei nuo miuista naia. Suon kukaista, maan kukaista,

2 0 Pellon pientaren kukaista, Aian äären ainukkaista?»

Se oli viekas vellon nainen, Se oli viekas ja kavala, Kavalasta kaikotteli:

2 5 »Siir ei siuista naia,

Aian äären ainukkaista, Miks’ et illon päätä pessyt, Aamupäivin harjaellut, Kuuropäivin kuivaellut.»

3 0 Kati kukka linnukkainen,

Kati marja maan tasainen, Alkoi illan päätä pessä, Aanmpäivän harjaella, Kuuropäivän kuivaella.

3 5 Alkoit komppii kosjolniset;

Tultiin kosjot kolmialta. Neion viejät nelj iältä. Katsojat kaheksialta, Ottajat yheksiältä:

4 0 Yhet kosjat kuuvalolle.

Toiset kosjat päivyelle, Kolmannet Peri- Viroon, Neljännet omille maille. Isyt panis kuuvalolle; 45 En mie mennyt kuuvalolle: Kuu kurjen kiertelee, Välistä pistäjää yläälle. Välistä pistäjää alaalle,

^ Vihkojen alareunaan on merkitty: I— II Narvusista, III »Enimmät Soik- kul[asta], IV »Soikkul[asta]. Sisältää 26 erityisissä tiloissa laul[ettavaa] ja luet- tavaa, joista ei kaikki SoikkFolasta].» IV— IX Soikkolasta, X Narvusista ja Soikkola§ta, XI »Useimmat Saarilta: Lavans[aarelta] ja Seitsk[arista]».

83. ^  r.  tois.  poisit. 
    

42

J. Länkelä.

Välistä pistäjää pilven alle,

5 0 Välistä pilven reunan alle.

Eniyt panis päivyelle; En mie mennyt päivyelle: Päivyt polttaa paljo maata, Silmiä sitä enemmän,

8 5 Otrat pelloille polettaa, Kaurat rypsylle kuristaa. Rukiit vaon väliin. Pavut kuivattaa palolle, Herneet kuiventaa kukalle.

60 En mie mennyt Peri-Viroon, Kytöksiä kyttämään, Soruja polettamaan; Kytöksillä kynnet katkon, Sorulla poletan sormet.

6 5 Mie neito omille maille.

Oman vallan valkopäille, Oman puolen poikosille; Parempi omilla mailla Ropeliesta vettä juoa.

7 0 Kuin on mailla vierahilla

Juoa tuopista olutta.

84. Narvusi. I 1 h.

Toisin: [Viitattu säkeeseen 60].

Hitto menköön Koivistolle, Hitto Koiviston pojille; Koivistoir on miehet kolkot. Miehet kolkot, naiset laiskat, 5 Tyttäret sotahevoset. Pojat puoli-Ruotsalaiset. Eivät viitsi vettä tuua, Eivät halkoja hakata; Minjän pitää vettä tuua, 10 Minjän halkoja hakata. Syövät saian salissa. Puna kuorta kornitsassa; Juovat kahvia kotona.

Kesät vehkoja vetäät,

15 Talvet nälkää näkeet. Sika rikko seulan pohjan, Vasikka lusikan varren, Nato katkas naapan varren, Minjän syyksi syytettiin,

20 Minjän pääksi päätettiin.

85. Narriisi. Ile.

Kasvo neiti Kaurilassa, Yleni Ylikylässä, Joka kirkko kiitettiin. Halki maien haastettiin,

3 Tultiin Kurjuuteen kosiin. En mie mennyt kurjuuteen, Kurjuuess’ on miehet kurjat, JNliehet kurjat, naiset laiskat.

En mie mennyt päivyelle,

10 Kui tuo tuli Nurmi Tuomas,. Istutti neion rekeen, Kassapään on kannuksille. Reki rautanen rämisi, Vinku Viipurin veräjät,

15 Ulvoit ukset Uuenlinnan Tuota neittä vietäessä.

86. Narrasi. I 2.

La mie laulan kons’ on aika, Kukun siilon kons’ on kerta, Tällä nuorella ijällä, Viheriällä vartuella. 5 Se on ilmyttä ijässä. Se on polvutta parasta. Polvi mamman polven luona.

La mie laulan voiessani. Kerran kehtaellessani.

J. Länkelä.

43

10 Ehk’ en toisin voinekaan, Kerran en kehannekaan, Kuin tulen tuojani ijälle, Valun vaalijan jälelle, Nousen ohkaen olilta,

15 Voivotellen vuotehesta, Kättä pieksäen pehusta.

87. Narvusi. I 3.

Muut pojat kotona naivat, Meille herjat heitetään, Rupisuut i’uman näköset, Tervas kannot ja kamalat. 5 Katsos muien morsianta, Kuin oot suuret ja soriat. Katsos iniun pojan poloisen, Kuin on musta pikkarainen. Läkkäs musta muille maille, 10 Siellä meiät meri peseepi, Meren vaahto valkaseepi.

88. Narvusi. I 4.

Holosta on olla huoletonna, Naasti olla naimatonna. Kun ei oo naista naukumassa, Viitikkaista^ vinkumassa; 5 Poika ei potki vuotehella, Tyttö ei tyrsky kätkyessä. Kun on nainen naukumassa, Viitikkainen vinkumassa, Tupa kuusinen kumisee, 10 Vipu vinkuu vaahterainen, Kätkyt Pärnänen pärisee.

89. Narvusi. 1 o.

Hyppää Xukke, karkaa Nukke,

Juokse Nukke, jou(d)u Nukke, Valkia vallan neitsykkäinen, Piä Nukke jalat terävät!

Miks’ et siilon meille tullut, Kuin mie sanan lähetin. Kuin oh oloja meillä, Viinat virtana pakeni. Tuopit ropiona ropisi; Nyt on meillä nälkävuodet. Ja on suuret poutavuodet, Ohtajaiset^ on otrissani, Nokipäät rukihissani. Kahen haarat kauroissani.

Pyysi minua pyssyseppä, Manitteli mallas^-seppä. Tahto rautojen takoja; Itse en mennyt, eit’ ei pannut, Taatt’ ei tarkasti luvannut. Itse en mennyt hoikkuuttaiu, Taatt’ ei pannut tarkkuuttaan, Emyt ei pannut hellyyttään, Miks’ oli hoikat hartioni, Ohukkaiset olkapääni, Millä leivon suuret leivät, Talon taikinat alustan, Pereen pöydät pyörittelen.

Tein mie suolle suuret kuhjat, Harjulle aletut saatot. Kes on ne kuhjat kuvannut, Kes on ne napret naisettienet; Napret Narvahan näkyyt, Kulta saksat kuulastaat.

Isyt etsi rikkahia. Emyt tahto uhkehia, (Emyt verka vaattehia), Mie valitsin valkehia.

88. ^ r. pientälasta ; vutikka = lapsi.

89. 1 r. Ohdakkeet, Ruotsalaiset. — ^ Sulkuhak. sisällä : tois. Matti.

44

J. Länkelä.

Sain mie vanhan valittuani, Tuhman tunnusteltuani, 4 0 Hullun huoleni pidettyä.

Tuosta tunnen tuhman miehen, Tunnen tuhman työn teosta, Laisan leivän leikkomasta, Valjun vaatteen piosta.

Toisin :

45 Onni vaati, vaivaselle. Mieron suuot miekka vyölle, Selin säkin kantajalle.

Liki liettä hekuttelen, Liki partta paukuttelen, Liki salveuta sanelen,

5 Ehkä kuulee emoni, Halaelee^ hautojani, Tuhannesta äänen tuntee, Saasta sanan selittää: Tuolta miun tulee tuomueni.

10 Tuo patasen polvilleen; Syö tästä syömyeni!

/ 9.

90. Narvusi.

I 6.

Vanha mies minua pyysi. Vanha halli haukutteli, Kutsu minun kuusikkohon, Haukutteli haavikkohon. 5 Miss’ vanhasta, missä mätästä. Vanha ei tunne vattustella, Mätä ei tunne mänyytellä. Vanha on variksen ruoka. Harakkojen syömä aika. 10 Tuokaatte tuli järelle, Pankaa vanha polemaan!

91. A^

arvusi.

I

Suut pitäkäät suuret piiat. Vaiti olkaat vanhat piiat, Ku ei kuulu kosj ottavan. Hevosilla etsittävän, 5 Varsoilla vaellettavan. Valmis neito, valmis vakka. Valmis vaalittu palukka!

92. Narvusi. 1 8.

La kun laulan liki kylää.

93. X a) uusi.

Emo lasta laaitteli, Suku kaikki suuitteli: »Mennetkös tyttäreni. Mennenetkös talonpojaUo?)) 5 »En menne mie emoni. En menne talonpojalle. Talonpoik’ on tarkka työlle, Ajaa aamulla varain. Riihet renkoa rajusti, 10 Kivenpuuhun puhtehella; Kelle, kelle mie emoni?» »Mennenetkö tyttäreni, ]klennonetkö paimenelle?* »En mie menne paimenelh\ ,5 Paha on olla paimenella, Paljo paitoja pitää, Kahen verran kaatioja; Kelle, kelle mie emoni?» »Mennenetkö tyttäreni, 2 0 Mennenetkö varkahalle?» »En mie menne varkahalle, Paha on olla varkahalla; Kelle mennen mie emoni?» Emo lasta laaitteli, 25 Suku kaikki suuitteU:

kulkujen sisällä: t. havaitsisi.

J. Länkelä.

45

»Mennenetkö tyttäreni, Monnenetkö sie papille?»

»En menne mie emoni, En menne mie papille, 3 0 Pappi paljo luettaa;

Kelien mennen mie emoni?»

»Mennenetkö tyttäreni, Mennenetkö herroloille?»

»En menne mie emoni,

3 5 En menne mie herroloille.

Paha on olla herroloilla. Kuin tulee pyhäinen päivä, Sieltä kuulut ruoskat roimut. Ja kuuluu patukan paukku.»

4 0 Emo lasta laaitteli,

Suku lasta suuitteli: »Mennenetkö tyttäreni, Mennenetkö kuninkaalle?» »Mennen, mennen mie emoni,

4 5 Mennen, mennen kuninkaalle;

Hyvä on olla kuninkaalla. Kuningas kullalla pitää, Verassa vihille viepi, Paperissa papin eteen,

5 0 Säperessä sängyn luokse.»

94. Narvasi. I 10.

Laulakaa emäni lapset, Kukkukaa emäni kullat, Tällä nuorella ijällä, Viheriällä vartuella! 5 Nuori ikä, vihanta varsi. Kaunis tulFaahi tukkapäänä. Liekun licminät olalla; Kaunis on ohjat ostamatta. Kaunis valjaat lunastamatta, 10 Kuin saapi ohjat ostetuksi. Valjaat saapi lunastetuksi, Suitsen marhat maksetuksi.

Kysytellen käy kylässä,

Sätsiellen vainiolla, 15 Kysy äijältä, kysy ämmältä.

Kysy ky’yltä kymmeneltä,

Satsi sa’alta naolta.

Kysy kypärä-päältä,

Kons’ kävi kypärä kylässä, 20 Lintti lääppä lounahalla.

95. Narvusi. I 11.

Ei tee mieli laulamaan, Syän ei iloitsemaan. Syyt ovat syämmelleni, Pahat mielet mielestäni. 5 Emyt itkee tuvassa. Poika ulvoo uulitsalla, Tyttö tyyni porstuvassa: Mikä kumma meille tuli, Kasvo kuusikko kujalle, 10 Petäjikkö pellollesi, Katajikko kaivotielle, Koivikko kylän kohalle?

96. Narvusi. 1 12.

Niittäisin nipauttaisin,

Kuin olis pelto permannolla;

Jauhasin jyrähyttäisin,

Kuin olis kivi kiukahalla; 5 Sotkisin sorahuttaisin,

Jos olis lamme lattialla.

Niittäkäämme, ruttakaamme.

Ajakaamme, astukaamme.

Saakaamme saralle otsa; 10 Saamme otsasta omenan.

Pienen linnun pientaralta!

Miks’ on peltoni perillä,

Laiat lammeni jälellä?

Siir on peltoni perillä, 15 Laiat lammeni jälellä,

46

J, Länkelä.

Pienet on pellon pitäjät, Lapset lammen hallikojat. La miun kasvavat kanani, Nousevat nokinenäni, 2 0 Ei lie peltoni perällä, Laiat lammeni jälellä.

Kiitos, kiitos hyvä rouva, Hyvän neuvon pitämästä, Hyvän virren tekemästä!

97. Narvusi I 13 a.

Eivät kasva kaikki lapset. Kaikki kannetut ylene. Kuin kasvoin mie kanainen. Nousin nuori neiokkainen, 5 Viien vellon vieruessa, Kuuen vellon kukkaisena. Sen on seitsemän ilona, Kalieksan min j on natonna; Vellot sirkutit sisoksi,

10 Vellon naisuet naoksi. Vellon tyttäret tatiksi; Isyt kutsu kullakseen, Emyt ehto lapsekseen; Ei suvattu surumaanS

15 Ei tahottu jauhamaan, Rinnan riihtä tappamaan.

Syötin heinät helmastani, Kaurat kahmaloisestani, Ropehesta \että juotin.

2 0 Läävät läikkyit, tallit tanssit. Selällä meron sinetit, (Tois. Sääli olla meron sinetti), Kupanitsan kuuluvilla. Kuin kasvoin kaheksan vuotta,

2 5 Ylenin yheksän vuotta, Päälle vuuen kymmenettä.

Niin alkoi isoi torua, Alkoit vellot vertaella, Ja sisaret soimaella. 3 0 Minä marjoi maille muille, Tuomus toisille vesille, Kana muille kallahille. Lintu muille liivakoille.

98. Nanmsi. I 13 b.

ToisfinJ:

Eivät kasva kaikki lapset, K[aikki] kannetut ylene. Kuin mie kanainen kasvoin, Isoin pillillä pitelin. 5 Kasvattelui kanteleella. Ei tuota emoi torunut. Eikä ätti herjäellyt. Eikä velloit verranneet, Eikä sisaret soimanneet; 10 Isoi kutsui kullakseen, Emoi ehtoi lapsekseen, Sisot sirkutit sisoksi, Minnot narkutit naoksi.

Kuin kasvoin kaheksan vuot- ta j. n. e.

99. Namisi.

Mie oon pilhllä pietty, Kanteleilla kasvatettu, ][ie oon kutkalla kukittu; Isyt pillillä piteli, 5 Vello kanto kantelella. Setä kutkalla kukitti, ^lie oon siso viien vellon, Nato seitsemän miniän, Mie oon kylälle kuoma, 10 Vallan naisille vateri.

/ 14.

r. survomaan.

J. Länkelä.

47

Ei minua muut sanoisi, Muut sanoisi, muut toruisi. Naiset saatanat sanovat. Kuin mun tuojani toruisi,

15 Saunan tuojani sanoisi; Kiroaa kantamaton. Saunan saamaton sanoopi.

Millä maksan mamman vaivat^ Millä vaivat kuorijani?

2 0 Hyvän tetren lihalla. Paksun tetren palliolla. Hyvä on liylettä syvä, Paha on olla pakkasessa; Kylmä kynsiä kysyy,

2 5 Alta jalkoja anoo, Päältä tahtoo pääyttäni.

a. Toisin:

[Viitattu seuraamaan 19:nnen sä- j aikeen.]

Tulee maalle marja aika, Tuon vakan vaapukkoja. Tuon seulan siestaroja. Tuon maljan mantsikkoja, 5 Toisen vakan vaapukkoja. Sillä maksan mamman vaivat, Kostan vaalian kipiät.

100. Narvusi. I 15.

Mikä miuir on tapahtunut. Mikä miuir on saanut? Läksin raukka raatamaan, Kultaneni kuokkimaan; 5 Kuokin mie kesosen päivän. Kuorman heiniä kokosin, Siis mie liikun linnaseen, Kaunihiin kaupunkiin. Sekä tunkisin turulle, 10 Heliäisen heinän kanssa. Kultasen kukan keralla.

Toi miulle onni ostajia, Tarjos kuutta kuormastani, Mie kyselin kymmeröä,

15 Tuo hnnakko lisäsi, Mie kokotm kolmeetoista. Kaaon kuormat kostinoin. Itse mietin ^Ukkolaan; Ostin kaikki ostamiset,

20 Ostin villat viitakseni. Sekä jauhot syyäkseni, Kollasin mie kapakkaan, (Tois. Kaaun kapakkaseen). Sieir mie viinaa vipasin,

2 5 Sekä rinnalla repäsin,

Kopeekalla kymmenellä. Menin mie yöksi hartsinoi. Maata hartsunassa havaitsin. Jo miulta vietiin villa säkki, 30 Jauho puutanen putosi. Katri katso ikkunasta: Missä mieheni niin kauan, Konsa koira kotiin tulee, ]\Iillons joutuu juomaratti?

3 5 Menin mie kerran kotiin,

Katri hauteli halolla. Sekä polki polenan kanssa, Koivusen korennon kanssa: Siin’ on siulle villa viitta,

4 0 Sekä on jauhot syyäksesi!

Vielä miulle jäivät vellisuolat.

101. Narvmi. I 16.

Mies meni leipää ottamaan, Oh viikon, oli toisen. Oli kohta kolmattaki, Tuh konnana kotiin, 5 Käypi kieli käppyrässä. Akka alkaapi sanoa: Ei 00 puuta pukkuvanna.

48

J. Länkelä,

Eikö pänttynnä pärettä,

Hevoselt’ on heinät kaikki, 10 Kaikki on heinät karjaltaki;

Lapset itkeet lattialla,

Eipä äiti ääntä kuulle:

Ei saa illasta isäntä.

Meni kaapista katsomaan, 15 Otti sieltä oiva ryypyn.

Kaatu kohta kammariin,

Kelleriinsä kellestyy. Voi kun tuo on ruma nähä,

Ja on katsoa kamala, 20 Kun on vaimonsa kumossa,

Talon vanhin vaipuneena.

Siat sormia siivovaat.

Koirat korvia peseet.

Mies käypi käykentelee 2 5 Kovan kohmelon käsissä.

Viinien vihta kainalossa,

Käypi kylässä kylpömässä.

102. Naruusi.

I i:

Saaren kukka, saaren neito, Saaress’ on hyvä elellä, Kaunis on saaren kallahalla, Hiekka on ranta, päivä paiste;

5 Ei tuo sänki säärtä pieksä. Sirppi ei sormia sivalla. Näin mie saarenmaan palavan, Koiviston kylän kytövän, Ei ollut salkka saaren maita,

10 Salkk’ oli saaren neitosia. Saaren on neiot hyväiset. Päät valot, poset punaset, Silmät mustat siestaraiset, Käsivarret vaahteraiset,

15 Sormet siestaran lylyiset.

103. Narvusi. I 18. Mitä noisen laulamaan,

Kuta noisen kukkumaan? Noisen kuiteski kulille, Kavon kuiteski kalille: 5 Kuului kukku taivahasse, Vieri vellon hauan päälle.

Vello hanasta haveli. Kuopan pohjasta koneli: »Marini, sisarueni!

10 Elä riko uksiani, Porottele pienojani. Ei 00 tehnyt teiän seppä, Teiän tompari takonut, Teiän kirves kirjoitellut;

15 Sen on tehnyt Tuonen seppä. Tuonen tompari takonut, Tuonen kirves kirjoitellut.»

104. Nariyusi. I 19. Laulaisin hyväisen virren,

Sanoisin sanat paremmat, Kun olis kulta kuulemassa, Oma armas oppimassa; 5 Muien kullat kuuntelevat, Muien omat oppivat.

Kussa ollenee omani, Vierenee verelliseni? Viekää tuuli terveisiä,

10 Ahavainen armoisia, Savu suojia sanoja!

Tietäisin oman tulevan, Virssan vastaan menisin, Teräksisen tien tekisin,

15 Vaski patsahat panisin. Hot (jos) olis karhu kaulassaki, Niin mie kaulasta kaappajaisin, Hot olis suu suen veressä. Niin mie suuta antaisisin;

J. Länkelä.

49

2 0 Hot olis käärme kämmenellä, Niin mie kättä antelisin.

105. Narvusi. I 20.

Neito linnassa läsii, Saksanmaalla sairastaa, Ei tiiä mitä läsii. Mitä heikko huokasee, 3 Huokasee, lienkäsee.

Ken viepi emolle viestin, Antaa tietä hautojalle?

Kokko lintu, korppi lintu, Pääskylintu, päivälintu, 10 Se on vilpas lentämään. Vesi vilpas vieremään; Viekää viestini emolle, . Sanat saunoin tuojalleni:

»Tulkoon suku suuni päälle, 15 Heimot henkeni laholle, Miun rikkaan rahalle. Varallisen vaattehille! Tulkoon miun emoni, Tulkohon ehottajani,

2 0 Mamman luoja maata myöten,

Isyt ilman tietä myöten. Virkut vellot vettä myöten, Sisaret somerta myöten Neion kullan kuolennalle,

j5 Elohenkeni laholle!

Kuin mie kuolen kuulo tyttö, Ilokalkkala katoan, Elkööt suku sotikoot, Elkööt heimot henkeäkööt,

3 0 Miun rikkaan rahalta,

Varalhsen vaattehelta.

Kuin mie kuolen kuulo tyttö, Ilokalkkala kaonnen, Elkää minta reellä viekää, 3 5 Ratta’alla järkytelkää;

Viekää kuuen kukkulalle. Seitsemän selkäsen nojalle, Kahen kaijon hartialle; Viekää työ minta sinne 4 0 Isyeni ikkunalle. Taattoni koin kehälle, Velloni veräjän suulle! En mie malttanut tuolla maata. Tuolla lehtona levätä,

4 5 Emon pitkältä itulta,

Vellon kirveen kilkkinältä, Minjäni kiven jyryltä, Sison pirran piukkinalta. Viekää työ minua sinne,

5 0 Missä oliit suuret herrat!

En mie malttanut tuolla maata, Tuolla leholla levätä, Pyssyen pyrinältä. Viekää minua sinne,

5 5 Rannalle hki vetoja.

Liki leppä liivikkoa! Enkä jaksa siellä maata Hailen paljolta parulta, Kiiskisien kapsehelta,

6 0 Lohen suurelta lomulta.

Kalaparven parskinalta. Viekää työ minua sinne Kirkon kirjavan selälle. Vasta mie maltan tuolla maata, 6 5 Tuolla lehossa levätä!

106. Narvusi. I 21.

Katri kurvonen kuningas, Tuo viekas Venäen h— Teki surun Suomen maalle. Surun Suomen poikosille, 5 Itkun meiän Inkerolle, Itkun Inkeron selälle,

4

50

J. Länkelä.

Kupanitsaii kuuluville. Ajettiin vallan pojat, Hyppäs ar^a armottoman; 10 Vietiin sepposen pajaan, Pantiin pankolle jalka. Pantiin rauat jalkoloille. Ettei painusi pakoon, Viheltäisi vitsikkoon.

107. Narvusi. 1 22. Ennen oli Katrina kuningas.

Vanha muori valtiana, Eik’ ollut suruu Suomen maalla, Suruu Suomen poikasilla, 5 Itkuu pitkää piikoloilla, Mustaa murhetta vanhem[mlilla.

Nyt sai Paavel Petrovitsa; Tuli suru Suomen maalle. Suru Suomen poikasille, 10 Itku pitkä piikaloille. Musta murhe vanhemmille.

108. Narvusi. 1 23.

Hos mie itken, hos mie laulan. Ei miun päiväni parene, Eikä muutu muureheni, Ei sula sulat sanani, =, Ei sula sulalla säällä, Eikä säällä lempöisellä, Ei kesällä hein ‘ajalla, Parahalla paistehella. Kaikki mun päälleni tuleet, 10 Laelleni lankeavat; Ei 00 Sirkulla sisoja. Eikä virveli’ vellosia, Kelle mie sanat sanoisin. Meen metsään kesällä, 1 5 Metsään kesollisehen, Haastan haavan lehtosille.

Kui’tan kuusen oksaisille, Pajatan pajun vesoille; Muutan suuni mustikalla, 2 0 Vaihan suuni vaapukalla, ]\Iesimarjalla mautan.

109. Narvasi. I 24. Sain mie suuni laulamaan,

Itseni iloitsemaan;

Suu laulo, syän murehti,

Silmät vettä vierettä vät, 5 Poset lainetta latoovat;

Suven oli suu sulkussa,

Kesän kieli kammitsassa. Tahon tautii toruu.

Tuonelaa toivottaa, 10 Miks’ otti miun emoni.

Tappo tarkan neuojani. ]\liks’ on silmäni kipiät.

Näkemäni näin mokomat?

Itkin paljo kuollehia, 15 Elä vii sitä enemmän.

Siir on silmäni kipiät,

Näkemäni näin mokomat,

Poskipääni paistettuneet;

Itkin paljo itsiäni, 20 Elämätäni enemmin;

Etsin suoltani sukua.

Aholtani armahia.

110. Narvusi. I 25. Minkä otan virrekseni.

Kumman kuulutellakseni. Kusta saanemme sanoja? Otan suolta suuren kuusen, 5 Pellolta emä petäjän. Hovin uusiksi tuviksi, Korkiaksi kornitsaksi. Hyvät huoneet hovissa,

J. Länkelä.

51

Kauniit katon alukset.

10 Ei ne meitä laulattele, Eikö meitä naurattele, Ne meitä itetteleet; Itettää ihalat silmät, Vetyt tää poset verevät.

16 Kylä täss’ on ennen ollut. Kylä ennen, kylä eilen, Nyt on noussut nuori metsä, Kasvanut korein^ korpi. Kolmet on korvessa lähettä,

2 0 Koit on lohta lähteliessä, Koit on linnoa lohella-. Yksi on lesken leinen linna, Toinen on nuoren neion linna. Kolmas nuoren morsiamen.

2 5 Mikä on karrella katettu.

Se on lesken leinen linna, Mikä on kullalla kuvattu, Se on nuoren neion linna. Mikä on vaskella valettu,

3 0 Se on nuoren morsiamen.

Leski liekku linnan päällä. Kalju kaupan portahilla. »Oi sie leski, oi sie leine. Oi sie varaton vaimo,

35 Kuin sie tietäisit vähäisen, Arv’^oaisit pikkaraisen. Et sie liekkusi hnnan päällä, Kaljus kaupan portahilla!» »En ole leski, en ole leine,

40 En ole varaton vaimo. On miulla pojutta kolme. Kolme on Juvan jyväistä, Kaksi kauran siemenestä:. Yksi on Ruotsissa rovasti,

4 5 Toinen linnassa likotti,

Kolmas piispa pappilassa.» Puuttu surma kuulemaan,

Tappo Ruotsista rovastin.

Tappo linnasta likotin, 50 Tappo piispan pappilasta.

»Nyt oon leski, nyt oon leine,

Nyt oon varaton vaimo.»

111. Narvusi. I 26.

Ei 00 kurella kotii, Marjalla elomajaa; Korvess’ on miun kotini, Marja varsi miun majani. 5 Ei minuu emo toittanut. Ei minuu isoni syöttänyt, Miun vain toitti tuomen kukka. Kasvatti kataja-marja; Mie söin merosta putkii, 10 Vesinoatia veestä;

Mie olin putkilta punanen, Vesinoatilta verevä, Liha-Memeltä leviä. Kala-liemeltä kaunukkainen.

112. Narvysi. I 27. Tulkaa tyttäret tulelle.

Vanhat ämmät valkialle. Tuokaa tulta tullessanne. Kipunoja kielessänne! 5 Mitäs puhut pohjatuuli. Mitäs lietsit lounastuuli. Vai puhut punaa mi usta. Lietsot verta lämpömästä? Et saanne punaa miusta, 10 Etkä verta lämpömäistä. Vähä mint’ emo imetti, Vähä anto kantajani,

110. ^  vi.  t.  kornia. 
     

yi. tois. [lohe]ssa.

52

J. Länkelä.

Ei se puuttunut punaksi,

Eikä verttynyt vereksi; 15 Itse mie punaksi puutun,

Itse verttysin vereksi,

Itse raukeni ramoksi.

Söin mie putkia merestä,

Vesinoattia veestä, 20 Siit’ tuli putkilta punanen,

Vesinoatilta verevä.

Kalaliemeltä kaunokkainen.

Liha liemeltä linnukkainen.

113. Narvusi I 29.

Mitä työ tytöt surette, Mitä linnut leinelette, Kanat kainosti elätte? Ankoa miuisen surra, 5 Miun linnun leinaella; Minä oon mailla vierahilla, Tupi tuntemattomilla, Miun vierrä vesissä silmin, Miun käyä käsi posella.

10 Oi tytöt sulat sisoni, Kassapäät kotikanani, Soatte sulhon surematta. Miehen mielettä pahatta. Elkää menkää piikuuessa,

15 Ohvatalla orj unessa; Vieras leipä ei lihota, Vieras kakku kaunossuta, Vieras leipä viepi lihan. Vieras kakku kaunueni.

2 0 Paremmat on piian päivät. Kuin on raukan minjän päivät; Piika tuopi vuuen palkan, Miniälle ei mitään; Kolahuksen korvalleen,

2 5 Sinimarjat silmilleen.

114. Narvusi. I 30.

Jo siint’ on moni nätälä. Moni viikko vierähtänyt. Koska mie virpi viimein lau- loin. Särki säätelin sanoja, 5 Lohi suuta longoittelin, Ahven suutani avaisin; Jo on suuni sammalessa, Jo on kieleni maossa, Hopiaisessa maossa.

10 Jouvuin nuori nuoristoon Nuori nuorien sekaan, Avaisin suruisen suuni, Halukkaat hampahani. Ei minun laulaman pitäisi,

15 Kukkumaan ei kuunna vuonna, Ilooman sinä ikänä, Miuir on vello vieremässä, Kuutrotukka kulkemassa, Vahoi tukk’ on vaaromassa;

2 0 Empä tiiä mie poloinen, En tiiä pilonalainen, Onko maalla, vai merellä, Vai on soljonna soassa, Vääntynyt väen sekaan.

2 5 Sieir on verta vyöhön asti,

Talmaa jalan tasalta, Vierevät veressä vierut. Rummut ulvoot uutikessa. Niin on siellä pääkkösiä

3 0 Kuin on pääskylintusia,

Niin sieir on korvosia. Kuin on koivun lehtosia; Niin sieir on sormosia. Kuin on suossa villapaita; 3 5 Niin sieir on silmäsiä, Kuin on siestarmarjasia.

J. Länkelä.

53

a. Tois f in J:

[14:nnen ja seur. säk. kohdalla reunassa].

Ei miun laulaman pitäisi Ei iloita ensinkäiiä, Eikä kullan kukkuvanna Eikö virven vierevännä, 5 Miuir on vello vieremässä, Mammon lapsi marsimassa.

115. Narriisi. I 31.

La mie laulan laitettua,

Vihattua vierettelen.

Paljo pantua pajatan,

Viielle vilia tulee, 5 Kuues kurkku karkenee. Ei miun laulaman pitäisi,

Eikä kullan kukkuvanna.

Vasta mie kullan kuolettelin,

Marjan saattelin manalle; 10 Nyt on kirstu kiini pantu,

Vaski nauloilla napattu,

Tina nauloilla tipattu.

Nyt on marja maahan viety;

VieF on kynnys kyynelissä, 15 Ikkunat ikivesillä^

Ukset umpirenkahissa. Mie vaan vuuen leinaelin,

Kaksi vuotta kaipaelin;

Vesi on tuomatta tupaan, 20 Vesi on kaivosta kantamatta;

Syltä on vettä vuotellessa.

Vaaksalta vettä vaipan alla.

Kylä luuli kylpevääni.

Vellot vettä kantavaani, 25 Suku tuovan tuovarilla,

Mie vait kylvin kyynelillä,

Hautelin halusanoilla.

Kaikki mun päälleni tulevat,

Laelleni lankeavat. 3 0 Ei 00 Sirkulla sisoja,

Eik’oo virveliä veikkosia,

Kellekä sanat sanoisin;

Meen metsään kesolla.

Haastan haavan lehtosille, 3 5 Kurtan kuusen Oksasille,

Pajatan paju vesoille,

Muutan suuni mustikalla,

Vaihan suuni vaapukalla,

Mesimarjalla mautan, 40 Puhetessa putken juuren,

Lehen kannan kasvaessa.

116. Nanusi. I 32.

Kuin mie noisen laulamaan, Tuhma virttä tuntemaan, Urot nurmelle nukutan. Varsat vaivutan vaolle, 5 Urot ilman iltasetta, Varsat ilman kauraloitta. Ken mun kuuleepi laula- vanna, Luulee ilon ole vanna; En mie ilolla laula, 10 Enkö laulun tarpehessa, Laulan itkuni iloksi. Ajatukseni aviksi; Miuir on itkusat iloni. Virteni veen sekaiset.

U7. Narvnsi. I 33K

Ei minun laulaman pitäisi

115. ^ r. tois. ituvesissä.

116. 1  kk:ssa:  33  (eli  31:n  toisinto). 
     

54

J. Länkelä.

Ei iloita kelpa jäisi, Vielä on kynnys kyynelessä, Ikkunat itu vesissä, 5 Vielä on jälet Jäähtymättä, Kalmaheinät kasvamatta. Kuin saat jälet jäähtyneeksi Hauta saap’ alenneheksi, Sitte vasta laulella pitää. 10 Sitte ilota kelpajaa. Sitte iso ilota käski, Emo riemulla elellä, Vellot viljoin vieremään.

118. Namisi I 34.

Kuka miun kuulee laulavan,

Se luulee ilolla olevan,

Riemullaini riekottavan;

En laula ilo-ilolla, 5 Riemuir en mie riekottele.

Laulan itkuni iloksi,

Ajatukseni aviksi.

Kussa mie istun, siinä mie itken

Kussa astun, siinä haleksin, 10 Kussa seison, seinät märjät,

Pesemätt’ on silmät märjät.

Käet on märjät kastamatta.

Vesi tuomatta tuvassa.

Kuka miun kuulee laulavan, 15 Se miun juttelee juonelleni,

Oluissa olleheni,

Viinoissa maanneheni;

Oluiss’ en ollutkaan,

Viinoissa en maannutkaan, 2 0 Mie join joesta vettä.

Lapoin vettä Laukahasta.

Kaasin hiivan polloheni.

Vein peltoni perille,

Taeks" toatini veräjän, 25 Isän pitkän pellon päähän. Tapasin kaksi pelloltani: Yks’ oli hirvi, toinen oli torvi; Hirveitä mie i’än lopetin. Torvelta taitoin toisen sarven;

3 0 Hirvi^ itki ikäjään,

Torvi toista sarveaan. Vein mie sarven saaren maalle. Saaren seppien käteen, Tein mie sarvesta olutta, 35 Pikarista pienekkeestä; Kutsuin suvun kokoon. Ei suku olutta juonut. Eikä langot lainadlfet. Tuotiin rahat Ruotsinmaalta

4 0 Sallattimet Saksan maalta,

Sitte joi suku olutta, Sitte lang-ot lainaelit.

119. NarcKsi. I 35.

Ei miun laulaman pitäisi.

Ei iloita ensinkänä,

Vet en voi ilota olla.

Ilman laulutta eleä, 5 ]\Iie kasvoin ilokylässä,

Kasvoin laulukallahalUi;

Isäni ilon suvatsi,

Laulun salli langojaini.

Illasta iloitsemaan, 10 Lasetessa laulamaan.

Iloisamp’ on illan tulla.

Kattosamp’ on päivän mennä.

Jopa illakko tulee.

Päivän lasku lankiaa, 15 Hämärikkö viettelee.

Illakko miun isoni.

118. ^ Sulkuhak. sisällä: sanotaan Irvi’ki.

J. Länkelä.

55

Päivänlasku langojani, Hämärikkö veljyeni.

120. Narvusi. I 36. Ei se tyttö hyvälle jou’ii,

Kuinpa tyttö paljo laulaa, Paljo laulaa, paljo nauraa, Se vain joutuu juomarille, g Juomari muotoni moittii, Koira vertani valitsee.

Ken on luotu, ken on suotu? Muut naivat paremmat naiset Miulle jäi musta ja rumala,

10 Tervaskanto ja kamala. Uksen ulppa, saunan salppa, Ikä ikkunan alainen. Se miulle sulhoksi suuttiin, Parimieheksi paiskattiin.

15 Kaikki kävi kapakat, Pisti ikä pikarit. Kaikki kannut kallisteli.

121. Narvusi. I 37. Löin isoni, löin emoni.

Pieksin vanhat vaaliani, (Löin viisi velloani, Seitsemän sisaruttani^; 5 Itse painusin pakoon. Kiljahti kivi merestä, Paasi paksu lainehesta; Jäi neito veen varaan, Lapsi lainehen sisään. 10 Mihin neito, kuhun neito? Pani sormet soutimeksi, Kämmenet käsimeloiksi. Ei noilla yläälle mennä, Ei yläälle, ei alaalle,

15 Sousin Suomen rantuelle.

Suomen neiot sotkelivat,

Päät valot valelivat.

Kysyin Suomen neitosilta:

»Onko Suomessa (siaa) tilutta, 20 Pakeneelle paikkahutta?» Suomen neiot vastaelit:

»Ei 00 Suomessa tilutta,

Pakeneelle paikkahutta;

Nyt on suru Suomen maalla, 25 Itku pitkä piikasilla,

Musta murhe vanhemmilla,

Suuri laulu lapsuloilla.

Suomi on täynnä soltaattia,

Maa on täynnä matrossia, 30 Neva täynnä negryttiä,

Koito-saari kopraalia.» Siis mie sorruin Soikkulaan,

Kohakseni Kolkanpäähän;

Puutun otsalle kylää, 35 Puutun taloon toarostan;

Toarosta mies tasainen,

Kuin tasainen niin matala.

122. Narvusi. I 38.

Seppä selvä poisikkainen, Tarkka rautojen takoja. Tao miulle tarkka rauta. Tee miulle teräs kengät, 5 Naulat vaskesta valata. Millä mie seison seinän ääret, Kuuntelen kujan perukset, Kuin vieras verittelee. Vieras lasta laittelee 10 Laiskaksi, uneliaaksi; Moni huoraksi hokee. Moni vaatii varkahaksi.

121. ^  r.  Toinen  lisää:  [säkeet  3  ja  4  reunasta]. 
     

56

J. Länkelä.

Saakoon sanoja nainen, Saakoon laitoa lapsistaan,

15 Huoroo huolitelluistaan, Saakoon savuksi mereen, Rohon päälle ruosteheksi, Heinän päälle lielpeheksi.

123. Narrusi. I 39. Kuon niie verkkoa Venassa,

Panin pauloille Penissä, Alle saaren santaloiten; Loime mereen lopsahutin, 5 Sain kaloja saanin täynnä. Vein ne Viroon vellolleni; Vello miulle vehnä kakun.

124. Narvusi. 1 40. Kyllin minua kylä kondi,

Paljo minuu panivat rahvas; Tiellä olin miesten, tiellä olin

naisten. Tiellä olin tieuki käviän. 5 Itse istusin tuvassa, Jutut juoksivat Juvalle, Tyhjät jutut Tyrsävälle\ Valejutut Vaivaroon, Pojan piipel Pietteriin. 10 Minä muistin kulia kostin. Oi tytöt sulat sisoni. Tuumatkaamme yksi tuuma, Yksi tuuma ja hyvänen. Kaksi tuumaa kaunokkaista:

16 Ossamme orihevoisen, Veitämme vesihakoja;

Siis myö linnan liittäisimme. Järvet järkäyttää tietäisimme. Teemme linnan liivakolle,

20 Rasterin kalamäelle.

Kaikki nuo mastot paistoit

maalle, Lippuut linnahen näk^^‘ät. Siit’ oli Narvasta alempi, Rakkarvuoresta huotavampi.

2 5 Myötään menit myntin laivat.

Suoraa kävit suolalaivat, Tunkisit tupakkalaivat. Sanoit ky Iäiset naiset: »Mikä tuolla ihana linna.

3 0 Mikä tuolla kivikirikko?»

Mie vait vasten vastaelin: »Se on neion piilospaikka, Neiti päätä harjaelee, Päivyt päätä kuivaelee.»

125. Narvusi. I il.

Mitä työ tytöt surette.

Mitä linnut leinailette,

Kanat kainusta elätte?

Pitäkää sukat surutta, 5 Paiet mielittä pahoitta,

Saatte sulhoset surutta.

Miehet mielittä pahoitta! Tyttäret sulat sisoni,

Sulat suuliset omenat, 10 Miun suliat omani;

Tuumatkaamme yksi tuuma.

Yksi tuuma yhtäläinen.

Toinen tuuma ja tukeva:

Ostamme orihevosen 15 Tahi tamman selkä väisen,

Tuomme kuorman koivupuuta,

Toisen tammea tasaista,

Veitämme vesihakoja,

Teemme linnan liivikkoon,

124. 1 kk:ssa: tyrsävälle.

J. Länkelä.

57

2 0 Kastarin kanamäelle.

Kuningas kysyttelee, Linnan vanhin vaattelee: »Kenen on kylä mäellä, Kenen linna liivakolla?» 25 »Se on linna linttipäien, Kasteri kalien sisaren.»

Kylähäni, linnallani, Maan parasta paikkahani. Pantu paikoille paraille,

3 0 Asetettu armaliille.

Suin pantu suli mereen, Päin päivän nousunnolle. Tähän saavat Saksan laivat. Vierivät Viron veneet.

3 5 Tähän tultiin Turkin laivat; Tähän otrat ostetaan. Kaurat kaksin kaupitaan, Rukihit lunastetaan; Ruis vakka yheksin ruplin,

40 Kagra vakka kaksin ruplin, Vehnävakka viel’ enemmin.

(Sanoipa toinen: Otrat syyään olkineen. Kaurat kaikki lypsynoen). Tuli yksi laivukkainen

45 Miehiä kypäräpäitä; Tuli toinen laivukkainen, Laiva naisii lakkipäitä; Tuli kolmas laivukkainen Poikia ison käsiä;

50 Tuli neljäs laivukkainen Tyttölöjä linttipäitä. Tuli tuuli pohjoisesta, Aivan kauhia kakosta,

Ilma ilkiä i((l)ästä, 55 Käänteli miehet mereen, Naiset Narvan naolliseen\ Pojat pienet Peipisoon^ Tyttäret Juvan^ jokeen.

126. Narvusi. I 42. Rikas tappis suuren härjän,

Laia sarven laihu’utti. Ei saanut syyä eikä myyä, Ei saanut maksaa maistaa k-

sensa.

5 Mie tapoin vanhan variksen, Siitä sain syyä, siitä sain myyä. Sain sata maksakesta, Kopsui kuusi tyunyrii. Lihan sain syyä,

10 Nahan sain myyä.

Kettä sain kenkänä pitännä. Mie tein nokasta nuuskusarven, Tukasta tein hyvän kypärän, Kylkiluista kyntölänget,

15 Sääriluista tein sän^-yn sarven,^ Reisiluista reisukottin,^ Pötsistä^ tein pääpatjan. Suolesta tein soittopillin, Höyhenist’ tein herrain tuolin,

2 0 Perseluust’ tein piipun varren, Sitta-aukusta siemen kotin. (Tois. Nenäpäästä neion ken- gät, Nokasta tein iiuusu-tuusut.)

127. ^‘anusi. I 4S. Itkin illat, kaljun aamut.

128. 1 r. jokeen. — ^ Peipiso on: kylän ja joen nimi Virossa. — ^ Juva joen nimi liki Narvaa.

129. 1 r. laidan. — ^ r. laukun, säkin. — ^ yi. Mako, maha.

58

J. Länkelä.

Itkin illat ikkunalla, Aamut aitan rappuloilla, Itkin pään silottajaa, 5 Itkin armon antajaa.

Tuli isyt, silotti päätä: »Mitäs itket, tyttäreni, Kaipaat kotikanani; Taatto tuopi toisen naisen, 10 Tuopi toisen morsiamen.»

»Oi iso vanha isoni. Vanha taatto vaalijani Tuot naisen itsellesi, Miulle tuot vitsan vinguttajan, 15 Nahka ruoskan nauiittajan, Kuin tuo päätäni silottaa, Hiukset päästäni repii, Paikan repii palastani.»

Varain heitti miun emoni, 20 Varain heitti vaalijani. Varain vieraan varaksi. Heitti pieneksi emoni. Vakaaksi vaaliani. Heitti kiuruksi kivelle,

2 5 Rästähäksi rauniolle,

Sisovaksi sillan päälle, Käköiseksi kuusen päähiin. Jänö jätti kolmi-öisen, Miun emoni yksi-öisen. 30 Niin miuir on kesoispäivät. Kuin on lehmän talvipäivät, Sykysyiset yöt pimeät, Sillan päällä seissessaan. Olkiloilla ollessaan.

3 5 Kuin niiuir oisi siskon siivet,

Siskon siivet, sääsken sääret, Leppälinnun lennättimet, Lentäisin lekotteleisin. Lentäisin emoni luoksi, to Hautojani hauan päälle,

Suun päälle sukijalleni, Nostasin nuorien nojalle, Terva vanttien varalle, Nostasin nojalleni,

4 5 Valuttaisin varrelleni;

Toisin tuojani kotiin, Maalle saajani majaan, Armosia antamaan, Päätäni silottamaan.

5 0 Kuka miulle armot antaa?

Ahavainen armot antaa. Kuka miulle turvat tuopi? Tuuli miulle turvat tuopi. Vieras toukkii turvistaan, 5 5 Polkee polven vierestään; Menen marjana manalle, Punasena puun sisään.

128. Namisi. I 44.

Oli miulia aine veikko,

Aine veikko pikkarainen,

Syöttelin sianlihalla,

Kasvatin kanan muuilla. 5 Kasvo liian kaunihiksi,

Yleni ylen hyväksi.

Alko miiron mieli tehdä,

Kyläkunta kuulustella.

Miiro pyyti miekka vyölle, 10 Valta vaski nappiloillo. Vietiin poika Pietteriin,

Kupernaattorin kujaan ,

Saverniekasen saliin.

Visattiin viitta päältä, 15 Paita päältä paiskattiin,

Musta takki muutettiin. Muut pojat kotona naivat,

Myö vait naimme Narvan tiellä,

Piämme häitä Pietterissä. 2 0 Oi miun ehtosa emoni.

J. Länkelä.

59

Oi miuii marja mammoseni! Iloviikko annettiin, Itku kaikeksi iäksi.

129. Narvusi. I 45. Ai rai Rannan pappi,

Kivilinnan kirkon pappi, Sika-sarvella soitettiin, Naurisputro keitettiin, 5 Annille syyä annettiin; Meiän Musko vietiin, Kivikello lyötiin, Sarvikko saiaa syötiin.

130. Nm-viisi. I 46. Tuttul liittul mie trupitan.

Palkattiin mie paimeneksi, Kylän karjan kaitsijaksi. Sain mie pässin palkastani.

5 Kynsin mie kymmenen vakoo, Kylvin mie kymmenen jyvää. Meni poika katsomaan. Kasvoi sinne kaunis kaura; Petro potkas polvellaan,

in Hirvi suurella sarvellaan.

131. Narvusi. I 47. Pillil lillil piian nännät,

Mihis neito noita kannat? Mielehen nuoren miehen. Nuoren miehen mieVhyviksi, 5 Vcinhan miehen vastuksiksi. Kuhun menet kuupää? Tänne menen täipää, Kokkapäällä veneellä Sika-sorkalla, 10 Lammas-käpälällä, Vasikka vasaralla.

132. Narvusi. I 48. Himosin kuhaa Helena,

Kävin markkinoilla monilla, Kävin markkinat maan selällä; Pojat ei maksant pollejani,

5 Renkimiehet riepujani. Kotivävyt kotikkojani. Naisen miehet naulojani. Sulhasmiehet sukkiani. Oi miun siitinen sisoni,

10 Moitit muien sulhasia, Hovin koivikon kohalla, Sait sen suolta suovariksen Aialta ahoharakan. Mustan korpin mullotuksen.

15 Kävin viimein Viittolassa, Viimen Viittolan kylässä. Kaksi kattilaa tulella. Kaksin kissoin kattilassa. Söin mie voita suolatointa,

2 0 Maitoa monen makuista.

133. Narvusi. I 51. Matti manner mies matala,

Tinatuppi vyö vetelä, Osti orjalta heposen. Papilta paraan ruunan, 5 Soitti mennä Suomen maalle, Suomen silta notkahteli, Aluspalkki paukahteli. Alta linnan ammuttiin, Päältä linnan katsottiin; 10 Kaikki rahvas katselivat Ikkunasta, akkunasta. Matin on saarniset satulat, Matin on luokat kynnepäiset.

134. Narimsi. I 53.

Katri kallis neitsvkkäinen,

60

J. Länkelä.

Liina pirta pienikkäinen, Te[e] miulle siniset sukat, Kanno-kortit sääripaulat, 5 Millä mie saatan tielle mennä. Tielle mennä maalle saalia.

135. Xarrusi. I 54. Jyrki on tehty juurikosta,

Päät on tehty päistäristä, Silmät on sitte unnikosta, Korvat leivän kuorikosta.

136. Narvusi. 1 55. Hyvä on tässä nuoren nousta,

Kaunis kassapään korota. Nuoren nousta ja yletä, Kahen kasvavan korota, 5 Kunis on vanhemmat varana. Meri on alla, metsä päällä, Katajikko kaivotiellä. Kulta kuusikko kujalla.

137. Namisi. 1 56.

Poika Tuurista tulee,

Viipurista viuhkasee,

Kaupungista kaulikasee

Viemästä verorahoja, 5 Maarahoja maksamasta;

Näki tiellä tetroparven.

Rannalla repoisen parven,

Joen ääressä joutsen parven;

Kylän alta neito parven. 10 Noisi noita ampumaan,

Lagliaista laskemaan, Hanut kielille rupesi:

»Elä mies minua ammu,

Ota sulka siivestäni, 15 Paras höyhen parvestani,

Vie kotiin ennellesi;

Ennes tekee suuren patjan. Höyhenistä pienen patjan.»

138. Narvusi. Il 1.

Olisinpa mieki ollut Paremmanki miehen väärti, Mehkiämmän miehen väärti, Kuin olen mie poloinen. 5 Elköön tehkö toinen tyttö. Kuin tein mie poloinen, Kesät miestä jouten syötin. Kesät syötin kellarissa, Talven tammi tynnyrissä;

10 Syötin lihat, syötin leivät, Viinat tuottelin Virosta, Saiat tuotin Saksan maalta. Oluet omilta mailta. Ajoin miestäni merelle,

15 Ajoin kainooni kalalle, Ainoaani ahvenelle. Menin mie itse kalalle, Kengitin jalat kovasti. Panin paulat kiintelästi.

20 Ikä saanin sain kaloja. Ikä luomussa lohia; Loimosin lohia parven, Toisen parven säynäjitä, Korjasinpa konttiloisen,

2 5 Sain kaloja saavillisen.

• Menin maalle keittämään. Ison pitkille pihoille, Vellon veisto lastuisille. Keittelin kalat mehuset,

3 0 Suolet annon soutajalle.

Maksat maalta katsojalle. Päät perän pitäjälle. Keskipalkat keittäjälle. Sy ottelin vanhan isäni, 35 Syöttelin vanhan emäni.

J. Länkelä.

61

Syötteliii kylänki naiset, Syötin naiset naapurista, Naiset toisesta talosta, Söin itse kyllikseni.

Jäi tuo sulho syöttämättä. Sulhon ruoka keittämättä. Luut kokosin, päät kokosin. Leivän kuorista kokosin Sulholleni murkinaksi; Sillä syötin sulhoani. Ei tuo sulho syyä taho; Kuin mie iskin j aikahan i, Kopahutin kenkähäni, Sulho syöpi kiitteleepi: »Hy^‘ä on tämäki ruoka. Onnettoman orjaruoka, Miun miehen saamattoman.»

Keitin putroo suurimoista, Panin voita kasteheksi, Syöttelin vanhan isoni, Sy ottelin vanhan emäni, Syöttelin kylänki naiset. Syötin naiset naapurista. Naiset toisesta talosta, Söin itse kyllikseni.

Keitin putroo rummenista, Panin tervaa kasteheksi. Eipä sulho syyä tahdo; Kuin mie iskin jalkahani, Kopahutin kenkähäni, Sulho syöpi kiitteleepi: »Hyvä on tämäki ruoka, Miun miehen saamattoman, Onnettoman orjaruoka.»

Lämmitin mie metoisen sau- nan Sulosilla sulkapuilla. Kylvetin vanhan isäni, Kylvetin vanhan emäni,

Jäi tuo sulho kylpömättä, 7 5 Sulhon sauna lämmittämättä. Lämmitin saunan tervaksilla, Kytin saunan kylkiluilla. Vein tuon sulhon kylpömään. Minä hautelin halolla, 80 Petkelellä pehmittelin. Minkä sulho maahan pyrki. Sen mie löylyä lisäsin, Minkä sulho vettä kysy. Sen mie usta ummistelin. 85 Tuli sääh säälyjäni, Mieli kurja koirahani. Otin mie Olilleni, Käänsin käsivarrelleni, Vein mie kusilas pesään. 90 Viru viikko, sai nätälä, Menin sulhoo katsomahan, Sulho pauloja punoopi, Sulho kenkiä tekeepi. Mie vait sulholta kyselin: 95 »Kelles kenkiä teet, Kelles pauloja panet?»

»Vetei kelle kuin sinulle, Entisen hyvän edestä.» Tuli sääh säälyjäni, 100 Mieli kurja koirahani, Otin mie Olilleni, Käänsin käsivarrelleni, Veimme helvetin mäelle, Toukkasin alas mäkeä 105 Seitsemän perkeleen käteen: »Muistat kuin ennen elit, Halolla minua hautelit, Petkelellä pehmitit.» Istuu ynäilee, 110 Välistä päätä vääristää; TuM sirkka, vei sen silmän. Tuli toukka, vei tuon toisen,

62

J. Länkelä.

Vesilintu vei munasen

Kesolintu kellykkäiset,

115 Muut linnut muun söivät.

a. (Lisättävää:)

Ajoin kainooni kalalle, Ainoaani alivenelle. Meni kainoni kalalle, Armaliani ahvenelle; 5 Tuli kotiin ja valehti. Sanoi: järvet jäässä olit, Kalat järvestä kaonneet. Menin mie itse kalalle j. n. e.^

139. JV

arvusi.

II 2.

Kuin mie laulaja olisin Ja se vanha virren seppä, Laulasin merot muroksi, Kivet kalliot kaheksi, 5 Suolaksi meron somerot, Meron liivat lietteheksi. Emyt kasvatti minua: Kasva kallis tyttäreni, Kasva kaunis ja ylene,

10 Siusta saapi sikuri naisen, Hevoispoika helmikaulan! Mie marsin manterehen. Menin kohta katsomahan Leviältä leipämaalta.

15 Siellä saapi saanilla ajella Raputella rattahilla. Tuli susi, söi hevosen, Tuli karhu lehmän kaato, Lampahan repo revitti;

2 0 Tuli tuli, poltti tuvan, Tuli tauti, tappo miehen.

]\lenin miestä mättämään,^ Tuli vesyt, vei veneen. Mitä silloin lauletaan,

2 5 Kuin vesi venettä viepi,

Laine lasta leikuttaa?

En mie silloin suuri ollut, Kuin mie maitona makasin, Lehtilintuna lepäsin, 30 Kuin itkin emän sylessä, Kaljun kantajan käsissä; Silloin itkin ilman syyttä, Ilman vaivatta valitin; Ohto nyt on itkemistä,

3 5 Vaivoja valittamista:

Ohto on miun osaksi, Kahen kasvion varaksi.

140. aarnisi. II S.

]\Ieiän Peio petti neion, Köyhä poika koisotteli Neion suuresta suusta, Neion koista korkeasta; 5 Omenapuut on uksen eessä, Sokuripäät on pöy’än päässä. Pani kivet karmantoon. Löi vait kahta kämmentään Kahen puolen polviaan,

10 Viippo viittä sormustaan. Tuohon neito ihastu, Luuli tengat tiukkavanna, Hopiat heliseväunä. Sai neion saaneheksi,

15 Toi neion omille maille. Vei tuon kukkana kotiin, Laski neion lattialle. Olki tuutikko tuvassa.

138. 1 (Kanteletar III: 49.) 139 a. ^ r. hautaamaan.

J. Länkelä.

63

Heinä tuutikko pöyän päässä. 2 0 Kylä karjaa ajaat, Neito saunan salvamessa.

Peio neiolle sanoo: »Elä itke neito parka, Ei 00 meillä työtä paljo,

2 5 Ei 00 aittaan asiaa.

Ei 00 tietä kellariliin; Suossa on meillä suurusjauliot, Kaukalossa kakku-jauhot, Kattilat sepän pajassa.

3 0 Sie isäntä, mie emäntä.

Tyhjä kuppi kummallaki.»

141. Narvusi. II 4.

Kylän vello, kylmä vello, Vallan vello, valju vello, Otti naista naapurista, Tyttöä toisesta talosta 5 Elä tuskaa tullessasi. Elä oha ollessasi! Kyir on hyvä ollaksesi; Ei meillä kivelle viiä, Hummareir ei huiskutella;

10 Kivi meiir on Kiikalassa, Hummar Huotarimäellä, Petkel pitkässä pajussa. Meiir on läävä lähtemiä. Toinen lähtemän emiä;

15 Meiir on talli tammasia. Kymmenes on kyntöruuna. Seitsemän on hevosen seimee, Kaheksas on kauran syöjä, Yheksäs on ylen hyvänen.

20 Menin minjäksi taloon, Nousin illalla makaamaan. Kuin se kukko kerran lauloi. Siis mie päätäni kohensin, Kuin se kukko toisen lauloi.

2 5 Siis mie jalat kengittclin.

Nousin aamulla ylös, Otin kipposen käteen; Ensin pesin äijän silmät, Sitte pesin ämmän silmät,

3 0 Pesin kymmenen kytyy,

Sapsin sata natoo. Kaikki vihille käytävää. Siis läksin lääviltöille, Katsoin lehmälääväiseen.

3 5 Ykss’ oli lehmä lääväsessä,

Seki oli saunan tarpehissa; Sitäki nuorin nostettiin Tervatouvin temmottiin. Katsoin mie lähtemä-läävää,

4 0 Yks’ oli lähtemä läävässä.

Katsoin lammaskarsinoa, Yks’ oli lammas lääväsessä. Karhu oli lammaskarsinassa. Lammas määkyy, pää märän- nyt.

4 5 Yks’ oli sika lääväsessä,

Seki vinku puolisilmä; Vasikka ammu vatsa lohki. Sika söi sieglan pohjan. Vasikka söi lusikan varren.

5 0 Menin tuimana tupaan,

Tuisahin tupaan tulena, Pöhkäelin pöyän päähän.

Ky Sasin mie ämmältäni: »Ämmäseni, vanhempani,

5 5 Onko jauheet kiukahassa?»

Ämmä vaiten vastaeli: »Minjäseni, nuorueni. Ei 00 kivee kammarissa. Kivi on viety Kiiskalaan,

6 0 Petkel pitkälle kankahalle.»

Ei 00 aittaa mäellä. »Ämmäseni, vanhempani,

64

J. Länkelä.

Onko kaivoo kylän takana?» Ämmä vaiten vastaeli: «5 »Ei 00 kaivoo kylän takana,

Kaikki on kaivot kuivaneet,

Ojan pohjat ontuneet.»

Mie vait menin kaivotielle. Lenti lintu sieltä maalta. 7 0 Miel on linnulta kysellä:

»Vie viestit miun emolle,

Sanan^ saunan tuojalleni!» Lintu vasten vastaeli:

»Oi sie neito neito-parka! 7 5 Ei siust’ 00 pojan puolisota,

Ei molotsan morsianta;

Räkärinta, rähväsilmä,

Ikä ikkunan alanen.»

142. Narrusi. II 5.

]\Iarjukkainen miun emoni,

Karjukkainen kantajani,

Kuvasi tytärtä kuusi.

Toista kuusi poika lasta. 3 Viisi vihkiin lähetti,

Kuuennen kotia heitti,

Heitti Maija tyttärensä

Hopehia hoitamaan,

Kultia kuluttamaan, 10 Vaskia valostamaan,

Soruja polettamaan.

Hoisin nuo emoni hopiat.

Kulutin isoni kullat.

Kengitin jalan tuvassa, 15 Toisen oman kirstun päällä.

Otin koivusen korennon.

Vierin vettä ottamaan

Kaivosta kylän takoa,

Pellolta kylän periltä.

20 Sieltä Maija varastettiin, Vetotieltä temmattiin. Kenen vuoro etsimään? Vetei kenen kuin emon. Emyt Maijaa huutaa.

2 5 Maija vasten vastaeli:

»En pääse mie emonen, Pilvi päätäni pitää, Hattarainen hartioita. Tuo pilvelle pikari,

3 0 Toinen pilven poikuelle.

Hattaralle hauin kirja. Keitä otrista olutta, Makehista mallasvettä. Siis vasta pääsen mie, emoni.»

143. II 6.

Lähemme läpi kyläisen, Läpi uulitsan utuisen. Kylän miehet miun isoini, Kylän naiset miun emoini, 5 Kylän tyttäret sisaret. Kylän pojat veljyeni! Elkäät työ kovin kirotko, En mie tallo teiän taimii. Enkä rutvo teiän rukii: 10 Jumalaisen aino poika, Jesuksen käpiä käsky. Tuo vait tallo teiän taimet. Tuo rutvi teiän rukihit.

144. Nariusi. II 7. Työ käsette laulamaan.

Ja paatte pajattamaan; Ei tee mieh laulamaan. Ei syän iloitsemaan. 5 Ei miun laulamaan pitäisi,

141. 1 kkrssa: Saunan.

J. Länkelä.

65

Eikä kullan kukkuvanna, Eikä virven vierevännä, Kepiä on kieli käskijällä, Suu suruinen laulajalla.

Eipä tiiä yksikään, Ymmärrä yheksänkään, Mitä miuir on mielessäni, Mielessäni, kielessäni, Ja ono syämmessäni. Mieli tervaa tekee, Syän syttä sammuttaa.

• Vakka on syttä vatsassani. Seula syttä syämmelläni; Kaikki syttyyt sytyttämättä, Kaikki palaat polttamatta.*

Miuir on itkusat iloni. Virret on veen sekaiset. Kuin miun johtuu mieleheni Miun entinen elämä. Nykyiseni päivyeni, Noisen nuori neiokkainen Eri muista ihmisistä. En muist’ onko isyttä, Emyttäni ensinkään. Mikä lie minunki luonut. Kuka kurjan hämmentänyt, Vai lie varis muninut, Vai lie hautonut harakka. Vai lie tetri tielle tehnyt. Kyyhkynen kylän välille.

Se syäntä kivistää; En muista emon eloa. Enkä isän hyvää. Muut kujalla lauleloot, Lauleloot ja tanssiloot, Mie yksin itkeskelen, Yksinäisessä paikassani.

Miks’ on miulla vieras mamma. Vieras mamma, viekas mamma,

4 5 Vieras kantaja kavala?

Kuin tulee kesoinen aika. En voi tuvassa maata. Kuin tulee pyhänen aamu, Lepäjäät kyläiset tytöt

5 0 Pyhäisellä aamuisella

Murkinahan asse; Ei 00 miun aika Vierahan emon takana. Tulee keski kujalle,

5 5 Alkaa huoraksi huutaa:

»Nouse ylös nuori huora. Havaitse vesihakonen. Käskyjäni käymähän, Askeleja astumaan!»

6 0 Mie vaan juoksulla tupaan.

Aion mammaks’ mairotella: »Mammaseni maireiseni, Emoiseni ehtoiseni, Vaikk’ et nähnyt mamman val- voi,

6 5 Ole mammani siassa,

Uso miun uuponeeksi, Sano miun väsyneeksi.»

Emyt kiirehti kiukahalla, Sanoi vaiten vastaeli:

7 0 »Uottele huomista päivää,

Mie paan kuivei kiukahasen Kyllä saat kivellä levätä.»

Kui tuli huominen päivä. Pantiin kuivei kiukahasen; 7 5 Siis kiirehtii kivelle; Mie menin kiireesti kivelle. Jauhoin vakan, en jaellut. Jauhoin toisen, en torellut^

144. ^ yi. tois. ja torjun.

66

J. Länkelä.

Tuli ämmä kammariin, 80 Pisti käen kuiveesen,

Toisen käen jaulieesen,

Pilas kurvo kuiveheni,

Linnan litsi jauheheni;

Itse kiireesti kiukahalle. 85 Sano sitte pojalleen:

»Meekö, tuoko tuomi vitsat,

Haeko lianen-pajuista!» Hiki tilkku hiuksistani,

Palavainen palastani, 90 Menin tuimana tupaan,

Pyörtyneenä po[r]stuvaan,

Seisoin oven takana;

En tohi tupae mennä;

Itse saoin itselleni, 95 Itse saoin, itse itkin:

»Kuin olis miun emoni,

Kuin olis ilmalla isoni.

En seisois oven takana.

En seisois porstuvassa, 100 En seisois pyörtyneenä.» Jo päivä iltaan kuluu.

Vieras mamma, viekas mamma.

Vieras kantaja kavala,

Ajaa aamulla ylös 105 Ennen päivän nousemista;

Vasta alkaa valeta,

Hän sanoo murkinoissa.

Hän huutelee minua:

»Nouse kiireesti ylösi, 110 Lähe meneen läävätielle,

Vierettele vesitielle.

Katso kiireesti kaivolle.

Tarvis mennä heinämaalle,

Heiniä haravoimaan!» 115 Mie harava käteheni.

Menin kiireesti heinille.

Juoksin juoksun, kävin käynnin,

Pelkäsin suuria susia, Kamaloja karhuloja,

120 Läpi suuren korven mennä. Yksinäni lentäellä.

Jo on aika kotiin mennä, Aika marsia majalle. Kenpo koissa oottelee,

125 Ken majoilla maininnee? En miun oottele emoni, Eikä halaa hautojani, Ootteleepi vieras mamma. Vieras kantaja halajaa,

130 Oottelee ota käessä. Katsoo kanki hartialla: »Tuolta tulee suuri syömä. Suuri syömä, suuri juoma; Jo tulee munalle murto,

135 Jo tulee kanalle katko. Jo tulee surma suurimoille.» Tarkkasin mie kuulemaan; Mie vasten vastaelin: »En 00 leikki leivällees,

140 En 00 munilles murto, Enk’ 00 surma suurimoilles. Lapset leivälles leikit. Lapset on munalles murrot. Lapset on suurimois surma,

14 5 Kotka on kanolles katko. Hiiri on munilles murto, Rotta surma suurimoilles, Kasi kartsu kannikoilles.» Tulin illalla kotiin,

150 Syämmeni syyä tahtoo. Itse tiellä ajattehn: »Mikä lienee iltaseksi. Vai lienee kylmät kyyneleeni, Haahat pesuveteni?»

155 Kuin p^ää^sen ikkunalle, Vieras mamma, viekas mamma,

J. Länkelä.

67

Vieras kantaja kavala Vierahalle tyttärelle, Kui kuuli miuu tulevan,

160 Miun kengät kepisevännä, Nahkapaulat napsavanna, Juoksi juoksulla tuvasta, Pyörsi pyörälle veräjät, Ukset umpi renkahille,

16 5 Ikkunat iki lukuille. Mie istun ikkunalle, Itse istun, itse itkin, Löysin loukun lattialta, Pääsin pääsky kartanolle,

170 Siitä tuisahin tupaan.

Vieras mamma, viekas mamma. Vieras kantaja kavala, Se vait kiljui kiukahalta. Parku patsahan takanta,

175 Niinkuin matoinen pehosta, Käärämöinen kamarasta: »Mitä sie tulit tupaan, Viel on lehmät lypsämättä; Mää lehmii lypsämään,

180 Maitoo mää siivitsemään!» Oi mie poloinen piika, Miun päiviä pahoja. Mokomia muurehia! Mitä loi Luoja minulle,

185 Minen antoi armollinen Eri muista ihmisistä.

Kuin mie tietäisin poloinen, Tietäisin polon alainen. Missä makajaa miun emoni,

190 Lepäjää liekuttajani, Ottasin siskon siivet. Siskon siivet, sääsken sääret, Lentäisin emoni haualle,

Käsillä liivat liikuttaisin, Sormilla somerot soritan, Ottasin emoni ylös, Nostasin ristin nojalle. Panisin varteni varalle. Siis mie haastasin emolle, Kurttelisin kuorijalle. Kuin mie elän polonen, Vieraan emon keralla: Paha on mato pehossa, Käärämöinen kamarassa, Se pistää pienet suuret. Vieras mamma, viekas mamma. Vieras kantaja kavala Vierahalle tyttärelle, Ei se milloinkana siloita. Lapsen päätä ei lakase, Se vait tukista tempajaa, ’ Hiuksistani hilloaa; Ei se antele armoo. Ei tiiä työstä tuUeheksi, Ei tiiä väsyneheksi.

Kui tulee pyhänen päivä. Se alkaa minuu toruu: »Jäät päiväksi joutilanna, Mee metsään kiiruhusti, Kantosia- kaivamaan, Kivosia kiertämään!»

Mie piika pikkarainen Läksin metsään menemään. Kuulin kylän tyttölöiset Laulavanna, leikkivännä; Ei tee mieli laulamaan, Ei syän iloitsemaan; Vaikka suuni laulaa, Syän sisässä suree. Kuin johtuu mieleheni,

2 kkrssa: Kantosia kantosia kaivamaan.

68

J. Länkelä.

Entinen elämäni, Nykyiset päivyeni.

Muiir on päivä selkeäinen, Selkeäinen, valkeainen, Miull’ on päivä pilvehessä. Menin metsään pelikojille, Kuusi miun kultaiseni, Petäjä paras ystäväni; La mie kurtan kuuselleni, Parahalle petäjälleni, Alle latvan lainellelen, Kui olen kurja elänyt.

Aion kukkua käkönä, Sisovana sirkutella, Kaikki armot vieraan mamman, Omoa ei olekaan; Ei muut’ omaa ole, Kui Jumala taivaliassa, Itse Luojan emä.

Oi sitä miun emoo, Miun vanhaa vaalijaa, Kui jätti miun pieneksi. Jänis jättää kolm"öiseksi. Jänis jättää juoksemaan, Miun emoni yks’ öiseksi, Miun emoni istumaan.

Tiiän itse. kussa kasvoin. En tiiä sitä sioa. Kuhun synnytti emoni; Synnytti meren kivelle. Sai miun synnyttäneeksi, Itse kiireesti kuoli. Jätti miun yksin kivelle.

Meni Luoja tietä myöten, , Maariainen maata myöten, Kuulivat miun kuikkavanna, Ottiit miun olille, Vietiin yhteen kylään, Meren suuren rantuelle.

270 Täm’ ei ole ilosta tehty, Täm’ on tehty muurehesta. Oiko tyttö minua, Oiko lasta onnetonta. Tulee tuuli antaa armot,

275 Nousee päivä, pään silottaa.

145. Narvusi. II 8.

Kuin mie voisin vuuen olla,

Kesäkauen kehtajaisin

Naisen ankaran apina.

Miehen tuiman tuttavauna, 5 Teettäisin teräkset kengät,

Valaittaisin vaski paglat.

Millä kuunnella kujalla.

Millä seissa seinän vieret,

Kui vieras verittelee, 10 Paha nainen panettelee

Varkakahaksi makiaksi,

Laisaksi uneliaaksi. Mie tyttö pikkarainen,

Kesen kasvoinen kanainen, 15 Matalaineu marjukkainen.

Lyhyt Uitsa linnukkainen,

Mie tuo vaiten vastaelin:

»Tulkoon laisa lapsistasi,

Huora hoitamaisistasi,

2 0 Varas vatsasi väestä!»

Niin sanoo vieras nainen, Läkkäjää lapsilleen: »Jo tulee munille murto, Lajulainen lastiloille, 25 Tulee kanoille katko.»

Mie tyttö pikkarainen, Kesen kasvinta kanainen,

Tarkkasin mie kuulemaan; Mie tuo vaiten vastaelin:

3 0 »Harakka munille murto.

J. Länkelä.

69

Rotta suuri lastiloille, Sakkali kanoille katko.»

146. NarvusL II 9 a.

Turo tuima poisikkaineu,

Turoi linnasta tulee,

Alta kaupungin ajaa,

Päältä linnan lippajaa, 5 Viemästä verorahoja.

Maarahoja maksamasta.

Näki neion tietä käyvän,

Tiukkavan tinaremenen.

Siirtävän sini hameessa, 10 Puurtavan puna rivassa.

Marjan matkutta pitävän.

Alkoi neiolle lähetä.

Punaposkelle puhella,

Kassapäälle kannatella: 15 »Käy neito rekoseheni,

Saapa saanikkoseheni!» Neito vaiten vastaeli:

»Sai piru rekosehesi,

Laisa paksuille pajuille, 2 0 Siun kelmi kelkkahasi!» Turoi tuima poisikkaineu

Ajaa, ajattelee.

Näki neion tietä kä^^^än,

Tiukkavan tina remenen,

2 5 Siirtävän sini hameessa,

Puurtavan puna rivassa. Marjan matkutta pitävän. Alkoi neiolle lähetä, Puna poskelle puhella: 30 »Käy ne[i]to rekoseheni, Saapa saanikkoseheni, Syömään sipuliani, Puremahan päähkeniä, Tukhulmista tuomiani,

3 5 Venäjästä vetämiäni!»

Neito kipiästi kirosi. Sekä makiasti manasi: »Piru käyköön sun rekeesi, Amputauti aisallesi , Syömään sipuliasi, Puremaan päähkeniäsi; Parempi on meron kivehä, Kastehella kankahalla. Kuin mokoman miehen luona.»

Turo tuima poisikkaineu Ajaa, ajattelee. Näyttelee, peittelee Lusikkoja luttusista. Veitsiä hopia päitä, , Ajaa maata virstan verran, Näki neion tietä käyvän, Tiukkavan tina remenen, Siirtävän sini hameessa. Puurtavan puna rivassa, Marjan matkutta pitävän. Alkoi neiolle lähetä. Puna poskelle puhella, Kassapäälle kannatella: »Käy neito rekoseheni. Saapa saanikkoseheni!»

Neito hyppäsi rekohon, Kuiten kuiva haavan lehti Ja kuiva katajan helve. Mikä on käsi kinttahassa. Se ohjia ojensi; Mikä on käsi kinttahatta. Se on neitoisen povessa; Mikä on jalka saappahassa, Se saanin laian päällä; Mikä on jalka saappahatta. Se on neien polven päällä.

Turoi tuima poisikkaineu Alkoi neiolle lähellä, Kassapäälle kannatella,

J. Länkelä.

7 5 Puna poskelle puhella: »Ootko suuria sukuisin, Vai oot pieniä pesoisin, Veran kantaja vesaisin? Neito vasten vastaeli:

80 »En 00 suuria sukuisin, Enkä pieniä pesoisin, Suutomies miun sukuni, Herrasmies heimoseni. Pappi on paras pesooni;

85 Iivana miun isoni, Oute oikea emoni, Turo tuima veljyeni» (Tois. Mie oon tuiman Tuuroin

tyttö). Turo tuima, mies kavala

90 Ajo aina tietä myöten, Maariaisen maita myöten, Sitte vasta poikainen pelästyi; Tuli Tuuroille ajatus, Löi kahta kämmentään,

95 Vippas viittä sormuttaan; »Anna Herra ante’eksi, Lase lainaksi Jumala, Jo otin oman sisaren, Oman marjaisen makaisin^ 100 Oman lehtyen lepäsin!»

(Tois. Vippas viita sormuttaan. Voi mie poloinen poika, Voi mie polon alainen. Makasin oman sisoni, 105 Lehtirintani lepäsin;

Kuu paistaa Kukonmäellä, Päivä Päälikenänmäellä, Siellä on syntymäsiani, Tuoir on kasvi kallahani.)

110 Sai kuulo kuninkahille,

Hely herroille pakeni,

Sai parun pappiloille.

Turoi tuima mies kavala

Tulin turhin tehneheksi, 115 Kuin otin oman sisaren.

Oman marjan makasin.

Sitte painusi pakoon.

Puuta kertit Puuran- nännät.

Maata JVIanniken utareet, 120 Kotia hävittäessä.

Turoin tuhmista teoista^.

147. Namisi. II 9 h.

Toisin :

Turoi tuima poisikkainen Ajo aina tietä myöten, Matkusteli maita myöten. Näki neion tietä käyvän.

5 »Nouse neitonen rekeen,

Astu neito aisalleni,

Satu saanin nurkalleni;

Tule neitonen minulle,

Miulle miehelle hyvälle, 10 Sorialle sulhaiselle;

Mie oon mies meestä tehty,

Sokurista synnytetty,

Syömään sipuliani,

• Puremaan  päähkeniä, 
  

15 Tukhulmista tuotujani,

Venään maalta veettyjäni.

Saksanmaalta saatujani.» Neito kipiästi kirosi:

»Tulkoon tuli kipuna. 2 0 Astukoon sininen savu,

146. 1   sulkujen    sisällä:    t.   manilin. 
     

karva lehmällä. — ^ Runon lopussa: (Kanteletar III: 19).

r. Mustan ja ruskean väleinen

J. Länkelä.

71

Astukoon siun aisallesi, Siun miehen rekeesi!» (Tois. »Piru olkoon siun reessä, Astukoon siun aisallesi, 25 Sattukoon saanin nurkallesi.»)

148. Narvusi. II 10.

Läksin koista kulkemaan, Veräjiltä vieremään, Isän uudesta tuvasta, Vellon koista korkeasta, 5 (Läksin kouluun kotouta. Oppiin omilta mailta).

Löime jalkani kiveen, Varpahani vaalierpuuhun; Istuin maalle itkemään, 10 Nurmen päälle uuttamaan. Kova oli oppi ollakseni, Raskas koulu käy"äkseni.

Tuli kulta kutsumaan. Vaski valju palvomaan, 15 Hopiainen ottamaan. En tuu kullan kutsukille. Vasen valjun palvokille, Hopiaisen ottokille.

Tulkoot vellot ottamaan, 2 0 Eli nuorin eli vanhin. Eli kerran keskimäinen. Kaikkein korkeimpi kypärä.

Tuli vanhin velloiseni. Kaikkein korkeimpi kypärä,

2 5 Panipa parin eteen.

Eteen emäheposen, Takas tamma varsukkaisen. Istutti sison rekeen, Jalat katto kankahalla,

3 0 Silmät silkillä siteli.

Löipä ruosalla oroa, Rappaeh raanikilla.

Olkisiimalla sipasi.

Uro juoksi, matka joutui, 3 5 Reki liuku, tie lyheni.

Reki helminen helisi,

Saani karstanen karisi.

Puutuin Tuuterin kujalle,

Päivyttären tanhualle. 40 Tuuterin tytär kutoo,

Luopi vyötä langallista,

Punoo puna paninta;

Katkes yksi kulta rihma.

Vierähti hopea lanka, 45 Täyty neito itkemään. Neito itki, kyynel vieri

Punasilla poskipäillä.

Sinisillä silm’ aluilla.

Kasvo tuohon koit mätästä, 5 0 Kolme koivun mättähälle;

Lensi tuohon koit käköä:

Mikä käkö kullin kukku.

Se oli ismaro isoni.

Mikä leinin liikotteh,

5 5 Se oU ehtosa emoni,

Mikä hopehin haasto, Se oli vedroi veljyeni.

Meniin kotiin kiiruhusti, Opista omille maille,

6 0 Istusin mie järelle.

Kirjan viskasin kiukahalle. Raamatun rahin nenälle, Kissat kirjasta lukeet. Kasit katsoit raamatusta.

149. Seitskari. II H.

Kalervikko poisikkainen Kävi koulussa kovassa, Raskahassa raamatussa. Tuli koulusta kotiin, 5 Raskahasta raamatusta,

J. Länkelä.

Viskas kirjat kiukahalle, Raamatut rahin nenälle: »Oi emyt, vanha emäni, Vanha mamma vaaliani, Kova koulu käyäkseni, Raskas raamattu lukee! Näit sie neittä kasvavanna, Tukkapään ylenevännä?»

Emyt vaiten vastaeli, Vaiten vastahan saneli: »Näin mie neion kasvavanna, Kukkapään ylenevännä; Vaan ei sitä siulle panna.»

Kalervikko poisikkainen Otti kuusi kosteloista, Kuusi laivutta kukitti, Pani purjehen punasen. Toisen purjehen sinisen, Kolmannen rohosekaisen.

Laski laivan merelle, Laski laivan juoksemaan, Tervarinnan tempomaan. Laiva juoksi, matka joutu. Terva rinta, tie lyheni; Laiva juoksi sinne maalle, Joss’ oli puut punaset. Puut punaset, maat siniset, Hopiaiset hongan oksat, Kultaset katajan haarat.

Anni meren rantuella, Anni pyhkeitä pesee. Näki laivuen meressä, Puna mastin purjehissa, Anni aittahan mäelle. Sieir oli kirstu kirstun päällä, Sieir oli karppi karpin päällä. Otti kuusi kultavyötä, Seitsemän hopeavyötä. Otsat ortehen ojensi,

4 5 Toiset kaulahan niteli.

Siihen suuti surmaseen.

Kalervikko poisikkainen, Laski laivuen mäelle. Itse aittahan mäelle; 50 Löi vaan kahta kämmentään, Viittä sormea vipasi: »Voi mie poloinen poika. Petin mie vanhan emoni. Petin vanhan vaaliani,

5 5 Sanoin Annin annettavan,

Helmirinnan heitettävän! Tuokaa tänne turtokirves, Hivokaa terävä miekka!» Siihen suuti miuUe surma.

150. Narvusi. II 12. Mie laulan laatu tyttö.

Pieni pitkien seassa, Matala takanta muien; Tantsi, tantsi sie tasainen,

5 Sie veri vierettele, Sie oot selvä tantsimaan. Virkku oot jalkaa viskaamaan. Viskaa jalkaa virkummasti, Lase luita lustimmasti,

10 Piä pääsi pystymmässä, Kanna kaulasi kenosti, Nuoren miehen mieltä myöten, Ettei naista naurettaisi. Nuoren miehen silmät virkut,

15 Niin kun juoksevan otuksen.

151. Narvusi. II 13. Parempi on pajulla maata.

Lepän oksilla levätä. Kun tuon kurjan kuupen alla, Valjun miehen vaipan alla, 5 Karhun kiljuvan kiassa,

J. Länkelä.

73

Suen ulvovan suussa, Pahan miehen parran aha, Kartsun miehen kainalossa. Antaa kalalta katetta,

10 Pätärältä pään alusta. Ennenpä mie poloinen Suen suussa ulvovaisen, Karhun kaljuvan käsissä, Ennenkun hullulle urolle,

15 Mielettömälle miehelle; Lihat syöpi, luut kaluaa, Veitsettä vereni juopi.

Osasi miun emoni, Osasi opettajani,

2 0 Osasi omenan tehdä. Taisi taimen kasvatella. Ei osannut istutella; Istutti kovalle maalle, Kovan pellon pientarelle,

2 5 Pani puille pyöreville.

Veräjille vieroville, Oksille lehettömille, Pani kylmään kylään, Rautaseen rahvaasen,

3 0 Viekkaan väen sekaan.

Ennempä mie olisin. Metsässä haon kylessä. Kun tuon kurjan miehen luona. Kuin mie kerran kengät sai- sin, 35 Kerran keltasen hamehen, Kerran miehen kelvollisen!

152. Narvusi. II 14.

Iivana pojut Kalervon, Käpykenkä, nahkapagla. Kengitti jalat käpiät, Käpiästi paglat kääri, 5 Nalkapaglat naputteli;

Menee Tuonelta tytärtä. Manalalta morsianta.

Tuoni istu tien selällä, Manalainen maan selällä.

10 »Anna Tuoni tyttöjäsi, Manalainen marjuttasi!» Tuoni vaiten vastaeh: »En mie anna ainuttani, Heitä helle syötettyä,

15 Kuin käyt miun käskyni, Astut jalka-askeleeni, Kuin teet verisen virstan, Neglojen neniä myöten, Kassarin kasoja myöten,

2 0 Kirvehen teriä myöten.» Iivana pojut Kalervon Otti tuon tehdäksensä, Ennenkun ilman ollaksensa. Niin teki verisen virstan,

2 5 Niin kävi hänen käsynsä,

Astu jalka askeleensa.

Iivana pojut Kalervon, Käpykenkä, nahka pagla, Kengitti jalat käpiät,

3 0 Käpiästä paglat pani,

Nahkapaglat naputteli; Menee Tuonelta tytärtä. Manalalta morsianta. Tuoni istuu tien selällä,

3 5 Manalainen maan selällä.

»Jokos nyt annat ainoasi. Heität helle syötettysi?»

»En mie anna ainuttani, Heitä helle syötettyä,

4 0 Kuin käyt miun käskyt.

Astut jalka-askeleeni; Siis mie annan ainuani, Heitän helle syötettyni. Kuin sie kylvet kyisen saunan,

74

J. Länkelä.

4 5 Tuli tiiiskaapi ovesta,

Lemme löyhkii ikkunasta, (Tuli tuiskaa salvomista, Lemme lentää katosta.) Otat uhlussa ujuu,

5 0 Läpi pangin painatella^

Parahampi on miun tyttöni, Kalliliimpi kaikestaki, Kuninkaair on kuuloitettu, Herrohissa hoidetaan.»

5 5 Iivana pojut Kalervon,

Otti tuonki tehdäksensä, Ennenkun ilman ollaksensa, Naisetta elelläksensä; Murhe on muoritta elää,

6 0 Haleus on naisuetta.

Niin kävi hänen käskyt, Astu jalka-askeleet, Niin kylpi kyisen saunan, Otti uhlussa ujuu, 65 Läpi pangin painatella. Iivana pojut Kalervon, Käpykenkä, nahka pagla. Kengitti jalat käpiät, Käpiästä paglat pani.

7 0 »Heitän helle syötettyni;

Kuin solmeet munahan soimen,

Soimen tuntumattomaksi;

Punot nuoran rummenista,

Akanoista säien säännät, 7 5 Siis annan tyttäreni,

Tyttäreni ainuani.» »Paha on vaimotta elää.

Paha paian pesiättä,

Senki otan tehdäkseni, 80 Ennenkun ilman ollakseni.

Naisetta elelläkseni.»

Iivana pojut Kalervon, Käpykenkä, uahkapagla. Kengitti jalat käpiät, 85 Käpiästä paglat pani.

»Jokos nyt annat ainoasi. Heität helle syötettysi? Solmesin munahan soimen, Soimen tuntumattomaksi,

90 Punon nuoran rummenista. Akanoista säien säännän.»

Tuoni vaiten vastaeli: »Jo nyt annan ainoani, Heitän helle syötettyni.»

95 Iivana pojut Kalervon, Sai tuo neion saaneheksi, Saaneheksi, tuoneheksi, Alko neittä kiusaella. Neito täyty itkemään: 100 »Mihen kiusaat minua. En mie kiusannut sinua.»

153. Narriisi.

Toisfin] :

II U h.

»Anna Tuoni aineais. Heitä helmi kauleais

»Kuin kisot kivestä niinen. Otat niinen kalliosta.»

Tuoni vastas tuolin päältä, Manalainen maan pakolta: »Annetaan se ainoaki; Vaan en anna ainettani. Ainettani tvtärtäni,

152. ^  reunasta  on  runoon  liitetty  säkeet  49  ja  50. 
     

J. Länkelä.

75

10 Kuin teet merohon sillan Yksi vuosista vesoistaS Kahen vuuen kant osista, Kolmen vuuen koivusista.

loppu :

Käymään meni käskyjään, 15 Astuun jalka-askeleita, Käymään miekan neniä myöten, Kerveen teriä myöten; Sinne hälle surma tuli. Tuolle surmalle surmattiin, 2 0 Halkolla^ hautaan visattiin, Kivisillä särettiin^.

154. Narvusi. II 15.

Näin mie nännät neitoselta, Pienet rinnat piikaiselta. Mihes neito noita kannat? Nuoren miehen mieriiyväksi, 5 Vanhan miehen vastuksiksi. Nuoren miehen mieli tekee, Sulhaisen syän palaa.

Oi tytöt sulat sisoni, Kassapäät kotikanani, 10 Elkää menkää leskilöille. Leski lyöpi leikistäki, Nappajaa näljästään. Menkää nuorille pojille. Nuori poika puhuttelee, 15 Käsivarrella vaivuttelee: Makaa, makaa marjueni, Lepää lehtilintuiseni!

Oi tytöt sulat sisoni, Kassapäät kotikanani, 20 Sulat sulliset omenat.

Makajaisin maiottaki, Lepäjäisin leivättäki, Ei anna makoini^ maata, Suolet suojassa levätä.

2 5 Oli meitä ennen huikka,

Ennen huikka, eilen huikka, Hulkku kuin hevoisen huikka, Lieri kun tuo lehmä karja. Laari kuin se lammaskarja,

3 0 Vaaro kuin se vasikka karja,

Ken miun karjani kadotti; Ken miun huikkani hukutti. Saakoon itse hulkkehelle. Elköön mahtuko man alle-,

3 5 Maan päälle maottukoon.

Sinne saakoon savuksi, Rohon päälle ruosteheksi. Kannon päälle kasteheksi. Hulkkukoon kahen välillä,

4 0 Saakoon tuulessa kuivamaan,

Ahavassa ammumaan, Vaahterossa vaakumaan, Ussit syömään syäntä, Maot maksoja närimään.

155. Narvusi. II 16.

Mari maikko. Suomen soikko, Venäen vesilusikka. Kalamiehen kaivokokka. Rannan miehen rakkikoira. 5 Sinis oli Mari siivo tyttö, Kunis olit soltaatit soassa, Karassierit tappelussa. Tultiin soltaatit soasta Karassierit tappelusta, 10 Siis Marin piru pilasi,

153. 1 kk:ssa: vesoista vesoista. — ^ k alleviiv. — ^ yi. pieksettiin.

154. ^ r. maksani. — ^ kk:ssa manalle: man alle.

76

J. Länkelä.

Hitto nosti hännälleen, Alko maata manttelessa, Verka pöksyen seassa.

156. Narvusi. II 17. Mitä sie sittanen siriset,

Pöräkärpänen päriset, Anna miiin paremman laulaa, Tukevamman tuiskutella! 5 Tukevamp’ oon tuulta vasten, Verevämpi vettä vasten. Laulan laulajat mokomat. Laulan suohon sannikkoon, Mist’ itse yli kävelen, 10 Ettei kastuis kauhtanani, Riivohuis^ hyvät ripani.

157. Narvusi. II 18. Vaiti sie vanha laulamasta,

Homesuu horisemasta;

La mie puna puhelen,

Verevä vierettelen! 5 Piä suus pirtta parka,

Näkyyt harvat hampahasi,

Laulan laulajat mokomat,

Laulan suohon sannikkoon.

Maahan vaajaksi vajotan, 10 Laulan suohon sillakseni.

Itse hyppään ylitse.

En kasta kapukkojani,

Ryvettele rättyjäni!

Mitä siusta laulajasta, 15 Homesuusta horisiasta,

Kun ei tuisa tulta suusta,

Kekälettä kielen alta,

Savua sanan jälestä.

158. Narvusi. II 19. Ohto on virsiä minulla,

Ohto on suussani sanoja. Päälaella lausehia. Virsi vakka vieressäni, 5 Virsien virka kaulassani, Suussani sanasakarat, Päälaeir on laulukirja; Vet en jou’u laulamaan Kesoselta kiireheltä,

10 Talviselta taivahalta. Monta kiirettä kesolla: Yks’ on hellyt heinä-aika, Rutto rukiin niittoaika, Kallis kagran leikkuu-aika.

15 Mitä teistä laulajista. Kuta teistä kukkujista. Kuin ei tuisa tulta suusta, Savuu ei sanan jälestä, Kipuna ei kielen alta?

2 0 Mitä sie laulat lappahuuli, Kolkutat nenä kovera. Viikon olit virtsaveessä, Kuun oot ollut kusiveessä. Mitä sie sittanen siriset,

2 5 Pöräkärpänen päriset, Anna miun paremman laulaa. Tukevamman tuisutella, Verevämmän vieretellä.

159. Narvusi. Il 20.

]\ritäs laulat lappahuuli, Kolkutat nenä kovera. Tuvassa laettomassa. Ilman ikkunoittomassa? 5 Yksi on tamma tallissasi, Seki sauna-tau’issasi,

156. ^  r.  Ryyvehyis  (Ryvehetön  =  oanständig). 
     

J. Länkelä.

77

Heinä merssu ei vetänyt, Kappaa kauroja ei syönyt. Yks’ oli lehmä läävässäsi,

10 Sitäki nuorin nostetaan, Ruisolkinen iessa. Yks’ on lammas läävässäsi, Lammas määkyy, pää märän-

nyt; Sika vinku silmä halki,

15 Kissa kiehu kattilassa, Välistä kääntää käpälää. Välistä häntä häilähtää, Välistä korvaa kollistaa. Mitä sie sittanen siriset,

2 0 Paska kärpänen päriset? Laulan laulajat nxokomat, Laulan suohon sannikkohon. Laulan suohon sillakseni, Ettei kastusi kapukat,

2 5 R^‘vettys hyvät ripani.

160. Narvusi. II 21.

Mitä noisen laulamaan, Kuta noisen kukkumaan, Minen otan virrekseni, Kumman kukkuellakseni, 5 Vai otan vanhan emoni, Vai otan vanhan isoni. Vai otan suolta suuren kuusen, Pellolta emopetäjän. Herran uusiksi tuviksi, 10 Korkeiksi kornitsoiksi? Ei ne meitä laulettele. Ne meitä itettelee, Itettäät ihalat silmät, Itettäät poset punaset, 15 Vetyttäät poset verevät. Tuleet herrat helvetistä, Pajarit pahoilta mailta.

Urakkoja ottamaan, Lisäileet hiat päivät, 20 Porottaat pomuli-päivät. Kuuleeko kuninkaan valta, Kuin on heikko herran valta, Ajaat aamulla varain, Ajaat päiväksi hoviin,

2 5 Urakkoja ottamaan,

Desettiä tempomaan; Siellä viikko viivytään, Siellä kuu kulutetaan, Aastajaksi arvataan.

3 0 Sieltä löytyy t levätyt päivät.

Pojat parsilla palelsit, Neiot morskulla morisit. •

161. Narvusi. II 22.

Älä saja sateheni,

Älä vieri vihmaseni.

Vielä on velloni vesillä.

Emon lapsi lainehella! 5 Älä tuule tuulueni;

Kui tulee velloni vesiltä,

Emon lapsi lainehelta.

Siis vasta tuule tuulueni.

Siis vieri vihueni! 10 Tuli vihmanen Virosta,

Sa(d)e suuri Saksan maalta,

Kanasia kastaman.

Lintusia liottamaan.

Kastelee meiät kanaset, 15 Liottelee meiät linnut.

Eivät likoo meiän linnut,

Eivät kastu meiän kanat.

Sulat on alla, siivet päällä,

Höyhenet liki lihutta. 2 0 Kyllä myö kuivamme kuusikossa,

Puna poset, pitkä kassat,

Valolliset valkopäiset.

78

J. Länkelä.

162. Nanusi. II 23. Talkoolta tullessa:

Maahan mammat kiukahalta, Ulos uunilta emännät! Onko kystä keitettynnä, Varii on varistettunna? 5 Siis paan turkkisi tuleen, Kasukkasi kattalaan. Meiir on tykky työtä tehty, Paljo maata paljastettu. En mie seissut seipähänä,

10 Enkä lintuja lukenut. Tuhn tänne katsomaan. Otetaanko vai ei oteta, Ti^hotaanko vai ei tahota. Kuin ei tahota, niin meen takasi,

15 Kuin ei oteta, niin oon kotona.

163. Narvusi. II 24. Miks’ on tyynet nurmen nur- kat.

Äänettömät väljän ääret. Nurmen nurkat, korven kolkat? Kuin ei kuulu kukkujia, 5 Laian nurmen laulajia, Vai lie moru muine käynyt. Tauti muinen tallaellut? Moru mursi morsiamet, Taatto neitoiset tasasi. 10 Kävin kylässä Väikylässä, Ostin mettä, join olutta, Pi’in piiat, narrin neiet.

164. Namisi. II 25. Miks’ ei laula meiän lapset,

Meiän tyttäret ei iloitse, Meiän pojat pillitteli?[!] Siir ei laula meidän lapset, 5 Meidän tyttäret ei iloitse,

Meidän pojat pillittele,

Miks’ on moisio kylässä,

Vallan suoja vainiossa.

Ikä ilta on ikkunassa, 10 Ikä aamu ajaa hoviin.

Ajaa päiväksi hoviin;

Kuin mie päivän tuolla vietän,

Ajaa viikoksi hoviin;

Kuin mie viikon viettelin, 15 Luulin kuun kuluvan,

Ajastajan astuvan.

165. Narvusi. II 26.

Sula sormi neitsykkäinen, Sula sormi, kulta helmi Se kauvan kotona kasvoi. Enemmin emoisen luona. 5 Ei pannut isyt pahaksi, Ei pannut emyt pahaksi. Alko permanto vihata, Haavu luuta haukutella. Koukku nurkassa kokee,

10 Lusikka paloi lukee. Sievästi verto vellon nainen, Siis verto vello itse, Soimasit sulat sisaret. Mihin neito, kuhun neito?

15 Neito metsään pakoon. Lohikäärme huokasi. Huokasi ja henkäsi: »En mie niele nuorta neitoo, Enkä nuorta morsianta.

20 Mie vait nielen nuoren miehen. Nuoren miehen miekkoneen, Uron ummiskenkineen, Hevoisen satuloineen, Naisen nahka pagloineen,

2 5 Papin kihlakuntineen, Kuninkaan riikineen.»

J. Länkelä.

79

166. [Soikkola t. Naruusi]. III 1 a Ennen päivättä elettiin,

Kuun valotta kuukkaeltiin,

Käsin maita etsittiin,

Käsin maita, sormin teitä, 5 Varpailla vaon väliä.

Paha on päivättä elää,

Kuun valotta kuukkaella. Turo tuima, mies kavala,

Se keri unon kerälle, 10 Otti mettä makeaista.

Pisti luisen karmantoon,

Istus mustalle urolle,

Liina harjalle hevolle,

Ajo Viipurin mäelle. 15 Yks’ oli aittanen mäellä.

Koit oli neittä aittasessa.

Yksi päivyttä piteli,

Toinen kuata kuivaeli.

Kolmas armoja Jumalan. 2 0 Turo tuima, mies kavala,

Se viskas uno keräisen.

Nukutti kolmen neiokkaisen. Turo tuima, mies kavala

Kuun otti käteen kukaksi,

2 5 Päivän präskäksi kypärän,

Otti armot armollisen, Toi päivän omille maille, Pani päivän maan perille. Se päivä Jumalan luoma,

3 0 Se paisto isällisille.

Se paisto isättömille.

167. [Soikkola t. Nann^i. III 1 h. Toisin:

Elettihin ennen meillä. Oltiin ojan takana, Ojan puita poltettiin. Juotiin oja vesiä.

Syötiin ojakaloja. Syötiin kasen kapusta. Lepän liemi särvettiin; Karkeat kasen kapustat, Lepän liemi karkeampi.

Elettiin ennen meillä Ilman kuutta, päivyettä. Jumalaisen valkeutta. Tehtiin kylvö kynttelillä, Valettiin vahan nojalla. Tois. Touko tuohuksen nojalla,

Ei ollut kuun etsijäistä. Päivyen tähystäjäistä.

Sepon piika pikkarainen, Se nois kuun etsijäksi, Päivyen tavottajaksi. Otti sieran sesleääu, Otti sieran, otti harjan, Otti kannusen olutta. Härän sarven metoja. Alko mennä tietä myöten. Teki tietä virstan verran, Hako oh tiellä poikki puolin, Poikin tietä, pitkin tietä; Ei voinut ylitse mennä, Eikä ympäri paeta. Otti sieran seslestään. Härän sarvesta metoja, Otti kannusta olutta. Oluttaan liikahutti, Metoaan läikähytti, Halkeisi hakoi kaheksi; Pääsi päivyt paistamaan, Pääsi kuu kumettimaan. Viron noiat, suuret noiat, Saksan noiat kuun salasit.

Synty tie iän ikinen, Raju rannan polvelhnen.

80

J. Länkelä.

168. Soikhola. III 1 c.

Kirveliellä keitettiin, Kattilalla leikattiin,

Peukaloin jalan siaa. Kenpä meiltä päivän peitti, 5 Kenp’ on kuun salaisi? Viron noiat päivän peitit, Saksan noiat kuun salaisit. Kenpä kuuta etsimään, Päivyttä tähyämään? 10 (Kenpä päivyn etsijäksi, Kuuvalon varastajaksi?)

Sepoin tyttö neitsykkäinen, Lyhyt liitsa linnukkainen. Kaita hartia kanainen, 15 Tuopa kuuta etsimään. Päivyttä tähyämään. Pisti sieran seslehensä. Harjan paita povehensa, Pani kannuun oloja, 2 0 Pikariin karkiaa, Härän sarveen metoja. (Niin otti unikeräisen. Siis otti harja keräisen.) Siis otti unikeräisen,

2 5 Toisen keltaisen keräisen,

Kolmannen kultaisen keräisen.

Meni matkoja vähäisen. Piti tietä virstan verran. Hiien huonehet näkyyt,

3 0 Hiien huoneet kuumottaat.

Nuopa kuuhutta peseet. Päivyttä puhasteleet. Otti kuun olgoUeen, Käänsi käsivarrelleen. 3 5 Tuli matkoja vähäisen. Piti tietä verstan verran, Katsahti takaaekseu;

Ollaan kiini ottamassa, Ja kiini tapoamassa. 4 0 Otti sieran seslestään, Viskas paita povestaan: »Kasvakaa paksu paasi, Paksu pa[a]si ja järiä. Jottei pääsisi ylitse!»

4 5 Kasvoi tuohon paksu paasi.

Paksu paasi ja järiä. Jottei päässä ylitse.

Tuli matkoja vähäisen, Piti tietä verstan verran.

5 0 Katsahti takaaekseen;

Ollaan kiini ottamassa, Ja kiiui tapoamassa.

Otti harjan seslestään, Viskas paita povestaan:

5 5 »Kasvakaa kuiva kuusi,

Kuiva kuusi, rauta otsa. Jottei pääsisi ylitse.»

Kasvoi tuohon kuiva kuusi, Kuiva kuusi, rauta otsa,

6 0 Jottei päässä ylitse.

(Tässä riepautettiin laulajatar- ämmä kädestä tiehensä virsi jäi sikseen. Toiset muistelivat lisää:)

Paisto päivä rikkahilie,

Rikkahille, rakkahille,

Köyhille kerääjille, 6 5 Rikkahan oven eteen,

Köyhän kartanon takaakse.

Paisto päivä kirkkahasti,

Kuu kumotti rakkahasti.

Niin kuin muille vaivasille, 70 Ja Jumalan nähnehille,

Luojoin suurille lohille.

169. [SoiJilcola t. Narvusi], III 2. Alerma Ylermän nylki.

J. Länkelä.

81

Mittas Ulinat, mittas rannat, Mittas maat meren takaiset. Jäi yksi mätäs jälelle, 6 Seki katkeli kaheksi. Sinne kasvo kaita saari, Kaita saari, kulta nurmi, Kulta kuusikko yleni, Kasvo kaksi neitsykkäistä,

u. Yksi kasvo ylen hyvänen, Kaiken vallan kaunokkainen. Kasvo miiron mieltä myöten, Vallan poikien varaksi. Siis hän sanoo itselleen:

15 Ei miun laulaman pitäisi. Ei iloita ensinkään, Ken miun kuulee laulavanna, 8e miun junttaa juoneheksi, Oluessa olleheksi.

20 Mie join ojasta vettä. Kannon kaivosta syvästä.

Kellä on emyt elossa, Mamma maata tallajaa, Niillä on suut sulassa voissa,

2 5 Leuat lehmän valkeassa;

Keir ei oo emyt elossa, Menee metsään kesoUa, Muuttaa suuta mustikalla, Vaihtaa suuta vaapukalla,

3 0 Mesimarjalla mauttaa.

170. [Soikkolat. Namisi]. III 3 a. Nyt on miulla mielen valta, Mielen valta, kielen valta, Suun valta, voli syämen. Mikä lie minunki luonut, 5 Kuka kurjan synnytellyt?^ Vai lie tetri tielle luonut.

Vai lie hautonut harakka, Kyyhkynen kylän välille, Hanoi hangelle niuninut;^

10 Sorsair on soria rmta, Sek* ei suorasta ujunut, Varikseir on vahva rinta, Sek’ ei päässyt vallan päälle, Kurella on kumia ääni,

15 Sek’ ei kuullunt kunniasta.

171. [Soikkolat. N arvusi]. III 3 h. Toisinto:

Mikä lie minun tehnyt. Kuka kurjan kannatellut, Vai lie tehnyt tetroi tielle, Hanoi hangelle muninut? 5 Teki mudran muisson Ja tarkan taidon, Tarkan taidon, pään tanian, Luuli turvaa tulevan, Varapuuta valmistuvan;

10 Ei tullut emoille turvaa, Varapuut’ ei valmistunut, Tuli turva, muille turva. Tuli turva väärä suille. Ei tullutkaan emolle turva.

15 Viisin oh sormia vivussa, Kymmen kynttä kätkyessä, Luuh turvan tulevan, Varapuuta valmistuvan.

172. [Narvusi]. III 4 a. Kuin synnyin ilokylässä,

Kasvoin laulu kallahalla, Lauloin ennen lapsempana, Huusin ennen hullumpana, 5 Parun ennen pienempänä.

170. ^  r.  tois.  kannatellut.  —  -  Säe  9  on  liitetty  reunasta. 
     

82

J. Länkelä.

Ei ollut hullun kieltäjätä, Matalan masentajata; Kiven ali’ oli kieltäjäni, Maan alla masentajani,

to Kivi oli suuri kirstun päällä, Paasi oli paksu pään alla. Haapa oli suuri hauan päällä.

Nyt kaikki ilot unohin, Laulut kaikki lakkaelin,

15 Vaan en kolmea unoha: Yht’ en elitosta emoo, Toist’ en kasoi kallastani, Kolmatt’ en synnyntä siaa. Sian tiiän kussa synnyin,

20 Ajan kaiken kussa kasvoin. Vaan en tiiä sitä sioa. Kuhun kuolema tule(!. Kuhun kuolo kuoltanee, Maan musta maottanee.

25 Kuolen maalle vai merelle. Vai kaaun katajan alle. Kun mie kuolisin kotiin. Lankiaisin lauan päälle. Sukulaiset suuni päällä

30 Heimot henkeni lähöllä. Kun mie kuolen kuusikkoon. Kaaun mie .katajikkoon. Linnut miun lihani syövät. Karhut luuni kantelevat.^

35 Ken emon on unohtanee, Elkää mahtuko maan alle,^ Maan päälle maottukoon, Rohon päälle ruostukoon, Emyt on nähnyt suuret vaivat

4 0 Saunan maassa maatessaan, Olkiloilla ollessaan,

Lehtilöillä levätessään. Lantuilla lamoissaan.

Kuin mie synnyin synnin maalle.

4 5 Annin maalle annettiin,

Synnyin syrjälle kohalle, Kaaun maalle karkiallc, Palo pari kynttilöitä, Toinen pari tuohuksia,

5 0 (Miun syväisen synny kiliä);

Emyt maassa kuolluenna,

Puri puuta, söi kivee,

Hankki saunan salvomia.

Kylän nainen, noaasti nainen. 55 Kylän poavuska pahainen.

Se jäällä jähytteli.

Se vesillä kostutteh. Isyt hulkku ikkunalla,

Lapsi-saunan salvomessa, 60 Kuudet kenkäset kulutti

Saunateitä käyessään;

Kysy saunan ikkunasta:

»Mincn loi Jumala meille,

Minen anto armollinen,

6 5 Minen loi suloinen Luoja?

Loiko Luoja luotin kättä^. Armollinen atra* kättä ?»

Emyt vasten vastaeli: »Ei luonut Luoja luotinkättä, ’to Armollinen atrakättä, Luoja loi tuvan pesijän Anto astian pesijän.»

Isyt suuttui ja vihastui, (Tois. Isyt mielille pahoille):

7 5 Isyt anto suulle tietä,

Yli maien ystäville.

172. ^  Alamuistutuksesta  on  runoon  liitetty  säkeet:  25—34.  —  ^  yi.  tois. 
     

manalle. — =» yi. tois. luokkakättä. — * yi. aisak[ättä], arrak[ättä].

J. Länkelä.

83

Suku käski suolle vi in, Vello virtoisi visatii, Sisot sillaksi kujalle, 80 Langot lähteen^ visa ta. Ei autanut syän eiuäui, Eikö vatsa vaaliani, Emyt kääri kätkyeen. Vaali vaattein sisä’än; 85 Jalka liekutti tytärtä, Toinen talloa tallaeli. Käsi mursi muuta työtä, Toinen kä[t]kyttä liekutti. Luuli turvaisen tulevan,

90 Varapäivän valmistuvan; Tuli turva toisen miehen^, Vara toisen vaaliaisen. Tuhmalle tulen puhuja, Veltolle veen vetäjä,

95 Kärnäpäälle käskyläinen, Laiskan halon hakia. Laiskan lampahissa käviä.

Kasvoi tyttö suuremmaksi. Tuli emolle huoli,

100 Kaksi huolta kantajalle; Huoli viittaa, huoli vaippaa. Piti kirstu kinttahia, Vakka vöitä valmihia, Vakka paitoja hyviä.

105 Vietiin tytär miehelään, Emyt kiitellen kylään, Kuopellen kylän kujalle: »Jopa miulta huoli loppu.» Sanoit nuo kyläiset naiset,

] 10 Sanoit naiset naapurista, Tytöt toisesta talosta: »Vasta huolta hoikattiin, Ajatusta annettiin»;

Huoli fhti ennen mennä.

115 Kousi aamulla ylös; Lintu laulo ikkunalla, Emyt linnulta kyseli: »Kui miun elää tyttäieni, Elää kotikanani?»

120 Lintu vasten vastaeh: »Niin siun elää tyttäresi Kuin toukka puun välissä. Niin siun vaaruu vaalittusi Kuin vene vesillä vaaruu,

125 Laivut lainehen välillä.» Vu’u viikko, sai nätälä, Kulu yötä viisi, kuusi. Meni emyt vieraesin; Rinnat oli pantu riehtilälle,

130 Kainalukset kattilalle.

Tuotiin emyen syyäksi. Emyt syöpi, kiitteleepi: »Jo olen jotaki nähnyt, Jo olen jotaki syönyt,

135 En ole syönyt tätä lihaa.» Orja huusi orren päältä, Palkollinen parren päältä: »Syöt lintuses lihuista, Kanaisesi kainaloista.»

173. [Narmisi]. UI 4 h.

Toisinto :

Kuin mie synnyin synnin maalle, Annin maalle annettiin, Paloi pari tuohuksia. Toinen pari kyntteliä, 5 K upo kuivaa pärettä. Miun synnin synnykillä. Armottoman annikilla,

yi. [lähjteesen. — ® yi. tois. naisen.

84

J. Länkelä.

Meri kuivi kuutta syltä,

Kaivo kahta arsinaa, , ,) Jjauas lainetta aleni.

Kuin synnyin mie emolle,

Anto Luoja hautojalle,

Isyt kysy ikkunasta,

Sapsi saunan kynnykseltä: 15 »Minkä loi Jumala siulle,

Kumman anteli armollinen?»

Emo kääri kätkyeen, Vaatsi vaattehen sisään. Emo on nähnyt suuret vai- vata 2 0 Kuoria kovat kipiät, Saunan maassa maatessaan, Olkosilla ollessaan, Puri puuta, söi savee, Haukkas saunan salvamia.

2 5 Monet yöt oh unetta.

Monet aamut atriatta. Käsin liekutti tytärtä. Toinen mursi muuta työtä; Jalka liekutti tytärtä,

3 0 Toinen tallasi tallaa.

Luulipa miu n emoni. Ja luuli ehottajani, Luuli turvaa tulevan. Varapäivää valuvan; 35 Meni turva turpehesse, Armo arkun kannen alle.

(Ohto, ohto, kyllä, kyllä, Ohto on miun osaksi, Kahen kasvavan varaksi, 40 Kepiä on kieli käskiällä, Suu surunen laulajalla.)

174. Soikkola,. III 4 c. Toisinto:

Jo kaikki unin unohin. Kaikki laulut lakkaelin. Vaan en kolmea unoha: Yht’ en synny kki siaa, 5 Toist’ en kasvutta kallistaani. Kolmatta emohuttaani.

Ken emon unohtanee, Lfan^ka pollen laittanee. Helmi pollen heittänee;

10 Emoi nähnyt suuren vaivan. Korjaaja kovan kipiän, Sauninraaassa maatessaan, Olk [osilla] oll[essaan]. Puri puuta söi kivoja,

15 Haukkeli vesi hakoja. Ken emoin unohtanee, L^an^a pollen laittanee, Helmi pollen heittänee, Elkää mahtuu manalle,

2 0 Maan päälle maoittukaa, Hman päälle inttykää! Maan päällä maot punaiset, Tuonen toukat kirjavaiset. Emoi on suusta syötettävä,

25 Kätyessä käännettävji.

175. Soikkola. III 4d. Toisinto:

Sai miun saunaan emoni, Sai miun saunaan olkuisille.

Miun ismarot isoni Unet kengät kulutti, 5 Saksan saappahat laotti, Sauna tietä käyessään.

Kvsv saunan ikkunasta:

173. ^  kk:ssa  vaivat  kahdesti  kirjoitettu. 
     

J. Länkelä.

85

»Antoi astian pesijän, Kevät kankahan kutojan,

10 Talvi poukun poukuttajan.» Iso sanoi: »saata suohoni» Velloi veikku: »vie veteen!» Setoi: »seinään säräise!» Sean nainen: »seipähäsen!»

15 Ei antanut syän emäni, Eikä vatsa vaaliani, Ei voinut vetehen viiä, Eikä seinään säräistä; Emoi oli nähnyt suuret vaivat,

20 Kärsinyt kovat kipiät,

Lauvoilla levätessään. Emoi turkkais tutuun. Laati lapsen kätkyeen, Monet yöt oli unetta,

25 Monet illat iltaisetta. Monet aamut atriatta, Murkinaiset murkinatta, Kuuet hunnut kuivaeli, Kaheksat hunnut kapaloi

30 Yhessä kesoissa yössä.

Muu pere on murkinalla, Miun emoni miussa kiini. Käsin kaksin kätkyessä, Viisin sormuisin vivussa,

35 Kymmen kynttä kylkipäissä. Luuli turvaa tulevan, Varapuuta valmistuvan; Ei tullut emoille turva, Tulit ei turva tuutijalle,

40 Vara ei viljoin vaalijalle. Tuli turva tuurosuille, Veen vetäjä versusuille, Laisoille halon hakkoaja. Miun oli turvatoin emoni.

4 5 Varatoin vaalijani;

Niin miun tutjui tuutijani, Kuin tutjuu keko tueton. Niin miun vaarui vaalijani. Kuin vaaruu verotöin aitoi.

50 Keppi oli turvana emoni, Keppi oli turva tuutijani. Sauva oli vaivaisen varana. Onneton oli miun emoni, Onnettoman lapsen tehnyt,

55 Onnettoman saunan käynyt; Muut käivät osan otolla, Käivät säästin saanehella, Uni petti miun emoni. Uni petti, vuode voitti,

60 Vaippa villainen vajotti. Ei päässyt osan otolle, Päässyt ei säästin saanehelle. Onnetoin oon minä poloinen, Miun on onneni ojassa,

6 5 Säästini on pahassa säässä,

Haon air on haltiani.

Kuin mie onneni näkisin, Haltiani huomajaisin, Ottaisin osan paremman,

7 0 Valitsisin valkeamman,

Muille mustan hylkäjäisin, Muien mustien sekaan.

176. [Soikkola t. Xanusi]. III o. Kerjäläinen, vainolainen Tuotiin tuopilla olutta, Lasisella ’tuopisella. Katajaisella kapalla, 5 Air oli hiiva hienokkainen, Keskellä olut punainen. Päällä vaahto valkeainen.

Vierin vellon veräjän suulle. Kantajani kaivotielle,

86

J. Länkelä.

10 Siihen mie vaahtoni valelin, Siihen mie punani puotin, Tuohon kasvo tarkka tammi. Pitkä puu oven eteen. ^

177. [Soikkola t. Narvitsi. III 6. Kuin tulee kesoset pii ivat.

Kesokukkaset kujalle,

Niin tulee miulle murhe,

Ja tulee haleus-aika. 5 Mitä ohs minulla muretta,

Mitä olis huolta huoliani,

Kuin olis isyt elossa.

Taattoni maata tallajaisi.

Maata verkani vetäisi, 10 Puurtasi puna hameeni. Mitä vasten miun emoni.

Mitä vasten vaaliani,

Mitä vasten synnytteli,

Kannatteli, kasvatteli. 15 Synnytti syrjälle kovalle,

Kaato maille karkeille?

Mahto veteen upottaa,

Mahto virtaan visata,

Mahto lassa lainehesse. 20 Ennen kun synnytti minua

Näille päiville pahoille.

Mokomille muurehille. Mahto miun emoni,

Mahto mahona olla, 2 5 Kesot käyä päähkenässä,

Mahto tuua turtapuita,

Veetellä vesihakoja,

Kylvetellä kynnyksiä,

Imetellä ikkunoja, SO Pessä pieniä kiviä,

Ennenkun svnnvtti minua.

Ilmalle isottomalle.

Paha on isotta elää, Haljahella hautojatta. 35 Pieneksi jäin mie isosta: Kuin synnyin mie emolle. En ollut tuota korkiampi; Olen kortta korkiampi. Kuin synnyin mie emolle.

178. [Soillola i. Narvusi]. III 7. Soua laiva, jouvu laiva, Souva laiva suurta vettä, ’ Purjehi punasta merta.

Suon alatse. jään alatsc, 5 Paksuin palkkien alatse! Soua laiva Suomenmaalle, Suomenmaalta Saarenmaalle, Saarenmaalta Soikkulaan, Leviälle leipämaalle! 10 Sutena mie juoksen suuret

metsät. Karhuna komeat korvet, Repona lehot leviät, Kärppänä kä märän juuret. ^Nlikä lie minuisen tehnyt, 15 Kuka kurjan synnytellyt, Vai lie tetri tielle tehnyt, Vai lie hautonut harakka. Vai lie varis muninut? Oi Jumala armollinen, 2 0 Miks’ loi Luoja miun mokoman, Roikon rikkoman rumalan, Tau’in tappaman pahasen!

Kaikki miun moikit muotoani, Kaikki miun varttani valitsit. 25 Juomari moikki muotoani. Koira varttani valitsi.

176. ^ kk:ssa: Katso tämän virren jatkoa vihkossa VI n:o 1.

J. Länkelä.

87

On milliin mokoma muoto, Mi on mLio’on moikkijalla, On miulla mokoma varsi, 30 Kuin on varron valitsijalla.

179. [Soikkola t. Nanusi]. III 8. Marin tyttäret makasit,

Lesen tyttäret lepäsit, Sinisen salon sisässä. Jo alko salo märätä. 5 Tuotiin papit Paaritsasta, Lukukerrat Luoritsasta. Luettiin, laulettiin; Ei nuo nostaneet ylös. Tuotiin piispa pappilasta, in Tuotiin Ruotsista rovasti. Nuo vait nostivat ylös. Eivät komppinoet kosjolai-

set, Kaikki peiot penkoelit. • Nuo oltiin vuuen kuolleliena, 15 Kaksi vuotta kaonneliena, Veri poskissa vetäy; Tultiin neittistä kosiin, Kohalleen kolmet kosjot.

180. \SoikMaLXan-usi. 1119a. Olin orja v eliölleni,

Api tyttö ainelleni, Eitsenikka eitelläni; Yöt mie eitsissä kävelin, 5 Päivät päitsii parensin. Mie tein sylellä työtä, Kannon huolta kahmalolla, Luulin aitan annettavan. Lammaskarjan laitettavan.

10 Tuotiin meille minjykkäi-

nen, Sille aitta annettiin, Lammaskarja lainettiin, I^IiuUe neioUe^ ei mitään, Kuta^ kullalle ei kutaan.

15 Sain mie marja muille maille, Tuomi toisille vesille. Lintu muille liivakoille, Kana muille kallioille . Juomukka yli jokien^

20 Viien kuu[e]n viikon päälle, Kahen aastajan perälle.

Menin vellon vierahaksi, Ei tullut riisumaan hevosta, Aisoja ei alentamaan.

2 5 Itse mie riisun heposen.

Itse aisani alensin.

Menin vellon po[r]stuvaan, Vellon poika porstuvassa: »Elä me täti tupaan,

3 0 Kunis muut murkinoivat,

Jakavat jakopaloja!»

Mie vait tuisahin tupaan, Oven suuhun orren alle, fjiki liettä liian luokse.

3 5 Vello istu laavitsalla.

Missä ennen isoni istu; Ei ollut ison sanoja. Eikä ison heltehiä. Minno istu kiukahalla,

4 0 Missä ennen emoni istu;

Ei ollut emon sanoja, Eikä emon heltehiä.

Vello sano vaimolleen: »Ota vastaan vierastani!»

180. ^  yi.  marjalle.  — 
     

reunasta.

• vi. tois. Ison. — 3 Säkeet 17, 18 ja 19 on liitetty

88

J. Länkelä.

45 Vellon vaimo vastaeli: »Istuu ilman käskemättä. Kiireempää pois menee.» Vello sano vaimolleen: »Riisu ryyty vierahalta!»

5 0 Vellon v[aimo] vfastaeli]:

»Pankao itse patsahasse, Kiireemmin pois menee I»

Vello sano vaimolleen: »Tee sisolle talkkunaa!» 55 Vellon vaimo v[astaeli]: »Vesi on jäässä, jauhot kylmät, Sitä kylmempi tekijä.»

Vello s [ano] v [aimolleen]: »Tuo olutta tuopilla!»

6 0 Vellon vaimo v[astaelij,

»Olut loppu, taari taittu, Ei lopu oluen juoja. Eikä taitu taarin juoja.»

181. [SoiH-ola t. Natrusi]. III 9 h. Toisin:

Tuotiin meille mieto minno, Mieto minno, kielo kinno, Sian sorkka suurukkainen, Kärpäsen järeykkäinen; 5 Tuolle aitta annettiin, Karja käteen kannettiin, Mamman marjalle ei mitään, Taaton kullalle ei kutaan, Tein työtä koko käellä,

10 Väänsin hartian väellä. Hiki tilkku hiuksistani, Palavainen palastani.

Kyllä mie ommella osaan, Tikkaella tiiänki;

15 Kuon kankaan kulta rihman.

Teen paian palttinaisen, Maahan asti aivinaisen. Tunnen tuhman työn teosta, Tunnen velton veen veosta.

182. [Soikkolaf.Narvusi]. III 10. Olin orja vellolleni.

Api tyttö ainolleni.

Eitsen kävijä eitelleni.

Karjusti kalervolleni: 5 Yöt suitsia sitelin,

Päivät katsoin kammitsoja:

Syöttelin ison oroja.

Katson vellon kangaroita,^

Heinät syötin helmastani. 10 Kagrat kahmaloisistani,

Ropehesta vettä juotin,

Rman isoin tietämättä.

Hman velloin verkkamatta,

Muun perehen muistamatta. 15 Taltit tantsit, läävät läikyit,

Hopiaiset sillat horjuit.

Kaikki kartano kumisi.

Ison tamman tantsiessa.

Karatessa velloin kaaran-. 20 Syö ei kaara kajiTojani,

Isoin ruuna heiniäni. Menin ruunan juottajaksi.

Kaivolle kylän kavulle: , Kaikki olit kaivot kuivaneet, 2 5 Ojan pohjat ontuneet.

Menin ruunan juottajaksi

Läpi uuen kuuen linnan.

Läpi kaavenin kaheksau.

Alta linnan lähtehestä. 30 Sieltä juotin mustan ruunan,

Sieltä juotin isoin oroisen.

182. 1 yi. tois, Kaaropäitä. — - r. mustan rusakka.

J. Länkelä.

89

Tuli kaksi kaupanmiestä. Minä tyttö pikkarainen, Kesen kasvonen katala,

3 5 Lyhyt liitsa linnukkainen.

»Myy tämä oroi miulle, Tämä kaara kauppaelel» Minä vasten vastaelin: »En minä oo oroisen myyjä,

4 0 Enk’ 00 kaaran kaupittija,

Isoin on oroisen myyjä, Velloin on kaaran kaupittija, Velloin on rahan lukija.»

183. [Soikkolat.Narvusi]. Ullia. Putsi juoksi puu käessä

Läpi linnan länget päässä; Miehet luulit metsämieheksi. Naiset Narvan kutsariksi. 5 Pojat maahan polvilleen. Kypärättä, kinttahitta, Vaskivöittä, vammuksitta.

184. [SoikkolaLNarcusi. III 11 h. Mari helle neitsykkäinen

Tule meille tantsimaan. Mie sulle annan vanhan miehen. Vanhan miehen, olki sängyn! 5 Mari vasten vastaeli: »Eu mie taia tantsia, Enkö viitsi veisata, Käsi on kylmä, jalka kylmä, Kaikki on ihoni kylmä.»

10 Mari helle neitsykkäinen, Tule meille tantsimaan, Mie siulle annan nuoren miehen. Nuoren miehen, silkki sängyn!» Mari vasten vastaeli,

15 Vaites vastaan saneli: »Jo mie taian tantsia.

Jo mie viitsin veisata, Käsi on suoja, jalka suoja. Kaikki on miu n ihoni suoja.

185. [Soikkola t. Narrusi. III 12. Tulin liiaksi isolle. Tulin liiaksi emolle, Isyt potki polven hionta, Emyt sylille syleli. 5 Mihin neito, kuhun neito? Meni meren rantuelle, Pani sormet soutimeksi. Kämmenet käsimeloksi. Sousi Suomen rantuelle; 10 Alko tehellä tupaa; Pään-varjoo valmistella. Sai tuo tupa tehyksi. Pään varjo valmihiksi, Tuh Turun linnan herra, 15 Alko neiolta kysellä: »Onko linna vain on riika, Vai on kirjava kirikko?» Neito vasten vastaeli: »Ei 00 linna, ei oo riika, 2 0 Ei 00 kirjava kirikko, Tää ono miun kotini, Pään varjo vaisen lapsen.

(Tähän" yhdistettiin seuraavaki kerran): Kaksi kallion jänöä,

2 5 Kolme korven kirjavaa

Istuit Sinon mäellä, Sinon vuoren vääryellä Uotteleet meren ajoa; Mitä tormi maalle tuopi,

3 0 Aalto rannalle [ajaapij,

Vetoi maalle vierettää. Suuri tuuli toukkajaa. Loi Luoja lohikalaisen,

90

J. Länkelä.

Pikkaraisen liaukulaiscn. a5 Tuost 011 koko suurustaisi,

Ilolintu illastaisi;

Mint’ jäivät muut muruset

Neki ilman lintusille.

Tuoss’ oli tie ison ikäinen, 4 0 Rako rannan polvellinen*,

Otti reunatse revätä,

Otti paiatse paeta.

186. [Soikkola I. Nayrusi. III 13. En mie itke sitäkään. Vaikka sotaan vietäkään, Vangiksi siottakoon; Vanki painaa pakoon. .5 Läpi kuusikon Kasikon\ Läpi korven Koskolaan

Kuulin kukon laulavanna, Meroiii linnun liikkuvanna. Lankeis vanki vatsalleen. ,0 Otti vettä silmillcrn. Teki ristin rinnalleen: »Ah Jumala armollinen, Tee Luojut tila tumera. Taivas tahnan karvallinen. lö Pääsisin pakenemaan.»

Jumala teki tilan tumeran, Vanki painiisi pakoon. Pimetti piitämään, Puiittu tieltä Ruotsalainen, 20 Maan selältä matkalainen. Joutui Kaprion kasakat, Otti vankin tieltä kiini. Otti kiini vanki raukan. Vanki tuo kysyttelee, 2 5 Itse tuo rukoelee:

»Las’ vanki pakenemaan!»

Niin vanki kysyttelee: »Mitä kuuluu sotaan, Tanumartin tappeluun?»

3 0 »Ei sinne hyvää kuulu:

Pyssyn pylke, miekan helke, Rauta renkahan reminä. Kulta kannaksen kumine; Siellä on verta vyöhön asti, 35 Talmaa on jalan tasalla; Rattahat veressä vieriit. Rummut ulvoot uutikessa; Niin on siellä päähysiä. Kuin on rannalla kivoja;

4 0 Niin on siellä luuhusia,

Kuin on kantoa kasessa; Niin on siellä korvosia. Kuin on koivun lehtosia; Niin on siellä silmosia. 45 Kuin on siestar marjasia; Niin 011 s[iellä| sormosia, Kuin on suossa virvisiä.»

Itse tuo kysyttelee: »Hyvä on kuolla soltaattina,

5 0 Hyvä on olla soltaattina.

Kaunis kasakan elellä. Leipä valmis selkeäinen. Vaate valmis valkeaiuen. Kuiva kakku syötetään, 55 Meri vettä juotetaan. Kylmä sauna kylvetään, Väri vihta annetaan.»

187. [Soikkola t. Narnisi. III li a. Imetti emo minua. Imetti, silotti päätä:

188. ^ yi. [polve]h[inen].

189. ^ r. Kvlän nimi.

J. Länkelä.

91

Kasva, kasva tyttäreni,

^Siusta saapi sikuri nainen,

5 Hevosnainen, helmikaula!

Älä antele Jumala,

Suutiele suuri Luoja

Sitä lasta syntymään,

Kassapäätä kasvamaan, 10 Ken jääpi emon jälelle,

Pieneksi ison perälle!

Se on kurja kulkemassa,

Vaivanen vaeltamassa.

Suuren Seikkulan selällä, 15 Leviällä leipämaalla.

Ikisellä Inkorinmaalla

Pienen Petterin perällä.

188. [SoikMa L Namisi]. III 14 h. Toinen lisää:

En tiiä mie polonen. Kuhun kuolema tulee; Kuollen maalle vai merelle. Kuin mie merolle kuolen, 5 Törmin alle toukkajan, Laine rannalle ajaa, Virta maalle vierettää; Linnut miun lihani syövät. Kokko luuni korjajaa, 10 Karhu luuni kantelee. Kun mie kotona kuolen, Suku tulee suuni päälle, Heimo henkeni laholle.

189. [Soikkola t. Narvusi]. III 15. Hyvä kokki, kaunis kokki

Hy vasen on kaalin keitti, Suuta myöten pani suolan; Suolat tuotu Suomenmaalta, 5 Sallattimet Saksanmaalta, Suolat muistit Suomen kielen,

Sallattimet Saksan kielen.

Emme kiitellä osaa,

Tenäellä tiiäkään; 10 Kävin pulmissa monissa,

Kävin saassa saajuessa,

En syönyt näitä syömisiä,

En juonut näitä juomisia;

Pikarit pinona vierit, 15 Tuopit ropionna ropisit.

190. [Soikhola l. N aniisi]. III 16. Oi sisoni, oi kanani.

Kait sie eilen metsosessa?

Käin sisoni, käin kanani. Mitäs näit käyessääs? 5 Näin mie kuusen kukkalatvan, Ja näin korian koivun.

Kenen kuusi kukkalatva; Kenen on koria koivu? Isän kuusi kukkalatva, 10 ^[amrnan on koria koivu. Konsa kutsu katsomaan? Illan tullen, päivän mennen, Karjan tullessa kotiin, Kylän väen kylpöessä, 15 Saunan löylyn löyhkäessä.

191. [Soikkola L Nanusi. III 17. Raha vieri, rauta vieri,

]\Iie itse enemmän vierin;

Niin mie vierin vellostani,

Sirkenin sisarestani, 5 Kui puu pinosta vieri,

Kivi saunan kiukahasta,

Halko raitista hajoisi;

Vierin maille vierahille,

Tupi tuntemattomille, ,0 Miss’ ei muut minua tunne,

Mie vait muita tunnustelen.

92

J. Länkelä.

Ei ole sitä omaa, Kelle kurtan kurjuueiii, Haastelen halut sanani:

15 Haastan puille, haastan maille. Haastan haavan lehtoisille, Pajatan pajun vesoille, Kurtan kuusen oksosille. Muutan suuni mustikalla,

20 Vaihan suuni vaapukalla, Mesimarjalla mautan.

Veri hammas vellon nainen. Irvi suu isoni minno; Tehtiin kiroten kengät,

25 Pantiin manaten paulat. Tehtiin tuohesta tuppi, Veitsi puista vessettiin.

192. [Soikkola 1. Narrvsi]. III 18. Tule joulu jongen kongen,

Siniset sukat jalassa, Paperinen paita päällä, Hienot helmet rippumassa, 5 Pitsi kypärä päässä, Valkiat sormikkaat käessä, Tuhannen tuluppa päällä, Saan (ruplan) saappaat jalassa, Kuuen ruplan kussakossa, 10 Kymmenen kypärä päässä. Laskiainen lapset lappaa Pääsiäinen päähän lyöpi.

193. [Soikkola I. Karriisi]. III 19a. Miks on miulla silmät pienet,

Näkimet näin mokomat? Silt’ on miulla silmät pienet. Näkemäni näin mokomat, 5 Itkin paljo kuollehia, Elänehiä vicl’ enemmän.

(Itsiäni viel’ enemmän). Miks’ on outo ollakseni,»

Kumma kuulotellakseni, 10 Miks’ on mieleni pahennut?

Siir on outo ollakseni,

K u mma kuulot elia kson i .

Siir on mieleni pahennut.

Miks’ tuo luomaton ti»nui, 15 Saunan käymätön sanoo,

Toukkaelee tuovarillr.

Vesi pangille vetää.

Viepi kiusaten kivelle,

Panee kiven kiinteleksi. 20 Paaen paljon painavaksi.

Mie vait jauhon jäärettelin.

Kivenpuu käkönä kukku.

Lapatti sisona lauloi.

Mie itse vetenä vierin.

2 5 Kivi rikko rintaluuni.

Paasi paino hartiani. Peremies tuvasta kuuli, Luuli riuA’^ut riskavanna. Luuli parret paukka^‘allna,

3 0 Luuli orret ohka vanna;

Ne miun riskit rintaluuni. Ne miun pankit palkeheni. Niin oli jauhoo kivellä. Kuin oli lunta kulvenella; 3 5 Niin oli kyyneltä kivellä. Kuin vettä talon välillä.

194. [SoikkoJa i. Narn(sl. III 19 h. Toisin :

En mie emoja kiitä, En emoja, en isoja. En emoja ensinkään; Pani pienen piikuessa. 5 Lapsen lasta katsomaan. Perenainen paha tapainen

J. Länkelä.

93

Ei pannut lasta katsomaan, Vakahaist ei vaatsimaan, Hoisi itse lapsesensa; 10 Miun heitti läävät(Mlle. Uhitteli ulkotöille. Toukkaeli tuovarille. Pani minun laulamaan. Mie vait jauhon jäärettelin j. n. e.

195. [Soihkola t. Narvusi. UI 20. Emoni minun erotti,

Hauto.jaiseni harotti,

Eri muista lapsistaan,

Eri ottamaisistaan, 5 Pohjuspuolelle porotti,

Pohjus-tuulta tuntemaan,

Ahavoja arvaamaan. Tunsin tuulet, tunsin tyynet,

Vaan en tuntenut emännän

kieltä. 10 Emännällä kolme kieltä:

Yksi on luinen, toinen puinen,

Kolmas koko kivoinen,

Luisella luettelee.

Puisella puottelee, 13 Kivoisella kiusajaa.

196. \Soikkola t. Naruusi]. III 21. Mahtoi maata miun emoni,

Mahtoipa mahona maata, Kesät leskenä levätä, Talvet juosta joutavana, 5 Pestä pieniä kiviä, Kapaloia karttusia, Imetellä ikkunoja, Ky lv eteliä kynnyksiä, Laatia lauan päällisiä, 10 Ennenkun teki minua,

Tätä lasta laaitteli, Näille päiville pahoille, Musteille muurehille, Lakkas ijäksi itkemään,

15 Kuuroksi kuleksimaan.

Katsok muita tyttö[lö]itä, Katso muita kassapäitä. Kuin noilla emyt elääpi. Mamma maata tallajaa!

2 0 Miuir ei ilmalla emyttä, Eikä maata maireutta; Mie meen kummana kujalle, Imehenä ihmisissä. Hajotan haluiset hiukset,

2 5 Haluisille hartioille.

Sanoot nuo kyläiset naiset: Kenen kumma tuo kujalla, Kenen ihme ihmisissä. Hajoitti haluiset hiukset

3 0 Haluisille hartioille?

Miuir ei emyttä elääpi. Mamma maata tallaelee, Ei ken ehittelee.

197. [SoikMa i. Narrasi]. III 22. Kuin meille keso tulee, Niin meille ilo tulee. Niin meille suot sulaat, Suot sulaat, maat valuut, 5 Ojan pohjat oikeneet. Rannan ääret raukeneet. Kukkaset kasveleet, Lehet puuhun puhkiaat, Hengettömät virkojaat.

,0 Metsä pauhaa ilosasti. Kuule, linnut laulaat, Sisovat sirkuttelevat, Käkö kukku kuusikossa, Sisova pani pajussa.

94

J. Länkelä.

15 Mie vait kuuntelin kujassa Seisoin seinän vieruessa, (Mie kuuntelin polonen. Kuuntelin polon alainen). Kumman on sanat paremniat

20 Kumman kieli kerkiiimpi. Kumman laulu laatuisampi. Sisovan on sanat paremmat, Käen kieli kerkiämpi. Käen laulu laatuisampi.

25 Mie poimin povelleni * Selittelin seslähäni, HihavaiTelle valitsin, Poltin vyöni poittehessa. Menin metsästä kotiin;

30 Tuli tuo pyhäinen päiv;i. Menin kukkana kujalle, Hopeana uulitsalle. Vaskisena vainiolle, Imeheksi ihmisille.

3 5 Aion kukkua kekenä,

Sisovana sirkutella. Aion poimii povestani, Hihavarrelta valita. Viisas katsoi viilan alta,

4 0 Katala katon rajalta.

Katsoit kyläiset naiset, Katsoit naiset naapurista, Tytöt toisesta talosta, Pojat puolesta kylästä. 45 Sanoit kyläiset naiset. Sanoit naiset naapurista. Tytöt toisesta talosta, Pojat puolesta kylästä: »Kenen kukkanen kujalla.

5 0 Kenen hopia uulitsalla.

Kenen vaski vainiolla? Ei 00 tyttö työtä tehnyt, Ei 00 kangasta kutonut.

Hienukkaista helkytellyt,

55 Paperista paukutellut, On ollut opissa laulun, Seisonut sepän pajassa, Takojaisen tanhualla. Sepän pihtiä piellyt.

60 Sepän liettä liikuttanut, Sepän paatta paukutellut, Särpänyt teräksen lientä. Syönyt rauan suurimoja.» Puuttui emyt kuulemaan.

C5 Onko tyttö työtä tfhnyt, Työtä tehnyt, tietä käynyt?

Mie vasten vastaelin: »En ollut mie opissa. Seissyt en sepän pajassa.

70 Takojaisen tanhualla,

Syönyt en i-auan suurimoja;

Mie opin orj unessa,

Piikuuessa käyessäni.

Muut pidit pilu hihoja, 7 5 Kannot kaupan rättilöjä;

Mie pidin pietyt paidat,

Kannon kannetut hamehet.

Muut pidit pihille huolta.

Kannot huolta kankahille; 60 Mie pidin hevosta huolta.

Pidin suitsista surua.

Kannon huolta kammitsosta.

Muut hulkut pilut hihossa,

Kangaskääry kainalossa; 85 Mie kävin käpy kädessä.

Verkko harkki hartiolla.» Ei miulla Sirkulla sisoo,

Eikä virveliä veikkosia;

Ei ole sitä sisoo, 90 Sitä emäni lasta.

Kelle kurtan kurjuueni,

J. Länkelä.

95

Haastasin halu sanani; Haastan puille, haastan maille, Kurtan kuusen Oksasille, 95 Pajatan pajun vesolle. Jos ei sisko lienekään. Emon lapsi Ollekaan; Mie vait siskoksi sivallan, Emon lapseksi latelen, JOO Siskon siivoilla sanoilla, Emon lapsen lausehilla.

198. [SoikkoJa I. Narviisil. III 23. Kussa istun, siellä itkin.

Kussa astun, siellä haleksin. Käet on märjät kastamatta, Pesemättä silmät puhtaat. 5 Ohukkainen miun emoni, Kaiukkainen kantajani. Loi miulle ohuen onnen, Loi lykyni lyhyen. Ohukkainen miulla onni,

10 Lyhykkä-inen miulla lykky; Miun on onneni ojassa. Lykkyni lylyssä puussa. Kuin mie onneni näkisin, Selin seinään sitosin,

15 Päin panisin patsahaasen. Siis mie vitsalla vinguttaisin Nahka nuoralla nauuttaisin.

199. [Soikkola t. Narvnsi]. III 24. a. Viile lammas poisikkaiuen,

Viile lammas aivan viisas. Se ties’ kuut, se ties’ päivät, Se ties’ soat tulevan, 5 Narvan nasselmat ajavan; Ei tuo juttanut miulle,

Jutteli kaikelle kylälle. Kylä saatto Saksan tielle. Saksat saatto ]\Iuukin tielle,

10 Muukin mustille vesille, Veet Venkan tyttärelle, Venkan tyttäret kalolle. Kalat karjan juottajille. Sain mie sieltä tietääkseni,

15 Minä annon ennelleni; Ennein peitteli perettä Puun rakoon, maan rakoon, Kiven kilsojen^ rakoon, Paaen paksun painon alle.

200. [Soikkola l. Narvnsi]. III 24 h. M en hl nuoren’ kyntämään. Varain vakoitsemaan. Ajoin hallin pellon päälle. Mustan ruunan mullan päälle 5 Ajoin vaon, ajoin toisen, Ajoin kolmatta vähäsen. Katsovat kyläisen naiset. Kenen on pieno pellon päällä, Valkopää vakoitsemassa.

10 Mie vait kynsin kyyryttelin, Kynsin kymmenen vakoo, Vakoisin vaon sykävän. Taittui poikki persevitsa, Paukahti rintapalikka.

,5 Mie siitä lippasin leholle, Leikkasin lehosta vitsan. Tuli susii suuri joukko. Karhuja kamala parvi. Söi miun hallm pellon päälle,

2 0 Mustan ruunan mullan päälle, Valko ruunani vaolle. Kotiin minun kaivattiin.

199. ^  r.  flingor. 
     

96

J. Länkelä.

Tuli emo etsimään: »Mitäs teit poikueni?»

»Sen tein mie emoni, Pahoin tein mie emoni, Menin nuoren’ kyntämään, Varain vakoitsemaan.

Valko ruunani vaolle.» 30 »Elä itke poikueni,

Seits’ on seimellä hevoista,

Kaheksan on kauran syöjää,

Yheksäs hyvä hevonen;

Mikä paras se siulle!» 3 5 Mie mielille hyville.

Aloin suitsia sukia,

Länkipuita läikyt ellä.

201. [SoikMa t. Narvvsi]. III 25. Mari makkaran varasti.

Kirsti kuomat kiukahasta, Kala miehen kaatiosta. Mari maikko. Suomen soikko. 5 Venäen vesilusikka, Kalamiehen kaivokokka. Maanmiehen matala kokka. Meiän Maii maila tralla. Ei tää syönyt sian lihoa. 10 Ei tää syönyt kanan munoa. Parempi on meillä Vahikke ][ari Kuin on kylässä kymmen

naista.

202. [Soikkola i. Narvusi. III 26. Jo oon käynyt kyliä paljo,

Liikkunut paljo linna teitä. En löytänyt sitä kylää. Meiän kylän verrallista. 5 Kylä meiir on linnan väärti. Talo meiir on tantsun väärti.

Mitä on miehiä kylässä. Kaikki on hnnan lääppä päässä, Mitä on naisia kylässä,

10 Kaikki on linnan huntu päässä. Mitä on poikia kylässä. Kaikki on Saksan saappahassa, Mitä on tyttöjä kylässä. Kaikki on linnan lintti päässä,

15 Linnan lintti, Narvan lääppä. Katso meiän poikosia, Meiän vallan valkopäitä. Kuin nuo kirkkoon menee. Tuhannen tuluppa päällä,

2 0 Tuhannen heponen alla.

Tuhannen mies selässä; Heponen alla niinkuin ahjo. Mies on päällä niinkuin päivä, Kuuen ruplan kussakassa,

25 Saan ruplan saappahassa. Kuin nuo kirkkoon menee. Kaikki on kirkko valkenee. Katso muien poikosia, Muien vallan musta päitä,

30 Kuin nuo kirkkoon menee. Viirun vaarun viitta päällä, Poikellain polus jalassa; K^^^närä kenkää jalassa. Vaaksa tallaa takana;

3 5 Heponen on alla niinkuin aita.

Mies on selässä niinkuin seiväs. Kuin nuo kirkkoon menee. Koko kirkko mustenee. Muut kiittäät muita maita,

4 0 Mie aina omia maita.

Oi niitä maita meiän maita, Meiän maita ja hyviä, Meiän maita mairehia! Meiän maat meelle maistaat, 4 5 Kaihot kanan munalle,

J. Länkelä.

97

Seipäät sian lihalle, Aiat ahvenen kalalle; Suossa kasvavat suliat koivut, Kangas kaunihit petäjät, 6 0 Lepät kasvaat leinä oksat, Koivut korva renkahia.

Kuin katsot ulos kujalle, Viheröittäät viljan pellot, Läikkyyt lähe lätäköt.

6 5 Katsok maita muien maita,

Muien maita mairehia, Viheröittäät vitsan pellot, Läikkyyt lika lätäköt. Lika kulpat kuumottaat!

«o Oi niitä omia maita. Oman aian sepohiä! Oi niitä omia soita. Suot kasvaa solejii koivui. Kangas kaunejii petäjii,

«5 Kasvaat kuuset kukkalatvat, Lepät leina vaattehissa, Koivut korva renkahissa! Meiän maat meelle maistuut, Kallahat kanan munalle,

7 0 Seipäät sian lihalle;

j\Iuut maat muhoile maistaat, Kallahat kanan sitalle.

203. [Soilikola t. Narvusi]. III 27. Ikävä on omia maita, Omia maita mairehia. Omia kasvi kallahia, Iloisia Inkeroja; 5 Ne ovat talvellaki tasaiset, Pen kerii ei oo pieniäkään. Meiän maa meelle haisee, Kallahat kanan munalle; Muien maat muulle haiseet, 10 Kallahat kanan sitalle.

204. [Soihkolat. Narvusi]. III 28.

Tyttäret sulat sisaret, Kassapäät kotikanaset, Koti-kukka linnukkaiset. Eläkäämme omilla mailla, 5 Omilla mailla mau’ehilla! Elkäätte vierrä Venääelle, Venään miehet kiitleet: Ei huoh hovissa käyä, Hopia hovissa käypi,

10 Vaski käypi vallan eessä! Tyttäret, sulat sisaret, Elkäämme vierrä Venääelle, Urakoille uhkeille! Niin meiir on kesoiset päivät

15 Kuin teillä lehmän talvipäivät: Sillan päällä seisotaan, Ruisolkee syötetään, Vesivellii keitetään. Sillä viikko vietetään,

20 Kuukausi kulutetaan.

205. [Soikkola t. Narvusi], III 29.

Oiko meiälän eloo, Meiän viljaista välii. Kuin ei huoli hovissa käyä Eikö herran heinämaalla, 5 Helmat ei kulu herran työssä. Käsivarret ei vallan työssä! Oiko teiälän eloo, Teiän vaivaista välii, Teiän huoli on hovfssa käy-

(d)ä, 10 Huoli on herran heinämaalla. Helmat kuluut herran työssä. Käsivarret vallan työssä! Hopiat meillä hovissa käyvät, Vaset herran heinämaalla.

7

98

J. Länkelä.

206. [Soikkola t. Narvusi]. III 30.

Hyvä rannalla elää, Kaunis rannan kalla’alla, Ei tässä sänki säärtä hierrä, Sirppi sormee ei sivellä, 5 Rauta kätt’ ei raiskaele. Se on rannalla pahempi, Ei saa murolla maata Kala-parven paurinelta, Siika-parven suikkinalta,

10 Lohi parven loiskinalta, Hylkehien hyppinältä; Hylet hyppiit meressä, Linnut lent eleet meressä, Tirot tiukkoat meressä,

15 Linnut piikkoat pihossa. Hanhet kaljuut kainalossa; Hanhella jalat hatiat, Ei joudu juostessaan.

Toinen lisää:

Raukka rannalla elää, 2 0 Vaivainen veen varalla. Leski leipiä tekee Maanmiehen peräjyvistä, Kaupanmiehen kattaroista .

207. [Soikkola t. Narvusi]. III 31.

Kunnuu poika Koivistoinen Istui paatin partahalla, Noppi täitä turkistaan; Mikä suurempi se suuhun, 5 Mikä pienempi se mereen. Niistä kasvo siiat suuret. Siiat suuret, seljat mustat. Lohet laiat laukki otsat. Seisovat selin meroon, 10 Lippi lappi lainehesen.

208. [Soikkola t. Narvusi]. III 32.

Juhana Julkka poatiu pulkka

Teki tervasta voietta,

Meni vuohella sotaan.

Siellä vuohi voitettiin, 5 Alla linnan ammuttiin,

Päällä linnan päätettiin.

Tuli koiralla kotiin,

Pani koiran karsinaan,

Ajo Annin lypsämään; 10 Anni \yv^\ lyyrytteH,

Pani maitosen pataan.

Tuli Eeva tupaan,

Pisti sormet pataan;

Maito tuli makiaksi; 15 ]\Ieni nurkkaan nurisemaan,

Meni kolkkaan kolisemaan.

209. [Soikkola t. Narvusi]. III 33.

Ei olt laulaja isoni,

Ei olt laulaja emoni,

Tuli laulaja minusta,

Lujettaja tyttärestä. 5 Siif tuli laulaja minusta,

Lujettaja tyttärestä,

Emyt kävi pulmissa monissa

Ja saassa saajuessa.

Tuhansissa tuojuissa, 10 Piti miun kaasessaan.

Veti pollen nauhassaan;

Mie join laulajan kiposta,

Lujettajan lekkeristä.

Isyttäni, eitiäni (äityttäni), 15 Miun tasasta taattojani!

Kuin kuuli pyhät tulevan,

Ajat kalliit asuvan.

Siis hän liikku linna teitä,

Siis hän lankesi turulle

i

J. Länkelä.

99

2 0 Osti sieltä uudet keugät, Uudet kengät, kempit kengät, Kempit kengät, hietrat helmat. Kemppi meille tyttölöille; Vello puno pitkät paulat,

2 5 Siso laati lanka paulat,

Min jo kirjavat kapukat, Itse rätit valkeaiset. Siit’ on miulla kempit kengät Miks’ on kempit kengän saajat,

3 0 Kempit kengässä pitäjät,

Hietrot helman huolittajat.

Siis menin kukkana kujalle, Hopiana uulitsalle. Vaahterana vainiolle.

3 5 Sanoit nuo kyläiset naiset.

Sanoit naiset naapurista, Tytöt toisesta talosta: »Kenen kukka tuo kujalla, Kenen liopia uulitsalla,

4 0 Kenen vaaher vainiolla?»

Emoni miun vastaeli: »Miun on kukkani kujalla, Miun on hopia uulitsalla, Miun vaaher vainiolla.»

210. [Soikkola t. Narvusi]. III 34. Oioi, oioi orjan päivät. Orjan päivät, vangin vaivat, Lesen naisen lesken päivät! Paremmat on orjan päivät, 5 Orjan päivät, vangin vaivat, Lese [n] naisen lesken päivät Kuin tuon raukan min jän päi- vät. Sika rikko seulan pohjan, Vasikka lusikan varren, 10 Minjän pääksi päätettiin, Min jän syyksi syytettiin.

Orja parka saapi palkan, Minjä raukka ei mitään, Kolahuksen korvalleen, 15 Sinistimän silmilleen.

211. Soikkola. IV 1 a.

Veitikke verevä poika. Poika tuima Turkkilainen Kauvan soitti kantelella. Illoin pilliä piteli, 5 Nuoria nukutteleepi. Vanhoja väsytteleepi. Sai nuoret nukutetuksi. Sai vanhat väsytetyksi. Veitikke verevä poika,

10 Poika tuima Turkkilainen Veti ukset viertehellä. Kasto kaljalla saranat, Ettei ukset ulvahtaisi. Saranat sanoin puhuisi.

15 Läksi kosjon kammarihin, Neion pienehen tupaan.

Kuuli neiti vuotehesta, Kosjo sängystä saneh: »Kuin sie ollet neion tuttu

2 0 Tule tänne täkemmäksi, Viere miun vierelleni Ja kulje kupehesseeni, Kosjon sänkyhyn syväähän, Pehmoisemman patjan päälle,

2 5 Silkki vaattehen sisälle!

Vaan kun et ole kosjon tuttu Etkä nuoren neion tuttu, Lähe uksesta ulos. Pois pakene porstuvahan,

3 0 Miuir on pistooh pivossa,

Kyljessäni kylmä rauta, Vieressäni verinen veitsi, Tupessaini tulinen miekka.

100

J. Länkelä.

Mie lyön rikki rintaluusta, Halki hartion välistä, Lyön mie katki kaulaluusta, Leikon poikki polviluutki.»

Veitikke verevä poika, Poika tuima Turkkilainen, Mennyt ei neion kammarista, Pois ei paennut porstuvahan, Vetiis neion vieryehen, Kaalo kosjon kainalolion. Laitti neion lappiahan, Kosjon sänkyhyn syväähän. Silkki vaattehen sisähän.

Kosjo neito, kauno neito Veti miekan vierestään, Kuraksen kupehestaan. Vyöltähän verisen veitsen, Otti pistoolin pivohon, Löipä rikki rintaluista, Halki hartion välistä, Katko kaikki kaulaluutki, Leikko poikki polviluutki.

Isä istui kiukahalla, Äiti suuressa tuvassa; Sano Antti Annillensa: »Mene Anni katsomahan. Kuuluupi kumu kujalla, Ääni äijän tanhavalla. Vain on varsat vallallansa, Suitsitta emä heposet. Lehmät leeat^ taittaneet!»

Läksi Anni katsomaan. Ei ollut [kumu] kujalla, Ääni äijän tanhavalla; Kuulu kosjon kammarista, Neion pienestä tuvasta.

7 0 Anni äiti äilähytti, Avasi tuvasta uksen, Karkasipa kammarihin.

Kosjo neito, kauno neito Seiso sängyn vieruessa,

7 5 Itse itkeepi emolle: »Oi emo, vanha emoni. Vanha nainen, vaaliani, Oi mie poloinen piika, Polo piika pikkarainen,

80 Nyt tein tuhoa työtä. Tulen työtä, tervan työtä, Ranan työtä raiskaelin, Teräksellä tempaelin, ]\Iiekalla mielipahalla,

85 Itsellein iki häpiän, Vellollein ikösen verran, Sisarille silmän kaivon!»

212. Narvusi. IV 1 h.

Maie tyttö, maire tyttö Istus Tormion^ mäellä; Tuosta Maie maahan lankes, Kulta ruojaan rypeni. 5 Ken tuon Maien maasta nosti, Kullan ruojasta ylensi, Sille Maie annettiin, Helmirinta heitettiin. Jyrki nuori poisikkainen 10 Tuo vait [Maien] maasta nosti, Kullan ruojasta ylensi, Tuolle Maie annettiin, Helmirinta heitettiin. ^ Maijueni, minjyeni 15 Teki neuloista tiloja. Veitsistä teki vuotehia,

211. 1 r. kytkyet.

212. 1 r. tois. Tornion. — ^ gäkeet 9 — 13 on liitetty runoon reunamuis- tutuksesta.

J. Länkelä.

101

Veitsistä tuo sängyn laati.

J\Tki nuori poisikkaineu Tuo vait hyppäs vuotehelle 20 Löi rikki rintaluunsa, Halki hartian porasi.

Anoppi ylös ajaapi: »Nouse ylös, minjä parka, Muien kyytöt kyllin söivät,

2 5 Kyllin söivät, kyllin joivat,

Meiän kyytöt kytkyessä!»

Maie minno vastaeli: »En voi noissa, en yletä Verisiltä vuoteliilta; 30 Muinan tapon mustan unkin, ; Tänä vuonna vuonakkaisen.» :

Ämmä vasten vastaeli: »Et tappant muinen mustaa

uukkii, Tänä vuonna vuonakkaista,

3 5 Tapot porton poikiloita,

Levittelit leivän saajan, Atran kantajan kaotit.»

niihin Maie, kuhun ]ilaie? Maie kaivohon pakoon:

4 0 »Oi kaivo. Jumalan luoma.

Ota minua, hoia minua!» Kaivo vasten vastaeli: •>En mie tohi ottaa sinua. Täältä sinä löyetään, 4 5 Vesipangilla veitetään, Korennolla kotia viiään, (Kaivokokan kaivetaan, Vesipangilla kotia viiään.)» Mihin Maie, kuhun ^laie? 50 Maie mereen pakoon: »Oi meroi, Jumalan luoma. Ota minua, hoia minua!»

Meroi vasten vastaeh: »En tohi mie otella.

5 5 Täältä sie löyetään.

Nuotan köyellä temmotaan, Kalakontilla kotiin viiään.» niihin Maie, kuhun Maie? Maie metsään pakoon:

6 0 »Oi metsä, Jumalan luoma,

Ota minua, hoia minua!» Metsä vasten vastaeli: »Täältä sie löyetään, Puukuormalla kotiin viiään,

6 5 Ei Maie huolikkaan,

Maie puuhun pitkempään, Haapaan haliempaan. Leppään lehevämpään. Sai pere tietääkseen,

7 0 Tuli ämmä kutsumaan,

Ämmä pudroo patasen: »Tule maahan, Maie minjo!»

Maie minjo vastaeli: »Ei syönyt miun emoni, 7 s Enkä syö minäkään.»

Tuli äijä kutsumaan Punasilla kenkilöillä: »Tule maahan Maie minjo!»

Maie vaiteu vastaeli: 80 »Ei piä miun emoni. Enkä taho minäkään.»

Tuli kyty kutsumaan, Kyty kylmillä hernehillä: »Tule maahan, Maie minjo!» 85 M[aie] v[aiten] v[astaelil:- »Ei syö miun emoni. Enkä syö minäkään.»

Tuli maahan Maie minjo, Vietiin hirsipuuhun pellolle, 90 Vietiin Maie hirsipuuhun.

(Tuli ämmä kutsumahan: »Tule Maie puusta maahan!»

»En mie tohi tulla.

102

J. Länkelä.

Mikä tuli se tapahtui: 95 Tein veitsistä vuotehen, Tapoin mieheni omani).’)

213. [Soikkola]. IV 2 a.

Oli meitä kuin oliki Mennä vuonna näill(ä) ajoilla Sisaria silta suuri, Vello ja venoi punainen, 5 Sisaria silta täynnä. Vello ja venoi täynnä. Kuin oh emoi elossa. Kaikki olit kanat koissa. Linnut linnassa ylenit,

10 Kasvoit koissa korkiassa. Linnassa ylenevässä: 01i linna, oh lippu, Oli kuu kotini päällä. Päivä päällä tanhavain.

15 Tuli akka kokkaleuka, Petteli miun emoni, Manitteli miulta mamman. Sanoi kuuksi kuolevan, Kaheksi katoavan;

2 0 Kuoli kuuksi päiväkseen, Katoi kaikeksi ijäksi.

Sukat surmalle lupaisin, Kahet kalman vanhemmalle, Suostunt ei surma sukkihin,

2 5 Kalman vanhin ei kaksihin.

Kuin tietään mie poloinen, Jotfei suostu surma sukkiin, Kalman vanhin ei kaksihin, Kuuet sukat (tein) surmaselle,

3 0 Kaheksat kalman vanhemmalle,

A kun olis suostunt surma sukkihin, Kalman vanhin kaheksihin, Jättänyt miuUe emoin.

Lapset nyt itkeet emoja,

3 5 Hullut huutaat hautojata,

Vakahaiset vaaliata. Miun pikkirain sisoni. Jäi maion maistamatta. Mamman rinnan riipumatta.

4 0 Minä juosselin emolle:

»Oi emoi, vanha emoini, Vanha nainen vaalijani, Tye kiireesti kotiin. Jo sie kuun kulutit täällä,

45 Kaks’ kuuta kaotit täällä!» Miun emoini vastaeli: »En mie täältä poisi pääse, Tuonen akka kokkaleuka, Avoi suu Manalan akka

50 Ei anna emoja sinulle.» Kuin miau emoini kuoli, Kuin katois kantajani, Niin meiän vieriit veljyemme, Siskoisiit meiän sisaret,

5 5 Monet vieriit Venaan,

Monet saivat Saksan maille, Monet Hukuit linnan teille. Veljiltä vene haroi, Jäivät veljet veen varalle,

6 0 Sormin merta soutamaan,

Kannoin merta katsomaan. Katoi linna, katoi lippui, Katoi kuu kotoini päällä, Päivä päällä tanhavalla.

214. Narvusi. IV 2 h.

Oli meitä mennä vuonna Sisaria silta suuri, Velloi venoi punainen; Sisarilta silta taittu, 5 Vehoilta veno pakeni. Jäivät vellot veen varaUe,

I

J. Länkelä.

103

Lapset lainehen varalle, Jäivät sormet soutimeksi, Kämmenet meri melaksi.

10 Sousi tuosse rantuelle. Missä tuo tuli palaa, Valkiainen vaikuttaa. Vellon tunsin veen perästä, Sison silkki riepuloista,

15 Mamman pollen poimehista, Taatan kulta kussakasta.

215. [SoiTcMu]. IV 3 a.

Anoi tyttö, ainoi tyttö. Anoi ainoa emolle, Ei tuota emo torunut, Eikä ätti^ ärjäellyt, 5 Eikä vellot verranneet: Oli vuoen vuotellessa, Kesoin kauen kattehessa. Isoi kutsui kullakseen, Emoi ehto lapsekseen.

10 Nousi ylös vuotehesta, Otti kultaisen korennon. Otti pangin paatsanpuisen, Pani kullat kulmilleen, Sini langat silmilleen,

15 Vaski langat varrelleen, Vyölleen liopia langat, Herran kynnystä kulutti Hela villa helmoillaan. Toisen päältä päähyen

2 0 Kultaisilla kulmillaan. Vieri vettä ottamaan Kaivolta kylän kaulta, Pellolta kylän perältä. Kaikki olit kaivot kuivanehet,

25 Ojan pohjat ontunehet.

Lähtehet läkähtynehet.

Anoi tyttö, ainoi tyttö, Anoi ainavoi emolle. Yksi lapsi laapialle Vieri vettä ottamaan Läpi uuen kuuen linnan, Läpi kaavanan kaheksan, Alta linnan lähtehestä. Lokkais auki linnan portit, Auki Kaarostan veräjät; Joutuit Moskovan molotsat, Joutuit Kaprion kasakat, Ivolinnan isvossikat. Sieltä Anoi varastettiin, Vetoi tieltä temmattiin. Kaivotieltä kannettiin.

Viipyi viikoksi veolla. Katui kuuksi kaivotielle. Tuli illasta kotiin: »Oi isoi, vanha isoini, Vanha ukko vaaliani, Otatko sie vetoja. Otatko kätysilleesi. Sipaise [tkol silmilleesi?»

Isoi vasten vastaeli: »Puhtahammat miun käteni, Siityisämmät silmäiseni Kuiten kurva siun vetesi, Kuiten kurva kunniaasi.»

Anoi itkien emolle, Kaihotellen kantajalle: »Oi emoi, vanha emoiui. Vanha akka vaaliaini. Ottanetko sie vetoja, Otatko kätösilleesi. Sipaisetko silmilleesi?»

Emoi vasten vastaeh:

r. isä.

104

J. Länkelä.

»Puhtaliammat miun käteni,

Siityisämmät silmäiseni 65 Kuiten kurva siun vetesi,

Kuiten kurva kunniasi.» Anoi itkien sisolle:

»Oi minun siityinen sisoini.

Ottanetko sie vetoja, 70 Otatko kätösilleesi,

Sipaisetko silmilleesi?» Sisoi vasten vastaeli:

»Puhtaliammat miun käteni,

Kuiten kurva kunniasi.» 75 Anoi vei veen minnolleen:

»Oi sie minnoi vellon nainen,

Ottanetko sie vetoja,

Sipaisetko silmiäsi.

Pesetkö kätöisiäsi?» 80 Minnoi vaiten vastaeli:

»Kyir otan mie vetoja,

Sipaisen mie silmiäni,

Pesen mie kätösiäni,

Minä tunnen itsestäni, 85 Monta nuorelle tulee.»

Ripa pääsi, pää haroisi,

Pollen nauhat katkeisiit.

Niin alkoi isoi torua.

Alkoi ätti ärjäellä, 90 Emoi huoraksi hokia.

Velloi vetmäksi veteli,

Sisoi laisaksi latoa. Neitoi vasten vastaeli:

»Tulkaa laisa lapsistasi, 9s Varas vatsasi väestä.

Huora hoitamaisistasi!»

216. Narvusi. IV 3 h.

Marketta koria neito,

Kuin koria, niin käpiä,

Otti kullat kulmilleen,

Sini helmet silmilleen, 5 Vasket käsivarrelleen;

Otti koivusen korennon,

Pangin patsahan nenästä,

Vieri vettä ottamaan

Kaivosta kylän takanta, 10 Ojilta pellon periltä.

Viipyi viikon vesitiellä,

Kuukauen kaivotiellä.

Kenen vuoro etsimään?

Emon vuoro etsimään; 15 Kengitti jalan tuvassa.

Toisen Maijan kirstun päällä,

Sutena juoksi suuret metsät.

Karhuna komeat korvet,

Jäneksenä järven rannat, 2 0 Repona lehot leviät,

Jäneksenä järven ääret.

Nousi suuren vuoren päälle,

Korkialle kallahalle,

Alko huutaa Maijaa. 2 5 Maija pilvestä pisahti,

Harvan hattaran välistä,

Pienen pilven äären alta. Emyt huutaa Maijeaan:

»Tule Maijeni kotiin!» 30 »En jona mie kotiin,

Pilvi päätäni pitää,

Hattarainen hartiosta,

Pilven poika polvestani.»^

217. [Soikkola]. IV 4.

Kuin minulla emo eläisi. Mamma maata tallajais, Isoi ilmalla olisi. En mie miehelle menisi.

216. 1 Säkeet 22—33 on liitetty runoon alamuistutuksesta.

J. Länkelä.

105

Nykyisille poikoloille, Multahirren mustiiisille, ^laabirren mataluisille, Tervaskannon kaltaisille. Nuot on laisat raatamaan Ja varmat varastamaan. Ennen suostun suokivoon, Rakastun rapakivoon, Kuiten näihin poikoloihin.

Kuin mie suostua suvaitsen, Mielistyä miehelään, Meen mie muihin valtaloihin, Toisen puolen poikoloille. Meiän puolen poikoloja Mennööt markkinan turolle, Ruvetkohin ruunillaan, Karssakkahiir^ kaaroillaan, Alttinan hepoinen alla, Poluskan poika selässä, Häntä eessä, pää jälestä. Hännästä kiini pitää, Kahta syltä kanki käessä. Kaikki rahvas katseleet, Katseleet kummitteleet. Ihmiset imehteleet: »Kusf on tämä kumma tullut, Kust’ on ime’ ilmahunut?»

Toisen puolen poikoloita. Toisen vallan valkopäitä, Miun suuri sulhaseni Tulee markkinoin turolle. Hyppivät hyvät heposet, Tantsiit tamman varsukkaiset. Kaikki rahvas katseleet. Ihmiset imehteleet, Katseleet ja kiitteleet. Ihmiset ilon pitäät:

»Kusf on tämä kultoi tullut?»

Hän vait vasten vastaeli: »Tämä on kultoi kuuen siskon.»

45 Sanoit naiset naapurista: »Täm’ on tullut Tuutarista, Täm’ on saanut Saksanmailta, Täm’ on tullut Turkin teitä. Ja vierryt Venähen maita,

50 Täm’ on Moskovan molotsa, Täm’ on Kaprion kasakka, Ivolinnan isvossikka.»

Hän vait vasten vastaeli: »Minä en tunne Turkin teitä

5 5 Enkä vieri Venäen maita.»

Häntä pappi parahin kiitti, Rahvas kiitti rakkahaksi. Kirkkokunta kirkkahaksi. Ylemp’ oli Ylikylästä,

6 0 Yli vallan valkiampi,

Miun kuulu kultaiseni.

218. [SopKkola]. IV 5.

Vähä meitä tyttölöitä, Vähä värpyläisiämme: Kassina on kanaisiamme, Kaksi on kaikessa kylässä, 5 Kolme on koko uulitsalla, Kujansuita kukkumassa, Vaskiloja valvomassa. Miun ehtosa emoni, Miun kallis kantajaini 10 Kuin kuuli pyhän tulevan. Ajan kallihin asuvan. Teki puiseen poroo, Avaroon astiaan. Pesi pään valkiaksi, 15 Rivoitti rivat punaiset,

217. ^  r.  kipeillä. 
     

106

J. Länkelä.

Vyötti vyöhön kaunihisen, Antoi paian aivinaisen, Maahan asti markoitellun; Laski kultana kujalle, ) Vaskuena vainiolle, Kujansuita kukkumaan, Vaskiloita valvomaan.

Kysyivät ky Iäiset naiset, Satsit naiset naapurista: . »Kenen kultoin on kujalla. Kenen vaski vainiolla?»

Miun emoin vastaeli: »Miun kultani on kujalla, Miun vaski vainiolla.»

Minä neitoi nuorikkainen Kukun aina kesoilla: Iloitkaa tytöt hyvät. Laulakaa laatuisasti! Kylä on suuri, suita paljo, Silmiä on sitä enemmän, Tass’ on vierasta vekiä, Kavalaa katsojaa. Noitia joka veräjä, Joka aita arpojia, Katsoot kylän katehet, Kylän noiat nouattaat, Väsymme vähät sisaret. Hengästymme helpeheet.

Neiot vasten vastasiit: Menkäät noiat nuolihin, Arpojat kuraksihin! Väsyit Väikylän hepoiset. Hengästyit Hevaahan ruunat. Ei väsy vähät sisaret, Ei hengästy helteheltä. Myö ilomme ikkunalla. Kukumme kotikujalla, Kusta kuulee emomme. Kuulee kukittajamme.

5 5 Äänestä emoin tunsin,

Kielestä kerittäjäini. Antoi kellon kieleksein, Kalkkalaisen ääneksein, Millä kukkua kesolla,

6 0 Vaakua värillä säällä.

219. [SoiMola]. IV 6.

Viere, viere kyynelkakku, Yheksän meren ylitse. Kylmä järvi kymmenettä, Vie viesti vellolleni: 5 Viere vello vierahiksi, Viielle voipytylle, Kahelle kanan munalle, Kaheksalle kakkaralle! Tuopa vieri kyynelkakku, 10 Veipä viestin vellolleni. Tullut ei vello vierahisse Sisojansa katsomaan. Tuota toivoin tuon ikäni. Isoisin ikäni kaiken, 15 Vehojani nahakseni. Niin jäin isoin isolle Kuin lintu lihan isolle; Niin jäin velloni halulle Kuin harakka veren halulle, 2 0 Niin jäin tuutijan tusalle.

Kuhun nyt tuulian tuskai- seni, Kuhun haluni hajotan? Tuulian tuulelle Jumalan, Ahavalle armollisen, 2 5 Ilmalle hvvän isännän.

IV 7.

220. [Soi]

Menin riUielle mäelle. Riihelle mäelliselle, Mäeir oli pimiä pilvi,

I

J. Länkelä.

107

Pimiäss’ oli pitkä vaippa, 5 Vaipassa vaski vitjat,

Vitjoissa soria solki,

Solessa soria sormus.

Otin solen rintaliani,

Vaski vitjat varteheni, 10 Panin sormuksen käteen.

Menin solella sotaan,

Vaski vitjoilla vatiin,

Sormuksella Suomen maille.

Sota kiitti solkiaan, 15 Vati vaski vitj ojaan.

Suomi kiitti sormustaan. Tulin illasta kotiin,

Emoi kysyttele:

»^litä kuuluu tyttäreni?» 2 0 Minä vaiten vastaelin:

»Tokkui sormus sormestani,

Vaski vitjat varrestani.

Sortui solki rinnastani.» Emoi täyty itkemään,

2 5 Kantajaini kaljumaan.

Katsoin mie riihelle mäelle. Katsoin riihikallahalle, Luulin vai on pimiä pilvi, Pilvess’ on vielä pitkä vaippa.

3 0 Kaont oli pimiä pilvi,

Pimiästä pitkä vaippa.

Niin luulin poloinen piika: Vai saan vaipasta vaski vitjat, Vitjoista solen sorian? 3 5 Enpä saanut mie poloinen; Täy’yin itse itkemään. Kaiho-piika kaljumaan.

221. [Soihkola]. IV 8 a.

Mattu oli tyttö, maire tyttö, Mattu maire neitsykkäinen, Mattu marjasta tulee.

Kauhkajaa karpalosta. 5 Kysyivät kyläiset naiset: »Annak’ Mattu marjojaas, Kattu karpaloisiaas?»

Mattu vasten vastaeli: »Ei Matulta marjat joua, 10 Mattu viepi mammoilleen, Kattu kantajaiselleen.» Matun mamma maire nai- nen Pisti marjan huulelleen. Toisen marjan kielelleen, 15 Kolmannen kerukselleen. Siint’ hän tyty, siint hän täyty, Siint’ hän vointu vuotehesse, Siint’ hän kaantu kattehesse, Siintä pääsi päänaloille, 2 0 Siintä olille ojentui.

Mattu oli tyttö, maire tyttö, Mattu maire neitsykkäinen Tuo vaan noijille Viroihen, Linnan alle arpojille;

2 5 Eivät noiu nuoret noiat,

Vanhat arpojat ei avita; Noitu noita keskimäinen, Se puhui punaisen langan. Mattu tyttö, maire tyttö,

3 0 Mattu maire neitsykkäinen

Tulee noijilta Virosta,

Linnan alta arpojilta,

Kuuli koissa kolkettavan,

Naapurissa nalkettavan; 35 Velloi vesti ikkunalla. Mattu vait kysyttelee:

»Mitäs vestät veljyeni,

Sepitset sula setoini.

Vai vestät sotivenoja, 40 Sotaairoja asetat?»

»En vestä sotivenoja.

108

J. Länkelä.

Sotiairoi en aseta, Sotipaattii en paukuttele; Vestän kuollehen kotii,

4 5 Maalle mennehen majaa,

Kalionnelien kartanoa.»

Mattu tyttö, maire tyttö, Mattu maire neitsykkäinen Tuo vait tnisahti tupaan,

5 0 Istus kiukoair itkemään.

Niin sanoi isoi Matulle: »Elä itke tyttäreni, Ätti tuopi toisen naisen, Toisen naisen ja paremman!»

5 5 Jos sie tuonet toisen naisen,

Tuonet toisen morsiamen. Et tuo emoja minulle Etkä armon antajaista; Tuot sie vitsan vinguttajan,

6 0 Nahka ruosan nauuttajan;

Viikossa pieksää viiet vitsat Nätälässä neljät vitsat, Kahetkymmenet kosossa. Kuin eli miun emoni, 6 5 Antoi viikoss’ viiet armot, Nätälässä neljät armot, Kahetkymmenet kesoissa, Joka päivä. pään lakoitti. Joka aamu atrioitsi.

222. Narvusi IV 8 h.

Meni marjaan emoni, Karpaloon kantajani. Alle linnan Unnukkaan, Päälle Ihinan päähkenään, 5 Kesk’ kesolla, hein’ajalla, Parahalla paistehella.

Tuli marjasta emoni, Karpalosta kantajani, Alta linnan Unnukasta,

10 Päältä linnan päähkenästä, Kävi ohkaen olille, Voivotellen vuotehesse, Kättä pieksäen pehuun. Mie vait piika pikkarainen,

15 Matalainen marjukkainen, Isän vyön tasainen, Setan polven korkukkainen, Vast’ olin vaaksan maasta nous-

nut, Kyynärän ylös ylennyt;

2 0 Mie vait noi’ille Viroon,

Vanhat arpojat eivät avita.

Noitu yksi tyttö noita, Sano sairaan pääsevän, Potevan paranevan.

2 5 Miulla mieli kun metonen, Syän siesi sirkkuisella; Juoksin juoksulla kotiin, Juoksin juosten, kävin käyen, Hyppäsin jänön hypyllä,

30 Kävin kärpän varpahilla. Kuulin koissa kolkattavan, Naapurissa naglittavan, Luulin tehtävän venettä, Pantavani parraspuuta.

35 Eikö tehtyki venettä, Eikö pantu parraspuita; •Tehtiin Tuonelan tupaa. Matkan menneen majaa, Kaonneen kammarii.

4 0 Kysyin mie velloltani: »Kuss’ on vello miun emoni, Miun emoni, siun emosi?» Eipä vello virkkanutkaan. Kysyin mie sisoltani:

45 »Kuss’ on m[iun] e[moniJ, s[iun]

e[mosi]?»

J. Lärikelä.

109

Eipä siso vastannutkaan.

Niin mie kysyin minjältäni: »Kuss’ on minjä miun emoni?»

Minjä vasten vastaeli: 5 0 »Mammas on Tuonelan tuvassa, Maalta menneen majassa, Kaonneen kammarissa.»

Mie vait sytyn itkemään, Aion itkee emolle,

5 5 Mairotella mammalleni:

»Oi emyt, vanha emoni. Vanha mamma vaaliani, Ku heitit heltehesi, Lakkaeht lapsuesi!»

6 0 Tuli isyt kieltämään:

»Elä itke tyttäreni. Taatto tuopi toisen mamman, Tuopi toisen ja paremman, Tuopi viittä viisahamman, 65 Tuopi kahta kaunihimman!» Aion itkee isolleni, Tasotella taatolleni: Oi isyt vanha isäni. Vanha taatto vaaliaini!

7 0 Jos sie tuonet toisen mamman,

Et tuo entistä emyttä. Tuot itselles morsiamen; Tuot sie vitsan vinguttajan. Nahkaruoskan nau’uttajan,

7 5 Tuot tukista tukeltajan;

Antaa viikossa viiet vitsat,

Kuukauessa kuuet vitsat,

Kahetk[ymmenet] kesossa.

Oi sitä omaa emyttä,

80 Oman mamman maireutta! Vieras mamma, viekas mamma. Vieras kantaja kavala Vierahalle tyttärelle. Lapselle emättömälle.

86 Kuin kuulee miun tulevan, Miun helmet helkkävännä, Miun lintit löyhkä vännä, Miun kengät kepsä vännä, Miun äänen äyhkävännä,

90 Pyörtää pyörälle veräjät, Ikkunat ikilukulle. Ukset umpitukkuloille. Antaa leipää palasen. Liha lientä tilkukkaisen,

95 Tuonki antaa ikkunasta, Senki kipeästi kiroaa, Senki makiasti manaa. Käskee syyä käärmeheksi, Murut mustiksi maoiksi. 10 0 Kuin tuo myötähän menee. Kuin tuo kerttää kyljestäni, Viepi paikan pai’astani; Kuin tuo päätäni silottaa, Viepi hiukset päälaelta. 105 Oi sitä omaa emyttä. Oman mamman maireutta! Kuin kuuli miun tulevan,

Pyörti pyöriltä veräjät.

Ikkunat ikilukuilta, 110 Ukset umpilukkuloilta,

Keitti putroa pataisen,

Istutteh ikkunalle,

Asetteli aian ääreen.

Kuin tuo myötähän meni, 115 Pani paikan palalleni.

Kuin tuo päätäni silotti.

Pani hiukset päälaelle.

223. [Soikkola]. IV 9.

Meiän kyläistä kylää, Rattuisasta rahvukaista! Kylä meiir on linnan väärti,

110

J. Länkelä.

Maa meiir on hakkuiin väärti, Pojat on meillä puoti miehet, Tytöt herrain neitsykkäiset.

Kellä on linnoja ikävä, Tulkaa kylään meiän! Kuin meille kesä tulee. Niin meille mero sulaa. Alkavat alukset juosta, Liukua limoni laivat. Jo vieriit Viron veneet, Jo tuleet tupakkalaivat. Jo soljuut sotavenoiset.

224. [Soikkola].

Oluen virsi.

IV 20.

Olukkainen, juomukkainen, Metoisen makehukkainen, Elä miestä jouten juota! Kun et laai laulamaan,

5 Istuta iloitsemaan, Pois mie tyrsin tynnyristä, Pois potkiin puolikosta. Pois mie pohjani porotan, Pois pakenen puolikosta;

10 Meen mie toiseen taloon, Yli alan naapuriin, Siellä junaan ilolla Ja remulla reijataan. Joudun suureen iloon.

225. [Soikkola]. IV

Jäneksen valitus syksyllä.

Syksyir on syytä kyllä Vainon tähden valitella, Koska miehet koirinensa, Ajelevat, ahdistaavat, 5 Jälessä metsässä jänestä, Karkoittavat kaikkee vakaa

Poies miulta poloinen,

Ehkä vietän viatointa

Aina aikani elossa 10 Enkä tahdo tarkoitella,

Tuuaan miulle turmellusta.

Kenen henee syy ja synti,

Koiran taikka koskijansa?

Toisin tuntohot molemmat, 13 Koska kiljan kiljumalla,

Ala ilon ikiämmällä

Haavoittavat haara huulen,

Pieni koipisen pilaavat.

226. [Soikkola]. IV 22.

Pietarin ja lilian juhlina laulet- tava virsi:

Pyhä Pedro armollinen,

Pyhä lilia isäntä,

Tye" meille vierahisse!

Meiir on viinat, meilF on oluet, 5 Meiir on viinat viienlaiset.

Oluet meon sekaiset,

Meiir on kalat kaikenlaiset,

Metoileivät on mielelliset,

Kakut kahen kouralliset 10 Pyhän Pedron kunniaksi.

Pyhän lilian varaksi.

Meiir on tynnyrit teloilla,

Olutvaatit valkamoilla.

Kolme putkia puhuut: 15 Yhess’ on olut punainen,

Toisess’ on vihainen viina,

Kolmanness’ metoi makia. Kelle tuo oloi punainen?

Naiselle oloi punainen, 2 0 Naiselle sapanapäälle.

Kelle tuo vihainen viina?

Miehille vihainen viina,

Miehille kypärä päille;

J. Länkelä.

111

Metoi meille tyttölöille,

2 5 Kanaisille kasvaville,

Linnuille yleneville, Joutsenille joutuville.

Pyhä Pedro armollinen, lilia pyhä isäntä,

3 0 Nosta pilvoi pikkarainen

Havukkainen hattarainen, Kastele kapustojamme, Liottele liinojamme, Ruttele rukihiamme, 35 Ojentele osriamme, Kasvattele kagr ojamme! Ei kasva kasessa kagra. Ei nouse norossa otra. Älä polta pouillaas,

4 0 Upottele vihmoillaas;

Nosta ylös pilviääs Hajottele hattaroita!

227. [SoiMola]. IV 23 a.

Kiletoi-virsi, lauletaan juhla-(praas nikka-)iltoina:

Lasetaanko laulajia, Tahotaanko tantsijia? Anna tupa tullakseni, Ukset irti ollakseni, 5 Lau’at lahti lyyäksi!

Peremies, pere-isäntä. Kun et antane tupaas, Lainaeir et lattiaas. Vie pois päältäni tupais, 10 Kanna suolle kartanois!

La tantsin Jumalan maalla. Herran maalla heutaelen, Kuss’ ei pää lakia kerta, Ots’ ei o[r]tta kolkahuta, 16 Pää ei partta paukahuta. Selkä ei seinää sivellä,

Jalat ei sillan liitoksia.

Peremies, pereisäntä, Onko talli tanhavalla, , Mihin paan väen hepoiset?

Perepoikoi, saapasjalka, Onko naagloja napittu, Mihin ohjani ojennan Mihin vaalin valjahani, , Mihin riisun rinnukseni?

Onko kirstut kirpin luista, Mihin kirpin kintahaat Väeltä väsyneheltä?

Etähält’ on miun väkeni, Etähältä, ylähältä, Takaanta Jukoisen linnan. Alta linnan armollisen, Syömätöintä, juomatointa. Väsynyttä, vaipunutta.

Peretyttö, solki rinta, Onko tämä riihi pyhitty. Riihen evus ehitetty. Riihen lattia laastu? Onko pesty penkin laudat, I Jotfei tohu töksähtäisi, Tohu ei tokkus pollelleni, Santa ei saappahaisilleni. Utu ei ummiskengilleni?

Ei ollut pesty penkin lauta, Eik’ ollut lattia la’astu, Tohu tokkui pollelleni, Santa saappahaisilleni, Tohu miulta pollen poltti. Santa saappahat lahotti, Utu rikkoi ummiskengät. Söi puhki punaiset paulat.

Perenainen, naisukkainen. Nouse ylös uutimesta, Valu vaipasta hyvästä, Kohoo kokoin sulilta.

112

J. Länkelä.

Ota altais avaimet, Ota orrelta pärettä, Sytytä tuli käteesi, Tooppi toiseen käteesi, 6 0 Kannu kanna hartioillasi Kapsa mennä kammariis, Upsa uuteen tupaan, Kepsä mennä kellariin. Tuo sieltä meiän tuoppi,

6 5 Kanna sieltä meiän kannu,

Tuo tuopilla oloja, Kanna kaksin korvaisella. Elä tuo perä oloja! Kuin sie tuot peräoloja,

7 0 Lienee tuoppi tuojan päässä,

Kannu kantajan nisoilla,

Valelian varpahilla.

Eli tuojan, eli juojan.

Kuin tuot pääoloja, 7 5 Saat kuusi kumarrusta,

Viisi viljoin painotusta. (Emännän tuotua olutta.) Kuin sie teit tätä tekoo.

Tätä vaaraa valetit,

Et tehnyt peräjyvistä, 80 Humalan peräkävyistä.

Et sie istun(u)t iyllä

Etkä maannut maltaisilla,

Käsin et käännelly ityjä.

Peukaloisin et pehmitellyt. 85 Jumala iyllä istui,

Luojoi makais maltaisilla,

Käsin käänteli ityjä.

Peukaloisin pehmitteli.

Kuin sie menit tappohoos\ 90 Kääntehist, väänteliist.

Niin ylää katseliist;

Kumpa oli riuku rikki Jäänyt, Sen riu’un lasetit maahan; Kumpa oli käpy kääryisämpi, 95 Sen kävyn käsin asetit. Sen otit oloisseheesi.

Kuin menit peltohoosi, Kääntehist ja vääntehist. Ympäri rapaeliist;

100 Kumpa oh otra oikiampi, Kummalla jyvä parempi, Sen otit oloisehesi.

Kuin teit tätä tekoo, Tätä vaaraa valelit,

105 Keitit näitä keitoksia Siun pääsi päänalulle, Silmääs siki uneen, Jalkaas viljoin vuotehesen, Jumala tuli tulelle,

110 Maistoi kaavilla olutta; Ei ollut oppoisa oloisi, Makuisa ei maltasesi, Mielen viev’ ei vierteheesi. Pion liploa hsäsi,

115 Kahmaloisen karkiaa; Sitt’ tuli oppoisa oloisi, Makuisainen maltaiseisi. Mielen vievä viertehesi: Ken joi, sehe juopui,

120 Ken maistoi, maahan kaatui. Peremies, pereisäntä, Sie istut kuin isäntä, Naises kuin Jaanin emäntä, Tyttärees kun herran neitsyt,

125 Poikaas kuin pajarin poika. Mie vait hyyssä hyykäelen, Helmat hyyssä, pagiat jäässä, Hallassa hamehen helmat.

227. ^  r.  humala-maa. 
     

J. Länkelä.

113

Sukat uu(cl)et uutikessa; Miuir on versut vettä täynnä, Lunta on uudet uulottimet. Ain’ tein tätä tekoa, Tätä huolta huolittelin, Tätä vaaraa valelin. Tämän iltaisen iloksi, Tämän tunnin tarpeheksi. Kulkkuin oloja kuivi, Kerukseni keitosvettä. Huuleni humala vettä, Hapanta vettä hampahani.

Sitte, syötyään ja juotuaan lau- lavat kiiletoijat:

Suuri kiitos, kost’ Jumala Tähän täyteehen taloon! Tässä täysin annettiin, Kiipoin kaapoin kannettiin, Tuopit ropioin romiit; Söimme syönnit, joimme juon- nit. Söimme leivät kannikoille. Joimme hiivoille oluet.

Min laulan tähän taloon? Isännälle uuden turkin, Uuden turkin, kelta nyplän, Sulkut on pantu suita myöten, Aarnitsat alaisii myöten; Emännälle lanka vaipan.

Laulan taloin pojoille. Soimelle soti-oroisen, Kagran syöjän karsinalle, Aian suille suitsimaan, Salvoille satuloimaan.

Sen laulan talon minoille. Laulan läävän lähtemiä, Läävän lähtemän emiä.

Sormet voita sotkemaan. Käet voita käärimään.

165 Siis laulan talon tytöille, Laulan laivan lampahia. Laivan lampahan emiä, Ikä kuu karitsan kantoi, Ikä viikko villan niitti.

170 Min laulan tähän taloon? Kannet kulta kalkkaloihen. Rahit rauta renkahisen; Talon tyttö, solki rinta. Tuo kantta kerttelee,

175 Niin kansi kumaelee, Kuin rahia hikuttaa. Niin rahi remaelee.

Suuri kiitos, kost’ Jumala, Siitykää miun siani,

18 0 Paretkaa miun paikkaseni. Tulevaksi vuotueksi!

Sen laulan teiän oven eteen: Laulan kuusen kukkalatvan, Laulan linnut laulamaan,

18 5 Käet päällä kukkumaan, Sisovat sikertämään.

228. Narmsi. IV 23 h.

Kiletoi-virsi lauletaan Kosemki- nassa, missä Lutheruksen uskolaiset eivät pidä praasnikkoja, toisena eli kolmantena Joulu-päivänä ja kuu- luu näin:

Ulkona ollessaan:

Sato taivas^ uutta lunta, Valo vaskista raetta Uudenlinnan uulitsalle, Korkian ko’in eteen. ^ 5 Peremies, pereisäntä, Perenainen, naisueni.

228. 1  t.  (olgo).  —  2  Säkeet  1—4  on  liitetty  runoon  alamuistutuksesta. 
     

8

114

J. Länkelä.

Lase suojaan väkeni, Lämpömään rahvahani Hulkkumasta, hupsamasta^ , Sykysyisestä tilasta, Talvisesta taivahasta, Taromaita* tallomasta, Upa-maita^ hulkkumasta. Vihma silmäni virutti, , Lumi kulmani kulutti, Räntä^ räpsy rätsinäni,’ Tomu topsis pollelleni. Santa saappahaisilleni. Utu ummiskengilleni. Sato neljä neitsykkäistä Utuisista ummikkista, Pyhä päivä rätsynesi. Utuisissa ummikkissa.

Mitä meille tuotanee, Mitä meille vietänee, Vai viiään kesoista voita. Naula talvista talia?^

Ku et lase suojaan väkeeni, Vie pois tieltäni tupasi, Kanna poisi kammarisi. Kyir mie tantsin tanhavalla, Keikun keski uulitsalla. Pää ei lake.e tapaa. Jalat sillan liitokseen.

(Sisään päästettyä:) Passipo pere-isälle, Aittumala pere-emälle! Laski suojaan väkeni, Lämpömään rahvahani, Hulkkumasta, hupsamasta,

10 Sykysyisestä tilasta,

Utu ummiskengilleni.

Anto tuvan tullakseni,

Kammarin karatakseni,

Ovensuun ollakseni. j5 La kysyn pereen pojalta:

Pereen poika pikkarainen,

Talon poika taitavainen.

Onko talhi hevosta panna,

Valtaa valjahii latoa? 5 0 La kysyn pereen tytöltä:

Pereen tyttö pikkarainen.

Talon tyttö taitavainen,

Onko se riihi pyhitty.

Riihen evus ehitetty, 55 Tomu ei toksos pollelleni,

Santa saapukkaiselleni?

(Peremies ja perenainenki makaa- vat sängyssä; heitä ajetaan ylös):

Peremies, pereisäntä,

Perenainen, naisueni!

Nouse herra höyhenistä, io Padjoistas hyvä pajari!

Nous’ utuisen uupon^ alta,

Vaski äären vaipan alta.

Elä padjastas pajata

Kotka sulkistas konele, 15 Haasta hanhen höyhenistä!

Katsele kiletojia.

Tunnetteko, vanhat miehet,

Kust’ mie oomme nuoret mie- het’

Ku et tunne, niin kysele,

^ 9:n säkeen toisinto on alamuistutuksessa: Ujumasta, uppoumasta. — * r. kuja[maita]. — ^ r. papumaita. — «yi. t. rae. ^r. tois. silmilleni. — « Säkeet 2» —27 on liitetty runoon alamuistutuksesta. — ^ r. turkin.

«

J. Länkelä.

115

I Kyir mie varsin vastaelen: Juuresta Jovi kirikon, Äärestä Ätäsen linnan.

Peremies, pereisäntä, Perenainen, naisueni: Sie kuulut kuninkaaksi, Nimes herraksi heliset. Isois on iki rikas, Poika rikas polvellinen, Siuir on kullat kuun ikäiset. Rahat rannan polvelliset, Siuir on kullat kukkarossa, Rahan markat massinossa.

Peremies, pereisäntä, Perenainen, naisueni, Kaiva maasta vanha kaasua. Isäsi iki hopia! Katsele kiletojia. Lahjoittele laulajia! Sie olet rikas rahalta, Kuulus kulta penningiltä, Pääs kullan vapelehissa, Partas kullan palmikoissa. Elä huoli hukatessasi, Pihollasi pillaessa. Kahmalolla kaataessa; Kattele rahalla lauta. Peitä penkit pennigillä, Lahjoittele laulajia, Tengottele tyttäriä!

En mie paljoa kysele, Enkä tyhjään tytele^": Hevonen eestälaulajalle, Varsanen järestäjälle.

Kuin siun lienee mieles kurja, Lieneepi syän kipiä, Vielä vieläki vähennän,

Vielä vieläki alennan, Peremiehen mieltä myöten, Perenaisen kieltä myöten. Muun pereen syäntä myöten: Lehmä eestä laulajalle, Vasikka^^ järistäjälle.

Kuin siun lienee mieles kurja, Lieneepi syän kipiä, Vielä vieläki vähennän. Vielä vieläki alennan, Peremiehen mieltä myöten, Perenaisen kieltä myöten, Muun pereen syäntä myöten: Lammas eestälaulajalle, Vuonanen järistäjälle.

Kuin siun lienee mieles kurja, Lieneepi syän kipiä. Vielä vieläki vähennän. Vielä vieläki alennan, Peremiehen mieltä myöten, Perenaisen kieltä myöten. Muun väen syäntä myöten: Raha eestälaulajalle, Tenkanen järistäjälle.

En mie rahatta laula, Suut’ en kullatta kuluta, Kielt’ en pieksä penningittä. Tuo tuopilla olutta. Kanna kaksikorvasella! Kuin tuot pääolutta. Niin saat kuusi kumarrusta, Viisi vitsan painutusta. Kuin tuot peräolutta. Niin saat tuopin tuojan päälle, Kannun kantajan olalle.

(Peremiehen rahaa, olutta ja vii- naa annettua lauletaan):

r. tois. tytyne.

r. tois. lähtemä jär[istäjälle].

116

J. Länkelä,

Passipo pereisälle, Aittumal’ pere-emälle! Katseli kiletojia, i Lahjotteli laulajia, Tengotteli tyttäriä. Kaivoi maasta vanhan kaas-

nan, Isäni iki liopian, Toi rahaa piholla, , Kanto kultaa kahmalolla; Tästä täysi annettiin, Kipoin kapoin kannettiin.

Min jätän tähän taloon? Sen suon pereisälle: . Seitsen soimelle hevoista, Kaheksas kauran syöjä, Yheksäs hyvä hevonen. Kymmenes on kyntöruuna.

Minkä suon pere-emälle? Läävän täyden lähtemiä. Toisen lähtemän emiä, Sormet voita sotkemaan. Käsivarret kääntämään, Peukalot puhastamaan.

Minkä suon pereen pojalle? Sen suon pereen pojalle: Kuusi koiran kuitsikkaista. Ne kaikki jänöt ajaat. Ilveksiä itkettäät. Tuovat revot lehtikorvat, Saavat sarvipäät jänekset.

Minkä suon pereen tytölle? Sen suon pereen tytölle: Läävän täynnä lampahia, Toisen lampahan emiä, Lampahia lanttu-päitä,

Pässiä kämärä-päitä^^ Joka viikko villan niitti", Joka kuu karitsan kanto". (Uksesta ulos mennessä lauletaan): 18 0 Jääkää jälkelle Jumala, Asemille armollinen! Siitköön miun siani, Paratkoon paikkueni, Miun toisin tullakseni,

18 5 Harvon harkkaellakseni!

Harvon hantta mainitaan, Harvon hantta, ei usein. La meen toiseen taloon, Toisen talon tanhualle,

19 0 Toisin ukset ulvahtavat,

Toisin vierevät veräjät. Toisin sanovat saranat.

Vierasta jos talossa sattuu ole- maan, lauletaan sille:

Sie vieras yli vesien. Yli maien matkalainen,

19 5 Yli soien solkirinta: Sie kuulut kuninkaaksi, Nimes herraksi heliset, Isos on iki rikasi. Poika rikas polvellinen.

200 Sie Matti^^ isyen poika, Mieleväisen miehen poika. Laatuisamman naisen lapsi, Sie vieras yli vesien. Yli maien matkalainen,

205 Yli soien solkirinta, Sie olet rikas rahalta, Kuulosa kulta penningiltä. Katsele kiletojia. Lahjoittele laulajia!

^^ r. koverat sarvet. — " yi. tois. saapi. — " yi. tois. keritseminen. — " (taikka muu).

J. Länkelä.

117

I Siuir on kullat kuun ikäset, Rahat rannan polvelliset; Siuir on kullat kukkarossa, Rahan markat massin ossa.

Sie Matti mieheväinen, , Mieleväisen miehen poika, Laatusamman naisen lapsi: Kaiva maasta vanha kaasna, Isäsi iki hopia, Lahjoittele laulajia, Tuo rahaa piolla, Kanna kultaa kahmalolla! Sie olet rikas rahalta, Kuulosa kulta penningiltä, Kauvaks’ kuuluu siun kotisi, Etemmäksi elomajasi, Talos^^ kuuluu Tallinnaan, Riihes Riikaan näkyy, Olkas Olkan moisioon.

Sie vieras y[li] v[esien]. Yli maien matkalainen, Yli soien solkirinta; Korvessa siun kotisi. Marjan varsilla majasi. Tien varrella temppelisi. Ikä suutasi sulaa, Sulailla voipaloilla. Kaikki kättäs lämmittää, Käräjillä kokkaroilla.

Sie vieras y[h] vfesien], Yli m[aien] matkalainen, Y[li] soien solkirinta: Partas on kullan palmikoissa, Pääs on kullan vapelehissa, Hyvä mies, hyvä hevonen. Hyvät saarniset satulat.

Hyvät luokat kynnepäiset. Hyvä mies, hyvä hevonen, Lähe läikkyy lautasella. Sie vieras yli vesien,

250 Y[li] m[aien] matk [alainen]. Yli soien solkirinta: En mie rahatta laula, Suut’ en kullatta kuluta, Kielt’ en pieksä penningittä."

255 Lahjoittele laulajia, Tengottele tyttäriä, Helolta hopehiasi, Kumahuta kukkaroa! Siis vasta laain laulamaan,

26 0 Kummemmasti kukkumaan.

Talonväki jos ei lahjoita mitään, toivotetaan kaikellaista onnetto- muutta virren aivan päinvastoin laulamalla.

Vieras jos ei taas anna mitään, lauletaan:

Situ rikkaan rekeen. Varallisen vankkurille. Kukon sitat kukkarossa, Kanan paskat karmanossa, 26 5 Sie et ollut rikas rahalta j. n. e. toisin päin kuin edeUä.

229. Seitskari. IV 23 c.

Seitskarrossa kuulin laulettavan näillä lisäyksillä:

Hyvä ilta, terve teille Tähän täytehen talohon!

Nouse ylös uutimesta. Valu vaipasta hyvästä.

i« yi. tois. Tallis. tutuksesta.

— " Säkeet 249—254 on liitetty runoon reunamuis-

118

J. Länkelä.

5 Vaipasta kutomastaas, Tellasta tekeinästääs, Kapsa mennä kainmariin!

Puun pitkän oven eteen, Tyvet mettä tyrskämään, 10 Latvat mettä laskemaan. (Muuten Soikkulalaisten mukaan.)

230. [ ?]. IV 24.

Juhla-( praasnikka-)päivinä syöte- tään kaikkia talossa käypiä, jotka syötyään laulavat:

Olkoon kiitetty Jumala, Toitettu totinen Luoja, Avitettu armollinen Syöttämästä, toittamasta, 5 Päälle paljo palvamasta! Antakaa armollinen, Tulee vanha vuotuenne, Ovilau’at olikokaa. Purnun lau’at puhkokaa

10 Säkkiä valettaessa. Kasvakaa onnen otra. Onnen otra, kaunis kagra, Pää kuusi tahollinen. Olki kolmen solmellinen!

15 Passipo tähän taloon. Tähän täyteen taloon. Kipoin kapoin kannettiin. Kipoin kapoin, kaksin kolkin!

231. Lava

nsaari.

IV 25.

Martinpäiväyönä käyvät Lavan- saarella miehenpuolet, semminki po- jat, lahjoja pyytämässä. Joukossa on joku vanhus, joka laulaa edellä

ja kutsutaan Saksan Martti; toiset järestäjät kutsutaan Mutuksen Mar- teiksi. Nämä tantsivat järestäissään jo porstuvassa, sitte tuvassaki. Vir- tensä on Virosta tuotu ja kuuluu näin:

»Lassaanko Marttia sisään?» Peremies vastaa: »Lassaan» ja lisää: Avaa uksi orpolapsi, Tosta telki toinen nainen. Avaa linkku Liisa piika! Puhukaa tuli ptupaan [!], Lyökää lekko permannolle, Martin kynnet kylmettyyt, Varpahat valutteleet! Kun ei oo pierkuu^ pereessä, Tommatkaa tohta laesta; Kun et saa tohta laesta, Kiso kilta kynnyksestä. Kun et saa kiltaa kynnyksestä, Ota ruoko räystähästä!

(Sisään tullessaan viskelee Saksan Martti selässään olevasta kontista hiekkaa ja laulaa):

Viskan sisään vilja onnen, Kartanolle karja onnen, Talliliin hevosten onnen, Sian onnen hunnikkoon.

(Isäntä kysyy):

Rum rum, ]\Iartikkeni, Sier saar, Santikkeni! Onko Martti maasta tullut. Vain on tullut taivahasta. Tuonut vitsat tullessaan, Kuusen latvat kaasessaan, Millä pienii pieksetään, Vakahaisii vaalitaan?

231. r.  1  pärettä. 
     

J

J. Länkelä.

119

Hups hups, ^lartikkene, Sier saar, Saiitikkene! Martti tantsi, maa myrisi, Tallinnan koat kopisi, Linna-myyryt myksähtivät. Muut Martit, Mutuksen Martit, Meiän Martti, Saksan Martti, Martti on makkaran jakaja. Sian kylen kypsentäjä, Orin^ kylen oijentaja.

Peremies, ämetäkkene, Kuin se pölkyn paksukkene; Perenainen, nattukene. Kuin se kulpin^ varrekkene.

Peremies, peremehekkö, Perenainen, naisukkene, Peretyttö, pienekkene, Tuokaa Martill’ tuopikkene. Kantakaa Martill’ kannukkene, Saapi Martti rohketakse, Martin kieli kerketäkse, Martin jalat tantsimaan!

Peremies, peremehekkö, Kepsi mennä kellariin. Rapsi rauta huonehisse, Tuomaan tuoresta osaa*! Peremies, peremehekkö, , Tuopi tuoresta osaa.

Meiän Martit, Saksan Martit, Muut Martit, Mutuksen Martit. Martti kyyneltä^ kysyy, Parran voietta^ polkiaa.

, Suuri kiitos tähän taloon. Tästä täysin annettiin. Kipoin kaksin kannettiin,

Kipoin kaksin, kolkin kolmin!

Suuri kiitos pereisälle, 5 Suuren armon antamasta,

Paremman lupajamasta! Minkä suon peremehelle?

Kirves otsaan orille,

Nuka kulkkuun lampahalle, o Sen suon peremehelle. Minkä suon pereemälle?

Käet leipää käärimään.

Sormet voita sotkemaan,

Sen suon pereemälle. 5 Minkä suon peren poikatelle?

Alle jalkava heponen,

Päähän pärkävä kypärä,

Sen suon perepoikatelle. Minkä suon peretyttärelle? o Laot täyet lampahia.

Sormet täyet sormuksia,

Käen rantimet rahoja.

Sen suon peretyttärelle.

Marttia kun ei sisään lasketa, toi- votetaan kaikellaista onnettomuutta, paitsi monta muuta, joita laulajat- taret eivät muistaneet, näin:

Saakoon siun tupa polemaan, ,5 Kaotkoon siun kartanosi!

Metsästä vieköön vilja pellot,

Kaotkoon karjaonni! Olkoon jo ikinen onni,

Etfei enään elo nousis, ,0 Eikä kasvais kaikellainen,

Eikä sikiäs sikiäs.

Eikä laai lampahais.

Eikä orikaa ojennu!

Kirves otsaan ei orille,

• r. lehmän, r. saipuaa.

3 r. kauhan.

• r. lihaa.

5 r. kynttelii. —

120

J. Länkelä.

9 5 Nukka ei kurkkuun lampahalle,

Heposiss’ ei oo henkyees, Naisess’ ei talon huvees!

232. Seitskari. IV 26. Seitskarron saarella lauletaan seu- raavat Rinkitantsu-virret: Tyttäret rinkissä, yksi keskellä.

Olin etsijä orilla, Taikka tamman selkyessä, Kuuntelin kunervikossa, Katselin kanervikossa. 5 Mikä merkki on orilla? Otsassa on otava merkki, Päässä päivä pyöryläinen, Kulkuss’ on kumia kello. Kulta kuppi lautasilla,

10 Laet länkien siassa. Hirnusi orit heponen, Hirnuu kerran kuullaksees, Heinille heliseville, Kauroille kaliseville,

15 Hirmu soimehen kotiin.

Sisällä oleva hirnahtaa ja kokee päästä rinkistä; kenen käsien yli yritys onnistuu, sen on rinkiin me- neminen oriiksi.

233. [SeilsUari]. IV 27.

Tässä yksi kamala elää Meiän herran tarhassa, Tass’ on ollut tänä vuonna, Tehnyt paljo pahaa: 5 Syönyt kaikki kaurat maasta, Piipa ryynit, paapa ryynit Ja kaikkein kalliimmat r^^Tiit. Yks’ mies makasi metsän holess’, Metsän holess’, kaihon lohess’; 10 Tuu sie hirvee ostamaan,

Kaupan hirvee katsomaan! Mitä hirvi maksaa? (Kysyy joku penkillä istuva mies). Viisi Viipurin rahaa. Kuusi kulta penninkiä, 15 Sata Saksan talteria; Kuka nyt tahtoo ampuu?

(Penkillä istuva ampuu (heittää) jollakulla rinkissä olevaa hirveä ja lähtee juosten tavottamaan sitäkiini. Hirvi pyrkii rinkistä; jonka kätten alatse hirvi pääsee sen tulee mennä hirveksi.)

234. Seitskari. IV 28.

Risti-tantsu virsi, lauletaan Seits- karrossa jouluiltoina. Yhet perässä, toiset oven suussa, tantsivat toisiaan vastaan laulaen:

Risti-tantsu tantsikaamme. Oma tantsu oitekaamme, Vilu-tan[t]su veisatkaamme! Tantsi armas saaren saksa, 5 Tantsi armas tantsittaja, Tantsi Tallermaan kuningas! Jo se noussee sorka suosta, Sorka suosta, marka maasta, Verikorvat ei vaella,

10 Kimmi kammi kieremästä. Hedelmästä heitä kiellä, Salmen patjusta pajuta, Kojota kivi kovasta. Sulosolmi neitsykkäinen,

15 Sulosolmi, kulta helmi, Sulosolmi Saksan neito, Jo siulle kävi kolmet kosjot. Kolmet kosjot, viiet viinat, Lassa kävi jo toista kolmet,

2 0 Toista viiet vieretellä. Toista kuuet kuisutella.

J. Länkelä.

121

Tuli päivä poikinensa; En nyt päivälle mennytkään Päivä se pahan tapanen 25 Kesän vaivaapi värillä, Talvi paahtaa pakkasella.

(Tässä muuttuvat ovenpuolelaiset perään, peränpuolelaiset oven suu- hun.)

Risti tantsu tantsikaamme, Oma tantsu oitekaamme, Vilu tantsu veisatkaamme! 30 Tantsi armas saaren saksa, Tantsi armas tantsittaja, Tantsi Tallermaan kuningas! Jo se nousee sorka suosta, Sorka suosta, marka maasta,

3 5 Veri korvat ei vaella.

Toista kuuet kuisutella.

Tuli kuun kumia miesi, Tuli kullassa kumisi, Hopiassa helkytteli.

4 0 Tulepas miulle neito,

Lähe pois talosta tästä! En nyt kuulle mennytkään. Kuulla kuuma katsantonsa. Muotonsa mon^fen näkönen,

4 5 Millon on kaita kasvoltansa,

Millon on liiaksi leveä.

(Taas muuttuvat perässäolevat oven suuhun, toiset perään.)

Risti tantsu tantsikaamme Oma tantsu oitekaamme.

Toista kuusi kuisutella.

5 0 Tuli tähti täysi miesi,

Tallihin tähen opunen, Tähen piiskat pinnan päälle, Tähen rahtimet rahille;

Tähti pöytään istumaan, Vati vaapottu eteen, Siseehen rohina ruoka.

Syö, Juo, tähti kulta! En nyt syöne enkä Juone, Kun en näe neitojani.

Anna aikaa tähikkeeni, Ajan annoit kasvaessa, Anna aikaa ehtiessä. Vasta on puolet palmikoitu, Toista palmikoitanee!

Syö, Juo, tähti kulta! Tähti miekkaansa teristi, Kulta helkkuunsa helisti. Yli suuren syömä lauan, Syömälauan, Juomalauan: Tuokahan oma tupahan. Saakaa salmi permannolle! Anna aikaa tähikkeni, Ajan annoit kasvaessa, Anna aikaa ehtiessä, Vast’ on käsi kinnastettu. Toista kinnasteltanee!

Syöpä, juopa tähti kulta! Tähti miekkaansa teristi, Kultahelkkyynsä helisti. Yli suuren syömälauan, Syömälauan, Juomalauan: Tuokaa oma tupahan, Saakaa salmi permannolle!

Tuotiin oma tupahan, Saatiin salmi permannolle.

Kussa piejut pitsihelmat? Päällä sen utusen sängyn.

Kussa vyö vahella kirja? Päällä pieju pitsihelma. , Kussa kuupe kulta toimi? Päällä vyö vahella kirja.

Tähti lähtee soittamaan,

122

J. Länkelä-

Soittamaan, moittamaan. Täheii mielehen johatti:

9 5 Miks kolme kovoa unohin,

Ensiksi mun vanha isäni, Toiseksi mun vanha emoni? Nyt on linnun Hika suoja, Partilla ylen palava. 100 Nyt mie juoksisin jokehen, Kaivo vierehen vetelien. Joesta saisin juomakseni Kaivovierestä veestä.

235. Seitskari. IV 29 a. Kiikkuessa lauletaan pääsiäisenä.

La mie katson liekkujani, Kiiisaelen kiekkujani! Mitä sinä kiekkuni kitajat, Aluslautanen natajat? 5 Kiikku tahtoo kinttahia, Aluslauta antehia.

Uota, uota kiikkaseni, Uota, uota viisi vuotta. La kasvaa kaheksan vuotta,

10 Ett’ miun velloini ottaa naisen, Siit’ saa kiikka kinttahia, Aluslauta antehia!

236. Narvusi: IV 29 h. La kun katson liekkuani,

Kiusaelen kiekkuani, Onko liekku vellon tehty, Käsipuut kälyni miehen, 5 Selkäpuu sätäni tehty! La kun katson liekkuani, Kiusaelen kiekkuani, Kannap’ liekku koatteria, Kahen neion koatteria,

10 Neljän neitsyen sopia. Kolmen korvarenkahia, Viien verka viittehiä! Kun ei tuo liekku kahta kanna\

Vii’ en verka viittehiä, 15 Tuokaa kirves häijy kiikka, Tuokaa kirves, leikon liekun. Tuokaa tuli, poltan liekun. Tuokaa kirves, raiun kiikun! En mie raatsi liekkuani, 2 0 Liekku miulle lehmän maksaa. Kiikku kirjavan vasikan.

237. Soikkola. IV 29 c. La kun katson liekkuani,

Kiusaelen kiekkuani, Onko liekku vellon tehty, Käsipuut kälyni miehen, 5 Vitsat väännetty vävyni! Kuin tuo liekku rikkohuu, Vellon selkä vastajaa.

238. Soikkola. IV 29 d.

Liekuttajat, kiekuttajat, Vaskiset vinahuttajat, Hopiaiset horjuttajat, Kenpä miulle liekun teki? 5 Velloi miulle liekun teki. Kuhun liekku lankiaa. Sinne velloi kagran kylvi. Siellä kasvoi kaunoi kagra, Kaunoi kagra, onnen os[r]a. 10 Kenpä sinne niittämään? Sisoi sinne niittämään, Sisova siveltämään, Pääskyi päitä poimimaan.

236. ^  Säkeet  13 — 16  on  liitetty  runoon  alamuistutuksesta. 
     

J. Länkelä.

123

239. [SaariUa]. IV 30.

Ketun valitus:

Repo itki liekutteli, Alla vuoren voivotteli: Oi miun poloisen poikiani, Laihan linnun lapsiani! 5 Kussa ne kulekseleet, Herren helmoina hyvinä, Papin paian kagluksina; Lihat on syöty, luut koluttu, Nahat saksan saappahina, 10 Pispan pitkinä hihoina.

240. Lavansaari. IV 31.

Laivaleikki Lavansaarella joulu- iltoina. Isäntä istuu penkillä pöyän otsassa. Pitkin lattiaa istautuu nuori kansa laivaksi parittain, (helmatus- ten, ei rinnatusten) pöyän otsasta oveen saakka ja heiluu molemmin puolin, laulain:

Soua laiva, jona laiva, Soua laiva suurta vettä, Purjehi punasta merta. Suon otatse, jään alatse, 5 Paksuin palkkien alatse! Soutaa laiva Suomen maalle, Suomenmaalta Saarenmaalle, Saarenmaalta Saksan maalle. Saksanmaalta Venäen maalle,

10 Venäestä Viipuriin! Sieltä otrat ostetaan. Rukiit lunastetaan, Kaurat kaksin kaupitaan. Laivan kippari poisikkainen,

15 Lastas laivan puolen lastin, Yhen puolen poikosia, Toisen puolen tyttölöitä, Poikia kykärä [päitä].

Tyttäriä linttipäitä, 2 0 Naisia saparo-päitä. Poikia ison käsiä. TuU laine, otti laian. Tuli toinen, otti toisen. Kolmas vei koko venehen,

2 5 Neljäs pienet pillotteh,

Viies ankkurit hajoitti, Kuues hukutti mereen.

Tytär lapset linnukkaiset, Tehkäämme tinasta nuotta,

3 0 Vene vaskesta valeta,

Millä veetään miehet merestä, Lina tupet turpehesta! Tulkaa laivaa ostamaan!

(Tupaan tulee vieraisin pukuin vaatetettuja ostajia. Tultuaan koet- tavat toukata laivaa kumoon mo- lemmille puolille. Voivatko kaataa, on laiva huono; jos eivät, on laiva hyvä. Tytöt laulavat):

Voi sie hullu kaupanmies, 3 5 Millä sie raukka laivan ostat, Kaksi kopeekkaa kukkarossa, Seki on tullut Turkinmaalta, Ja vierryt Wenäen rajoilta.

241. Namisi. IV 32.

Martin virttä (kts. n. 25) lauletaan Kosemkinassa osa näin:

Hupsus Martikkinen, Sier saar, Santikkinen! Mistä on Martti tullut? Martti on tullut taivahasta, 5 Tuonut vitsat tullessaan, Millä pieni pieksetään, Maa[han] pannaan matala. Viskaa meille vilja onni, Katukselle kaura onni, 10 Sian onni unnikkoon.

124

J. Länkelä.

Porsaan onni porstuvaan! Peremies, pereisäntä,

Perenainen, naisueni

Mene aittaan mäelle, 15 Ota sieltä ortineilta,

Viillä vinkuten^ lihutta

Katsele kanan munia! Oi akka, talon vanhempi,

Talon vanhin vaaliani, 2 0 Katso puippuin perään.

Ettei haukka kantelisi,

Varis ei vasta kynsiin saisi!

Pääskyseir on pää siliä

Vai ei pääse päälhseksi.

242. Narvusi. IV 33. Lasta nukuttaissa:

Ää, ää ämmän lasta, Napakuoren naisen lasta, Tervatynnerin tytärtä. Nuku, nuku yksi silmä, 5 Torku, torku toinen silmä, Nukkukaat molemmat silmät. Saisin itse maatakseni. Kylässä käyäkseni, Linnassa lipatakseni, 10 Narvassa napatakseni! Tule ulkoa unoinen. Käy lapsen kätkyessä, Vakahaisen vaattehessa, Hullukkaisen huntuloissa!

243. Soikkola. Via. La laulan mokoman virren

Surakkahan suuta myöten, Muurehellisen mukaan!

Keir on kuudro kulkemassa,

5 Vahoi tukk’ on vaakumassa, Keir on mies miekka vyönä, Uro on pyssyn kantajana. Poika polkan täyttäjänä.^ Sen hyvä sotahan kuolla,

10 Kaunis kansaan on katoova;^ Kump’ on naatti^ naittamatta Poika puohsoittamatta. Sen pah’ on sotaan kuolla, Kurjan kanssa on katova,

15 Kump’ on naatti naitettuna, Poika puolisoitettuna. Kelle jääpi leseksi nainen. Lapset laihaksi kotiihin; Nainen eli perehen syynä,

20 Lapset vertana kylässä. Kaiken vallan karkiana. Kyllä nuo helkit herran rauat, Vankin vaivaisen jaloissa. Mannun poika, mies matala,

2 5 Hannun poika haikiainen.

Kaihoin soitti kanteleella, Vihoin vihmoi pillillään Iltoja kuluttaessa, Väkiä nukuttaessa.

3 0 Meiän kuudro pää kuningas,

Vahoitukka linnan vanhin, Oleksanter mies osaava Niin teki kipiän kirjan Ja laski pahan paperin, 3 5 Alkoi forttia valita Ja soriaa soltaattia.

Miun ehtoisa emoini, Akka vanha vaaliani, Pää kulta kukittajani.

241

r. sian.

243. 1  yi.   tois.   [täytt]ehenä. 
     

taan naastiki.

^ vi. kaota.

r. nuori poika; sano-

J. Länkelä.

125

Ihala imettäjäni Lämmitti metoisen saunan Metoisilla halkoloilla. Meni poikoi kylpömään, Hauto haluisen vastan Haluisille hartioille. Kylpi löylyn kynnepäisen, Hauto vastan vaahterisen; Poikoi kylpöö lavolla, Tuli tuiskaa ovesta, Lemme löyhkyy ikkunasta. Miir miun poikoini valaisi, Musta kulma muikkaeli, Emon kyllin kyynelellä.

Tuli poikoi kylpemästä, Väki vääntyvät tuvassa. Kaikki on rahvas katsomassa Pojoin mennä viimoi teille, Viimoi teille, viimoi maille. Sota-teitä tempomaan, I Sotamaita marsimaan.

Hänen ismoi isoihen Valjasti hyvän hepoisen, Pani hän saanihen parem- man. Teki ristin rinnalleen, Haara hartiaiselleen, Hyppäis hän hyvän rekehen. Niin hän joutui siilon sinne. Konsa vangit vaadittiin, Arestantit arvattiin.

Miun ismaroi isoini Laati vellon lanan alle; Ei 00 suuri eik’ oo pieni, Parahiks’ on pantu siihen; Ei 00 varvasta vajaa. Olen kortt’ ei korkiampi, Ei 00 Piuksesta pitempi.

Vietiin toiseen tupaan,

Saatti toiseen saliin, Kohalleen kornitsoien, Pantiin raisusti rahille, Hiukset päästä hierottiin, Lieminäiset leikattiin. Vietiin poikoinen kotiin, Kasarmoja katsomaan, Tilaistaan tuntemaan, Paikkastaan painamaan. Miekkoi [v]yöksi vyötettiin, Sulko pääksi päitettiin.

Viipy tuosta viikko toinen, Sai tuosta moni nätälä, Moni viikko vierähtäisi, Tuli kesoinen aika, Niin tuli pyhäinen päivä, Muut kaikki pere murehit, Emoi kaihon katkieli, Muien suut on suuruksessa.

Milläpä miun pojoini, Millä suukko suurustaapi. Musta kulma murkinoi? Lehmon’ on meri leviä. Pyssyn krassi on kartanona, Kyynel’ kyllin murkinana, Itkuir on iloisa tunni.

244. Soikkola. Toisin:

V Ih.

Laulasin suruisen vhren Surukkahan suuta myöten, Muurehikkahan mukaan.

Keir on miesi miekka vyönä, Uroi pyssyn kantajana,

Keir jääpi leseksi vaimo. Lapset verraksi kylään, Kaiken vallan karkiaksi j. n. e.

126

J. Länkelä.

245. Soikkola. V 2.

Kyntävät kyläiset miehet, Vakoavat vallan miehet Ison ikkunan alusta, Velloini veräjän suuta, 5 Taaton tanhavan perusta, Emoini oven evusta. Kantajani kaivoteitä. En voinut katsoa katala, Nau’utella neito nuori, 10 Otin otran Olgalleni, Käänsin käsivarrelleni, Menin pieno päälle pellon, Va’as vaon nenä’än. Lasin vaon, lasin toisen, 15 Lasin kolmatta vähäisen, Katsoit kylän katehet. Kylän noiat nouattiit: »Kenen pienoi päällä pellon?» Miun emoi vastaeli: 2 0 »Miun pienoi päällä pellon.» Lasin vaon, l[asin] toisen. Lasin kolmatta vähäisen. Tuli sulkama susia. Suuri karja karhuloja,

2 5 Vietiin valkoinen vaolta.

Rauta kabia kankahalta; Siis mie itkien kotiin.

Emoi kysyttelee: »Mitä itet tyttäreni, 30 Kaljut kyllin kannettuni?»

»Oi emoi, vanha^ emoini. Vanha nainen vaaliani: Onko vanhata varaa. Palkkaammeko palkan poissin,

3 5 Otammeko orjoin meille

Nuoren nurmen nostajaksi.

Pienen pellon kyntäjäksi, Mie oon mieheksi matala. Kaita atran kantajaksi?»

246. Soikkola. V 3.

La kun laulan laatu tyttö, Laulan laatuja sanoja. Jumalan opassakkia. Luojan suuren neu’okkia 5 Puhun puhas omena. Laulan laukka valkeainen. En ookaan puhas omena, Enkö laukka valkeainen. Jumala on puhas omena,

10 Luoja laukka valkeainen. Jumalair on onnen ohjat, Kelle tahtoi, sille antoi, Kenen loi, sille lupasi. Minun on onneni ojassa,

15 Säästini pahassa säässä; Ei onni osin jaeta, Jumala käsin pietä, Puna ei panna puntarilla. Verta ei viessoilla mitata.

20 Min onnen Jumala antoi, Minen antoi armollinen? Antoi onnen ohuen, Lykky kertaa lyhyen. Kuin mie onneni näkisin,

25 Haltiani huomajaisin, Selin seinään sitoisin, Päin panisin patsahasen, Siinä mie vitsoin vinguttaisin. Nahka ruoskin nauuttaisin,

3 0 Ottaisin paremman onnen, Valitsisin valkeaisen. Muille mustan hylkeäisin.

245. ^  yi.  tois.  ehtoinen. 
     

J. Länkelä.

127

Muien mustien sekaan. Eipä ollut miun emoni, ,5 Eipä ollut ottajani,

Ei ollut osan otolla

Eikä säästin sääynnöllä;

Muut olit osan otolla.

Uni petti miun emoni, 4 0 Uni petti vuo(d)e voitti,

Vaate lankainen vajotti.

Sääski lensi päämme päältä,

Onni ohitse pakeni,

Myö jäimme osatta ilman, 45 Jäimme säästittä poloinen.

a. [Viitattu 34 ja seur. sakeisiin.] Tuo oli hullu miun emoni, Jätti osani ojaan, Säästini pahaan säähän. Hullu oli miun emoni, 5 Oli hullu hoitajani. Hullu hunun hautojani, Ei ollut osan otolla j. n. e.

247. Soikkola. V4.

Nyt on maalla marrasaika,

Ilma it’un sekainen,

Nyt ei tunne toinen toistaan

Eikä tunne eikä tiiä, 5 Eikä tiiä emo eräinen.

Vaimo vatsaan väkiä, '

Kussa kulkee kuvaa.

Kussa vieree veree.

Onko maalla vai meressä, 10 Vai tuo soljuu soassa,

Vieryy veon varalla. Elkää antaa Jumala

Kumpa sortuu sotaan,

Tapahtuu tappeloon! 15 Ei 00 suku suin yhessä,

Heimo hengen lähtiessä; Kumpa kuolee kotiin, Lankiaa laa vitsalle, Siir on suku suin yhessä, 2 0 Heimo hengen lähtiessä.

248. Soikkola. V 5 a.

Venäjän kuningas viekas. Tuo oli viekas venhäläinen, Kirjan linnasta lähetti, Pienen kkjan Petteristä 5 Meiän huonoon hoviin, Meiän muureen moisioon, Meiän heikko herrallemme, Pahalle pajarillemme. Tuo heikko meiän herra,

10 Meiän pajari pahoi Kutsui kubjahan ylä, Sanoi vallan kubjahalle: »Meiltä miestä tarvitaan, Uroja uhkaellaan,

15 Ruotsin suureen sotaan, Tanumartin tappeloon.»

Tuo kuulu vallan kubjas. Vallan taarosta tasainen. Vallan kuudroi kymmenikkö,

2 0 Vahoi tukka (linnan vanhin) Ajoi kyytillä kylään, Yövalolla, kuuvalolla, Päivän valkehin valolla, Pimiällä pilkkosella,

2 5 Kahen valkian välillä. Korjais ukot kokoon. Vallan vanhimmat valitsi, Kysytteli Ukkoloilta, Satsi vallan vanhemmilta:

30 »Onko vallassa varasta, Pienen pillan tehnehiä, Kovan kortsin käynehiä?»

128

J. Länkelä.

Vanhat ukot vastasivat: »Ei 00 vallassa varasta,

3 6 Pienen pillan tehnehiä,

Kovan kortsin käynehiä.»

Tuo vallan kuulu kubjas, Vallan taarosta tasainen Istuu ajattelee,

4 0 Ei tiiä mitä tekee,

Mitä turhin tuumajaa,

• Ottanenko rikkahia,* Vaiko vaain vaivasia. Vai etsin emottomia.

4 6 Tuo vallan kuulu kubjas.

Vallan taarosta tasainen Sanoi vallan vanhemmille: »Tehkää arpa, lyökää arpa. Kenen arpa hyppäjää!»

5 0 Hyppäis arpa onnettoman.

Emottoman ensimäinen. Poika on nuori nuorisossa^ Nuori nuorien seassa, Tuo vait vasten vastaeli; 55 »Emoittomat on ensimäiset. Ei 00 heiän itkiäistä.»

Meiän vallan kuulu kubjas, Meiän taarosta tasainen,- Tuo vait vasten vastaeli:

6 0 »Poikoi nuori nuoristossa,

Nuori nuorien seassa. Käet kiini käärikää, Käet nuorilla kovilla, Sormet kiini solmetkaa, 6 5 Jalat rauta kammitsoilla! Viekää poikoi Petterihin, Viekää kaihoo Kaarestaan!»

Poikoi nuori nuoristossa, Nuori nuorien seassa.

Käet kiini kääritttiin, Käet nuorilla kovilla, Sormet kiini solmettiin, Jalat rauta kammitsoilla, Pantiin rikkahan rekeen. Vietiin poikoi Petteriin, Vietiin ottajan oville, Katsojien kartanolle.

Siinä poikoi katsottiin, Mitottiin, mierottiin, Arsinoihin arvattiin, Kump’ on piustaa pitempi. Olen kortta korkiampi. Käsivartta vatmiampi^ Pantiin poikoi istumaan, Hiukset maahan hirtettiin, Lieminäiset leikottiin.

Vanki poikoi vastaeli: »Mitä miuss’ on mitt omista, Arsinoisin arvomista. On miussa miestä miehen verran Uroja urosten verran.»

Kuningas kysyttelee, Linnan vanhin vannottaa: »Mistä syystä oot mies siottu, Vieläk’ oot kylän vioista. Vai oot vallan vääryyestä?»

Vankipoika vastaeli: »En 00 kylän vioista Enkri vallan vääryyestä; Hyppäis arpa onnettoman. Emottoman ensimäinen.»

Sanoi suuri suutoherra: »Tuokaa Turkinmaan tuluppa, Tuokaa sini sineh. Tuokaa saappaat Venäjän, Tuokaa tulinen pyssy,

248. ^  yi.  [nuojristossa. 
     

kk:ssa: tasaisainen — ^ r. varmempi.

J. Länkelä.

129

Tuokaa verinen miekka, Viekää poikoi ampumaan Ruotsin suureen sotaan,

110 Tasaiseen tappeloon!» Vietiin oppiin omena. Vietiin marja marsimaan, Osoa ei opissa omena, Maha ei marja marsimassa.

,15 Vietiin poikoi ampumaan Kahen mattahan väliin. Poikoi ampui, itse itki. Silmät vettä vierettiit, Poset lainehin latailit.

120 Lensi suuri hanhi parvi, *Tois. Lentää hanutta kolme. Toinen lensi joutsen parvi: Kuuhlueni, hanhueni. Oi miun hanheni omaini,

125 Viekää emolle viesti. Viekää viesti vellolleni: Hyvä on olla soltattina, Kaunoi pyssyn kantajana; Pyhä huomena varaan

130 Se on työtä ensimäinen Pyssyn rauta kirkastaa. Pyssyn krassi kaunistaa! Viekää kotiin viesti. Toinen viesti Tuonelaan,

135 Tuonelassa miun emoni, Tuonelass’ on toittajani!

Viekää emolle viesti: Poikas on sotaan otettu, Poikoi on vankiksi valittu!

140 Suma on suuressa koissa, Pyssyn krassi kartanossa; Meroi on lehmäksi leviä; Lepoin lientä särvetää, Syyään kosen kaloja.

14 5 Pyhä huomena varain

Väri vasta hauotaan, Kylmä löyly kylvetään. Puna paita annetaan.

a. Soikkola.

Toisin:

Viekää työ emolle viesti: Elkää itkiä miun emoni, Kaihoella hautojani; En 00 yksin soassa 5 Enkä kaksin tappelossa. On täällä polkka poikaisia. Miestä on miekan kantajia.

249. .V

arvusi.

V 5h.

Venäjän kuningas viekas Teki kirjat kiiruhusti. Paperit pahan perästä Lähetteli meiän maalle. 5 Mitä kirjaan kii*joitettu Ja pantu paperin päälle?

Se on kirjaan kirjoitettu: »Ottakaat soltattia, Valitkaat valkopäitä,

10 Kovan kortsin käynehiä. Akan poika oli armotoin. Lesken poik’ oli leivätöin. Lyötiin arpa poikiloista; Arpa hyppäs armottoman,

15 Armottoman, turvattoman, Siottiin, niottiin, Käet kiini käärittiin, Sormet kiini solmettiin. Jalat rautoen väliin;

2 0 Vietiin tuon kylän läpitse. Helisevät herran rauat Vankin vaivasen jaloissa. Vietiin poika Pietteriin, 9

130

J. Länkelä.

Vietiin ottajan oville,

2 5 Kupernaattorin kujalle,

Suuri suutoiherran luoksi.

Ottaja kysyttelee, Kupernaattori sanoo: »Mistä syystä poika ompi, 30 Onkohan omasta syystä, Vai on vallan vääryyestä?»

»En ole omasta syystä Enkä vallan vääryyestä; Miuun on suuttunt suuri luoja,

3 5 Nyt on päälle kirjoittanut.»

Mitattiin mielottiin, Arsinoilla arvattiin; Viel’ oli verskaa pitempi, Olen kortta korkiampi.

4 0 Pantiin poika tuolin päälle,

Tukka maalian tullottiin, Lieminäiset leikattiin, Kuudraiset kulutettiin. Kattila tulella musta, 45 Poika muuttu mustemmaksi, Emän lapsi laihemmaksi.

Tuotiin paita päälle polven, Tuotiin kaateet alle kannan, Tuotiin saappaat vaskikannat,

5 0 T[uotiin] tuo sini sineli.

Tuotiin hattu päälaelle, T[uo]t[iin] tulinen pyssy, T[uo]t[iin] verinen miekka. Vietiin poika ampumaan, 5 5 Ampuu ajattelee: Hyvä on olla soltaattina. Kui vaan tietäisi emoni, Syän syttyisi tulelle, Syän paukahtas palamaan.

6 0 Lensi sieltä lintu parvi Ja hajosi hanhi parvi.

Poika hnnulle sanoopi: »Viekää mun emolle viestit» Sanat saunan tuojalleni:

6 5 Elköön itkekö emoni,

Haleksiko hautojani; Hyvä on olla soltaattina^ Kaunis olla kapraalina, Suhharia syötetään.

7 0 Merivettä juotetaan!

Vaate on valmis valkeainen. Leipä on valmis selkeäinen. Kylmä sauna kylvetään. Valju sauna annetaan.» 7 5 Emyt vasten vastaeli: »Kuinpa itken mie poloinen. Kyntäjästä kylväjästä, Siemenen sirottajasta, Atran viejästä vaolle.»

250. SoikMa. ’ V 5 c.

Mitä työ tytöt surette.

Tytöt linnut leinailette.

Kalat kainosta elätte?

La nuo pojat sureet, 5 Pojat linnut leinailpet;

La sureet sulho raukat,

Pahaksuut pojat poloset.

Kuin tulee syvä sykysy.

Kova talvi tallajaa, 10 Haavat haUiin meneet.

Lepät murtuut mustemmaksi»

Siis poimetaan poikosia.

Valitaan valko päitä.

Ruotsin suureen sotaan, 15 Tanu martin tappeluun.

250. 1  Otsikossa  on:  Näinki  lauletaan. 
     

J. Länkelä.

131

Meiäii taarosta tasainen, Meiän kubjas kuuloisampi Tuli ky^illä kylään,

Akka ainoa kylässä, 2 0 Akan poika ainoampi

Sivottiin, nivottiin,

Käet kiini käärittiin,

Jalat herran raut oloissa.

Kattila tulella musta, 2 5 Pata musta penkerellä.

Poika muuttu mustemmaksi,

Naisen lapsi laihemmaksi.

Siis vietiin kylä kylältä

Ja vietiin talo talolta. JO Taarostat eessä meneet.

Vangit vaivaset jälessä.

Pitkä koppinen käessä.

Millä poikii pieksetään,

Marjoja masennetaan. ,5 Vietiin poika Petteriin,

Omenainen Out avaan.

Kaino poika Kaarostaan.

Kupernaattor kutsuttiin.

Suuret herrat etsittiin. ,0 Aiot pojalta kysellä:

»Oletko sie omasta syystä.

Vai oot vallan väär^-yestä?» »En 00 o[mastal s[^stä]

Enk’ v[allan] v[ääryyestä]; ,5 Meit on paljo veljeksiä.

Karja otran kantajia.» Pantiin poika mittapuissa,

Mitottiin merrottiin.

Viel’ on verskaa pitempi, 5 0 Olen kortt’ on korkiampi. Vietiin poika parritsaan. Tuotiin se punainen tuoli.

Istutettiin tuolin päälle,

Lieminäinen leikottiin.

5 5 Korjasi tukan kokoon,

Lähetti tukan emolle: Ei näitä emo sihtä. Oma mamma mairottele. Silottaa sininen viitta,

6 0 Mairottaa matala miekka.

Tuotiin paita päällepolven,

Tuotiin pyssy, t[uotiin] miekka, Pyssy annettiin akaksi, Miekka mieliksi h-j^iksi,

6 5 Suma suuri hartioisse.

Pieni pistooli käteen.

Oi myö pojat poloset! Muut pojat kotona naivat, Ottaat omilta mailta,

7 0 Oman linnan linttipäitä.

Oman kaupungin kanoja; Meille hylyt heitetään, Tervakannot ja kamalat, Myö vait naimme Narvan tiellä,

7 5 Piämme pulmat Petterissä,

Kupanitsan kuuluvilla.

Pojat keskensä sanovat: Mi he meillä työntekona, Aret lie opissa olla,

8 0 Pyhät pyssyjä puhastaa;

Hyvä on olla soltaattina. Kaunis olla kapraalina. Mi lie meillä syötävänä? Se kuiva leivän palainen; 8 5 Mi he meillä juotavana? Veri soan jaloissa.

Vietiin poika oppimaan, Marjukkainen marsimaan. Ei osannut opissa olla.

132

J. Länkelä.

9 0 Marjukkaineii marsimassa,

Tuotiin ne vihaiset vitsat,

Tuotiin pahat patikat. Pojat keskenään sanoot:

Kum miun tietäisi emoni, 95 Tietäisi ehottajani,

Virstan viikossa tuhsi,

Vaaksan päivässä valusi. Emyt tuvan ikkunassa

Hulkkuu syän pihossa, 100 Kaksi kättä kainalossa,

Vatsa varpaan nenässä.

251. SoikMa. V 5 d.

Vieläki toisin:

Kuin tulee syvä sykysy,

Lankiaa lepästä lehti, Haavat halliksi meneet, Koivut kellan karvaisiksi,

5 Lyötiin arpa poikoisille. Kenen arpa ensimäinen? Lesken pojan armottoman, Sen on arpa ensimäinen.

Käet kiini käärittiin,

10 Vahit vaaruut jälessä, Rauat rapsuut jaloissa.

Kutsuttiin Kupertskoisse, Istutettiin tuolin päälle, Siellä hiukset kerittiin, 15 Parta pois ajettiin, Paita maahan paiskattiin,

Pyssy annettiin akaksi. Miekka mieliksi pahoiksi, Sumainen surusanoiksi.

2 0 Mi lie meillä syötävänä? Kuivainen leivän kovainen.

Elkää itkee emoni, Haleksikko hautojani. En voi pyssyy puhistaa, 2 5 Ain’ on pyssy kyjmelissä!

252. Soikkola. V 6 a.

Tuli kukko Tuutarista, Valkoi sulkainen vajista, Tuoir olit silmät siiven alla, Näkimät sulan nenässä, 5 Lensi laivan mastin päälle. Laivan kebjalle (keulalle) ke-

hahti, Astui laivan anturoille. Tuo toi vale sanaista, Vale viestit vieritteli,

10 Tuo toi soti sanaiset. Soti viestit vieretteli: Siskoinit sotae mennä, Velloinit kotiihin jäädä. Emoi mielille pahoille,

15 Syämmille raskahille; Isoi mielille hyville, Syämmille kepiämnille; Kattila kokassa musta, Pata musta permannolla,

20 Siso muuttu mustemmaksi. Emon lapsi laihemmaksi. Ei 00 tuota ennen ollut Solkirintaa soassa, Helmkeittä tappelossa.

2 5 Tuli kukko Tuutarista, Valkoisulkainen vajista. Tuoli’ olit silmät siiven alla, Näkimet sulan nenässä. Lensi laivan mastin päälle.

J. Länkelä.

133

, Laivan keulalle kehahti, Astui laivan anturoille. Tuo toi toet sanomat, Toet viestit vieritteli: Velloinit sotahan mennä, Siskoinit kotihin jäädä. Emoi mielille hyville, Syämmille^ kepiämmille; Isoi miehlle pahoille, Sy ämmille raskahille; Sisoi mielille hyville, Syämmille heltehille, Vello mielille pahoille, Syämmille surkeille; Kattila on kokassa musta, Pata musta permannolla. Vello muuttui mustemmaksi, Emon lapsi laihemmaksi.

Oi sisoi, emoini lapsi. Lämmitä metoinen sauna, Metoisilla aiaspuilla! Tuo vetoi meon sekainen, Hauo vasta vaahterinen. Lyö löyly meon sekainen, Vellollees ainoalle, Vellon mennessä sotaan, Tanumartin tappeloon!

Sai tuo sauna valmihiksi: Mee’kö vello kylpömään!

Poika kylpee lavolla. Iso istuu kynnyksellä: »Voi isoi, vanha isoini, Minen annat, min avitat Pojallesi ainoalle Pojan mennessä sotaan, Tanumartin tappeluun?

Isoi vaiten vastaeli: »Annan halli ruunaseni Pojalleni ainoalle P[ojan] m[ennessä] sotaan.»

Poika kylpee lavolla, Emoi istuu kynnyksellä: »Oi emoi, vanha emoini. Vanha akka vaaliani, Min annat min avitat Pojallesi ainoalle Pojan m[ennessä] sotaan?»

»Annan paian pellervoisen,^ Maahan asti markoitetun.»

Velloinen sotaan menee, Sisoi sanoi vellolleen:^ »Oi miun viedroi veljyeni. Ehtoisa emoini lapsi. Kuin sie meet sotaan, TaniJmartin tappeluun. Elä 00 uhkea soassa. Aivan tarkka tappelossa, Elä eellystä eteen, Elä jää j alelle muien, Kiery keskessä väessä; Etimmäiset ammutaan,* Takimmaiset leikotaan.^

Viipyi tuosta viikko toinen. Viipyi viikko sai nätälä, Katoi yötä kymmenkunnan, Tuisahti velloin hepoinen, Sisoi tuisahti tuvasta; Halli hepoi ikkunalla: »Ah halli, hepoisueni. Oi miun halli ruunaseni! Kuhun sai viedroi veljyeni, Kuhun sai emoini lapsi?»

252. ^ kk:ssa: suämmille — ^ r. aivinaisen. — ^ r. tois.: Emoi neuvoi poi- koaan: kuin sie meet sotaan j. n. e. — * yi. tois. leikotaan. — ^ yi. tois. tag- rotaan.

134

J. Länkelä.

Halli vasten vastaeli:

»Siun viedroi veljyesi,

Ehtoisa siun emoisi lapsi, 105 Oli uhkea soassa,

Tarkka oli tappelossa,

Aina eellusti eteen,

Aina jäi jälkimäiseks’,

Suuni suitsilla revitti, 110 Pääni päitsillä harotti,

Kylet kaivo kannuksilla.»

a.

ToisfinJ: [Viitattu säkeeseen 95].

Hirnahti hepoi kujalla, Emä juoksi katsomaan: »Ah halli, hepoisueni, Oi miun halli ruunaseni, 5 Kuhun heitit poikueni, Lakkaelit lapsueni?»

Halh v[asten] v[astaeli] j. n. e.

253. Narvusi. V 6 h.

Lensi lintu alta linnan, Sulka valkea vaelsi. Se toi sota-sanoman, Sotaviestit vieritteli, 5 Sota-purpurat purisi, Sotakellot kielin lauloit; Puhuttiin puiset pillit, Soitettiin sotaset sarvet. Kenen lie sotaae mennä, 10 Kenen lie kotia jäähä? Sison lie sotaae mennä, Vellon he kotia jäähä. Emyt mielille pahoille, Syämmille surkehille; 15 Isyt mielille hyville, Syämmille lemposille.

Alkoit herrat henkäellä, Kuninkaatki kummitella:

»Ei 00 tuota ennen kuultu, 2 0 Ennen kuultu, ennen nähty, Sormus-sormia soassa, Lintti päitä alla linnan, Tanupäitä tappelussa, Pärköpäätä päällä linnan.»

2 5 Lensi lintu alta linnan,

Puhuivat nuo puiset pillit, Soittivat sotaset sarvet: Veholle sotaae mennä, Sisolle kotia jäähä.

3 0 Emyt mielille h^^ille,

Syämmille lemposille, Isyt mielille pahalle, Syämmille surkeille. Siso saunan lämmitteli, 35 Lämmitti sotasen saunan, Sotasilla sulkapuilla. Vellon vestolastusilla, Vei vellon kylpemähän. Vello kylpee lavolla,

4 0 Siso seisoo permannolla.

Isyt saunaan tulee: »Isyt, vanha isäni, Vanha taatta vaaliani, Miir avitat velloani?»

4 5 »Oi minun poikani omani.

Ahin ainoaisueni! Annan ruskin ruunaseni, Annan hallin heposeni, Soimelta soti-oroisen,

5 0 Kagran syöjän karsinalta.»

(Tois. Isyt sai sotasen hallin, Kartanolta kauran syöjän. Soimelta hyvän heposen). Emyt saunaan tulee: 5 5 »Ai miun ehtoisa emoini! Min annat, minen avitat.

J. Länkelä.

135

Mill’ avitat velloani?»

Annan päälle rauta paian;

Ei sinne tykit tymähä, «o Eikä sinne luojit loisa.»

(Tois. Emyt päälle palttinaisen,

Maalian asti aivinaisen), Siso on silkillä hyvällä.

Siso velloo opettaa:

6 5 »Velloni, emäni lapsi!

Ku lähet sota teille, Elä ole uhkea soassa. Elä 00 tarkka tappelossa, Elä mee jälestä muista, 70 Elä mee eteen muista, Kierrä keskelle väkee, Liki lipun kantajaa. Lipun kantaja kavala; Siulle lippu liitetään,

7 5 Sulka suuri annetaan;

Etemmäiset ammutaan. Takimmaiset tapetaan!»

Isyt soimelta heposen, Kartanolta kauran syöjän.

«o Siso hallia neuvoo: »Voi halli, hyvä heponen Ja sie vanha taaton ruuna. Kuin mennette sotaan, Elä sorra sorsoani,

8 s Ka’ a maahan marja’ani!» Viru viikko, sai nätälä, Kului kuuta kymmenkunnan, Hirnahti hepo kujalla, Varsa hirnu tanhavalla:

,0 Jopa halli tulee, Käsi oli koljolle kotattu. Jalka jäänyt jalustimelle. Sisoi juoksi katsomaan: »Oi halh hyvä heponen.

9 5 Oi miun ruskia munaseni,

Miks’ sie sorsit sorsueni, Kaaot maahan marjueni?»

Halli vaites vastaeli: »Vellos oli uhkea soassa,

100 Oli tarkka tappelussa, Välistä meni eteen muista, Välistä jälelle muista, Suuni suitsilla revitti, Kylet katko kannuksilla.

105 Sillä heitin veljyesi. Hylkäsin emosi lapsen.»

254. Seitskari. V 6 c. Mitä kuuluu sotaan.

Tapahtuu tappeloon?

Ei sinne hyvää kuulu: Pyssyn pylke, miekan helke, 5 Rauta kankihen kalina; Sieir on miestä kun mätästä, Veri vieri rattahissa, Rattahat veressä vieri; Sieir on verta vyöhön [asti],

10 Tarttii on jalan tasalta. Niin on siellä silmösiä, Kuin on suossa karpaloja, Niin on siellä korvosia, Kuin on koivun lehtosia,

15 Niin on siellä miestä maassa,

Kun on metsässä hakoja. Elä emo itke minua.

Hyvä on olla soltaattina.

Meri vesi juotavana, 2 0 Kova korppu syötävänä,

Pyssy vielä puhastettavana.

255. Soikkola. V 7. Tupakkainen tullikkainen,

Piippu pilh pallikkainen.

136

J. Länkelä.

Kussa piippu? — Aitan alla.

[Kussa aitta? — Tuli poltti]. 5 Kussa tuli? — Vesi sammutti.

Kussa vesi? — Härkä ryyppäis.

Kussa härkä? — Niityllä makais.

Kussa niitty? — Viikate vippais.

Kussa viikate? — Kannon päällä. 10 Kussa kanto? — Karhu repi.

Kussa karhu? — Mies ampu.

Kussa mies? — Mies maottu.

Missä maot? — Kukko nokki.

Missä kukko? — Haukka vei. 15 Missä haukka? — Sakkali söi.

Missä sakkali?^

Haukkuu yheksän yli meren,

Kylmän järven kymmenettä,

Kiviset saappaat jalassa, 2 0 Kiviset kinttaat käessä,

Kiviset vaatteet päällä.

256. Soikkola. V 8 a.

Niin miulle käkö lupasi, Kukoin mettä, liitevoita, Orkoi sarven otran päitä. Tuosta kysy isoi iettä, 5 Velloi otran siemenyttä; Antant en ison iettä, Vellon otran siemenyttä, Emon kääry kakkaroja, Minnoin välipaloja

10 Sisoin kylään viiä. Kylvin maahan Ruotsin maalle. Viskasin Viron rajalle. Rauta aittaisen asetin, Teräksestä tein veräjän.

15 Menin mie käymään kotiin. Menin yheksi yöksi,

Niin olin yheksän vuotta.

Viipyi viikko, sai nätälä, Menin katsoon otrastani; 2 0 Oli oikkoi otrassani, Sarassani hirvoi sarvi. Oikoi potki polvellaan. Sarvellansa satutti. Siis olin vuuen vuotehessa,

2 5 Kuuta kaksi kattehessa.

Voilta haisi vuoteheni, Päänalukset pääliseltä. Menin noiille Viroon, Alle Narvan arpojille;

3 0 Eivät noiu nuoret noiat,

Vanhat arpojat ei aseta. Noitui yksi noian poika, Vanha arpoja asetti.

257. Narvusi. V 8 h. Käkö kukku, kuusi notku,

Mie lan lauta notku. Mitä tuo käkönen tuopi? Kulpin mettä, naapan voita, 5 Karppisen kanan munia. Liite liina-siemeniä, Härän sarven otrapäitä.

Kuhun kylvän otrapäitä? Viskoin Viron rajalle. 10 Sieir oli petra poikinensa. Hirvi suuri sarvinensa; Petra potkas polvillaan. Hirvi sarvillaan vajotti.

258. Soikkola. V 9 a. Meren neito, metsän sulho,

Korven korkia senihka. Tuon on mieli merosta naia,

255. 1  Viimesen  jättivät  toiset  poiski. 
     

J. Länkelä.

137

Saaha lasta lainehesta, 5 Kuuhun^ korkean tytärtä, Vaahen valkean sisarta. Ei tuolle oroja huoli, Ei oroja, ei rekoja Eikä saksan saanikkeja.

10 Neito aallossa ajaa, Veon pinnalla pitää, Vetoi alla, tuuloi päällä, Keskellä venoi matala, Venoisessa neito nuori,

15 Neito nuori ja verevä. Ei 00 neion naittajaista, Ihalan itettäjäistä. Suku suuri neitosella. Suku neion naittajaksi,

2 0 Ihalan itettäjäksi, Itetti ihalat silmät, Vetytti poset punaiset; Väen vietihin vihille. Pahoin mielin pappilaan,

2 5 Tuoen tuotiin kotiin.

Väen sormus vaihettiin. Ei mee neitoi tupaan, Neito seisoo kujassa, Päin on katsoo meroon. 30 Neito seisoo porstuvassa, Neito vasten vastajaa: Ken on kanan kaupitellut, Ken on linnut liitkat^ juonna? Isois möi, emois lupais,

3 5 Vellois linnut liitkat joivat.

259. SeitsTcari, V 9 h.

Toisinto:

Meren neito, metsän suUio, Korven korkea senihka,

Se mielii merestä naia. Meren piikaa piellä, 5 Meren neittä nauratella. Meren neiet mielelliset, Metsän sulhot suurelliset, Korven on korkeat senilikat. Neito aallossa ajaa,

10 Tuotiin tuo tyttö vihille, Pahoin m[ielin] pappilaan. Väen suuta annettiin. Väen suuta, väen kättä.

260. Narvusi. V 9 c. Meren neito, metsän sulho,

Korven korkea senihka

Mieltä yhteen pitää.

Yhteen nuo ajattelee; 5 Yli metsän mielet käyvät.

Läpi korven tiet koverat. Näin sanoo merosen neito

Metsän suurelle sulholle:

Kyllä sie tahtonet minua, 10 Jo sie ollet ottamassa;

Ei siulle pidä rekeä

Eikä ossonta oroa

Eikä vasken valjahia!

Neito a(a)llossa asuu, 15 Veen pinnassa pisuu.

Veto alla, tuulo päällä.

Keskellä veno matala.

Risson kuuntelin runoja, Kauvan katson laulajia. Ei tästä runoja hene

258. 1 yi. [Ku]o[hun]. — » r. lahjat, antimet.

138

J. Länkelä.

Eikä eeltä laulajaista, . Jälellä järestä jäistä. Lie tästä runoiksi noissa, Lie laatiisse laulamaan; Ohto virsiä minulla, Vaikk’en joua laulamaan Kesoi töiltä kiirehiltä, Talvi töiltä tarpehilta, Sykysyisiltä rutoilta.

Kuin mie saanen laulamaan, Ja saanen sanelemaan, ; Niin laulan yheksän virttä Yhen vyöni vyöttäkillä, Yhen palani panolla, Urot nurmelle nukutan. Kyntäjät kylän välille, Varsat vaivutan vaolle, Pienet miehet pientaralle, . Urot ilman iltasetta.

Ei miun virteni väsyisi Eikä sammuis sanaini, Hot vello venoin tekisi, Hot laivoin laateliisi, Setä saunan salvelisi. Veisisin venoin^ Venaan Noille Venaan vaivaisille, Tuutarin’ tusakkahille, Venaan veltoille tytöille. Venaan tytöt aivan veltot, Venaan tytöt halla hauto. Halla hauto, pouta poltti; Kaikki on hallan hautomia Ja on pouan polttamia.

Oi tytöt, sisarueni, Elkää tommatkaa toesta, Vinnatkaa vihan piosta.

4 0 En 00 torsi tommattava^ Viina vaatti vinnattava. Kalja vaatti kannettava! Menkää meiän moisioon, Ilosaan littovaan,

4 5 Sieir on torret tommattavat.

Viina vaatit vinnattavat, Kalja vaatit kannettavat!

Tähän on tullut viisahia^ Viisahia, viekkahia,

5 0 Kavalia katsojia.

Ukeat on uksen suut, Pökiät on pöyän päät, Kavalat on katoksen alla, Yks’ ei tunne yhtätoista,

5 5 Kaks’ ei tunne kahtatoista.

Mitäs viisut viisas mies^ Ja katsot kavala mies? Vai viisut vikoa minusta, Katsot kaihoo^ tyttärestä?

6 0 Et saa vikoa^ minusta

Etkä kaihoo tyttölöstä. Vaikka viisut viisi vuotta Ja katsot kaheksan vuotta. Olkoon vika viisujalle,

6 5 Kaiho kauvan katsojalle;

Sain mie vian viisujasta. Kaihon neion katsojasta, Kummikko kussakka vyöllä, Vierin väärin viitta päällä,

7 0 Poikittain polus jalassa,

Tois. Viiet kuuet virsukengät, Kahet kolmet karvakengät,’ Kerääjäisen hattu päässä, Virst’ on kenkää jalassa, 7 5 Vaaksa tallaa takana.

261. 1 r. tois. virteni Venaan. — ^ yi. vaate temmattava. — ^ yi. tois. vierahia. — « r. Tätä lauletaan Kosemkinassa eri laulunaki. — ^ yi. tois. kahjuu. — ^ r. vikaa. — ^ Säkeet 71—72 liitetty reunasta.

J. Länkelä.

139

Mie meen läpi miesten huikan, Pujottelen poisten huikan^, En paa päätäni poveen; Portto panee pään poveen.

8 0 Olisi miulla sirkan siivet, Sirkan siivet, sääs(k)en sääret. Kesälinnun lennättimet, Lentäsin kesäsen päivän, Sykysyisen yön pimeän

8 5 Oman marjan mamman luoksi, Oman tammen taatan luoksi, Sieir mie kurttasinkurjan jälen, Panisin päiviini palioi!

262. SoikMa. V 11. Nyt oon hyvien hylky,

Narttilojen nahka pagla. Kehnompien kenkä pagla. La mie kasvan vuotta kaksi, 5 Ylenen vuotta yheksän. Pian hyvät hylkynäni, Siis hypin yh hyvien, Keikun yli kemppilöien. Ikä mies sanoo minusta,

10 Ikä leuka liekuttelee. Ikä partasuu penettaa, Ikä ikkunan alainen. Konna kaivon kolkallinen, Enkä maksa [maasta] rohta,

15 Kujalta kusivesiä. Sillan alta sitta vettä, Tarttia talon väliltä, Portin alta poukku vettä.

263. Soilikola. V 12 a.

Kips kilo karjaan,

Yli meren marjaan; Tuo miulle heinää! Minä heinän lehmälle, Lehmä miulle piimää, Minä piimän porsaalle. Porsas miulle kylki puolen, Minä kylen ämmäUe, Ämmä miulle kakkuu, Mie kakun kannelle. Kansi miulle rautaa, Mie rauan revolle. Repo miulle kultaa, Mie kullan tammelle, Tammi miulle lehtiä, Mie lehen lampahalle. Lammas miulle villaa. Minä villan viitaksein, Kajanaiselle kaputat\ Emännälle ympyrykset.

264. Lavansaari.

Toinen laulo:

Kips meni karjaan, Yli meren marjaan. Toi sieltä heinää; Mie heinät lehmälle, 5 Lehmä miulle piimää, Mie piimän porsaalle. Porsas miulle kylkee, Mie kylen ämmälle. Ämmä miulle kakkuu, 10 Mie kakun kanervalle. Kanerva miulle rautaa, Mie rauan revolle. Repo miulle kultaa, Mie kullan tammelle,

Vl2h.

^ T. joukon. 263. 1 r. sukat.

140

J. Länkelä.

15 Tammi miulle lelitee,

Mie lehen lampaalle,

Lammas miulle villan,

Mie villan vitsikkoon.

Karjalapselle tein kapukat, 20 Peremiehelle pitkät pöksyt.

Itselleni heinä mytsyt.

265. Soikkola. V 13.

Missä vika viru selällä, Ärjyt kurjasta koraten, Sikat^ syömättä sileät, Kanat kukotta munivat, 5 Pitkä villa pieksämättä. Kuin mie vottiin^ naisen nuoren, Tuna mullan toisen naisen, Toisen naisen ja ilusan. Kuin oli helee heinä-aika, 10 Kalhs, kiire kaura-aika, Hakkas suotta suremaan. Heinä-aikaan aikiaksi^ Poika itkien kotiin. Mitäs itket nuori poisi, .5 Nuori poisi, pieni poisi?

Sitä mie itken nuori poisi, Kuin mie otin naisen nuoren, Tuna mullan toisen naisen. Toisen naisen ja ilusan, 2 0 Kuin tuli helle heinä-aika, Kalhs, kiire kaura-aika, Hakkas suotta suremaan. Heinä-aikaan aikiaksi. Isä vaiten vastaeh: 25 Ota piiska pihohoos, Paa piiskalla pihan päälle.*

266. Soikkola. V 14. Tekisin surusta suitset\

[Päitset] päivistä pahoista, Oroin mustan muurehista, Kyntölänget kyynehstä, 5 Vetoilänget vesistä. Ei synny suruista suitset. Päitset päivistä pahoista.

Tekisin vesoista velloin. Mie kysyin kylän akoilta,

10 Kysyin vallan vanhemmilta: »Syntyykö vesosta vello. Emon lasta lastusesta? Pään mie pärnästä panisin. Tukan pitkän pihlajaisen,

15 Koivusta näön korian, Käsivarren vaahterasta, Korvat koivun lehtosista.»

Kylän akat vastasivat: »Ei synny vesasta vello,

2 0 Emon lapsi lastusesta; Päätä ei pärnästä panna. Tukkaa pitkää pihlajasta, Ko[i]vusta näköö koriaa. Käsivartta vaahterasta,

2 5 Korvaa koivun lehuosesta.»

267. Soikkola. V 15 a. En kutsu merta meroksi,

Kutsun kurjaksi meroksi, Heraseksi lähteheksi. Heitän helvetin joeksi. 5 Meroi miulta miehen otti. Miehen saatto saapassäären,

265. 1 k alleviivattu. — ^ yi. otin. — » r. kipeäksi. — * r. selkään.

266. ^ Säkeet 1—8 on liitetty alamuistutuksesta, jossa on huomautus: Laulun alkuun.

J, Länkelä.

141

Jätti lapset itkemään, Hullukkaiset huutamaan. Menit kylän uulitsalle 10 Pyhä aamuna [varahin]; Sieltä etsiit eiteänsä.

i 268. Narvusi. V 15 h.

Toisin:

En merta meroiksi kutsu Enkä lempo lähteheksi, Uron upottajaksi, Saapassäären saattajaksi. 6 Meri miulta miehen tappo, Ranta miehen raiska jaa; En mie merta kiitä, Enkä rantoja rakasta.

(Näin sanottiin Kosemkinassa ja lisättiin: Se onki Seikkulan virsi ja vielä komiakin. Virttä en kuiten- kaan voinut käsiini saada Soikkolas- takaan.)

269. Soikkola.

V16.

Kysytteli kylmä-tauti, Ajatteli ammos-tauti: Kummanpa tapan talosta, Kumman kuoletan kylästä, 5 Vai tapan talon emännän?

Elä tapa tauti parka. Elä suutu surma parka, Ehiä on emäntä koissa!

Ajatteli ammos-tauti, 10 K[ysytteli] kylmätauti: Ketäpä tapan talosta, Ketä kuoletan kylästä. Vai tapan talon isännän?

Elä tapa tauti parka,

15 Elä suutu surma parka, Ilusa on isäntä koissa!

Kysytteli kylmä tauti, Ajatteh anmios-tauti;

Vai tapan talon pojan? 2 0 Elä tapa tauti parka,

Jääpi atra seisomaan!

Kysytteli k[ylmä] t[auti], Ajatteli a[mmos] t[auti].

Vai tapan talon neion? 2 5 Elä tapa tauti parka,

Jääpi serppi seisomaan!

270. Soikkola. V 17.

Miten teen mie polonen. Kuten kurja linnukkainen. Miten tehnen, kuin elänen. Kuin mie kunnian pitänen, 5 Pään tarkka, tanian mieli, Hiuksi herva^ hallikkoinen! Saatin sakkoon isoini, Velloini rahan vetoon, Häpiään vanhempani.

10 Oi mie poloinen piika! Suun on surma, heimon herja. Pään polku hyvän isoini, Vatsan kanto vaaliaini. Miten tehnen, kuin elänen,

15 Kuin mie kunnian pitänen, Pään tarkan, tanian mielen, Vai käynen suen suksille? Sueir on lipiät sukset. Vai käynen jänön j alelle?

270. 1 yi. [h]a[rva].

142

J. Länkelä.

2 0 Jänöir on jälet koverot. Vai käynen revon rekehen? Revoir on reki matala. Vai käynen karhun kaplahille? Karhun on kaplaat matalat.

271. Soikkola. V 18. Veljyeni kaunueni,

Velloi vuolahaisueni, Olkaamme hylyt hyvästä\ Kuurokkaisen kunniasta^! 5 Kun ei kunnia katoisi, Saisi en sakkohon isoini, Velloini rahan vetoon! Siis poika isolle poikoi, Siis lie lapsi vanhemmalle, 10 Kuin teet tuvan isolle, Tuvan porstuvan etehen, Uuet on ukset kammarille, Jos tahot elää ison keralla.

272. Soikkola. V 19. Eläkäämme hylyt hyvästä

Kuurokkaisen^ kunniasta. Saisin^ sakkohon isoni, Velloini rahaverohon. 5 Jo meille Bro tulee; Erin on leipä leikataan. Vietiin maille vierahille, Tuurin tuntemattomille. Miss’ ei lennä linnut meiäu, 10 Eikä pääse pääskyt meiän. Muut pojat kotihin naivat, Mie oon kaiho Kaarostassa, Otin naista Outa vasta,

Pi’in on pulmat Petterissä, 15 Kaikk’ on Kaarostan välillä. Miekkoi on mielin näkyvinnä. Tuota mie vaalin illoin aamuin» Kerran keski päiväisellä,

273. Soikkola. V 20, Oli ukko ja akka.

Oli kirjava kanainen. Muni parvelle munaisen, Muni kultaisen munaisen. 5 Tuli hiiri pitkä häntä, Langetti munaisen maahan, Rikkoisi kultaisen munaisen. Ukko, akka itkemään. Kana nois(i) kaakottamaan,

10 Koukut noistiin kolisemaan, Uhvatkot ulisemaan, Härkkimet hälisemään, Lusikkaiset lutisemaan, Prusakat pulisemaan,

15 Hepoiset helisemään.

274. Soikkola. V 21. Läksin, läksin neito nuori.

Läksin koista lähtemään, Isoin unesta [tuvasta], Emoin karjan kartanolta. 5 Menin virstan, menin toisen, Menin kolmatta vähäisen, Niin tuli sana jälestä: Koit oli kuollutta koissa. Yksi on ismaroi isoini, 10 Toinen ehtosa emoini.

Kolmas on kurja kumppahni.

perfectum).

yi. [hyvästji. — ^ yi. [kunniastji.

r. selitys: Vähennysosana kuurosta = pikkuruisen ajan, — ^ r. (im-

J. Länkelä.

143

Minä juossulla kotiin.

Milläpä pesen isoini? Pesen viinalla isoini; 15 Milläpä pesen emoini? Pesen viinan viertehellä; Millä kurjan kumppalini? Pesen hevon kusella.

Millä vaatetan isoini? 2 0 Ison verkaan vetelen; Milläpä vaatetan emoni? Emon silkillä sitelen; (Tois. Sison sulkku rättilöillä). Millä kurjan kumppalini?

2 5 Senen kuusen koskusilla^

(Tois. Millä sulhon mielalan? Vellon kyntorättilöillä.) Kuhun hautaan isoni? Isoin kirkon sillan alle;

3 0 Kuhun hautaan emoni?

Kirkon seinän vieryelle, Lauta harjan lappiaan, Liki lukkarin lukuja, Kirkkoherran kilj ukkia; 35 Kunne kurjan kumppalini? Senen kirkon kynnys alle, Meen kirkkoon kesolla, Siitä aina ylitse härkin, Yli helmoin heutaelen,

4 0 En kasta kapustojani.

Enkä ryvetä helmojani.

275. SoiTckola. V 22.

Leine, leine, hwä rouva, Las’e leineäs alemmas, Piä leines leppiästä, Jo siun isois kuoh!

5 Jos lie kuollut, anna kuolla, Kyllä kylä korjajaa. Kylä kymmensin hep öisin, Valtoi viisin varsukkaisin Paasto palttinan paneepi,

10 Ääri vieri maahan viepi! En mie täältä poies pääse, Musta mies on murentamassa, Herran herkut on keittämättä, Papin praahit paistamatta.

15 Leine, leine, hyvä rouva, Lase leineäs alemmas, Piä leines leppiästä. Jo siun emois kuoli! Jos lie kuollut, anna kuolla,

20 Äärivieri maahan viepi. En mie täältä poies pääse, Musta mies on murentamatta,

Papin praahit paistamatta, Viel’ on Ruotsi ruokkimatta,

2 5 Tattarilainen tallomatta,

Rantsussit rakentamatta. Leine, leine, hyvä rouva.

Jo siun kuoli kumppalisi, Vaipu vaippasi alanen!

3 0 Jos lie kuollut, anna kuolla,

Mokomainen tuo oliki, Suin seinään, sehn minuun, Tois. Suin söi, sehn makasi. Päin päänpohj uksiin; 3 5 Anto kalalta katetta, Pätärältä pään alusta, Veisettä veren imee.

274. 1 yi. kurriloilla.

275. 1 yi. väki.

144

J. Länkelä.

Kuraksetta kuivajaa, Tukan tuuleen jakaa;

4 0 Kyllä kylä korjajaa,

Äärivieri^ maalian viepi!

(Toinen lisää): Anto kyllin kynsivartta. Kuulisin kuristettavan, Niin mie nuoria punoisin; 45 Kuin kuulisin leikattavan, Niin mie veitsiä hivoisin; Kuin kuulisin ammuttavan, Niin mie pyssyjä puhastan. Kuulisin upotettavan;

5 0 Venoin rannalle vetäisin;

Kuulisin poltettavan. Niin mie tervaista tekisin.

276. Soikkola. V 23 a.

Kirppu hyppi, kirppu keppi,

Hyppäs meiän kynnykselle.

Kysy meiän kirppuloilta:

Onko teiän naiset koissa? 5 Meiän naiset Narvan linnassa.

Kenpä teiän työt tekee?

Kissa meiän työt tekee.

Kenpä kankahat kutoo?

Karhu kankahat kutoo. 10 Kenpä teille ruoot käärii?

Keräjäinen ruoot käärii.

Kenpä teille päät panee?

Matkalainen päät panee.

Kenpä teille vettä tuopi? 16 Jänö meille vettä tuopi,

Jänöir on jälet koverat.

Kenpä teille lehmät juottaa? Repo meille lehmät juottaa. Kenpä laatii lampahaat? 2 0 Lapset laatiit lampahaat.

277. Narvusi. V 23h.

Kirpukkainen keukkainen.

Onko teiän lapset terveet?

Ei 00 meiän yksikään.

Kuka teiän työt tekee? 5 Suto meiän työt tekee,

Suto survo röyköytti,

Suto suun revitti,

Suen poika suutuksissa;

Karhu kangasta kutoo, 10 Karhun poika karkajaa;

Repo rieskaa tekee,

Revon poika röykejää.

Kirppu huutaa kiuastaa.

Orava tuvan lakassa; 15 Orava poikanen avasi,

Mygrä istu myssy päässä,

Kärpänen päre käessä.

Hiiren häitä tiukkaessa.

278. Soikkola. V 24.

Nouskaa laiskat laulamaan, Vetelykset vieremään, Kuss’ nuo olleet^ toiset laiskat. Vai on parkiten pajussa 5 Vai on hiiro-hernehessä^ Parkiten paju palaa, Hiiroherne höyryää; Miehet luuht metsän savuun’,

• Naiset Narvan linnan savuun*,

278. ^ r. Ollen on luulennossa tavallisin; lienen, harvinainen puheessa. — ^ yi. tois. hiirenhernehessä. — ^ r. Tois. metsän savu; silloin onki kirjoitettava: Miehet luulit: Metsän savu. Sanoipa eräs vielä: savun, milloin olevan on tullut hylkyläiseksi.

J. Länkelä.

145

10 Tyttäret kirikon savuun, Pojat pienet pyssyn savuun. Miehet mustat, naiset noiat, Tyttäret homesykärät, Pojat puolen mielelliset;

15 Miehet metsään pakoon, Naiset Narvan naatalaan, Tytöt tervatynnyriin. Pojat sittapuolikoon,

279. SoikMa. V 25 a.

Kylmä kynsiä kysyy, Alta jalkoja anoo, Päältä päätä riitelee. Keritsin suelta villan, s Takun talven juoksijalta. Tein palan pakkaselle, Tein kylmälle kypärän.

280. Naruusi^

V25h.

La ku vierotan vilulla, Kajahutan kastehella. Ei neito vilulla viere, Eikö kalju kastehella;

s Viikate vilulla vieree, Rauta^ kaljun kastehella. Mie teen vilulle viitan. Kaste kurjalle kasukan. Mist’ teen vilulle viitan,

10 Kauhtanaisen kastehelle? Keritsen kesäsen vuonan, Talvilampaan takitsen. Siitä teen vilulle viitan, Kastehelle teen kasukan.

281. Seitskari. V 25 c. Vilu viittaa kysyy.

Kaste tahtoo kauhtanaa. Mistä teen vilulle viitan, Kahen kerroin kastehelle? 5 Keritsen suelta villan, Takun t [alven] j [uoksi j alta] ; Siintä teen vilulle viitan, Kahen kerroin kastehelle.*

282. Soikkola. V 26. Emoiseni ehtoiseni,

Mammoiseni maksaiseni. Tuo miun sulkku(iset) sukkaini, Paperiset paitaseni, 5 Jo aika pois paeta Viron maille viisahille! Viron maili’ on myllylöjä, Myllylöiss’ on mättähiä, Mättähiir on mantsikoita.

10 Mantsikka mäellä huusi, Puola kaljui^ kankahalla: Tye neito noppimaan. Punaposki poimimaan, Valkea valitsemaan,

15 Kassa pitkä katkoimaan Ennenkun tikka tikkajaa, Musta mato muikkajaa. Harakka panee pajussa, Vares vaakkuu vaahterassa!

283. Soikkola. V 27. Mantsikka ei palenna maita,

Puola ei polta kankahia, Vesi ei velloja upota.

280. 1 yi. tois. Liuska.

281. 1 kk:ssa: kastetelle.

282. ^ r. tois. kergui.

10

146

J. Länkelä.

Tuli ei polta tuttavaa. 5 Tuli polttaa turrat metsät, Vesi vehka suot hävittää, Ei missä otuksen olla, Lehto lintusen levätä. Kuhun myö kalat kutemme? 10 Joen suuhun juoksevaan, Saaren salmiin syviin.

284. Soikkola. VI 1.

Hevahuisen on tervaherra, Meren herra, metsänherra, Puuherra, petäjäherra Tinki metsät Titmaroilta, 5 Puut lunasti Lutmaroilta. Alkoi palkkia panella. Alkoi hirttä helkytellä. Kump’ oli hoikka hummareksi Se oli palkiksi parempi.

10 Sai tuo hirret väitetyksi, Sai tuo palkit pannetuksi, Sai tuo lantti valmihiksi.

Hevahuisen on tervaherra, Puuherra, petäjäherra

15 Vallasta valitsi miehet. Kylästä pojat paremmat. Hyvä on lantilla ajaa, Kunis sessat maata kertit. Tankit pohjaa tapaisit.

2 0 Tuli tuuli aivoin tuima Meren vihkuri vihainen. Meren aaltoi ankarainen. Ilma ilkiä on ijästä. Aivoin kauhia kakosta,

25 Sorsi lantin Suomen maalle. Sorsi on Suomen rantuelle. Hyvä on Suomessa elää. Hevahuisen tervaherra Nousi suurelle mäelle.

I Nousi puuhun suurempahan, Koivupuuhun koreampahan. Kyynel silmästä tulee. Paksump’ on pavun jyvää. Ei 00 saali hertysiä, , Saali on miehiä hyviä, Vallasta valitut [miehet], Kylästä pojat paremmat.

Sousi lantin Suomen maahan, Sousi Suomen rautaisille. , Syövät saiaa salista. Jo noi salvavat salia. Kolkuttelit kornitsoja, Pahan herran palkkiloista, Hevahuisen hertyisistä. , Sieltä sorruin Soikkulaan, Läksin tulla Loukkulaan, Vääntyin Väärälle-kylälle. Otin lotjan Loukkulasta, Haapioisen Harkkolasta. Sitten menin mättähälle. Varastin Vaaselin silahkat. Peitin saunan sillan alle, La taivun Tarinaiseen, Viivy telien Venakontsaan, Siis säävyn Säätinälle.

Säätinäir oli kagra kallis,. Kaksin ruplin kagra-kuli, Ruplasta ruisnelikko. La ka sä’än Säätinää, Sää kylää, maa majaa, Vanhaa varkahan pesää: Naiset on mustat. Miehet on noi’at, Tyttäret on homesykärät . Pojat on puolen mielelliset, Tupakka ei tuusista lopu. Pitkä piippu hampahista.

La konelen mie Koskovesta,

J. Länkelä.

147

Laulan Ransun vaivaisia:

,0 Saha mylly heiän saattoi, Monen saattoi saappahasse, Monen verkaan veteli, Monen pani pankruttiin, Petun verkaan vetää,

7 5 Klimun laati laapattiin. La kun läskiin Laukahalle Laukahalla miehet lais’at, Miehet laivassa lamoit, Hollankissa huokajaat,

80 Naiset nälkää näkevät. Kerta velli keitetään, Sillä viikko vietetään, Lopu ei pöy’ältä pöpötti. Vehka-kakku kammarista,

85 Ovensuusta olkileipä.

Siis lippaan Liippovaan\ Liippovass’ on kalmat suuret, Kalmat suuret, haavat pitkät, Sieir oli naasti Nastasse,

9 0 Ilmoitti ilon kylään, Liippovan kylän ka’ulle, Vibiän virtain väliin, Ropsun ruoko räntäisille, Haavikon apajan suulle.

285. SoikMa. VI 2.

En tieä poloinen piika. Kuin mie jou(d)uin juomarille, Jouduin juomarin rekeen. Mikä [joi] joka pikarin, 5 Joka kannun kalhsteli. En tie’ä poloinen piika. Konsa tukka tuisahtaa. Lakki päästä lankiaa.

Niin mie jou(d)uin juomarille 10 Jouduin juomarin rekeen.

Mi joi joka pikarin,

Joka kannun kallisteli.

Olisipa miusta ollut

Hyväisenk [miehen] nainen, 15 Tasaisen taloisen minjä.

Kuin hyvin hypiteltäisi,

Joss’ käpehen käytettäisi;

Jouduin hullulle urolle.

Mi joi joka pikarin, 2 0 Joka kannun kallisteli.

286. SoikMa. VI 3.

Elkää luoa suuri luoja. Elkää antaa armollinen j Sitä lasta syntymään, ’ Juomariksi joutumaan,

5 Joka juopi joka pikarin, ; Joka kannun kallistaa. Joka pullin pudistaa\ Ikä tunnin tuumajaa Ja aina aja[tte]llee, 10 Ikä tunnin tuppu tuiski’. Ikä päivä huntu huiskii, Lakki maahan lankiaa; Hän käypi kaikki kapakat Ja juopi joka kopeekat! 15 Elkää luoa suuri luoja, Elkää antaa armollinen Sitä lasta syntymään. Kuin tulee isän tupaan, Kysy ei äitiltä lupaa, 2 0 Katsoo itse kaapihinsa. Kiirehtii hän kiukahensa! Kysy ei keltään keitoksia.

284. ^  r.  Kylä  Kosemkinassa;  suomeksi  Pärspää. 
     

285. 1 yi. [pu]h[istaa].

148

J. Länkelä.

Leikkoi leipiä luvatta, Itse istuu iltaselle, Asettaipi atrialle. Nainen katsoo naatalasta^ Lapset itkeet laavitsalla, Isä istuu pöy(d)än päässä, Kääry leipänen kä’essä, Viina pulli vieressään, Olutkannu kannen^ päällä.

Elkää luoa suuri luoja, Blkää antaa armollinen Sitä lasta syntymään. Viina päässä viipymään, Kapakassa kauastumaan! Pere oottaapi kotona, Akka oottaapi ovella. Lapset itkeet ikkunoista. Monta yötä ovat unetta. Monta aamun atriatta, Illat ilman iltasetta. Pahan isän parkunasta, Juomarin jouto jutuista. Tyhmän tyhjistä sanoista, Älyttömän äänilöistä.

Elkää luoa suuri luoja, Elkää antaa armollinen. Sitä lasta syntymään, Juomariksi joutumaan! Usein pieksää pienet lapset, Tappaapi akat tasaiset. Sylkee silmät syyttömästi, Vihaapi viattomasti. Toruu tolkuttomasti. Kesät kestää kestilöissä, Juoksee joutaviss’ iloissa Eikä tunne työtä tehdä.

Suopi somasti elellä, 6 0 Tahtoo keviästi kävellä, Aina syyä, aina juua, Aina trilli trallii lyyä.

287. Soilikola. VI 4 a.

Tyttäret sulat sisoni, Sulat suhiset omenat! Emme oo sisot isoista, Emmekä oo sisot emoista, 5 Sisot siivoista sanoista, Emon lapset laatuisista.

Laulakaaka laukoi hiukset, Kukkukaaka kultoi kuudrat, Kunnis tuisamme tukka-päänä,

10 Vinhamme villat hartiolla, Liuhamme lieminät selällä. Kunnis yhtä kassaistamme\ Sinis on viitta vahaistamme. Kymmenen volihuttamme!

15 Kuin kassa kuoletetaan^ Oma tahto tallataan, Liittaisemme liitetään, Majaisemme muutetaan. Papin pantu heitetään,

20 Kuratiksi kutsutaan,

Kunis on ohjat ostamatta, • Valjahat lunastamatta. Rahat markat maksamatta. Kuin saap’ ohjat ostetuksi,

25 Valjahat lunastetuksi, ^ Rahat markat maksetuksi, Niin volimme voitetaan. Ruuhiet ollaan rohkiana, Vitsiät ollaan viisahana,

3 0 Tarkiet tarkasti elellään,

^ r. Uuninalus, jossa kanoja pidetään. — ^ r. pöydällä. 287. ^ (eli kassoitamme). — ^ (kaotetaan).

J. Länkelä.

149

Et osaa ovesta mennä, Ulos uksesta paeta, Pois paeta poistuvasta, Taloni tyttären tavalla,

3 5 Vanhan muorin muotoisella.

Kaikki on toisin toiselassa. Toisin toisessa talossa. Toisin ukset ulvahtaat. Toisin viereet veräjät,

4 0 Saranat sanoin sanovat.

Etkä maksa maasta rohta, Olen kortta uulitsalta, Tarttia talon väliltä, Kujalta kusivesiä,

4 5 Tadevettä tanliavalta.

Kuin olin isoini ko’issa, Olin koissa kuoriani, Olin koissani liohia,^ Elpiä emoni luona,

5 0 Karaten kävin katuja,

Uhkaellen uulitsoja. Tanssien talon väliä. Seisoin sormuksen hopian, Olin yksi, maksoin kaksi,

5 5 Maksoin kaksi mammalleni,

Kolme kuorijaiselleni; Seisoin seitsemän siassa. Maksoin markat maatessani, Tengoit tietä käydessäni,

6 0 Hopiat liuokatessani.

Kaikki sanoit ennepäin: Ah kuin tämä miun ohsi. Tämän kuin saisin saaneheen Ja marjan manittaneen, 6 5 Lehtyen lepyttäneen; Siis kuin kirkkoon menisin, Markkinoille marsajaisin.

Kamppaniin kauhkajaisin, Tuolle toisin tuomusia. Ostaisin omenaisia. Saisin saaren saiasia, Linnan lii)pu-leipäsiä. Sylessäin mie syöttelisin, Kä’essäin mie käytteleisin; Viikon vieressä olisin, Kuunkau’en kattehessa. Kuin nuo saavat saaneheen Ja marjan manittaneen, Ihalan itettäneen, Verevän vetyttäneen, Lehtyen lepyttäneen. Siis kuin kirkkoon meneet, Kamppaniin kauhkajaat. Markkinoille marsajaat. Sieltä tuovat ruplan ruos’an, Kahen ruplan karpotsuisen*; Senen sielt’ tuovat tuomisiksi. Ostavat omenaiseksi. Sitten sillä syötteleet. Illoin aamuin ant eleet.

Niin on tyttö miehelässä. Niinkuin karhu kahlehessa, Suitsissa emä heponen. Lehmä talvikytkyessä. Niin tyttö isoihen luona, Niin isoin, niin emoin, Kuin kuningas linnassaaji. Herra valju vallassaaan.

Olisipa miustki ollut Hyväisenki miehen nainen, Tasaisenki talon emäntä^; Jouduin hullulle urolle, Hopelolle hoitajalle, Tukat tuulelle jakaa,

^ [koria?] — * r. suuri ruoska.

yi. [tal]oisen minnoi.

150

J. Länkelä.

i Ahavalle antelee. Jouduin äksyn äijän luoksi, Ankaran anopin luoksi, Kurjan kumppalin tyveen, Vallattoman vaipan alle. , Suin söi, selin makasi, Antoi kaialta katetta, Pätärältä pään alusta, Antoi kyllin kynsivartta.

Hyväinen mie olisin, Kuin hyvin hyviteltäisin, Käpiäinen mie olisin. Kuin käpehin käytettäisin. Käkeisin käpeä neito, Käpeän käsillä maata. Lieron sormilla levätä. Parepi on pajulla maata, Lepoin oksilla levätä Kuin mokoman paarin luona, Kurjan kumppalin tyvessä.

Kysyin käymään kotiin, Vellolleni vierahisse. Emojani katsomaan. Kysyin ämmät, kysyin äijät, Kysyin kymmenen kytyä, Niin sapsin sata natoa, Kysyin kylkipuoleltani, Kuiten kylmältä kivoilta. Haukun hartiaiseltani, Haukun kun vetoihaolta. Kyty kylmää puheli, Äijä päätä järkytteli, Ämmäni kovin toreli. Pani [n] rintani reeksi, Kantapääni kaplahaksi. Sormet söriat ohjaksiksi. Käet kaarin rahkehiksi, Henkeni hepoiseksi. Sotkin kainon kauhtanani.

Viruttelin viittojani,

14 5 Kotihini mennessäni, Vellolleni vierahisse. Oottelin isoin oroja, Velloin vemmeltä halaisin, Vierahisse kutsumaan,

150 Oljamii ottamaan.

Eipä tullut tuima velloi, Tult ei tuima velloin vaimo, Vierahisse kutsumaan, Oljamia ottamaan.

155 Kysyin kyyltäni rekee. Äijältä anoin hevoista, Ämmältäni tuomisia, Omaltani itseäni, Naolta sormikinttahia.

160 Kyty kylmästi puheli, Nato jäätä järskytteli, Oma roimi ohjaksilla.

Valjastin oman oroisen. Panin päähän kultapäitset,

165 Selkään sotisatulan, Valjastin pyhä heposen, Pyhäisillä valjahilla Pyhä huomena varahin. Menin itse vierahiksi,

170 Ajoin isoin ikkunalle. Emoin oven etelien, Velloini veräjän suulle. Oottelin jo velloaini, Rinnuksia riisumaan,

175 Valjahia vaalimaan. Ohjia ojentamaan. Eipä tullut tuima vello, Tult’ ei tuima vellon vaimo Rinnuksia riisumaan,

180 Ohjia ojentamaan. Riisuin itse rinnukseni. Itse ohjani ojensin,

J. Länkelä.

151

Itse vaalin valjahani. Menin vellon porstuvahan, Vellon lapset vastassani.

Vellon lapset sanoot: »Elä tye täti tupaan, Muu pere murkinoivat, Omat ovat atrialla; Mie vait itse ilman jäin. Mie vait tunkiihen tupaahan, Oven suuliun seisattaisin, Oven suuliun, orren alle.

(Toinen lisää: Rasasin rahin nenälle, Seisotun arinan luoksi). Vello istuu pöyän päässä, Miss’ ennen istui isoini; Vellon nainen kiukahalla. Miss’ ennen emoi makaisi.

Niin sanoi veljyeni: »Kusf tämä venakko vieras, Kusta täm’ on savakko saanut?»

Vellon nainen, viekas nainen, Viekas nainen, vieras nainen, Vieras nainen vastaeli: »Tämä on tullut Turkin teiltä Ja vierryt Venäen mailta.»

T[oinen] lisää: (Ja on saanut Saksan mailta Vai lie sortunut Someron maal-

ta).5

Minä vaiten vastaelin: »En mie tunne Turkin teitä Enkä vieri Venäen maita.

(T[oinen] lisää. En mie tunne Turkin kieltä, En mie salli Saksan kieltä,

En vestä Venäen kieltä. En sorra Someron kieltä; Mie vait sorran Suomen kieltä). Kyir sie velloi silloin tunsit, Kuin teit tätä tupaa, Korottelit kornitsaa. Salvoit näitä salvamia, Ohn suuri sammalessa, (Tois. Olin palkin nostajana, Suosta sammalen vetäjä),® Olin hirren otsasessa.»

Otti vello vierahaksi; Sanoi velloi vaimolleen: »Ota ryyti vierahalta!»

Velloin vaimo vastaeli: »Fankaan itse patsahasse, Välähämmin pois menee!»

Sanoi vello vaimolleen. Kuikutteli kullalleen: »Tuo olutta vierahalle!»

Velloin vaimo vastaeli: »Olut loppui, taari taittui, Ei lopu oluen juojat, Eikä taitu taarin juojat.»

Sanoi vello vaimolleen, Kuikutteli kullalleen: »Tee sisoille talkkunaa!»

Velloin vaimo vastaeli: »Vetoi jäässä, jauhot kylmät, Viel’ on kylmempi tekiä. Nyt tuli surma suurimoille, Nyt tuli kaiho kannikalle, Nyt tuli munille murto. Kissan kaiho kannikalle, Rottain munille murto, , Hiiren surma suurimoille.»

5 Säkeet 208—209 on lisätty reunasta. — ^ Säkeet 223—224 on lisätty reunasta.

152

J. Länkelä.

Minä kääntysiii ovesta, Niin it’in ikä kivoisen, Ikä kannon kaihoelin, Sitä tietä käyessäni.

a. Toisin: [Viitattu säkeeseen 164.] Pani reiteni reoiksi, Peräni p eräpä j uksi, Panin kannat kaplahaksi. Siis vasta menin vierahisse,

5 Ojentaisin oljamia, Valuin virstan vatsallani, Kymmen syltä kykkyilläni.

288. Narvusi.

VI 4h.

Kysyin ky’yltäni hevoista,

Omaltani itseäni.

Ämmältäni tuomusia,

Naolta sormikinttahia. 5 Kyty kylmästi puheli,

Nato j[äätä] j[ärkytteli],

Oma r[oimi] ohjaksilla.

Leikkasin lepästä vitsan.

Taitoin tammesta tupinan, 10 Pitkän vitsan pihlajasta,

Siis menin vellolle vierahiksi.

Kahelia kanan munalla,

Kaheksalla kakkaralla. Menin vellon ikkunalle, 15 Vieretin veräjän suulle.

Huusin mie velloani

Rinnusinta riisumaan,

Ohjia ojentamaan,

Aisoja alentamaan; 2 0 Eipä vello tullutkaan.

Itse mie riisuin rinnustimet.

Itse mie aisani alensin,

Itse mie ohjani ojensin.

Menin vellon porstuvahan.

2 5 Vellon poika porstuvassa:

»Elä mee täti tupahan, Kunis muut murkinoivat, Jakaat jakopaloja!» Mie vait tuisahin tupaan

3 0 Oven suuhun, orren alle,

Liki liettä liian luokse. Vello istu laavitsalla. Missä ennen isoni istu, Ei ollut ison sanoja

3 5 Eikä ison heltehiä.

Minno istu kiukahalla, Missä ennen emäni istu. Ei ollut emon sanoja, Ei emon heltehiä.

4 0 Missä ennen itse istun.

Siinä istut vellon lapset. Vello vaimolle sanoo: »Puhuko tuli tupaan, Lietsä lekku permannolle!

4 5 Kusta lie meille vieras tullut?

Vai lie tullut tuttu vieras. Vai lie tullut tuntematon? Kui lie tullut tuttu vieras. Hurstit siiloksi levitä, 50 Kuin on tullut tuntematon, Risat ristiin roppaa’»

Mie vait vasten vastaelin: »Oi vello, emäni lapsi, Viel’ olin mie kotona,

5 5 Kuin tehtiin tätä tupaa,

Tätä raitta raiuttiin; Paras olin palkin nostajana, Palkin nostin puhkeasti, Saven sotkin sitkeäksi.

6 0 Kävin suossa sammalessa.»

Vello vaimolle sanoo: »Ota vastaan vierastani!» Vellon vaimo vastaeli:

J. Länkelä.

153

»Istuu ilman käskemättä, 85 Kiire’empään poismenee!»

Vello vaimolle sanoo: »Riisu ryyty vierahalta!»

Vellon vaimo vastaeli: »Pankoon itse patsahasse, TO Kiirehempään poismenee!»

Vello vaimolle sanoo: »Tee seselle talkkunata!»

Vellon vaimo vastaeli: »Vesi on jäässä, jauhot kylmät,

7 5 Sitä kylmempi tekiä.»

Vello vaimolle sanoo: »Ota tuopi, tuo olutta!»

Vellon v[aimo] v[astaeli]: »Olut loppu, tappi taittu;

8 0 Hiiva alla, vaahto päällä.

Keskellä olut punanen.»

Mie vait vasten vastaelin: »Kuin lähen mie tuvasta, Kynnys kyynärtä kulukoon,

8 5 Peräseinä hallittukoon,

Kylkiseinä kylmettyköön!» Alkoit riehtilät rämistä, Vaski kattilat täristä, Siis tuotiin merikaloja,

9 0 Syvän hau’an ahvenia.

289. Soikkola. VI 5.

Tytöt lustist’ luurajaat Nuoren miehen mieltä myöten, Sulhasen syäntä myöten.

Pojat keskenään sanoot: 5 »Kuin mie saisisin mokoman. Mustakulman kullakseni, Sinimarjan sirkukseni. Pois liikun linna-teitä Ja kaa(d)un kapakkateitä,

10 Tuon sieltä tuomusia!»

Kun saa nuori naitetuksi

Ja puna puotetuksi,

Ihana itetetyksi.

Kun Uikku linna-teitä 15 Ja katu kapakkateitä,

Osti sieltä ruplan ruoskan

Ja anto alttinan.

Sitä anto illat aamut,

Sitä kerran keskipäivät. 2 0 Ei 00 aittaan asiaa

Eikä tietä kellariin;

Suossa on meillä suurusjauhot,

Kankahalla kakkujauhot,

Lehikossa leipäjauhot.

2 5 Lyö silmin seinän päälle,

Sieir on ruoska kulta siima, Kulta siima, vaski varsi. Kylä karjaa ajaa. Neito saunan salvomessa,

3 0 Supi surman suuruksetta,

Lipo linnan einehettä. Ei kesällä kekoja tehdä. Talvella miehiä tapetaan.

290. Soikkola. VI 6.

Ken ennen paljo laulo. Paljo laulo, paljo nauro, Ei se hyville jou(d)u. Ehkä joutuu juomarille, 5 Talipään tappajalle. Juomari juopi kapakan, Joka kannun kallistaa. Vihat käyvät viisin virstoin Ja kukuut kaheksin virston, 10 Pitipä miun oleman. Piti olla onnettoman. Piti olla syntymättä, Syntymättä, kasvamatta, Piti olla miun polosen

154

J. Länkelä.

15 Sueii ulvovan suussa, Karhun kaljuvan ki’assa Kuin mokoman mielien kanssa, Kuin tuolla hullulla urolla, Mielettömällä miehellä.

2 0 Mies musta sy’än muria, Mies korkia kova kulakka, Ei tuo murra metsän puita, Katko kannolta sy’ämii, Tuo vait mursi neion mielen,

2 5 Katko neion kaulasuonen.

Kyllä tunsi tuhman miehen, Tunsi tuhman työn teosta, Valjun vaattehen piosta. Lais’an leivän leikoksesta, 30 Vetelyksen veen ve’osta. Metsä on täynnä tarvepuita Eivät tunne tuhmat miehet. Etsii lepästä lylyy, Katajasta kirvesvartta,

3 5 Petäjästä päähkeniä.

Kankahalta karpaloita.

291. Soikkola. VI 7

La mie laulan linnan tyttö, Soitan soltaatin sikiä. Laulan suulla surrehella, Ovella palanehella. 5 Siis mie laulan sitä viisin. Ootin, odotin kauvan, Viel’ piti odottamaan. Kavahin, k [a vähin] kauvan, Viel piti kavahtavanna. 10 Mitä varten minun emoni, Mitä varten synnytteli, Konurille kasvatteli, Juomarille juovutteli?

Elkööt tulko minulle tuhmat, 15 Elkööt ruttakoot rumalat, Sian kärsät käyköötkääni Ei meitä pahoille panna, Panna paikka-kukkaroille, Rajoikengiir ei ravata. 2 0 Se tulkoon meitä kosiin. Keir on kirstu kintahia. Vakka vanhaa rahaa, Kellä kaheksan kannellista. Keir on kuusi kutsaria,

2 5 Tois. Seitsemän selänta’aista,

Seinävieret seisojia.

Oi isoi, vanha isoini. Katso mennä kammariin. Ota orrelta pärettä,

3 0 Mee sie mattahan nenään!

Sieir on kirstu kirstun päässä, Sieir on karppi karpin päässä, Sieir on kirstu kintahia, Vakka vanhaa rahaa.

292. Soikkola. VI 8.

(Oikein alkanee edellinen):

Tulkoot kultani kujalle. Vaskueni vainiolle! Kuja salli kukkujaista, Vainioini valvojaista, 5 Uuhtsa iloitsiaista.

Vai teiir on neiet valjut. Vain on kantajat kavalat?

Ohoh minun eittyäni\ Kui kuulee pyhät tulevan, 10 Ajan kallihin asuvan, Teki puisella poroa. Avaralla astialla. Pesi pään valkiaksi.

292.  1  r.  äitiäni. 
     

J. Länkelä.

155

Antoi paian aivinaiseii, 15 Maahan asti valkeainen, Antoi vyölle vyön punaisen, Antoi kassan kaunikkaisen, Laski kultalien kujalle, Vaskuja valvomaan. 20 Sanoot kyläiset naiset: Kenen on kultanen kujalla, Kenen on vaskut valvomassa?

Tass’ on tykky tyttäriä, Parvi rahvasta parasta,

2 5 Virvikko Viron kanoja.

Sarka saaren neitosia. Tästä on vahit valinneet, Tunnuskunnat tunnustelleet, Linnakunnat liivustelleet,

3 0 Pintoja hyviä puita.

Lakkeja lastuisia.

Käivät verat verkaviitat, Eikä saaneet saapassääret, Ottaneet repokypärät. 35 Ei näitä pahoille panna, Ilkehille istutella; Ne pannaan papin pojille, Ikisille rikkahille, Vanhoille talonpojille,

4 0 Miir on kuusi kutsaria,

Seitsemän-selän ta’aista, Kaheksan on kaupanmiestä.

293. Soil^Ma. VI 9 a.

Kuin olin emoini luona, Kasvoin luona kantajani Ja olin isoini koissa. Velloin koissa korkiassa, 5 Velloin vieressä hyvässä. Niin olin putkelta punainen, Vehan kannalta verevä, Kapustalta liian kaunis.

Kuin sain lintu liikkumaan,

10 Sisova siahuneeksi, Mie marja muille maille. Tummut toisille vesille. Lintu muille liikkehille. Kuin saa lintu liikkehelle,

15 Sisova siahuneeksi; Sieir toisin toiselassa. Toisin toisessa talossa. Toisin ukset ulvahtaat. Toisin vierevät veräjät,

20 Saranoilta saarnisilta, Pieliltä petäjäisiltä.

Siitä nimi käännetään. Kuratiksi kutsutaan, Helvetiksi heitellään,

2 5 Papin pantu heitettiin. Lusikka paloin lukee. Havu luuta haukuttaa.

Miun oli äksy ämmäseni, Ankara anoppueni;

30 Toi maion, sen manasi, Lusikan kovin kiroisi, Käski syyä käärmehenä. Murut mustina matoina. Nyt en maksa maasta rohta,

35 Tarttii en talon väliltä, Olen kortt’ en uulitsalta. Kuin olin emoin luona, Kasvoin luona kantajani Tantsien taloin väliä,

4 0 L^hkaellen uulitsalla.

En mie huoli siitäkään; Hyvistä hyppään ylitse, Pahat polen polvellaini. Kaikki päälleni tuleet,

4 5 Laelleni lankeaat; En mie huoli siitäkään. Lakki ei kiellä laulamasta.

156

J. Länkelä.

Poir ei polven nousemasta, Jalat tahtoot tantsimista, 5 0 Sormet solkan napsamista, Huntu ei kiellä huutamasta.

294. VI 9 h.

Toisinta:

Kuin kasvoin kana kotona,

Lintu linnassa ylenin,

Olin linna, olin lippu,

Olin kuu kotini päällä, 5 Päivyt päällä tanliavalla;

Tein työtä vähemmin muita.

Makasin enemmin muita.

Siiski kuulu kunnialle.

Ikä kirkko kiitettiin, 10 Halki maien haastettiin.

Kuin sain marjut maille muille.

Tuomi t[oisille] v[esillej,

Lintu muille liivakoille,

Kala muille kallahille, 15 Nyt en maksa maasta rohta,

Tadevettä tanhavalta,

Pesuvettä perman [ujolta.

Lopuksi:

Elkää pankaa pahaksi, Aivan ouoksi otelkaa, 20 Minun lapsen laulujani. Hullu [n] huopeluksiani. Mitä mie lapsi paljo laulon. Hullu huopelin enemmän, (Tois. Jos mie virren väärin

laulon, 25 Sanan toisin toimittelin)! Monta on väärää vakoo Uron nuoren kyntimällä,

Monta on väärä [ä] sanaa, Neion nuoren laulamalla. 30 Ken tuosta ou’on ollonee Miun lapsen laulustani. Lempo suuhun lentäköön, Silpineen sulkineen!

295. Soikkola. VI 9 c. Siir mie laulan, jott" oon laitto,

Siir mie vierin, jott’ oon verto, Siir mie poimin, jott’ oon polku. Laitto on lapsi vanhempainen, 5 Polku on poikoinen isoinen. En tunne turulla käy(d.)ä, Uhkaeir en uulitsoja, Tantsia en taloin väliä. Katoi linna, katoi lippu, 10 Katoi kuu kotoini^ päältä. Katoi lipun liikuttaja. Kun oli linna, niin oli lippu. Oli kuu kotoni^ päällä, Päivyt päällä tanhavan.

296. SoiMola. VI 10, Lauloi yksi, lauloi toinen.

Lauloi kerran keskimäinen; Jo tuli minulle vuoro, Kuin kylälle kyyttivuoro, 5 Vallalle hevosen vaihto. Kylä pääsi kyytillään. Valta vilje varsallaan; Millä pääsen mie poloinen? Vievät lapset laululleni. 10 HuUukkaisen huu’olleni; Minä hullu paljo lauloin. Paljo mieletön pakisin, Ei olt hullun kieltä jätä.

295. ^  yi.  tois.  kohaini. 
     

kohaini.

J. Länkelä.

157

Matalan masentajata, 15 Ankaran alentajata.

Kiven ali’ on kieltäjäni,

Maan ali’ on masentajani.

Kivi on suuri kirstun päällä,

Paasi paksu pään alalla, 2 0 Kivi rikko rintaluut,

Paasi paino hartiat. Kuin miun syntyis syämeni,

Vääntyis vähä ramuini

Nostasin nuorilla ylös,

2 5 Panisin paasien varalle,

Maalle saajani majalle, Toisin tuojani kotiin. Ei minun tuojani toruisi. Maalle saajani manaisi;

3 0 Nuo toruvaat tolkuttomat,

Manajavat maan pakanat, Kiroaavat kelvottomat, Sanoot saunan käymättömät. Saakaa sanoja-lapset, 3 5 Verren^ lapset viertäkösse. Mille joudun jouto tyttö Ja pää’yn päivä tyttö. Jouduin pahalle karille, Pää’yin päiville pahoille.

297. Soikkola. Vili.

La mie laulan aikoinai. Kukun kuuroi kertonani, Vielä lienee mokoma aika, Jotfei aika annakkana, 5 Ehk’en toisten voinekana. Kerroin kehannekana.

Mie hullu paljo lauloin. Mieletön pajatin paljo. Ei olt hullun kieltä jäistä,

10 Ankaran alentajaista; Kiven ali’ on kieltäjäni, Maan alF on alentajani, Kivi on suuri kirstun päällä, Paasi paksu pään aloilla.

15 Kuin syntyisi sy’ämiseni, Vääntyisi vähä väkisen, Nostasin nuorilla ylös, Toisin tuojani kotiin. Ei minun tuojani toruisi,

2 0 Sanoisi saunan käyneheni, Toruu tuo nainen pahanen. Saunan käymätön sanoopi, Tuopi leivän ja toruupi, Tuopi mai’on ja manaapi.

2 5 Niin jätti miun emoni.

Kuin jätti jänöi poikansa; Jänö jätti kolmi-öisen, Miun emoni yksi-öisen. Jätti kiuruksi kivelle,

3 0 Rastahaksi rauniolle.

Kummaksi kylän kujalle, Imeheksi ikkunalle. Kaikki suut sanoit minua. Kaikki puut purit minua, 3 5 Kaikki lepät leikkeli vät. Kaikki haavat haukkasivat.

298. Soiklcola. VI 12.

Emo synnytti minua, Mie vaan syitä synnyttelin, Emoi hellytti minua, Mie vaan hiusta helly ttelin. 5 Iso kasvatti minua, Mie vaan kassan kasvattelin. Kasvo miulle kassa pitkä, Kassa pitkä, tukka tuima,

296. 1 yi. [V]i[rren].

158

J. Länkelä.

Hius heliä liienokkainen, Pellava pion pituinen. Lumi vaahen valkelminen.

Meni velloni Viroon, Setoini suka-mäelle, Toi tuolta suan suloisen, , Sian harjaksen siliän, Toi suan sukoimäeltä, Harjan harjusmättähältä.

Menin rannalle kesolla, Kesk’kesolla hein’ajalla, Paralialla paistehella, Puhetessa putken juuren, Lelien kannan kasvaessa. Kuin menin liki meroja. Meren rannalle rajahin, Istusin meren kivelle. Meren paaelle pamahin. Päästin kassan kaunokkaiseu. Hajotin haluset hiukset, Halusille hartioille. Laain lau’an polvelleni. Aion päätäni sukia, Hiuksia harjaella, Kiirehesti kampaella. Sulpahti suka merohon, Päätyi lauta Laukahaseen, Kampa pieni kalavetehen.

Mie vaan tyttö pikkarainen, Matalainen marjukkainen, Katalainen karpal öinen, Alahainen armotoinen Painuttaisin ottamahan. Kampojani katsomahan; Sulpahtin suan jälestä.

Puuttu miekka purstohoni. Miekan kännin kaulalleni.

Mihin miekka kuhun miekka? Mie vaan miekan maalle kannoin.

Mihin miekka, kuhun miekka? Mie vaan miekan moisioon, 5 0 Koplahan kornitsaan. Saksan suurehen salihin. Isännälle itselleen. Hyvän emännän etehen.

Isännät imehteleevät,

5 5 Emännät ajatteleevat:

Mist’ tuo miekka, kust’ tuo miekka? Tuo miekka on meroista tuotu. Kannettu kalaku’usta. Sitt’ tuo sanoi suuri saksa,

6 0 Sama eukko se emäntä:

Tuo on miekka miestä syönyt. Teräs on miestä tempaellut. Rauta on raiunnut uroa Sotamiehen sormiluita,

6 5 Kalamiehen kaulaluita.

Mie vaan vasten vastaelin, Vaiten vastahan sanelin: Ei 00 miekka miestä syönyt, Miest’ ei syönyt, vert’ ei juonut,

7 0 Raut’ ei raiunnut uroa,

Teräs ei miestä tempaellut. Tuo tuli tupen sisässä, Uju umpi nahkasessa, Nauku nahka nauhasessa. 7 5 Puuttu miun purstohoni, Kaatu miun kaulahani, Mie aloin rannalle ujua, Veestä poisi vieretellä.

299. NarvusL VI 13.

Miks’ on miulla ääni pieni, Marjalla sydän matala, Kanaisella rinta kaita? Siir on miulla ääni pieni. 5 Marjalla sy(d)än matala.

J. Länkelä.

159

Kanaisella rinta kaita: Ei antant emo voita, Voita suolaellessaan, Isoni sian lihutta Pata’an pannessaan, Vello ei virettänt punaista.

Kasvoi miulle kassa pitkä, Hius hienoinen yleni, Ei voinut suka sukia. Harja ei voinut harjaella.

Oli miulla aine veikko. Aine veikko pikkarainen, Aine veikko valkopääkkö, Linnun piimällä^ pidetty Kalan luilla kasvatettu. Pani purjehet punaiset. Toiset purjehet siniset. Kolmannet rohoperäiset, Laski laivan juoksemaan. Tervarinnan tempomaan. La[i]vut juoksi, matka joutui, Tervarinta^ tie lyheni, Juoksi Suomen rantuelle. Osti sieltä uuen suan. Harjan hanhi moisiosta.

Menin meren rantuelle, Istusin meren kivelle, Hajoitin haluiset hiukset, Päässin kassan kaunokkaisen Haluisille hartioille, Surusille olkapäille, Laain lau’an polvilleni, Aion päätäni sukia, Hiustani harjaella. Sulpahti suka mereen, Täilauta lainehesen;

Kallistaisin katsomahan. Täyttäisin ottamahan^ Sulpahiu suan jälestä,

4 5 Kaglast’ saa kalaveteen,

Kulkust’ saa kala-kutuun.

Ujuin virssan, ujuin toisen, Ujuin kolmatta vähäsen, Puuttu miekka riutoilleni,*

5 0 Kajahteli kaulalleni.

Helähteli helmilleni. Sotamiehen sormiluina. Köyhän miehen kylkiluina. Miekka tunsi miehen kielen,

5 5 Miehen syntisen syämen:

Niin on siellä alla linnan, Niin on alla armion. Niin on siellä ihmisiä. Kuin metsässä Jumalan puita;

6 0 Niin on siellä alla linnan.

Niin on alla armion. Niin on siellä päätä maassa, Kui kankahalla kantosia; Niin on siellä alla linnan,

6 5 Niin on siellä hiusta maassa,

Kuin on niityllä kuloja; Niin on s[iellä] a[lla] l[innan]. Niin on siellä silmäsiä. Kuin on suossa karpaloja; ;o Niin o[n] s[iellä] a[lla] l[innan], N [iin] on siellä korvosia. Kuin on koivun lehtoisia. Niin on siellä sormoisia, Kuin on vitsan varpuisia;

7 5 Niin on siellä alla linnan,

Niin on alla armion, Sieir on verta vyöhön asti,

299. 1 r. meellä. — ^ kk:ssa Ter\arinta(-nnan). — ^ Säkeet 42—43 on liitetty runoon reunamuistutuksesta. — * kk:ssa -t- alleviivattu.

160

J. Länkelä.

Talmaa Jalan tasalta, Rattaat vieriit veressä,

8 0 Rummut ulvoot uutikeessa. Minä miekoin maalle kannoin, Vello miekan moisioon. Moision pojat kysyy t, Poloi maahan luotteleet.

8 5 Velloi vaiten vastaeli: Tuo miekka merosta tuotu. Ojan pohjasta otettu, Avennosta ammunnettu.

300. Lavansaari. VI 14.

Jaanikkeni, kaanikkeni. Tee miulle saksan saanikkeni, Lue luinen laivukkene, • Kalaluinen karp kkene, 3 Miir mie menen yli meren, Yli meren, yli metsän. Vellomani katsomaan. Onko maalla vai merellä. Onko sorrettu sotaan,

10 Vai lie Venakko vienyt. Venakko vienyt vankikseen. Ikiseksi orjakseen! Parempi on tauin tappaminen. Kun on vieminen Venakon;

15 Tauti tappaa lapsekseen, Venakko viepi orjakseen. Vai on pantu paimeneksi. Kylän karjan katsojaksi. Hovin karjan hoitajaksi.

2 0 Vello tuli karjasta kotiin, Löi kypärän lauan päälle, Kintta’at kypärän päälle. Itse nurmeir istumaan. Alko päätään sukia,

2 5 Hiuksiaan harjaella.

Suisahti suka mereen, Täilauta lainehesen. Mie menin jälest’ ottamaan. Menin syleni sykävään, 3 0 Kaulani kalan kutuun.

Puuttu miekka polvihiin, Mie sen miekan maalle kannoin, Vein mie saksain salihin. Vein mie miekan moisioon,

3 5 Isännän ilotupaan.

Kaikki nuo herrat katselivat. Ihmiset imehtelivät: Mist’ se miekka siihen tuotu. Siihen tuotu, siihen saatu,

4 0 Vain on tuotu Turkin maalta.

Vain on saatu Saksanmaalta, Vain veetty Venäenmaalta? Se miekka merestä tuotu, Sykävästä synnytetty.

a. ToisfinJ:

Mammaseni marjaseni. Punaposki puolaseni, Lehtikorva lintuseni, Tee miulle parempi paita, 5 Lyhykäinen liina viitta. Ettei kastu kastehessa. Yli meren mennäkseni. Veikkojani katsomaan Onko maalla v[ai] m[erellä] 10 Vai on väännetty väkeen!

301. Soikkola. VI 15 a.

Tararuu, tallaruu. Meillä kukko tapettiin, Kanan kaula leikattiin. Kelle sulat annettiin? 5 Miulle sulat annettiin.

J. Länkelä.

161

Mie sulat sukikseni,

Vanuttelin vaipakseni.

Menin suolle sotkemahan,

Pellolle pusertamahan, 10 Rannalle laputtamaan:

Tokkus sormus sormestani,

Toinen toisesta kädestä,

Kolmas kulta peukalosta.

Neljäs herkku helmistäni, 15 Vii’ es verka viitastani.

Menin itkien kotiin,

Kaljutellen kartanolle. Emoni kysytt[el]ee:

»Mitä itket tyttäreni, 2 0 Vai itket linnan linttilöjä.

Vai itket Suomen sormuksia?» Neito vasten vastaeli,

Vaiten vastaan läkäsi:

»En itke linnan linttilöjä

2 5 Enkä Suomen sorniuksia

Enkä Narvan nassikkoja, Iten nuorta velloani.»

Emo vaiten vastaeli: »Elä itke tyttäreni,

3 0 Tuolla vellosi tulee.

Yli metsän pää näkyy, Alatse jalat näkyy t, Keskipalkka kuumottaa. Kirvesvartta kirjoittaa, 35 Kulta kattila selässä. Kulta hanhi kattilassa.»

Mie sisoi läkäelin: »Mitä mie vellolleni?»

»Sukat tee sylen pituiset, 40 Rätit räystään pituiset!»

Ne hän antoi vellolleen. Velloi hanhen siskolleen.

Kuhun paan hanhueni? Panin pään poitsieen.

Panin jalat poitsieen, Kututtelee Jalkasia, Panin värttänän vakkaseen, Värttänät vanuttelee. Panin mie villa mertoseen; Villani harottelee.

Kuhun mie hanhueni? Panin mie hanhen talliseen. Menin mie itse jauhamaan, Jauhoin vakan, jauhoin toisen, Jauhoin kolmatta vähäisen; Menin katsoin hanhojani; Jo on hanhoni paennut.

Juoksin hanhoni jälestä, Juoksin virstan, juoksin toisen, Juoksin kolmatta vähäisen. Kyntäjät vastaan tulevat. Mie kysyn kyntäjiltä. Eipä kyntäjät läkkää.

Otin mie atran hartioilta. Aloit kyntäjät läätä: »Mikä on merkki hanhossasi?»

Mie vaiten vastaelin: »Se on merkki hanhossani, Suuri sulka, heliä helmi. Kupu on kullin kirjoiteltu. Tinat on suuhun tilkuteltu, Vaset on varpahan nenissä.»

Kyntäjät vasten vastaelit: »Lensi hanhi ja pakeni. Yksi siipi maata kertti. Toinen taivasta tavoitti.»

Juoksin hanheni jälestä,

Kuokkijat vastaan tulevat.

Kysyttelin kuokkijoilta: »Näitte miun hanhoani?» Eipä kuokkijat läkkää.

Otin kuokan hartioilta, 11

162

J. Länkelä.

Aloit kuokkijat läätä:

»Mikä on merkki hanhossasi?»

86 Mie vasten vastaelin: »Se on merkki hanhossani, Suuri sulka, lieliä helmi, Kupu on kullin kirjoiteltu, Tinat on suuhun tilkuteltu,

90 Vaset on varpahan nenissä.» Kuokkijat v[asten] v[astaelit]:

Juoksin hanhoni jälestä, Tulit sotkijat vastaan.

Kysyttelin sotkijoilta: 95 »Näitte miun hanhoani, Kuhun lensi hanho raukka?» Eipä sotkijat läkkää.

Otin kartun sotkijoilta, Aloit sotkijat kysyä: 10 0 »Mikä merkki hanhossasi?»

Mie vait vasten vastaelin: »Se on merkki hanhossani,

Toinen taivoja tavotti.» Miepä tyttö pikkarainen

105 Läksin vielä juoksemaan; Juoksin virstan, juoksin toisen. Juoksin kolmatta vähäisen, Tuli talo vastahan. Menin uutehen tupahan;

110 Siell oli hanheni tapettu. Mie seisoin suuruuttani Ja katsoin kavaluuttani, Tuuaanks’ minulle tuoli alle, Pannaanks’ patja tuolin päälle;

115 Tuotiin miulle tuoli alle, Pantiin patja tuolin päälle Oman hanhen höyhenistä.

Tuotiin syöminen eteen Oman hanheni lihaa, 120 Tuotiin miulle lusikka, Oman hanheni sääriluista; Kysyin vettä juuakseni, Annettiin miun juuakseni, Hanhen verta juuakseni.

302. Narvusi. VI 15 h.

Mammaseni, marjaseni\ Puna poski puolaseni, Lehtikorva lintuseni. Paista miulle paksu kakku, 5 Levitä leviä leipä, Miir mie meen seppolaan Kirvestäni teettämään, Veistäni rakentamaan, Kurasta karastamaan! 10 Jo oli seppo tielle kuollut, Mie sepon selkähän. Sepon koirat silmilleni, Mie alalle pakoon, Aita aitani lakosi; 15 Mie menin muroille. Muroilta mättähälle^, Mättähältä menin kotiin. Kolkutin kotini ustd, Rävähytin räystäs-usta, 2 0 Huusin neittä avaamaan- Tuli neito avaamaan; Neion silmät kyynelessä.

»Mitäs it’et neito parka?» »Sitä iten mie poloinen, 2 5 Vietiin velloni sotaan;

Illair synty, aamull’ vietiin.»-

»Elä it’e neito parka. Tuolta vellosi tulee.

302. 1.  r.  tois.  Ämmäseni,  äijäseni.  —  ^  v.  mäelle. 
     

J. Länkelä.

163

Päältä metsän pää näkyy, ,0 Alta jalat kuumottaat, Otsall’ on Otavan tähti, Päälaella päivätähti!»

»Tästä lensi päätse meiän, Lensi tuonne moisiosse, 6 5 Tuonne vait pesosen teki, Tuonne vait munaset muni.»

Kuhun pannen vellon linnun? Paa villa vakkaseen!

3 5 Panin villa vakkaseen,

Menin itse jauhamaan: Jauhon vakan, jauhon toisen. Jauhon kolmatta vähäsen; Menin hantta katsomaan; 40 Vielä haneni makasi. Menin jälleen jauhamaan. Jauhon v[akan], j[auhon] t[oi-

sen], J[auhon] kolm[atta] väh[äsen]. Jo oli haneni paennut,

4 5 Alkoivat kyntäjät näkyy.

Mie kyselin kyntäjiltä: »Näittek’ työ miun hanutta?» »Mikä merkki hanessasi?»

»Se oli merkki hauessani:

5 0 Siipi meni maata myöten.

Toinen taivasta tavotti.»

»Tästä lensi päätse meiän.» Juoksin v[irstan], j[uoksin] t[oi-

sen].

Alkoivat sotkiat näk^^^

5 5 Mie kyselin sotkijoilta:

»Näittek’ työ miun haneni?» »Mikä merkki hanessasi?»

»Suuri sulka, leviä leuka. Tinat suuhun t ilkut eltu,

6 0 Vaset varpahin väliin,

Päälaeir oli päivän tähti, Otsalla Otavan tähti.»

303. Seitskari. VI 15 c.

Kolkutin kotoni usta, Rämähytin räystäspuuta. Sopi isä kuulemaan, Täti tarkka tietämään. 5 Neito katso ikkunasta: »Mitäs itket nuori neito?» »Itken nuorta velloani, Kuin nuorena sotahan vietiin, Talutettiin tappeloon, 10 Illalla emolle synty. Aamulla sotahan vietiin; Miuir oli miekat, Miuir oli tiikat, Ei miun vellolla veistäkään.» 15 »Elä itke nuori neito, Jo siun vellos tulee, Yli metsän pää näkyy, Jalat alta kuumottaat!» »Minkä vello miulle tuopi?» 2 0 »Hanhen vello siuUe tuopi.» ]!Jlihin mie paan haneni?

Teen mie tallin tanhavalle. Pohja puolelle tupaa, Pohja puolelle porstupaa. 2 5 Jauhoin vakan, j[auhoin] toi- sen. Kakun vehnoi vetelin. Menin katsomaan haneta; Vielä hanheni makasi. Jauhoin vakan, j[auhoin] toi- sen, 30 Menin katsomaan haneta;

164

J. Länkelä.

Jo oli hanheni paennut.

Juoksin juosten, kävin käyen, Hyppäsin hypyn jalalla, Alko sotkiat näkyy,

3 5 Sotkiat miun sosoni.

Kartun kantajat kanani.

Kysyin noilta sotkijilta: »Näitteks’ työ miun hanheani?»

Sotkijat minulle sanoot:

4 0 »Tästä lensi löyhötteli,

Yksi siipi maata kertti, Toinen taivasta tavotti.»

Juoksin juosten, kävin käyen, Alkoit kyntäjät näkyy, 45 Kyntäjät miun vel(j)eni, Atran kantajat kanani. Kysyin j. n. e. (miten Soikkulassa).

304. Soikkola. VI 16.

Ohto on virsiä minulla, Miuir on virret viien vellon, Sanat seitsemän sisaren. Jos veikko venon tekisi, 5 Setä saanin salveleisi. Veisin virsiä Venaan, Venan podrille pojille, Tyyrimannin tyttärille. Venaan pojat pouta poltti, 10 Pouta poltti, hauto halla, Talvi pakkanen paleli, Kova kylmä kuoletteli.

Meit’ on paljo veljeksiä, Emon lapsia enemmin, 15 Partin vallan pantavia;

Kaikki on joukko joutumatta. Kansa on suuri kasvamatta. Minä oon kansan kattehena.

Menin suutohon sulalla.

2 0 Vannihen värillä säällä. Rinnoin rikkahan keralla; Rinnoin juoksit Riian ruunat, | Tasan Tallin [n]an heposet, Suuto-tietä käyessään.

2 5 Sain mie suutohon sulalla,

Vannihen värillä säällä. Suurien suutojen eteen.

Niin suutiit suuto-herrat: »Mene köyhänen kotiin,

3 0 Lienee maalla mokoma aika,

Kui lie köyhiä soassa, Vaivasia vainiossa!»

Tulin mie suuosta sulalla, Vannista värillä säällä,

3 5 Emo oottelee ovella,

Velloit vieriit ikkunassa, Sisot tuutivat turuUa.

Emoi kysyttelee: »Poikueni, pienyeni,

4 0 Mitä kuuluu suutoteille,

Suutoteitä käyessääs?»

»Sitä kuuluu miun emoni, Suutoteitä käyessäni: Rikas mies pojan panee, 45 Köyhä raukka jää kotiin.»

305. Soikkola. VI 17 a.

Oute-Koute neitsykkäinen, Tina helmi tiltukkainen, Vaski helmi vaapukkainen Meni luutaan lehosta, 5Vastakseen varvikosta. Taitto luuan, t[aitto] toisen. Taitto kolmatta vähäsen, Katso itse kailon alle. Nosti päätään ylemmä: 10 Kuuluu kumu lehosta. Suuri sumuin, kuun kumuin,

J. Länkelä.

165

Korven korkian helinä. Hirvet sarvet tappeleet, Luusarvet lutaeleet, i Kankisarvet kaateleet, Tina rinnat riiteleet.

Johtu miulle mieleheen: Koiss’ on kolme velloani, Yksi on pyssyltä pyriä, , Toinen on kerkäs kerveheltä, Kolmas veitseltä verevä, Neljäs kerkäs keihäkseltä. Mentiin, lii[r]vet hillottiin, Kankisarvet kaaettiin, Luusarvet lutaeltiin, Miulle sa[r]vet annettiin.

Mie sarvet seppolaan: »Seppyeen, selvyeen. Tee tästä miulle kannel, Hirvoin sarvesta hillo!»

Viipy tuosta viikko toinen. Menin katson kanneltani, Jok’ on kantelot teloilla; Viel’ ei kannel valmihina Kahta kieltä kuutta kantta.

Sa tuo kannel valmihiksi. Tuokaa sormille sokian, Ennelle epänäköisen!

Tuotiin sormille sokian, Ennelle epänäköinen. Kuin tuo soitteh sokia, Enteli epänäköinen. Susi juoksi suota s.uurta. Susi tappo suuret luut. Suota suurta juostessaan. Karhu kankiat nis’at Kangasta karatessaan, Kanteloja kuullessaan; Repo reiet revitti. Juostessa Neva jokea.

Kanteloa kuullessaan; Jänekseir oli väärät silmät. Kokka polvet koverat, Neki silloin oikeniit 5 5 Kanteloja kuullessaan.

306. Soikkola. VI 17 h.

Toisinto.

Anu tyttö, ainu tyttö, Anu aino neitsykkäinen, Anu ainoa emolle Meni luutaan lehosta,

5 Hirvoit tarvoit tappeleet, Hirvoin sarven satutti. Anu t^tö, ainu tyttö Tuo kotihin juoksi: Koiss’ on kolmet vellojani, 10 Käykää hirmun hirttäjäksi. Mustan sarven murtajaksi! Yks’ on p[yssyltä] p[yriä].

Neljäs kerkäs keihäkselle,

Lähti hirven hillo jaksi, 15 Mustan sarven murtajaksi,

Laukkipään latistajaksi. Tuohon hirvoi hillottiin.

Musta sarvi murrettiin.

Päästä sarvet koiettiin, 20 Vietiin sepon pajaan,

Tehtiin kumia kannel.

Kannel hirvoin hammasluista.

Sanoi kolkasta sokia. Kolkasta epänäköinen: 2 5 »Tuokaa kolkasta sokia. La ko soittaa sokia!»

Kuuroi kolkasta sanoo: »Sokialle soita silmät.

166

J. Länkelä.

Rammalle jalan takojat, 3 0 Mie oon soittajan sukua!»

307. Narvusi. VI 17 c. Kalervikko poisikkaineu

Teki kauniista kalervan, Ei tehnyt puusta eikä luusta, Valoi vaahteran vesasta. 5 Ei se kantele kahissut, Viiskieli ei vieretellyt.

Sanoi nurkasta sokia, Kolkasta epänäköinen: »Kalervikko, poisikkaineu,

10 Kanna tänne kanteleesi Käteen epänäköisen. Sormille pojan sokian!»

Kalervikko poisikkaineu Kanto sinne kanteleensa

15 Käteen epänäköisen. Alko kantele kahissa, Viiskieli vieretellä: Linnut taivaan alaiset, Neki sinne lentelee

2 0 Kanlee[!] kuulemaan; Kalat rannalla ujuut, Susi mursi suuret luunsa. Karhu kankiat nisät Yli nurmen juossessaan

2 5 Kanteleen kuulemassa.

308. Soikkola. VII 1 a.

Jouduin juottoon Jumalan, Käräjään Väinämöisen, Piiruun^ Pyhän Kalervon. Tuotiin tuopilla oloja, 5 Pikarilla pienimmällä. Hi[i]v’ oli alla, vaahto päällä.

Alla hiiva hienokkainen, Päällä vaahto valkeainen, Keskeir oli oloi punainen.

Kuhun valan vaahtueni, Hukkaelen hiiveheni? (Tois. Kuhun hiivani hivutan, Kuhun vaahtoni valutan?) Valan ison ikkunalle, Velloini veräjän suulle. Kantajani kaivotielle.

Kasvoi tuohon tarkka tammi, Yleni emäpetäjä, Kasvoi pitkä pihlajainen, Harotteli haarojaan. Ojenteli oksiaan. Levitteli lehtiään. Tuohon lensi Luojan linnut. En voinut risuilta käydä, Tammen oksilt’ tallaella. Etsin tammen tagrojaista. Puun pifän lyhentäjäistä, Pihlajan pirottajaista. En saanut tammen tagrojata, Puun pifän lyhentäjäistä, Pihlajan en pirottajaista.

Jouhtu miulle mieleheni Ja syttyi syämmellcni: Onpa miulla aine vello. Aine vello valkopäinen. Pyhät syytin^ pyyn lihoilla, Aret ahvenen kaloilla, Kalatsuir on kasvatettu, Petty piimällä pi’etty; Kons ei voinut voita syyä, Siis söi sian lihutta.

Menin etsin velloani, *Viikon etsin velloani,

^ sulk. sisällä: toiset pulmiin; r. pitoon. — ^ yi. [sy]ö[tin].

J. Länkelä.

167

Kuukauden Kalervuttaiii*, Etsin Viron viisin kerroin, Karjalan kaheksin kerroin, Etsin Suomet, etsin saaret, Etsin Turut tunnustellen. Linnan välit välkistellen, Moskovan molemmin puolin, Kahen puolen Kapriota.

Sielt’ mie löysin veljyeni Miesten seppien seasta. Naisten tarkkaen tareilta, Uhkein uulitsalta. Kultia lunastelee, Hopehia ostekselee.

Oi vello, emoni lapsi, Kelle kultia lunastat, Hopehia ostekselet?

Vello vasten vastaeli: »Veten kelle kuin sisolle.» Alon pyytää velloani, Manitella mamman lasta: »Käy’kä velloni kotiin!» »Mikä kumma on kotona?»

»Oi vello, emoni lapsi, Mikä tuli, se tapahtu! Kasvoi tammi tanhualle, Puu pitkä oven eteen. Pääsky ei päässyt päältä oksan Alt’ ei hautova harakka; En voisi risulta käy’ä, Tammen oksilt’ tallaella; Kiels tuo päivän paistamasta, Kuun kielsi kumottamasta.»

Otin kiini olkanpäästä, Hakielin hartioista: »Käy’kä velloni kotiin, Käy’kä tammen tagrojaksi, Pihlajan pirottajaksi!»

Tuli velloni kotiin.

Tuli tammen tagrojaksi. Puun pifän lyhentäjäksi,

8 5 Pihlajan pirottajaksi,

■ Otti tuon Vesasen veitsen, Kirvehen selän takasen; Alkoi voisella veellä, Kirvehellä kirjoitella,

9 0 Tammen tagroi pilsoin palsoin.

Tyvestä teki tynnyriä, Latvasta laati lännikköjä. Oksat teki olut puolikoiksi. Pienet puut pikariloiksi.

9 5 Mi jäi murui, muita salvoi,

Syän puista saunan laati.

Saunan niistä miulle salvoi. Sanoivat ky Iäiset naiset,

Sanoit naiset naapurista: 100 »Ollook Kirjamon kirikko

Vai olio o Raisun Rakkavuori?» Mie vaiten vasten vastaelin:

»Ei 00 Kirjamon kirikko

Eik’ 00 Raisun Rakkavuori, 105 Se on sauna viien vellon.

Kappeli kahen sisaren.»

309. Soikkola. VII 1 h.

Toisin:

Sielt’ mie löysin veljyeni, Sain mie saksain salista, Herrain herkkuhuonehesta, Papin paisti-kammarista. 5 Tunsin mie oman vellon, Ison kullan kussakasta, Emon pollen poimehista. Vello istu tuolin päällä. Silmät pesty, pää keritty,

10 Sovitettu soltaatiksi. Neuvoteltu negrutiksi. Aion pyytää velloani.

168

J. Länkelä.

Manitella mamman lasta: Latvast’ lapsen lännikköjä.

15 Kappeli kahen sisaren.

Veivät saunan saaren maalle. Saaren nei’ot sanovat:

»Ei 00 tilaa meiän maalla,

Meiän maat on jaetut, 2 0 Meiän niitut niuksahellut.»

310. Soihkola. VII 1 c.

Toisin:

Laroi poikoi Lappalainen Vesti suksia sykysyn\ Kelkkoja keväisen kaiken. Laskin sukset juoksemaan; 5 Sukset juokseet suen hypöllä. Kävit kärpän varpahalla, Juoksit koukkuen kotiin. Kattiloin tanhavalle, Nattasuien naatolaan,

10 Homesuien huoneesen, Kuolasuien kuominaan. Sieir oli yksi veljyeni; Pää keritty velloltani, Tukat maalian tuisittuna.

15 Aion pyytää velloani,

»Käy sie velloini kotiin, Meiän kullass’ on kotimme, Hopiass’ on huonehemme. Kullat on lapset kukkasena, 20 Lapsen liilat^ on hopiat.

311. Soikkola. VII 3 a. Iski tulta Ismaroinen,

Väisähytti Väinämöinen

Selkiällä meren selällä,

Lakialla lainehella. 5 Kasvoi tuohon kaita saari.

Kaita kartano yleni.

Nousi tuohon karja kaunis,

Karjalle emäntä kasvo.

Emännälle nuori neito. 10 Tuota neittä kiitettiin,

Halki maien haastettiin.

Yli maien mainittiin.

Tuota neittä kosjottiin:

Isyt tahto Ismarolle, 15 Väinämöinen Venaan mieli,

Käy’ä ilmi Ismarolle;

Emoi mieli Laukahalle,

Käyä lahti Laukahalle,

Syyä Lankahan lohia, 2 0 Syyä Lankahan kaloja;

Minun mieli manterelle,

Manterelle seppyelle. Manteren matala seppoi

Sanan saarehen lähetti:

2 5 Saapiko naia saaren maalta?

Saaren vanhut vastaeli: »Kuin käyt minun käskyni, Astut jalka-askeleeni, Kuin taot teräksen sillan,

3 0 Rauoittelet rauta-aian

Selvälle meren selälle, Lakialle lainehelle. Siis saat naia saaren maasta. Saat saaren neitoloista, 3 5 Saat sie saareen sukua. Kiviseinille setiä, Tuharmiin^ on tuttavia. Manteren matala seppä,

310. 1 yi. [sykysjyisen. — 2 j. leikkikalut.

311. 1 yi. tois. Tuutariin.

J. Länkelä.

169

Itse seppä Inkeroinen , Ottipa tuon tehdäksensä Kuiten ilman ollaksensa^ Naisetta elelläkseen; Paha naisetta elää, Paha pai’an sotkiatta. i Manteren matala seppoi Sanan saarehen lähetti: »Joko ainoi annetaan, Tyttöi helle heitetään?»

»Ei 00 aine annettmia, , Tyttö helle heitettynä, Kuin käyt käskyni miun, Astut jalka-askeleeni, Taot kultaisen kirikon. Kulta ristin kukkuralle, Harjalle hopia ristin, Sitte ainoi annetaan, Tyttöi helle heitetään.»

Manteren matala seppoi, Itse seppoi Inkeroinen Otti tuonki tehdäksensä Kuiten ilman ollakseen.

Manteren matala seppoi, Itse seppoi Inkeroinen Sanan saareen lähetti: »Jo kävin käskyissäsi. Astun jalka-askeleesi, Taoin kultaisen kirikon. Kulta ristin kukkuralle, Harjalle hopia ristin. Joko aino annetaan Tyttöi helle heitetään?»

Saaren vanhut vastaeli: »Ei 00 aino annettuna. Tyttö helle heitettynä. Suku on suuri neitoisella,

Suku suuri, saapas-sääri. Heimo korkia kypärä. Kuin käyt käskyni miun. Astut jalka askeleeni: , Tao helminen heponen, Mies helminen rekehen. Helmi ruossa miehen vyölle!»

Itse seppoi Inkeroinen, Manteren matala seppoi Otti tuonki tehdäkseen Kuiten ilman ollakseen. Naisetta elelläkseen: Takoi helmisen hepoisen, Miehen helmisen rekehen, Helmi ruossan miehen vyölle,

Manteren matala seppoi. Itse seppoi Ink[eroinen] Sanan saareen lähetti: »Joko ainoi annetaan; T[yttöi] hielle] heitetään?»

»Jopa ainoi annetaan. Tyttö helle heitetään.»

Manteren matala seppoi. Itse s[eppoi] Ink[eroinen] Meni itse saarnelle; Sitte ainoi annettiin. Satulalle saatettiin.

Neito katsoi merohen, Itse katso, itse itki Soreutta sulhoismiehen, Puhemiehen puhtautta, Kesollisen kemppehyttä. Ei mee tupahan neito. Seisoi uuden uksen suulla, Uuden porstuan edessä, Itse seisoi, itse itki Soreutta sulhoismiehen.

yi. [oUakseJen.

170

J. Länkelä.

Puhemiehen puhtautta, Kesolhsen kempehyttä.

312. Narvusi\ VII 3 h. Kullervo Kalervon poika,

Siterran sininen viitta

Kumahutti kultiaan,

Helähytti helmiään; 5 Pirsahti kullan pirsat

Selvälle meren selolle,

Lakialle lainehelle.

Muru kultaa putosi,

Sirusaarelle sipasi, 10 Tuohon kasvo kaunis saari,

Tultiin kosjot kolmialta, Neion viejät neljiältä. Katsojat kaheksialta, Ottajat yheksiältä. 15 Mihin neito, kuhun neito? Isyt käski Inkerelle

Inkeren ilossa.

313. SoikMa. VII 3 c.

Toisinto:

Nousin aamulla ylös. Murheen • suuhun murkmaksi. Surun suuhun suurukseksi. Itku ilta-atriaksi, 5 Silmät pesin, pään suin. Menin utu uulitsalle. Käänsin silmäni mereen; Meri pauhaa pahasti, Aallot aivoin ankarasti. 10 Aalloss’ on venoi matala, Ven öisessä neito nuori.

Neito soutaa venossa Vaaher airot kädessä. Neitoi sousi saaren maalle, Sai tuo saaren rantuelle.

Manteren matala se[p]poi. Itse seppoi Inkeroinen Tahtoi naia saaren maasta. Tuota neittä kiitettiin. Halki m[aien] haastettiin, Yli maien mainittiin; Tullit kosjot kolmialta, Neion viejät neljiältä.

Isoi kysyi neitoselta: »Meetkö kulta kuiihuelle. Paras päivän paistehelle, Vain sallit Saksanmaille, Vai vierit Venäen maille?»

Neito v[asten] vastaeli: »Menköön kurja kuuhuelle, Pahuus päivän paistehelle, Saatanainen Saksanmaalle.»

Manteren matala seppoi, Itse seppoi Ismaroinen^ Teki kirjan kiiruhusti^ Sanan saarehen lähetti: »Saapiks’ naia saaren maalta,

314. Soikkola. VII 4.

Yksi oli vanha Jauhamoinen, Toin’ oli nuori Väinämöinen, Tulit tiellä vastatuksin. Yks’ ei tieltä pois pakene, 5 Toinen sill’ ei tietä anna. Rahi tarttu rahkehisse. Vemmel tarttu vempelehen.

312. ^ Otsikossa: Toisin alkaa Kosemkinassa. Runo on edell. numeron kohdalle reunaan kirjoitettu.

313. ^ I.nk}: Ismaroinen. — ^ yi. [kiirjeheltä.

J. Länkelä.

171

Vesi kiekui[!] vempelestä, Rikki tilkkui rinnuksesta,

10 Rasva raikkui rahkehesta. Sanoi vanha Jauhamoinen: »Tuntenetko tuota miestä. Ken tekee meroin sillan Yksi öisistä vesoista,

15 Kalien vuuen kantosista?» Väinämöinen vastaeli: »Jumalaisen aino poika, Kiesuksen käpiä käsky Se tekee meroin sillan

2 0 Yksi vuosista vesoista, Kalien vuun kantosista.»

Sanoi vanha Jauhamoinen: »Muistat sie sitä ajutta, Kuin meroja kynnettiin,

2 5 Meroin pohjat poltettiin,

Rauniot rapaeltiin, Kivet suuret käännettiin?»

Väinämöinen vastaeli: »Meroi miun on kynnetty,

3 0 Meroin pohjat poltettuna,

Rauniot rapaeltuna. Kivet suuret käännettynä.»

(Verrattava Kalevalan 3:nnessa ru- nossa löytyvään, 90 rivistä alkavaan virteen Väinämöisestä ja Joukahai- sesta.)

315. Soikkola. VII 5.

Kullervo Kalervon poika, Hellervoi heliä viitta Kulki vuuen kultineen. Vieri viikon torvineen, 5 Kulki Kumppalinmäelle Kahen kailaisessa,

Muru kultaa putosi. Siru saarelle sirahti.

Tuohon kasvoi kaita saari, Kaita kartano yleni, Kartanolle karja kasvoi. Karjalle emäntä kasvoi, Emännälle neito nuori. Neito nuori ja verevä Ilman lyömättä yleni. Ilman vitsoitta viroisi.

Tuota neittä kiitettiin. Yli maien mainittiin, Halki maien haastettiin: Pappi kiitti kirkkokunsin, Maakunsin suku suvaisi, Rahvas kiitti rakkahaksi. Pappi kiitti kirkkahaksi.

Tuo kasvoi kaheksan vuotta. Yleni yheksän vuotta. Aloit tuolla kosjot käydä: Kävit kosjot kolmialta, Neion viejät neljiältä, Tuli kosjot kuuhuelta. Toiset päivän paistuelta, Kolmannet peri-Virosta.

Neitoi vasten vastaeli: »Menkö ö kurjuus kuuhuelle, Pahuus päivän paistehelle!» Isoin miel’ oli Inkerille, Käydä, silkissä sinissä. Käydä kaikki kroosatussa, Syyä linnan saiasia. Emoin laati Laukahalle, Käydä lahti^ valkiassa, Syyä suuria kaloja; Neion mieli manterelle, Manterelle seppyelle.

315. 1  r.  Hvvin. 
     

172

J. Länkelä.

Isoin etsi rikkahia, 4 5 Emoni varakkahia; Neitoi katsoi kauniliia, Neitoi valkian valitsi.

316. SoikTcola. VH 6.

Historiallista.

Venäjän kuningas viekas, Toi on viekas Venhäläinen, Ruotsin on rohkia isäntä Hypitti hepoisiaan, 5 Kargahutti kaarojaan, Ruskeita ruuniaan, Valkeita varsojaan Meiän maalle tullessaan, Meiän maille mairehille,

10 Iloisille Inkeroille Tasaisille tantereille, Lakeille leipämaille.

Mitto miekalla meroisen, Arvoi arsinaisillaan,

15 Kaivo kantasuonillaan, Tempo tervas nuorillaan. Sen sai syvää merta. Sen syvää, sen hyvää, Kolkanpään kylän kolialta,

2 0 Väärän ojan kylän väliltä, Harjavallan hartialla. Tuohon leirihen levitti. Tuohon laati laakaria. Jou(d)uit Moskovan molotsat,

2 5 Kaa(d)uit Kaprion kasakat,

Ivoilinnan isvotsikat.

Venäjän kuningas viekas, Ruotsin rohkia isäntä Alkoit tiukkoa tinoja,

3 0 Viritellä villapaita.

Äijä heitä leikottiin, Viel’ enemmin ammuttiin, Paljo virtoa pakeni. Enemmin jokee juoksi.

3 5 Niin tytyi joki mokoma.

Selvä virta seisattaise, Ty(d)yt joet juoksemasta, Suuret vuoret vuotamasta. Sai kuulu kuninkahille,

4 0 Linnan herroille helinä.

Alkoi kurtella kuningas, Linnan herra henkäellä. Papit paljo huokaella,

317. Soikkola. VII 7.

Neitoi nuori ja verevä Löi kättä kuun keralla. Kättä päivyen keralla, Kumpa ehti ennen nousta, 5 Kumpa ennen ennätellä. Toinen lisää: Ehtineekö neito nousta Ennenkun Jumalan päivä? Ennen ehti neito nousta Ennenkun J[uma]lan päivä.^ 10 Neitoi ehti ennen nousta, Neitoi ennen ennätallä. Nousi aamusta ylös, Nelikon rukiita jauhoi. Vakan vehniä veteli 15 Katajaisella kivolla. Honkaisella hummarella. Meni katsoi päivyään, Viel’ ei päivyt päätä nosta, Kuu ei kulmia ylennä. 2 0 Ei 00 päivyt päällä puien, Huomis honkien tasalla.^

317. 1  Säkeet  6-9  reunasta.   —  ^  Säkeet  20  ja  21  reunasta. 
     

J, Länkelä.

173

Jauhot siegloP siepotteli, Jauhot vakkaan valeh, Teki alle Luojan ristin,

2 6 Keskelle Jumalan ristin,

Päälle Luojan siunahuksen.

• Toisin: [Päälle] ristin Armolli- sen.* Meni katsoi päivöjään, Viel’ ei päivöi päätä nosta,

3 0 Kuu ei kulmia ylennä.

Neitoi nuori ja verevä Pesi piimoi huonehen, Maitoilattian lakasi. Vei rikat veräjän suulle,

3 5 Rikoilleen seisottaise.

Rikat muuttuit rummeneksi, Rummenet tohuksi muutuit, Tohu muuttui toksavaksi,* Toksava heraveoksi, 40 Heravetoi lähteheksi, Läh(d.)e lämmääksi meroiksi.^

Tuohon saivat saksain laivat, Liukuvat hmonilaivat. Soljuit sotivenehet,

4 5 Sotipaatit paurakkoit,

Vieriit Venähen laivat. Venähen kuningas viekas.

Tuo viekas Venakoin poika,

Tuo lovais kolme kuuta, 6 0 Katsoi kaikki kaksi kuuta,

Meroit mittoi miekoillaan.

Tempoi tervas nuorillaan.

Siintä löysi syvää merta,

Sen syvää, sen hyvää 66 Kolkanpään kylän kohalta,

Nenove(d)en niemyhiltä.

Harjavallan hartioilta, Lavansaaren laipiasta. Tuohon leirinsä levitti 6 0 Parahasse palkkaiseen. Tuossa seisoi seitsen vuotta Ja katsoi kaheksan vuotta.

Ruotsin rohkia isäntä Istui livananmäellä,

6 5 Katsoi Narvan kaavanista.

Venähen kuningas viekas. Tuo viekas Venakoin poika Asettais ampumaan; Ruotsin rohkia isäntä

7 0 Tuo vasten vastaeli.

Siin’ alkoi sota sotia. Alkoi tappelu tasoja. Paljo heitä leikottiin, Viel’ enemmin ammuttiin,

7 5 Paljo virtaa pakeni. Enemmän jokee juoksi. Niin tytyi joki mokoma. Selvä virta seisattaisi. Tytyi joet juoksemasta,

80 Suuret vuoret vuotamasta Meiän puolen poikaloista, Meiän vallan valkopäistä, Meiän maan marjaisista. Sai kuulu kuninkahille,

85 Linnoin herroille helinä.

Alkoi kurtella kuningas,

Alkoit herrat henkäellä.

Ruotsin rohkia isäntä

Nousi ylös istumasta,

90 Läksi Narvan kaavanista, Juoksipa yheksän yötä* Yhen vyön vyöttäkillä.

^ r, seuloi. — * yi. tois. tuokse vaksi; r. Selitettiin: vasuksi. — * Säkeitä 39 — 41 vastaa r. toisinto: Tuoksevat ojaksi muuttu, Oja muuttu Laukahaksi, Lauas suureksi mereksi. — ^ yi. [yheksäjt suutkat.

174

J. Länkelä.

Yhen paitasen panolla. Venälien kuningas viekas 95 Otti Narvan nagroillaan, Ivoilinnan igroillaan, Moskovan molotsillaan, Kaprion kasakoillaan, Petterin petoksellaan, 100 Kronstatin konehuellaan.

a. Toisin:^

Pyhki tuvan tullessaan, Tuvan lattiat lakasi. Vei rikat veräjän suulle, Tohut tuomen oksan alle. 5 Niin rikat veoiksi muuttuit, Toliu muuttui toksavaksi, Juoksevaiseksi joeksi, Lämmäiseksi lähteheksi.

b. Toisin:^

Kaarle oli linnan vanhin, Pervoi Petro meiän vanhin Otti Narvan naastillaan, Kronstadin konehillaan, 5 Petterin petoksillaan.

318. Soikkolu. VIIS.

Ruotsi oli poika rohkiainen, Piki oli pöksy pöyhkiäinen Tappo täitä turkistaan, Napeloitti nauhoistaan. 5 Kump’ oli suuri, se suuhun, Kump’ oli pieni, se meroon. Nuot kun kasvoivat kalaksi, Ylenit hylkehiksi. Mies pyysi meren kaloja, 10 Meri pyysi miehen päitä.

319. Soikkola. VII 9.

Sipi oli saaren Suomalainen Tahtoi tulla meiän maalle, Hypitteli hevoisia, Kangaroitti kaarojaan, 5 Ruskehia ruuniaan Kolkaanpään kylän kohalla. Väärän ojan kylän välillä. Meren mittoi miekallaan, Välin miekan västillään.

320. Soikkola. VII 10 a.

Saaren maat saroin jaettu^ Pellot on piuston mittaeltu; Jäi sarka jakamatonta, Peltoo piuston mittaamatta, 5 Ahoo vaaksin arvaamatta, Aian (äärtä) arvan lyömätöntä.

Tuohon seppoi seisottaisi, Takojainen tarkkaeli, Teki pienoisen pajaisen,

10 Matalaisen maatupaisen, Yhen miehen mahtuvaisen, Käsivarren kääntyväisen. Vasaran yleneväisen, Pani paian pajaksi,

15 Kaatiot liityeksi.

Seppä takoi traksutteli, Orjut lietsoin liikutteh. Takoi niitä, takoi näitä, Takoi vallan vaarnahia,

2 0 Seurakunnan serppilöjä. Maakunnan kuraksen päitä; Niin takoi Hekoille helmet. Markat Maien tyttärelle; Hekoi ei kiittänt helmiään,

2 5 Maien tyttö ei markkojaan.

317 a. ^ Kirjoitettu reunaan edell. tois. 32 ja seur. säkeiden kohdalle. 317. b. ^ Kirjoitettu n:ro 317 loppusäkeiden kohdalle reunaan.

J. Länkelä.

175

Valtakunt’ ei vaarnahia, Seurakunt’ ei serppilöjä, Maakunt’ ei kuraksen päitä.

Seppä suuttui ja vihastui, Pihet pisti räystähässe, Vasarat vajotti maahan, Sytytti pajan tulella, Lietsot lemmenen nojaan. Niin noisi rekoi sepäksi, Sai tuo saanin salva jaksi. Kuun kau’en teki rekoja. Kaksi kuuta kausoitteli, Aastajan pani pajuja, Kissan luilla kirjoitteli, Hauen hammasten keralla.

Sai tuo saani valmiheksi; Meni seppoi vierahisse Ämmilleen\ äijilleen^ Näpehille naalilleen.

Arvotteli veljilleen, Muistatti sisarilleen: »Arvatkaa veljyeni, Muistakaa sisarueni, Miir on saani kirjoitettu, Perä on kolju korkistettu?»

Veljet vasten vastaisiit: »Kissan luill’ on kirjoitettu, Hauen hammasten keralla.» Kiistoin seppoi vastattiin. Kiistoin halli riisuttiin. Kiistoin vietiin tupaan. Kiistoin seppoo syötettiin. Kiistoin seppoo juotettiin. Kiistoin seppoo soimattiin: Puut kuluut, maat kuluut. Puut kuluut leikatessa. Maat kuluut kyntäessä.

Seppoi naisetta kuluu, Emännätä vanhenee.

Seppo suuttui ja vihastui. Seppo tuulena kotiin. Seppo takoi traksutteli, Orjut liettä liekutteli.

Seppo kultia tuleen, Hopehia lietyeen Syky syisen uukon verran. Talvisen karitsan verran. Tunkeusi hepo tulesta. Kulta kapia^ kuumehesta. Muu kaikki pere ihastui. Itse Ismaro pelästyi.

Seppo kultia tuleen, Hopehia lietyeen, Seppoi takoi traksutteli, Orjot lietsoit liekuttiit. Tunkeusi lehmä tulesta. Kulta sarvi kuumehesta. Muu kaikki pere ihastui, Itse Ismaroi pelästyi.

Seppo kultia tuleen, Hopehia lietyeen, Sykysyisen uukon verran, Talvisen karitsan verran. Seppoi t[akoi] traksutteli, Orjot lietsoit liekuttiit. Tunkius sika tulesta, Kulta harja kuumehesta. Muu kaikki pere ihastui. Itse Ismaroi pelästyi.

Seppo kultia tuleen, Hopehia lietyeen Sykysyisen uukon verran, Talvisen karitsan verran. Seppoi takoi traksutteli,

320. 1 anopilleen.

r. appilleen. — ^ yi. [ka]v[ia].

176

J. Länkelä.

JOO Orjot lietsoit liekuttiit. Tunl<;eusi tyttö tulesta, Kulta kassa kuumehesta. Muu kaikki pere pelästyi, Itse Ismaroi ihastui.

105 Jäipä kolmea vajaa:

Kieltä suuhun, mieltä päähän, Silmiä pään sisähän.

Vietiin tyttö makaamaan Luutioitiin lepäämään

110 Hopiaisille tiloille, Kultasille päänaloille. Alkoi kullalle konella; Ei tuo kulta kuullutkaan, Hopia havannutkaan.

115 Kump’ oli kylki kullan luona.

Se oli kylki kylmä kylki,

Kump’ ei kylki kullan luona.

Se oli kylki suoja kylki.

Sanoi sepyt itselleen:

120 »Paremp’ olis kulta kukkarossa. Hopeainen karmanossa, Raha markka massinassa Kuin vaan kullasta emäntä, Hopeasta vaali vaimo.»

321. Narvusi. VII 10 h.

Saaren maat saroin jaetut, Viron maat vilpin vaapin; Jäi maata jakamatonta, Peltoo jäi pitämätöntä, 5 Aian arvan lyömätöntä. Siihen seppä seisatteU, Takojainen tarkkaeli. Teki pienoisen pajaisen, Matalaisen maatupaisen. 10 Oh seppona setäni.

Takojana taattoseni, Tako kirkon kirvehiä, Valtakunnan valjahia, Maakunnan kuraksen päitä. Kirkko ei kiittän(y)t kirvehiä, Valtakunta valjahia, Maakunt’ ei kuraksen päitä, Seurakunt’ ei sirkkilöitä, Kihlakunt’ ei kirvehiä.

Sepyt suuttu ja vihastu, Viskas suolle seppyesen. Arolle^ alasimensa. Pihit pisti räystähäsen. Siis noisi rekisepäksi, Saanikkaisen salvajaksi; Kuun teki sitä rekiä. Kaksi kuuta kaplasteli. Pani paatiset jalakset, Kaplaat munakiviset. Viel’ jäi kolmee vajaa: Aisaa hänen pajuista, Luokkaa jukovapuuta, Piesaspuuta^ pihlajaista.

Unno huusi orjilleen. Parku palkkalaisilleen: »Oi minun orjani omani. Rahan paljon palkattuni, Enemmän luvattuni. Etsikää esiset metsät, Tallokaat tasaiset metsät, Tuokaa se jukova luokka, Aisa hänen pajuinen, Piisavarsi pihlajainen!»

Tuotiin tuo jukova luokka, Aisa hänen pajunen, Piisavarsi pihlajainen.

»Tule Tuomas, tuo hevonen,

321. 1 yi. tois. aialle. — ^ yi. piisavartta.

J. Länkelä.

177

Palkollinen paa satula, Käske jalka, käännä saani!»

50 Läksis sepyt soittamaan. Soittamaan, loittamaan Su’ulleen, heimolleen, Armahille omilleen, Seselleen^ Yierahiksi.

Siellä sepyt soimattiin. Soimattiin, toimattiin: Puut kuluu leikatessa. Maat kuluut kyntäessä, Ve’et veljen soutaessa,

8 0 Sepyt naisetta kuluu. Emännättä vanhenee.

Sepyt suuttu ja vihastu. Huusi sepyt orjilleen. Parku palkkalaisilleen:

€3 »Tule Tuomas, tuo hevonen*, Palkollinen paa satula. Käske jalka, käännä saani!»

Sepyt läksis soittamasta. Soittamasta, loittamasta

7 0 Su’ultaan, heimoltaan, Seseltään vierahista.

Meni suurelle mäelle, Korkialle kallahalle. Teki sinne pienen pajan,

7 5 Pani kultia tuleen,

Hopehia lemmeneen, Pani orjat lietsomaan, Väen paljo painamaan; Kuvas^ kullasta emännän,

8 0 Hopiasta vaali vaimon.^

Muun kaikki kuvan kuvasi. Muun tai’ on taivutteli, Jäipä kolmea vajaa:

Kieltä suuhun, mieltä päähän, 85 Silmiä pään sisähän j. n. e.

322. Soikkola. VII 11 a.

Mies köyhä, vähä väkinen, Vääntäjä vähä ramuinen Kynsi kymmenen vakoa Yhen kannon ympärille, 5 Kylvi kymmenen jyvöä. Halkesi vako kaheksi. Kasvoi kaksi poika lasta: Yksi kasvo Kalervikoksi, Toinen Uunoksi yleni.

10 Untoi Suomessa yleni, Söi Suomen sian lihoja. Kaukoi kasvoi Kaarastassa, Kaarastassa kanan munilla. Kalervikko kylvi kagran

15 Untamon kovan etehen; Untamoir oli musta uuhi, Söi kaikki Kalervon kagran. Kalervoiir oli kartsu koira. Mursi uuhin Untamolta.

20 Unto suuttui ja vihastui. Nosti soan sormistaan, Kansan kantapohjistaan. Väen varpahaisistaan. Katsoi Kalervon nainen

2 5 Ovensuusta ikkunasta:

»Siintää sininen pilvi. Puuntaa punainen pilvi, Tulee sato sakia, Vieree viriä vihma.»

3 0 Katsoo Kalervo itse

Sakarasta ikkunasta: »Ei siinnä sininen [pilvi].

3 r. sisolleen. — * paa satulaj: tuo hevonen. 80 vastaa yi. toisinto: Vaali vasesta vaimon.

^ yi. tois. valo. — ^ Säettä

12

178

J. Länkelä.

Ei tye sato sakia, Ei vieri viriä vihma;

3 5 Siintää sininen vaate,

Puuntaa punainen vaate, Sota Untamoin tulee, Kalervoja leikkoimaan.» Leikkoi suuret, leikkoi pienet,

4 0 Leikkoi vanhat ja vakavat,

Leikkoi lapset laavitsalla.

Viipyi viikko, sai nätälä, Katoi kuuta kaksi, kolme. Sanoo Unto orjilleen:

4 5 »Orjani minun omani.

Rahan paljon pantuani, Hopehin hukattuani, Mänkäät orjat katsomaan Onko jäänyttä jälelle, 60 Soan suuren sorrakkia, Kansan suuren kajakkia, Väen suuren väännäkkiä!»

Menit orjat katsomaan: Ompa jäänyttä jälelle,

5 5 Poikoi liekkui kätkyessä,

Poikoi liekkui, paita löyhki. Kätkyt Pärnänen pärisi, Hihnat suoliset solisit. Vipu vinku vaahterainen,

6 0 Pirtti kuusinen kumisi,

Laki lautainen hehsi.

Orjat nostit miekkojansa, Poikoi porsahti nagramaan, Orjoit täy’yit itkemään. 6 5 Vietiin viesti Untamolle: Ompa jäänyttä jälelle Soan suuren sorrakkia,

Väen suuren väännäkkiä.

Tuli Uunolle ajatus: , »Tuosta kasvaa Kalervo, Viipyy vihan pitäjä. Maksaa emäihen maion, Kostaa piimän kuoriain, Veren veljähäu^ lunastaa.» i Sanoi Unto orjillensa, Parkui palkan lapsilleen: »Tehkää tuli torille, Viekää poikainen tuleen; Viihteroja, vaahteroja, , Viisikymmentä rekoja, Koivua kovaata puuta Kolmekymmentä rekoja!»

Pian orjuet tuon tekeet, Pian orjat, kiirehesti Vietiin poikainen tuleen.

Viipyi viikko, sai nätälä. Sanoi Unto orjilleen. Parkui palkan lapsilleen: »Menkää orjat katsomaan, Onko jäänyttä jälelle Tulen suuren poltakkia!»

Meniit orjat katsomaan: Poikoi istui tulessa. Kulta koukkuinen kä’essä. Hiiliä harottelee. Kekälettä kääntelee.

Vietiin viesti Untamolle: »Ompa jäänyttä jälelle Tulen suuren poltakkia; Poika istuu tulessa, Kekälettä kääntelee.»

Tuli Uunolle ajatus: »Tuosta kasvaa Kalervo, Viipyy vihan pitäjä.»

Sanoi Unto orjilleen:

322. 1 yi. [veljiensä.

J. Länkelä.

179

»Orjani miun omani, Viekää poika hirsipuuhun!»

Pian orjat tuon tekeet, Pian orjat kiiruhusti , Vietiin poika hirsipuuhun.

Viipyi viikko, sai nätälä. Sanoi Unto orjilleen: »Menkää orjat katsomaan Onko jäänyttä jälelle!»

Meniit orjat katsomaan: Poikoi istui hirsipuussa, Kulta kuppinen kä(d)essä, Kulta sulka kuppisessa. Kirjoittelee hirsipuuhun.

Vietiin viesti Untamolle: »Ompa jäänyttä jälelle, Poikoi istui hirsipuussa Kulta kuppinen kädessä. Kulta sulka kuppisessa, Kirjoittelee hirsipuuhun.»

Tuli Uunolle ajatus: »Kuhun se poika pantauee Ja kuhun kuvattanee; Tästä lienee varma vastus. Viipyy vihan pitäjä?»

Unto huusi orjilleen. Parku palkan lapsilleen: »Orjani minun omani. Viekää poikoinen veteen, Kuss’ on vettä kuutta syltä!»

Pian orjat tuon tekeet. Pian orjat kiiruhusti Vietiin poikoinen veteen, Las’ettihin lainehesse.

Viipyi viikko, sai nätälä, Sanoi Unto orjilleen. Parkui palkan lapsilleen: »Orjani miun oman[i]. Menkää orjat katsomaan

145 Onko jäänyttä jälelle.»

Meniit orjat katsomaan:

Poika istui laivuessa,

Airot kultaset kä’essä

Soutelee, joutelee, 150 Soutaa suurta merta myöten.

Pitkin Pietarin nevoa,

Kultanen mela kä’essä. Vietiin viesti Untamolle:

Ompa jäänyttä jälelle; 155 Poika istui laivuessa.

Kultanen mela kä’essä. Tuli Uunolle ajatus:

»Kuhun poika pantauee

Ja kuhun kuvattanee, 160 Tuosta kasvaa Kalervo,

Viipyy vihan pitäjä?» Pantiin lapsen katsojaksi.

Lapsen katso, silmän kaivo,

Sanoi korpin kaivaneen; 165 Söi putron, patasen rikko,

Sanoi kissan rikkoneen.

Pitkä hännän pilkkoneen. Tuli Uunolle ajatus:

»Mihin poika, kuhun poika, 170 Mihin poika pantauee?»

Heittiis hän hevoispojaksi, Oron juotti ja upotti.

Tuli Unnolle ajatus: »Mihin poika pantauee 175 Ja kuhun kuvattanee?»

Palkattiin paimeneksi. Sepoin karjan kaitsijaksi. Jos oli väärä paimenpoika, Ei oikea emäntäkään. 180 Tuo selvä sepän emäntä Paisto paimenen evähän,

180

J. Länkelä.

Alta voisi taikinalla, Päältä jauholla sipasi, Keskelle kiveisen kierti.

1S5 Paimen poika pikkarainen Syötti karjan, juotti karjan. Jopa karjan makaus aika, Ajoi karjan kankalialle. Vuollet viljoin vitsikkoon,

190 Lampahat meren murolle; Itse istusi kivelle, Noisi leivoin leikkojaksi, Kaaliaisen katkojaksi, Veti veitsen vierestään;

195 Kilsahti kivoin veitsi.

Paimen poika paitulainen Tuosta suuttui ja vihastui. Kutsui karhut karjahan. Su’ et lampahen siaan.

200 Teki lutkut lehmoin luista, Torot Torstiken jaloista, Nousi puuhun pitkempään; Tutkuttaa, lutkuttaa. Syötti karhut, juotti karhut.

205 Jo aika kotiihe mennä. Ajoi karhut kartanolle, Su’et lampasten- siaan. Karhut lehmien siaan. Emännäiset ootteleet

210 Rainnat rautaiset kädessä.

Laulaja ei osannut virttä rää- tyynsä enempää, mutta sanoi vir- ressä laulettavan kuinka: Emäntä tapetaan, Poika menee pajaan, teet- tää hevosen ja lähtee Untolaan.

Purten huulta, vääntäin päätä, Murten mustaa sy’äntä;

Kohtaa Unnon tieltä ja tappaa hänen.

323. SoMoJa. VII 11 h.

Toinen laulaa:

Kasvoi kaksi poika lasta. Yksi kasvo Karjalassa, Toinen Suomessa yleni. Kumpa kasvoi Karjalassa, 5 Se kasvo Kalervikoksi, Kumpa Suomessa yleni. Se yleni Untamoksi.

Kalervikko kagran kynsi Untamon oven eteen,

10 Kansan kantasuonistaan.

Katsoit Kalervon lapset, Untamon sota tulee. Leikkoi suuret, l[eikkoi] pienet,

Leikkoi nuoret nousevaiset^ 15 Leikkoi hullut huntusiin, Vakahaiset vaatteisiin.

Poika liekkuupi tutussa.

Orjat näytit miekkojaan, Poika täytyi nagramaan, Orjat näyttiit stiikcjaan, Poika täyty itkemään.

Vietiin poika Untamolle. Untamo imehtelee, Niin kysy orjiltaan: »Kusta se poika on saatu?»

Orjat v[asten] vastaelit: »Se poika jälelle jäänyt.»

Untamo ajattelee: »Kuhun se poika pantanee Ja kuhun kuvattanee?» j. n. e.

-p- alleviivattu.

J. Länkelä.

181

324. Narvusi. VII 11 c.

Kullervo Kalervolaiiieii, Kalervikko poisikkainen Kynsi metsät, kynsi meret, Kaikki kynsi kynsillään, 5 AstuYoi kätösillään, Varpahillansa vakosi. Jäi yksi mätäs jälelle, Seki katkesi kaheksi. Kasvoi tuosta kaksi lasta, ,„ Yksi kasvoi Kalervo kaunis. Toinen Untamon isäntä. Kalervo pojut kavala. Kylvi kagran kankalialle Untamon uksen etelien. 15 Untamoir oli suuret nukit. Söivät Kalervon kagran, Kalervoir oli kartsut koirat, Söivät Unnon mustat uukit.

Teki soan sormistaan,

2 0 Vainon varpaliaisistaan.

Anu tyttö, aino tyttö, Kalervon on kaunis minjä Etsi emänsä päätä. Veitsellä liopiaisella. 25 Tois. (Etsi päätä ämmältänsä, Karsi päätä kantajalta Kuraksella kultaisella, Veitsellä hopeapäällä)^ Uksen suussa, orren päässä,

3 0 Kalien ikkunan välillä.

Pisti päätä ikkunasta, Suuta suuresta lovesta: Näki tuon soan tulevan, Viisinkymmensin hevosin, 3 5 Viisin miehin rattahilla.

Viisi miekkaa miehen päällä. »Äijäseni, ämmäseni,

Mikä tulee meiän tuvalle,

Onko utu vai umia, 40 Onko savu vai sakia.

Onko pilvi vai pimiä,

(Vai tulee sakia savu.

Vai tulee pimiä pilvi.

Vai tulee lemiä lekku)?» 45 »Minjäseni, marjaseni,

• Ihastu elä pelästy,*

Untermon^ sota tulee,

Vanha Kautsuusi valuu,

Uusi Turkki tunkiaa.» 5 0 Tuli sota, tappo pienet.

Tappo pienet, tappo suuret.

Tappo kerran keskimäiset,

Tois. (Kaikki painuivat pakoon).

Jäi tuo pieni poika lapsi

5 5 Kätkyessä liekkumaan.

Kulu viikko, sai nätälä. Mentiin poikaa katsomaan, Poika liekku, tukka löyhki,

Sotamies miekalla pisti,

6 0 Lapsi remahti nauramaan.

Sanoit väki keskenään: »Kuhun paamme poikasemme?»

Vietiin viesti Untamolle: »Poika istuu kätkyessä,

6 5 Itse istuu, itse liekkuu.»

Unto suuttui ja vihastui, Unto huusi orjilleen. Parku palkkalaisilleen: »Tuo Tuomas heponen,

7 0 Palkollinen paa satula,

Tuokaa kuorma koivupuita.

324. 1 Säk. 25 — 28 reunasta. — ^ r. Laulajan selityksen mukaan: Ruotsin.

182

J. Länkelä.

Tuokaa kuorma tervaksia, Tois. Toineu kuorma leppäsiä Kolmas kuorma haapapuita,

75 Tetkää]!] tuli mäelle. Viekää poika tuleen!»

Vietiin poika tuleen. Virui viikko, sai nätälä, Kului yötä viisi, kuusi,

eo Ja katois kah’eksan yötä. Mentiin poikaa katsomaan: Poika istuupi tulessa. Rauta keppinen kä’essä Hiiliä kohentelee,

85 Kekäleitä kääntelee.

Vietiin viesti U[ntamo]lle, Unto suuttui ja v[ihastui], U[nto] huusi orjillen, P[arku] p[alkkalaisilleen] :

90 »Tuokaa kuorma koivupuita, Toinen kuorma tervaksia, Tehkäät hirsipuut mäelle!»

Tuotiin kuorma koivupuita, Toinen k[uorma] tervaksia,

95 Tehtiin hirsipuut mäelle. Vietiin poika hirsipuuhun. Kului yötä [viisi kuusij.

Mentiin poikaa katsomaan: Poika liekku hirsipuussa,

100 Kultakuppinen kä’essä. Kulta sulka kuppisessa. Kirjoittelee h[irsipuuhun] .

Vietiin viesti U[ntamo]lle, Unto s[uuttui] ja v[ihastui],

105 Unto huusi orj[illeen], P[arku] palkkalaisilleen: »Viekää poikanen mereen!»

Virui v[iikko], s[ai] nätälä, Kului yötä 5, 6

110 Ja katois kah’eksan yötä. Mentiin poikaa katsomaan: Poika istu laivuessa Airot kultaset kä’essä, Soutelee, joutelee,

115 Kultanen mela käessä. Soutaa suurta merta myöten. Pitkin Petterin perusta. Soutaa Suomet, soutaa saaret. Soutaa Viipurin veräjät.

120 Vietiin viesti Untamolle,

Pantiin lapsen katsojaksi. Lapsen katso, silmän kaivo, Putron söi, patasen rikko.

Untamo ajattelee: 125 »Mihin poika, kuhun poika, [Mihin poika] pantanee?»

Palkattiin paimeneksi, Sepän karjan kaitsijaksi. Elina sepän emäntä 13 0 Paisto paimenen evästä. Paisto paaesta palaisen, Kivest’ paisto kaaKaisen^ Alta jauholla silotti. Päältä voisi taikinalla, 135 Anto paimenen povehen. Paimen poika pikkarainen Löi vait sieran sesleheen. Ajo karjan kankahalle, Lampahat laverikkoon, 140 Vuohet Viljon vitsikkoon. Paimenpoika pikkarainen Soittaa suolle mentyään.

r. Pieni leipä. Viimeinen lapsiki kutsutaan kaaliaiseksi.

J. Länkelä.

183

Kanka’alle karattuaan,

Mäen päälle päästyään. 145 Soittaa solahuttaa,

Ajaa karjansa mäelle*,

Istnsi mäen kivelle;

Nälkä suolehen tulee.

Katsoi pitkän päivän päälle, 150 Päivä puolehen kuluu,

Aik’ oli syyä armottoman,

Isättömän illastella.^ Otti vei[t]sen tupesta,

Leikkas leipää palaisen; 155 Veti veitsensä kiveen,

Karaliutti kallioon.

Ei kulu kivinen kakku.

Pojan vaivaisen povesta,

Onnettoman kainalosta. 160 Poika suuttui ja vihastui:

»Voi huora home sykärä,

Kuin leivoit kivestä leivän,

Taoit kakun kalliosta!

Hos it’en isoni veistä, 165 It’et toakka lehmiäsi!»

Teki luikun Laukin^ luista,

Torven Torstikin jaloista,

Pillin Kirjon kinterestä.

Soitti suolle mentyään, 1-0 Kankaalle karattuaan.

Mäen päälle päästyään,

Pihahutti pilliään,

Lojautti luikkuaan;

Korjasi su(d)et kokoon, 175 Karhut kaikki kankahalle.

Kutsui suet suon alatse,

Karhut kankahan alatse,

Suet syömään lampahia,

Karhut lehmii kaatamaan.

, Sutonen metokäpälä Ulvoo ulahuttaa Kevä’äisillä ajoilla: Onko jäänyttä jälelle, Vuonakkaista voipunutta, , Vasikkaista vaipunutta?

Kuin tuo katso karjan päälle, Otti pässin päästä kiini, Alko viiä vitsikkohon, Taluttaa tammikkoon.

Paimenpoika pikkarainen Sanelee koirilleen: »Vuski, vuski, vuona vietiin.»

Elina sepän emäntä Tulee karjaansa korjaamaan. Tempasi rautasen raennan. Meni lehmii lypsämään. Ei ollut lehmät kartanolla, Karhut olit kartanolla, Suet suuressa kujassa.

Untamo ajattelee: »Kuhun poika pantanee?»

Viiään poika Viro’on Alle aian haukkujaksi. Haukku vuuen, haukku toisen, Haukku kolmatta vähäsen, Haukku seppää setäkseen, Sepän miestä minjäkseen: »Seppyeni, selvyeni, Taakojani, taattaseni. Tao rau’asta hevonen. Vala rauasta satula, Kuvaa suitset, kulta päitset!»

Ei seppä sitä pahemmin, Tako rau’asta hevosen. Valo vasesta satulan.

Kalervikko poisikkainen

kankahalle : mäelle.

yi. [illastjaista. — ® yi. tois. lammas.

184

J. Länkelä.

Hyppäsi hevon selälle, Hyvän lankin lautaselle, Ajo Unnon uksen suuhun:

2 20 »Terve selkiä setäni, Selkiät setäni lapset, Selkiät setäni minjät!» Unto vasten vastaeli: »Terve Moskovan molotsa,

2 25 Ivolinnan isvosikka,

Narvan kaaren kaupanmies!»

Kalervikko poisikkainen Tuo vasten vastaeli »En 00 Moskovan molotsa,

23 0 Ivolinnan isvosikka,

Narvan kaaren kaupanmies. Et sie muista murto vuotta Tai et tappelu kevättä. Kuin tapot miun taloni,

235 Tapot tarkat vanhempani, Vai et tappanut minua. Ei olis paljo pitänyt. Vaaksa olis vaatetta pitänyt, Kaksi lau’an kappaletta.

240 Heitit pojan kätkyessä, Mie liekun, tukka löyliki. Tupa kuusinen kumisi. Laki lautainen lätisi. Vipu vinku vaahterinen,

245 Kät(k)yt järski jäärävöinen. Nyt miusta kasvo valmis kaiho Ja viipyi vihan pitäjä. Tuosta kasvo Kalervo, Maksaa emonsa mai’on,

250 Kostaa piimän kuorijansa.»

325. Soikkola. VII 11 d.

Vieläki paimenena olemisestaan:

Paimen poika tuo paitulainen, Paitulainen oli naitulainen

Ajo karjan kaislikkoon,

Kuttui suet karjahaan. 5 Tutkutteli, lutkutteli,

Teki toron Toikin jaloista. Emännät imehteleet:

»Kui sie ajat karjan kaislikkoon.

Kaislikkoon, laislikkoon?» 10 Tuli illasta kotiin,

Emännät imehteleet:

»Kuhun jätit karjasesi?» »Mie jätin karjan kaislikkoon.

Kutun su’et karjahaan. 15 Syötin karjan kaishkossa.

Otin toron lehmän luusta,

Toron Toiniken jaloista,

Tutkuttelin, lutkuttelin.» Sutoinen meto käpälä, 20 Ulvoo ulahuttaa:

»Onko vuonaa voipunutta,

Vasikkaista vaipunutta?» Paimen poika pikkarainen

Soittaa tolahuttaa: 2 5 »Ei 00 vuonaa voipunutta,

Vas[ikkaista] vaipunutta

Kesoisella ajalla.»

Suto suuri, suu leviä

Juoksee jokea myöten, 30 Ajaa aitojen alatse.

Juoksee peltojen perätse.

Kuin tuli matala aita,

Hyppäs aitasen ylitse,

Vei pässin, varasti vuonan.

326. Soikkola. VII 11 e.

Paimen [poika] paitulainen Tuli illasta kotiin, Päivän mennyttä mäestä. Ken voihki vuonastaan. 5 Karjuu karjalaumastaan?

J. Länkelä.

185

Äijä minjälle sanoo: »Elä kuulolta kylään, Yli aian naapuriin, Miks’ ono susi siliä, 10 Revon karva kaunokkainen; Silt’ ono susi siliä, Revon karva kaunokkainen. Havun oksa harjajaa, Oksanen ojentelee.»

327. Soikkola. VII 12.

Paimenlasten kevätlaulu.

Paista päivyttä Jumala, Paista päivää paimenille, Helistä hevospojille, Elä paista metsämiehille! 5 Metsämies tulen tekee, Suojentelee sormiaan, Kääntelee kätösiään.

328. Soikkola.

VII 13.

Hevospaimenten laula Eitsissä ol- lessaan:

Valkene vahainen päivä, Vahaisesta taivahasta, Vahaisille valvojille, Vahaisen meron takanta! 5 Ken on unelle utras. Ken on magjes makaamaan? Uijana unelle utras. Uijana magjes makaamaan.

Ken poikii merelle menee, 10 Ken vait yöksi tuulahalle? Mikko on merelle mennyt, Mikko yöksi tuulahalle Tuomaan tuoreen kaloja, Ihvenia, ahvenia,

15 Kiven alta kiiskisiä, Haon alta haarapäitä.

329. Soikkola. VII 14.

Tuli herra helvetistä,

Pakana pahoilta mailta.

Pani uhkeat urakat,

Mittoi suuret desettinat. 5 Aika ois kotihin mennä,

Aika marsia majalle,

Aika annella sapassu. Toi on heikkoi meiän herra

Ja aivan paha pajari, 10 Meille virsussa vetäisi.

Tänne sai saavanassa. EH vuuen, eli toisen,

Eli kolmatta vähäsen.

Viipyi viikko, sai nätälä, 15 Sai nätälä neljättäki.

Viipyi viikko vii(d)ettäki.

Siit’ vasta sai saappahasse,

Verkaviittahan vetäisi;

Vallan versuhun^ ve’ätti, 2 0 Saattoi lapset laapattiin,

Naiset nahkanauhasiin;

Miehet saattoi saavanaan

Ja kovahan kostoliin.

Illat pitkältä pitääpi,

2 5 Aamut ajaapi varahin.

Kuin kurjat kotiihenmeemme, Kuu paisto ku jäimme päällä, Päivä päällä kartanomme. Lehmät kulkeevat kujala,

3 0 Lampahaisemme levolla,

Lapset istuut ikkunalla. Itse itkeet iltasetta, Lampahaiset laatimatta.

329. 1 yi. [v]i[rsuhun].

186

J. Länkelä.

Vasikkaiset juottamatta; , Ei 00 lehmän lypsäjätä, Tohiken torittajata, Aili’ on lehmät lypsämättä, Tohike torit tamatta.

Jo on päivä päällä puien, , Aamu aian seipähien, Huomis honkien tasalla, Vasta kurjat kotiihen meemme Ilkiän isännän työltä, Kurjan vallan kubjahaisen.

Siir on heikko ineiän herra Ja aivan paha pajari, Saattoi miehet moisiosta, Ajoi partasuut pakohon; Läksit naiset Narvan tietä, Pienet Pietarin välille, Katalaiset Kaprioon.

Miun tuo viekas veljyeni. Ehtosa emoni lapsi, Läksi paiatta pakoon. Kaatioitta. karkaamaan, Tuli tuuli aivan tuima. Talvi pakkanen pahempi.

Missäpä miun veljyeni? Läksinpä mie etsimään: Etsin Suomet, etsin saaret, Moskovat molemmin puolin, Kahen puolin Kaprioa.

Löysinpä mie veljyeni Nattasuien naatolassa, Kuolasuien kuominassa. Ei tohi kotihin tulla. Paraikaa ei paitaa päällä. Alasti ajatteleepi: »Voi mie poika pikkarainen Kuin kurja on kotihin mennä, Oottelevat heikot herrat, Tapaavat pahat pajarit!

Lähden mie marja maille muille, Kuss’ on herrat heltehemmät,

7 5 Kuss’ on paremmat pajarit.

Itkettelee ilman syyttä, Ei tohi kovin torua, Ilman syyttä itketellä.» Mie vait tyttö pikkarainen

8 0 Läksin itkien kotihin,

Kaihoellen kartanolle.

Emoni kysyttelee: »Mitä itket tyttäreni. Kaljut kyllin kannettuni?

8 5 Mihin heitit veljyesi.

Heitit verkoi viittasesi. Vain et tuota nähnytkään, Kultajais et kuullutkaan?» »Sillä itken mie emoni,

9 0 Kaihoelen kantajani.

Löysinpä mie veljyeni Nattasuien naatolasta, Kuolasuien kuominasta; Viel’ on velloni alasti,

9 5 Paraikaa ei paitaa päällä.

Ei tohi kotihin tulla Herran heikoista sanoista, Pajarin pahan paruista, Kubjahien kurjuu’esta.»

330. Soikkola. VII 15.

Miks’ on meiän maat matalat, Olkikattoiset katalat?

Siir on meiän maat matalat. Olkikattoiset katalat, 5 Jott’ on moisio kylässä. Kylässämme kymmenikkö, HeiToi valju vallassamme. Vallass’ on paha pajari.

Miks’ ei laula meiän lapset,

10 Miks’ ei poissit pilhttele?

J. Länkelä.

187

Siir ei laula meiän lapset, Siir ei poissit pillittele, Ovat huolella hovissa, Muurehella moisiossa, ,5 Pyhät on piinalla pidetty, Aret on vaivalla varaa.

Miks’ ei pyöri meiän pöytä, Miks’ ei kantele kumise?

Siir ei pyöri meiän pöytä, ^0 Jott’ ei pyöri pöyälliset; Siir ei kanteloi kumise, Katson kieltä kanteleelle, Päällyslautoja on vajaa.

Miks’ ei laai meiän poissit?

2 5 Pyhät ovat huolella hovissa

Kurjan kubjahan edessä, Heikon herran valtaisessa. Sinne he herjat kuoleet, Sinne raukat raukeneet,

3 0 Kurjan kubjahan eteen.

Moni kiertää kesikon, Potkajaa puolinaisen Sinne suurille saroille, Urakille uhkeille,

3 5 Hovin tietä käyessään.

Sanoipa laulajatar lopuksi: Ohto sitä minun osaksi, Kaiken kasvinta ajaksi, Neljän neion tarpeheksi.

Hyvä rahvas, ristin kansa:

4 0 Elkää pahaksi panna,

Aivoin ou(d)oksi otella Minun lapsen laulujaini, Hullun huutamaisiaini, Hot mie virren väärin lauloin, 4 5 Sanan ristiin rapasin.

Mont’ on väärää vakoo Uroin nuoren kynnäkissä, Uroin nuoren, oroin pienen; Niin miun lapsen laulamissaini, 5 0 Hullun huutamaisissaini.

331. Soikkola. VH 16.

Nyt on meillä heikot herrat

Ja on pahat pajarit,

Kylm’ on meillä kymmenikkö,

Paha on pantu vallan päälle; 5 Herran kelloa heloitti,

Laskia väki kotiin.

Meiän kylmä kymmenikkö

Vinku mennä vitsikkoon.

Pakeni pojusikkainen,^ 10 Leikkas sauan lehosta.

Toisen sauan tuomikosta.

Kolmannen katajikosta.

Tuli naisien takaksi,

Istuis kivien päälle, 15 Antoi uhkian urakan,

Antoi suuren dessettinan,

Neki paksuja panee. Saomme toinen toisellemme:

Miks’ ei paksu paljo niitä? 2 0 Siir ei paksu paljo niitä.

Jotta kiertää kesikon.

Välistä puolet potkojaa.

Meiir on matka marsittava.

Tie kovera konnittava, 2 5 Meiir on virsut vettä täynnä,

Paglat pauhkaat jälestä;

Hyyss’ on helmat, jääss’ on pag- lat,

Hallassa hamehen reunat.

Sukat uu’et uutingissa^;

331. ^ [pajusikkoon]. — ^ r. Vitilumi, myös vasla satanut lumi.

188

J. Länkelä.

3 0 Leimat [!] kulkeet kujalla, Lapset itkeet ikkunalla. Hyvä ou ämmä aikouaan, Jos toruu toisinaan, Laatii lapset lauan- luokse,

3 5 Itse istuu eteen, Jott’ noita nou’attaisi, Paha rahvas panctteleisi.

332. SoMola. VII 17.

Kuulkaa kuninkaan valta, Kuin on heikko herran valta! Miks’ on meillä heikot herrat Ja on pahat pajarit?

5 Herra kelloja heloittaa, Meiän kylmä kymmenikkö Siis vast’ vinkuis vitsikkoon, Karsis katajikkoon. Sieltä toi siis tuomi vitsat,

10 Hankki hänen pajuiset; Pani uhkeat urakat. Pani suuret dessettinat; Paljo paksuja paneli, Hyvät naiset hylkäjää.

15 Meiän kylmä kymmenikkö Kysytteli, kannotteh. Tikin takiii toimitteli: »Miks’ ei paksu paljo niitä?» »Siir ei paksu paljo niitä,

20 Paksu ei jaksa panuttaissa, Siihen myö kurjat kulumme. Siihen raiskat raismenemme, Meiir on matka mentävänä. Tie kovera kontemistä,

2 5 Helmat hyyssä, paglat jäässä Lunta uu(d)et uulottimetV»

333. Soihl^ola. VII 18. Miks’ ei laula meiän lapset.

Meiän poissit pillittele,

Meiän tyttäret iloitse? Siir ei laula meiän lapset, 5 Meiän tyttäret iloitse,

Meiän poissit pilhttele,

x4in’ ovat ajot kylässä;

Pantiin paljo urakkaa,

Taarasta joka talossa, 10 Vallan syöjät vainiolla;

Aina pannaan panoo,

Aina veitetään veroo,

Ain’ otetaan oprakkaa,

Polttina joka pojasta, 15 Tynnyri joka tytöstä,

Alttina joka akasta.

Neljin tengon neitosista,

Pikkaraisista piholla.

Vanhemmista vaakanalla .

334. Soikkola. VII 19.

Oi voi teiälän elo o,

Teiän vaivaista voliii

Ku huolii hovissa käy(d)ä,

Ropotoissa roistella, 5 Helmat kuluut herran työssä.

Käsivarret vallan työssä.

Olkapäät omilla töillä!

Kui tulee pyhäinen päivä,

Ala kassoo kannuloja, 10 Kohennella konttiloja,

Asetella askin kantta. Oi voi meiälän eloo,

Meiän vaivaista volii!

Kuin ei huoli hovissa käy(d)ä,

^ r. pöytä.

332. 1  r.  Varrelliset  lapikkaat. 
     

J. Länkelä.

189

15 Ropotoissa roistella,

Helmat ei kulu herran työssä,

Käsivarret vallan työssä.

Olkapäät omilla töillä!

Hopeat meiän hovissa käyvät, 20 Vaset vaivan suotajaat.

335. SoiT^Ma. VII 20.

Eläkää työ tytöt hyvästi, Vähän aikaa välttävästi! Jo meille ero tulee, Eroleipä leikataan. 5 Lie ikävä omia maita. Oman maan marjaisia, Oman puolen poikoisia. Kuin nuo kujalla meneet, Kymmenen on kypärä päässä,

10 Sa’an saappahat jalassa, Vii’en ruplan viitta päällä, Tuhannen tuluppa päässä, Kultainen kussakka vyöllä, Hepo alla niinkuin heinä,

15 Its’ on päällä niinkuin päivä. Kuin mie katson muien vallan, Muien vallan musta päitä, Kuin nuo meneet kujalla, Vaeltaat vainiolla,

2 0 Kylkinein kypärä päässä, Santin saappahat jalassa. Olkinen kussakka vyöllä. Hepo alla niinkuin aita, Its’ on päällä päivettynyt,

2 5 Satula selässä sammalinen, Olkipiippu hampahissa, Koono^ pitempi piipun vartta, Prusakka poselle kuollut. Maito leualle märännvt,

3 0 Soita myöten hulkkuessa. Kangasta myöten katsoessa.

336. Soikkola. VII 21.

La mie laulan vielä virren, Vielä vieretän kesosen Meiän kylän poikosista, Meiän vallan vaariloista. 5 Kuin nuo kirkko ‘on meneet. Tuhannen heponen alla, Tuhannen mies selässä, Kymmenen kypärä päässä, Sa’an on saappahat jalassa,

10 Tuhannen tuluppa päässä. Katso muien poikasia, Muien vallan vaariloita: Kuin nuo kirkkoon menevät, Poluska heponen alla,

15 Poluska mies selässä. Viiru vaaru viitta päällä, Hajanainen hattu päässä, Kyynär kenkää jalassa. Vaaksa tallaa takana.

337. Soikkola. VIII 1 a. Kysyin maata velloltani.

Anoin maata aineitani: »Anna vello miulle maata, Anna maata aine vello!» 5 Vello vasten vastaeli: »Mihin maata tyttöiselle, Kuhun maata kukkaselle, Niittyä pakenevalle. Käskee pollen kantajalle, 10 Maa on neitoisen rivassa?» Ei voinut kovana olla, Anto kuiteski vähäsen.

335. 1 r. leuka.

190

J. Länkelä.

Taikaeli pikkaraisen Ristikkoa, rastikkoa, , Kulunutta kuusikkoa, Palanutta paasikkoa, Märkää mäen alusta. Senki kynsin kynsilläni, Varpaliillani vakosin, I Sormillani astivoitsin. Tuohon mie sinoin kylvin, Pilaelin pellervoisen.

Viipyi tuosta viikko toinen. Viipyi viikko, sai nätälä. Kului kuuta kaksi, kolme. Menin sintä katsomahan, Pellervoja vaattamahan. Vast’ oli sinoi vaaksan noussut, Pellervoi pivon ylennyt. Sinoi oh sini kukalla Pellervoi puna kukalla; Sinoi itki kitkiäistä, Pehervoi puhastajaista.

Miepä tyttö pikkarainen. Maan tasainen marjukkainen Aloin kitkee sinoa, Puhastella pellervoa, Kifin puolet polleani. Kitin harmajan hamehen. Siis ajoi kaksi kaupanmiestä. Kaksi kaupan-enkeliä.

Alkoit neiolle lä’ätä: »Oi sie tyttö pikkarainen, Tyttärikkö neiokkainen, Kes’en kasvinta kanainen. Maan tasainen marjukkainen, Kassa pitkä kaunokkainen, Lyhy[t] liitsa linnukkainen, Sinisilmä sirkkulainen.

, Punaposki puolukkainen, Kui sie tietäsit vähäisen, Ymmärtäsit pikkaraisen Et sie kitkisi^ sinoja, Puhastais et pellervoja! Sie oot tyttö miulle myyty. Jo oot kaupittu kanainen!»

Tyttö vasten vastaeli: »Sa’o kallis kaupanmiesi, Ken miun on siulle myynyt Ken miun kaupitsi kanaisen?»

Sanoi kallis kaupanmiesi: »Isäis möi, emäis lupasi, Vellos kerran kenkkäeli, Sisos saatteli sanomat.»

»Sano kallis kaupanmiesi. Mitä otti miun isoni?» »Isois rahaisen ratsun.»

»Mitä otti miun emäni?» »Emäis mahike lehmän.»

»Mitä otti velvyeni?» »Vellois soti-orihin.»

»Mitä otti miun sisoini?» »Sisois Sinervon uukon.»

»Mitä otti minjyeni?» »Minnoisi lehet leviät.»

Vene läksis vieremääe, Mie neito nuttamaae, Nuttaen: »Hyvä venakko, Venhäläinen, vainolainen. Puna saapas Saarelainen, Kannatteles Karjalainen, Pi’ä purje, puna kypärä; Soutelekka, joutelekka, Sou’a tuolle rantuelle. Missä nuot tulet palaat, Kipunaiset kilsattaat,

337. ^ r. sanotaan kitkiis’ki.

J. Länkelä.

191

Lemmeneet lekotteloot!» »Sano kallis kaunokkainen • Ketä siuir siell’ on sukuu?» 9 0 »Isoini suku on siellä.» Isyt rannalle tuleepi: »Oi isoi, vanha isäni, Vanha ukko, vaaliaini, Lunasta sie minuista, 9t Lunasta lumisaosta, Venehestä Venhäläisen, Venehestä vuotavasta, Paatista pahoin tekiän; Ota poies orj unesta, 100 Päästä palkan piikuuesta!» Isoi vasten vastaeli: »Milläpä minä lunastan?»

»On siulla rahainen ratsu; Paakka puolet miun alleen, to5 Puolet pääni päästimeksi, Henkeni lunastumeksi!»

Isoi v[asten] v[astaeli]: »Ennempä mie tytöttä, Ijankaiken kassapäättä, 110 Ennenkun rahaisen ratsun.» Vene läksis vieremääe, Mie neito nuttamaae. j. n. e. »Ketä siuir siell’ on sukuu? »Velloin on sukuu siellä; 115 Polttaa turulla tulta, Alla vallin valkiaa, Lukoo meren kaloi, Arvajaa ahvenii.» Venhäläinen, vainolainen, 120 Puna saapas saarelainen. Niin tuo sousi, niin tuo jousi.

Vello rannalle tuleepi. »Oi vello, emoni lapsi. Lunasta sie minuista!» j. n. e. 125 Velloi vasten vastaeli:

»Milläpä minä lunastan?»

»On siulla soti-oroinen; Paakka puolet miun alleen, Puolet pääni päästimeksi. Henkeni lunastumeksi!»

Vello v[asten v[astaeli]: »Ennempä minä sisoitta, Ijankaiken kassapäättä, Ennenkun soti-oroisen.»

Vene läksis vieremään j. n. e. »Ketä siuir siell’ on sukuu?» »Emoni sukuu siellä.»

Venhäläinen, vainolainen. Puna saapas saarelainen, , Niin tuo sousi, n[iin] t[uo] jousi, Sousi tuolle rantuelle.

Emo rannalle tuleepi: »Oi emo, vanha emäni. Vanha akka vaaliani. Vanha valvoen näkiä, Lunasta sie minuista!» j. n. e. Emo v[asten] v[astaeli]: »Milläpä minä lunastan?»

»On siulla mahike-lehmä.» Emo v[asten] v[astaeli]: »Ennenpä mie tytöttä, Ijankaiken kassapäättä, Ennenkun mahike lehmän.»

Vene läksis vieremään, j. n. e, »Sano kallis kaunokkainen, Ketä siull’ siell’ on sukuu?»

»Sisoin on siellä sukuu, Polttaa turulla tulta, Alla vallin valkiaa,» Venh [alainen] vainolainen, j. n. e, Sisoi rannalle tuleepi: »Oi sisoi, emoni lapsi. Lunasta sie minuista!» j. n. e.

Sisoi v[asten] v[astaeli]:

192

J. Länkelä.

165 »Milläpä minä lunastan?» »On siulla sinervoi iiukko, Paakka puolet miunalleen, j. n. e. Vene läksis vieremään

»Ketä siuir siell’ on sukuu?» 170 »Minnoin on sukuu siellä,

Polttaa t [urulla] t[ulta],

Alla vallin valkiaa.» Venhäl[äinen] vain[olainen]

Niin tuo sousi, n [iin] t[uo] jousi, 175 S[ousi] tuolle rantuelle. Minnoi rannalle tuleepi!

»Oi minnoi, emoni lapsi,

Lunasta sie minuista!» j. e. n. »Milläpä minä lunastan?» 180 »On siulla lehet leviät;

Paakka p[uolet] m[iun] alleen» j. n. e. Minnoi v[asten] v[astaeli]:

»Ennempä mie naosta.

Ennekuu lehet leviät.» 185 »Isoin raliainen ratsu

Rahatielle rau’etkoon

Raha aikana parahin;

Emän mahike lehmä

Mai’on maahan kaatakoon 190 Maito-aikana parahin;

Vellon soti-oroinen,

Soti-tielle sortukoon

Sota-aikaan parahin;

Sisoini sinervon uukkon- 195 Susi villan vitvokoon,

Villa-aikana parahin;

Minnoin lehet leviät

Lehti-tielle lentäkööt

Lehti-aikaan parahin!»

338. Soikkola. VIII 1 h.

ToisfintoJ:

Kukas rannalle tulee? Emo rannalle tuleepi: »Oi emo, lunasta minta, Lunasta minta soasta, 5 Ota poies orjuu’esta, Päästä palkan piikuuesta!»

»Milläpä mie siun lunastan?» »On siulla kolme pollekkesta, Pane paras minusta, 10 Anna aine tyttärestäsi»

»Ennen mie siusta luovun Ennenkun paraasta pollestani, Polle minulle ijäksi lienee, Polle kaikeksi ajaksi, 15 Ei tyttöö lienekään; Tyttö toinen säätänee. Tukevampi, tuiskavampi, Verevämpi, vierevämpi; Tukevampi tuulta vasten, 2 0 Verevämpi vettä vasten, Ramosempi raetta vasten.»

Isällä kolme ruunakkesta, Sisarella kolme vyökkestä,

Veljellä kolme kirkokkesta.

339. Soil-Ma. VIII 1 c.

ToisfintoJ:

»Tyttärikkö neiokkainen. Kaula pitkä, pää kaita, Kui sie tietäisit peräsi, Arvajaisit aikuesi, 5 Et kitkis sitä sinii. Et poimis sitä punaa, Sie oot neito miulle myyty,

^ -kk- alleviivattu.

J. Länkelä.

193

Miulle myyty ja luvattu.» »Ken miun siulle möi?» j. n. e,

10 »Paljokos sie miusta annot?» »Vähän mie siusta annon: Isälles sotihevoisen, Mammalles mahike-lehmän, Vellolles härät vetävät,

15 Sisolles Sinervo uuhen.» j. n. e.

»Sen mie suon isolleni: Ison sotihevosen sotaheinä sortu- koon, Paraana sota-aikana; Saakoon miusta myytyään, 2 0 Kaihin kaupan tehtyään! Minkä suon mammalleni? Mamman mahike-lehmän Nännä verta lypsäköön, Nännä verta, toinen vettä, 2 6 Kolmas kellan karvallista, Neljäs piimyttä Jumalan! Sen mie suon vellolleni: Vellon härät vetävät Vaolleen vaipukoot 30 Paraalla kyntö-ajalla!

Sen m[ie] s[uon] siskolleni:» j. n. e.

340. Soikkola. VIII 2.

Hoisin karjutta mä’ellä Jumalan tuvan takana. Kulta keppinen kä’essä, Hopeainen vitsavarpu. 6 Kuhun vitsa vilsahtee? Vitsa vilsahti mereen, Karja kallistu jälestä.

Hävis velloini hevoinen Hopeaisen seimen päältä, 10 Kultasesta kuuritsasta; |

Ajoin orjat etsimään;

Otsin etsit ruos’an varret. Menin itse etsimään.

Löysin velloni hevoisen 15 Kultasesta kuuritsasta,

Hopeaisen seimen päältä.

Hoisin velloni hevosta

Meren suussa, joen suussa,

Kuninkaan kappelissa, 2 0 Saksain saatten välissä. Petäjästä Peijo huusi.

Katajasta vaski kanta:

»Jo sie miulle myytiin.

Jo sie kallis kaupiteltiin!»

2 5 »Ken miun sinulle möi.

Ken miun kaihin kaupitteliit!»

Peijo vasten vastaeli: »Isäs möi, emäs lupasi, Veljes kaksin kaupittiit,

3 0 Sisar es sanat sanelit.»

»Paljo(k’) sie panit minusta, Annot aino tyttärestä?»

Peijo v[asten] v[astaeli]: »Paljo mie panin siusta, 3 5 Annon aino tyttärestä:

Taatalles sotihevoisen», j. n. e.

»Sen mie soisin taatalleni, Miun siulle myytyään Ja siulle luvattuaan: 40 Taattani sotihevonen Paraalla sota-ajalla Sotitielle sortukoon. Vainotielle vaipukoon! Sen soisin mammalleni», j. n. e.

(miten edellisen virren viimeinen toisinto).

341. Soikkola. VIII 3 a.

Rhtelit Kälyksen kolmen,

13

194

J. Länkelä.

Kolmen kynnyksen ylitse, Kolmen vellon vuotehesta/ Kolmen ainoin päänaloilta^ , Kelleen tyttö tehtänee.

Tehään tyttö nuorimmalle, Nuorimmalle, pienimmälle, Perelien parahimmalle.

Kust’ ne papit säätänee, , Lukkarit luettanee? Saatiin papit Paatitsasta, Kirjikosta kirjamiehet, Luuskasta nimilukijat.

Miksi nimi pantanee Ja kuksi kuvattanee?

Pannaan nimi Palaga; Palaga nimi pahainen. Pannaan Houra, lienee huora, Pannaan Naasto, lienee nagro. Mikä nimi pantanee? Nimi Heikoksi helähti, Heikko kirjoista kimahti, Lehen kannasta lehahti. Niin helähti Heikoiksi.

Heikko kasvoi ja yleni, Kasvoi vuu’en, kasvoi toisen, Kasvoi kahdeksan vuotta Ja yleni yhdeksän vuotta.

Heikon emoi sanoopi: »Miks’ ei käyä Heikkoani, Kaupita kotikanaani?»

Sanoi kirjoi kiukahalta: »Siir eikäyä Heikkoasi, K aupita kotikanaista, Jott’ ei illan päätä pessä Eikä aamun harjaella. Eikä pessyt penkin lau’at. Eikä lanttia la’aissut.

Heikkoi tyttö, hemme tyttö, 4 0 Heikkoi hemme neitsykkäinen Etsii emähä^ päätä, Karsii päätä kantajaan Oven suussa, orren alla, Kahen ikkunan välillä,

4 5 Kahen kannen kolkkasessa;

Kilsahti reki kive’en, Sattui saani salvomeen. Karahti rekoi kujalle, Heikkoi tyttö, hemme tyttö

5 0 Pisti päätä ikkunasta,

Suun suuresta lovesta; Heikkoin ottajat tulevat.

Sanoi Heikkoi emoiselleen: »Kuin tullee tuttu vieras,

5 5 Vie hursti oven ete(h)en;

Kuin tullee tuntematon, Lyö sie rikki rintaluista, Katki kaglaluun kohasta!» Heikkoi aittahan pakoon

6 0 Yh’eksän luku n takaakse,

Takalukun on kymmenäisen, Orrelle ylempäiselle, Parrelle perimpäiselle. Tuotiin vihaiset viinat,

6 5 Tuotiin mesi makia.

Ei pysy vihainen viina,

Ei mahu mesi makia.

Kun ei saa neittä näh’äkseen,

Niemen neion tietääkseen;

7 0 Sanoo kahta kammarii,

Kirjamoo kivoisen eestä: Heikkoi on aitassa paossa Yh’eksän lukun takana, Takaa lukun on kymmenäisen. 7 5 Mikittä Koj öisen poika.

341. 1  yi.  [vuotehe]lla. 
     

yi. [päänaloijUa. — ^ yi. [emäjnsä.

J. Länkelä.

195

Uro umpi-Ruotsalainen, Mies on saaren saksalainen Tuli tuulena tuvasta, Savuna salon* sisästä, 8 0 Meni aittaan jälestä, Nysväis usta nyrkillään, Tapas takakannoillaan, Katsoi kantarau’oillaan. Esilukku eestä pakeni,

8 6 Takalukku taittu poikki.

Mikittä Koj öisen poika Hekon helmistä tapaisi Orrelta ylempäiseltä. Parvelta perimpäiseltä;

9 0 Vei Hekon rekoseheen,

Saattoi saanikkoiselieen.

Sanoi Hekkoi emoiselle: »Ennempä mie poloinen Su’en suussa ulvovassa, »6 Karhun kaljuvan kiassa

Kuin konnan Koj öisen reessä, Raivottoman rattahilla. Vallattoman vankkurilla.» Emoi v[asten] vastaeli:

100 »Elkää menkää tora-joelle!»

Mikittä^ Koj öisen poika,

Uro umpi-Ruotsalainen,

Se vain vaiten vastaeli:

»La meemme torajoelle,

105 Torajoen kallahalle, Sieir me torat torumme, Sieir me tappelut tasaamme, Mittelemme mieliämme, Katselemme kasvojamme,

110 Kumpa meistä mielevämpi. Kumman kasvo kaunihimpi.»

• yi. [saljvon. r. riepuun.

^ r. Toisin. Iivana.

Saivat nuo tora-joelle, Sieir hän nuo toran toruut. Siellä tappelut tasaisit, i Mittelivät mieliänsä.

Kumman mieli mielevämpi, Kumman kasvo kaunihimpi?

Heikon mie [li] mielevämpi, Heikon kasvo kaunihimpi. , Mikittä* Koj öisen koira’, Tempais tinan tupesta. Pahan parkkinahkaisesta, Helkkäis pään Heikolta, Pesi kolmella veellä, ; Taas sitoi sirenkuun^. Kääri käsirättihinsä Ämmän, äijän tuomiseksi.

Katsoi äijä ikkunasta, Koj oi kolmena tulee; Katsoi ämmä ikkunasta, Kojoi kahtena tulee; Tuli tuulena tupaan. Anto kättä ämmälleen, Anto kättä aijalleen. Antoi tuomuet käteen.

Ämmä minta kiirehtii: »Minne menit marjueni. Peskää pieni kattilainen. Ja valaskaa valanta vaski, Saisi keitos keitetyksi!»

Pestiin pieni kattilainen, Sai tuo keitos keitetyksi, Valettiin vaakanoin.

Äijä syöpi, kiittelee. Ämmä syöpi, haastelee: »Söimme monta, ei mojenta, Söimme paljo, ei parasta;

— ® r. Iivana. — ’’ |poika|: koira.

196

J. Länkelä.

Ei syöneet tätä lihutta,

Vävyen uuen tuomisia, 150 Lanl^oni lähetäkkiä.»

Sanoi kahtoi^ kammarista,

Kirjamoi kiven eestä:

Ȁiti parka raukkueni,

Emäni emäntä raukka, 155 Et söisi sitä lihutta,

Jos tietäisit vähäisen,

.Se olis lintus lihutta,

Hautomaas hartiota.» Ämmä tuulena tupaan; 16 0 Vävy istu laavitsalla;

Kivi oli musta kiukahassa,

Vävy muuttu mustemmaksi. Vietiin vävy väljän päälle,

Siellä vävy vämpsittiin, 165 Äijän ruosin rampsittiin.

Ämmän koukuin kohmittiin,

Näälin nyrkyin nyrsyttiin,

Naoin polvin poukittiin.

Pussa putro hännästääs 170 Yksin suurimon jyväisin,

Kaksin kagran lastimoisin.

342. Soikkola._ VIII 3 h.

Toisin:

RiiteU kälystä [kolme] Kolmen riihen siiven alla, Kolmen kynnyksen ylitse, j. n. e. Kelle tyttö syntyne, 5 Kelle tyttö, k[elle] poika; Teh[ään] t[yttö] n[uoremmalle]

j. n. e. Iliska kylän kävijä,

Hele helmi-neitsykkäinen: Miks’^ ono utuinen ilma, 10 Taivas talman karvallinen? Kälykset kovin toruut. Sisarukset riitelööt. Kälykset kanan munista, Sisarukset helmilöistä.

343. Soikkola. VIII 4 a.

Ignetta Koj öisen poika, (Toiset: Antermo Ylermön poi- ka), Ylempäisen miehen poika Meni Konnulta kosiin 5 Konnun^ korgin tyttäriä^ Kalaniemen kassapäitä. Konnun tyttäret koriat, Kalaniemen neiot kauniit. Liian korgit, suuret, podrat. 10 Ignetta Koj öisen koira Niin tuo juosseli jälestä. Konnun neiot vastasiit: »Siuir on nainen ennen naitu. On entinen emäntä; 15 Tapa nainen ennen naitu. Murra entinen emäntä. Vasta mie lähen sinulle. Vasta tullenen sivullesi» Ignetta Koj öisen koira 20 Tuo vaan juosseli kotiin, Kysytteli lapsiltaan: »Kuss’ on lapset tei’än mamma, Kussapa tei’än emonne. Kussa armon antajanne, 2 5 Kussa pään silottajanne?»

^ yi. [kaht]oja.

342. ^ r. on huomautus: Eikö virsi tästä alkane, vaikka sanat ovat sortuneet näin takapajulle.

343. ^ r. Kylä Kosemkinassa — ^ yi. neitoloja.

J. Länkelä.

197

Vanhin tyttö vastaeli, Lapset vastaan sanelit: »On kylässä kylpömässä, Valloissa on valaamassa.» , Ignetta Koj [öisen] koira, Tuo vaan juosseli jälestä, Sapsi saunaisen ovelta: »Kylvö, kylvö, Eeva raukka, Eline emäntyeni, , Kateriina vaimoseni, Kylvö viime löylyjäsi, Kylvö viime vastojasi. Syö viime evähiäsi. Elä viime viikkojasi; Paa parahat päälle. Maalian asti markoitettu Vyöhön asti verkoitettu, Heitä hienot hipeällesi. Kohta kuolema tulee!»

Eline emäntyeni, Kateriina vaimoseni (Tuo vaan täyty itkemään). Tuo vaan vasten vastaeli: »Katsokaa ristin kansa, Vaattakaa valtakunta, Tulee surma suutimatta. Tauti ilman tahtomatta. Kalma kauvan kaivamatta!»

Ignetta Koj öisen koira, Tuo juokseli kotiin. Lapsia nukuttelee. Väkiä väsyttelee. Sai ilta kulutetuksi. Sai väki nukutetuksi, Kauvan kannel soitetuksi; Pani pillin pielen päähän. Kannel kammarin ovelle.

Sai lapset nukutetuksi, Sai väki väsytetyksi.

5 Vei naisen vekka-suohon^ Saattoi naisen sammalsuohon, Leikkas pään naiseltaan Niinkuin kannalta kapustan Niinkuin naatin nagrielta,

) Pään pani suohon mättähäksi. Hiukset niitylle kuloksi. Sormet suohon virpelöiksi. Silmät siestar marjasiksi. Korvat koivun lehtilöiksi.

i Tuli illasta kotiin; Vanhin t^^tö vastaeli: »Oi isoi, vanha isoni, Kussapa mei’än emoimme, Kuss’ on armon antajamme,

, Kuss’ on pään silottajamme? Lapset itkeet emo jaan. Lapset armon antajaa. Eipä oo’kahan emoja Eikä armon antajaa.» Isoi vaiten vastaeli: »Älä itke, lapsueni. Tuon mie viittä viisahamman, Kahta, kolmee kallihimman!»

Vanhin tyttö vastaeli: »Et sie tuo meille emoja. Tuot sie naisen itsellesi. Antaa kuussa kuudet vitsat, Nätälässä neljät vitsat, Kahetkymmenet kesossa. Kukali päätäni silottaa. Sikäli on pääni sininen, Kukal’ kerttää kudriani,

Sikäl’ kuivuut kudi’aseni. Oi kui entistä eloa.

yi. [ve]h[ka].

198

J. Länkelä.

100 Oi kui entistä emoja, Anto kuussa kuudet armot, Nätälässä neljät armot, Kahetkymmenet kosossa; Kukal’ päätäni silitti,

105 Sikäl’ pääni siliä,

Kukal’ kertti kudriani,

Sikäl’ kuudrat kullin kasvoit!»

Ignetta Koj öisen koira Hyppäs kulta ratsukselle,

110 Meni Konnulta kosiin. Konnun korgin tyttäriä. Kalaniemen kassapäitä.

Konnun tyttäret koriat, Kalaniemen neiot kauniit

115 Nuopa vasten vastaelit: »Tapot naisen ennen nai’ un. Tapoit entisen emännän, Tai’ at tappaa minutki.» Tuli Kon[n]ulta kosista,

120 Istuu imehtelee. Astuu ajattelee: »Väärin tein mie poloinen Vihitylle vaimolleni.» Meni naisen hau’ an päälle:

125 »Elloini, emäntyeni,

Vatarina ( Katariina), vaimoiseni! Nouse h[a]u’asta ylää, Lapset itkeet emoja. Lapset vaakuut vaaliaa!»

344. Soikkola. VIII 4 h.

Toisinto:

Uro umpi Ruotsalainen, Andro suuri Saksalainen

Konnun korko tyttäriä,

Eeva täyty itkemään:

5 »Kylän miehet miun isoni. Kylän naiset miun emoni, Kylän tyttäret sisaret, Suutikaa miun surmastani, Katsokaa miun kuolentoa!»

10 Andro suuri Saksalainen Vei tuo naisuen kotiin, Kauvan soitti kanteleella, Viikon vihmo pillillään. Lapsia nukuttele [e],

15 Vakahaisii vaivuttaa.

Uro umpi-R[uotsalainen], Andro s[uuri] S[aksalainen] Tuli illasta kotiin. Lapsia nukuttelee,

2 0 Iltoja kuluttelee,

Uksia lukuttelee; Sai lapset nukuteellee(ksi). Sai illat kulutellee(ksi). Sai ukset lukutellee(ksi). 25 Andro s[uuri] Saksalainen Meni Konnulta kosiin,

»Tai’ at tappaa minunki.»

Andro s[uuri] Saksalainen, Uro umpi Ruotsalainen

3 0 Tempas neion ratsukselle,

Satulalle kultaselle;

Toi neitoi virssan maata.

Neitonen kukertelee: »Mitäs neitonen kukerrat,

3 5 Vain on pääsi kiintelästä,

Vain on paulasi kovasta. Vain on valju kulta ratsu?»

»Ei 00 paulani kovasta. Ei 00 pääni kiintelästä,

4 0 Ei 00 valju kulta ratsu

J. Länkelä.

199

Eik’ 00 kultanen satula, Vaivoin panee vatsastani, Kovin kohtasta pureepi, Huomen’ kuolema tuleepi, 4 5 Tähän hauta kaivetahan, Tien päälle hau’atahan.»

345. Soihkola. VIII 5. Varain on varis jalalla.

Ennen muita musta lintu,

Ennemmis miun emoni;

Niitti ruokoo mäellä, 5 Min niitti, sen kokosi,

Poltti kuivassa tuvassa,

Teki hukkahan lipiän.

Millä pesi pojasen päätä,

Valtsi^ päätä valkeata. 10 Menin Konnulta kosiin

Konnun akan tyttölasta. Akka aitasta tulee:

»Paa sie akka tyttäresi!» Akka vaites vastaeli: 15 Kammariss’ on neion kaupat,

Pojan kaupat porstuvassa.

Tamman kaupat tanhualla.»

346. Soikkola. VIII 6 a. Menin minä metsään kesolla,

Kesk’kesolla, hein’ajalla, Pienen Pedron ympärillä. Suuren Maarian sulalla. 5 Kä’in mie kankaisen kapoisen. Läpi korven kuusamisen; Puuttu haapa vastahani. Haapa vasten vastaeU: »Mitä mies minusta etsit?» 10 Minä v[asten] vastaelin:

»Etsin Veholle venoja, Ainolle jalan as’elta.»

Haapa v[asten] v[astaeli]: »Ei saa venoja minusta. Minun on luonut suuri Luoja Ankaroiksi altahiksi, Missä piivoja piellään Ja vierettä valellaan.»

Käin mie kankahan kapoisen, Läpi korven kuusamisen, Puuttu koivu vastahani.

Koivu v[asten] v[astaeli]: »Mitä mies minusta etsit?»

Minä v[asten] v[astaelin]: »Etsin vellolle venoja, Ainolleni jalan as’elta.

Koivu v[asten] v[astaeli]: »Et saa venoja minusta, Rataspuita saapi puhtahia, Telenpuita tervasia, Palstoja vielä paremmin.»

Kä(v)in mie kankahan ka- poisen, Läpi korven kuusamisen. Läpi metsän heiepuisen^; Puuttu tammi vastahani. Iskin kerran kirvehellä, Toisen kerran tapparalla. Kolmannen koko terällä; Iskin kerran, synty laita. Toisen kerran, toinen laita, Kolmannen koko venoinen.

Sai tuo veno valmihiksi. Syntyi veno vestämättä. Laiva lastun lohkomatta.

Mistä kaaret pantanee? Kaaret karhun kvlkiluista.

r. silitti.

r. niinipuisen.

200

J. Länkelä.

Mistä naaglat tehtänee? Su’ en selvän selkäluista.

Sai tuo veno vestetyksi, , Satalaita salvetuksi, Vietiin veno veteen, Satalaita lainehelle, Tuhatlaita tuulen päälle. Paljo laivassa väkeä, i Enemmän on emottomia, Ei 00 tuulen tuntijaa, Ahavaisen arvojaa.

Akka rannalla asuu, Veen pinnassa pysyy, , Aino on akalla poika, Anteroksi kutsutaan; Tuon anto ahin aviksi. Anto airokämmeneksi. Anto tuulen tuntijaksi, Meren ilman mieli jaksi. Tukasta hän tuulen tunsi. Pahan ilman palastaan, Meren ilman mielestään.

Untamo Ylermön poika Nosti purjehen punaisen Tuonpa vanttujen varalle. Toisen purjehen sinisen, Kolmanen’ aivan aivinaisen. Laivoi juoksi, matka joutu, Hyyn ylitse, jään alaitse, Kailotse kalaisen saaren.

Jumalainen armollinen Väänsi tuulen vastaseksi, Asettuisi ankariin; Tuuli sytty, jää sikisi. Aallot käivät ankarasti.

Untamo Ylermön poika Pani vanhat soutamaan. Nuoret päästi katsomaan;

8 5 Vanhat sousit, päät vapisit.

Niin vanliat rukoileet: »Jumalainen armollinen, Luo sie tuuli luotehesse, Anna airoille apia!»

9 0 Jumalainen armollinen,

Luont ei tuulta luotehesse,

Antant ei airoille apia. Untamo Ylermön poika

Vaihto vanhat soutamasta, 9 5 Pani nuoret soutamaan.

Vanhat päältä katsomaan.

Nuoret sousit, airot notkuit.

Hypit harmahat hypehet.

Kiehut kellan karvalliset 100 Merestä veen sisästä. Niin nuoret rukoileet:

»J[uma] lainen armollinen.

Luo sie tuuli luotehesse,

Anna airoille apia!» 105 J[uma] lainen armollinen

Porottais pohjaiseen,

Antant ei a[i]roille apia.

Tuuli sytty, sää sikisi,

Aallot käivät ankaraiset 110 Merestä veen sisästä.

Lasetti laivoin kiini,

Lasetti kivehen kiini;

Väki on vähin väsynyt.

Lasetti kivehen kiini 115 Pienen Pentin linnan alle.

Pentt’ oli pieni linnan vanhin, Tois. lisää:

(Kati kauno vaimoisensa). Untamo Ylermön poika

Kysytteli, kannotteli: 120 »Elina, emäntyeni^

Pentti pieni linnan vanhin,

2 Säkeet 120—125 reunasta.

J. Länkelä.

201

Onko lientä keitettyä, Varee varistettua?»

»Ei 00 l[ientä k [eitettyä], i V[aree] v[aristettua].» »Onko linnan leipoisia Ilman leivän paistamatta, ♦Taikinan tahertamatta* Väelle väsynehelle?» I Pentti pieni linnan vanhin Tuo vaan vasten vastaeli: »Ei 00 linnan leiposia Väelle väsynehelle.»

Vanha poika vastaeh: »Onko linnassa lihaa?» »Ei 00 linnassa lihaa Ilman hällön tappamatta, Mulliken murentamatta.» Hämäläst’ oli härkä tuotu, Sinisorkka Suomen maalta Ei ollut suuri eikä pien . Oli kun oikia vasikka 1000 sylt’ oli tursa pitkin, 100 sylt’ oli sarvet laajat. Kuukauden orava juoksi Hällön selkäpiitä myöten, Kesoipäivän pääsky lensi Hällön sarvien väliä.

Kenpä hällön tappajaksi, Mulliken murentajaksi?

Tunkesi turusta miekkoi. Luinen kirves on käessä. Luinen kirves, vaski varsi. Kuin hän luisella lutisti. Vaski varrella vatisti, Mölähytti silmiään, Karahutti kabjojaan^

Miekkoi kuusehen pakoon. Muut Jumalat muihin puihin. Laulaja, kun ei voinut saada virttä loppuun, sanoi:

16 0 Mitäpä meistä [lau] lajista, Kutapa meistä kukkujista. Kun ei tuis’a tulta suusta, Kekälett’ ei alta kielen, Savuu ei sanan jälestä.

a. Toisin:^

Tuotiin ukko tappamaan, Mullikkaa musertamaan. Ukko kirvestä häristi, Härkä päätänsä päristi; 5 Ukko kuuseen pakoon. Akka aian seipähäsen. Muut J[uma]lat muihin puihin. Ukko kuusest’ uhmitteli, Akka aian seipähästä.

347. Nariusi. VIII 6 h.

Kullervo Kalervolainen Etsi hevosia, valitsee varsoja. Sukukunnan suitset vyöllä. Vallan valjahat kädessä. 5 Kuuli urvan ulvovanna, Haapasen hallaavanna:

»Mitä sie ulvot ursi pursi, Vene haapanen hallaat?» »Ulvon uusia teloja, 10 Valmihia valkamia.»

Kullervo Kalervolainen Otti vesson vyön alalta. Kirveen selän takanta, Alko vesseliä veellä, 15 Kirvehellä ku-jutella;

^ yi. [ka]v[jojaan].

346 a. ^ Kirjoitettu reunaan edellisen toisinnon 151 säkeen kohdalle.

202

J. Länkelä.

Löi kerran, synty laita, Toisen kerran, synty toinen.

j. n. e. Kullervo Kalervolainen Pani nuoret soutamaan j. n. e.

348. SoikMa. VIII 6 c.

Toisinto:

Kävin mie kankaan käpyisen, j. n. e. Tuli koivu vastallani. Iskin kerran kirvehellä, Toisen kerran tapparalla, 5 Kolmannen koko terällä. Koivu vasten vastaeli: »Mitä mies minusta etsit?»

»Etsin mie vellolle venoista, Ainolle jalan asetta.» 10 Koivu v[asten] v[astaeli]: »Miun on luonut luoja suuri, Hylännyt hyvä J[uma]la Iki viikko vinkumaan. Kaiken kasselF kaljumaan.» 15 Kävin mie kank[aan] kiäp^ä-

sen] ,

Tuli haapa vastahani: »Oi sie haapa, vanha haapa, Saapiko sinusta sitä, Mitä mieleni tekeepi, 2 0 Syämeni tuumajaa?» »Ei saa minusta sitä. Susi on juurella maannut, Susi on maannut suu veressä.» Tuli tammi vastahani j. n. e. 2 5 Velloni veneseppä, Laivutseppä laglueni Vesti kirveellä venettä. »Laivaseppä laglueni,

Elä tee veltosta venettä!» Vesti vaski vartuisella, Hopeaisella terällä. Kokkos kerran, synty laita, Kokkos toisen, synty toinen. Kolmannen, koko venoinen.

Se veno hyvä venoinen, Veno monen tapainen Meni viemättä vetehen, Laskematta lainehesen, Ajamatta aallon päälle.

Laati laivin väkeä, Yhen puolen laivuaan Poikia kypäräpäitä, Toisen puolen laivuaan Tinavöitä tyttölöitä. Nosti purjehet punaiset Tervanuorien nojalle, Toiset purjehet siniset Seki vanttuen varalle. Kolmannet aivan aivinaiset Senki kolmen mastin luoksi.

Laiva juoksi, matka joutu, Tervarinta tie lyheni. Meri kiehu keltaisena.

Iski silmyttä i’älle. Käänsi päätä päivyelle; Pieni on perän pitäjä, Lapsi laivan hallitsija.

Pietari perästä huusi. Matti lausu mastin luota: »Pankaa vanhat soutamaan. Nuoret ilman istumaan!» Vanhat sousit, päät tytisit.

Pietari p [erästä] h [uusi], Matti l[ausu] m[astin] luota: »Pankaa nuoret soutamaan, Vanhat ilman istumaan!» Nuoret sousit, a[i]rot notkuit.

J. Länkelä.

203

Sousit Suomen rantuelle,

Viheriän metsän alle. 7 0 Kiilsit oksassa omenat,

Paistoit päähkinät pajussa,

Vihotiit aholla heinät.

Suomen nei’ot sotkemassa,

Valkopäät valostamassa. 7 5 Pietari perästä huusi,

Matti lausu mastiu luota:

»Onkos Suomessa siaa?» Neiot vasten vastaelit:

»Ei 00 Suomessa siutta, 80 Suomi on täynnä soltattia,

Maa on täynnä matrossia.»

a. Tois[in]:^

Sää suuri, veno matala. Aallot suuret, airot pienet, Pieni oli perän pitäjä. Lapsi oli laivan hallikkoja. 5 Tuoss’ oli vanhaa ja va’asta.

349. Soikkola. VIII 7. Opi laivaa tekemään,

Lai’at siivon vestämään. Että liittää kelpaavat. Saumat hyvin sopivat, 5 Maasteri pois nakkaa.

350. Soikkola. VIII 8 a. Velloini venoisen seppoi.

Laivan seppoi laglueni Vesti kirveellä veno ja, Kirvehellä kultasella, 5 Vartuella vaskisella, Terällä hopiaisella.

Kirves kultainen kumisi. Varsi vaskinen helisi. Iski kerran, synty laita. Toisen kerran, toinen laita. Kolmannen koko venoinen; Synty veno vestämättä, Laivoi lastun lohkomatta.

Toi venoi monen tapainen, Laivoi kolmen kossallinen. Nenä oli neljän pruusallinen, Veno oli viien vär kiliin en. Pyrki viemättä vesille. Laskematta lainehille. Ajajasta aallon päälle; Ei 00 viejästä venoisen.

Tuo minun viekas veljyeni. Ehtoisa emoni lapsi. Tuopa viejäksi venoisen, Ajajaksi aallon päälle, Lykkäs venon vesille. Saattoi laivan lainehille.

Näinpä laivan lainehtivan. Puna pellon purjehtivan, Soljuvan sotivenoisen, Sotipaatin paurakkoivan:

»Kuin oot venoi veljueni Ja laiva laglueni, Tye^ tehyille teloille, Valmihille valkamoille!»

Tuo oli veno veljyeni, • Sotilaiva laglueni, Tuli tie(t)yille teloille, Valmiliille valkamoille. Kiusasin kivoilla ujua, Tahoin paaella paeta; Kivoi tuo kiusin uppoeli,

348 a. ^ r. 54 ja seur. säk. kohdalla. 350. 1 r. tule.

204

J. Länkelä.

Paasi polijahaii pakeni. Nousin kiusin kiiskiselisi,

4 5 Asettaisin ahveneksi,

Loihtisin lohikalaksi, Muuttisin mutakalaksi, Asettasin ahveneksi. Aion laivoini ujua,

5 0 Ujuin laivoin uurrepuille,

Astuin laivoin anturoille, Laivoin keiloille kejahin.

Kysyin laivoista omaani, Venehestä velloani,

5 5 Laivoista emäni lasta:

»Eik’ 00 laivoissa omaani, Venoisessa velloani?»

Laivoin vanhin vastaeli: »Ei 00 täällä siun omaisi,

6 0 Venehess’ ei vellojasi,

Laivoiss’ ei emoisi lasta.»

Oli yksi orja raukka. Ei tohtinut tosin sanoa. Niin sanoi salamiten:

6 5 »Tääir on viitta veljyesi,

Tääir on kauhtana kalaisi.» Noisin poies pakenemaan. Läksin poies lähtemään. Käänsin pääni päivyeen.

7 0 Miksip’ on vetoi verevä,

Vaakse^ valkein punainen? Laivoin vanhin vastaeli: »vSilläpä vetoi verevä, Vaakse valkein punainen, 7 5 Egles päivin näill(ä) ajoin, Opetnoissa ollessaan Halottiin hauvin vatsa, Lohottiin lohen^ luomet*, Si’ottiin siian selkä.

^ r. vaaksi. — ^ r. tois. louen. [vaaks]i.

8 0 Suolet luotiin meroon. Maksat maalle kannettiin.»

Oli yksi orja raukka, Ei tohtint tosin sanoa. Niin sanoi salamiten:

8 5 »Ei halottu hauvin vatsa. Ei siastu siian selkä. Ei lohastu lohen luomet. Halottiin vellon vatsa Egles päivin näill’ ajoin;

9 0 Suolet luotiin meroin, Maksat maalle kannettiin, Sy’ämykset lainehisse.»

Läksin poisi lähtemään.

Noisin poisi pakenemaan, 9 5 Käänsin pääni päivyelle^.

Loin silmäni lounaseen.

Miksi on vetoi verevä,

Vaakse^ on valkein punainen? Velloi kerkkui meroista: 100 »Oi sisoini, emoini lapsi,

Viekää emolle viesti,

Saata sana hautojalle:

Älkää minun emoini

Ottaa meroista vettä 105 Leipoja seatakseen;

Kuin ottaa meroista vettä.

Niin ottaa pojan verta!

Viekää isoille viesti:

Älkää minun isoini 110 Pyytää meren kaloja.

Luoko verkkoja mereen;

Kuin pyytää meren kaloja.

Pyytää pojan kylkiluita!

Virren otsaa muistuteltuaan, vaan ei kuitenkaan käteensä saatuaan, sa- noi laulaja:

— * r. vatsa. — ^ yi. [päijviseen. — ® yi.

J. Länkelä.

205

Olkoon otsa huomeneksi,

115 Paremmille laulajille, Kummemmille kukkujille, Keir ei tuisa tulta suusta, Savua sanan jälestä, Kekälettä alta kielen!

120 Kuka otti miust’ auvon. Piian virhi viitsittiin, Lempo suuhun lentäköön Silpineen, sulkineen, Kaikkineen karvoneen.

351. SoikTcola. VIII 8 h.

Toisinto:

Näin mie laivan lainehtivan,

Sotipaatin paurakoivan, Aion mie teeksellä teloja, Valmistella valkamoja. 6 »Kuin sie oot venoi veljyeni,

Valmihille valkamoille. Kuin sie oot venoi Venäläisen, Laivoi suuren Lappalaisen, Mene kiini meren kiveen, 10 Meren paatehen pamaha, Mee sie rikki rintaluista, Halki hartian välistä!» Tuo oli vene veljyeni,

Valmihille valkamoille. 15 En voint entään pitää, Syäntäni hallikkoja, Kiusasin kivoilla ujua.

Edellisen virren jatkoa lienee: Kiusasin kivellä ujua, Tah’oin paaelia paeta, 2 0 Kiintiä on kivoilla ujua.

Raskas paaell’ on paeta.

Kivi kiusin uppoeh,

Paasi pohjaan pakeni:

Jäi neito veen varalle, 25 Lapsi lainehen nojalle.

Jäivät sormet soutimeksi.

Kättyet vetoi-meloiksi.

Ei noilla etähä mennä,

Ei etä’ä ei ylä’ä, 30 Sousin Suomen rantuelle. Suomen n^iot sotkemassa;

Kysyttelin sotkeilta:

»Onko suojat Suomen rannat

Ja rauhat Venäen rannat?»

3 5 Suomen neiot vastasiit:

»Ei 00 suojat Suomen rannat Eikä rauhat Venäen rannat. Suomen rannat on soltattia, Venäläistä Venäen rannat,

4 0 Maan on rannat matrossia.»

Sousin tuolle saarnelle. Tuolla lintuset ujuut; Tyttö hnnuille kumarsi.

352. Soikkola. IX 1 a.

Mitä laulan kulia ajalla? Laulan Luojan kuolennaista, Kaonnaista kaiken vallan, Vaivonnaista valtakunnan, 6 * Jumalaisen kalmannaista*, Kuin on Luoja kuoletettu. Kaotettu kaikkivalta.

Syvä hauta kaivettiin Yheksän sylen syvyyssä, 10 Käsikyynär k^Tnmenettä; Sinne Luoja hauattiin, Jumalainen kalmottiin, Tina naagloin naglittiin, Puunaagloin pulkiteltiin.

206

J. Länkelä.

15 Vaski vitjoin vahvistettiin^ Lensi päälle pääskylintu, Alle hautova harakka.

»Jumalainen, armollinen, Pane pä.vä paistamaan, 2 0 Pane kuu kumottamaan. Sulata tinaset naaglat, Puu naaglat punita poisi. Vaski vitjat höplittele, Päästä Luoja juoksemaan,

2 5 Jumala pakenemaan!»

Luoja soitti tietä myöten, Maata myöten Maariainen Sata santtia jälestä. Tuhat muita tuttavia.

3 0 Silta vastaan tulee;

Luojoi sillalle kumarsi. Antaa kättä siltapuille; Enkelit imehtelööt. Pyhä rahvas nagrattaat 35 Ja juttaat Jumaluttamme, Kuten sillalle kumarsi. Antoi kättä siltapuille.

Luoja vasten vastaeli: »Annan kättä siltapuille,

4 0 Silta hoiteli minua,

Kun olis julki Juuta käynyt. Vaelsi meteli kansa Paha rahvas pois pakeni, Sinisiss’ on sillan alle.»

4 5 Luojoi soittaa tietä myöten

Sata santtia jälestä. Tuhat muita tuttavia. Aita vastaan tulee; Luojoi alalle kumarsi,

5 0 Antoi kättä aitapuille;

352. 1  yi.  [vahvi]t[tet]tiin. 
     

alleviivattu.

Enkelit imehtelööt.

Pyhä rahvas nagrattaat

J[a] j[uttaat] J[umaluttamme],

Kuten alalle kumarsi, 5 5 Antoi kättä aitapuille. Luojoi vasten vastaeh:

»Siir mie alalle kumarsin,

Annoin kättä aitapuille,

Sinis istuin aian alla, io Kunis julki Juuta käynyt. Vaelsi metelivalta.

Paha rahvas^ pois pakeni.» Luojoi soittaa tietä myöten.

Maata myöten Maariainen ;5 Sata santtia jälessä.

Tuhat muita tuttavia.

Kirkko vastaan tulee;

Luoja kirkolle e kumarrak^,

Annak^ ei kättä kirkkopuillek^. o Enkelit imehtelööt,

Pyhä rahvas nagrattaat:

»Katsok* meiän Luojuamme

Ja juta Jumaluttamme,

Kun ei kirkolle kumarra,

5 Anna kättä ei kirkkopuille!» Luojoi v[asteu] v[astaeli]:

»Siir en kirkolle kumarrak’. Annak en kättä kirkkopuille, Kirkosta oon otettu kiini, "

o Kappelist’ oon kahvaeltu.» Luojoi soittaa tietä myöten. Maata m[yöten] M[aariainen] Sata s[anttia] j[älessä], Tuhat m [uita] t[uttavia].

6 Paja vastahan tulee, | I Kääntiisi sepon pajaan; "

|valta|: rahvas. — ^ -k sanan lopussa

J. Länkelä.

207

Niin antoi Jumala appia.

Hiien seppo vastaeli: »Ei tännek oo Jumalan tarvis, 9 0 Tännek on tarvis Hiiteläinen.»

Luoja v[asten] v[astaeli]: »Mitä Hiitelä takoo, Seppoi Hiien kilkuttaa?»

Seppoi v[asten v[astaeli]:

9 5 »Jumalalle hirtin puita,

Luojalle kuristuspuita.» Luo joi vasten vastaeli:

»Mittaele kaglallees,

Niin on pitkä Luojan kagla, 100 Niin on pitkä, niin on paksu!» Hiien seppo vastaeli:

»A kun lukkuun lutistat,

Takasalpaan takistat?» Luo joi v[asten] v[astaeli]j 105 »Ei lukkoo käsin lutista,

Takasalpaa ei takista;

Mittaele ei kaglalleni,

Takasalpaan takista.»

353. Soikkola. IX 1 h.

Toisinto:

La kun laulan uutta virttä. Uutta virttä vastumaista, Sykysyllä syntyneestä. Joulun alla joutuneesta, 5 Talvella tapahtuneesta. Jouluna Jumala syntyi, Parahalla pakkasella.

Kuhun Jesus kuollenee, Kuhun hauta kaivetaan?

10 Sinisen meren sisään. Syvä hauta, rauta pohja. Sinne Jesus hauataan, Tinanaagloilla tingotetaan, V[aski] v[itjoin] vämpötään.

15 »Suo Jumala armollinen, Paa päivä paistamaan, P[aa] k[uu] valostamaan, Sulaapi tinaset naagiat, Höplentelee vaski vitjat;

2 0 Päästä Jesus valiolleen!» O [li] Jumala arm[olhnen]. Pani päivän paistamaan. Kuun val[ostamaan]. Sulatti t[inaset] n[aaglat],

2 5 Kuuh seppyen takovan,

Pahan sepän paukuttavan: »Terve päivä, J[uma]la appiin!»

Seppä v[asten] v[astaeli]: »Ei tänne ole Jesus tarve,

3 0 Tänne tarve Juuttaan polkka,

Metelin motelin polkka.» Alkoi mennä tietä myöten,

Matkastella maata myöten;

Meni seppyen pajaan. 35 Seppoi v[asten] v[astaeli]:

»Juma[la]lle kahlehia,

Jesukselle kuristusvöitä.» Jesus v[asten] v[astaeli]:

»Mittaa itse kaglallesi!»

4 0 Jesus lukkoa lutisti.

Takalukkoa takisti. Pistis Jesus sillan alle, Kunis hulkku Juntan huikka. Mateli metelivalta. 4 5 Pistis Jesus sillan alle, Anto kättä siltapuille.

354. Soikkola. IX 2.

Ajoi isyt ampumaan, Ajoi emyt ampumaan Perkuvuoren kallahalle Saksan syville ojille.

208

J. Länkelä.

5 Kaasot kielsi menemästä:

»Ylermikkö, kaasueni,

Elä sie sinne mene,

Sie vaan sinne hirtetään,

Nuorista nostetaan, 10 Rihmoista ripustetaan!» Eipä Ylermys huolikaan.

Otti pistoolin pihoon,

Salapyssyn hartioille;

Meni sinne ampumaan. 15 Ampu hantta emoista,

Laski niglii isoista.

Hän vait sinne hirtettiin.

Nuorista nostettiin,

Rihmoista ripustettiin. 2 0 Lintu Jumalan lintu.

Se toi emolle viestin;

Ei emyt toeksi katsonut. Hanhi on kypsi vartahassa,

Liha on syöty, luu on kaluttu.

2 5 »Noise hanu vaakkumaan.

Luille noise liikkumaan. Säärilleen seisomaan, Siipiille sipottamaan!» Noisi hanu vaakkumaan,

3 0 Luille noisi liikkumaan,

S[äärilleen] seis[omaan],

Siipiille sipottamaan;

Siis usko emyt toeksi. Ei isyt toeksi usko. 35 Härkä on sarjoilla tapettu,

Liha on syöty, luu on kaluttu,

Kettu^ kenkänä pietty.

Nahka saksan-saappahina. »Noise härkä ammumaan, 40 Luille noise liikkumaan», j. n. e.

Siis usko isyt toeksi.

Meni isyt hautuelle: »Min annat, min avitat Ison vaivaisen varaksi?» 45 »Kylän eitsiss’ käydäkseen, Kylän karjat kaitsiikseen, Senen annan, sen avitan. Ison vaivaisen varaksi.»

Meni mamma hanalleen: 5 0 »Ylermikkö poikueni, Minen annat, min avitat Mamman vaivaisen varaksi?»

»Kylän lapset hoitaakseen,»

Meni nainen hanalleen:

5 5 »Ylermikkö miehyeni,

Minen annat, min avitat Minun vaivaisen varaksi?» »Koit on aittaa mäelle: Yksi ono helmiaitta,

6 0 Toinen ono raha-aitta.

Kolmas ono vaate-aitta, Senen annan, sen avitan. Naisen vaivaisen varaksi.»

355. Soikkola. IX 3 a.

Tässä myö tänä kesänä. Tässä tällä vuotuella. Jumalainen tietänee. Armollinen arvannee, 5 Kenpo kussa lienenee Tulevana vuotuena. Tulevalla täll’ ajalla: Ken lie mullassa, ken murolla, Ken lie haudassa, ken haroUa; 10 Nyt oon onnellisena. Tauti tappaa onnettoman, Viepipä vielä venoinen;

354. 1 r. Nahka (oik. = kesi).

J. Länkelä.

209

Veno viepi vankikseen, Ikiseksi orjakseen. 15 Meist’ saapi ikinen orja, Iki orja onnettomasi’, Laiskalle halon hakia. Tuhmalle tulen puhuja, Veltolle veen vetäjä.

356. Soikkola. IX 3 h.

Toisinto :

Harvoin myö hänet yhessä, Harvoin hautta mainitaan. Tässä myö tänä kesona, j. n. e. Armollinen arvannee, 5 Kussa liemme toiselF vuotta, Kussa toisella kesoUa, Ehkä monen veen venonen. Ehkä monen tauti tappaa Tauti tappaa lapsekseen,

10 Venoi viepi vangikseen. Miusta lienee ikinen orja, Iki o[rja] onn[ettomast’], Iki vanki vaivasesta. Veltolle veen vetäjä,

15 Laiskalle h[alon] h[akia].

357. Soikkola. IX 4. KuuHn kummat Kukkosissa,

Haavikossa^ mie havaitsin: Kukko kuoli Kukkosiin, Haavikkoon hauattiin. 5 Kuulin vielä kummempii. Näin vielä imeempii Kukkosissa käyessäni: Harakalla raudat suussa. Pisti mennä Petteriin, 10 Nappas mennä Narusiin,

Paino mennä Pallisiin. Vielä kuulin kummenpii.

Näin vielä imeempii

Kukkosissa käyessäni: 15 Sika tiellä miekka Tj^öllä,

Kanalla kannukset jalassa,

Kahet kirjat kannuksissa. Vielä kuulin kummempii.

Näin vielä imeempii 2 0 Kukkosissa käyessäni:

Kirveellä keitettiin.

Kattilalla leikattiin;

Lammas lakkaan munii.

Kana poikis karsinaan.

2 5 Vielä kuulin kummempii.

Näin vielä imeempii Kukkosissa käyessäni: Kälykset tiellä tappelivat, Anni alla, Liisa päällä;

3 0 Anni alta silmät raappi,

Liisa kulkusta kuristi.

358. Soikkola. 1X5.

Kävin mie kyliä paljon, Liikun paljon linnasia, En nähnyt sitä imettä, Kuin näin Konnun kylästä: 5 Kaksi naista tappelivat; Yks’ oli kulta kuomakkene. Toinen oli valkia pää vateri, Molemmilla tanut käessä. Molemmilla kivet tanussa. 10 Näin mie kummat Kukko- sista, Imehemmät Ilmosista, Toisen toisesta talosta. Kuin kukolla kynnettiin,

357. ^  r.  Kylä,  jossa  VVenäen  kirkko. 
     

14

210

J. Länkelä.

Sirpin nenällä soudettiin; 15 Ori laulo lakkapuilla Heponen teki vasikan, Lammas laukkipään orihin.

359. Seitskari. IX 6. Kuulin kummat Kukkosista,

Maan pahuukset Mannakasta, Sumun suuresta väestä. Tempun Terkkilän talosta: 5 Koit oli neittä koossa, Neljä neuvoo pitivät Mitä nyty keitetään. Vai pannaan pavut patahan, Kauraryynit kattilaan.

10 Mari kuuli kolkahuksen, Mattu sillan lonkahuksen: »Vai lie pojat porstuvassa Liha käpälät käessä, Kauraryynit karmanossa?»

15 Mari raappas kangen maasta, Löi tuo Perttyy päätä myöten. Otsa kieroo osotteh, Pekkoo selkään sivelsi. Vaimo puolta vattaa myöten. (Seitskarron tyttöin tekemä).

360. Soikkola. IX 7. Oi tytöt sulat sisoni.

Kassapäät kotikanani, Helleet hyvät omani! Elkää moittii muotoani, 5 Elkää varttani valittaa. Inhotkaa itseäni! En mie ole siihen väärä. Ett’ on muotoni mokoma,

Löydän kolme väärää miestä: 10 Yksi on väärä miun emoni.

Toinen on väärä miun isoni.

Kolmas on Jumala väärä. Miks’ teki miun mokoman.

Kurjan kaanoni^ kuvasi, 15 Teki ilkiän näköisen,

Ruikon rikkoman rumalan;

Nätälän nenää teki.

Satulasta sai kuvani.

En tohi kylään mennä 2 0 Kylän podrista pojista,

Koreista tyttäristä.

Itseäni inhotaan,

Muotoani moititaan.

Varttani valitetaan,

2 5 Kaunoani katsotaan.

On miulla mokoma muoto. Kuin on muodon moittijalla. On miulla mokoma varsi. Kuin on varteni valittajalla,

3 0 On miulla [mokoma] kaanu.

Mikä kaanun katsojalla; On miulla mokomat käet,, Kuin on käen kääntäjällä; On miulla mokomat silmät,

3 5 Kuin on muilla tyttölöillä.

Ei sano parempi minua, Sanoot nuo pahemmat minua; Seki suu sano minua, Seki kieli kerskaeli:

4 0 Uksen ulppa, saunan salppa,

Ikä ikkunan alainen. Riihen riuku, konnan koipi. Sian sorkka, sääsken sääri. Konna kaivon kolkallinen,

kaanu].

360. 1 [Vert. säk. 30—31, luettava joko: koono, koano, kaano, koonu,.

J. Länkelä.

211

4 5 Sirkka seinän vierellinen.

Mikä oli viikon virtsossa maan- nut, Kauan on ollut hevon kusessa, Puolet vuotta poukun alla*; Prusakka oli poselle kuollut,

5 0 Maito leualle märännyt,

Tuon mie kempin kengälläni, Neuvon nahka paglallani.

361. Soikhola. 1X8 a.

Hyvä on tyttönä elää, Kaunis olla kassapäänä, KjYä on silkkiä sitoa. Saparoa sääritellä; 5 Paha on panna palmikkoja, Sykäriä synnytellä. Olin yksi äitilleni, • Olin yksin, maksoin kaksi. Seisoin seitsemän siassa, 10 Markat maksoin maatessani, Kolmet koissa ollessani. Kuin sain marjut maille, [muil- le], Tuomi toisille vesille, Kana muille kallahille, 15 Lintu muille liivakoille. Nyt en maksa maasta rohta. Olen kortt’ en ummikosta, Peltikäist’ en permannosta. Paremp’ on pajulla maata, 2 0 Lepän oksilla levätä Kuin tuon kurjan kuupen alla. Pahan miehen parran alla.

Emyt sanoi tyttärelleen: »Tyttäreni, ainoani.

2 5 Eläkä lähe leselle!

Leski lyöpi leikistäänki, Nappajaa naljallaanki, Kuulee koiran haukkuvanna, Ajaa aamulla varahin\

3 0 Sanoo kukon laulavanna.

Kanat kaikki kaakkuvanna.»

Elköön tehkö toinen tyttö, Kuin tein mie poloinen; Lempo leskelle menköön, 3 5 Tontti toisen tappajalle!

362. Soikkola. IX 8 &.

Seuraava lienee ätin neuvokkiin, N:o 8, soviteltava:

Oi tytöt, sulat sisoni, Suloset suvi-omenat, Neiot marjan varrelliset: Elkää menkää leselle,

5 Lesen leiville hyville, Lesen päiville pahoilleni Leski lyöpi leikistäki, Nappajaa naljastaki. Ajaa aamulla ylös;

10 Kuulee koiran haukkuvanna, Sanoo kukon laulavanna. Näkee kuun kumottavanna. Sanoo päivän nousevanna. Ajaa aamulla ylös:

15 »Nouse ylös, nuori huora. Havaitse, vesihakoinen, Muien karja on kankahalla, Muien mustiket murolla, Meiän karja on kartanolla,

2 0 Meiän mustiket muolla!» Oi tytöt, sulat sisoni.

’ r. pesussa.

361. ^ ylös: varahin.

212

J. Länkelä.

Kassapäät kotikanani, Menkää nuorille pojille, Nuori poika nukuttelee,

25 Käsivarrella vaivuttelee: »Makaa, makaa, marjueni. Lepää lehtilintuseni, Kyir emyt ylös ajaa.» Kuulee kukon laulavanna,

3 0 Sanoo koiran haukkuvanna, Näkee päivän nousevanna. Sanoo kuun kumottavanna: »Makaa, makaa, marjaseni. Lepää lehtilintuseni,

3 5 Anna suuta suikeasti, Kyir emyt ylös ajaa. Vanha mamma vaikuttaa!» Muiir on päivä murkinassa, Meillä vasta valkenee.

363. Soikkola. IX 9. Mikäpä käskee meikäläistä

Kolmisten kosissa käydä

Nykyisiä neitoloja.

Nyt on neiot tyhjän podrat, 5 Ei ne ommella osaa,

Tikkaeir ei tiiäkään.

Ei ne maksa mammojani,

Sisojani ei seisokaan. Ottelitko sie omasi, 10 Vahtsitko valkiasi

Muien mustien seasta,

Kärnä korvien kolosta?

Miuir on musta muuttamatta,

Valkiainen vaihtamatta.

364. Lavansaari. IX 10. Miehen on mitta, miehen varsi,

Mutt’ ei 00 miehen mieltä päässä, Mieli on viety, pää jätetty.

Hiukset on jääneet hirnumaan, 5 Pää kamala kaljumaan. ■,

Hukkaan mieki hurstit teetin,

Valeheksi vaipan kuotin,

Sain mie hullun hurstilleni,

Valehuksen vaipalleni. 10 Mies musta, syän muria,

Mies kaino, käsi kavala.

Mies korki, kova lusikka.

Ei se murra metsän mieltä.

Katko ei kannolta syäntä, 15 Se vaan murtaa neion mielen.

Katkoo neion kaulasuonet. Elkää menkää leskilöille.

Menkää nuorille pojille;

Nuori poika nukuttelee, 2 0 Käsivarrella vaivuttaa.

Leski lyöpi leikistäki,

Nappajaa naurustaki.

Leski kiittää entistään,

Märännyttä mennyttään, 2 5 Kaonnutta kallistaan.

Paha on leski lepytellä,

Ennen naitu nauratella;

Kuulee kukon laulavanna,

Sanoo koiran haukkuvanna.

365. Soikkola. IX 11.

Tyttäret, sulat sisoni, Kassapäät kotikanani, Kasvakaat kauan kotona, Yletkää yheksän vuotta, 5 Päälle vuosiin kymmeniinki! Pankaa pintaa pilioon. Käsivarteen varaa; Pankaa pihot pihlajaiset. Käsivarret vaahteraiset, 10 Millä leivot suuret leivät. Talon taikinat alustat!

J. Länkelä.

213

Kuin meet marjut maille muille, Tuonut [!] toisille vesille, Toisin ollaan toiselassa, 15 Toisin toisessa talossa. Toisin viereet veräjät, Toisin ukset ulvahvalitaat[!].

366. SoiliJcola. IX 12.

Voi mie poloinen poika. Polo poika pikkarainen, Jouduin puille pyöreville, Laudoille lykättäville; 5 Joka suu sanoo minua, Joka kieli kerskajaa. Jouduin kolmeen kovaan. Viiteen vikaperään: Hevoiseen lyötävään,

10 Veneesen vuotavaan, Naiseen kusiripaan. Pääsin kolmesta kovasta: Hevoisesta lyötävästä, Venehestä vuotavasta,

15 Naisesta kusirivasta; Tuli susi, söi hevosen. Tuli tuuli, vei veneen. Tuli tauti, tappo naisen. Oi mie poika poloinen,

2 0 Polo poika pikkarainen, Kuin mie onneni näkisin. Selin seinään sitosin. Päin panisin patsaasen. Vitsalla sitte vinguttaisin,

2 5 Nahkaisella nauuttaisin! Oi mie poika poloinen. Maanalainen marjukkainen, Rinta kaita karpaloinen. Sydän marjoille matala!

367. Soikkola. IX 13. Isä sanoo tyttärelleen:

»Keträä, keträä tytrikkeni, Lähen mie huomena linnaan. Tuon tuolta uuden rukin!» 5 Tyttö vaiten vastaeli: »En mie jaksa taatikkini, En jaksa äitikkini.»

Isä sanoo tyttärelleen: »Keträä, keträä tytrikkeni, 10 Lähen mie huomena linnaan, Tuon tuolta uuden peion!»

»Keträän, keträän taatikkini, Keträän, keträän äitikkini. Liha terve, luu terve, 15 Sydän on sitäki terveempi.»

368. Soikkola. IX U. Etähäir on miun emoni,

Kankahalla kantajani Pimeän pilven reunaisessa; Siin’ on viisi viitsikkoa 5 Ja on kuusi kuusikkoa. Seitsemän petäjikköä, Kaheksan katajikkoa, Yheksän ylösmäkeä, Kymmenen kylmää lähettä. 10 Eivät sinne veet vieri Miun maire mammalleni, Tasaselle taatalleni.

369. Soikkola. IX 15. Soriana sunnuntaina

Pesin siivo silmiäni. Ajon kiiston kirkkotietä, Kiiston kirkon mättähälle; 5 Sieir oH joukko tyttölöjä Ja oli rivi riltapäitä^

369. ^  r.  linttipäitä. 
     

214

J. Länkelä.

Yks’ oli tyttö pienenläntä; Kuin mie mokoman saisin, Sylessäin cis syyessäinki, 10 Käessäin ois käyessäinki, Maatessain ois vieressäini.

370. Soiklcola. IX 16. Jo siitä on moni nätälä,

Moni viikko vieretellyt, Kuin mie virpi viimein lauloin, Särki saattelin sanoja, 5 Lohi suutani loikuttelin. Hauki suutani harotin.

Ei miun laulamaan pitäisi Eikä iloita ensinkään; Mitä huoli meiäläinen

10 Kaikista kylän sanoista, Kylän kielen kelioloista. Kylän kielet kelloin lauloit, Kylän saattelit sanoja. Mie laulan hyvien hylky,

15 Kemppilöjen kengän talla, Naastilojen nahkapagla, Mie pian hyvät hylyssä, Kempit kengän talloinani, Naastit nahkapagloinani.

371. Soikkola. 1X17.

Himosi kuhaa Helena, Kävi markkinoissa monissa; Kävi markkinat maan selällä, Pojat ei maksa polleaan, 5 Renkimiehet riepuaan, Naisen miehet nappuaan, Sulhasmiehet sukkiaan. Kotivävyt kotikkoaan\

372. Soikkola. 1X18.

Kenen poika podra poika? Meiän poika podra poika. Tulisivat rannan neiot, Tulisivat, vai ei taho, 5 Meiän podrille pojille. Tunteet turulle mennä. Kaupungille karkaella, Ostaat rääyn rannikkoja. Tuleet, tuleet rannan neiot

10 Meiän tarkoille pojille. Ei 00 tuota ennen ollut Eikö hene vastonkaan Rannan neitoja mäellä. Kaikki rahvas katseleet,

15 Ihmiset imehteleet. Eivät tunne turulle käyä. Iloisesta ilkaella.

373. Soikkola. 1X19. Tantsi, tantsi sie tasainen,

Sie tantsulle tasainen. Jalan vierulle vesola\ Kaunis kannan pyörännälle! 5 Viskaa jalkaa virkummasti, Lase luuta lustimmasti. Kanna kaulasi kenossa, Piä pääsi pystymmässä!

374. Soikkola. 1X20.

Lintunen lehosta laulo. Pieni lintunen pehosta: »Kui tulis emo vierahisse. Kulta sillan teettelisin, 5 Kultapatsaat panisin; Kui tulis isyt vierahisse,

371. ^  Sulkujen  sisällä:  säkkiään. 
     

372. ^ r. sukkela (vesselä mies, vesselämpi muita j. n. e. eikä ainoastaan miten sanotaan).

J. Länkelä.

215

Hopia sillat teettelisin,

Hopia patsaat panisin;

Kui tulis siso vieraliisse, 10 Tina sillan teettelisin,

Tina patsaat panisin;

Kui tulis vello vierahisse,

Vaski sillan teettelisin,

Vaski patsaat panisin; 15 Kui tulis minjä vierahisse,

Rauta sillan teettelisin.

Rauta patsaat panisin!» Tuli minJä vierahisse:

»Oo Jumala, armollinen, 2 0 Sulata rautaset sillat,

Rauta patsaat paukuttele!» Jumala, hyvä Jumala

Kuuli linnun laulavanna,

Sulatti rautaset sillat,

2 5 Rauta patsaat paukutteli.

Minjä vettä vieretteli, Minjä veessä vingertelee: »Oi miun natoni omani, Tule minuu ottamaan!»

3 0 Nato vasten vastaeli:

»Oi miun minjäni omani, Miksi olit silloin kurja, Kons’ olin isäni koissa, Kons’ olin maire mamman luok- se?»

375. Soikkola. 1X21.

Hyvä se, keli’ on vello, Kaunihimpi, keli’ on kaksi, Koriampi, keli’ on kolme. Neito se on, keli’ on neljä, 5 Viisahampi, keli’ on viisi, Kukko se, keli’ on kuusi.

Selvä se, keli’ on seitsemän, Kaunihimpi, keli’ on kaheksan. Ylempi, keli’ on yheksän, 10 Kyllillisempi, keli’ on kymme- nen.

376. Soikkola. IX 22. Kauaks’ viivyn Viipuriin,

Kauaks’ suolakaupunkiin. Muut naivat soriat neiot, Miulle hylyt heitettiin, 5 Penkin alle peitettiin, Miulle musta pikkarainen, Rupi sormi sompulainen. Ei tuo ommella osaa Eikä tiiä tikkaella, 10 Panna ei paian kauluksia, Vieras tuoli’ on viitta päällä, Vieras paita paksu päällä^

377. Soikkola. IX 23. Ennen aikoina pahoina,

Ennen vaino vuotuisina

Ain’ olit surut kylässä,

Aina pantiin panoo, 5 Ain’ otettiin oprakkaa,

Polttina ikä pojasta,

Alttina ikä akasta.

Nelin tengon neitoloista.

Ruplan tykky tyttölöistä, 10 Vanhemmista vaakanoilla.

Pienemmistä pihoUa.

Nyt aikoina hyvinä,

Nyt vilja vuotuisina,

Ain’ ovat ilot kylässä, 15 Lapset laulaat kalliolla.

Tyttäret menit mäellä.

376. ^ Runon lopussa on: Minä ostan kullalleni Hopiaisen tuolin, Itse mie istun rinnalle, Enkä muista huoli.

216

J. Länkelä.

Urot sousit vesillä; Notkui nuominen petäjä, Notkui kuusi nuomisilla.

378. Soikkola. IX 24. Kaksi on meitä kuin kanaista,

Kolmet on kovaosaista, Yhtä meiän äänet käyvät, Yht’ on äänet yht’ on mielet, 5 Yht’ on syntiset sydämet. On tuossa vähä välii: Ett’ on tehnyt toinen nainen, Toinen hautoja harjennut.

379. Soikkola. IX 25. Venäläinen verikoira

Tappo miun emoni. Tappo miun isoni. Tahtopa miunki tappaa. 5 Mie vaan pääsin päistärisse, Päistäret sytyit tulelle, Mie vait hyppäsin aian päälle, Aita kaatu kahen puolen, Mie vait juoksin lehtoseen,

10 Lehto miulle sauvukkaisen. Sauva miun saattoi tielle. Tie miun vetäe kotiin: Emohoni armahani. Paista miulle kakkarainen,

15 Kiven silmän suurukkainen, Hummaren pataukkainen!

380. Soikkola. 1X26. Jumalasta juttu syntyi,

Maariasta maa sikisi. Meitä ei miehiksi lueta, Urohiksi arvaella; 5 Kyllä meistä miehet tulee, Uroi selvä selkiää

Selvälle meren selälle, Lakiasse lainehesse. Naiset saatanat sanovat 10 Kylän pertin kykkäjäksi, Maaperthi makoajaksi, Kyir kykkäisit kyläiset miehet, Vahtiit pertin vallan miehet.

381. Soikkola. 1X27. Oi miun nu[olrta velloani.

Kerran kengitit minua. Kerran laitot lahjojani, Panit koskeen kovaan. 5 »Mikä siulla sisko siellä. Vai on siulla ämmä äksy?»

»Ei ämmä pahoin pitele, Ompi kun oma emoni.»

»Mitä siuir on sisko siellä, 10 Vai sullio pahoin pitelee?»

»Tulee kortsista kotiin, Käypi kämmen korvelleen, Kulakka kupehelleen, Pärehalko hartialleen.»

382. Soikkola. IX 28.

Kylän pojat kukkelisilmät, Kukkelisilmät, lotta korvat, Antakaa äänen äiste käyä, Kulkun lustisti kumista! 5 Join mie joesta vettä, Lapoin vettä Laukahasta, Meni konna kurkkuhuni, Silt’ ei kurkkuni kumaja, Heliä ääneni ei helise.

383. Soikkola. IX 29. Laiska on luotu laulamaan,

Viisas virttä tuntemaan; Laiska ei laulella osaa,

J. Länkelä.

217

Tuhma ei virttä tunnekaan. 5 Siilien viisas virren laulo, Kuin nuot tuhmat tuumajaat.

Olin orja vellolleni, Apityttö ainolleni, Luulin aitat annettavan,

10 Lammaskarjan kannettavan. Tuotiin meille mieroi minjä, Tuolle aitat annettiin, Lammaskarja lainattiin. Sen sain kurja kunniaksi,

15 Sanan kurjan kunniaksi. Pahan mielen passipoksi.

384. Soikkola. IX 30. Veis hitto Venäen laulun,

Suomen laulu selkeämpi, Oma laulu oikiampi; Oma laulu ottakaamme, 5 Oma laulu ja hyvänen!

385. Soikkola. 1X31. Tein mie tielle tetren paulat,

Rannalle reposen rihmat, Kylän alle piian rihmat. Sain mie tieltä tetren kiini,

5 Rannalta repoisen kiini. Kylän alta neion kiini. Repo juoksi, tie ritisi. Kangas kuusinen kumisi. Järven ääret järisit.

10 Maaria matala muori, Taaria talon emäntä Lypsi lehmät lyyrytteli. Kanto maion kaa’atteli. Pani patsahan nenään,

15 Kultasehen kuppisehen, Vaskisehen maljasehen.

Meni hiiri, joi vähäsen. Meni toinen, joi enemmin, Meni kolmas, joi kovemmin, 2 0 Meni neljäs, kaikki kaato.

386. Soikkola. IX 32. Mänkiät mäkitse mängit,

Tantsiat tasaista maata. Mäen löysin, missä mängiu. Maan tasaisen, missä tantsin, 5 Miks’ sitä mäkee kutsuttiin? Öljymäeksi huuettiin. Yks’ oli ounatpuu mäellä, Yks’ oli oksa ounatpuussa. Yksi omena oksasessa\

10 Seki oli monen sukunen, Kahen kolmen konstillinen: Maan puolelta makusukkene, Iän puolelta iän sukkene. Hämäläst oli härkä tuotu,

15 Sini sorkka Suomen maalta; Ei ollut suuri, eik’ ollut pieni, Oli kun oikia vasikka: Tuhat syltä oli tursa pitkä. Sata syltä sarvet laiat.

2 0 Tuotiin ukko tappamaan. Ukko kirvestä häristi, Härkä päätään pyristi; Ukkopa kuuseen pakoon.

387. Soikkola. 1X33. Tahvana hevoisten herra,

Ruotus kultanen kuningas Ruokki Ruotuksen hevoista Sillaksi selän päältä, 5 Lakiaksi lautaisilta, Koriaksi kuonon alta. Meni hevosta juottamaan.

386. ^  yi.  oksutessa. 
     

218

J, Länkelä.

Tammoja taluttamaan. Ei hevonen vettä juonut, 10 Laukku ei vettä lainaellut, Kui keksi kuvan merestä, Tähen merkit taivahasta.

388. SoikMa. IX 34.

Laulakaa sisarueni, Kukkukaa kuvalliseni, Kun yhen emosen lapset, Yhen hanhen hautelemat, 5 Yhen sorsan suojelemat, Yhen peippusen pesemät. Tällä nuorella iällä, Ihanalla varrellanne! Ikä on iloitakseni,

10 Aika leikkii lyyäkseni.

Kuin meille tulee toinen polvi Ja kohta parempi polvi, Sitte kielletään kylästä. Torutaan talon tuvasta,

15 Uulitsalta hulkkumasta. Kysy telien käy kylässä, Sortsitellen naapurissa! Petäjäinen pertti lauloi, Kuusinen tupa kumisi

2 0 Minun lapsen laulullani, Hullukkaisen huuollani. Miks’ mie lapsi laulan paljo, Hullukkainen huuan paljo? Lauloin ennen lapsempanna,

2 5 Huusin ennen hullumpanna. Vain en nyt rahatta laula, Suutani en kullatta kuluta, Hopeatt’ en hukkaele.

389. Soikkola.

Sapanoi saatanoi, Kurattii kukkelii.

IX 35.

Kuka niitä kutonehe. Piru pirrat rikkokoon, 5 Kaitehet kaottakoon! Pese viiessä veessä, Paa käsi kuuenneksi, Paa sieppi seitsemänneksi, Paa karttu kaheksanneksi!

10 Aina seisoo sininen, Ijankaiken kurja korva.

Hiustani hellyttäni, Kassojani kultojani. Tulee vihmanen viruttaa,

15 Tulee tuuli kuivajaa, Ahavainen harjajaa. Aina seisoo siliä, Ijankaiken kulta harja.

390. Soikkola. IX 36. Itkee emotoin tyttö

Sunnuntai aamuna varain, Ripa vyöllä, vyö käessä, Ku ei 00 vyölle vyöttäjätä, 5 Rivoilla rivottajata, Kapukoilla kirjavilla. Vöittää vöillä valkeilla. Sukilla punarivoilla. Katsos muien tyttölöjä 10 Ja muien kotikanoja. Kuin emot ehitteleet, Vöittäät vöillä valkeilla. Sukilla puna rivoilla, Kapukoilla kirjavilla.

391. Soikkola. IX 37. Mihin on tästä miehet menneet,

Huorat on pantu huutamaan, Räppäkorvat rääkkymään? Kuhun lie huikkani huvennut, 5 Karja parveni paennut?

J. Länkelä.

219

Jäin mie yksin huikastani, Yhen ääntä huutamaan, Kahen ääntä kaljumaan. Liekö heiät halla hauton(u)t. Vai lie heiät pouta polttant, Vai lie Venakko vienyt, Vai lie tappanut tauikkene? Paremp’ olis tauin tappaminen Kuin on vieminen Venakon! Tauti tappaa lapsekseen, Venakko viepi orjakseen, Ikiseksi vangikseen. Moru tappo morsiamen. Suru tappo sulhaseni.

Surmat suutoa pitäät, Kovat tauit tappeloo: »Minkä tapan mie talosta. Kumman kuoletan kylästä, Vai tapan ukon kylästä. Ukon kuoletan kylästä?»

»Elä tapa tauikkeni, Jäävät kirkon ukset auki. Ikkunat iki lukoille!»

Surmat suutoa pitäät. Kovat tauit tappeloo: »Minkä tapan talosta, Kumman kuoletan kylästä? Akan kuoletan kylästä.»

»Elä tapa tauikkeni, Jäävät läävän ukset auki. Jäävät lehmät syöttämättä!»

Surmat suutoa pitäät, K[ovat] t[auit] t[appeloo]: »Minkä tapan mie talosta, Kumman kuoletan kylästä? Mie tapan pojan talosta, Pojan kuoletan kylästä.»

»Elä tapa tauikkeni.

Jäävät tallin ukset auki,

4 5 Hevoset jääpi juottamatta!»

392. Soikkola. IX 38.

Kotiin meitä uotellaan.

Majoille meitä mainitaan;

Ei minuu uottele emoni,

Ei halaja hautojani; 5 Uottelee vieras nainen,

Vieras nainen, valju nainen.

Vieras kantaja kavala

Uottelee ota käessä.

Katsoo kanki hartioilla. 10 Kun näkee minun tulevan.

Minun linnun laulelevan, •

Niin hän sanoo miehelleen.

Sanoo saapassäärelleen:

»Tuolta tulee munien murto, 15 Tuolta tulee kanojen karto!»

Laskee koirat kahlehista.

Rakkikoirat rahkehista. Kuin menen mie tupaan,

Käskee syömään kärmehiä, 2 0 Murtamaan mustia matoja.

Tuntee työltä tulleheeni\

Ei tunne väsyneheeni,

Uhittaa ulkotyölle.

Lähettää läävätöille.

2 5 »Tuo htsi tuli kylästä:

Mää sie litsi keittämään!»

Oi sitä omaa emoo. Oman emon armahutta, Tuntee työltä tulleheeni

3 0 Ja tuntee väsyneheeni.

Kuin näkee miun tulevan, Miun Hnnun laulelevan,

tullehelksi’: tulleheeni.

220

J: Länkelä.

Niin sanoo miehelleen, Sanoo tarkon taatollein:

3 5 »Tuoss’ miun lintuni tulee,

Tuoss’ miun lintuni laulelee!» Panee koirat kalilehisse, Rakkikoirat rahkehisse. Kuin menen mie tupaan,

4 0 Tuntee työstä tulleheeni

Ja tuntee väsynelieeni, Uhittaa uunin päälle, Lähettää lämp"\Tnään. Tuopi patasen polvilleni,

4 5 Lusikan patasen päälle:

»Syö tuosta levättyäsi. Hierrä henkiellässesi; Syö tuosta syömyeni. Maista mieli marjueni,

5 0 Kyir oot saanut vettä sy^^ä,

Vettä syyä, vettä juua. Vettä leipänä pitää, Orjuuessa ollessasi!»

393. Soikkola. IX 39.

Tahvana hovusten herra, Hovusten herra, hevosten herra, Ruotus kultanen kuningas Ruokki Ruotuksen hevoista, 5 [Katso?] kiima konkarii. Yöt seiso suka käessä, Päivät päitset kainalossa, Sualla suki hevosta, Kammallansa kampaeli,

10 Koreaksi kuonon päältä. Ha viaksi harjan päältä, Sillaksi seljan päältä, Lakeaksi lautasilta. Koriat rihmat kuonon päällä,

15 Haviat rihmat harjan päällä, Siliät rihmat seljan päällä.

Lakiat rihmat lautasilla.

Tahvana hovusten herra, Ruotus kultanen kuningas 2 0 Tuli ulkonta tupaan: »Jo meille Jumala synty Joulu yöllä Onnisella, Tallihin hevosten toaksi, Kakurille jäykähille!»

2 5 Tahvana tasanen poika

Meni oroo juottamaan Ja tammaa taluttamaan; Eipä oro vettä juonut Eikä laukku lainaellut,

3 0 Kuin keksi kuvan joesta,

Tähen merkin taivahasta. Tuli oroo juottamasta Ja tammaa taluttamasta. Tahvana tasainen poika, 35 Tahvana juua tahtoo, Tahvanan kulkku kuivettuu. Tuokaa tuopilla olutta, Pikarilla pienikkestä! Olut kiehu astiassa,

4 0 Tammisessa astiassa.

Tammisen tapin takana, Hiiva alla, vaahto päällä, Kesessä olut punanen.

394. Soikkola. IX 40.

Toinen nainen kiittelee, Kiittelee huoppelee: Se mies mikä minulla. Mehiläisen mieli päässä, 5 Sirkkusen syän sisässä; Syötän hullun, juotan hullun, Ostan hullulle heposen. Ei tuo tuhma tuosta tiiä. Suin syöpi, selin makaa, 10 Päin peitettä lisää.

J. Länkelä.

221

395. Narvusi.’- X 25.

Iltahuvituksissa l. ( Vetsernoissa) lauvantai-iltana sulhon luona:

Kylven kypenyeni, Valaan velyeni (t. vaahtereni), Kylvö kolmella lehellä, Viien vitsan varpusilla! 5 Se on sanaton sauna, Se on siunattu löyly, Virkkamatta vesi tuotu. Sanomatta sauna lämmitetty. Kuin kylvet kypenyeni, 10 Valaat velyeni, Kuin kylvet ojavesillä, Lienet muita onnekkaampi. Kuin kylvet Jokivedellä, Lienet muita joutusampi, 15 Kuin kylvet kaivovesillä. Lienet muita kaunihimpi.

Nouskaa eestä ristirahvas, Tehkää tietä tetrilleni. Vähä maata marjalleni; 2 0 Vello saunasta tulee. Kypeneni kylpemästä!

Istu ukko veljyeni. Ase aineni omani, Taattas tuuvin turkin päälle,

2 5 Mammas höyhenen potuskan!

Laske jalkas lakon alle. Kaikki maa lainehtii, Lase kättäs lauan alle. Kaikki lauta lainehtii!

3 0 Oi isyt, vanha isäni,

Vanha taatta vaalijani. Min annat isyt appii Pojallesi ainoalle? Isyt soimelta hevosen.

Kartanolta kauran syöjän.

Min annat emyt appii Pojallesi ainoalle? Emyt paian palttinaisen, Maahan asti aivinaisen Hipiälle hiettömälle.

Mitä antaa vello appii? Vello kultasen kusakan.

Mitä antaa siso appii? Siso silkkiset sirenkat.

Suku on suuri vellollani, Suku rapsajaat rahalla. Kyläkunta kuntueni, Valtakunta vanhempani, Kylän tyttäret sisaret, Kylän pojat puoli vellot Avittakaa velloani, Tiemiestä tetreäni, Matkamiestä marjoani. Ken soljeUa, ken savella. Ken vaan vaskisormuksella!

Kuin mie katson kainostani. Minun viljo veljyäni: Miksi on pääsky pääsi maassa, Sirkka silmäsi vesissä? Vai ei 00 viittas mieltä myöten. Kauhtana kavetta myöten? Kui ei 00 viittas mieltä myöten. Kauhtana kavettas myöten. Haastele sie ennellesi, Ennes aitasta paremman, Orren päältä oikeamman. Purnun päältä puhtahamman!

Kuules kullan veljyeni! Kuhu paat apirahasi, Kuhu kuulos saalihisi? Vai ostat sotihevosen,

395. ^  Otsikossa  on:  Pulma-virsiä  (Kosemkinan  kappelista). 
     

222

J. Länkelä.

Millä soittelet soasse, Vääntelet väen seasse? Kuin ostat sotihevosen,

7 5 Kylä kyytiäs kysyy,

Valta vaatii valjaitasi. Ei sinun isäsikään, Ei ostanut sotahevosen. Vai ostat mahike lehmän,

8 0 Syöt maitoo mahikke lehmän?

Ei sinun emäsikään Ostanut mahikke lehmän. Kui ostat mahikke lehmän, Syöt maitoo mahikke lehmän,

8 5 Kylä päiviäs kysy^%

Paimen vaatii palkkoasi.

Osta neito itsellesi. Tuo turva tuojallesi! Aittumal’ avittajille,

9 0 Kosfumala kummiloille,

Suuret kiitokset suulle, Avittamasta aineani, Matkamiestä marjeani, Tiemiestä tetreäni!

396. Narvusi. X 26 a.

Isä mies, isyen poika, Päämies päivätty kypärä, Lagia lauan otsallinen. Suuri suuren nurkallinen! 5 Sie oot siellä ennen käynyt Neion suuressa su’ussa, Neion koissa korkiassa; Onko sinne mainen matka. Vai onko merinen matka?

10 Kui sinne on merinen matka. Veneen seppä veljyeni,

Laiva sepp’ on laglueni. Vene ei synny vestämättä, Laiva lastun ottamatta, i Paamme purjeet puhuvat, Toiset purjeet siniset, Kolmannet rohoperäiset, Lasemme laivan juoksemaan. Kui lienee sinne maine matka, I Paamme paatit valjahisin. (Tois. Teemme sillat soien päälle, Tokkeet jokien päälle).^

Kuin mie katson kainostani, Vaatan varjopuolestani: Miks’ oot pääsky pääsi maassa. Sirkkani vesillä silmin? Vai olet väen vähyyttä. Vai oot kansan kaipautta. Vai oot kasiket katalat, Eestä laulaja matala?

Elä huoli veljyeni, Tuskau tuovukkaisueni, Että on pieni pieksettynä. Maahan pantuna matala,^ Meiän^ seinänen setiä, Setan poikia posopa!* Jo sinne on tuotu tuonen vit- sat. Hankittu hauen pajunen. Millä pieni pieksetään, Vakahainen vaivataan.^ Meiän lie voli soassa, Meiän voitto tappelussa.

Elä huoli veljyeni. Jos on kaasiket katalat, Kyir on kaasiket kavalat, Eestä laulaja vesola!

396. 1 Säkeet 21—2 liitetty runoon reunasta. — ^ Säkeet 33—34 on lii- tetty runoon alamuistutuksesta. — ^ yi. Menee. — * r. paljo. — ^ Säkeet 37—40 on liitetty runoon alamuistutuksesta.

J. Länkelä.

223

397. fSoikkola t. NarvusiJ X 26 h. Toisinto n:lle 26.

Yks’ oli ounapuu kylässä, Yks’ oli oksa ounapuussa, Yks’ oli oksalla omena Senki petti veljyeni, 5 Manitteli marjueni.

Onko väärä teiän vello, Vai on väärä meiän sisko?

Ei 00 väärä teiän vello, Se on väärä meiän sisko, 10 Pettelipä teiltä vellon Mataraisilla munilla, Kellavilla kelkkaroilla, Käpiällä käykillään, Tasaisella tantsillaan, 15 Laatuisalla laulullaan.

Ei 00 väärä teiän sisko. Se on väärä meiän vello, Pettelipä teiltä siiskon Makeilla präniköillä, 2 0 Kaunehilla kauruskoilla Joulun pitkillä pyhillä, Kuin kävi aitojen alatse, Kävi peltojen perätse, Kaati maalian kattoloja, 2 5 Laotteli laipioita.

398. Narriisi. X 27. Pieni lapsi:

Simo, (taikka joku muu) hellä veljyeni, Elä ennen naista ota Ennen^ kasvan kasikkeeksi. Yli lauan laulajaksi, 5 Pikarin pitelijäksi.

Olut kolkin kantajaksi. Tähän yhisti laulajatar: Kävin pulmissa monissa, Saoissa saajuessa Tuhannissa tuotavissa. 10 Ei 00 laulaja emoni. Ei 00 laulaja isoni. Tuli laulaja minusta. Minä join laulajan kaposta, Lujettajan lekkeristä.

399. Narvusi. X 28.

Morsianta noutamaan mennessä:

Aja aine veljyeni.

Aja kiusin kiirehesti,

Päätä kauten pää kenossa!

Ujuta utuinen hursti, 5 Liota liina lakana!

Katsokaa kyläni isännät.

Katsokaa kylän emännät,

Kui mun aineni ajaa,

Veljyeni vierättää! 10 Elkää työ kovin kirotko

Kuin miun aineni ajaa.

Ei tuo tallo taimianne.

Ei rutvo rukihianne!

Jumalaisen aino poika, 15 Tuo vait tallo teiän taimet,.

Tuo vait rutvo rukihinne. Viisas katso viilan alta.

Kavala katoksen alta:

Noitia joka kylässä, 2 0 Aian ääret arpojia.

Oikaa matonen ruoska,

Oikaa ruoska kärmehinen,.

Noiat nuolille meneet!

398. 1  vi.    Kunis. 
     

224

J. Länkelä.

400. Narvusi. X 29.

Morsiamen taloon tultua pyfyjde- tään veräjää aukaisemaan:

Avatkaa Viron veräjät, Viron vieraat tuleet, Viron vettä katsomaan, Kuin vesi kupaelee,

5 Liivakko lipaelee, Savikko sapaelee, Someropohja soutelee, Torminaaltonen ajelee, Veen aaltonen vierettää! 10 Konnan poika, Koivistoinen Istus paatin partahalla, Mastiin maleksilee Pienelle peräkalulle. Tuuli purjeet puhelee,

15 Yksi on purje punainen. Toinen purje sininen, Kolmas koko rohonen, Neljäs kellan karvallinen. Ankkuri on aivan kaunis. 20 Konnan poika, Koivistoinen Istus paatin partahalla, Noppi täitä turkistaan, Mikä suurempi, se suuhun. Mikä pienempi, se mereen.

2 5 Mitäs tahot tattikoira

Talonpojan tyttärestä. Pullo suu puna kerästä, Nauris naati nagriasta? Saan mie mokoman miehen

3 0 Mäelle mentyäni,

Kannolle karattuani, Pellon päällä piettyäni. Saaren päälle saatuani. Lankoseni, lintuseni, 3 6 Tee lahti lauta portti. Lahti lautanen veräjä!

Avatkaamme anne-portti. Lyökäämme lahti lauta portti Turun tulla, Saaksa saaja, Sinimanttelin maata. Verka viitan vieretellä!

Annatteko yösiaista? Ulkonna on utuinen ilma, Sää väljässä väkevä. Rae rapsu korvihini. Vihma silmäni virutti. Meillä oli matka pitkä. Matka pitkä, tie kovera; Meillä lakkas hopu väsymään, Liina lanka lakkaamaan. Syötin kuotin kontistani, Piimä leivät pollestani.

Terve, terve veljyeni! Terve tieltä tultuasi, Aholta ajettuasi! Kuka tiellä tervehteli Ja anto aholla kättä?

Kuu alta, päivä päältä. Luoja luotehen alatse, Maariainen maan alatse.

Nouse maahan marjueni, Hepoisilta hellyeni, Varsaltas valermueni. Nouse uusille olille, Vastumaisille valolle. Kultasille kulmehille! Mutt’ kui meet puola porstuvaan, Sinne saat siestarani. Elä saapasta satuta, Kypenyttäs kynnyksehen, Helähytä miekkoasi, Karahuta kannuksia! Vieroit vesipisarat, Kaoit karva kauhtanasta, Kussakasta kulta herne.

J. Länkelä.

225

Terve tuttuun tupaan, Ennen nähtyyn majaan! Puuttuu pienaa käteeni, Puuttuu rautaa kämmeneeni, 8 0 Luulin luojaa tulevan, Rettyy reveltyvännä. Tuli kultaa käteeni, Hopiata kämmeneeni.

401. Narvusi. X 30.

Kosiolainen (puhemies) ostaa pöy- än takana istuvalta peremieheltä si[j]an, jolle, ostettua, viepi sul- hasen.

Isä mies, isyen poika.

Päämies päivätty kypärä,

Jou’uttele velloani.

Kukosta kutsuttiin, 5 Vaietessa vaa’ittiin! Elä sääli isä rahutta,

Osta sia Sirkulleni,

Paras paikka partilleni!

Elä säästä isä rahutta, 10 Vasta vaatti alettiliin

Kotoutamme lähtiessä!

Paa kultaa piolla,

Paa hopiaa kämmenellä!

Osta sia Sirkulleni, 15 Miss’ on ennen Maria maannut,

Luojut lounatta piellyt.

Armollinen atrioinut.

Pyhä risti renkotellut,

Alle pyyhkeen pyhäsen, 2 0 Selin seinää sinistä.

Päin pöytää vahasta,

Päin risti rahva’asta.

402. Narvusi.

Istutettaissa:

Istu, ukko veljyeni,

X31.

Ase, aineeni omani, Äiäs tuuin turkin päälle, Ämmäs höyhenen potuskan! Olkoon kiitetty Jumala, Sain sian Sirkulleni, Paraan paikan partilleni, Miss’ on Maaria maannut Luojut lounasta piellyt. Armollinen atrioinut!

La kyselen kannottelen: Lankoseni, lintuseni Onko näähä vävyllä, Onko näälän poikasia? Kuin on nääliä vävyllä Ja on näälän poikasia, Korjaa velloni hevonen Kultaisille kulmehille; Vihma viilosta valuu. Räntä räpsyy räystähästä. Ujuttaa Utusen hurstin. Liottaa liinasen lakanan!

Se on velloni hevonen: Suuss’ on suitset synnyntäiset, Pääss’ on päitset kasvantaiset, Otsall on Otavan merkki, Päälaeir on päivän tähti. Se on kaasikkeen hevonen. Mikä on villa vöitettynnä. Helmin on ehitettynnä; Muulla saajalla mustat ruunat.

La kyselen kammittelen. Perin pohjin pommittelen. Kuin mie katson kainostani, Vaatan varjo-puolestani: Onko käynyt käkö tuvassa, Vierryt virpi permannolla Tuiskin tuutikko käessä. Pessyt puiset puhtahaksi, Vaakanaiset valkeaksi,

15

226

J. Länkelä,

Lusikat lumen hyväksi? (Vastataan:)

Vasta mun johtu mielelleni, Kyllä mie itse tiiän: Ei 00 käynyt käkö tuvassa, 45 Viert’ ei virpi permannolla; Ne kävivät käen sisaret, Vierit virvet vellon naiset. Pesivät puiset puhtahaksi.

La mie katson kannallani, 5 0 Varpa’allani vajotan, Onko sian tongelmia, Onok^ kanan kaapelmia.

Olkoon kiitetty Jumala! Laatusat on meillä langot,

5 5 Laatusammat langon lapset,

Hoitaneet kylän sikoja. Katsoneet kylän kanoja.

Edestälaulaja (sulhasen puolesta):

Lankoseni, lintuseni, Sanon teille tietäksenne,

6 0 Teille tietämättömille:

En mie seiso siilollanne. Seison kemppi kengilläni; Minuir on kemppi kengän saaja. En mie istu penkillänne, 6 5 Istun hemppi helmallanne; Miuir on hemppi helman saaja.

403 Narvasi. X 32.

Maasta laulavat morsiamen tytöt ja saavat rahaa:

Terve kuu, terve päivä, Terve vastanen vävyni. Terve tieltä tultuasi,

Arolta ajettuasi!

Ken sun tiellä tervehytti.

Ken anto arolla kättä?

Terve hattu päälaelta. Silmiltä repo sininen. Kulmilta kumitsan nahka! Terve paita palttinainen. Maahan asti aivinainen. Hipiältä hiettömältä; Päärmeet on piluja täynnä, Kahet kirjat kauluksessa! Terve turkki, kulta karva Päältä paian palttinaisen. Terve kauhtana kaleva^ Päältä turkin kulta karvan. Terve kultanen kusakka Päältä kauhtanan kalevanf Terve ruoska, kulta siima. Kulta siima, varsi vaski Päältä kultasen kusakan! Terve kintaat käestä, Terve kirjat kintahista. Äärestä ikona-kirjat^ Pienet kirjat peukalosta,. Käet kintahan sisästä! Terve saappaat jalasta, Terve vasket saappahista, Terve sukat saappahista, Terve vikkelit sukista!

Terve kaikki saaja-väki, Terveheksi tervehtiä!

Kaikk’ on saaja saappahassa. Viejät verka vaattehissa, Sisot silkissä hyvässä. Itse Saarut sametissa.

Lankoseni, lintuseni.

402. ^ -ok alleviivattu.

403. ^ r. selitettiin olev. hyvän, mutta eikö hene luu kuin ch ja k. — ^ r. sei. o. kuvia.

haleva, sillä h kuu-

J. Länkelä.

227

Langot linnukkaisueni, Kukali työ tulitte, Mitä tietä matkustitte? Tulitko aitojen alatse, Vai tulit peltojen peritse, Vai tulit sorsa soita myöten, Vesilintu vettä myöten?

Edestälaulaja:

En tullut aitojen alatse, Enk’ on peltojen peritse, En tullut sorsa soita myöten, Vesilintu vettä myöten,

(Myö tulimme). Jumalaisen tietä myöten, Maariaisen maata myöten. Jumalan ratoja myöten.

Tytöt maasta:

»La kyselen, kannottelen: Millin viipy veljyenne, Kauastu hyvä kalanne? Äiä se kukosta kutsu, Ämmä kutsu kuuvaloUa, Neitonen päivä- valolla. Muu vait suku murkinalla. Mihin viipy veljyenne, Kauastu hyvä kalanne, Vai hän viipy viina-teillä, Kauastu kapakka-teillä, Vai kysy hattuu kylästä, Sapsi saapast’ naapurista, Kysy kauhtanaa kylästä? Lihat liemeen likosi. Kalat kuivit kattilaan.

La kysyn kannottelen: Mistä tunsit meille tulla, Meiän ovelle osasit. Veräjille meiän vierrä?

Edestälaulaja:

Siit’ mie tunsin teille tulla:

7 5 Langon kukko kulta harja,

Kana viisi varpahinen

Laulo langon ikkunalla.

Neitosen ko’in kohalla.

Veräjäir oli viina haisu, 80 Tanhualla taari-haisu.

Porstuassa oluen haisu. Aittumala^ langolleni,

Kostumala kullalleni,

Kuin se lanko meille laulo, 85 Kuin se kulta meille kukku.

Kuin se kiitti velloani

Ja kiitti emäni lasta.

Kiitti kaikki saaja-väen! Lankoseni, lintuseni,

8 0 Langon linnukkaisueni.

Sanon teille tietäksenne. Teille tietämättömille Kuhun viipy veljyeni, Kauastu h\wä kalani:

9 5 Ei kysynyt hattuu kylästä,

Sapsinut saapasta naapurista, Kauastunt ei kauhtanalta. Ei hän viipynyt viina teillä, Kauastunt ei kapakka-teillä; 100 Viipy vimpo-verkkoloilla, Kauastu kala-ku’ulla, Kävi pyitä pyytämässä. Kävi hanii hankkimassa.

404 Narvusi. X 33.

Atria valmistetaan, muut syövät, sulhanen istu[u] paikallaan syömättä. Edestälaulaja laulaa:

Lankoseni, lintuseni:

yi. (Avita Jumala).

228

J. Länkelä.

Elä leiko leipiäsi, Elä kanna kakkujasi, Elä pilko piirakkojasi! En tullut teiän syömistä varten, Enkä juossut juomista varten; Tulin naineeni aviksi, Vähä velloni väeksi, Kalalleni kaasikeksi. Punkit, poukit puuttelieni, Nipsut, napsut nautueni Koistain lähtiessä, Taatan koista korkiasta. Kolme pöytää oli kotona: Yks’ oh Uuvuttu lihalla, Toinen oli pantu paistikalla. Kolmas katettu kalalla.

Kuin mie katson kainostani, Vaatan varjopuolestani, I Tuota neitosen emyttä. Tuo hulkku s[y]än pihossa, Kaksi kättä kainalossa.

405 Narvusi.

X34.

Morsianta syöttämään mennään toiseen tupaan ja lauletaan:

Isä mies, isyen poika,

Päämies päivetty kypärä:

Taitako piho pärettä,

Sytä kymmen kyntteliä, 5 Viisi tuovusta^ vahasta,

Meen on kuuta katsomaan,

Päivyttä tähyämään!

Jumalainen tietänee.

Armollinen arvannee 10 Kuin se kuu piettänee,

Käkö käpeteltänee,

Sormilla emottomilla,

Kätösillä vierahilla!

Terve tultua tupaan, Ennen nähtyyn majaan. Ennen saatuun saliin! Terve nuori neitsykkäinen. Terve kaksi kaasikkee. Kolmet korvavierellistä! Kaikki laki valostelee Valkeilta hurstiloilta; Kaikki maa sinertelee Siniseltä suknamalta^; Kaikki maa punertelee Punapauloilta hyviltä.

Syökkö syötetty minoni, Syö meiän syömisiä, Ota meiän otrikkoa. Katso meiän kagrikkoa!^ Jo siun emosi syötti Ennen meiän syöttämistä, Mie vaites varoiksi syötän, Haukkaan palan haapsiasti. Puren palan puhkeasti.

Pi’ä mieltä meiän maalle. Mieltä meiän velloUeni! Juokko juotettu minoni, Juokko meiän juomisia, Ota meiän otravetiä, , Katso meiän kagravettä! Jo siun isosi juotti Ennen meiän juottamista, Mie vaites varoksi juotan.

Näytäkkö käkö kätesi, i Virpi viisi sormuttasi, Mahtuuko sormus sormehesi, Kätehesi aika ase. Sormeesi nimettömähän!

Olkos kiitetty Jumala,

405. ^  r.  tuohusta. 
     

r. hame. — ^ r. kauraleipä.

J. Länkelä.

229

50 Tänätty totinen Luoja, Avastettu armollinen! Jo näin käet käöltä, Viiveitä viisi sormutta, Käet on paksut minnollani,

55 Käet paksut, sormet hoikat. Käet kääremän kutoot, Sormet rihman ketreäät.

Nouskaat eestä, risti rahvas, Ikkunasta, akkunasta,

6 0 La suissuupi suvinen päivä Suvisesta taivahasta. La paistaapi kesonen päivä Kesosesta lounahasta! Lako katson lahjojani,

6 5 Onko lahjani lakiat,

Lakiat ja siliät, Onko minnoni maannut, Ripasääri ringotellut. Onko tehnyt unikeko ja,

7 0 Vai on tehnyt sysi-kekoja!

Kyir on lahjani lakiat, Lakiat ja siliät; Ei 00 minnoni maannut, Ripasääri ringotellut, 7 5 Ei 00 tehnyt unikeko ja, On tehnyt sysikekoja.

406. Narvusi. X 35.

Morsian kun on sormuksen saanut, sulhanen hänen äitin syhstä lunas- tanut ja toiseen tupaan, ennen jo ostettuun paikkaan, pöydän taka, vienyt, lauletaan:

Elä huoli lankoseni, Elä huoli lintuseni. Et pannut pakenialle, Säästänt säären juoksialle, 5 Te panitte lankoseni. Vanhalle talon pojalle,

Talon pojan poikaselle!

Ei meillä kivelle viiä,

Hummarelle huisutella.

Kivi on viety Kiiskolaan,

Hummar suureen saliin.

Petkel pitkään pajuun.

Meiir on melnitsat kylässä,

Tuulimyllyt tuulemassa.

Vesimyllyt vierimässä,

Ratasmyllyt raiumassa. Oi vävy, vävyjyeni.

Oi vävy, kuvattu kulta,

Sison ottaja omani,

Sison viejä vierakkoni:

Tunnet ottaa, tunnet pitää.

Taiat tarkasti piellä!

Elä laske kengättä kujalle,

Kapukatta kaivotielle! Elä lyö sisaruttani,

Elä lyö emäni lasta,

Elä lyö yhestä syystä.

Elä kaikesta kahesta.

Lyö vaan syystä kymmenestä:

Rikko parvesen patoja.

Toisen parven tuoppiloja,

Kolmannen kattiloja,

Siis lyö sisaruttani

Ja lyö emoni lasta!

Kuin näät kurjan kullastasi,

Valjun valkiaisestasi.

Elä neuvo ämmän kuuUes,

Elä neuvo äiän kuulles,

Neuvo neljä nurkkasessa, , Sano sammal huonehessa

Ettei tora kujalle kuulu!

Kuin lyöt sisaruttani

Ja lyöt emäni lasta.

Ota olki hunnikosta, , Rihma siimaksi sivalla.

230

J. Länkelä.

Sillä lyö sisaruttani Ja lyö emäni lasta!

La kyselen kannottelen, Perin pohjin poimittelen, Onok vävy kyntäväinen, Kyir on neito niittäväinen, Pärkäpäien nokkivainen.

Tunto’oko veljyenne, Tunto’oko tupaa tehdä, Saaha kaikki salvumehe, Panna pangille varoa, Usatille^ uurtehia? Saapik’ saahaa liittäneeksi. Varsan vieneeksi vaolle. Vai kutsunko kylästä miestä, Nonan miestä naapurista? Onok teillä kynnettyy. Kynnetty y, kyl vettyy?

Kyir on meillä kynnettyy, . Kynnettyy, kylvettyy, Kyir ono pihosta lastu. Ojat on tehty otramaaksi. Vehnää kylän välille. Kauraa katajikkoon.

Miun viljy veljyeni, Tulee toisin teiälään, Tulee toisin vierahisse, Kaivaa kaivon kartanolle. Kaivaa kokan kuusi syltä, Emälle tytön sihoa! Emä istuu kiukahalla. Ilman emän liikkumatta. Armiaan astumatta. Tulee toisin teiälään, , Tulee toisin vierahisse, Hän tuopi tullessaan Kuus kullasta pärettä.

Syyttyyt ilman syttämättä. Palaat ilman panematta.

8 5 Vävy, vävyjyeni.

Vävy, kuvattu kulta, Tiiät kui tytöt sanoot, Neion sisot sirkuttavat: Tule toisin meiälään,

9 0 Tule toisin vierahisse,

Hepos heinää kysyy. Kaura kappa kannetaan. Itse kysyt vettä juua. Olut kappa annetaan!

9 5 Kuin et tee, tytöt sanovat: Tule toisin meiälään. Kuin sie tulet vierahisse, Eik’ sun tiesi tempaja, Hepos heiniä kysyy,

100 Olki kupo annetaan. Itse kysyt taarii juua. Vesi kappa annetaan.

407. Narv

nisi.

X 36.

Sulhanen ja morsian lähtevät pöy- d&n takaa sulhasen kotiinmenoa val- mistamaan. Kokountuneelle kuokka- väelle lauletaan tuvasta tunkeudessa:

Nouskaa eestä ristirahvas, Tehkää tietä tetrelleni. Vähä maata marjalleni!

Sanottiin veljyttäni, 5 Sanottiin, soimattiin: Ei sanottu saavan naista. Saipa naisen veljyeni, Sai naisen naapurista. Otteli omilta mailta. LO Yksi oli agnapuu kylässä, Senki otti veljyeni.

r. vesi-saavi.

J. Länkelä.

231

Senki tammeni tapasi. Siis oli oksa agnapuussa, Yksi oli oksassa omena, 15 Päivän puolelta punainen, Kuuvalolta valkeainen.

408. Narvnsi. X 37.

Morsianta saaniin (rekeen) nos- taessa:

Elä itke minun emoni, Elä itke, elä hanuta. Kaipaa koti kanaistas! Me toimme kuusi kullaista pä- rettä, s Toimme kymmenen kyntteliä, Emolle tytön siaan, Teimme Narvan naatalaan, Teimme kaivon kartanolle.

Veräjästä mennessä:

Tehkää lahti lauta portti, 10 Lahti lautanen veräjä! Avittakoon Jumala, Avittakoon armollinen!

409. Narv

nisi.

X38.

Sulhon luona morsian lahjojaan tanssien jaellessaan laulaa:

Yhet sain mokomat lahjat Tai vahasta tatjan alta. Toiset sain mokomat lahjat Maarialta mamselilta. Kolmannet mokomat lahjat Minnoltani nuoreltani!

410. Na

rvusi.

X 39.

Uusikko lauletaan pöydän takaa sulhonsa luota maahan:

Neitsyeni, naisukkoni, Jo aika minoksi noissa

Istumasta astumaan, Käymään kälyn j alille, Anopin on askareille!

Kuulet kukon laulavanna, Niin sie päätäsi kohenna, Kuin se kukko toisin laulo. Niin sie jalkas kengittele! Noise kiireestä ylös. Tule kolmenna tupaan, Havu-luuta hartialla. Koukku toisessa käessä, Vesikappa kämmenellä! Pese ämmän, äiän silmät, Siis pese natojen silmät, Siis pese kytyhen silmät; Ota kivet kiukahasta, Mee kiireesti kivelle! Saat vakan jauhaneeksi. Tule nauraen tupaan! Siis kuulut hyvä hyväksi. Hyvän naisen tyttäreksi.

Kuin kuulet toran tulevan, Paa polles purjeheksi. Tuulla mene turpeheksi. Polta mennä portahalle, Anna heiniä hevolle. Akanoja ammuville, Lase kättäs lampahille, Silmiäs sikojen päälle! Siis tule nauraen tupaan. Siis kuulut hyvä hyväksi!

Pese puiset puhtahaksi, Vaakanat valkeaksi. Lusikat lumen hyväksi, Tuopit tuohen julmueksi, Laai aian seipähäsen! Kylä luuleet luikkoloiksi. Kylän lapset lampahiksi.

Sauna lämmitä sanatta.

232

J. Länkelä.

Vesi vie virkkamatta, Vihta liauo haukkumatta! Joka viikko vaihe paita,

4 5 Joka sauna uusi vihta,

Kylvettele ämmöäsi, Kylvettele kyläiset naiset! Kui meet kylän kujalle, Vieret vettä ottamahan,

5 0 Laa’i pääsi laatusasti.

Aina seiso siliä. Aina asu harjattuna. Kumartele kurjilleki, Paimistele pahoilleki,

5 5 Kurja ottaa kumarruksen,

Paha paljo paimetuksen! Siis lienet kylälle kuoma\ Vallan naisille vateri. Siis kuulut hyvä hyväksi,

6 0 Hyvän naisen tyttäreksi.

Hyvän poissin puolisoksi.

411. Narvusi. X 40.

Häävieraita saattaissa kutaki ko- tiinsa:

La kun saatan Saaruttani, Oletan omenuttani, Saatan saia-vainiolle. Oletan olut kylästä, 5 Tervas-kyyttien kylään, Homesuien huonehesen.

Vierahani, vierakkoni Ja minun oikiat omani. Jos He meillä toisin ollut, 10 Sano toisin ollehenna, Sano, minun vierahani, Sano niitä syönehesi, Mitä et meillä syönytkään, Sano niitä juonehesi.

15 Mitä et meillä juonutkaan! Jos liet meillä syttä syönyt. Jos liet meillä vettä juonut. Sano siat syöneheksi. Mesi viinat juoneheksi,

2 0 Viron viinat juoneheksi. Viron viinat. Saksan saiat, Oman maan mesi-oluet, (Tois. Ulkomaan on hyvät oluet!) Siintä tunnut hyvä hevonen,

2 5 Miehen korkian kotouta.

Miehen tarkan tanhavalta, Tunnut heinillä pietty. Kaura kouralla kasvatettu, Kaviot kangasta kutoo,

3 0 Häntä kääri käärimellä,

Lähe läikkyy lautasella, Harjalle hauet munivat.

412. Narvusi. X41.

Sulhanen ja saaja-väki tulevat uulitsalla (kujalla) morsianta nouta- maan. Morsian kotonaan, (asetet- tava 28:nen jälkeen) :

Menin meren rantuelle. Näin laivuen tulevan, Punamastun purjehtivan; Aion tekellä tiloja, 5 Valmistella valkamoja:

Laivut-kippari poisikkainen, Ku olet vellon laiva, Tulet tehdyille tiloille, Valmihille valkumoille; 10 Ku et ole laivut, vellon laivut, Et ole laivut emoni lapsen, Mee kiini meren kivehen, Mee halki meren hakoon. Puutu meren puutokseen!

410. ^  r.  risti-äiti. 
     

J. Länkelä.

233

15 Mie itken emon sylissä, Kaljun kantajan käessä, Siis mie itken ilman syytä, Ilman vaivatta valitan; Kyir on nytki itkemistä,

2 0 Vaivoi on valittamista: Puutun hullulle urolle, Mielettömälle miehelle. Olisin mie h^^änki miehen nai- nen, Paremmanki paita-seppä.

413. Narvusi. X 42.

Sulhasen ja morsiamen ensi yön sulhasen luona yhessä oltua ja aa- mulla ylösnoustua hunnun ensi ker- ran päähän pantua:

Oi sie hullu Huovin poika, Mieletön Kalervan poika, Tois. (Miel[etön] meren kajava). Kosk’ et tunne neitoasi 5 Yön pitkän maattuasi. Päivän pitkän juotuasi! Hepo alla allikkisen. Miekka vyöllä morsiamen, Kahet kannukset jalassa, 10 Kahet kirjat kannuksissa, Kirjavat sukat jalassa. Anna ukko värttänää, Saat olutta juodaksesi!

414. Narvusi. X 43.

Kun on lahjat jaettu^ käyvät morsiamen sukulaiset katselemassa jos talossa on 'ierasten varaa. Tul- tuaan takasi laul[ai>at]:

Lankoseni, lintuseni, Langon linnukkaisueni,

Hulkun hummar-huonehessa Ja kävin kivi kovassa^. 5 Kolme putkee puhuvat: Yhessä oli vihainen viina, Toisess’ oli olut punainen, Kolmannessa meto makia. Kelle se vihainen viina? 10 Miehille vihainen viina. Kelle se olut punainen? Naisille olut punainen, Meto meille tyttärille.

415. Narvusi. X 44.

Morsiamelle lauletaan häissä (ku- vataan miehelässä oloa):

Oliko onni ottajalla

Vai onni otettavalla?

Valvoko onni onnellisen

Vai onni onnettoman? 5 Minun onneni makasi,

Minun onni onnettoman.

Kuin mie onneni näkisin,

Selin seinään sitosin,

Ottasin paremman onnen, 10 Pahan onnen pois panisin. Katini, sisarueni,

Katini, emäni lapsi:

Kuin tulee ikävä sinulle

Ja tulee halunen aika, 15 Vierrä vettä ottamaan

Kylän aitoin alalta.

Kylän peitoin periltä!

Keri surusi kerälle,

Ky^^nelillä kääri kiini, 2 0 Vieretä kerä veteen,

Lase kerä Laukahasen,

Se viepi emälle viestin.

Sanan saunan tuojaselle!

414. ^  kk:ssa:  Lahjain  jaettua. 
     

r. tois. katossa.

234

J. Länkelä.

416. Narvusi. X 45.

Löysin ruosan ruojikosta, Tina siiman, vaski varren, Viskasin Viron rajalle, Puuttu kultasen kujalle. 5 Kullan tyttäret kujalla. Kullan pojat porstuvassa, Kulta itse ikkunassa: Anna kättä, käy tupaan! Miltinen sinun tupasi? 10 Sipulista silta tehty, Linnan lanasta laottu, Kiukaha meron kivestä, Peräseinä petriluinen, Sakariseinä saksa-luinen, 15 Laki lahnan suomuksesta.

(Kai. 21 r. 159—174).

417. Soikkola.

X46.

Morsiamen lauvantai-iltana kyl- piessä laulavat kylän keräytyneet tytöt porstuvassa:

Mari, (eli muu nimi) sisarueui,

Kylve kypenyeni,

Valaele vaahtereni!

Siun viedroi veljyees, 5 Ehtoisa emois lapsi,

Varain oli varoi jalalla.

Musta lintu ennen muita.

Pyhä huomena varain

Valjasti pyhän hepoisen 10 Pyhäisillä valjahilla,

Ajo pyhä-mäelle,

Toi puut pyhä-mäeltä. Siun viedroi veljyees,

Ehtoisa emois lapsi, 15 Varrain oli varo jalalla.

Musta lintu ennen muita,

Valjasti pyhän hepoisen

Pyhäisillä valjahilla. Ajoi Pyhäjoelle, 2 0 Toi vettä Pyhäjoelta, Lämmitti pyhäisen saunan Pyhäisillä halkoloilla.

Minö kylvö kyllitellen: Pese pää valkiaksi,

2 5 Jotfei nainen naurahtaisi,

Musti kulm’ ei muikahtaisi! Kylve kolmella veolla. Kolmen koivun oksaisella, Yhellä ojan veolla,

3 0 Ojan vesi onneksesi,

On[n]ikkaisen ollaksesi. Toisella lähe-veolla, Lähe veto lämmäksees, Lämmäisin elelläksees, 3 5 Kolmannella kaivoveolla, Kaivoveto kannoksesi, Kaunikkaisin ollaksesi!

418. Soikkola. X47.

Morsiamen kylpemästä tullessa lau- lavat tytöt:

Me meemme, sinun jätämme Tähän kylmään kylään, Rautaseen rahvaas^^n. Kylän ali’ on kylmä kaivo, 5 Maan air on joki matala. Huorat huutaat huntujansa. Pahat naiset paitojansa, Siintä sinulle paha tulee. Oi siso, emoni lapsi,

10 Kysyt käymään kotiin. Kuin sie tässä viikon vietät; Kuin sie tässä päivän vietät, Luulet viikon viettäneesi; Kuin sie tässä viikon vietät,

15 Luulet kuun kuluttaneesi;

J. Länkelä.

235

Kuin sie tässä kuun kulutat, Luulet vuuen viettäneesi; Kuin sie tässä vuuen vietät, Luulet kaksi kaottavasi. 2 0 Tullet sie itkien kotiin, Niin itket ikä kivoilla, Ikä kannon kagioittelet, Itket vollois veräjät. Kannuksille kagioittelet.

2 5 Ei vieras leipä lihota,

Vieras kakku ei kaunistuta. Vieras leipä vie vereni. Vieras kakku kaunehuni. Oi sitä vierasta emoa,

3 0 Niinkuin maallista matoa.

Niin kuin suullista sutoa! Kukali kertti kudriani, Sikäli kuivit kudriseni, Kukali päätäni siloitti,

3 5 Säkäl on pääni sininen.

Oi sitä entistä emoa. Mielevä, meon makia! Kukali kertti kudriani. Sikäli kukkiit kudriseni,

4 0 Kukali päätäin silotti.

Sikäli on pääni siliä. Laski kultoina kujalle,’ Vaskuena vainiolle, Kylän naiset kysytteleet: 45 »Ken on kultainen kujalla. Ken on vasku vainiolla?» j. n. e.

419. Soikkola.

X 48.

Sulhanen tulee veräjästä kujaan, (morsiamen puoli):

Sulhoani, velloani, Mistä sie tunsit meille tulla.

Meiän ovehen osasit?

Jo sie taisit ennen käyä, 5 Taisit ennen tallaella,

Sykysyisellä lialla.

Talvisella pakkasella,

Kävit sie peltojen perätse,

Kävit aitojen alatse? 10 Siir sie tunsit meille tulla

Meiän oveehe osaisit. Mahtuuko vävy tupahan.

Ilman orren ottamatta.

Peräseinän siirtämättä, 15 Kammarin korottamatta? Olkoon kiitetty Jumala,

Ylistetty armollinen:

Jo mahtui vä^^ tupahan.

Ilman orren ottamatta, 2 0 Peräseinän siirtämättä.

Kammarin korottamatta!

420. SoiMcola. X 49 a.

Sulhasen puoli vastaa:

Mistä mie tunsin lankoseni, Mistä ovehen osasin? Siitä mie tunsin lankoseni. Siitä ovehen osasin: 5 Viinan haisu oli vihmitsalla^ Voin haisu, oluen haisu, Rukihisen leivän haisu, Otraisen oluen haisu. Kumiasti kukko lauloi, 10 Koriasti koira haukkui, Lehmä myyki kulta sarvin, Sika vinku kulta kärsin. (Toisin: Meill’ oli kukko kulta

harja, Teiir oli kana siemen-kagla.

420. ^  r.  uulitsalla,  kujalla. 
     

236

J. Länkelä.

15 Siitä mie tunsin sieltä tulla, Teiän oville osata).

421. Soikkola. X 49 b.

Sulhasta terveytetään :

Terve kuu, terve päivä. Terve vastainen vävyni! Terve kuu yli vesien, Tähti taivallan tasainen! 5 Terve liattu päälaelta, Kulmilta kumitsan nahka! Terve viitta [viisin] nyblin. Kauhtana kaheksin nyblin! Terve kintahat kädestä,

10 Terve kirjat kintahista. Terve paita palttinainen Hipiältäs hiettömältä! Terve kaikki kaaso-väki. Terve Moskovan molotsat,

15 Uuenlinnan isvossikat, Narvan kaaren kaupanmiehet!

422. Soikkola. X 49 c. Kysymykselle: Mihin viipy veljy-

enne, kauv. Kalervonne (kts. 32:n loppupuolella) vastataan:

Jo minun viipyi veljyeni, Kauvastui’ Kalervoini, Kauastui kalankuulla, Viipyi vimpoiverkoillaan. 5 Viitta oli tehty viisin langoin, Kauhtana 8:in langoin. Viitta seiso viisi vuotta. Kauhtana 8:n vuotta, Kypäräinen kymmen vuotta, 10 Saapukka sata kesoja. Kypärä kysyttelee, vSaapukkainen saltsittaa: Joko mun kasvoi kantajaani, Yleni piteliääni?

423. Soikkola. X .50.

Morsianta odotellessa:

Nuohinainen, nuorikkainen, Kaasevaimo, kaunokkainen Kumartaa kummemmat, Paremmat painuttaa, 5 Niin kuin markat maata kertit, Helmet helmoja tavotit.

Hiljen, hiljen, nuohinainen, Hiljen, hiljen, ei rutellen! Viel’ ei meiän neito valmis,

10 Vielä setoi meron selällä, Tuopi rannan ruokosia, Ne tuhaksi poltetaan Ja poroksi keitetään, Sitte vasta neito pään pesee.

15 Hiljen, h[iljen], nuohinainen, Hiljen, h[iljen], ei rutellen! Vielä on neitoi kengittä. Vielä on velloi Petterissä, Kengät on linnan laavitsalla.

424. Soikkola.

X 51.

Nuohinainen, morsianta käytyään katsomassa, laulaa:

Oi minun viekas veljyeni Ja ehtoisa emoni lapsi. Elä kurta kukkaiseni, Nurta nurmimar jäiseni! 5 Jo näin näöllisees. Jo viimoin verellisees. On mitä oroisen viiä. Sylen täysi, saanin täysi Liinaharjan liikutella, 10 Rautakapian kannatella; Puurair on punaa viiä, Halhlla suurta hartiaa. Paatilla paksua perää. Sinä katso, veljyeni,

J. Länkelä.

23:

15 Tääir on miun minnoni lahja, Lakiain on miunon lahja, Käpiät on käön kätkyessä, Viiriäiset on virvon sormet!

425. Soikkola. X 52.

Morsiamen pöytään tuotua sulholle:

Vävy kuvattu kulta,

Vävy hoiettu hopia!

Oi vävy, sisoin sulainen,

Sisoin ottia^ omena, 5 Sisoin viejä verka viitta,

Sisoin saaja saapasjalka:

Elä lyö sisaruttani.

Elä pieksä pienyttäni!

Opasta emoini lasta, 10 Elä pieksä pellon päällä,

Pieks’ elä pientaran rajalla.

Kylän kyntäjät näkeet,

Astavoijat arvajaat!

Pieksä kolmi kolkkaisessa, 15 Sa’a sammalhuonehessa!

Elä lyö yhestä syystä,

Elä lyö kahesta syystä.

Lyö syystä kymmenestä.

Kuin parven patoja rikkoi, 2 0 Toisen parven tuoppiloita,

Uhlun uusia munia,

Sitte lyö sisaruttani,

Sitte pieksä pienyttäni,

Siimon silkkiin sitele, 2 5 Varsi olkiin valitse;

Sillä lyö sisaruttani.

Sillä pieksä pienyttäni!

426. Soikkola.

Morsiamelle:

Oi neito, sisarueni, 425. ^ -ia alleviivattu.

X 53.

Oi neito, emoni lapsi. Kuin mie sanoin tämän keso ja, Tämän vuotta voukuttelin: Teemme linnan Kivikolle, Kasterin kylän kaulle, Teemme linnan hinamaalle, Kasterisen kaahmaalle; Sinn’ ei tunne kosjot tulla, Piippumiehet ei pistiellä. Välimiehet ei väykkäellä. Sie vain vaiten vastaelit, Vaiten vastahan sanelit: On minulla miekka mies tasai- nen, Hyvä kirves kirstussaini, Paha rauta paiassaini; Lyön mie kosjot kuolluksiin, Piippumiehet pistoksiin, Välimiehet väännöksiin.

Vaan o neiti, sisarueni, O neiti, emoni lapsi: Katso yli hartiaasi, Oikialta olkaltaas; Verikoira vieressääs, Kuratti on kupehessaas. Veren veitsettä imeepi, Kuraksetta kuivajaapi, Ketun kenkänä pitääpi, Nahan nahka pagioinaan!

Kuin tulee pyhäinen aamu. Kakut on vakkahan luetut. Kasin k"^Tinet on kannikassa. Vesi velli keitetään, Sillä viikko vietetään. Ei punota neion poski. Ei 00 kaunis neien kaanu Eikä varsi valkeainen Eikä itsekään ihala.

238

J. Länkelä.

Kui sie tuolla kuun kulutat, 40 Luulet kuusi kuluttavasi;

Kuin sie tuolla viikon vietät,

Luulet vuuen viettäväsi,

Aivan aastajan elävän.

Vaan kun tuolla vuuen vietät, 45 Aivan aastajan elelet,

Sitte sanot sisarueni:

En mie kuullut kurja lapsi

Emoni opastakkia,

Neitosien neuvokkia. 6 0 Kuin sanoi sisarueni.

Opasti emoliueni:

Elä sinä lapsueni,

Elä vielä lähe emostani.

Ja sanoi, sisarueni: 5 5 Mieli suir on miehelähän,

Mieli mieheltä kotihin.

427. Soikkola.

X54.

Kosjolaista (puhemiestä) parjaa morsiamen puoli:

Kosjölainen, koiran kieli,

Pitkä kieli, pettelikkö,

Välimies, valehtelia!

Kävit heillä, petit heiät, 5 Tulit meille, petit meiät,

Petit ismarot isoni,

Petit ehtoisen emoni.

Petit viedron veljyeni,

Petit vielä velloin vaimon, 10 Petit siityisen sisoni!

Toitko senen, minen lupasit,

Minen tuonoi toivottelit

Tuonoisessa käyessääs?

Kuus kullaista pärettä, 15 Toiset kuusi kullatointa.

Syttyy t sytyttämättä,

Palaat parentamatta,

Isoille tytön siaan. Kosjölainen, koiran kieli, 2 0 Pitkä kieli, pettelikkö, Välimies, valehtelia! Toit senen, minen lupasit; Toitko kultaisen korennon. Toitko penkin paatsan puisen,

2 5 Itse kaivolle menee,

Itse kaivolta tulee. Itse kaaoit kattilaan. Emoille tytön siaan?

Kosjölainen, koiran kieli,

3 0 Pitkä kieli, pettelikkö,

Välimies, valehtelia! Toitko senen, minen lupasit, Minen tuonoin toivottelit Vehoille sisoin siaan:

3 5 Kuusi kulta kassuria.

Toiset kuusi kullatointa, Itse metsään meneet. Itse metsästä tuleet, Lehot leikot mennessään,

4 0 Suot sorsit ollessaan,

Kaset kaaoit tullessaan?

Kosjölainen, koiran kieli, Pitkä kieli, pettelikkö, Välimies, valehtelia! 4 5 Toitko lunnaat kulta varvat Minnolle naon siaan. Itse kolkasta tuleet. Itse kolkkaan meneet. Rikat riivuit mennessään?

428. X 55.

Tyttö koti-veräjästä lähtiessä:

Lähe avuksi Jumala, Lähe avuksi armollinen, Lähe Luoja luokkilleni. Armollinen aisolleni!

J. Länkelä.

239

5 Ken on tiellä tervehyttää, Ken antaa arolla kättä? Kuu alta, päivä päältä, Luoja luotellen alatse, Maariainen maan alatse.

429. X 56.

Sulhon kotiin tultua tervehytetään morsianta:

Terve, terve neitsykkäinen, Terve vastanen minoni! Terve tieltä tultuasi, Arolta ajettuasi! 5 Terve paita palttinainen, Maalian asti aivinainen; Terve vyö, vahelma kirja. Terve huntu pääsi päällä. Terve silkit hunnun päällä, 10 Terve ylpiät yliset. Terve polle polttinainen. Terve ne sukat sulavat. Terve kengät kelvolliset!

Sulho vastaa:

Jo vello kahen tulee, 15 Jo aine kahen ajaa, Neittä helmasta vetää, Kulettaa kultajaan.

430. Soikkola. X 57.

Sulhon puoli morsiamelle:

Minhyeni, marjueni, Viskaa lahjaa tanhavalle. Veräjälle pieni verhaM Terve maa ja haltiasi, 5 Tervehemp’ on minhueni! Terve verhoittu veräjä, Tervehempi minhueni!

Terve kuu kulmiltaas. Terve päivä päälaeltaas,

10 Tervehempi minhueni! Minhueni, marjueni, Neitoi minohueni Ihastu, elä pölästy, Hot on tanhava retuisa^

15 Meillä saalliit Saksat käyä, Suvaitsiit suuret herrat. Meillä salhit Saksan ruunat, Suvaitsiit herroin hevoiset. Ihastu, elä pölästy

2 0 Hot on tanhava retuisa. Mahot lehmät matsakkoit, Puuraat lehmät putsakkoit, Pääsiit varsat vallalleen, Suitsista emähepoiset!

2 5 Emälehmät kytkyestä,

Tanhavan taperteliit; Siir oli tanhava retuisa.

Laskii maahan marjueni Oikioille olkiloille,

3 0 Kummemmasti kumartaa,

Paremmasti painuttaa. Niinkuin markat maata kertit, Helmet helmoja tavoitit!

431. Soikkola. X 58.

Morsiamen puoli, kun lahjat on jaettu, laulaa:

Lankoiseni, lintuiseni. Langot linnukkaisueni: Kuka laittoi lahjojani, Polki puolan marjuttaani? 5 Tuokaa laittaja tupaan, Polkiaini porstupaan! La mie lahjoin laittajaa.

430. ^  r.  lahja.  —  ^  r.  likainen. 
     

240

J. Länkelä.

Paan panimen polkialle, Paau mie panimen punaisen, Ensin kassan kastehesen, Siis tuhkiin tuherran, Siis multiin mukerran, Senen lalijoin laittajalle; Vaan en anna tuotakaan.

Näin mie tieltä tuUessaini, Rannalta rajapetäjän, Kankahalta kuivan kuusen, Sen lahjon lahjoin laittajalle; Vaan en anna tuotakaan.

Näin mie tieltä tuUessaini, Näin mie tieltä tervaskannon, Senen lahjon laittajalle, Paan panimen polkialle; Vaan en anna tuotakaan.

Näin mie tieltä tuUessain, Näin tieltä rapakivoisen, Senen lahjon laittajalle; Vaan en anna tuotakaan. Isoin jo olutta keitti. Kivet kuumensi kovaksi, Kannon poltti halkonaan, Petäjän päninä[!] poltti.

Näin mie tieltä tuUessaini, Näin mie kuollehen heposen, Senen lahjon laittajalle, Paan panimen polkialle.

Lankoiseni, lintuiseni. Langot linnukkaisueni; Elkää pahaksi panna, Elkää ouoksi otella, Imeheksi istutella, Elkää laittaa lahjojani, Elkää panimiani, Ei ollut pelto pellavasta, Ahon ei ääri aivinasta!

432. Soikkola. X 59.

Sulhaisen puoli vastaa: Langot vaiten vastasiit:

Emme laita lahjojanne,

Enkä pole panimianne!

Hyvät olit lahjat minnoillani, 5 Hyvät oli lahjat ja laklat!

Ei ollut ketränt kierrospäitä,

Eik’ 00 laskenut lapoja,

Eik’ 00 unikekoja,

Kaikki on sysikekoja. 10 Huomess’ on (ollut) huolella va-

rahin,

Illoin myöhän hulkkehilla. En minä kiitä minnojani.

Kiitän minnoini emoja.

Ei antant AnoiUe maata, 15 Rapasaarien rinkotella.

Ajoi aamusta ylää.

433. Soikkola. X 60.

Kun on lahjat jaettu^ laulavat mor- siamen puoleiset:

Sanottiin lankojani. Sanottiin, soimattiin. Vihattiin, verrattiin: Leipää ei pakistakaan, 5 Viljaa ei jokaistakaan. Suolaa ei raettakaan. Ohto on syvä langoissani, Ohto syyä, ohto juua, Ohto on vierahan varaa.

10 Käin mie langon kammarissa, Hulkuin hummar-huonehessa, Kävin langon kivoi-koassa. Katsoin langon kammariin, Katsoin kammarin lakeen.

15 Kaikki oli saatu lankoiheni.

433. 1 kk:ssa: Lahjain jaettua.

J. Länkelä.

241

Kaikki oli saatu, kaikki oli tuotu: Saatu oli sarvipäät jänekset, Tuotu oli tetrit leliti-korvat, Kammari oli teloja täynnä, Telat täynnä tynnyriä, Tynnyrit oloja täynnä Langon kammarin laessa. Siiat oli silmistä siottu, Hauvet oli pantu liampahista. Lohet suuret suomuksista.

Kolme putkia puhuu Langon kammarin laessa: Yhessä vihuinen viina; Kellepä vihuinen viina? Miehille vihainen viina; Toisessa oloi punainen; Kellepä oloi punainen? Naisille oloi punainen; Kolmannessa metoi makia; Kellepä metoi makia? Metoi meille tyttölöille.

Käyty on pyytä pyytämässä, Jäneksiä ampumassa. Pyy’ ylt on tuotu pyy-jänekset, Tuotu on tetret lehtikorvat, Saatu on hepoisen jalka.

Lankoiseni, lintuiseni, Langot linnukkaisueni: Tuokaa minun saavanani. Kantakaa kauhtanani. Jo aika pois paeta, Söimme leivät kannikoille, Joimme hiivalle oluet! ■ Emme kiitellä osaa, Väsyyt emoin silmät Ikkunasta ootellessa, Nuoren kannat katkiavat Veräjällä seisoissaan.

Hyvä oli laatu langoissani,

5 5 Hyvä oli lanko ja lakia,

Hyvät oli lapset langoillaan. Selin seisoot oveen, Suin sulin vierahisse, Kannoin maassa kargajaat,

6 0 Varpahiin vipueleet.

434. Soikkola. X 61.

Toinen sanoi virttä laulettavan vihiltä tultua, morsiamen ja sulha- sen saunassa ollessa ja alkoi näin.

Lankoseni, lintuseni, Lanko linnukkaisueni, Langot unen uusikkaiset Kuin liuen kanan munaiset, 5 Unen munan ruskulaiset: Käin mie langon kammarissa

j. n. e. Meto meille tyttölöille. Niin meille oloi sanoi, Metoi musta muikkajaa:

10 Kun ette juo ilolla. Ettekä remulla reiaele, Mie meen toiseen taloon, Yli aian naapuriin. Siellä juuaan ilolla

15 Ja remulla reiataan, Vesselästä(i) veisataan.

435. Soikkola. X 62.

Morsiamen ja sulhaisen kirkosta vihiltä tultua tulevat edellisen suku- laiset ja puoleiset laulain:

Lankoseni, lintuseni. Langot linnukkaisueni, Langot unen uusikkaiset: En mie tänne ilman tullut, 5 Tulin varkahan jälestä. Meillä varkahat vaelsit

16

242

J. Länkelä.

Eglespäin näillä ajoin

Revot päässä, ryyvit päällä,

Saksan saappaliat jaloissa.

10 Vietiin lintu linnastamme. Vietiin joutsen joukostamme, Paralian parvestamme, Mahtavin marjistamme. Vietiin saunalta sakara,

15 Vietiin katto kammarista. Peräseinä pirtiltämme. Katokselta kallis kolkka. Vietiin karjasta karitsa. Osaava oli meiän omena,

2 0 Mahtavainen meiän marja, Tekeväinen meiän fetri.

Langot vaiten vastasiit: »Mikä on karitsan merkki?» Minä vaiten vastaelin:

2 5 »Oli päivä päälaella, Kuu kulmien rajalla. Se oli karitsan merkki, Otsassa oli otavan merkki, Pääss’ oli päivän pyöryläinen.»

436. SoiliMa. X 63.

Sulhon puoli:

Lankoseni, lintuseni, Sinä kiität sisko j aas, Ylennät emoisi lasta; La mie kiitän vellojain, 5 Ylennän emoni lasta!

Tekeväin on meiän veikko, Mahtavain on meiän marja, Mahtaa se salvaa salia, Koputella kornitsaa, 10 Panna pankille varoja, Usatille uurtehia.

Lieneekö teiän siskostanne Meiän vellon vierehistä, Emoin lapsen laiallista?

15 Mahtaako hurstia husoista. Vaippaa vaahteran vesoista? Tunteeko toimet toimikkaista, Murnot toimet murtikkoista?* Mahtaako alkaa alaista,

2 0 Tehdä peukalon pesäistä? Kysyykö kynsiä kylästä, Käsiä kälyn takanta. Yli aian naapurista? Tekeväinen oli minun emoi,

2 5 Ei menn^^ kynsiä kylästä,

Mahtavainen oli minun mamoi. Ei mennyt käsiä kälyn takaa. Tekeväinen oli minun emoni. Niin teki hurstin husoista,

3 0 Vaipan vaahteran vesoista,

Teki viitan viilostista.

Viitta seisoi viisi vuotta. Viitta seisoi orrella, Viitta seisoi ja läkäjäis: 35 »Koska minun kasvaa kantajani, Yleneepi pitäjäni, Sulkut olit pantu suita myöten, Aarnitsair alaisin puolin, Viroin herra viitan viili,

4 0 Narvan suutari sulitsi.»

437. Soikkola. X 64.

Päätä peittäissä:

Meiän lintu, meiän liitsa, Meiän kaanu, m[eiän] kasvo, Meiän vaate, meiän varsi, Meiän silmät, meiän korvat, 5 Meiän luut, meiän jäsenet.

436. ^  r.  kuusiniisinen  kangas. 
     

J. Länkelä.

243

Miks’ siuir 011 mokoma muoto?

Neion muoto moikataan, Neion varsi vaihetaan, Neion liitsi liitetään, 10 Neion kaanu katsotaan, Pannaan iki sapana, Iki lakki laitetaan, Pääkkö pieni peitetään, Liusut pienet peitetään.

438. Soikkola. X 65.

Morsiamen suku laulaa^ lähties- sään sulhon luota:

Minjueui, marjueni,

Neitoi minohueni!

Tunsit tulla, tunne olla,

Elä kolkassa kopise, 5 Eläkä nurkassa nuhise,

Kerki keskipermannolla! Kuin meet marja maka[a]- maan,

Lehen kanta lepäämään.

Ei 00 kuussa neion merkki, 10 Ei 00 kuussa eikä tähessä,

Eik’ 00 merkki päiv^^essä,

Otavass’ on neion merkki.

Välin päivy pettelee,

Välin kuu valehtelee, 15 Kuin kukkoi kerran lauloi,

Sinä päätäis kohenna;

Kuin kukko toisen lauloi,

Sinä kengi jalkojaas;

Kuin kukko kolmannehen, 2 0 Sinä tuulena tupahan!

Avoa arinalauta,

Ota otrat kiukahasta,

Mee kiiruusti kivolle,

Siellä jauha jaaruttele,

Jauhot siegioin siepottele, Tye tuulena tupaan. Siitä läyhy läävätielle. Katso lammas karsinasta, Paa heinää hevolle, Mee tuulena tupaan! Pesetä isännän silmät. Pesetä emännän silmät, Ky’yn silmät kylvettele, Elä oottele kytyy. Eläk’ oottele natoi. Eläk’ oottele kälyy! Käly laati lapsiaan, Nato laati lahjojaan, Ky’yt kyllin käänteliit. Ämmä ähki kiukahalla, Äiä ähki ämmän päällä, Ämmä ähky, äiä puhki.

439. Soikkola.

X66.

Pulmista palatessa mennään mor- siamen kotiin kiittämään:

Jo saatoin Saarneni, Jo saatoin emoni lapsen, Olotin olokylään, Saatoin saia-mättähälle.

Suuri kiitos minun emoni. Suuri kiitos sukiaiseni. Etpä pannut paimenelle, Etkä pannu [t] varkahalle, Ikäiselle rikkahalle, Vanhalle talonpojalle! Kuin avaisin aitan uksen, Sieir oli kirstut kirpin luiset, Sieir oli kirstu kirstun päällä, Sieir oh kullat kuun ikäiset, Hopiat ijän ikäiset, Vaset valloin aikahiset.

kk:ssa: laulavat.

244

J. Länkelä.

440. SoikJcola. X 67. Miun ismarut isäni,

Miun tarkka taattoseni,

Annakka avaimiasi,

Lupajaile lukkujasi! 5 Tunnekka minun tusani;

Sytytä tuli kätehen,

Tuoppi toisehen kätehen,

Tuo tuopilla oloja,

Mesivettä mieleväisen, 10 Tuo viinaa vihaista! Miun ehtoisa emoini,

Miun kallis kantajaini.

Siä kanna kannikkoja,

Siä paa putro patoja! 15 La mie juotan joukkoani,

La syötän sisariani,

Potsivoitan polkkaistani.

La mie katson kansaistani,

Atrioitan armahia! 2 0 Tein mieki kesoin työtä,

Näin vaivaa värillä,

Hiki tilkkui hiuksistan[i],

Palavainen palastani.

En mie lehossa levännyt, 2 5 Enkä maannut marjikossa,

Enkä maannut kapustamailla,

Enkä levännyt leipämailla,

Tein työtä koko ramulla.

Väänsin hartian väellä.

441. [Lavansaari i. Seitshari]. XII. Mitä sie sika minusta.

Pullo suu puna verestä. Naatin kanta kaunihista! Elköön tuhmat tulkokaan, 5 Sian kärsät käykökään. Kun ei käy käpy kypärät Eikä viere verka viitat!

Hukkaan huoli miun emoni. Hukkaan huoli miulle hurstin, 10 Valeheksi osti vaipan; Sain mie hullun hurstilleni, Viina vatin vaipalleni.

[Jatkona uudenaikaista laulua].

442. [Lavansaari t. Seitskari]. XI 5. Mitä huoli piika nuori,

Jos mun petti poika nuori;

Kyllä muotoi muita saapi,

Kasvoi kaunis kaupan saapi, 5 Luonto luovun luoksi tuopi.

Veri vierehen vetää,

Tuopi toisen ja paremman! Hylättiin, heitettiin

Maahan lehtonen lepäämään, 10 Hyvän maan makajamaan. Mitä huoli heinä pieles

Yli vuuen oltuaan;

Ei pahene piika lapsi,

Vaikka vielä viipyköön 15 Kukkana ison kotona,

Marjana ison majassa.

443. [Lavansaari t. Seitskari]. XI 6. Ompa tietty tietyssäis.

Mesi marja mielessäis. Leppä lintu liitossais, Sini sorsa suojassais, 5 Joka on mieltynyt minuhun, Minä mieltynyt hänehen! Hänellä on ihanat silmät, Miulla on syän sulonen. Ei hän heittänyt minua 10 Eikä yksin jättänynnä; Omakseen on ottanunna. Kullaksensa kutsununna, Kaunoksensa katsonunna,

J. Länkelä.

245

Valkiaksensa valinnut. 15 Niin minä hänessä riipun, Jota liikun, sitä riipun Niinkuin lintu lehtipuussa, Kuusen oksalla orava.

444. [Lavansaari t. Seitskari]. XI 7.

Mikä meiän Marketalla, Avosuulla Annikalla, Aina saunassa asuu, Aina saunan lautasilla? 5 Liha tyyi*yy tekee, Maito pyttyi pesee. Voi muruja muistelee, Liha piirakkoi pitää. Kala kannuu katselee. 10 Kyir ois töitä, kyll’ ois näitä, Vaan ei jaksa jalka nousta, Perse ei penkistä yletä.

445. [Lavansaari t. Seitskari]. XI 9. Kuin mie saisin, niin mie

naisin, Naisin kolme naista, Ottasin akkoja kolme. Valitsisin vara Anoin! 5 MiuUe Anni annettiin. Paksu perse plaisattiin; Sain mie naisen nännättömän, Nännättömän, rinnattoman , Pasan paian ompelijan, 10 Kaksin kauluksin panee, Hihat hiuhtoin liittelee.

446. [Lavansaari t. Seitskari].

XI 15.

Viikkokaus’ on virttä tehty. Kauan rustattu runoa. Sunnuntaina suunniteltu.

Mahiteltu maanantaina, 5 Tiistaina tiedusteltu. Keskiviikkona kerätty, Tuorustaina tuumiteltu, Perjantaina päälle päästy, Lopetettu lauvantaina.

10 Ei virsi pahan tekemä, Vu’si on viisasten tekemä. Toki Tuomahan sanoma, Olli pojan ompelema, Hannun pienen haastelema.

15 Tässä on monta mahtavaa. Monta laulun laittajaa, Mutta yksi ymmärtävin. Yksi kaikista kavalin. Nyt on aika arvotellut

2 0 Mistä miettii sanoja.

447. [Lavansaari t. Seitskari].

XI 16. Kissat rumpua lyövät, Neljä hiirtä ne tantsiit. Paarmat ne pauhaat, Kaikk’ mailma laulaa. 5 Jos suru tulee, Anna surun mennä; Jos ilo tulee, Anna ilon olla!

448. [Lavansaari t. Seitskari].

XI 18. Hyppäisimpä, tanssaisimpa Tänä vuonna joulu; Vaan nyt täytyy tasasesti käyä, Hiljaisesti hipsutella. 5 Vesilintu vettä kanto. Punalintu puita pilkko Rannalle rapakivelle. Pääsi poikkeen pohjukasta.

246

J. Länkelä.

Liisan liivi, Annan hame, 10 Eskon kaiman kaulavaate.

[Jatkona uudenaikaista laulua].

449. [Lavansaari t. Seitskari].

Xl 21.

Kylkiäinen, mies matala Kasvatti kotona tamman Tasaluisen, tammanluisen, Tontka liyppäs tamman päälle, 5 Kaksin reisin kaulan päälle, Pani korvan karmantoon, Siit’ alko nylkee n^Tsyttää. Tontka leikkas tamman hännän, Aatteli saada kirnun männän; 10 Tontka leikkas tamman suolet, Aatteli saada ohjasnuorat.

450. [Lavansaari t. Seitskari].

Xl 32.

Koivu kasvo Kollanmaalla, Haapa Hannulan mäellä. Yhteen juoksi juuret suuret, Alle lankes latvat laijat. 5 Latvassa meto makea. Mesi meiän tyttölöille. Ett’ on tyttäret metoset; Olut meiän nuorikoille. Ett on nuorikot punaset; 10 Juurilla viina vihanen. Miehille vihanen viina; Oksilla olut punanen, Naisille olut punainen, Meto meille tyttärille.

451. [Lavansaari t. Seitskari].

Xl 33. Ei 00 tuota ennen nähty.

Ennen nähty, ennen kuultu, Ett’ on Katrilla kaksi syäntä, Toroska tahtoo toista poikki. 5 Katri huusi huikeasti, Meren kala kauhiasti: »Ken kusta kuulee. Ken kusta näkee. Tulkaa appiin naisten rahvas, 10 Vai ei mitti miesten rahvas, Mammaseni, marjaseni, Toropommi, puolaseni!»

452. [Laiansaari t. Seitskari].

Xl 35. Paikkova paras molotsa Näki aamulla unessa Saavan kankaalta kaloja, Kankaalta kanervikosta, 5 Kanerviista marjat kanto. Sammalista sirvi^ sienet. Kui siitä korjasi, No, kui sitte paisto paarutteli Uunin pohjassa porossa,

10 Tuutin pohjassa tuvassa, Sitte pani suoloja suuret kourat, Sitteki suustin suuta myöten, Herkut herroille h^^ille. Pahasille Paikkoville.

15 Paikkovani mies pahanen Itäpäässä oli istumassa, Kakko kaarella katsomassa, Marjari villa makaamassa. Tuolta meneet Turkkilaiset,

2 0 Tuhmasti tekivät Turkkilaiset, Miks’ antovat Paikkovan pal- jon Pala oli leipää Paikkovalla, Homettu kun hoiettiin.

r. poimi.

J. Länkelä.

247

Tolkuton oli Toliin Kolli, ,5 Home tykkyy lioiellessa, Kun ei katsonut kasasta, Miss’ oli puolella parasta. Nutun koira ensin nuulikas, Markun koira ei maistanutkaan, 50 Siitä vast’ Nutu itse nuulikas.

Siitä vast’ Markku itse maisto. Tolkukas oli Toliin Kolli, Vaikk’ ei katsonut kasasta, Miss’ oli puolella parasta Siitä se Nutun koira ei nuuskant, Markun koira ei maistant.

OSKAR GROUNDSTROEM.

V. 1861.

N:t 1591-273.

453. Kattila, Korovaisi. 159 h.

Miks on meille liei[k]ko herra Ja meiP on paha pajari? Ajaa [ajamulla varhain Urakoilla uhkehilla, 5 Tasetiliä raskahilla. Siellä pienet pi[i]nata[a]n, Vakahaiset vaivata [a] n, Herra kello on^ hellähyttänyt, Tarasta tasananen 10 Urakoille lisäellö[ö] Väsyn[e]elle väelle.

454. [Kattila, Korovaisi]. 160.

Istu isätöin poika, Istu emätöin poika Pöyvässä emät[t]ömässä! Ken siun istutti iloon, 5 Ken sun laati lauvan taaksi, Siitä sie isoiksi kutsu. Siitä vaati vanhempaksi. Kyläkunta, ristirahvas, Avitakka ainiaini, 10 Matkamiestä marjut[t]ani. Ken griunalle, ken kahelia. Ken puolen polt[t]inan rahoilla! Ei o suur rahoista

Eikä vallan vaskiloista. 15 Miun Ismaroi isoni.

Ota vottimet^ kolosta,

Kepsä mennä kelläri[i]u.

Ota sielt omais rahat.

Omat vaskes valitse, 2 0 Kultaiset kulunet,

Hopiaiset houhtunet!

Puhko paa[l]ta pohia.

Riko kylki kuksinalta,

Tuo aviks ainelle, 2 5 ]Matkamie[he]lle marjalles.

Maille muille vierahille,

Mennö ottama[a]n morsianta!

455. [Kattila, Korovaisi].

Jouvu, jouvu velvyeni. Jo kaik on suku sovassa, Heimo hellä va[at]tehessa, Viel on sorsainen sovatta, 5 Vahtereinen vaattehetta! Sata ratsu [a] rakenna, Kai[k]ki vasel[la]^ valele, Kai[k]ki tinoil tilkuttele; Se vaan kullal[l]e kuva[a], 10 Mihe itse istuelet! Aja kiusin kiirehesti.

162. 1 yi. mrikTs]. — ^ kello hellähyttänyt: k.

163. ^ yi. avaimet.

164. ^ vasel 11.

on h.

o. Groundstroem.

249

Pätövästi päätäkautta, Aja hiiralla hikeen, Aja paatti palolie’“s”’eii,

15 Jot ei neittä vaihettais, Musta kulma muutettais, Paska ej pantais siha! Ota Luo joi luokan päfäjllä, Armollinen aisoinen päälle,

2 0 Ota onni ohjillesi

163. [Kattila, Koroiaisi].

Lasetako laulajita, Tahotako tansejita? Avatka[a] uksi auki, Lipatka[a] linnojani, 5 Täältä meielä tulloo, Hyvä heimo heutuja[a], Tullo[o] Luojo jouk[k]une, Jumala perehine, Jesus kenkä poikine!

10 Peremies, peren isäntä: Anna tupa tullaksen, Lauvat lahti ly[y]väksen! Kuin ett antanes tupa [a]. Vie pois päältäni tupas,

15 Kanna suolle kartan ois!

La tansin Jumalan ma[a]lle. Herran mafallla herkyttälän, Miss ei pää kose lakeen. Jalat ej sillan li[i]toksen!

20 Peremies, peren isäntä: Etähes nimesi kuulu, Kauas^ kuulu siun kotiis, Rii^vvuU Riigase näkyy, Kato[n]harja Hatsinnase,

25 Peräseinä Petteri[i]n!

Perennainen, naisukkainen:

Nouse ylös uutimesta. Valu vaipasta hyvästä, Kepsä mennä kelleri[iln,

,0 Kapsa mennä kammari[i]n, Uppsa uuteen tupaan, Tuo sielt meien tuopikkinen, Kanna meien kannukkinen. Kuin tuot peräolutta,

,5 Niin he tuop[p]i tuojan päässä, Kannu kantajan nisoille; Kuin tuot pääollutta, Annan kuusi kummarusta, Seitsemä[n] selän painotusta.

o Peremies, peren isäntä:

Suuri kiitos, kost jumala

Tähän täytehen taloon!

Tässä täysi annetti[i]n,

Kipoin kaksin kannettiin,

4 5 Kipo[i]n kaksin, kolkin kolmen,

Pikarit pinoina vierit. Tuopit ruopjoina romisit. Sen suon tähän taloon Tulevaksi vuotuveksi:

5 0 Onni otrat, kauno kaurat,

Mihi toisa tullaksen!

457. [Kattila, Korovaisi]. 163.

Läksin pois kulkema[a]n, Veräjilt[ä] vieremä [ä] n Ison uuvesta tuvast[a], Emon karja kartanost[a]. 5 Löin mie jalkani kivo[o]n, Istun maahan itkemä[ä]n. Nurmella nurisema[a]n.

Tuli kulta kutsuma [a] n, Hopia veätemä[äln; 10 E[n] mä [n] kullan kutsukin,

456. 1  yi.  [Kau]ka[s]. 
     

250

O. Groundstroera.

Hopea veatytin, Ku ei tye vello ottaina[a]n. Panko parin eteen, Etee[n] emähevosen, 15 Taaksi tamma varsukkaisen!

458. [Kattila, Korovaisi]. 164.

Turu linnasta tulloo, Alta kaupunkin ajaa Viemästä veron jyvii, Maksamasta maa ralioi, s Kostamasta kunnanralioi.

Näki hän neion tiellä käyvän, Siertävän sinihamen, Puurtavan punokeroisen .

Alkoi neiolle konella: 10 »Noisekka rekosehen, Saakka saaninurk[k]ase[e]n Syömä [ä] n omeniani, Purema[a] n päähkinäisiäni^!»

Neito vasten vastaeli: 15 »Saako kurjus kurjahes, Saako s[a]anise perää Syömä [ä] n omeniais, Purema[a] n päähkinäisiäis!»

Heläytti alta helman 20 Hopiaiseri veitsen rauta, Kultaisii kuraksen päitä. Neito keikahti rekoon Niinkuin kuiva kuusin oksa, Karsittu katajan oksa 2 5 Niin ku ruskia reponen.

Aijavat ajattelo[o]t. Käyvät tiettä tietelo[o]t. Kumpa käsi oli kintahas[sa], Se oli oron ohjaksis[sa].

[velvyejni.

^ Kstamast: Kostamast.

3 0 Kumpa jalka saappahas[sa], Se oi’ saanin laian pääl[lä], Kumpa jalka saappahata, Se oi neitosen syles[sä], Kumpa käsi kintahata,

3 5 Se cl neitosen poves[sa].

Kysyt [t] eli neiolta: »Kenen sie o[le]t suku[a]?»

»Turun tuimata suku, Turu itse miun ison,

4 0 Turun akka miun emoin,

Turun tyttäret sisoin, Turun pojat velvyet^.»

»Voi siso, emoni lapsi. Kuin määt sie kotiin, 45 Älä haasta hautojalle. Älä kaipa emolle!»

Löi hän kahta kämmentä, Viipais viittä sormetta: »Aipa mie poloinen poika,

5 0 Tein mitä ej pitänyt,

Lepäsin oman lehten, Makasin oman marjan! Kuin määt siso kotiin,

[ ]».

Kuin mani soso[!] kotiin, 5 5 Siso haasto hautojalla, Siso sanoi emolle: »Tuota naukuit Narvan portit, Vingui Viipurin saranat.»

459. Kattila, Korovaisi. 165.

Kysyn maata velloltani. Anon ainovaiseltani: »Anna vello miulle maata!» Vello vaston vastaeli:

^ pähkinäisiäni: päähkinäisiäni. — ^ yi.

o. Groundstroem.

251

»Milli [n] maata iieit öiselle, Maa 011 neitosen rivas[sa], Kaski pollen kantimes[sa]!

A [n] toi kuiteskin vähäisen, Antoi kolkan koivikko [a], Antoi nurkan nurmimaata S Kulunutta kuusikkoa. Palanutta paasikkoa, Sen mie kynsin kynsilläni, Astuvoin kätösilläil[!] Siihen mie sinoi kylvin, Pilaelin pellervoi.

Meni viikko, sai näteli, Kaatu kuutta kaksi, kolme. Menin sinta katsoma[a]n, Pellervolta vaattama[a]n. Vastapa sinoi päätä nosta[a], Vasta sinoi sinikukalla, Pellervoi punakukalle. Itki[i]n mie kitkin sinoja. Kitkin harma[a]n hameen, Kitkin puolet pollejan.

Ajoi kallis kaupanpoika. Ajoi kaksi kaupa[n]miest[ä], Antoivat Jumal api[a]. Mie vaa kurja kummartaisin, Paljo päivä painottaisin.

»Ai sie tyttö, neito nuori, Kuin sie tietäisit vähäisen, Arvajaisit pikkaraisen. Et sie kitkis siinojais, Puhastais pellervoitais, Isos on siun myönyt, Emois on luvan luvannut!»

»]\ritä miusta annetti[i]n?» »Isolles rahainen ratsu,

Mammalles mahikke lehmä, Vellolles sota oroinen, SisoUe Sinervo lammas, Minnolles lehet leveät.»

4 5 »Velloni sotaoroinen

Sotatiellä sortuko [on] Sotaaikana paraan! Isoin rahainen ratsu Ra [ha] tiellä rauvetko[on]

5 0 Rahaaikana paraan!

Mammani mahikke lehmä Maijon maahan lypsäkö [ö] n Maitoaikana par [a] an! Sisoin sinervoi lammas 5 5 Susi villan ni[i]ttäkö[ön] Villaaikana paraan! Minoin lehet leveät Lehet maahan lentäkö [ö]t Lehtiaikana paraan!»

460. [Kattila, Korovaisi], 166.

Käki kukku kuusikkosa, Lintu^ lauloi livikkolla, Käki kukku, maa kumisi, Lintu lauloi, lehti liikkui, 5 Nuo mie painoin puolehen. Panin paitapovehen. Menin kultan^ kujalle, Menin vaskivainiolle. Aloin kukkua käkösen, 10 Sisavaisen sirkutella.

Niin sanoit kyläisen naiset. Sanoit naiset naapurist[a]: Ei tyttö työtä tehnyt, Työtä tehnyt, tietä käynyt, 15 Tuo on ollut ainovissa.

459. ^ nurmimata: nurmimaata.

460. ^ Litu: Li/itu. — ^ kultan’al.

252

O. Groundstroem.

Aiiiovissa ja opissa, Seist on seppien seas[sa], Takoijen tantereille, Sepon on pihtien pitellyt,

2 0 Sepon liet[t]ä liikkutellut.

Mie vaan vasten vastaelin: »En mie ollut en opissa, Seist en seppien seas[sa], Takoien tantereille, 25 Sep[p]ojen pihtii en piellyt. Sepon en liettä likkutellut; Mie vaan olin orjuves[saJ, Olin palkoin piikuves[sa].»

Tulin käymä [ä] n kotiin,

3 0 Istuin ison penkin päällä,^

Haroitin haluiset hiukset Haluisilla hartioilla. Harjaisin pään lakeaks. Niin sanoit kyläiset naiset:

3 5 Armotoma* pään lake.

Mie vaan vasten vastaelin: »Sukint ei suka emon, Harjant ej harja hautojain, Suki suka viera[a]n naisen,

40 Harjaist viera[a]n hautojaisen.»

461. [Kattila; Korovaisi]. 167.

Menin orjoksi Viroon, Palkoksi pahoilla mailla: Pahoin palk[k]a maksetti[i]n, Pahoin palk[k]a, kurjin ruoka, 5 Kurjin ruoka, vaivon vaatte, Matalaisella matillaS Kaitaisella kahmalolla, Pikkaraiselle piolla. Kysyin käymähän kotiin, 10 Hepo suitsi suin lumeen,

’ pällä: päällä. — * Armotoma n|. 461. ^ kk:ssa iso alkukirjain.

Suin lumeen, päin veteen, Iki ilmaata kovaa.

Menin käymähän kotiin. Siinä istui miun velloni, L5 Missä ennen miun isoin, Isoin vyö käes[sä], Ison vyölle vyöttelö. Siinä istui minjyeni, Missä ennen miun emoni, io Emoin rivat syles[sä], Rivoilla rivoittelo[o].

Vello minnolle koneli: »Ota viitta vierahalta!»

Vellon vaimo vastaeli: 5 »Panko itse patsahase, Välehämmäst pois mennö!»

Vello minnolle koneli: »Paa sisoille murkina!»

Vellon vaimo vastaeli: o »Ison kissa on illastellut. Musta kissa on murkinoinu[t], Taaton katti söi kaalin kaikki.»

Velloi minoUe koneli: »Tuo sisol munapatainen!»

3 5 Vellon vaimo vastaeli:

»Kivi kylmä on kiukahall[a] , Ei paistu munapatcinen.»

Vello minnolle koneli: »Tie sisoille talk[k]una!»

4 0 Vellon vaimo vastaeli:

»Vesi on kylmä, jauhot on jääs, Synny ei tehä talku’’nu"‘a.» Mie vaan tyttö pikkarainen, Mie tuo täyvön itkemä[ä]n.

462. [Kattila, Korovaisi]. 168.

Kathri kuulusa kuningas,

o. Groundstroem.

253

Ku oli meil naiskuningas, Ei otettu soldatti; Kuin sai meille mieskuningas, Siis nousti ottaina[a]ii soldatti. Jo valitti valkopäitä, Koljatti ukot koko [o] n, Kysytelti ukkoloilt [a] : »Onkos vallassa varasta, Pienen pillan telmelii[ä]?»

Ukot vasten vastasit: »Ei o vallas[s]a varasta, Pienen pillan telinehi[ä]»

Korjatti pojat kokoon, Anti arpa poikoloist. Kumman arpa ensimäinen? Onnettoman ensimäinen, Köyhän miehen pää mennö, Rik[k]ahan raha kuluu, Kääet kiini kääritti[i]n, Jalat rauta kammitsoihin.

Vieti[in] poiko Petterin, Livuttet[t]i linnan tiel[le], Vahit vaaroisit jälest[ä]. Et ej painuisi pakoon, Viiheltäis ej vitsikkoon.

Vieti[i]n ottajin ovelle. Katsojien kartanolle. Siellä poika mitat[t]i[i]n, , Arsinoille arvatti[i]n. Tuoti[in] siel tulinen tuoh, Istutetti[i]n poika tuolin pääl, Hiukset maahan lillut ti [in], Lieminät leikotti[i]n. i Tuoti[i]n sielt tuluppa päälle, Miekka vyölle mielluteti. Miekan känni kaulan pääl.

463. [Kattila, Korovaisi]. 169. Voi miun ehtosta emoin

Pani pienen piikuve, Pani lasta katsoma[a]n, Hullukkaista hoitama[a]n. 5 Emänain^ paha tapainen Ei pant lasta katsoma[a]n, Hullukkaist ei hoitama[a]n. Otti kuivet kiukahast,^ Vei hän^* miun jauhama[a]n.

10 Mie pa jauhoin jaarottelin. Emännain paha tavainen Tuli kammarhuonehes. Pisti kääen kiven luoksi. Kiven kiitti, jauhot laittoi,

15 Päältä paattani siloitti. Alta kiven alensi. Mie pa jauhoin ja[a]rottelin, Hiki tihkui hiuksistan[i]. Vaahto pallona pakeni,

2 0 Luulin orren ohkavanna, Niin miun ohkiit olkapääni,

464. [Kattila, Korovaisi]. 170.

[Ehittelin] velloja[ni], Ehittelin, kengitteli[n]; Luulin linnoja menevä[n], Menni hän kompima[an] koiso- tietä. 5 Tuli koisosta kotiin, Pani paatin patsahen, Tuli tulena tupaan, Savunna salpame. Pani kypärän rahille, 10 Kintaat pani kypärän pääl, Itse päälle itkemä[ä]n.

463. ^  Emanain  en'.   —  ^  kiukast:  kiukaÄast.  —  ^  Vei   miun:  V.   *hän*  m. 
     

25^

O. Groundstroem.

»Mitä i[t]ket velloiseni?» »Sitä itken sisoseiii, Miks miul ei tule paasipoUet, 15 PaasipoUet, lielmikaulat.»

Emä tuima mielinen Kantoi lapset Lankahan, Verkot veti veteheen.

Tuoti[in] himottu miniä, 20 Panti[in] kangasta kutoma[a]n, Paperia paukuttama[a]n. Eipä hän tunnekka[a]n Kankahasta kutoa. Paperia paukutta[a].

2 5 Vieti[i]n hänt kylänkauUe,

Kylän kulkiat kutovat. Kylän käviät kä[ä] mittavat. Tuoti[in] torvi tuolin päälle, Himottu minnia ei ann^

3 0 Ämmällä kangantorvesta.

465. [Kattila, Korovaisi]. 171.

Ehittelin vello j an [i], Ehittelin, kengittelin, Satuloitin, saappahoitin, Luulin linna [a] n menevän, 5 Herran asioi ajavan; Vello kompo kosioteitä, Käi neion keräjäteitä, Ajoi neion askelteitä. Tuli kossioista kotiin, 10 Löi kypärän kannen päälle, Kintahat kypärän päälle, Itse päälle itkemä[ä]n: »Miks ei miulle neiot lähe, Lupaelle lukkurinnat; 15 Sill ei meille neiot lähe, Miks miul on sisoi paljo,

Paljo kassan kantaji[a].»

Emo tuudras tuulen mieli, Hajoimieloinen harakka , Vei tuo tyttäret veteen, Laski lapset Laukahase^

Tuoti[in] tohoinen minno Tohoiselle velloUe, Saati [in] hanoi halattu Halatulle hanhelle.

Panti[in] kangas kangahille, Liinonen liki lakeen; Ei kuo tohoinen minno, Ei kuo hanhe halattu Halatulle hanhelle.

Kangas kiellelle rupes: »Viekät minu vesitiellä, Kantaka[a] kaivotiellä, Kyll miun kulkiat kutoot, Keräjät raon tekö[ö]t. Kylän käyjät käämittä[ä]t. Matkalaiset pään pano[o]t.»

Tuoti[i]n torvella kotiin. Minnol oli terävä veits[i]. Se leik[k]oi paraahin paioin. Ämmälle raukalle ej mitään Eikä kurjalle kutaan.

Otti pangit paasi pohjat. Päälle koivusen korennon, Meni vettä ottama[a]n.

Istuis meren kivelle, Itkö[ö], luettelo [o]: »Tulkat tyttäret veest, Noiskat lapset lainehest!»

Saoi^ tyttö vanhimpainen: »Ku[u]lkat te käen kukutta!»

Sanoi tyttö keskimäinen: »Ei o käön kukunta,

464. ^ ann|al.

465. ^ kk:ssa: laukahase. — ^ Sa n oi.

o. Groundstroem.

255

Se on sirkunta sisovan.»

5 5 Sanoi tyttö nuorempainen:

»Ei o käön kukunta Eikä sirkunta sisovan, ’ Se on itkunta emoin, Kaljuntainen kantajain.»

6 0 »En mie täältä poies pääse,

Pilvi päästäni pitä[ä], Hattarainen liiuksistain, Tuonen pojat polvistain.»

466. [Kattila, Korovaisi]. 172. Kasvoi kaksi poikalasta.

Yksi kasvoi Karjalassa,

Toinen Suomessa yleni.

Mikä kasvo Karjalassa, 5 Se oli Kauko kauno poika.

Mikä Suomessa yleni,

Se veitikka verevä. Veitikka verevä poika

Teki kapan tekoo, 10 Kutsu Sundit, kutsu santit.

Jäipä Kauko kutsumata.

Tuli ilma kutsumata,

Istuis ilma käskemätä.

Joi olutta antamata. 15 Niin tuo riitaan rupesi

Ja tapailtu tappelun:

Kurakset[t]a otti kulkun,

Veisettä veren valutti;

Itse Suome^ pakoon. 2 0 Niin noisi rekon sepäks[i].

Sai tuo saanin salvajaks[i].

467. [Kattila, Korovaisi]. 173. Näin mie laivon lainehtivan,

Punapielon purjehtivan,

466. ^ Suome’n|.

467. ^ yi. epuib.

Soljuvan sotivenoisen, Sotipaatin paurakoivan. i Noisin mie kiusin kiiskiseks[i]^, Asettaisin ahveneks[i], Luotisin lohikalaks[i]. Aloin laivo[on] uiju[u], Punapieluihin pelloo. , Kysittelin laivostan, Kysyttelin, kannoittelin: »Onko täälle vellojain, Laivossa emäin lasta?»

Laivamiehet vastaisit: »Ei o täälle vellojais, Laivos ei emäis lasta.»

Puhu[i] pursi päänpitäjä, Lausui laivon hallik[k]oja: »Siel on siun velvyves, Älä juo merestä vettä! Kuin juot merestä vettä. Juot sie verta velvyves. Kuin syöt meren kaloi. Niin syöt vellos lihutta.»

Mie se tyttö pikkarainen Menin kiusin seppälä, Tietin rautasen haravan. Vaskiset piit valatin. Panin varren vaahterisen, Haravoin meeron kokoon, Meren lainehet lakoon. Löysin viitan velvyven, Kypärän kype[n]yven, Saapukkaisen saruven. Ehittelin kantoloi, Kaik oli kaanu vellon kaanu. Vaan on kolme vajaan: Yht on kie[l]tä, toista mieltä. Kolmatta syämen verta.

256

O. Groundstroem.

468. [Kattila, Korovaisi]. 174. Läksin koista kulkema[a]n,

Veräjästä vieremä [ä]u, Ison uuvesta tuvasta, Emon karja kartanosta. 5 Menin karja[a] ajama[a]n, Karja vitsa kaina.los[sa], Porsasvitsa pollen alla.

Löin mie jalkani kivose\ Varpahaini valitereise, 10 Istuisin maalian itkemä[ä]n, Nurmen päälle nurskama[a]n.

Tuli kulta kutsuma[a]n, Hopia viättämä[ä]n^ En mää kullan kutsukill[a], 15 Hopian viätäkill[ä].

Tulko vello ottama[a]n, Panko parin eteen, Et [e] en emä liepoisen, Taaksi tamman sälköväisen! 20 Tuli vello ottama[a]n: »Käy poisi siso kotiin, Kolmet kuollut[t]a on koton!»

»Ketä on kuhuki kuollut?»

»Emo on tupahe kuollut, 25 Iso on kuollu[t] porstuva[a]n, Sulhois kylän uulitsalle.»

Millä mie vien emoin? Sen mie tammoilla talutan.

Millä ismaroi isoin? 30 Sen vien herran liingestill[ä].

Millä sulhon miellallaisen? Sen vien mäkätillä mäkeen Ja helvetin käteen.

469. [Kaitila? Rantakaipala]. 18 h. Tääs on tykky tyttöjä.

Parvi rahvasta parasta, Karja marjan kantajia, Polk[k]a puolan poimijia. 5 Ei näitä pahoille panna Eikö ilman Ukeille: Älköt tulkot tuhmat miehet, Älköt ruttakot rumalat! Ei meille tuhman työtä

10 Eikö ruoka rumalan. Nää panna[an] papinpojil[le]. Vanhoille talonpojil, Herraloille heitetä[ä]n, Kendraleil[l]e kengetä[ä]n,

15 Keli on viisi vitsari[a], Viisi, kuusi kutsari[a].

470. [Kattila], Rantakaipala. 19 a. Lintu lensi alta linnan. Sulka valkea vaelsi. Tuo toi sotasanomet, Sotaviestit vieretteli. 5 Kenen on sotae mennä? Vet ei kenen ku sisaren. Bmyt mielille pahoille, Syvämille surkeille, Isyt mielille hyville, 10 Syvämille lämpymille. Alkoi hirret hengäellä, Kuningatki kummitella: Ei o noita ennen kuultu. Ennen kuultu, ennen nähty 15 Sormus sormie soas[sa], Lint[t]ipäitä alla linnan, Tanupäitä tappelussa!

Lintu lensi alta linnan. Sulka valkea vaelsi. 2 0 Kenen on sotaen mennä?

468. 1  kivo  o  se.  —  ^  kk:ssa:    viättaman. 
     

o. Groundstroem.

257

I

Veljen on sotaen mennä.

Isyt miellille pahoille,

Syämille surkeliille. Siso saunan lemmitteli, __ Lämmitti sotasen saunan,

Sotaselle vellol[l]e. Vello kylpi lautasel[la],

Siso neuvo kynnyksel[lä]:

»Oi vello emäni lapsi, 30 Kuin saat sota menemät.

Älä o uhkea soas[sa],

Aivan tarkka tappelus[sa]!

Älä mää eteen muista,

Älä jää jälestä muista; 3 5 Kiery keskellä väkeä.

Liki lipun kantaja[a].

Lipun kantaja kavala!»

471. [Kattila, Rantakaipala?] 19 h. Marketta korea neito

Meni ruoko [on] mereen.

Kaisla päitä katkoma[a]n.

Sielt Maija varastetti[i]n, 5 Vesitieltä temmatti[i]n. Kenen vuoro etsimä[ä]n?

Vet ei kenen ku ej emosen.

Kengitti jalat kovast[i].

Pani paulat kintelästi. 10 »Käy Maijani kotiin!» »Ei minu kotiin lassa.

Pilvi päätäni pitää,

Pilvenpoika polvestani,

Hattarainen hartiosta. 15 Tuo pilvelle pikari,

Tuonelle hopiatuop[p]i!»

472. [Kattila, Bantakaipala?] 20 a. Turo tuisa poisikkain

473. ^ malta: maalta.

Ajoi aina tietä myö[ten], Matkusteli maata myö[ten]; Näki neion tiellä käyvän,

5 Siertavan sinihamees[sa], Pu[u]rtavan punarivas[sa].

»Tule neitonen miulle, Miulle miehelle hyvälle, Sorijalle sulhaselle!

10 Mie mies mesistä tehty, Sukurista synnytelty, Syömä[ä]n miu sipuliani, Purema[a]n miun pähkeniä, Venän maasta viettyäni,

15 Saksan maalta^ saatuani!» Sai tuon neion saanihe. Alkoi neiolta kysy[ä]: »Onko suuri siun sukusi, Verankan[ta]jat vesasi?»

2 0 »Ei o suuri miun sukusi [!], Verankantajat vesani: Ivana miun isoni, Oude oikia emoni. Turo tuima miun velloni.»

2 5 Turo tuima poisikkainen,

Turo tuima, mies kavala Löi kahta kämmentä Kahen puolen polvia: »Voi mie poloinen poika,

3 0 Makasin oman sison,

Lehtirintani lepäsin!»

473. [Kattila, Ptantakaipala?] 20 h. Menin kotiin käymä[ä]n, Ajon ison ikkun alle. Vellon väräjän eteen; Itse tuulena tupaan, 5 Sauvunna salvon sisään. Istun reisusta rahille.

17

258

O. Groundstroem.

Vello kysy sisoltani: »Mitä itket sisoseni?» »Sitä itken velloseni 10 Jo ojahtin ottaja Ja rinnusta riisuja.»

Vello vaiten vastaeli: »Otan mie sison olijat, Riisun mie sison rinnuksen.» 15 Vello sa[no] vaimolleni: »Tee sisolle talk[k]unoi!» Vaimo väite vastaeli: »Vesi on jääs[sä], jauhot kyl- mät.» Vello sano vaimolleni: 2 0 »Las’ sisolle olutta!»

»Olut loppu, taari tait[t]u, Evät lopu olun juojat, Evät taitu taarin juojat.»

474. [Kattila, Rantakaipala?] 21. Emyt synnytti minua, Mie syäntä synnyttelin; Em^4 kasvatti minua, Mie kassa[a] kasvattelin, s Kasvo miulle kassa pitkä, Hiuk[s] pitkä liienokkainen, Pellavas pihon pitu[u]s. Meren vahon valkiainen. Vello toi suan Virosta. 10 Menin meren rantuvella, Istuisin ilokivelle. Aloin päätäni suki [a]. Hiuksiani liarjaella. Sulpahti suka mereen, 15 Pää lauta laineliese, Mie su pan suan jälest[ä]. Puuttui miekka riutoilleni.